Laiskamatoja ja kaukosäätimen valtias

[Hass]

[Cerwel ja jälkikasvu on hyvä ja liittyy peliin(: ]

Kyle Harrison oli onnistunut livistämään tunneilta ennen kuin muut ja sen harvinaisen voiton ansiosta hän oli kiitänyt oleskeluhuoneeseen, syöksynyt kuluneelle sohvalle kaukosäätimen kimppuun. Harvoin sai olla se, joka valitsi mitä televisiosta tulisi. Ja jos kaukosäätimen oli saanut haltuunsa, ei sen luota kovin helpolla lähdetty pois. Pääsääntöisesti kaukosäätimen hallinta oli sillä, joka ehti ensin tai vanhimmilla oppilailla. Kyle sattui tällä kertaa voittamaan kummassakin ja sitä juhlistaakseen asettui makaamaan sohvalle pitkin pituuttaan, toiseen päähän jäi juuri ja juuri yhden istuttava paikka Kylen jalkojen viereen. Poika avasi television ja tunsi tutun sykähdyksen rinnassaan, kun ruutuun ilmestyi kuva. Hän otti television todella vakavasti, oli kyseessä sitten reality-tv, keskusteluohjelma tai dokumentti. Kylen tämän kertainen ohjelmavalinta kuitenkin soti hänen harrastustaan vastaan. Olisi luullut, että hän oli valinnut jonkun taiteellisesti vaikuttavan elokuvan tai poikamaiseen tapaan urheilua. Mutta ei, Kyle etsi maltillisesti espanjalaisen saippuasarjan, jossa oli kliseinen juoni, ylikorostetut ilmeet ja kahdeksankymmentäluvulta lainatut vaatteet diivamaisten näyttelijöiden yllä. Samoihin aikoihin oleskeluhuoneeseen alkoi ilmestyä myös muita oppilaita, osa kaukosäätimen perässä ja osa vain kavereiden tapaamista varten. Joko Kylen saippuaooppera tai hänen jalkansa saivat muut kuitenkin välttämään sohvaa ja televisionurkkausta, vaikka poika oli suhteellisen varma, että oli aamulla ottanut puhtaat sukat.

Kyle oli vieläkin pukeutunut koulupukuunsa ja hajamielisesti avasi kauluspaitansa ylimpiä nappeja. Hän kaivoi koululaukustaan avatun hedelmätoffeepussin ja hylkäsi sitten laukun sohvan eteen. Hän nosti toisen kätensä päänsä alle tyynyksi ja asetti karkkipussin vatsansa päälle. Hän ei ollut aivan perillä mitä sarjassa oli tapahtunut, mutta ilmeisesti Hector ja Anitá olivat keskelle parisuhdekriisiä, koska Hectorilla oli ollut salasuhde Anitán veljen tyttären Janellén kanssa heidän ollessa viettämässä viikonloppua Hectorin ex-vaimon ja Anitán veljen Hugon kanssa, sillä Hugo ja Hectorin ex-vaimo olivat nykyään naimisissa.

[Cerwel]

[Täällä ollaan :D]

Hayley nakutti pöytää kynällä ja odotti tunnin päättymistä. Uskontoa. Se oli oikeastaan aika helppo aine ja meni siinä samalla kuin historia, yhteiskuntaoppi ja muut turhuudet. Hayley oli lukenut kappaleen monta kertaa läpi samalla, kun opettaja selitti sen asioita. Hän nakutti pöytää lyijytäytekynällään.
Nap nap nap nap napnapnap
Opettajan vihainen mulkaisu sai tytön lopettamaan. Hän haukotteli ja vilkaisi kelloa. Enää pari minuuttia. Sitten tyttö ryntäisi oleskeluhuoneeseen ja toivottavasti ehtisi ensin. Hän tahtoisi nähdä Huippumalli Haussa, jonka uusin jakso oli mainoksen mukaan ihan huippujännittävä ja huipputramaattinen. Kunpa opettaja ei vain venyttäisi tunnin lopettamista niin pitkälle kuin mahdollista..
Nap napnapnap nap
Tyttö alkoi koputtaa kynnellään pöytää. Opettaja ilmoitti kertovansa läksyt ja kirjoitti ne varmasti tahallaan hyvin hitaasti taululle. Hayley kirjoitti ne ylös ja oli jo valmis ryntäämään ulos luokasta, kun opettaja alkoi päästä oppilaita ulos yksitellen.
"Ole hyvä, Sarah. Ole hyvä, Jessica. Ole hyvä, Robert."
Vasta loppupäässä Hayley kuuli oman nimensä mainittavan, pongahti ylös ja marssi mahdollisimman asialliseen tahtiin ulos luokasta. Päästyään ulos luokasta hän pyrähti juoksuun ja ohitti Sarahin, Jessican, Robertin ja muut. Ehkä hän ehtisi vielä ensimmäisenä oleskeluhuoneeseen.

