100 sanaa rakkaudesta

[Cerwel]

//Tervetuloa Jalle seka Janae.. Haha otsikko..//

Jos Maximilian Stein jotain inhosi, niin liikuntaa. Kaikki muut ottivat sen kauhean tosissaan ja hontelo Max jäi helposti jalkoihin. Hän ei ollut hyvä missään lajissa.. paitsi pingiksessä, mutta sitä nyt oli liikunnassa aika harvoin. Oikeasti poika voisi pitääkkin siitä ellei kaikki tuntuisi niin vaikealta. Niinkuin vaikka sisäjalkapallo. Se kuulosti naurettavalta ja oli naurettavaa. Max ei taaskaan päässyt liikuntatunnilta vammoitta vaan oli nyrjäyttänyt nilkkansa ja saanut valtavan mustelman jalkaansa. Paikattuaan itsensä turhankin tarkasti hän oli tietenkin päätynyt pukuhuoneen vessaan laittamaan itseään. Hiukset nyt luonnollisestikin veivät aikaa, vaikkei Max laittanutkaan kuin otsatukan ja veti muiden hiusten päälle karvalakin.

Kun poika selviytyi vessasta, kaikki muut olivat tietenkin jo lähteneet. Poika nilkutti tavarakasansa luo ja alkoi vaihtaa vaatteitaan. Onneksi pojan tunnit loppuivat jo, joten hän saattoi vaihtaa hieman rennompiin vaatteisiin. Max puki ylleen harmaat verkkarit ja sinisen T-paidan. Vilkaistuaan vielä nopeasti peiliin, hän pakkasi tavaransa ja astui ulos pukuhuoneesta. Paitsi ettei hän ehtinyt edes ulos huoneesta, vaan astui puoliksi kynnyksen päälle. Nilkka joka oli jo kerran venähtänyt, taisi venähtää uudestaan ja Max kaatui maahan.
"Ai helvetti", hän älähti, laski tavaransa maahan ja tutki kipeää nilkkaansa.

[jalle]

// Varoitan tulevista, mahdollisista lyhyistä viesteistä x________x

Tunnit loppuilivat ja päivä alkoi olla pulkassa. Moni suuntasi heti ensimmäisenä asuntolaa kohti, mutta eivät aivan kaikki. Janae Cambell oli puolestaan heti viimeisten tuntien loputtua jälkeen suunnannut tiensä kohti kirjastoa. Hän halusi käydä lainaamassa itselleen uuden kirjan, tarkalleen ottaen jonkun rakkausromaanin jonka voisi lukea tylsyyteen, kun kokeitakaan ei ole luvassa vähään aikaan. Tyttö kantoi valkoista kangaskassia käsikynkässänsä, ja tumman punaista koululaukkuaan oikealla olallaan. Jan oli letittänyt hiuksensa tiukkaan, sievään lettiin, jotteivat hänen hiuksensa olisi tiellä, varsinkin kun hänellä viimeisillä tunneilla oli ollut liikuntaa, nyt opiskelulinjan liikuntaa, tanssia. Hänellä oli harmaat caprit, 3/4 pituudeltaan ja keltainen t-paita, sekä tumman ruskeat, pitkävartiset kengät. Janae oli juuri saapumassa kirjastolle, kun hänen päässään välähti. Hän oli unohtanut kenkänsä, joita hän käyttää sisäliikuntatunneilla, pukuhuoneeseen!

