Parasite [ K15 ]

[Agitha]

//Bubble ja Chet por- siis pelaamaan tänne. K-15 kunnes toisin todistetaan. //

Lily hiippaili huoneeseensa poikkeuksellisen hyväntuulisena. Hänellä oli ollut mukava ilta Chetin kanssa, sillä poika oli tapansa mukaan suhtautunut kaikkeen rennosti, eikä ollut yrittänyt luoda tunnelmasta romanttista väkisin. Lily oli lähtenyt sopimuksen mukaan seitsemän aikaan illalla takaisin koululle ilman hyvän yön suukkoja tai muuta imelää. Chet oli jäänyt jälkeen syystä tai toisesta. Lily ei ollut udellut asiasta sen kummemmin, vaikka he olisivatkin voineet palata koululle yhdessä.
Kello lähestyi jo kymmentä, ja Lily oli aikeissa käydä nukkumaan. Perjantaisin asuntolan hiljaisuus alkoi vasta yhdeltätoista, mutta viikonlopuksi koululle jääneet oppilaat olivat poikkeuksellisen rauhallisia, ja Lily oli uupunut. Oli hän miten poikamainen tai varhaiskypsä tahansa, treffit olivat silti aika jännittävä tapahtuma. Siinä missä muut tytöt miettivät mitä laittaisivat päälleen, hän joutui miettimään mitä ei ainakaan laittaisi, ja se oli vähintään yhtä rasittavaa.
Lily sytytti huoneeseensa valot, ja vilkaisi olemattoman huonetoverinsa tyhjää sänkyä. Toistaiseksi hän ei ollut saanut huonekaveria, ja tilanne oli poikkeuksellinen. Kolmatta vuottaan koulun asuntolassa asuva Lily nautti omasta rauhastaan, ja vedettyään tummanvihreät verhot ikkunan eteen hän ryhtyi riisumaan vaatteitaan vapaamielisesti. Hän potkaisi kengät jaloistaan, avasi hiuksensa ponihännältä. Toinen tummansinisistä tennareista kierähti tyhjän sängyn alle, mutta Lily antoi sen olla. Hän heittäytyi sängylleen arkivaatteet päällään, ja keplotteli itsensä ulos lopuista vaatteista makuuasennossa. Vaatteet päätyivät lattialle, sillä Lily ehtisi sulloa ne kaappiin aamullakin. Juuri nyt hän halusi vain käydä suoraan nukkumaan ja nukkua niin pitkään kuin koulun henkilökunta salli, sillä pitkästä aikaa hän koki täyttäneensä kaikki velvollisuutensa. Hän ei ollut pettänyt itseään eikä Chetiä, ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Alushoususillaan Lily kurottautui vaatekaappinsa puoleen kieltäytyen nousemasta sängyltä. Hän tasapainotteli hetken ottaen tukea vaatekaapin kädensijasta, ja ojentui sitten kaivamaan sen uumenista yhden hänen lukuisista t-paidoistaan. Se kävisi yöpuvusta, sillä hänellä ei ollut motivaatiota etsiä pyjaman housuja.
Tyttö kiskoi paidan ylleen, kipaisi sammuttamassa valot ja pujahti sitten peittonsa alle. Ei häiriötekijöitä, vain Lily ja sänky.
Ikävä kyllä hän ei onnistunut saamaan unen päästä kiinni, vaan jäi makaamaan hämärään peitto korviin asti vedettynä. Jostain syystä hän ajatteli Chetia. Hänen ajatuksensa kulkivat samaa rataa kuin aikaisemminkin illalla. Hän ei osannut kuvitella Chetia poikaystävänä tai rakastajana, mutta silti... Chet oli mukava ja omalla tavallaa hyvännäköinen ja ainakin palvoi maata hänen jalkojensa alla. Ehkä Lily oli vain liian nirso? Ehkä Chet ansaitsi tilaisuuden? Ehkä Lilyn oli korkea aika myöntää inhimillisyytensä myös tunne-elämässä, ja...
Niin...
Myöntää ehkä olevansa hieman ihastunut.

[bubblegay]

Chetillä oli outo olo.

Hän tiesi puheensa sammaltavan. Hän tiesi askeleidensa horjuvan ja tiedosti maailmansa siirtyvän hieman paikoiltaan aina äkkiliikkeen seurauksena. Se oli outoa, mutta hassua. Hän ei ollut koskaan nauttinut juuri alkoholia, lähinnä pakollisissa tilaisuuksissa sekä pari kertaa kavereiden kanssa. Huumeet olivat enemmän hänen juttunsa, vaikka nekin olivat jääneet taemmas. Ehkä siksi Chetin toleranssi alkoholiin oli niin huono, vaikka hän ei olisi myöntänyt sitä varmasti itse.

Nauratti, muttei ihan hyvällä tavalla. Nauratti oudolla tavalla, sellaisella, joka pakotti nauramaan, vaikkei oikeastaan olisi halunnut ja vaikkei olisi ollut syytä. Tai sitten syy piili typerimmissä asioissa, joille edes Chet ei olisi nauranut selväpäisenä: kattolampussa, risassa seinätapetissa, koulun akvaariossa, jonne hän olisi mielellään katsonut lähemmin. Se nauru tuntui myös pahalta, ja sai inhottavan olon kiertelemään vatsanpohjassa, vaanimaan hetkeä, jolloin se voisi nousta esiin.

