Ihmisten ilmoilla

[bubblegay]

Chet seurasi Lilyn suoritusta keskittyneesti. Hän tunsi kaikkien unelmiensa murskaantuvan ja näki itsensä jo sielunsa silmin istumassa oikeussalissa vastaamassa syytteeseen henkilökunnan ahdistelusta. Kaikki kuitenkin muuttui, kun kesken lentokaarensa viimeinen popcorni suistui radaltaan, ilmeisesti ilmavirran seurauksena. Jos kyseessä olisi ollut sarjakuva, Chetin silmiin syttynyt toivon ja riemun valo olisi kuvattu sydäminä. Hän olisi voinut hypätä ilmaan ja kiljahtaa onnesta, kun poksahtanut maissinjyvä lopulta meni parilla sentillä ohi heidän anonyymin uhrinsa takaraivosta. Poika vastasi Lilyn älähdykseen ja varoittavaan katseeseen lähinnä valoisuudellaan sokeuttavalla, voitokkaalla hymyllä.

Myyjä saatika heidän kohteensa eivät sen sijaan näyttäneet kovin tyytyväisiltä. Chet tökkäsi Lilyä kylkeen.
”Mennään”, hän ilmoitti ja virnisti, tarttuen samalla popcornlaatikkoon. Hänellä oli suunnitelma, ja elokuvateatterissa kykkiminen ei todellakaan auttanut sen etenemistä.
Vaaleampi nousi (onneksi he olivat takana ja ainoita koko rivissä), alkaen sitten pikkuhiljaa siirtyä kohti ovea. Myyjä katsoi häntä - heitä, sillä Lily luonnollisesti seurasi perässä. Nainen ei näyttänyt kovinkaan iloiselta, vaan tämän mulkaisut tuntuivat polttavilta.
Chet muisti myyjää ohittaessaan vetopanoksensa ja vislasi tuolle matalasti mutta niin, että nainen kuuli, iskien sitten silmäänsä ja lipaisten samalla huuliaan. Ilmettä poika ei jäänyt katselemaan, vaan hän nopeutti askeleitaan, suoriutuen ulos salista hämmästyttävässä ajassa.

Ollessaan taas pienikokoisessa aulassa Chet kääntyi ja virnisti leveästi.
”Se taitaa tarkoittaa sitä, että minä saan laittaa sinut tekemään, mitä haluan.”
Suunnitelma muodostui jo hänen päässään.
”Mutta meidän täytyy käydä ulkona sitä varten.”
Hän nyökkäsi kohti ovia ja asteli sitten ulos niistä, päätyen elokuvateatterin edessä olevalle kadulle. Chet katseli hetken ympärilleen, mutta löysi sitten haluamansa. Kadun vastapäätä oli pieni, suloinen kahvila, jossa oli jonkin verran ihmisiä. Ikkunapaikalla istui myös nuoripari, ehkä heidän ikiään, joka piteli toisiaan kädestä.
”Tuonne”, tanssija ilmoitti ja suuntasi kadun yli siitä huolimatta, että sai useamman vihaisen autoilijan vihat niskaansa.

Kahvilan luona, hieman sivussa ikkunasta, Chet hymyili Lilylle aurinkoisesti.
”Näetkö tuon pariskunnan ikkunapaikalla? Vaaleahiuksinen tyttö, ruskeahiuksinen poika? Jostain Pepsodent-mainoksesta revittyjä?” hän luetteli tunnusmerkkejä. ”Sinun tehtäväsi on hyödyntää kaikkia näyttelijän taitojasi. Mene heidän luokseen, tervehdi poikaa ja suukota häntä poskelle. Sitten näytä todella kiusaantuneelta ja kerro, että raskaustesti oli negatiivinen, mutta hänen kannattaisi käydä lääkärillä niiden näppylöiden takia. Voit myös improvisoida loppuja repliikkejäsi, mutta ymmärrät kyllä kuvion. Lopuksi voit myös katsoa hänen tyttöystäväänsä ja kysyä, onko kyseessä se sisko, jonka kanssa tuon pojan piti käydä tapaamassa mummoaan tänään.”
Se oli julmaa, ainakin pariskuntaa kohtaan. Mutta Chetillä olisi jotain hauskaa katseltavaa popcornin kera. (Lisäksi hän myös tunsi ainakin sen pojan, kyseessä oli eräs Dan Matthews. Sietämätön kaveri.)

