100 sanaa rakkaudesta

[jalle]

Janae näytti kysyvältä, kun tuo nosti katseensa taas Maxiin. Hän hymähti nostaen vinon hymyn.
"En nyt osaa sanoa.." tuo sanoi nostaen hieman toista kulmaansa, siirtäen katsettansa hieman, mutta nostaen sen taas kun poika sipaisi toisen hiuksia. Janae nosti katseensa takaisin Maxiin.
"Saanen epäillä.. Onkohan hän luonani nyt?"

// Sama täällä.. Mutta sisältö korvaa pituuden~

[Cerwel]

"Jos sä niin haluat", poika sanoi ja virnisti. Hän erkani hieman ja antoi tytölle tilaa hengittää. Max ei saanut tytöstä selkoa ja se melkein ärsytti häntä. Ehkä hänen pitäisi edetä nopeammin? Tai sittenkin paljon hitaammin?
"Mut jos sulla kerran on joku toinen mielessä..", Max mutisi ja vetäytyi nojaamaan seinään. Oikeastaan hän epäili sitä vahvasti. Ehkä oli paras antaa tytön mietiskellä. Max kaivoi taas suklaansa ja näykkäisi pienen palan sen nurkasta. Hän vilkaisi tyttöä silmänurkastaan ja mietti oliko hän mielissään pojan vetäytymisestä vai ei.

[jalle]

"E-ei, ei ole, ei ole..!" tuo rupesi sopertamaan epämääräisesti punastellen. Hän ei oikein osannut sanoa Maxin toteamukseen mitään. Janae oli vaihtanut asentoansa siten, että istui polvillaan poikaa kohti.
".. Ellei sinulla ole ketään toista." Janin ääni oli hieman vaitonaisempi, tuon hymyillessä ujona, pienen punan ollessa tuon poskillaan. Hän oli ruvennut hetki hetkeltä pitämään Maxista yhä enemmän. Hän ei osannut selittää, mikä heidän välillään oikein kipinöi..

[Cerwel]

Max käänähti taas Janiin päin ja hymyili.
"Se on mukava kuulla", hän sanoi ja virnisti, "ja ei, ei mulla ole yhtään ketään.."
Hän hipaisi taas tytön hiuksia ja pyöräytti yhden suortuvan kerran sormensa ympäri katsoen koko ajan Jania silmiin.
"Eli olisiko sulla mitään sitä vastaan, jos mä vaikka halaisin sua?" hän kysyi kasvoillaan leikkisä virnistys, joka oli pojalle hyvin tyypillinen ilme. Kysymys oli kieltämättä aika huvittava tässä tilanteessa. Pian hymykin muuttui lempeämmäksi, sekin oli Maxille tavallinen hymy, mutta sai kaikki tuntemaan itsensä etuoikeutetuiksi.

[jalle]

"Mitäpä jos laitankin vastaan..?" Jan sanoi ilkikurisesti hymyillen, ja hyökkäsi halaamaan Maxia. ".. Ja mä halaan ensin~"
Janae osasi olla outo välillä, mutta jos hänet tuntee, edes joissain määrin ja vähänkin, siihen tottuu aika helposti, tosin riippuen vastahenkilön persoonasta, mutta yleensä hänen outouteensa tottuu nopeasti.

// .... Hemmetin lyhyt

[Cerwel]

Max hämmentyi hieman ja oli jo vastaamassa jotain kovin nokkelaa, muttei ehtinyt kun Jan hyökkäsi halaamaan häntä. Poika kiersi kätensä tytön ympäri ja jätti ne tämän selälle. Hän painoi huulensa tytön korvan juureen ja henkäisi hiljaa. Hän nousi hieman polviensa varaan vaikka nilkka väittikin vastaan. Hän painoi huulensa uudelleen tytön korvalle.
"Voi Janae", hän kuiskasi toisen korvaan ja naurahti hiljaa. Sitten hän otti Janin kasvot käsiensä väliin ja katsoi tuota silmiin. Hän painoi suudelman tytön leukaan ja nenänpäähän. Sitten hän suuteli tytön huulia, hieman varovaisesti ja kokeilevasti, muttei lainkaan epävarmasti. Sitten hän päästi Janista irti, katsoi silmiin ja hymyili.