Tyttö lennätti oven auki edellään ja katse harhautui heti TV-nurkkauksen suuntaan. Liian myöhään. Se oli jo varattu. Vaaleahiuksinen poika oli vallanut television lisäksi koko sohvan ja katseli jotain typerää saippuasarjaa. Hayley raahautui pojan luokse ja istui jalkopäähän viestittäen katsellaan tosta tekemään vähän tilaa.
"Moi", hän sanoi ja tarkkasi toista vihreillä silmillään, "onko tää hyväkin?" Hän kysyi viitaten telkkarissa tekoitkua vääntäviin näyttelijöihin.

[Hass]

Kyle otti uuden toffeen pussista ja nakkasi sen suuhunsa. Seuraavaksi hän rypisti käärepaperin ja tunki sen housujensa taskuun. Vaikka sohva oli vuosien saatossa kulunut ja muuttunut muhkuraiseksi, Kylen oli onnistunut löytää mukava asento nojaten päätään toiseen käsinojaan. Täydelliseltä sohvaperunalta näyttävä Kyle lisäsi hiukan enemmän ääntä, jotta kuulisi paremmin näyttelijöiden syytämät sanat. Harmi vain Kyle ei ollut koskaan opiskellut espanjaa, eikä siis ymmärtänyt sanaakaan. Silti jotenkin ylinäyteltyyn draamaan kuului tulinen espanja ja kliseiset tehosteäänet, joita jokainen kadun taallaaja osasi tehdä. Sitä paitsi tunnusmusiikki oli yllättävän mukaansa tempaava. Autuaan onnellisena Kyle jauhoi hedelmätoffeeta ja tapitti silmät suurina saippuaoopperaa. Kun joku istahti sohvan toiseen päähän, Kyle vain vilkaisi nopeasti reagoimatta sen kummempia. Poika palasi katsomaan ohjelmaa ja vasta sitten tajusi todella, että joku oli istunut sohvalle. Kylen pää käännähti epäinhimillisen nopeasti, kun hän siirtyi tarkastelemaan sohvalle istunutta tyttöä. Tyttö oli nätti, hiukan nuori poikaan itseensä verrattuna, mutta näpsäkkä tapaus kaiken kaikkiaan. Herrasmies kun oli, Kyle nousi röhnötysasennostaan hiukan suorempaan ja istuvampaan asentoon, jolloin sai pitkät jalkansakin hiukan kauemmas tytöstä. Olisi hirveän noloa raahata tajuton ruumis terveydenhoitajalle ja selittää tytön pyörtyneen sukista aiheutuneeseen hajuhaittaan. Huonolla muistilla kirottu Kyle alkoi käymään läpi Saint Walden'sin tyttöjen nimiä, mutta ei vain saanut yhdistettyä kasvoille nimeä. Eikä se ihmekään olisi, jos tyttö olisi uusi tai muuten vain kovin paljon nuorempi. Kun nimeä ei löytynyt, Kyle tyytyi kääntymään takaisin television puoleen. Ensinnäkin tuijottaminen ei ollut kohteliasta ja toiseksi, Kyle putoaisi kärryiltä tv-ohjelmansa kanssa, jos ei seuraisi sitä herkeämättä. Kuka voisi arvata, että espanjalaisten elämä saattoi olla niin monimutkaista?

Tytön tervehtiessä Kyle tyytyi virnistämään ja nyökkäämään vastaukseksi, joka oli hyvä päätös, sillä tyttö jatkoi heti puhumistaan.
"Tää on ihan loistava", Kyle naurahti veikeästi. Eikö sen voinut päätellä jo siitä, että naisten naamat näyttivät muovisilta naamareilta kaiken sen botoxin jälkeen ja miten pieniä vesirajahameita isoäitiä esittävä nainen käytti? Sellainen ohjelma ei voinut olla mitään muuta kuin loistava. Vanha elokuvantekijöiden viisaus sanoi, että silikoni korvaa puuttuvan vision ja se piti tässä paikkansa. Nyt, kun poika ei enää maannut sohvalla, hän joutui pitämään karkkipussia kädessään ja sitä hypistellessään muisti hyvät tavat.
"Haluatko sinä karkkia? Tai siis tuntuu vähän tyhmältä syödä seurassa", Kyle kysyi ja rypisti sitten otsaansa tajutessaan miten tyhmältä hänen kysymyksensä jotenkin onnistui kuulostamaan ääneen sanottuna. Säyseästi hän kuitenkin tarjosi karkkipussia tytön suuntaan.