Nopeasti tyttö pyörähti ympäri, ja katsoi ettei lähettyvillä ollut ketään opettajaa, lähtien sitten juoksemaan käytävää pitkin takaisin kohti liikuntasalin lähellä olevia pukuhuoneita. Jonkin ajan päästä Jan oli hidastanut tahtiaan, kun hänen näkökenttään oli osunut toiseen siipeen johtavalla käytävällä olevat pukuhuoneiden ovet, jotka olivat samalla puolella käytävää. Tuo lähti uudestaan juoksemaan, ensin ohi poikien pukkarin. Hän pysähtyi tyttöjen pukuhuoneen kohdalla, ja näki sivusilmällä, että poikien huoneen ovi avautui ja pitkähkö poika oli oven suussa. Sen enempää hän ei katsonut, kun oli avannut edessään olevan oven ja kipitti sisälle. Hän näki toisella puolen huonetta tytön sisäsengät. Janae huokaisi ja asteli kenkiensä luokse, ottaen ne ja laittaen kangaspussiinsa. Tuo kävi vielä peilin luona, katsoen että hänen hiuksensa eivät olleet sekaisin, ja käveli sitten valot perässä sammuttaen, ulos pukuhuoneessa. Hän sulki oven perässä, vilkaisten ensin vähän tilaan, ettei sinne jääny mitään. Jan kääntyi sen jälkeen käytävän puolelle, ja ennen kun tuo lähti astelemaan käytävällä taas, hän huomasi poikien huoneen ovella, kynnyksellä tuon samaisen pojan, mutta nyt hän sattui katsomaan tuota tarkemmin. Tyttö huomasi, että Max vähän irvistäen piteli nilkkaansa. Hän näytti huolestuneelta ottaen muutaman askeleen lähemmäs toista.
"Onko nilkkasi nyrjähtänyt tai jotain? Mennyt sijoiltaan?" hän sanoi kysyvästi, hieman varovaisella äänellä. Siitä kuitenkin kuuli pienen huolestuneisuuden, huolehtivaisen äänensävyn.

[Cerwel]

Max huomasi häntä lähestyvän tytön, hymyili ja pudisteli päätään. Poika ojensi jalkansa ja pyöritteli nilkkaa. Ei se kovin pahalta tuntunut.. Ei istuessa ainakaan.
"En usko", hän sanoi tytölle ja kääntyi katsomaan toista, "tai en tiedä. Sille kävi jotain jo liikkatunnilla.. mut kyllä se varmaan tästä.. Kiitos kuitenkin."
Hän hymyili ja katseli ruskeatukkaista tyttöä. Tuo oli nätti, kieltämättä, mutta Max ei muistanut nähneensä tyttöä ikinä ennen. Hänellä oli niin kauniit silmätkin..

Max havahtui lopulta ajatuksistaan ja huomasi yhä istuvansa lattialla. Hän pyöräytti nilkkaansa ja totesi sen varmaan ihan hyväksi. Hän otti tukea seinästä ja nousi hieman haparoiden seisomaan. Ei hän nojannut painoa nilkalleen, mutta pysyi ainakin pystyssä. Pian poika kiinnitti huomionsa uudestaan tyttöön.
"Mä olen kyllä ihan surkea liikunassa", hän sanoi virnistäen, mutta lisäsi ettei olisi kuulostanut ihan surkealta, "se ei ole mun juttu. Mä viihdyn paremmin kuvataideluokassa.. Sä taidat sen sijaan olla urheilija?"
Hän hymyili taas suloista hurmurihymyään, joka sulatti kaikkien sydämet.. ainakin yleensä. Varoen Max nojasi jalkaansa ja irvisti.
"Mutta saanko kysyä neidin nimeä?" hän kysyi ja väänsi kasvoilleen taas hymyn samalla kun kumartui varoen nostamaan tavaroitaan lattialta.

//Älä turhaan kun nämä mun on puolet lyhempiä..//

[jalle]

Janae hymyili hieman, mutta epäili silti että toisen nilkka ei ollut kuitenkaan ihan kunnossa. Hän seurasi, kun toinen pyöräytti jalkaansa ja oli nostanut katseensa tyttöön. Hän ei aluksi huomannut pojan katsetta, mutta juuri kun Jan oli katsomassa Maxia, silmiin tuo oli taas kääntänyt katseensa, ihan sattumoisin. Poika nousi varovasti seinästä tukea ottaen pystyyn, Janaen katsoessa ettei tuo horjahtaisi heti ylös noustua.
"Minäki olen taideihmisiä, pidän kuvaamataidosta myös. Vaikken perusliikunnasta sinänsä pidä, etenkään niistä testeistä joissa asetetaan kestävyys vaaka-laudalle." tuo hieman naurahti, kohauttaen olkiansa. "Mutta rakastan tanssimista, valitsin sen linjakseni, sillä olen tanssinut ihan pienestä pitäen koulun ohella."