Jos joku olisi kysynyt Chetiltä, missä hän oli ja miten hän oli päätynyt sinne, poika tuskin olisi osannut vastata. Hän ei jaksanut keskittyä yksityiskohtiin, pikkuseikkoihin, jotka olivat niin turhia. Hän tiesi vain kulkevansa pitkin asuntolan tyhjentynyttä käytävää, ottaen välillä tukea seinistä askeleidensa viettäessä liikaa väärään suuntaan. Syitä sille, miksi hän oli siellä missä oli, löytyi kyllä. Treffit. Lilyn kanssa. Ne olivat menneet hyvin, Chet tiesi sanoa; hänellä oli ollut hauskaa ja niin myös Lilyllä. He olivat käyttäytyneet kuin oikeat, aidot ihmiset. Mutta pettymyksen karvas maku oli jäänyt silti suuhun. Chet olisi toivonut enemmän, jotain parempaa ja suurempaa, mutta Lily oli vain leikkinyt joko tietoisesti tai tajuamattaan. Yhtä kaikki, poika oli löytänyt tasan yhden keinon, joka hukutti karvaan maun ja pyyhki sen pois hänen suustaan.

Viinan jumaluudesta sai olla montaa mieltä.

Se oli ollut ihan helppoa, olihan Chetillä jo tarpeeksi ikää. Hän ei muistanut enää, montako oli ottanut ja mitä - ei siitä jaksanut pitää kirjaa. Hänen teki kuitenkin mieli mennä tapaamaan Joceyta. He eivät olleet puhuneet pitkään aikaan. Hänen teki mieli halata huonetoveriaan ja kertoa tälle, että rakasti sekä tätä että tämän värikkäitä villasukkia. Chet halusi mennä myös pyytämään anteeksi Reniltä. Tai ei, ehkä mieluummin lyömään häntä uudestaan. Askeleet suuntasivat kohti poikien siipeä, harkintakyky laskeskeli kaikkia mahdollisuuksia samalla, kun Chetin huulilta karkasi taas uusi merkityksetön hihitys.

Mutta ei. Ei hän jaksanut mennä kertomaan Renille, kuinka surkea idiootti hän oli tai vuodattamaan Joceylle tämän villasukista. Chet voisi mennä Lilyn luo. Ja hakea sen, mitä oli alun perin halunnutkin. Hän virnisti idealleen: mistä lähtien hänestä oli tullut näin fiksu? Poika kääntyi ympäri ja alkoi huojua kohti tyttöjen siipeä, hyräillen samalla sävelmää, joka oli noussut äskettäin alitajunnasta mieleen. Matka ei ollut onneksi pitkä, eikä vastaan tullut montakaan ihmistä, vaikka hiljaisuus ei ollut vielä edes laskeutunut. Hetken kuluttua Chet pysähtyi Lilyn huoneen oven eteen ja virnisti itsekseen, nojaten hieman sitä vasten tukea saadakseen ja löi puista pintaa laiskasti.

[Agitha]

Hieman hutera koputus havahdutti Lilyn ajatuksistaan, ja sai hänet säpsähtämään hieman. Kuka häntä kaipasi illalla, etenkin kun puolet koulun oppilaista vietti viikonlopun kotonaan, ja opettajilla ei varmasti ollut hänelle mitään asiaa perjantai-iltana?
Lily kompuroi hieman vastahakoisesti pystyyn, ja kipitti ovelle. Hän raotti ovea hieman, juuri sen verran että kykeni kurkistamaan ulos, sillä hän oli vain puolissa pukeissa ja sitä iloa hän ei halunnut koululle jääneille oppilaille suoda.
Oven takaa paljastui Chet, kuinkas muutenkaan. Juuri kun Lily oli alkanut ajatella hänestä mukavia, pojan piti ilmestyä paikalle muistuttamaan häntä pakkomielteisyydestään ja kummallisista tavoistaan tarkkailla tyttöä vuorokauden ympäri. Palautus maan päälle oli tavallaan tervetullut, sillä Lily oli juuri alkanut ajattelemaan Chetista ihan mukavia.
"Chet, mitä n-", hän aloitti, mutta hänen lauseensa keskeytyi kun voimakas alkoholin haju pelmahti hänen nenäänsä.
Pelkästään vilkaisu Chetin silmiin riitti kertomaan, että haju oli lähtöisin hänestä.
"Äh, senkin idiootti", Lily älähti, ja avasi ovea hieman enemmän kiskaistakseen Chetin hihasta sisään huoneeseen. Hän vilkaisi vielä käytävälle paikantaakseen mahdolliset silminnäkijät, mutta ketään ei näkynyt. Jos Chet jäisi kiinni juopottelusta, hän olisi pulassa. Koska hiljaisuus alkoi vasta tunnin päästä, hän joutuisi pienempiin vaikeuksiin Lilyn huoneessa oleskelusta kuin humalatilastaan.
Lily sulki huoneensa oven huolellisesti, ja kääntyi sitten Chetia kohti. Hän oli jo täysin unohtanut olemattoman vaatetuksensa, mutta tuskin Chetkaan sitä huomasi. Hänen olemuksestaan saattoi päätellä, että hän tuskin tajusi enää kauheasti mistään mitään.
"Mitä sinä oikein luulet tekeväsi? Kuinka paljon olet juonut?" Lily tiukkasi kurtistaen kulmiaan huolissaan. Ehkä ensin oli selvitettävä käytännöllisyydet, ennen kuin hän saattoi esittää sen kysymyksen, joka häntä mietitytti eniten, eli miksi. Hänellä oli huono tunne siitä, että hän oli saanut Chetin tekemään typeryyksiä, sillä poika oli eksynyt juuri hänen ovensa taaksen. Ajaus ei varsinaisesti ilahduttanut tyttöä, sillä hän ei halunnut olla syy kenenkään oksenteluun ja kompurointiin.
Huokaisten hiljaa Lily käveli Chetin ohi, ja istahti omalle sängylleen roikottaen vaaleita jalkojaan sängyn reunalta.
"Jos sinulla on jotain murheita tai jotain, voit jutella minun kanssani, jos haluat", hän sanoi, ja mietti samalla, miten saisi Chetin takaisin pojan omaan huoneeseen. Ehkä hänen pitäisi pyytää Joceylta apua.