[Vitsit, mikä hurmuri tämä Kyle onkaan]

[Cerwel]

Hayley katseli toista, mukavan lihaksikkaalla vartalolla siunattua komistusta, virnistellen. Hän oli kyllä helpottunut pojan- vai pitäisikö tuota nimittää jo mieheksi noustessa ylös. Tyttö hymähti toisen sanoille ja syventyi hetkeksi itsekin espanjalaisten monimutkaisiin suhdekuvioihin. Hän meni heti sekaisin. Sen hän tajusi, että Hugo oli Anitán veli ja Jorgos oli toi naapuri, jolta tuli aina parhaat läpät ja Melissa oli Jorgosin kihlattu ja Hectorin tyttöystäväkin.. Ja niin edes päin. Hayley hätkähti hieman pojan ääntä. Hän oli uppoutunut espanjalaiseen hölötykseen. Tytön kasvoilla kareili pakostakin pieni hymy. "Kiitos", hän naurahti ja noukki pussista yhden toffeen, vaikkei oikeastaan edes pitänyt toffeesta.

"Sä haluat siis välttämättä katsoa tätä.." Hayley sanoi ja katseli tosta enkelihymy kasvoillaan. "Eikö tää ole jo nähty", tyttö katseli ruudulla välkähteleviä kasvoja, jotka näyttivät juuri kohdanneet jotain hyvin tramaattista. Ahaa, paljastuikin että Anitá olikin pettänyt Hectoria Hugon kanssa. Ohhoh, miten traagista.
"Mä voin kertoa, että loppujen lopuks kaikki on onnellisia, vaikka Hector joutuu sairaalaan jouduttuaan moottoripyöräonnettomuuteen ja sitten toi muija tajuaa, kuinka paljon se rakastaakaan Hectoria.. Eli voidaanko vaihtaa kanavaa?" Hayley puheli ihan omiaan sarjan juonesta, hän ei tiennyt edes sen nimeä, mutta tuo olisi tosi hyvä loppu tälläiselle sarjalle. Tyttö nojasi hieman toiseen päin ja hymyili niin hurmaavasti, kuin suinkin osasi.

[hih <3]

[Hass]

Kyle laski pussin takaisin syliinsä ja noukki pitkine sormineen yhden karkin, avaten sen käärepaperin silmät naulittuna vanhan kuvaputkitelevision ruutuun. Poika oli auttamattoman perso makealle eikä ollut yllätys, että hänellä oli lähes aina jonkin sortin makeisia mukanaan. Tavaksi tullut ankara treeni vain piti ylimääräiset pelastusrenkaat poissa vyötäröltä. Jos Kyle olisi saanut päättää, hänen ruokavalionsa olisi pitkälti koostunut karkeista, sipsistä ja energiajuomista. Harrison alkoi hajamielisesti käärimään koulupukuun kuuluvan kauluspaidan hihoja kyynärpäihin asti.

"Mitä mä voin sanoa? Olen aina tuntenut sielunsukulaisuutta Hectorin kanssa - been there ja done that", Harrison virnisti veijarimaisesti. Kyle ei ollut tyhmä. Hän tunnisti milloin joku yritti käyttää hyväkseen naisellisia apuja ja pientä viatonta flirttiä - yleisesti ottaen pojat yleensä tanssivat nättien tyttöjen pillien mukaan - ja perinteistä koiranpentukatsetta. Poika lähes tunsi tytön katseen itsessään, tällä kertaa Kyle vain antoi itsensä johdateltavaksi. Hän olisi voinut sanoa ei suoraan, mutta Kyle ei yksinkertaisesti halunnut. Poika tyytyi kallistamaan päätään ja katsomaan sohvalla istuvaa tyttöä pitkään yritten pitää virneen poissa kasvoiltaan, mutta hänen suupielensä nykivät kavaltavasti.
"Se riippuu vähän siitä mitä mä höydyn kanavan vaihdosta", Kyle pohti ääneen ja naputti etusormellaan leukaansa mietteliäänä. Hän tiesi jo, mitä kysyisi ja oli päättänyt, että sopisi tilanteeseen. Ja hei, he olivat vasta tavanneet. Kyle oli herrasmies ja ainoastaan leikitteli, ei hänellä ollut mitään suuria taka-ajatuksia.

[Cerwel]

"Hector on kieltämättä hyvin karismaattinen persoona. Oikea espanjalainen komistus. Kuin tulta ja tappuraa", Hayley yrittii pysyä pokkana onnistumatta siinä kovinkaan hyvin. Hän yskäisi peittääkseen naurahduksen ja katsoi hetken telkkaria silmät lasittuneina ja hilitsi itsensä täydellisesti. Tyttö mietiskeli pojan sanoja samalla, kun tuijotti jokseenkin huvittuneena Hectorn sixpäkkiä ja jostain syystä taas nyyhkyttävää Anitáa. Jälleen oli tulossa suuri paljastus jonkun ja jonkun salasuhteesta. Oliko espanjalaisten elämä tosiaan näin hurjan monimutkaista.