Janae hymyili varovaisesti, ja tuon kasvoille nousi pieni puna, ja hänen pupillinsa laajenivat hieman, nähdessään Maxin hymyn. Hän ei ehtinyt sanoa mitään, kun jo poika kysyi toisen nimeä, mikä sai tytön kasvot vielä punaisemmaksi. Tuo peitti hieman kasvojansa, kun tunsi punansa nousevan.
"E-eeh.. Nimeni on Janae, Janae Cambell. Voit kutsua minua Janiksi jos haluat." tyttö vastasi, ja hymyili sitten vähän naurahtaen. "Anteeksi tämä outo käytökseni, kukaan poika kun ei ole puhunut suoraan, kun olen tullut tarjoamaan apua tai jotain, ööh.."
Janae yritti selittää kädet pyörähtäen hieman elehtiväisenä, ja hän tunsi itsensä tyhmäksi Maxin edessä. Hän ei tiedä miten puhua tässä tilanteessa, joten hän yritti nyt jatkaa tilannetta mahdollisimman luontevasti.
"Niin ja tuota.. Mikä on teidän nimenne? Ja pystyttekö kävelemään? Jos haluat käydä terveydenhoitajalla näyttämässä nilkkaasi, voin antaa tukea ettet kaadu tai mitään, nämä tilanteet kun on tuttuja ja useimmilla kerroilla kun itse yrittää nilkuttaa terkalle, kaatuu mitä varmimmin kerran tai kaksi matkan varrella."

[Cerwel]

"Niissä ei ole mitään järkeä", Max myönsi, "mitä väliä meidän kunnolla muka kenellekään on?"
Poika virnisti. Hän hymyili ystävällisen kiinnostuneena, kun tyttö kertoi tanssivansa. Poika nyökkäsi.
"Ihanko totta?" hän kysyi ja hymyili, "mahtavaa.. Mä en oikeastaan osaa tanssia."

Hän nyökkäsi taas Janaen esittäytyessä.
"Se on oikein kaunis nimi", hän sanoi. Toisen selittäessä ettei kukaan poika puhunut hänelle suoraan, Max nosti hämmentyneenä kulmiaan.
"Jotkut pojat ovat sitten tyhmiä", hän sanoi ja hymyili, "onneksi tulit. Mä en olisi selvinnyt muuten."
Hän naurahti ja hymyili punastelevalle tytölle rohkaisevasti. Hetken mielijohteessa hän tarttui tytön käteen ja veti sen pois hänen kasvojensa edestä. Sitten hän päästi heti irti.
"Et peittäisi kauniita kasvojasi käsilläsi", hän sanoi yhä hymyillen.

Max hämmästyi teitittelyä hieman, muttei toki pistänyt sitä pahakseen.
"Mä olen Max", hän sanoi, mutta se kuulosti hieman tökeröltä Janaen virallisehkon esittelyn jälkeen, "Maximilian Stein. Kutsu millä nimellä haluat."
Max pudisteli päätään kun toinen ehdotti terkkaria. Jostain syystä hänelle oli syntynyt pienoinen lääkärikammo. Terkkari ei kuulostanut lainkaan houkuttelevalta idealta, vaikka hän pääsikin sinne nätin tytön taluttamana. Toisaalta Max mieluummin talutti tyttöjä kuin oli talutettavana.
"Mitä turhia", hän sanoi, "se varmaan paranee levossa. Auttaisit varmasti enemmän jos jäisit vaikka kanssani istumaan tälle mukavalle lattialle?"
Hän hymyili taas hurmurihymyään ja viittoi kädellään lattiaa.

[jalle]

"Olen samaa mieltä." Janae nyökkäsi vahvistaen Maxin mielipidettä kuntotesteistä ja vastaavista. Hän hymyili hieman, ja käänsi katsetta toisaalle, kun toinen sanoi tytön nimeä kauniiksi. Yleensä hänen nimeä ei kehuttu. Miten näin yllättäin Janae törmäsi poikaan, joka oli näin mukava? Tämä tapahtui liian sattumalta, häneen kun vieraat eivät juurikaan kiinnitä sen koommin huomiota, ja nyt hän puhuu melko avoimesti ensi kertaa tapaamansa pojan kanssa. Hän säikähti hieman, kun toinen oli oli ottanut hänen kädestä kiinni ja vei sen pois tytön kasvojen edestä. Jan hymyili varovaisesti, hieman ujostelevana.