[jalle]

Janae halasi Maxia polviensa varassa, nojautuneena hieman poikaan. Tyttö tunsi, kun toinen kiersi kätensä tämän ympäri. Jan hymisi hieman hykertelevään tapaan, tuntiessaan Maxin huulien kosketuksen korvassansa. Hän sai hieman lämpimiä väreilyjä, ja poika vei kätensä Janin kasvojen sivuille, pidellen toisen päätä hieman. Tyttö hymyili ujohkosti, jonka jälkeen he suutelivat, hieman varovaisen oloisena, olihan tämä heidän ensimmäinen suudelma. Janaella ja Maxilla oli sen jälkeen katsekontakti. Tyttö vei kätensä pojan harteille ja sen ylitse, ja nojautuen hieman toiseen. Jan suukotti Maxia kevyesti huulille ja vei sitten päänsä pojan pään vierelle.
"Tiesitkö mitä..? Sain kokea ensisuudelmani haluamani kanssa.." tyttö kuiskasi toisen korvan juurella, Janae sulki silmänsä. "Sinun.. Max.."

[Cerwel]

Max kiersi taas kätensä tytön ympäri ja hymyili.
"Ai sä et ole ikinä..", Max aloitti hieman yllättyneenä, mutta jätti lauseensa kesken ja painoi Janin tiukemmin itseään vasten.
"Sepä.. mukavaa", hän naurahti ja painoi huulensa tytön hiuksiin. Sitten hän painoi huulensa taas tytön korvalle ja puhalsi hiljaa.
"Mikä on sun lempiväri, Jan?" hän kysyi kuiskaten toisen korvaan ja silitti hiljaa Janin hiuksia. Kysymyksessä ei oikeastaan ollut mitään järkeä, mutta se kiinnosti silti poikaa ja oli toki hyödyllistä tietoa.
"Mikä on sun lempimarja?" hän naurahti tytön korvaan ja katsoi tuota sitten silmiin. "Mä haluan tuntea sut paremmin. Mä haluan kuulla kaiken." Sitten hän painoi kevyen suudelman tytön huulille ennen kuin antoi toisen jatkaa.

[jalle]

Tyttö laski katseensa, tuiottaen ujosti hymyillen pieni puna kasvoillaan, mutta nosti sen taas, kun Max tuli lähemmäs tätä. Hänen kätensä kiertyivät kevyesti pojan ympärille.
"Punainen. Mansikka." Jan sanoi hieman leikkisään sävyyn. Tuo suuteli kevyesti Maxia tämän aloitteesta. Hän oli taas hetkeksi sulkenut silmänsä, avaten ne taas, tytön katsoessa syvän sinisin silminensä poikaan.
"Saat kysyä mitä tahansa, haluan olla sinun, saat tietää kaiken, ja kysyä asioita niin paljon kun haluat, niin monesti kun haluat." Janae vei kätensä toisen hartioiden ylitse, suudellen poikaa varovaisesti, painautuen hieman toista vasten ylävartalollansa.

[Cerwel]

Max virnisti ja halasi Jania.
"Minäkin pidän mansikoista", hän sanoi, "kukapa ei pitäisi?"
Poika vastasi tytön suudelmaan. Se maistui suklaalta.
"Mikä.. on sun lempieläin?" hän kysyi kuiskaten tytön korvaan, "entä lempijuoma?"
Hän naurahti ja erkani sen verran, että pystyi katsomaan tyttöä silmiin. Sitten hän istui alas ja suoristi jalkansa eteen. Hän pyöräytti nilkkaa.
"Pitäisiköhän siihen laittaa jotain kylmää?" hän kysyi ja kääntyi Janiin päin pilke silmäkulmassaan ja vinohkosti hymyillen. Hän tarttui toisen käteen, katsoi silmiin ja painoi kevyen suudelman Janin huulille.
"Tiesitkö, että oot helvetin söpö?" hän kysyi hymyillen. Poika kuuli selvästi lähestyvät askeleet, muttei välittänyt niistä. Ei ennen kuin se joku oli heidän kohdallaan, seisoi heidän edessään. Siivooja näytti huvittuneelta, mutta varsin hyväntahtoiselta.
"En kai keskeyttänyt mitään?" mies nauroi, "minun pitäisi siivota tämä käytävä."
Max naurahti ja nousi ylös seinästä tukea ottaen. Sitten hän ojensi kätensä auttaakseen Janin pystyyn, vaikkei hänestä nilkkansa kanssa varmaan paljon apua olisikaan.
"Mitä jos siirtyisimme mukavampaan paikkaan", poika avasi poikien pukuhuoneen oven ja viittoi tyttöä sisään, "teidän jälkeenne."
Hän virnisti, astui sisään ja lukitsi oven perässään.