[bubblegay]

Lily avasi oven ja sai Chetin horjahtamaan hieman liikkeellään: poika oli käyttänyt sitä puoliksi tukena, ja tasapaino tuntui järkkyvän sillä hetkellä herkemmin kuin normaalisti. Lily näytti kutsuvalta, vaikka hänen ilmeensä ja äänenpainonsa olivat terävämpiä ja negatiivisempia kuin aiemmin päivällä. Melkein turhautuneita. Tyttö kiskaisi Chetin sisään ja sanoi jotain idiootista, mutta jälkimmäinen ei jaksanut kuunnella, mitä. Ei hän nähnyt itseään idioottina. Tämä taisi olla ihan fiksu valinta, sillä Lily oli se, mitä Chet halusi. Ja jos halusi jotain, mitä halusi, täytyi olla sen luona. Ren oli ollut poissa vuoden, eikä Chet halunnut häntä. Idiootti.

Lilyn huone ei ollut muuttunut sitten viime näkemän. Hänellä oli vieläkin sama, vänkyrä lamppu, joka sai Chetin virnistämään leveästi ja ottamaan tukea seinästä vierellään. Lily ei vaikuttanut läheskään yhtä huvittuneelta, ja aloitti lähes saarnamaisen puheensa. Kuinka paljon? Ei Chet tiennyt, ei hän ollut laskenut. Ei häntä kiinnostanut. Niin kauan, kun silmät liikkuivat, lisää sai ja piti ottaa. Harmi, että hänellä ei ollut enää mitään jäljellä. Kaikki halpaviina oli jo mennyt. Poika ilmaisi ajatuksensa huolimattomalla huitaisulla koilliseen päin.

Murheita? Jutella? Ei Chetillä ollut murheita, päin vastoin. Hän voi mainiosti. Lily istui sängylleen, ja poika näki sen selvänä kutsuna. Kehonkieli oli tärkeää ja sitä oli tulkittava oikein. Hän huojui yllättäen runsaasti pidentyneen huoneen poikki Lilyn sängyn luo ja istui tytön viereen, hymyillen edelleen aurinkoisesti.
”Ei murheita”, poika totesi. Ei todennut, sammalsi, mutta se kuulosti kirkkaalta hänen omassa päässään. ”Ei idiootteja tai tummatukkaisia sammakoita. Kivaa.”
Sekin oli käynyt enemmän järkeen hänen päässään. Lily tuskin tajuaisi sammakkovertausta, sillä Chet oli käyttänyt sitä vain Japanissa ja harvojen seurassa, joten se jäisi selittämättömäksi. Aika siistiä.
”Eihän minua ikinä edes sureta. Ei se idiootti hallitse minua niin paljon.”
Kolme epäonnistunutta lausumayritystä sureta-sanan kohdalla alkoi ärsyttää. Chet tunsi olonsa synkkenevän ja hän puri huultaan. Renistä avautuminen tuntui typerältä, ei hän välittänyt. Hän välitti vain Lilystä. Joka oli vieressä, kiltti ja söpö. Erittäin söpö. Ja joka oli myös jättänyt hänet ilman mitään haluamaansa treffeillä. Lily oli selvästi flirttaillut, viestinyt, mutta oli lopulta vetänyt kaiken takaisin.

Ärsyttävää. Chet halusi osansa.
”Sinä olet söpö.”
Kiltti hymy, kerrankin.

[Agitha]

Chet lysähti istumaan Lilyn viereen sängylle, ja oli vähällä istuuutua hänen päälleen. Ilmeisesti humalaisen arviointikyky oli heikentynyt melkoisesti. Lily onnistui vaistämään huojuvaa poikaa sen verran, ettei Chet istunut hänen syliinsä, mutta siitä huolimatta Chet onnistui asettumaan hieman turhan lähelle häntä. Humalainen poika hänen sängyllään ei varsinaisesti ollut miellyttävä ajatus, mutta Lily jäi silti istumaan niille sijoilleen. Chet oli hänen kaverinsa, humalassa ja ihastunut tai ei, ja kavereita tuli auttaa. Etenkin silloin kun he olivat ympäri päissään ja muutenkin sekavia.
Chetin kummalliset selitykset saivat Lilyn kohottamaan kulmiaan, mutta hän päätti olla kiinnittämättä niihin sen enempää huomiota. Kännisena poika oli ilmeisesti vielä tavallistakin sekavampi tapaus, eikä se oikeastaan tullut yllätyksenä. Sen sijaan, että hän olisi kommentoinut Chetin sönkötystä, hän tyytyi vain huokaisemaan itsekseen. Mikä lie sammakko...
"Sinun kannattaisi varmaan mennä nukkumaan, jos kaikki on ok", Lily vihjaisi. Hän tiesi kyllä, että kaikki ei ollut kunnossa, sillä ei yksinkertaisesti ollut Chetin kaltaisen sekopään tapaista tehdä jotain niin normaalia kuin vetää kännit, ellei jokin todella ollut vialla. Hän ei kuitenkaan halunnut kiskoa totuutta esiin väkisin, joten hän ei ryhtynyt kiskomaan totuutta irsti väkisin.
"Ja vaikka ei olisikaan", hän lisäsi vielä. "Mielellään omaan sänkyysi. Jos et ole huomannut, tämä ei oole poikien päädyn huone numero kolme."
Kun poika kehui häntä söpöksi hymyillen aurinkoisesti, Lily hämmentyi hieman. Totuus tuli humalaisen suusta, niin hän oli ainakin kuullut sanottavan, mutta silti se oli hieman yllättävää. Siihen nähden kuin suloisena häntä yleensä pidettiin, hän sai melko vähän kehuja. Ihmiset pitivät hänen olemustaan itsestään selvyytenä, ja luulivat hänen tiedostavan ulkonäkönasä tarpeeksi hyvin ilmankin kehuja. (Ja niinhän hän tiedostikin.)
"Humalaisen höpinöitä", Lily tuhahti. "Mutta kiitos."
Ehkä Chet ansaitsi sen hymyn, jonka tyttö hänelle soi, vaikka hän istuikin aivan liian lähellä ja oli kännissä kuin käki.