"Maximilian.. Voinko kutsua Maxiksi?" tyttö yritti olla puhumatta liian kirjakielellä, koska hän epäili, että uudet tuttavuudet luulisivat häntä liian viralliseksi puhuessaan mistä tahansa. Hän ei kuitenkaan osaa käyttää puhekieltä oikein omasta mielestä, koska jos hän on puhunut aiemmin enemmän kirjakieleen viittaavana, häntä voi luulla oudoksi jos vaihtaa yhtäkkiä puhekieliseen tyyliin.
"Mikä ettei, ei minulla ole kiire mihinkään, ja seura on aina hyväksi." Janae sanoi hymyilevänä, rennohkolla äänensävyllä.
"Mutta varo silti käyttämästä jalkaasi tänään paljoa, ihan varmuuden vuoksi, vaikka se vaikuttaisi jossain vaiheessa terveeltä." tuo sanoi hieman varoittavalla, huolehtivaisella äänensävyllä. Hän laski tavaransa käytävälle ja kävi polvilleen maahan, pojan polven tasolle.
"Kun istahdat, sinun kannattaisi koukistaa polveasi sen verran, ettei nyrjähtänyt jalkasi vielä ota kiinni maahan, eli pidät painosi siinä vaiheessa vielä toisella jalallasi." Jan antoi vinkkinä. Hän ei oikeastaan tiennyt, miksi hän oli ruvennut pätemään tällaisessa tilanteessa, kai tyttö oli liian huolehtivainen tai jotain. Hän oli hieman ohjaavana ottanut tuon pohkeesta, polvesta vähän alaspäin, kiinni varovaisesti, että kun poika oli istahtamassa maahan, tuon jalka ei osuisi maahan ennen kuin oli istumassa.

[Cerwel]

"Voit toki", Max hymähti. Hän hymyili taas tytölle ja mietti mikä olisi paras tapa käydä istumaan vammoitta. Ehkä hänen pitäisi vaan kaatua taaksepäin ja toivoa parasta.. Helpompi vaihtoehto olisi ehdottaa tytölle sivistynyttä tuolilla istumista, mutta itsehän hän oli ehdottanut lattiaa. Jankin ehti jo istua.. ei siis auta muu kuin.. kuin.. Max hymyili tytön huolehtimiselle.
"Tietenkin", hän sanoi, "ehkä mä saan vapautuksen seuraavilta liikkatunneilta." Poika virnisti ja koukisti jalkansa kokeeksi. Hän säpsähti hieman, kun tyttö otti kiinni hänen pohkeestaan, muttei tietenkään pannut sitä pahakseen. Sitten hän istui, yhden jalan ja kahden käden avulla. Se onnistui yllättävän hyvin, vaikka hän kolauttikin jo ennestään kipeän häntäluunsa lattiaan. Max irvisti, mutta hymyili pian taas ystävällisesti.

Max pyöritteli nilkkaansa ja katseli sitä hetken, mutta käänsi katseensa lopulta Janiin.
"Sinulla on muuten kaunis hymy", hän sanoi ja hymyili tytölle. Hän sanoi sen rennosti, niinkuin toteaisi sään olevan kaunis. Sitten hän keskittyi taas hetken nilkkaansa, jota alkoi hieman kolottaa, muttei poika antanut sen häiritä. Terkkarille hän ei menisi.
"Kuinka vanha sä olet?" poika kysyi rikkoakseen hiljaisuuden, "ja oletko sä ollut täällä kauankin?"
Hän hymyili ja tutki taas Janin kauniita, sinisiä silmiä.

[äh, sori lyhyt mut tuli vähän kiire pois koneelta..]