[Agitha]

Chetin onni oli silmin havaittavaa, ja tämän voitokas hymy tuntui valaisevan koko salin. Lily sadatteli hiljaa mielessään, ja ryhtyi jo maalailemaan uhkakuvia mielessään. Vedosta huolimatta hänen ei tarvitsisi tehdä mitä tahansa, mitä Chet vain halusi. Olisi tietysti typerää ja akkamaista perua sanansa, mutta jos Lily jostain määräsi, niin itsestään. Laittomuuksiin tai typeryyksiin hän ei yksinkertaisesti suostuisi.
Chet sai päähänsä poistua elokuvateatterista, ja Lily seurasi häntä kuuliaisesti. Muutamat katsojat vilkaisivat heitä hieman uteliaasti, mutta enemmistö näytti keskittyvän elokuvaan tai toisiinsa. Ei teatterista poistuminen kesken kaiken kuitenkaan ollut mitenkään epätavallista, ja ainoa häiriintyneen näköinen oli eturivin tyyppi, joka oli saanut popkorneista päähänsä.
Lily huomasi Chetin toteuttavan alkuperäisen osuutensa vedosta siitä huolimatta, että tyttö oli hävinnyt hänelle. Ilmeisesti tilaisuus saada vanhapiika punastelemaan oli kauniille pojalle liian houkutteleva.
Aulassa Lily tuuppasi Chetia kylkeen.
"Ei sinun olisi pitänyt sille vislata", hän huomautti huvittuneena. "Minähän sen vedon hävisin. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että se nainen oli aika kuumis!"
Lily kohotti kulmiaan, kun Chet ehdotti ulos menemistä. Mitä ihmettä he muka voisivat tehdä ulkona, mutta eivät sisällä? Etenkään sellaista, mitä Chet saattoi häneltä haluta?
Epäilyksistään huolimatta Lily seurasi häntä ulos aulasta, ja oli hivenen huolissaan Chetin loistavasta suunnitelmasta. Julkisella paikalla nuoleskelemista ehkä? Mitä muuta hän saattoi haluta?
Ulkona Chet tähyili hetken ympärilleen ja löysi sitten etsimänsä. Hän lähti astelemaan suoraan kohti kadun vastakkaisella puolella sijaitsevaa kahvilaa, ja sai muutamat autoilijat painamaan jarrun pohjaan ja tööttäämään heille. Varmuuden vuoksi Lily tarttui sormillaan Chetin takin hihasta, ikään kuin poika olisi ollut kuriton lapsi. Seuraavaksi hän varmaan löytäisi autotieltä pennin, ja kumartuisi nostamaan sitä samaan aikaan kun rekka jylisti häntä kohti, ellei Lily pitäisi hänestä kiinni.
Lily kuunteli Chetin tehtävänannon tarkasti, ja vilkaisi poikaa sitten huvittuneena ja hyvin helpottuneena. Onneksi Chet oli tarpeeksi tyhmä olemaan vaatimatta mitään intiimiä.
"Siinäkö kaikki?" Lily kysäisi hymyillen, vaikka tehtävä ei ollutkaan helpoimmasta päästä. Mutta mitä muutakaan hän saattoi Chetilta odottaa?