[bubblegay]

Humalaisen höpinöitä? Aivan, Chethän oli humalassa. Se oli aika huvittavaa, jos tarkasti ajatteli. Ei hänestä tuntunut yhtään humalaiselta, lähinnä tavallista hauskemmalta ja vapaammalta sekä tasapainottomammalta, mutta kai hän sitten oli humalassa. Jollain tasolla. Mutta se, miksi se muka vaikuttaisi hänen mielipiteisiinsä, oli hämärän peitossa. Lilyhän oli söpö, pitihän tytön se itsekin tietää. Hän oli varmasti kuullut sitä jo loputtomiin, mutta niille kasvoille asiaa ei voinut olla kertomatta tarpeeksi. Hymy, jonka Lily Chetille soi, kannusti vain lisää. Poika vastasi siihen ja kallisti päätään (normaali ele, mutta nyt se sai hänen vartalonsa lähinnä tuntumaan entistä lyijymäisemmältä).

”Eiväthän ole”, poika vastusti. ”Minä voisin olla sammumispisteessä, mutta sinä olet silti söpö. Olet aina ollut. Sinulla on tosi kiva hymy. Ja kivat silmät. Ne tuikkivat silloin, kun olet iloinen ja näen niistä helposti, milloin ärsyynnyt minuun. Ei sillä, että se kauheasti vaikuttaisi.”
Niin. Lilyn ärsyyntymispiste oli koettu iät ja ajat sitten, mutta ei Chet jaksanut välittää moisista pikkuseikoista. Tärkeintä olivat reaktiot, se, että Lily oikeasti huomasi hänet ja hänen olemassaolonsa.
”Sinä olet muutenkin kiva, paljon kivempi kuin monet muut ovat olleet minulle. Olet ihan erilainen kuin muut tytöt ja olet oikeasti fiksu. Ja söpö. Kunnioitan sitä aika paljon, sillä voisit olla paljon ilkeämpikin.”
Totta sekin. Kauniit ihmiset saivat enemmän kirjoittamattomia valtuuksia kuin tavalliset. Chet heilutteli jalkojaan ja hymyili seesteisesti.

Hän ei tiennyt, mikä sai kaikki totuudet virtaamaan ulos. Ei hänellä ollut ongelmia Lilyn kehumisen kanssa, mutta yleensä se oli sanatonta, pelkkää ylistystä. Hän kuulosti harvoin oikeasti vakavalta tai välittävältä, mikä oli ehkä omalla tavallaan myös harmi. Mutta Chet ei osannut sanoa asioita aina ääneen, tai jos osasi, hän sanoi ne ihan väärin ja suututti kaikki. Harmi sekin.

[Agitha]

"Ei sinun tarvitse minulle selitellä", Lily naurahti, kun Chet koki tarpeelliseksi selitellä tarkoitusperiään. Ei ollut mitenkään uutta kuulla kehuja pojalta, mutta nyt sanoissa oli jotain hieman vakavampaa ja todempaa kuin aikemmin. Toki kehuista paistoi myös läpi melkoinen alkoholin häivähdys, joten Lily ei viitsinyt ottaa niitä aivan niin tosissaan kuin olisi ehkä pitänyt. Humalatilahan tunnetusti heikensi harkintakykyä, ja Chet palvoi häntä jo muutenkin.
"Ehkä minun pitäisi olla sinulle vähän ilkeämpi", Lily pohti, ja vilkaisi Chetia pilke silmäkulmassaan. "Olen selvästikin ollut liian kiltti, kun olet siinä vielä."
Hänellä oli aina ollut vaikeuksia käyttäytyä kylmästi muita ihmisiä kohtaan. Harjoitus teki kyllä mestarin, mutta Lily ei ollut luonteeltaan ilkeä. Hän tunsi sääliä kaikkia ihailijoitaan kohtaan, ja se vaikeutti kylmäveristä torjumista. Joskus hän suostui lähtemään esimerkiksi ulos pelkästään säälistä, ja siten vain sai muut toivomaan turhia ja pettymään lopulta.
"Sinäkin olet ihan kiva, vaikka välillä kohtelenkin sinua kylmästi. Tiedät varsin hyvin mistä se johtuu", Lily sanoi, ja vilkaisi Chetia taas nopeasti. Hän ei kyennyt pitämään kiinteää katsekontaktia yllä istuessaan niin lähellä toista. Se olisi ollut kiusallista. "Ja en minä sinua vihaa. Oikeastaan olisin iloinen jos voisin tavallaan... Vastata sinun tunteisiisi. Ihan oikeasti", hän tunnusti sitten, ja olin hyvin kiitollinen Chetin humalatilasta. Poika tuskin oli tarpeeksi selvä käsittämään kaikkea kätevästi väärin, joten tyttö voisi ehkä vuodattaa tunteitaan vähän enemmänkin. Jos hän joutuisi siitä vaikeuksiin myöhemmin, hän voisi selittää kaiken Chetin hourailuna.
"En minä oikeastaan edes tiedä mistä se johtuu. Joskus mietin, että ehkä tätä voisi yrittää", Lily jatkoi sitten hiljaa, melkein kuin itsekseen. Hän punastui vähän huomaamattaan, ja raapaisi nenänsä vartta. Ajatus Joceysta käväisi hänen mielessään, mutta hän torjui sen jo ennen kuin edes huomasi sitä.
"Koska olet kiva ja kaikkea..."
Mistä lähtien hän Lily ollut näin hellyydenkipeä? Hän ei ollut koskaan seurustellut kenenkään kanssa säälistä, ja siitä huolimatta keskustelu alkoi saapua vaarallisille vesille hänen ansiostaan.