[jalle]

Janae piteli varovaisesti toisen jalkaa, ettei se osuisi maahan, ennen kun tämä istahti. Hän laski Maxin jalan varovaisesti maata vasten, ja kävi sitten itse nojaamaan seinään, katsoen poikaan. Tuo kehui tytön hymyä, jota Jan kiitti nyökäten.
"Olen 15 tällä hetkellä, syntymäpäiväni on helmikuun viidestoista päivä, eli siinä aikalailla ystävänpäivän jälkeen." Janae kertoi ja suoristi sormillaan hieman etuhiuksiansa. "Tulin tänne noin puolitoistavuotta sitten, viime vuonna vähän jälkeen synttärieni."
Hän jatkoi ja käänsi sitten katseensa Maxiin. Tyttö katsoi pojan kasvoja, hiuksia ja hieman toisen vaatetustakin, mutta nosti katseensa sitten Maxin silmiin.
'Hän on suloinen hymyillessään..'

// Tästä vasta lyhyt tulikin..

[Cerwel]

Max hymyili ja katseli vuoron perään tyttöä ja omia jalkojaan. Hän nyökkäsi Janille ja hymyili.
"Mä olen kuustoista", hän sanoi, vaikkei tyttö sitä varsinaisesti kysynytkään, "ja syntynyt huhtikuun kolmastoista."
Poika vilkaisi nopeasti Jania ja virnisti.
"Mitä tanssia sä muuten tanssit?" hän kysyi, "sitä on monta lajia eikö vaan?" Hän naurahti ja hymyili tytölle taas flirttailevasti.

Max otti laukkunsa ja kaiveli sitä hetken. Pian hän löysi etsimänsä nuhraantuneen maitosuklaalevynsuklaalevyn. Hän oli ostanut sen pahan päivän varalle, jollaista ei vielä sattunut eteen. Poika avasi käärepaperin ja taittoi yhden rivin molemmille. Hän toivoi ettei tyttö ollut turhan tarkka linjoistaan ja saattoi syödä suklaata, vaikka olikin tanssija.
"Haluatko?" hän sanoi ojentaessaan suklaata tyttöä kohti, "mä olen säästänyt tätä jotain hyvin tärkeää hetkeä varten. Haluan jakaa tän kanssasi. Kiitokseksi siitä että pelastit mut ja siitä että tarjoat vielä ihastuttavaa seuraasi."
Hän hymyili ja puraisi pienen palan suklaan kulmasta. Se tosin alkoi sulaa käsiin joten Max tunki koko rivin suuhunsa ja antoi ihanan suklaan sulaa kielelleen. Hän nuolaisi huuliaan ja kääntyi taas Janin puoleen. Hän ojensi levyä tytölle.
"Ota niin paljon kuin haluat", hän sanoi ja nojasi seinään, "Sinä sentään annoit minulle syyn avata tämä. Tarpeeksi hyvää syytä olen saanutkin etsiä kauan. "

[jalle]

Jan hymyili, nyökäten, kun toinen kertoi ikänsä ja minä päivänä oli syntynyt. Max kysyi mikä tanssin alalaji on tytön alaa.
"Showtanssiin perustan yleensä, mutta kaikki menee. Pidän periaatteessa kaikesta, mutta ymmärrät varmaan, miksi en kaiken maailman polkat sun muut kansantanssit ei mene jakeluun." Janae naurahti katsoen Maxiin. Poika kaivoi laukustansa suklaalevyn, avasi käärepaperin sen päältä taittaen pari riviä siitä, tarjoten sitten tytölle.

"Kiitos, vaikka tämä nyt olikin pientä. Yleensä autan kun joku tarvitsee, oli kyseessä mikä tahansa 'ala'." Jan virnisti hieman, ja otti yhden rivin Maxin tarjoamasta suklaalevystä.
"En herkuista paljoa välitä, mutta rakastan suklaata tajuttoman paljon. Maitosuklaa ja valkosuklaa ovat lemppareitani." hän sanoi ja puraisi yhden palan neljästä. Tuo nosti katseensa taas poikaan, hymyillen.
"Vaikka nyt tämä olikin vähän outo tapaaminen, ja se on vaikea sanoa, niin olen odottanut tällaista sattumanvaraista tapausta jossa pääsisin tutustumaan vähän erilaiseen tyyppiin, mitä olen tähän mennessä tavannut. Olet oikeastaan aika mukava."