"Ainakin sä säästäisit aivojasi tältä kidutukselta", tyttö totesi ja vilkaisi toista ohimennen, "mut jos sä ihan oikeasti tahdot katsoa tätä.." Tyttö vilkaisi toista taas ja huomasi kyllä, että tuolla oli jo jotain mietittynä. "Mitä sulla on mielessä?" hän kysyi ja hymyili pojalle.

[Hass]

"That's me", Kyle ilahtui. Häntä ei haitannut vaikka nyt puhuttiinkiin Hectorista, eikä hänestä suoraan. No, huumori on keksitty: etenekin, kun Kyle ei oikeasti muistuttanut Hectoria juuri ollenkaan. Hän oli lauhkea kuin lammas, eikä espanjalainen tulisieluinen adonis. Muikeasti virnuillen poika tyytyi ottamaan uuden karamellin ja yritti heittää käärepaperipalloa roskakoriin, mutta heitto jäi hiukan liian lyhyeksi. Kyle huokaisi ja riiputti päätään hetken ajan yrittäen muistaa, että kävisi nostamassa roskan roskakoriin - vastuuntuntoinen herra kun oli. Epäonnistuneen heiton surkuttelu jäi lyhyeen, kun poika muisti keskustelukumppaninsa olemassaolon.
"Voi neitiseni, tämähän vasta on oikeaa taidetta", poika esitti tyrmistynyttä ja levitteli teatraalisesti käsiään puolustaessaan saippuasarjaansa.

Mitäkö Kylella oli mielessä? No vaikka mitä. Poika teeskenteli vielä miettivänsä: hän oli kyllä aina halunnut jonkun kantamaan kirjojaan luokasta toiseen tai syöttämään viinirypäleitä (tai Kylen tapauksessa karkkeja). Mahdollisuuksien määrähän oli rajaton... Ja oli parempi, ettei niitä muita ehdotuksia lausuttu ääneen. Kyle kuitenkin oli oppinut äidiltään käytöstavat pienenä ja kaikesta ei sopinut puhua ääneen varsinkaan naisten kuullen.
"Vaikka...", Kyle aloitti: "Vaikka minä olenkin aika mieltynyt hartiahierontoihin, voisin ehkä mahdollisesti tyytyä sinun nimeesi." Poika hymyili voitonriemuisesti ja nosti kulmaansa haastavasti tarkastellen tytön kasvoja. Joskus oli vaikea nähdä, milloin oma huumori oli ylittänyt toisen kynnyksen, mutta ei kai toisen nimen tiedustelemisessa ollut mitään väärää - tapa ei ehkä ollut kaikista kohteliain, mutta mikäli poika oikein tilannett tulkitsi, ei hän ihan vastenmielinen juttukaveri tytölle ollut. Vastausta odottamatta Kyle kaivoi jo valmiiksi kaukasäätimen piilostaan sohvatyynyjen välistä.

[Cerwel]

Hayley virnisti ja nauroi toisen vastaukselle. Hän ei ehkä ollut täysin samaa mieltä, mutta antoi pojan kuvitella mitä halusi. Toinen ei muistuttanut ulkonäöltään yhtään epäluonnollisen näköistä TV-Hectoria. Anitá oli kyllä idiootti, kun nyhjäsui tuollaisen tyypin kanssa. Varsinkin kaiken sen jälkeen mitä Hector oli Anitálle tehnyt! Anitá oli idiootti. Hector oli idiootti. Ja koko sarja oli jotain niin.. niin.. idioottimaista.

"Nykytaidetta ehkä", Hayley naurahti, "harvinaislaatuisen ennalta-arvattava, harvinaislaatuisen naurattava ja hyvin harvinaislaatuisen epäluonnollinen. Nykytaide.. Hei, moottoripyörä!"
Hän virnisteli pyörän vilahtaessa ruudussa. Hänhän osasi ennustaa. Hector joutuisi hyperdramaattiseen moottoripyöräonnettomuuteen ihan kohta.
"Ihan kohta Hector parka on koomassa sairaalassa", hän sanoi virnistellen, "koomassa.. niin.."
Eivätkös hahmot tälläisissä sarjoissa lähes aina uponneet koomaan? Se oli jotenkin niin jännää odottaa heräisikö Hector koomasta vai ei.