[bubblegay]

Lilyä oli hankala ajatella kylmänä tai ilkeänä. Tietenkin hankaluus saattoi johtua myös siitä, ettei Chet kyennyt prosessoimaan mielessään juuri mitään sillä hetkellä, mutta hän näki tytön silti söpönä ja kilttinä. Teräväsanaisena ja fiksuna kyllä, mutta ei Lily koskaan ilkeä ollut. Se kuului jo hänen nimestään. Lily, Lily, Lily. Lyli. Lylla. Lyydia. Lyrma. Lysa. Lysina. Lusikka. Lily oli lusikka. Lusikat olivat mukavia, kaartuvan pyöreitä. Soveltuvaisia. Ne eivät olleet kovia ja teräviä kuten haarukat tai veitset, ne oli suunniteltu hellävaraisempaan käyttöön. Kyllä, Lily oli lusikka. Lusikalla syötiin. Mitä? Ei Chet tiennyt, mutta hän kyllä käyttäisi mielellään Lily-lusikkaa.

Seuraavat sanat olivat hämmentäviä, tavalla tai toisella. Normaalisti Chet olisi vähintäänkin järkyttynyt ja varmasti kysynyt jotain Joceysta, mutta nyt hän tunsi olonsa lähinnä imarrelluksi. Se, että Lily oli ajatellut yrittämistä, kuulosti lupaavalta. Ja myös se, että hän oli sitä mieltä, ettei Chet ollut täysin hirveä... No, se helpotti asioita paljon. Ja Lily oli vieläkin söpö. Siksi Chetillä oli yllättäen hurmaavan hymyn kera esitetty tarjous, jota hän tuskin olisi kehdannut röyhkeydestään huolimatta esittää selvin päin.
”Voidaanhan me yrittää”, hän sanoi ja muutti hymynsä ystävällisemmäksi, koittaen tavoitella Lilyn katsetta ja kallistaen päätään. ”Meitä ei sido mikään, ja sinä olet söpö. Ja minä olen kiva ja kaikkea.”
Hän voisi laittaa sen ansioluetteloonsa huomenna.

Chet oli yrittänyt sitä kerran aiemmin. Hän muisti tapauksen päättyneen vain fiaskoon, joka oli aiheuttanut sen noidankehän, jota he tänä päivänäkin kiersivät. Sama asia oli myös tapahtunut toisen kerran, mutta silloin Lily oli aloittanut sen pakon edessä.
Humalasta rohkaistuneena Chet kumartui hieman ja painoi huulensa tytön omille. Hän pysyi mahdollisimman hellänä, ja varoi koskettamasta toista muuten kunnolla. Lily tuskin arvostaisi, jos hän yhtäkkiä olisi limaisena tytön päällä.

Lilyn suuteleminen tuntui hyvältä. Ei ehkä yhtä oikealta kuin Renin, mutta Ren oli idiootti, joka sai luvan vaikka tukehtua omaan mustasukkaisuuteensa ja ääliöyteensä.

[Agitha]

Ilmeisesti Chet oli luonnonlahjakkuus käsittämään kaiken juuri tilanteeseen sopivalla tavalla väärin.
"Siis en minä tarkoittanut, että meidän pitäisi kokeilla seurustelemista. Minä vain..." Lily selitti huolestuessaan Chetin ilahtuneesta ilmeestä. Mutta mitä hän vain? Halusi tutustua Chetiin uudestaan hieman eri tavalla, jotta he voisivat mitä? Ehkä oli vain järkevämpää mennä suoraan asiaan, jos yhdessä oleminen todella olisi kaiken kiertelyn päämäärä. Tuntui jotenkin väärältä ajatella Chetia poikaystävänä, mutta ehkä hän tottuisi siihen aikanaan. Ehkä hän oppisi myös pitämään Chetista ajan kanssa romanttisessakin mielessä, koska eihän pojassa ollut mitään vikaa, ja hän tavallaan ansaitsi sen. Hän oli kuitenkin jaksanut pysyä Lilyn rinnalla siitä huolimatta, että tuli jatkuvasti torjutuksi ja kohdelluksi kylmästi. Vaikka Lily vietti aikaa hänen kanssaan silloin kun häntä huvitti, ja vaikka hänellä ei ollut antaa Chetille mitään takaisin, Chet oli silti hänelle aina ystävällinen.
"Tai siis en minä sano että seurustelu olisi mahdottomuus, mutta siis..."
Lily päätti luovuttaa suosiolla, ja jättää selittelemisen sikseen, sillä hänen puheissaan ei ollut yhtään enempää järkeä kuin Chetin päässä.
Jatkaminen olisi ollut turhaa muutenkin, sillä Chet kumartui lähemmäs häntä painaen huulensa varoen hänen huulilleen. Humalatilalla oli epäilemättä tekemistä asian kanssa, mutta korkeintaan rohkaisevana tekijänä. Chet oli suudellut häntä ennenkin, ja silkasta tottumuksesta Lily oli vähällä vetäytyä taaemmas. Hän muisti kuitenkin juuri uusimman lupauksensa, ja päätti antaa Chetille sen mahdollisuuden, jonka tämä ansaitsi.
Hieman epävarmasti Lily totuttautui tilanteeseen, josta olisi normaalisti vetäytynyt pois, ja selvittyään säikähdyksestä hän tajusi, ettei Chetin suuteleminen tuntunut mitenkään pahalta. Päinvastoin. Chet oli hyvä ja hellä suutelija, ja Lily rohkaistui kietomaan käsivartensa Chetin niskan taakse. Hän yritti parhaansa mukaan heittäytyä hetkeen ja päästä jännittyneisyydestään, ja äkkiä se ei ollutkaan enää ollenkaan niin vaikeaa.