[jalle]

"Niimpä." tyttö sanoi, kun Max myötäili kertoessaan että piti itsekin mansikoista. Jan katsoi poikaan, tuon kasvoihin.
"Koirat. Pidän koirista todella paljon. Jos on yksin muuten, koirat ovat aina seurana." hän sanoi hieman kuiskaavalla äänellä. "Mutta niin olet varmasti sinäkin."
"Jaa-a, että lempijuomani.. Pidän kaakaosta ja fantasta." Jan sanoi naurahtaen hieman, ja katsoi Maxiin joka oli erkaantunut hiukan, että he näkivät toisensa vähän selkeämmin. Tyttö laski katseensa toisen nilkkaan, jota poika pyöräytti hieman.
"Se taitaa tarvita. Katsoo nyt mitä löydetään, jotain siihen kyllä keksitään." hän sanoi nostaen katseensa taas Maxiin. Hän vastasi pojan suudelmaan ja hymyili ujohkosti, kun toinen sanoi toteavalla kysymyksellä tytöstä. Tyttö ei kuullut lähestyviä askelia, mutta kun Max oli siirtänyt katseensa muualle ja hän kuuli takaansa miehen äänen, Jan siirtyi hieman ja katsoi siivoojaan. Hänelle oli noussut pieni nolostuksen puna kasvoille, ja tyttö nousi pojan hieman ohjastamana ylös.
"Kiitos." Janae hymyili naurahtaen hieman ja astui pukuhuoneeseen, katsoen että Max tuli perässä laittaen oven kiinni.

// Nyt en ehdi vastata enempää, tuli kamala kiire x_______x

[Cerwel]

Max virnisti tullessaan verratuksi koiraan. Mikäs siinä. Koirat olivat hienoja eläimiä. Ainakin isot koirat. Pienet räksyttäjät olivat lähinnä ärsyttäviä, eikä Max olisi halunnut tulla verratuksi sellaiseen. Se ei sopinut hänelle yhtään.
"Tietenkin olen", hän sanoi, "ainakin sinulle."

Maxin suljettua oven, hän kääntyi taas Janaen puoleen. Hän istui penkille ja viittoi toista tekemään samoin.
"Tänne kukaan ei ainakaan tule häiritsemään. Korkeintaan se siivooja, mutta hän vaikutti ihan mukavalta tyypiltä, eikö vain?" Max virnisti, "mutta.. mihin me jäätiin..?"
Hän vilkaisi Jania pilke silmäkulmassaan ja leikkisä hymy huulillaan. Sitten hän veti tytön äkkiä lähelleen ja painoi suudelman tytön korvan juureen.
"Mikä oli sun lempiohjelma lapsena?" hän kysyi kuiskaten, "onko sulla lemmikkejä? Saanko mä joskus nähdä, kun sä tanssit?"

[jalle]

Janae hymyili, katsoen kun Max asteli pitkittäin, seinää vasten olevaa penkkiä kohti ja istahti siihen. Tyttö asteli perässä tuonne, toisen viittoessa tulemaan. Jan istahti penkille Maxin viereen, katsellen hieman ympärilleen. Hän ei ole ennen ollut poikien pukuhuoneessa.
"Ihan ok tyyppi se taitaa olla, ihan mukavan kuuloinen hänen ääni oli." tyttö tokaisi kääntyen katsomaan vieressä istuvaan poikaan. Samassa Max oli vetänyt toisen lählleen, suudellen tytön korvaa. Hän hykerteli hiukan, sulkien silmänsä ja avaten ne katsoen sitten Maxiin.
"Meillä ei ollut televisiota kun olin pieni, ja olen lukenut enemmän, ihan pienestä pitäen." tuo sanoi, sipaisten irrallan leijuvia hiuksia korvansa taakse.
"En omaa lemmikkejä, olen aina halunnut koiran, mutta olen koirille ja kissoille allerginen.." Janae huokaisi hieman, ja hymyili pojan viimeisimmälle kysymykselle.
"Tottakai saat. Käyn välillä treenaamassa tansseja yksin kun tiedän salin olevan vapaana ja kun mankka ei ole käytössä muualla. Voit tulla katsomaan niitä koska tahansa." tyttö hymyili katsoessa Maxiin.