Hayley melkein säikähti joutuvansa hierojaksi, sellaista hänen ylpeytensä ei olisi kestänyt, mutta pääsikin loppujen lopuksi aika helpolla. "Hayley", hän sanoi heti, "Fletcher.. Hayley Emilie Fletcher.. Kelpaako?" Hän virnisti ja kurotteli kaukosäädintä itselleen. "Pitääkö minunkin tehdä jokin valtava palvelus kuullakseni nimesi?" hän kysyi naurahtaen, "vai kertoisitko sen vapaaehtoisesti?"

[Hass]

Kyle joutui asettamaan käsinojan ja selkänsä väliin tyynyn noustuaan istuvamoaan asentoon, jotta pystyisi istumaan edelleen sivuttain. Hän etsi hyvää asentoa ähkäisten ja kirosi mielessään vanhan sohvan jousituksia, jotka painoivat hyvin epämiellyttävään kohtaan. Luulisi, että Saint Walden'sin kaltaisella porvarikoululla olisi varaa ostaa kunnon sohvia, jotka eivät olisi rehtori McRheinenbergin syntymävuodelta peräisin - tai jopa vanhempia.
"Ehkä", Kyle myöntyi: "mutta mieti minkälainen luottamus tuontantoporukalla täytyy olla, että ne kehtaa tehdä tälläistä! Mä en koskaan kehtaisi esittää tuollaista omalla nimelläni ja mä olen sentään aika paljon erilaista settiä tehnyt." Harrison ei edes yllättänyt moottoripyörästä, sillä olisi luultavasti itse myös osannut kertoa juonen. Hän myös olisi itse 3-vuotiaana osannut kirjoittaa paremman, mutta ei siitä viitsinyt enää kertoa vaikka Kylen tapauksessa se olisi ollut lähinnä totuus.
"Okei, nyt meidän on pakko vaihtaa kanavaa", Kyle nauroi: "En kestäisi katsoa, kun sielunveljeni vahingoittuisi. Viaton mieleni ei palaisi koskaan ennalleen."
Aivan kuin teini-ikäisen pojan mieli voisi olla viaton murrosiän jälkeen. Ei, siitä pitivät hormonit huolen.

"Äläpäs luule, Hayley Emilie Fletcher!" Kyle virnuili ja piilotti kaukosäätimen selkänsä taakse, josta sitä ei saisi tulematta iholle. Hän jätti kaukosäätimen sinne ja oli valmiina puolustautumaan Hayleyn hapuilevalta kädeltä omien käsiensä avulla.
"Saatan ehkä antaa sinun valita kanavan, mutta kaukosäädin pysyy minulla. Joten mitä haluat katsoa? Urheilukanavalta tulee japanilaista baseballia, kiinnostaisiko? Ja ehkä minä nyt herrasmiehenä voin kertoa nimeni. Nimeni on Bond, James Bond. Mutta se on salaisuus, olen undercover-tehtävässä", Kyle sepitti ja päästi shhh-äänteen, vilkuillen sitten olkiensa yli pälyilevästi.

[Cerwel]

"Okei", tyttö myöntyi, "siinä sä olet oikeassa. Ehkä tällä onkin oikeasti joku tarkoitus. Ehkä noi tyypit on oikeasti neroja! Antaahan tää paljon ajateltavaa. Luultavasti tämä on saippuasarjan muotoon naamioitu psykologinen.. tota.. dokumentti?"
Jotenkin Hayleyn huomio kiinnittyi kuitenkin viimeisiin sanoihin.
"Siis kirjotatko sä? Vai kuvaat?.. Vai näyttelet?" hän kysyi ainakin melkein aidosti kiinnostuneena. Aika harvoin tyttöä oikeasti toisten tekemiset kiinnostivat. Onneksi hän oli hyvä näyttelijä.
"Sä olet jälleen oikeassa", hän naurahti, "mä en luultavasti kestäisi katsoa Anitán surua. Voi naisparkaa."
Hän nauroi ja kurotteli yhä kaukosäädintä, mutta toinen piilotti sen selkänsä taakse. Tyttö oli jo vähällä käydä pojan kimppuun saadaksseen sen haltuunsa, mutta luopui ideasta, kun otti huomioon silminnäkijöiden määrän.

"Laita neloselle", hän sanoi ja antoi suosiolla toisen käyttää kaukosäädintä, kunhan tekisi tytön tahdon mukaan. Totteleminen ei kyllä tainnut olla päällimmäisenä toisen mielessä.
"Hauska tavata, James Bond", Hayley sanoi liioitellun ihailevaa teeskennellen, "on kunnia tavata teidät. Varsinkin, kun minulla on nyt loistava tilaisuus urkkia tietoja siitä tehtävästä, jonka mä aion sabotoida täydellisesti. Mutta älä kerro sille Bondille. Ainiin, mulla on sitten vielä hienompi auto..."