[bubblegay]

Jos Chet ei olisi nauttinut tarpeeksi alkoholia unohtaakseen todennäköisesti kaikki estonsa fyysisestä kontrollista tunnustuksiin lapsuuden Batman-lakanoistaan, hän olisi ollut varmasti hermostunut. Hän sentään suuteli Lilyä, toisen kerran elämässään (kertaa kirjastossa ei varsinaisesti laskettu). Lisäksi hän ei tiennyt lainkaan, miten tyttö reagoisi siihen ja johtaisiko tilanne vain välien purkautumiseen. Mutta nyt poika ei luonut ajatustakaan asialle - oikeastaan se ei alun perin edes käynyt hänen mielessään.

Lilyn kiertäessä käsivartensa hänen niskansa ympäri rohkaisu oli kuitenkin taattu. Enää Chetiä ei naurattanut. Hän syvensi suudelmaa niillä taidoilla, joita oli jäänyt vielä käyttöön myös humalatilan noustua. Käsi nousi Lilyn olkapäälle ja liikkui hitaasti alemmas tytön kylkeä pitkin, pysähtyen sitten tämän lantiolle. Hänen liikkeensä eivät vieläkään olleet varsinaisesti rohkeita, mutta poika näykkäisi silti Lilyn alahuulta, koittaen saada tämän huulet raolleen. Hän ujutti kielensä kärsimättömyytensä johdosta varoen niiden välistä, tunnustellen aluksi hieman hapuillen, mutta varmentuen sitten.

Tilanne oli outo. Hän suuteli Lilyä, kunnolla, eikä vain piilotellakseen kirjastonhoitajalta. Se tuntui oudolta, vähän syyllisyyttä herättävältä, mutta myös hyvältä. Rohkaistuneena Chet painautui lähemmäs tyttöä, nostaen toisen kätensä hänen hiuksiinsa. Pehmeät. Sormet kulkivat niiden läpi helposti, saaden silkkisen tunteen entistä paremmaksi. Chet syvensi suudelmaa lähes automaattisesti, osaamatta ajatella asiaa tai keskittymättä siihen. Se tuli itsestään.

[Agitha]

Lily kallisti hieman päätään ja korjasi asentoaan mukavampaan, kun Chet ei vetäytynytkään pois pienen suudelman jälkeen, vaan painautui lähemmäs nostaen kätensä Lilyn olkapäälle. Hiljalleen käsi laskeutui Lilyn lantiolle, ja noinen käsi siirtyi haromaan hänen hiuksiaan. Ohimennen hän ehti huolestua niiden takkuuntumisesta, mutta sillä hetkellä se ei ollut hänen suurin huolenaiheensa.
Chet syvensi suudelmaa kielellään, ja asiaa sen enempää ajattelematta Lily raotti huuliaan sallien Chetin kielelle pääsyn suuhunsa. Hän oli viimeaikoina päässyt harjoittelemaan suutelemista poikkeuksellisen paljon, ja enää hieman pikkupusua intohimoisemmat suudelmat eivät saaneet häntä kavahtamaan kauemmas. Ehkä kuolan vaihto useiden ihmisten kanssa oli opettanut hänet käsittämään suutelemisen merkityksettömyyden. Ne olivat vain suukkoja, ja Lily oli vapaa nainen. Jos hän halusi suudella Chetia, hän teki niin, eikä kenelläkään ollut siihen mitään vastaan sanottavaa.
Lilyn oli pakko nojata hieman taaksepäin Chetin painautuessa lähemmäs häntä. Ilmeisesti Chetin humaltuneet aivot eivät kyenneet käsittämään sopivan ja liian raskaan nojaamisen eroa, ellei hänen sitten ollut tarkoitus painaa Lilya selälleen. Tyttö tuki itseään toisella kädellään, jottei olisi kellahtanut makaamaan patjalle.
Ohimennen Lily huomasi sydämensä hakkaavan hieman lujemmin kuin tavallisesti. Tietenkin sillä oli tekemistä tilanteen kanssa, sillä Lily ei voinut viimeaikaisesta sekoilustaan huolimatta sanoa olevansa kovin kokenut tai turtunut toisen kosketukseen, mutta hän halusi myös ajatella, että juuri Chet vaikutti asiaan. Lily halusi ihastua, ihan oikeasti hajusi. HHän toivoi, että seuraavana aamuna herätessään hän ajattelisi ensimmäiseksi Chetia, voisi rynnätä pojan juokse ja ilmoittaa vastaavansa tämän tunteisiin. Chet olisi niin mahdottoman järkevä vaihtoehto, sillä toisin kuin Jocey, hän ei pettäisi Lilya, ja toisin kuin Cass, hän ei saanut Lilyn sappea kiehumaan.
Miksi sydän ei voinut kuunnella järkeä?
Moisten ajatusten pohtiminen ei sopinut tilanteeseen ollenkaan, ja Lily päätti karistaa ne mielestään. Hän tarvitsi muuta ajateltavaa, ja sen tehdäkseen hän päätti antaa hieman periksi ja nojautui taaksepäin kunnes makasi selällään patjalla. Hän keskeytti suudelman hetkeksi, mutta veti Chetin mukanaan.
"Vaikka oletkin umpikännissä, älä yritä mitään outoa", hän sanoi hiljaa, ja painoi taas suudelman Chetin huulille..
Jos hänen ajatuksensa ryhtyisivät taas harhailemaan epäolennaiseen, hän voisi aina keskittyä suunnittelemaan miten saisi humaltuneen ja innostuneen teinipojan päältään pois jos niikseen tuli.