"Okei", Lily totesi sitten, ja yritti näyttää rennolta. Hän avasi hiuksensa ponihännältä, ja antoi tummien suortuvien laskeutua vapaasti olkapäilleen. Sen jälkeen hän ojensi Chetille takkinsa ja kaksi päällimmäistä paitaansa, jolloin jänen päälleen jäi vain musta, melko tyköistuva t-paita. Siten hän näytti paljon suuremmalta uhalta kahvipöydän ääressä istuvalle blondille.
"Minä kyllä kostan tämän vielä?" Lily huikkasi, ja lähti hivenen jännittyneenä kohti kahvilan ovia ja onnellista paria.
Sisällä kahvilassa Lily ei turhia aikaillut, vaan asteli suoraan pariskunnan luokse. Ulkona seisova Chet ei voinut kuulla mitä hän sanoi, mutta jonkun toisen tyttöystävän teeskenteleminen oli jo muutenkin niin noloa ja naurettavaa, ettei Lilylla ollut syytä siistiä repliikkejään.
"Hei", hän sanoi, ennen kuin kumpikaan nuoresta parista ehti havaita hänen läsnäoloaan. Nopeasti hän kumartui pojan puoleen, ja painoi tämän poskelle kevyen suukon. Hänen huulensa tuskin koskettivat poikaa, ja silti se tuntui inhottavalta.
"Se raskaustesti näytti negatiivista. Mutta pitäisi varmaan tutkituttaa ne sisun näppyläsi, ne näyttivät aika ärhäköiltä. Veikkaan, että tarttuvat kosketuksesta."
Lily onnistui olemaan repeämättä nauruun, vaikka hänen näyttelijäntaitonsa eivät olleetkaan kummoiset. Hän oli kuitenkin hyvin nätti jopa farkuissa ja t-paidassa, ja tunsi poikaa vastapäätä istuvan tytön polttavan katseen. Naiset eivät vaatineet paljoa suuttukaseen.
"Onko tämä se sinun serkkusi, jota tänään ajattelit tavata?" Lily kysyi sitten, ja sai sanattoman pojan vilkuilemaan vuoroin häntä ja tyttöystäväänsä. "Oli kiva tavata, nyt pitää mennä", Lily huikkasi vielä, ja heilautti kättään pariskunnalle.
Vasta silloin hän tajusi, että poika jota hän oli huijannut, oli heidän koulustaan. Tyttöystävä ei onneksi ollut, mutta Lilylla olisi silti varmasti paljon selitettävää...
Lily purskahti nauruun, ja poistui äkkiä kahvilasta. Hemmetin Chet! Hän ei osannut päättää, oliko pojalle vihainen, vai oliko tämän suunnitelma sittenkin ollut liian kiero vihattavaksi? Lily saisi varmaan selitellä yhtä ja toista Dan Matthewsille. Tai sitten Chet saisi hoitaa sen osuuden.
Lily palasi Chetin luokse edelleen tyrskähdellen naurusta.
"Olet ihan tyhmä", hän sanoi, ja tuuppasi poikaa lempeästi olkapäähän. "Dan Matthews, ei hitto! Olet hirveä paskiainen, tiesitkö sen?"
Siitö huolimatta, että Chet olisi ansainnut kunnon löylytyksen, Lily vain katsoi poikaa silmiin hymyillen leveästi. Kyllä vain, Chet oli juuri niin hullu.