[Cerwel]

Max nyökkäsi. Ei hän ollut oikein perillä eri tanssilajeista, mutta jonkinnäköinen käsitys hänellä showtanssista oli. Hän virnisti ja keskittyi suklaalevyn nakertamiseen. Hän kuunteli tytön puhetta ja naurahti.
"Silti, sä pelastit mut", hän sanoi hymähtäen ja toivoi ettei ryhtynyt liian ärsyttäväksi. Max osasi olla halutessaan hyvinkin ärsyttävä.. ja toisinaan myös haluamattaan, tiedostamattaan.
"Mäkin rakastan suklaata", Max sanoi ja hymyli tytölle, "varsinkin maitosuklaata. Tämä on yksi parhaista. Ei liian makea, eikä liian kova ja sopivan maitoista."
Poika maisteli suklaata suussaan ja antoi sen sulaaa kielelleen. Siihen ei sitten ikinä kyllästynyt

Max kääntyi taas Janin puoleen kuullessaan tytön puhuvan. Hän hymyili ja hypisteli suklaalevyn käärepaperin kulmaa.
"Niinkö?" hän virnisti, "kuinka erilaiseen? Olenko mä liian outo?"
Melkein huomaamattaan poika nojautui tyttöön päin ja tutki yhä tiiviisti toisen silmiä. Ne olivat ihan älyttömän kauniit silmät.
"Niinkö?", hän sanoi ja virnisti, "kiitos. Säkin olet.. todella mukava."
Poika hipaisi poninhännältä karanneen hiuskiekuran tytön korvan taakse ja hymyili melkeimpä hellästi.
"Haluatko lisää suklaata?" Max kysyi ja rikkoi hiljaisuuden. Hän erkani hieman ja ojensi levyä
tyttöä kohti.

[jalle]

"Sillä erilaisuudella meinasin, että aiemmin tapaamani tyypit ovat olleet aika samanlaisia, ja olen ollut usein aika huomaamattomassa asemassa, koska aivan jokainen ei ole halunnut olla kontaktissa minuun, vaikka nyt yleistä on että ohimennen eräät huutelevat perääni kuinka hyvän perseen omistan." Jan pyöräytti silmiään huokaisten hieman, ja nosti sitten katseensa taas Maxiin, naurahtaen hieman. Tyttö puraisi pari palaa käsissänsä olevasta vajastaa suklaalevyn rivistä, mutta koska tuo oli miltein sulanut hänen sormiinsa, hän otti viimeisenkin palan suuhunsa. Onneksi Janae oli pidellyt suklaata vasemmassa kädessänsä, niin tuon oikea käsi oli vapaana. Hän yhdellä kädellä rupesi kaivamaan laukustansa kertakäyttö nenäliinojansa, jolla yhdellä tuo voisi pyyhkiä sormensa joissa oli hieman sulanutta suklaata. Tyttö ei edes huomannut, kun Max oli vahingossa huomaamattaan nojautunut Jania kohti, eikä hän huomannut sitä, ennen kun poika oli hieman erkaantunut poispäin tytöstä, ensin sipaisten hieman tuon hiuksia korvansa taakse. Janae oli nostanut katseensa Maxiin, ja punastui hieman kun toinen oli aika lähellä. Hän hymyili ja löysi sitten oikealla kädellänsä valkean nenäliinan laukustansa, ottaen sen esille.

