Ihmisbiologiaa

[Agitha]

Lily hymähti, kun Anthony ehti avata ruokalan oven hänelle ennen kuin hän ehti tehdä sen itse. Tulisikohan siitä heidän välisensä kilpailu? Lily tiesi muutaman pojan, joiden kanssa hän lähes kirjaimellisesti juoksi kilpaa oville. Ja mitä enemmän pojat hänelle ovia availivat, sitä enemmän Lily halusi avata ne itse. Se oli hänen oma pieni ongelmansa, vaikka hän kyllä tiesi, ettei oven avaaminen ollut mitään henkilökohtaista, vaan ainoastaan etiketin mukaista. Saint Walden'sissa oli paljon hyvin kasvatettuja lapsia, ja ilmeisesti Lilyn olisi vain totuttava asiaan.
Lily nyökäytti päätään, kun Anthony ilmoitti huoneensa numeron. Lily oli ollut koulussa jo tarpeeksi kauan tietääkseen missä mikäkin huone sijaitsi sillä - yllättäen - ne olivat numerojärjestyksessä. Niinpä hän lähti oma-aloitteisesti suuntaamaan kohti Anthonyn huonetta.
Oli oikeastaan aika jännittävää nähdä, millainen Anthonyn huone oli. Hän vaikutti vähän jäykältä ja hyvin järjestelmälliseltä ja vakavalta, mutta joskus ulkokuori saattoi pettää. Olisi mahtavaa, jos Anthony paljastuisi intohimoiseksi Star Wars faniksi tai Wowittajaksi. Tai vaikka jonkun sortin pervoksi, jolla oli tyttöjulisteita seinät täynnä. Tai mammanpojaksi, jolla oli lentokonekuvioiset lakanat ja pehmoleluja sängyllä... Lily hymähti itsekseen viimeiselle ajatukselleen, sillä se sai hänet kuvittelemaan Anthonyn lappuhaalareissa.
Matkalla käytäviä ja portaita pitkin Lily ei puhunut mitään , ja huoneen ovella Lily pysähtyi. Hän hymyili Anthoylle somasti ja odotti, että poika saisi huoneensa oven auki.

[daijin]

Lily ei näyttänyt olevan hyvillään ollessaan ovien kanssa kerrankin Anthonya hitaampi. Anthony kuitenkin uskoi, ettei yksi oven avaaminen saisi tyttöä loukkaantumaan, joten jatkoi tavallisesti ovelta eteenpäin. Vaikka kumpikin heistä pyrki avaamaan oven toista aikaisemmin, ei Anthony uskonut ovista tulevan minkäänlaista kilpailua. Ei hän edes olisi osannut kuvitella itseään juoksemassa tytön kanssa kilpaa ovelta toiselle ympäri koulun aluetta. Jos Lily todella halusi aukoa ovia itse, oli se hänen mielestään ihan okei. Tietenkin oli vain hyvien tapojen mukaista pyrkiä aukaisemaan toiselle henkilölle ovi, erityisesti, jos toinen oli sitä heikompaa sukupuolta. Kohtelias oven avaaminen ei ollut Saint Walden'sissa mitenkään tuntematon käsite, eikä Anthony ollut todellakaan ainoa, joka sitä harrasti parhaansa mukaan.

Anthony kulki Lilyn mukana kohti asuntolaa. Lily ei näyttänyt tarvitsevan minkäänlaista opastusta Anthonyn huoneelle, mikä ei ollut kovinkaan yllättävää huoneiden ollessa numerojärjestyksessä. Olisi todellinen taitolaji eksyä etsiessään huonetta numero viisi.
Pian he saapuivat Anthonyn huoneen ovelle. Poika avasi oven ja katsahti Lilyn suuntaan. "Voit odottaa siinä, jos haluat."
Anthony ei tiennyt kiinnostaisiko Lilyä nähdä hänen huoneensa, ja salaa hän toivoi Lilyn pysyvän käytävällä. Ei siinä muuten mitään, mutta hän jakoi huoneensa erään Leon kanssa, jonka tavaroilla oli tapana saada huone näyttämään sotkuisemmalta. Anthonyn puoli huoneesta oli kuitenkin Anthonylta täysin tavallinen ja tylsän järjestelmällinen. Hieman sinertävillä lakanoilla varustettu peti oli siististi pedattu eikä ylimääräisiä esineitä tai vaatteita ollut näkyvillä paikoilla. Hänen työpöytänsä oli myös järjestelmällinen. Jotkin pöydällä olevat kirjat olivat täydellisesti pinottuna pöydänreunalle. Pöydällä oli kuitenkin jotain, joka ei tuntunut kuuluvan joukkoon. Sen reunalla oli huomaamattomasti lähellä seinää pienehkö Nekokoneko-figuuri. Maassa työpöytään nojaamassa oli musta viulukotelo, jota Anthony oli huoneeseensa tullut hakemaan.