[bubblegay]

Chet seurasi mielenkiinnolla, kun Lily poistui kahvilaan. Sitä ennen hän oli ottanut takkinsa pois ja avannut hiuksensa, näyttäen näin huomattavasti tyttömäisellä tavalla sievemmältä kuin aiemmin. Se oli hyvä strategia, ja varmasti saisi Danin tyttöystävän kilahtamaan entistä pahemmin. Popcornlaatikko Chetin sylissä osoittautui hyödylliseksi; hän istahti läheiselle penkille, josta oli hyvä näköyhteys pariskunnan pöytään, ja alkoi napostella paukkumaissejaan. Tämä oli huomattavasti suurempaa ja parempaa viihdettä kuin mikä tahansa elokuva.

Esitys (sillä sitä se Chetille oli) näkyi lähinnä pantomiimina, sillä kahvilan äänet eivät kuuluneet kadulle asti. Se ei juuri haitannut, sillä näköhavainnot kertoivat jo paljon. Lily ei ollut Chetin tietojen mikään varsinainen tulevaisuuden mestarinäyttelijätär, mutta hän hoiti roolinsa kunnialla ja suhteellisen uskottavasti, ilman, että kumpikaan pariskunnasta tajusi mitään (paitsi tietenkin Dan, joka tiesi totuuden ihmissuhteistaan). Virne Chetin huulilla leveni sitä mukaa, kun kohtaus eteni, ja hän meinasi revetä nauruun Lilyn ilmeisesti sanoessa heiheit ja kadotessa tilanteesta. Parin molempien osapuolten ilmeet olivat hulvattomat, ja Lilyn kadottua kahvilan näköpiiristä tyttöystävä selvästikin räjähti. Hänen ilmeensä oli raivostunut ja kasvot hieman punertavat. Tyttö myös nousi puoliksi ylös, näyttäen siltä, että voisi läimäistä Dania. Toivottavasti hän tekisikin niin.

Enempää Chet ei ehtinyt nähdä, sillä Lily saapui hänen luokseen tyrskähdellen ja tuupaten häntä, kutsuen häntä paskiaiseksi. Ei se mitään, tällaisessa tilanteessa Chet oli vain tyytyväinen titteliinsä.
”Ja sinä pidät siitä”, hän virnisti leveästi. ”Katso nyt heitä! Älä väitä, ettet nauti tuosta näystä - se on sentään Dan Matthews!”
Poika vilkaisi kahvilan ikkunaa nähdäkseen, että tyttöystävä oli noussut jo kokonaan seisomaan ja ravasi parhaillaan ulos kahvilasta. Dan seurasi häntä, yrittäen selvästi kertoa järkevää selitystä.
”Pitäisikö meidän siirtyä jonnekin, missä Matthews ei näe meitä ja päättele, että hänellä on aihetta verikostoon?”

[Agitha]

"Ei minulla ole tapana tuhota viattomien ohikulkijoiden ihmissuhteita!" Lily älähti, kun Chet väitti hänen nauttivan tilanteesta. Oikeastaan hän oli ennenkin tuhonnut yhteensopivia pareja, viimeisimpänä mainittakoon Jocey ja Cass, mutta hän ei tehnyt sitä tahallaan. Jostain syystä hän vain ajatui sellaiseen asemaan kerta toisensa jälkeen... "Ajattele nyt, mitä heistä olisi voinut tulla, ja nyt taas yksi nuori rakkaus on tuhoon tuomittu! Maailma kaipaa lisää rakkautta, ei vihaa", hän saarnasi, mutta ei voinut olla hymyilemättä hieman. Yleensä Lily pysyi mahdollisimman kaukana ihmissuhdekiemuroista, mutta tavallaan hän ymmärsi Chetin nautinnon ja syyn, miksi hän söi popkornia kuin istuisi edelleen elokuvateatterissa.
"Mutta totta, ehkä Matthews ansaitsee tuon", Lily myönsi sitten. "Mutta mieti mihin pulaan sinä olet minut saattanut! Olen hänen kanssaan samassa koulussa, hei, ja hän saattaa kaivata vanhaa tyttöystäväänsä. Tai uutta..."
Siitä vasta soppa syntyisi, jos Matthews olisi käsittänyt kaiken väärin.
"Sinä varmaan suojelet minua sitten, eikö niin?" Lily kysyi virnistäen, ja vilkaisi Chetia.
"Kannattaisi varmaan", hän myönsi, kun poika ehdotti rikospaikalta pakenemista.
Lily nousi seisomaan, ja tajusi edelleen olevansa ilman takkia ja paitojaan. Hän ojensi kätensä Chetia kohti merkitsevästi.
"Vaatteeni kiitos. Sitten voidaan paeta paikalta syömään, tai jotain. Toivottavasti sinulla on paikka mietittynä valmiiksi", hän sanoi, ja odotti, että Chet palauttaisi hänen vaatteensa. Epäilemättä poika olisi halunnut ne kokoelmiinsa, mutta Lily ei ollut kovin halukas lahjoittamaan niitä.