[Cerwel]

"Ääni?" hän hämmästeli hymyillen, "onko mulla mukava ääni? En ole ikinä miettiny.."
Hän hymyili ja tarttui tytön käteen.
"Ahaa.." hän kuiskasi hiljaa henkäisten tuon korvaan, "mä tykkäsin Kössi kengurusta. Mut mikä sitten oli sun lempikirja? Mikä se on nykyään?"
Hän sipaisi yhden hiussuortuvan tytön korvan taakse.
"Ei mullakaan ole ikinä ollut lemmikkiä", hän jatkoi hiljaa, "halusin joskus semmosen maaoravan. Tai dinosauruksen."
Max hymähti ja vastasi Janin hymyyn.
"Sä saat joskus nähdä mun maalauksia, jos haluat", hän naurahti, "ne eivät tosin ole hääppöisiä, mut siitä tulikin mieleen.."
Max vilkaisi nopeasti Janin kasvoja ja nuolaisi huuliaan.
"Voisitko sä olla mun malli?" hän kysyi ja hymyili. Poika oli ihan tosissaan. Hänestä se oli loistava idea. Tietenkin sitä parempi, mitä enemmän paljasta pintaa olisi esillä..
"Mulla on joskus ongelmia ihmisanatomian kanssa", Max virnisti, "kukaan ei ole suostunut mun malliksi. Se olisi kivaa. Jooko, Jan?"
Ennen kuin tyttö ehti vastata mitään Max suuteli tyttöä huulille ja toivoi sen estävän mahdollisen kieltävän vastauksen.

[jalle]

"Kyllä sinullakin on mukava ääni, aluksi tarkoitin lähinnä siihen, että onhan tuo siivooja ihan ok, että mitä nyt äänensävyä kuulin silloin, niin ei se ollut tiukka tai mitään." Janae sanoi naurahtaen hieman.
"Pidin pienenä todella paljon Peppi Pitkätossusta, se oli lempparini pitkänkin aikaa." hän hymyili. "Lempikirjani nykyään.. Hmm.. Pidän Ennen kuin kuolen nimisestä kirjasta, se on yksi viimeisimmistä minkä olen lukenut, se on juoneltaan ja sen kerronalta paras tähän mennessä. Eikä yksikään pelastanut on myös hyvä kirja, se on hyvin mielenkiintoinen mielestäni."
Jan kertoi katsoen Maxin silmiin.
"Mikä ettei, olen kiinnostunut kuvataiteestakin todella paljon, joten jos haluat, voin tulla katsomaan niitä. Jos tanssi ei olisi ollut valintalistoilla linjaksi, olisin ottanut kuvataiteen linjakseni." tyttö sanoi hymyillen, ja nosti sitten hieman hämmillään kulmiansa, pojan kysyessä seuraavan kysymyksen ja suudellessa ennen tytön vastausta, tätä huulille.
"O-oh, tottakai!" Janae sanoi hieman hihkaisevana, tuon silmät sädehtivänä, tytön kääntyneenä kokonaan Maxiin päin, ja näyttäen suurin piirtein hyvin innokkaalta koiralta, ja voisi kuvitella että hänellä olisi vielä puolelta toiselle heiluva häntä.
"Olen aina avuksi kun tarvitset sitä, voin tehdä mitä vain ja ja..!" hän sanoi nopeasti, loppua kohden hidastaen jonka jälkeen tuon kasvoille nousi nolostuksen puna, ja Jan vei kätensä kasvojensa eteen, yrittäen peittää punastustaan.
"S-siis, eikun, tuotaah.." hän änkytti hieman, otti kädet kasvojensa edestä ja ravisteli hieman päätänsä, yrittäen saada punan laskemaan. "Olen vain niin innoissani, anteeksi.. Olisi mukava olla avuksi, jos tarvitset sitä." tyttö hymyili.