[Agitha]

Lily jätti Anthonyn kehoituksen omaan arvoonsa. Hän halusi nähdä, millainen Anthonyn huone oli. Ja olihan huone myös Leon. Pojalle hymyillen Lily aseli sisään huoneeseen Anthonyn perässä, ja katseli uteliaasti ympärilleen.
Oli selvää, kumpi puoli kuului Leolle ja kumpi Anthonylle. Leon puolella oli eräänlainen "huoleton taiteilija"-look, kun taas Anthonyn puoli oli yhtä siisti ja järjestelmällinen kuin poika itsekin. Se oli melkein pettymys, sillä kaikki oli niin asiallista ja järjestäytynyttä, että se ei paljastanut mitään uutta Anthonysta.
Lupia kyselemättä Lily asteli Anthonyn työpöydän aareen, ja vilkaisi lähes tylsistyneesti liitoitellun siistiä kirjapinoa. Sitten hänen sattui huomaavaan hieman tasaisenharmaasta järjestelmällisyydestä eroavan esineen.
"Hei, tämä on aika söpö", Lily sanoi, ja nosti Nekokoneko-figuurin pöydältä tarkastellakseen sitä tarkemmin. Se ei ollut paperipaino tai muuta hyödyllistä, kuten olisi saattanut luulla, vaan todella koriste-esine.
"Mikä se on? Onko tässä kaksi kissaa?"
No, ehkä Anthony oli kissaihmisiä.
Tarkasteltuaan esinettä aikansa Lily laski sen takaisin pöydälle suunnilleen sinne, missä se oli ollutkin. Anthony varmaankin välittäisi, jos Lily ryhtyisi siirtelemään hänen tavaroitaan. Olihan järjestelmällisyys tehokkuutta edistävä seikka.
Anthonyn pitäisi todella oppia rentoutumaan.
"Taidetaan olla valmiit menemään?" Lily kysäisi sitten, kun Anthony oli poiminut viulukotelonsa. Hän loi viimeisen epäileväisen silmäyksen kissakoristeeseen, ja hymyili sitten Anthonylle kuin enkeli.

[daijin]

Lily asteli Anthonyn huoneeseen, vaikka tämä olikin toisin toivonut. Anthony kuitenkin antoi Lilyn katsella huonetta, ja käveli suoraan pöytänsä äärelle nostaen siihen nojaavan viulukotelonsa. Samassa hän huomasi Lilyn kiinnitävän huomionsa pöydänreunalla piilottelevaan Nekokoneko-figuuriin. Tyttö nosti figuurin pöydältä ja alkoi tarkastella sitä. Eikö se ollut ilmi selvää, että figuuri esitti kahta valkeaa kissaa, joista pienempi löhösi onnellisena isomman kissan pään päällä.
Anthony oli hetken hiljaa Lilyn kysymyksen jälkeen.
"Se on Nekokoneko eräästä.. sarjasta." Anthony ei saanut millään myönnettyä Lilylle, että se oli hahmo eräästä animesta, varsinkin kun kyseinen anime oli Azumanga Daioh. Ei hän voinut myöntää sellaisia epäolennaisia asioita. Ties mitä hänestä sen jälkeen ajateltaisiin.
Lopulta Lily kuitenkin laski figuurin takaisin pöydälle. Anthony toivoi, että keskustelut Nekokonekosta jäisivät siihen. Lily saattaisi tuota menoa saada selville ties mitä.

Anthony nyökkäsi tytölle. "Mennään vaan." Hän jätti Lilyn epäileväisen silmäyksen huomiotta ja kulki huoneen ovelle. Hän avasi oven ja odotti Lilyn pääsevän ulos huoneesta. Lopulta hän sulki oven ja katsahti Lilyn suuntaan. Heillä oli vielä jonkin verran aikaa ennen erikoistuntien alkamista. Lily vaikutti siltä, että hän ei vastustanut vieläkään Anthonyn seuraa, joten hän avasi suunsa: "Tässä on vielä jonkinverran aikaa ennen tuntien alkua. Mitä seuraavaksi?"

[Agitha]

"Aijaa", Lily sanoi, kun Anthony kertoi kummallisen kissaläjän olevan Nekokoneko. Lily ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta, mutta hän tiesi nekon tarkoittavan kissaa japaniksi. Figuurin söpöydestä päätellen se oli varmaankin Japanista. Ainakin siitä tuli mieleen Hello Kitty. Sitä, miksi Anthonylla oli sellainen esine, Lily ei osannut arvata. Todennäköisesti se oli matkaumuisto joltain tärkeältä ihmiseltä, koska mitään muuta syytä sen olemassaoloon ei ollut. Mutta kuka osti Anthonyllle lahjaksi jotain sellaista? Eikö joku tyylikäs kynä olisi ollut parempi? Tai kulttuurin oppimisen vuoksi vaikka ruokapuikot. Tai postikortti. Lahjan antana ei selvästikään tuntenyt Anthonya kovin hyvin, ja silti Anthony piti esinettä selvästi tärkeänä... Ehkä se oli tytöltä?
Ihmissuhteiden tonkiminen ei ollut Lilyn alaa, ja kun hän tajusi menevänsä ajatuksissaan liian syvälle Anthonyn yksityiselämään. Ihmissuhdekiemurat eivät olleet Lilyn alaa. Hän inhosi kiemuroita.