[bubblegay]

Lilyn painuessa selälleen sängylleen ja vetäessään Chetin mukaansa poika ei olisi voinut välittää vähempää siitä, mitä hän sanoi. Outoa? Ei hän koskaan yrittänyt mitään outoa. Okei, yritti, mutta ei tällaisessa tilanteessa. Tai riippui, minkä Lily laski oudoksi. Jos tavallisen teinipojan roolin ottaminen oli outoa, niin Chet oli syyllinen. Hänen hormoninsa jylläsivät ja alkoivat ottaa järkeä (joka oli jo muutenkin vähäinen luonnonvara) suurempaa kontrollia hänen kehostaan. Se ei ollut hyvä, ja kostautuisi varmasti jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi Chetiä ei juuri haitannut. Häntä ei tainnut haitata ylipäänsä mikään muu kuin se, että heidän intressinsä suudelman seurausten suhteen eivät välttämättä kohdanneet täysin.

Hän vastasi Lilyn suudelmaan ahnaammin kuin aiemmin ja paransi asentoaan tytön päällä. Hän oli tehnyt tätä aiemminkin tytön kanssa, mutta oli silti tottunut enimmäkseen Renin ansiosta poikiin. Siksi hän tiesi, että joutuisi hapuilemaan hieman kosketustensa kanssa. Lily ei ollut poika, joten hän ei välttämättä pitäisi samoista asioista kuin pojat. Tai Ren.

Käsi, joka oli aiemmin ollut Lilyn lantiolla, kulkeutui ylemmäs ja liikkui tytön vatsalla. Hiuksissa ollut raaja taas otti tukea patjasta, jotta Chet ei olisi vain lysähtänyt tummemman päälle kuin räsynukke, joka oli saanut käsiinsä muovikeittiön turkoosin alakaapin viinavarannot. Chet värähti itsekin rikottuaan asennonparannuksen takia suudelman ja aloitettuaan sen uudestaan, nyt syvempänä. Hänen kätensä kulkeutui kevyesti Lilyn rinnoille vatsan kautta. Ei limaisena tai puristavana, vielä varovaisena. Sentään jokin osa järjestä toimi, vaikka jos Chet olisi ollut täysin normaali, he tuskin olisivat edes tätä tehneet. Käsi kierteli hetken; poikiin tottuneisuus kostautui selvästi. Chet teki sen, mitä tiesi, ja laski taas kätensä alemmas, liu'uttaen sen sitten rauhallisesti Lilyn paidan alle. Ei paljoa, vain sen verran, että sormenpäät pääsivät kokeilemaan lämpimän ihon tuntua.

Huulet irtosivat Lilyn omilta ja laskeutuivat leukapieltä pitkin korvalehdelle ja sitten kaulalle. Hänen ihonsa maku jäi mieleen, ja Chetin täytyi hillitä itsensä, jotta hän ei olisi antanut hampaittensa alkaa tehdä yhteistyötä huultensa kanssa. Lily ei ehkä arvostanut jälkiä.

[Agitha]

Chet ei vastannut mitään Lilyn muistutukseen käytöstavoista. Saattoi olla, että hän ei ollut kuullut, tai sitten hän ei ollut kuunnellut. Lilykaan ei tosin osannut sanoa, mikä käytös meni asiattomaksi ja oudoksi, joten hänestä ei ollut arvostelemaan Chetia, kun heidän suudelmansa muuttui syvemmäksi ja Cheti hivutti kätensä hänen vatsalleen ja siitä ylemmäs.
Lily siirsi kätensä Chetin niskalta tämän hartioille saadakseen hieman tilaa. Asento olisi eduksi myös silloin, jos Chet yrittäisi edetä liian pitkälle, ja Lilyn täytyisi tönäistä poika pois. Siitä huolimatta hän pyrki välttämään liian torjuvaa käytöstä. Hän ei halunnut loukata Chetia, etenkään kun Lily oli itse lähtenyt leikkiin mukaan. Sitä paitsi pojan alla oli ihan mukavaa, vaikka hän joutuikin keskittymään järjelliseen ajattelemiseen ja itsensä rauhoittelemiseen. Joskus oli inhottavaa olla niin herkkä, vaikka tietyissä tilanteissa se olikin tavallaan mukavaa.
Lily säpsähti hieman tuntiessaan Chetin kosketuksen rinnoillaan t-paidan kankaan läpi. Hän kurtisti hieman kulmiaan, ja tottumuksesta ryhtyi jo suunnittelemaan toruvaa puhetta ilman lupaa käpälöimisestä. Hän siirsi varovaisesti toisella kädellään Chetin kädet pois rinnoiltaan, mutta ei kuitenkaan keskeyttänyt suudelmaa nuhdellakseen tai valittaakseen asiasta, sillä hän muisti taas äänettömän lupauksensa antaa toiselle mahdollisuuden. Ikään kuin hyvittääkseen Chetille aristelunsa, Lily painautui hieman lähemmäs häntä.
Chetin kädet hänen paljaalla ihollaan t-paidan alla tuntuivat mukavilta. Lily yritti unohtaa sen, mihin sellainen käpälöiminen saattaisi johtaa, ja keskittyä vain toisen välittävään kosketukseen. Chet välitti hänestä, ja oli muutenkin mukava ja kiva. Miksi hänen piti siis hermostua?
Jo toistamiseen Lily sai itsensä rauhoittumaan puhumalla itselleen järkeä päähän (tai ehkä järjen päästä, mutta sillä ei ollut väliä sillä hetkellä). Hän keskitti huomionsa Chetin käsiin hänen vatsansa iholla, ja pian myös suudelmiin jotka siirtyivät huuliltan kaulan herkälle iholle. Siitä huolimatta, että Lilyn ei tarvinnut enää keskittyä Chetin suutelemiseen, hän piti silmänsä puolittain kiinni ja keskittyi tuntoaistimuksiin. Toisen huulet ja kieli hänen kaulallaan tuntuivat hyvältä, ja Lilyn huulilta karkaisi hiljainen huokaus kun hän hivutti taas kätensä Chetin niskaan sivelläkseen selän ja niskan ihoa pienillä sormillaan.