[Hass]

"No siis mä olen tehnyt aika pitkälti kaikkea muuta paitsi näytellyt, se ei vain jotenkin kolahtanut. Ei tämän ikäisenä saa kunnon kuvausporukkaa kasaan, joten mä olen ollut jokapaikan höylä. Mutta unelmana olisi ohjaaminen ja tuottaminen", Kyle selitti ja raapi takaraivoaan vaivaantuneena. Hän tiesi, että elokuva-ala kuulosti aika tärkeilevältä ja saavuttamattomalta. Ja usein se olikin, Kylella oli vielä pitkä matka ammattilaiseksi. Ja poika oli realisti, hän ei ollut muuttanut Hollywoodiin vaan kävi koulunsa loppuun. Toisaalta realistina hän myös tiesi, että hänellä oli paremmat mahdollisuudet kuin monella muulla. Ja, että hän oli enemmän lahjoja kuin 97% väestöstä. Kyle vääntyili paikoillaan hiukan kiusaantuneena valokeilasta ja yritti kääntää puheen aiheen muualle ennen kuin Hayley ehtisi kysellä enempää.
"Jos sä tunnet Anitán tuskan niin tarkoittaako se, että meillä on joskus ollut juttua? Koska mä olen aika pettynyt, jos en muistaisi sellaista!" Kyle kohotteli kulmiaan ehdottelevasti, mutta nauroi perään vapautuneesti vaikkei vitsi ollutkaan parhaasta päästä. Hykertelevä Kyle vaihtoi kanavaa ja irvisti huomatessaan mitä kanavalta oli tulossa. Tämän siitä sai, kun antoi tyttöjen määrätä tahdin. Kyle antoi asian olla, koska ohjelmassa kuitenkin viitattiin valokuvaukseen ja vaikkei se ollutkaan enää niin olennainen osa pojan elämää, oli sillä erityinen asema hänen sydämessään ensirakkautena.

"Korviimme on kantautunut huhuja, että täällä olisi sanojasi lainaten harvinaislaatuisen seksikäs, uskomattoman komea ja kutkuttavan hauska mies nimeltä Kyle Harrison ja tehtävänämme on varmistaa, että hän pysyy poikamiehenä", Kyle yritti matkia parhaansa mukaan peri brittiläistä puhetapaa, vaikka skotlantilainen aksentti paistoikin läpi.
"Joten tämä harvinaislaatuisen seksikäs, uskomattoman komea ja kutkuttavan hauska Kyle Harrison on luultavasti ihan onnellinen jos onnistutte sabotoimaan tehtävän", Kyle mutristi huuliaan. Pieni viaton flirttailu ei ollut koskaan tappanut ketään, poika päätti.
"Ja saan hienomman auton heti, kun Q on varustellut uuden autoni."

[Cerwel]

"Aa.. okei", hän sanoi hymyillen. Joillain sitten oli selviä päämääriä elämässään. Hayley ei sellaisia oikeastaan tarvinnut. Luultavasti vanhemmat eivät ennen kuolemaansa saisi ihan kaikkia rahoja tuhlatuksi. Siinä olisi aika pitkäksi aikaa millä mässätä. Varsinkin, kun kaiken ylimääräisen voisi myydä pois. Harmi vain, että hän oli Arthurin takia puolet köyhempi. Eli jos hän haluaisi viettää kissanpäiviä vielä eläkkeelläkin, pitäisi varmaan jossain vaiheessa harkita kunnon työntekoa. Paitsi, että tietenkin hänellä olisi hväpalkkainen mies. Hyväpalkkainen ja komea. Mutta haluaisiko hän kuitenkaan olla kotirouvana lopun ikäänsä. Eihän hän kotitöitä tekisi. Tietysti hänellä olisi koko joukko palvelijoita, mutta silti.. Mitä hän voisi sitten tehdä työkseen? Ei mitään fyysikkoa, ei matemaatikkoa, ei lääkäriä, eikä kemistiä. Okei, siinä menivät hänen vahvimmat alansa. Oikeastaan ammattia voisi miettiä myöhemminkin.