"Ei kiitos. Ja muuten, olet tainnut pitää tuota levyä pidemmän aikaa laukussasi, koska se oli jo hieman sulana?" hän naurahti, ja rupesi sitten pyyhkimään nenäliinallansa sormiansa, joissa oli tuota sulaa suklaata. Vaikka hänen teki mieli nuolla sormensa, ei hän sitä yleensä seurassa oikein kehdannut tehdä, vaan tyytyi pyyhkimään ne paperiin. Janae oli saanut pyyhittyä sormensa suklaasta, ja rypistänyt paperin heittäen sen hieman kauempana olevaan, käytävän toisella puolella olevaan roskikseen. Tytön heittämä paperi meni kuin menikin roskikseen, ja hän nosti kulmiansa, yleensä kun hän ei saanut ensi heitolla mitään roskikseen- etenkään kun hän istui lattialla, useamman metrin päästä roskapöntöstä. Janae venytteli käsiänsä hieman eteenpäin, pyöräyttäen hartioitansa myös hieman. Tyttö sipaisi vielä molemmin puolin roikkuvat pienet hiussuortuvansa korviensa taakse. Hän kääntyi hymyilevänä katsomaan Maxiin, mutta Jan ei vieläkään huomannut, että tytön poskella, lähempänä tuon suupieltä oli hieman suklaata, ties miten hän oli sitä siihen saanut, mutta poika saattoi huomata sen paremmin kuin hän itse.

[Cerwel]

"Ai..", poika sanoi, kun toinen selosti. Hän ei oikeastaan ollut ehtinyt kiinnittää huomiota tytön perseeseen. Johtuen omasta kömpelyydestään ja parista muusta seikasta. Enemmänkin hänen huomionsa kiinnittyi toisen silmiin. Max nojautui taas vasten seinää ja vilkuili välillä Jania.
"Joo, mähän sanoin että säästelin sitä", hän mutisi ja katseli jalkojaan. Nilkka näytti vähän turvonneelta jopa housujen läpi. Hän pyöritteli sitä mietteliäänä. Janae kiinnitti hänen huomionsa, kun tuo heilautti kättään ja lennätti nenäliinan roskikseen.
"Hieno heitto", Max totesi ja hymyili tytölle. Hän kääntyi taas tuon puoleen ja katseli Janin kasvoja. Hän nojautui taas melkein huomaamattaan lähemmäs tyttöä, kun äskeinen yritys meni pieleen.

Hän huomasi suklaan tytön suupielessä ja hymyili. Poika nosti hitaasti kätensä ja pyyhkäisi sen pois. Sitten hän hymyili ja erkani hieman kauemmas, jotta näki toisen ilmeen.
"Sulla on muuten hyvin kauniit silmät", hän sanoi, "mä luulen että sä saat niistä paljon kehuja. Ne ovat.. harvinaislaatuisen kauniit. Poikaystäväsikin varmaan kehuu niitä koko ajan." Se oli sekä kehu että kysymys. Max ei halunnut yrittää mitään, jos tyttö oli varattu. Hän nimittäin piti Janista jo nyt.

[jalle]

Janae huomasi kun toinen tuli hieman lähemmäs, ja poika pyyhkäisi kädellänsä tytön suupielestä suklaata. Hän punastui hieman ja katsoi nolona Maxiin. Poika kehui toisen silmiä, ja Janae nyökkäsi ja nosti kulmiansa sitten viimeisen lauseen kohdalla.
"Kiitos, niistä en ole ennen saanut kehuja. Ja.. Minulla ei oikeastaan ole vielä poikaystävää.. Olen tosin aina halunnut.." hänen viimeinen lausahduksensa oli melko hiljainen. Tyttö oli kääntänyt katseensa jalkoihinsa, jotka olivat koukussa tuon edessä. Hänen katseensa oli hieman haikean oloinen, kun se ajelehti omissa jaloissansa, siirtyen sitten Maxin jalkojen kautta poikaan taas, tuon kasvoihin.

[Cerwel]

Max hymyili ja laski kätensä harkitun huolimattomasti puoliksi tytön oman päälle.
"Ai, onko sinulla jo mielessä joku tietty?" hän kysyi kohottaen hieman kulmiaan. Hän naurahti ja nojautui vielä pikkuisen lähemmäs tyttöä.
"Mä voisin suositella sulla erästä", Max sanoi virnistäen, "hän on huumorintajuinen ja mukava ja kuuntelee kaikki huolesi."
Poika naurahti ja katsoi tyttöä silmiin eikä antanut katseensa harhailla.
"Kelpaisiko hän vaikka hätätapauksesa?" hän hymyili ja sipaisi Janin hiuksia.

//sori.. überlyhyt