Parasite [ K15 ]

[Agitha]

Chetin yökkäillessä kämmentään vasten Lily kavahti kauemmas.
"Älä hyvä ihminen oksenna siihen lattialle, tai muuten joudut nuolemaan ne siitä pois", hän varoitti. Oksennuksien siivoaminen oli hyvin vastenmielistä, vaikka yleensä Lily olikin poikkeuksellisen kestävä, mitä kaikkeen ällöttävään (kuten sisälmyksiin, hyönteisiin ja ulosteisiin) tuli.
"Ota tästä roskis, tai jotain", Lily kehoitti, ja kumartui liu'uttamaan roskakorin Chetin eteen kirjoituspöytänsä alta. Parempaa ei ollut tarjolla, ja Chet saisi viedä roskat mennessään. Vatsahapoista ja alkoholista koostuvan yrjön sekoitus herättäisi liian paljon kysymyksiä, vaikka siivoojat olivat varmasti nähneet kamalampiakin asioita oppilaiden roskien seassa.
Ilmeisesti pahoinvointikohtaus meni kuitenkin ohi, ja Lily huokaisi helpotuksesta, kun Chet näytti voivan tarpeeksi hyvin kerätäkseen vaatteensa lattialta. Roskakori sai kuitenki jäädä sängyn viereen, varmuuden vuoksi.

Lily käänsi katseensa häveliäästi ja huomaavaisesti pois, kun Chet viimein hankkiutui eroon kondomista, jonka kanssa oli viettänyt yönsä. Käytetty (tai käyttämätön, miten sen nyt halusi ottaa) kumi putosi roskakorin pohjalle suttupaperien ja ruokakääreiden sekaan, ja kun Chet oli saanut vaattetta ylleen, Lily arveli olevansa taas hieman turvallisemmilla vesillä. Hän uskalsi kääntää katseensa takaisin huonovointiseen Chetiin, ja mietti tulevia sanojaan hetken.

"Sinä olet varmaan samaa mieltä, että meidän ei kannata aloittaa mitään juttua?", Lily totesi sitten suoraan. Kysymys oli hyvin johdatteleva, mutta se oli heidän molempien parhaaksi. Chet saisi mahdollisuuden säilyttää ylpeytensä rippeet myötäilemällä. Jos poika vänkäisi vastaan, hän olisi idiootti..."Kaikki oli tosi sekaisin eilen illalla, ja sinä olit tosi kännissä. Sammuit, jos et muista. Olet oikeasti ihan kiva, mutta en usko että tästä voisi tulla yhtään mitään. Mitään romanttista ainakaan, voidaan kyllä pysyä ystävinä jos haluat", Lily selitti suorasukaiseen tapaansa. Mitä sitä turhia kiertelemään? Chet ei ollut niin akkamainen (toivottavasti...), että hän olisi kaivannut selityksiä ja hellää käsittelyä.
"Olen tosi pahoillani jos annoin sinun luulla jotain muuta, mutta minun kannaltani kaikki on aika selvää."
Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Lily toisti jotain tämän tapaista. Silti se riipaisi vähän sisällä. Entä jos -ajatukset olivat aina olleet hänen kiusansa, eikä Lily ollut niin ilkeä, että olisi nauttinut toisen satuttamisesta.

[bubblegay]

Lilyn sanat eivät varsinaisesti olleet yllätys. Oikeastaan Chet oli odottanut niitä, laskenut niiden varaan mielessään. Tuntui aina inhottavalta ja tyhjältä, kun hänet torjuttiin - ei sillä, että sitä olisi tapahtunut kovin usein, mutta muutama kerta oli jäänyt mieleen. Chet ei kuitenkaan osannut tuntea oloaan kovinkaan loukatuksi tai surulliseksi. Sama, vaivaava tunne jatkui: jokin oli vinossa. Hän ei ollut täysillä mukana, eivätkä tunteet ottaneet hänestä niskaotetta samalla tavalla kuin yleensä. Lilyn kanssa kaikki oli aina ollut eri tavalla, mutta ei aina mullistavassa tai miellyttävässä muodossa.

”Joo”, Chet vastasi siis yksinkertaisesti. Hän hymyili hieman ja kohautti olkiaan. ”Pidän sinusta vielä, mutta... en tiedä. Olisin paljon mieluummin kaverisi”, hän totesi ja kallisti päätään.
Tämä oli yllättävän helppoa. Hän ei ollut sentään niin naisellinen (tai homomainen) että olisi alkanut vetää kokonaista draamanäytelmää. Ei katkeria kyyneleitä, tavaroiden paiskomista, ovien kolahduksia. Lilyn kanssa draama taisi olla lähes mahdotonta.

Ehkä se oli vain hyvä. Chet nousi venytellen ylös tytön sängystä, vaatteet nyt kunnolla päällään. Niistä lähti vieno viinan haju, ja poika halusi suihkuun pikimmiten. Harmi, ettei aamuviideltä kannattanut käydä suihkussa, jos ei halunnut yövalvojia (tai tässä tapauksessa aamu) niskaansa.
”Eli tämä oli tässä?” poika kysyi uteliaasti ja virnisti sitten. ”Yllättävän helppoa. Tosin... Ei mainita tästä kenellekään?”
Se kuulosti likaiselta. Ihan kuin jotain olisi oikeasti tapahtunut.
”Ei muuten, mutta fanikantani olisi varmasti mustasukkainen.”