Lily asteli ulos huoneesta Anthonyn saatua viulukotelonsa. Oikeastaan olisi ollut ihan hauska viettää enemmän ainaa Anthonyn ja Leon huoneessa, sillä pojat olivat niin erilaisia. Sen aika saattaisi olla vasta myöhemmin.
Lily ilahtui hieman, kun Anthony kyseli jatkoista. Selvästikin poika alkoi lämmetä hänen seurassaan hieman.
"En minä tiedä. Mennään vaikka ulos istuskelemaan, siellä on ihan nätti päivä. Jos mennään johonkin päärakennuksen lähelle, niin ehditään hyvin tunnille kun kello soi."
Anthonyn vastausta odottamatta Lily suuntasi asuntolan oville. Asuntolaan he eivät jäisi kuitekaan.

[daijin]

Lilyn tietämättömyys Nekokonekosta ja sen yhteydestä Azumanga Daiohiin pelasti tällä kertaa Anthonyn maineen. Lily olisi varmaankin järkyttynyt, jos olisi saanut selville, ettei figuuri ollut peräisin keneltäkään tytöltä, vaan Anthony itse oli tietoisesti ostanut figuurin hetken mielijohteesta. Ehkä oli kuitenkin kaikkien kannalta parempi, että se karu tosiasia pysyisi Anthonyn omana tietona.

Nekokoneko näytti unohtuneen Lilyn mielestä nopeasti, ja hän ehdotti, että he voisivat viettää aikaa ulkona. Ulkona istuskeleminen kuulosti ihan sopivalta ehdotukselta, ja kuten Lily sanoi, päärakennuksen lähellä he eivät myöhästyisi tunneilta kellojen soidessa.
"Sopii minulle. Aurinkokaan ei paista kovinkaan pahasti.."
Aurinko ei ollut Anthonylle kovinkaan läheinen ystävä. Auringonpaisteessa oli usein liian lämmintä, varsinkin kesäisin. Lisäksi liika auringonpaahde saattoi polttaa ihoa, eikä tehnyt erityisen hyvää hiuksillekaan.
Anthony kulki Lilyn mukana ulos asuntolasta.
Sää ulkona oli yhä ihanteellinen. Oli sopivan lämmin, mutta aurinko ei paistanut pilvien takaa. Anthony käveli rauhalliseen tapaansa päärakennuksen lähistölle. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän yritti jälleen rikkoa hiljaisuutta pahraansa mukaan.
"Mistä sinä olet muuten kotoisin?"
Puheenaihe ei ollut erikoinen, mutta ainakin se oli hyvä tapa estää kiusallisessa hiljaisuudessa istuminen.

[Agitha]

"Mitä, oletko sinä joku vampyyri vai?" Lily kysyi virnistäen, kun Anthony vaikutti tyytyväiseltä päivän pilvisyyteen. Oikeastaan Anthony jos joku oli vampyyri, poika oli niin rauhallinen ja elegantti ja kaunis. Toivottavasti Anthony ei leimahtaisi liekkeihin, jos pilvet väistyisivät.
Lilylla ei ollut mitään aurinkoa vastaan, koska hän ei ruskettunut sen enempää kuin palanutkaan. Se oli oikeastaan vähän outoa. Sen sijaan hän sai etenkin keväisin aurinkoihottumaa, ja käytti aurinkorasvaa joka tapauksessa.
He tulivat ulos, ja Lily, lähti astelemaan kohti päärakennusta tarkoituksenaan löytää sopiva istumapaikka jostain rakennuksen läheltä.
"Tulen ihan täältä", Lily sanoi, ja muisti sitten, että "täältä" oli hyvin laaja käsite Saint Walden'sissa. "Siis Lontoosta, muutamakymmentä kilometria etelään, eli olen melkein kuin paikallinen."
Jotkut Saint Walden'sin oppilaat olivat kotoisin toiselta puolelta maapalloa, joten Lily oli tottunut kertomaan asuvansa Englannissa. Anhtony oli kuitenkin pesunkestävä britti, sen Lily päätteli jo helposti pojan puhetavasta, joten ehkä tarkempi määrittely oli hyvästä.
"Mistäs sinä?" hän kysyi vielä.
Päärakennuksen edessä Lily istahti nurmikolle välittämättä siitä, että hän oli pukeutunut koulupukuun, ja vieläpä hameeseen. Muutamamien metrien päässä olisi ollut penkiikin, mutta Lily istui mieluummin maassa niin kauan kuin säät sallivat. Syksyisessä nurmikossa oli omaa tunnelmaansa.
Lily suoristi jalkansa, ja nojasi käsivarsiensa varassa taaksenpäin. Hän heilutteli jalkateriään hajamielisesti, ja tuijotti koulun tyhjää pihaa. Oppilaat olivat joko välipalalla tai tekemässä kesken jääneitä koulutöitä. Saint Walden'sissa ei ollut mitenkään epätavallista jättää ateriaa väliin opiskelun vuoksi. Ruokailu oli aina toissijaista, ja kiireettömien erityisoikeus.

// edit: Yhteisestä päätöksestä lopetetaan tähän. //