"Mistäs sitä tietää", hän sanoi leikkisästi hymyillen, "mutta siinä tapauksessa mäkin olen unohtanut sen. Ehkä, jos joku antaisi pienen muistutuksen." Hän sanoi ja hymyili flirttaillen. Hänkin naurahti ja toisen kerran, kun Kyle irvisti kanavavalinnalle. Tyttö yritti keskittyä ohjelmaan, muttei enää pystynyt, kun Kyle löpisi hänen vieressään. Hän ei voinut olla nauramatta toisen jutuille, vaikka kuinka yritti. Sitäpaitsi hän putosi heti kärryiltä, kun ei ollut nähnyt ohjelman alkuosaa.
"Oh, olisipa ihanaa tavata niin harvinaislaatuinen mies", Hayley sanoi yrittäen puolestaan matkia Kylen scottiaksentilla lausuttua brittiaksenttia, mutta Hayleyn oma italialaisaksentti pilasi sen kokonaan. Niimpä hän jatkoi pelkällä haparoivalla brittiaksentillaan. "Jos tälläistä on luoa kysyä, miksi te pyritte tuollaiseen." Hän naurahti. Kieltämättä lause kuulosti aika typerältä. "Ja turha kuvitella, että mä jättäisin sabotaasisuunnitelmani käyttämättä."
Hayley nojasi hieman Kyleen päin ja nuolaisi huuliaan.
"Ja minun autoni on ikuisesti parempi. Kysy vaikka Kyle Harrisonilta. Hän ei varmasti ole puolueellinen, vaikka minä olenkin hänen sankarittarensa."

[Hass]

"Ehkä", Kyle nauroi vilpittömän reipasta nauruaan vihjailuille muistuttamisista. Sitten hän rykäisi, vakavoitui ja viritti pahaan seksipuhelin äänensä kuntoon, kun kerran kliseillä leikittiin ja toivoi, ettei menettäisi pokkaansa kesken kaiken.
"Kertaus on opintojen äiti tai niin ne sanovat", hän ilmoitti käheällä äänellä ja yritti tavoittaa Hayleyn katsetta. Koko tilanne oli äkkiä muuttunut lähes koomiseksi, kun Harrison veti överiksi flirttailun. Kyle ei yleensä ollut porukan pelle tai viihdyttäjä, mutta kyllä hän osasi olla seurallinen tahtoessaan ja nyt hän tahtoi. Hän ei halunnut uusien tuttavuuksien muistavan häntä lipevänä, ehkä jopa epätoivoisena naistenmiehenä, vaan pikemminkin hauskana juttukaverina. Hiukan arvokkuutta piti sentään säilyttää.
"Ehkä sellainen harvinaislaatuinen mies on lähempänä kuin arvaatkaan", Kyle virnisteli ja risti kätensä niskansa taakse reteästi. Hän ei viitsinyt sanoa, ettei imitointi oikein luonnistunut. Ehkä se oli hyvä asia. Kyle tiesi oman puheensa kuulostavan väliltä siansaksalta muiden korvissa ja se oli rinnastettavissa lähes puhevammaan paikoitellen.
"Koska jos hän joskus onnistuu saamaan jälkeläisiä, tämä maailma on tuhon oma. Mikään ja kukaan ei tule selviämään, jos maapallolla on mini-Harrisoneja vapaalla jalalla", Kyle yritti kuulostaa maailmanloppua ennustavalta sekopäältä, mutta siihen oli syynsä ettei näytteleminen ollut pojan alaa. Hän ei edes tiennyt enää itsekään mistä tarinansa oli keksinyt. Pitäisi kai syyttää ylivilkasta mielikuvitusta.

Kyle näki kielen. Yleisesti ottaen Kyle piti tyttöjen kielistä. Hänellä oli mukavia muistoja. Kyle alkoi huomaamattaan nojata myös Hayleyta kohti.
"Olen suhteellisen varma, että kauniita tyttöjä suositaan aina vaikka ei sitä edes tajuaisi itse", Kyle hymyili pienesti ja laski kätensä reisilleen. Hän ei edes muistanut teeskennellä katsovansa televisiota.

[Cerwel]

"Niinhän sitä sanotaan", hän sanoi ja henkäisi suun kautta, "ehkä pitäisi kokeilla." Hän kääntyi Kyleen päin ja yritti pysyä ihan pokkana, mutta suupieliä nyki pakostakin. Taitavasti, tai vähemmän tyttö kuitenkin naamio naurunpurskahduksen yskimiseksi ja virnisti.
"Ahaa", Hayley henkäisi taas ja katsoi muka kiinnostuneena muita miehieä huoneessa, ehkä joku heistä olisi harvinaislaatuinen Kyle Harrison. Joku silmälasipäinen poika vastasi hänen katseeseensa ja punastui. Hayley iski silmää ja poika kiiruhti ulos huoneesta. Tyttö kääntyi virnuillen takaisin Kyleen päin. Hän pudisteli päätään.
"Hänessä olisi ollut potenttiaalia", hän sanoi pettynyttä teeskennellen, "mutta taisin erehtyä heklöstä."