[bubblegay]

Se tilanne oli absurdi. Chet tiesi todenneensa asian useampia kertoja, etenkin Lilyn kanssa, mutta jotenkin hän ei osannut päästää irti faktasta, että todella suuteli tyttöä. Että se todella oli Lily hänen allaan, myöntyväisenä ja lämpimänä. Kaiken logiikan mukaan Lilyn olisi kuulunut työntää hänet pois, sanoa jotain idiootista ja ajaa hänet ulos huoneestaan. Mutta ei, tyttö vain huokaisi nauttien, kädet Chetin ihoa piirtäen ja keho mukautuen. Se oli yllättävää, mutta ehdottomasti nautittavaa. Henkinen mielihyvä, jota Chet toisen mukautuvaisuudesta sai, voitti melkein kaiken.

Mitä liikkeisiin tuli, poika alkoi hitaasti kuljettaa huuliaan alaspäin Lilyn kaulalla, siirtyen solisluille. Hän vältti koskemasta tämän rintoihin enää uudemman kerran, sillä oli havainnut reaktion, jonka oli aiheuttanut. Hän ei silti voinut myöskään estää sormiaan, jotka kulkeutuivat pari senttiä pidemmälle Lilyn vatsalla ja työnsivät tämän T-paitaa ylemmäs. Hassua, että Lily näytti hyvältä jopa jossain niin tavanomaisessa ja jopa suhteellisen epätyttömäisessä.

Chet nosti päänsä hetkeksi ja virnisti Lilylle kevyesti, näykäten sitten tämän ihoa. Hän haluaisi pitää hauskaa.
”Mitä mietit, prinsessa?”
Se oli huono kutsumanimi, eikä Chet aikonut vakiinnuttaa sitä, mutta nyt se tuli automaattisesti.

[Agitha]

Lily liikutteli sormiaan Chetin niskalla. Hänen sormenpäänsä saattoivat olla hieman kylmät, sillä toisen iho tuntui lämpimältä. Kädet käväisivät myös pojan pehmeissä hiuksissa (ilmeisesti hiuslakka oli jo suurimmilta osin karissut pois), mutta palasivat pian takaisin niskalle ja olkapäille.
Chet laskeutui hieman alemmas, ja painoi huulensa Lilyn solisluille. Tuntiessaan kevyen näykkäyksen ihollaan Lily sävähti hieman, mutta ei ollenkaan pahalla tavalla. Tuntui hyvältä tuntea jotakin hieman enemmän kaikkien niiden hellien suudelmien jälkeen, sillä Lilyn keho halusi koko ajan vain voimakkaampia tuntoaistimuksia.
"Mikä prinsessa minä muka sinulle olen?" Lily kysyi ja naurahti hiljaa. Hän katsoi toista hetken silmiin, mutta käänsi sitten katseensa hieman nolostuneena muualle. Huoneen ovi muistutti häntä heidän sijainnistaan, ja rikkinäisyytensä vuoksi ei tarjonnut heille parasta mahdollista turvaa.
"Metin, että ovi pitäisi varmaan sulkea", Lily sanoi mietteliäästi. Salaa hän oli hieman hyvillään tilanteen saamasta arkisesta käänteestä. Chetin läsnäolo oli saanut hänet hieman levottomaksi, ja hän pelkäsi menettävänsä itsehillintänsä innostuessaan liikaa. Humaltuneen ja muutenkin sekopäisen pojan itsehillintän hän ei voinut luottaa alkuunkaan, joten Lily oli ainoa joka oli tilanteesta vastuussa.
Siitä huolimatta hän halusi varmistaa, että ovi oli lukossa. Vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa sängyllä makoileminen oli mitä luultavimmin sitä seksuaalista kanssakäymistä, jonka koulun säännöt kielsivät. Olisi hirvittävän noloa saada jälki-istuntoa sellaisesta, puhumattakaan virallisesta huomautuksesta.
"Voisin käydä tarkistamassa, että se on kiinni, mutta sinä olet minun päälläni", hän huomautti sitten, mutta hymyili hieman. "Voisitko käydä kokeilemassa?"
Lily päätti jäädä kiltisti paikalleen makaamaan, vaikka sen jos jonkin eleen saattoi tulkita vihjaukseksi. Maata nyt sängyllä puolissa pukeissa odottamassa Chetin paluuta petiin. Hän kuitenkin halusi jatkaa toisen suutelemista, vaikkakaan ei liian pitkälle. Chet oli lämmin, ja sai Lilyn tuntemaan olonsa hyväksi hyvässä ja pahassa.