[bubblegay]

Jos Matthews alkaisi lähennellä Lilyä, termi, jota Chetin teoista voisi käyttää, tuskin olisi suojeleminen. Pikemminkin silpominen.

Ajatuksiaan näkyvästi paljastamatta Chet ojensi Lilyn vaatteet toiselle kuuliaisesti. Hän olisi kyllä mielellään pitänyt ne itsellään erilaisissa tarkoituksissa - panttina ja eräänlaisena kiristysverukkeena, haisteltavana, nuken päälle laitettavana, peittona ja niin edelleen. Mutta hän ei ollut ihan niin pelottava eikä ihan niin epätoivoinen, olihan Lily suostunut treffeille hänen kanssaan. Siksi Chet lahjoitti kangaskappaleet takaisin ilman suurempia tunnontuskia tai verisiä kyyneleitä. Asia olisi toki ollut eri, jos Lilyn päällä olevat vaatteet olisivat olleet pitsialusvaatesarja tai jotain muuta miellyttävää. Silloin olisi ollut julmuutta maailmaa kohtaan peittää ne ylimääräisillä vaatteilla, etenkin niin poikamaisilla kuin Chetin käsistä lähteneet.

Jatkosuunnitelmaa hänellä ei varsinaisesti ollut. Hän oli suunnitellut, että he menisivät samaiseen kahvilaan, josta Matthews ja tämän tyttöystävä olivat lähteneet, mutta nyt sinne meneminen tuskin tulisi kysymykseen. Ei se Chetiä haitannut, mutta kaikki läsnäolijat, jotka olivat kuulleet Lilyn äsken, katsoisivat heitä varmasti pahalla silmällä.
”Miten olisi romanttinen illallinen McDonald'sissa?” poika ehdotti ja hymyili seesteisesti. ”Voin maksaa sinulle aterian. Ja pirtelön tai sundaen tai jotain muuta kivaa. Vaikka lelun, jos haluat.”
Painona sanoilleen Chet taputti Lilyn päälakea kuin pikkutytön. Se tosin oli hieman häiritsevää, kyseessä oli hänen deittinsä.
”Mennään?”
Lause oli enemmänkin toteamus kuin ehdotus, ja poika alkoi kulkea kohti nurkan takana olevaa pikaruokaravintolaa. Kings Walden oli kooltaan hälyttävän pieni, mutta sellainen paikka kuin McDonald's löytyi jopa sieltä.

[Agitha]

Lily nappasi paitansa ja takkinsa Chetin käsivarrelta, ja kiskoi ne päälleen hieman miten sattui. Hän ei välittänyt estetiikasta, mitä hänen pukeutumiseensa tuli. Sitäpaitsi hän näytti hyvältä missä tahansa vaatteissa. Jopa liian suuri takki, jonka hartioiden saumat valuivat puoleen väliin hauista, näytti hänen päällään vain söpöltä, ikään kuin hän olisi yrittänyt pukeutua liian suuriin vaatteisiin näyttääkseen entistä pienemmältä.
"Oi, Mc Donald's kuulostaa aina ihastuttavalta", Lily sanoi, ja löi kätensä yhteen kuin ihastunut pikkutyttö. "Voi, mitä voisikaan syödä! Hampurilainen, ehkä? Tai pirtelö!" Hän vilkaisi Chetia hieman huvittuneena, vaikka ei ollutkaan pahoillaan valinnasta. Ainakin pikaruokala tarjosi molemmille jotain mahantäytettä nopeasti ja vaivattomasti. Lily ei erityisemmin välittänyt ruuan odottelemisesta hienoissa ravintoloissa, etenkin kun hän joutui lukuisien allergioidensa vuoksi yleensä lähettämään annoksensa takaisin keittiöön uusittavaksi hänen tarpeittensa mukaiseksi.
"Mutta lelut voit pitää ihan itselläsi. Ihan sinun iloksesi voisin syödä jotain äijämäistä ja rasvaista. Leikitään että ollaan rekkamiehiä", Lily ehdotti. Hän lähti astelemaan pikaruokalan suuntaan. Kings Waldenissa mikään ei ollut kivenheittoa kauempana, sillä jostain syystä paikkakunnan laajasta pinta-alasta huolimatta keskusta oli tiivistetty niin pieneksi kuin mahdollista.