"Ei käy", hän sanoi ja matki ranskalaista korostusta, joka sujuikin aika hyvin. Pääpahisten kuuluikin puhua ranskaa. "Minä aion kouluttaa pienistä Harrisoneista kätyreitäni. Minä hallitsen maailmaa Kyle Harrisonin kanssa ja pikku-Harrisonit apunani.. Vielä joku päivä usko pois." Ei hullumpi suunnitelma oikeastaan. Hayley lipoi hitaasti huuliaan. Tyttö nojasi taas hieman lähemmäs Kyleä.
"Ehkä, jos on todella harvinaislaatuisen kaunis", hän mutisi lauseen juuri ja juuri loppuun ja kiersi sitten kätensä Kylen hartioden ympäri ja suuteli tuota suoraan suulle. Välittämättä toisen reaktiosta, hän suoritti lyhyen, mutta ainakin tytön osuudelta, kiihkeän suudelman loppuun ja erkani sitten kauemmas. Hän kääntyi katsomaan televisiota ja huippumalleja, jotka tuntuivat olevan talossa aina toistensa kurkuissa kiinni. Sivusilmällä hän vilkuili yhä Kyleä, vaikka yritti leikkiä, ettei mitään tapahtunutkaan.

[Hass]

Kyle päästi protestoivan tuhahduksen, kun Hayley alkoi tarkastella mies- tai siis poikatarjontaa. Ei siksi, että hän olisi kokenut asemansa uhatuksi. Ensinnäkin, muut olivat nuorempia ja odottivat vielä ensimmäistä partahaiventaan. Toiseksi, Hayley istui Kylen seurassa eikä intengroimassa matikkakerhon kanssa. Kolmanneksi, Kylellä ei ollut mitään asemaa alunperinkään. Ja sitä paitsi hänellä oli kaukosäädin, vaikka se olikin unohtunut sohvatyynyjen väliin.
"Joo, en minä usko hänen olleen Kyle Harrison", Kyle nyökkäsi vakavana silmälasipäisen pojan suuntaan.
"Harrisonilla on ainakin näin isot hauikset", poika kerskui ja näytti käsillään yhä kasvavaa väliä suurpiirteisesti katsellaan mittaillen.
"Ja vaikka hän älykäs onkin, ei hänen älykkyysosamäärä nyt 180 sentään ole", Kyle kohautti harteitaan virnistäen viitatessaan silmälasipäiseen poikaan, joka luultavasti tulisi voittamaan Nobelin palkinnon vähintään kolmessa kategoriassa. Hän oli jo itse tajunnut, että suurin osa koulun oppilaista oli häntä fiksumpia. Saint Walden'sissa kaikki olivat yleisesti ottaen akateemisia neroja. Kyle oli vähemmistöä, hän oli ensinnäkin suhteellisen normaali ja hänen erityislahjakkuutensa oli hiukan epätavallisella saralla. Mutta Kyle oli oppinut näyttelemään fiksua pärjätäkseen Saint Walden'sin nerojen kanssa.

"Voi maailma-parkaa", poika nauroi ja naputteli sormillaan mustien prässättyjen housujen reisiinsä. Hän oli jatkamassa lausettaan, mutta se ilkeä kieli ilmestyi taas ja Kylen ajatukset katosivat. Hän refleksimäisesti kostutti omia, hiukan rohtuneita huuliaan kielellään, kunnes tajusi mitä teki ja veti kielen suuhunsa vikkelästi ettei vaikuttaisi ihan hölmöltä. Hän oli juuri aloittamassa keskustelun uudelleen, mutta Hayleyn huulet vaiensivat pojan tehokkaasti. Ja se tuntui hyvältä. Kylella ei kestänyt kauan vastata suudelmaan. Ei hän eilisen poikia ollut. Ja se tuntui hyvältä. Ei vaivaantuneelta tai sisarelliselta niin kuin joskus kävi. Hän oli vieläkin ällikällä lyöty ja kun Hayley irtaantui suudelmasta lukiten katseensa televisioon, Kyle henkäisi ällistyneenä: "Hayley Emilie Fletcher, olisit nyt tarjonnut päivällisen ensin, en minä noin helppo ole!" Tosiassa Kyle oli tasan niin helppo - ainakin tässä nimenomaisessa tilanteessa.

Kyle piti katseensa yhä tytössä, joka yritti jättää pojan huomiotta. Harrisonin suupieltä nyki. Hän oli mielellään nauranut, mutta oli jostain lukenut etteivät tytöt arvostaneet jos heidän suudelmansa jälkeen alkoi nauramaan. Harvan suudelman oli tarkoitus olla koominen eikä Kyleä suudelma naurattanut vaan Hayleyn vilkuilu.
"En tiedä sinusta, mutta niin kuuma kuin Tyra Banks onkin, hän vaikuttaa vähän... omalaatuiselta", Kyle lausahti säyseästi yrittäen rikkoa jään ja koitti hillitä petturi-suupieliään.