[Agitha]

Chet näytti nielevän kaiken aika hyvin. Jos hänen sydämensä särkyi ja tunteensa kuohuivat laidasta laitaan, se ei ainakaan näkyny päälle päin. Sitkeästä piirittämisestä päätellen Chet oli ollut tosissaan (tai ainakin innoissaan), joten varmastikin suora puhe riipaisi vähän, mutta oli helpottavaa ettei poika vajonnut nyyhkyttämään lattialle, tai muuta kamalaa. Aivan sellaista Lily ei ollut vielä nähnyt, mutta Chet oli muutenkin jotain ennennäkemätöntä...
Itsekseen Lily huokaisi helpotuksesta, kun Chet myötäili hänen ajatuksiaan. Hän hymyili hieman, vaikka hän olikin epävarma, oliko se sopivaa.
"Joo, eiköhän tämä ollut tässä", Lily sanoi hymyillen hieman huvittuneesti, kun Chet käyttäytyi kuin olisi itse ollut se jättävä osapuoli. "Jos jos tämä on sinulle helppoa, niin sittenhän kaikki on suunnilleen hyvin. Jos muistan oikein, niin se on sinun roolisi heittäytyä lattialle ja anoa minua takaisin." Sitä seikkaa, ettei Lily ollut koskaan kuulunutkaan Chetille, oli varmaankin turha mainita.
"Ja no... Suoraan sanottuna en ajatettele, että tässä olisi jotain kehuskeltavaa, joten molemmat voi varmaankin pysyä hiljaa. Siihen on... Monta syytä", Lily sanoi, ja ajatteli taas tahtomattaan Joceyta. Ehkä hän oli sittenkin sisimmässään nainen, tai vähintäänkin idiootti. "Suurinpana tietysti sinun fanikantasi. Voin jo kuulla, miten sinua vaaditaan ulos jakamaan loputonta charmiasi tavallisen rahvaan joukkoon", hän vakuutti sitten, hymyillen nyt jo leveämmin. Ainakin Lilylle oli selvää, miten fanikanta jakaantui heidän välillään.

[bubblegay]

Lilyn epävarma hymy pisti jossain syvällä, mutta Chet vastasi siihen kaikesta huolimatta. Häntä huvittivat hieman tytön puheet siitä, kuinka hänen pitäisi normaalisti pistää tässä vaiheessa pystyyn draaman ja huomionhaun sosiaalinen hurrikaani – se taisi nimittäin olla aivan totta. Ja vielä jollain kieroutuneella tavalla hänen persoonaansa harvinaisen sopivaa. Olihan Chet jahdannut Lilyä kauan ja hartaudella, miksei hän reagoisi nyt voimakkaasti?

Ongelma oli siinä, että asiat olivat muuttuneet. Mukaan oli tullut lisää tekijöitä (esimerkiksi Ren, jonka ajattelemista Chet koitti välttää niin paljon kuin suinkin) ja olosuhteet olivat yksinkertaisesti vaihtuneet. Kuinka paljon hän oli edes Lilystä pitänyt, kun päästi irti näin helposti? Sen olisi pitänyt tuntua enemmän.

”Rahvas saa charmistani vain esimerkkinäytteitä”, poika virnisti, tavoitellen olemukseensa sen normaalia, huoletonta sävyä. ”Sen todellinen valta on varattu vain harvoille ja valituille. Olen kunnian mies.”
Kunnian mies, joka hyppelehti umpihumalassa kaiken maailman lilyjen ja renien ja mahdollisesti tavallisten mattimeikäläisten niskassa. Mitäköhän Ren sanoisi, jos koskaan saisi tietää viimeöisestä? Jos Ren enää ikinä sanoisi Chetille yhtään mitään. Ah, ironia.
”Sinun täytyy tosin varoa, fanikantani on hyvin omistushaluinen. Jos se saa kuulla tästä, sinut poltetaan roviolla tai revitään kappaleiksi pinseteillä. Ihailijani eivät tunnu ymmärtävän, että minusta riittää monelle.”
Virne, joka koristi Chetin huulia lausahduksen jälkeen, muistutti jo enemmän häntä itseään. Itsekehu ja liioittelu piristi aina, oli tilanne kuinka kaoottinen tahansa.

Keskustelu alkoi uhkaavasti lähestyä pistettä, jossa mitään puhuttavaa ei enää ollut. He olivat tehneet puoliksi sanallisen, rivien välistä luettavan sopimuksen siitä, ettei tästä puhuttaisi enää missään tai kenellekään. Ikinä. Käytännössä viime yötä ei ollut edes tapahtunut, se oli vain pieni merkintä heidän rekisterissään. Sopimuksen sanaton puoli kattoi myös sen, ettei tällaista sattuisi enää koskaan: he olivat vain kavereita. Ystäviä. Miten vain, Chetillä noiden kahden sanan raja oli hyvin häilyvä.

Poika otti muutaman ohjaavan askeleen kohti Lilyn ovea, painautuen lopulta sitä vasten. Hän koitti kuunnella käytävältä kaikuvia ääniä: nopeasti havaittuna oli hiljaista, mutta yövalvojat osasivat joskus liikkua häiritsevän äänettömästi. Melkein kuin koulun palkkaamia, ärsyttäviä, itsekeskeisiä idioottiaaveita. Chet kohautti olkiaan: syteen tai saveen. Jos hänet huomattaisiin, hän sanoisi käyneensä vain vessassa. Jos joku olisi näkemässä, kun hän poistui Lilyn huoneesta aamuviideltä... no, siihen löytyisi vähemmän tekosyitä.
”Nähdään”, tanssija huikkasi tummemmalle lähes äänettömästi, vilkuttaen hieman. Hän raotti huoneen ovea, pujahtaen sitten hämärään, toistaiseksi tyhjyyttään ammottavaan käytävään.

// IN THEEEE EEEEEEND IT DOEEEESN'T EEEVEEEEN MAAAAATTEEEEEERRRRR //