Lily astui sisään ravintolaan onnistuen avaamaan oven ennen Chetia. Hän avasi ovet mielellään itse. Paikka oli melkolailla tyhjillään. Nurkassa istui kovaääninen nuorisoporukka, joka näytti kuitenkin keskittyvän lähinnä itseensä, mutta muut asiakkaat olivat pariskuntia tai yksinäisiä suursyömäreitä. Jopa muutama lapsiperhe oli eksynyt paikalle, sillä ilta ei ollut turhan myöhäinen.
"No ainakin täällä on ikkunapaikkoja vapaana", Lily virnisteli. Hienossa ravintolassa he eivät olisi sellaista saaneet.

[bubblegay]

Rekkamiehiä? Rekkalesboja pikemminkin. Joissain asioissa Lily tuntui olevan huomattavasti äijämäisempi ja miehekkäämpi kuin Chet siitä huolimatta, että oli varmasti maailman suloisin ja kilteimmän oloisin tyttö. Mielikuva karisi vasta, kun hänet oppi tuntemaan. (Tai kuuli hänen puhuvan.)

Heidän astuessaan ravintolaan, jonka oven Lily päätyi avaamaan, Chet tarkisti sen ihmismäärän. Jonkin verran pariskuntia ja yksinäisiä syöjiä, yksi äänekäs nuorisoporukka sekä muutama lapsiperhe. Viimeiselle ryhmätyypille mitä ilmeisimmin kuuluva, pitkin ravintolaa ravaava kauhukakara rääkyi kuin syötävä ja sai Chetin verenpaineen kohoamaan pikkuhiljaa. Hän yritti olla välittämättä lapsesta ja sen sijaan kääntyi katsomaan Lilyä, virnistäen ja kävellen takaperin kohti kassaa niin, että näki tytön.
”Mitä haluat?” poika kysyi päätään kallistaen. ”Minä kustannan.”
Lily näytti päälle päin siltä, että söi säälittävän vähän - pieniä murusia, melkein, mutta jokin Chetin päässä sanoi, ettei se välttämättä ollut totuus. Lilyn persoonan huomioon ottaen hän saattaisi syödä enemmän kuin Chet pahimmillaan, mikä oli paljon.

Poika lakkasi kävelemästä vasta, kun törmäsi selällään kassaan. Hän kääntyi ja hymyili aurinkoisesti myyjälle, joka oli sentään hieman eloisamman näköinen kuin elokuvateatterin vastaava. Työntekijöitä oli aina hauskaa kiusata.

[Agitha]

Lily katseli mietteliäänä tiskin yläpuolella näkyviä ateriavaihtoehtoja. Pikaruokaloiden hyvä puoli oli, että niissä Lily saattoi syödä melkein kaikkea. Ruoka koostui niin yksinkertaisista ja mauttomista aineista, ettei hänellä ollut riskiä syödä vahingossa jotain allergisoivaa. Niin kauan kun hän pysyisi kaukana kalapurilaisista ja suklaamuffineista, kaikki olisi kunnossa.
"Jaa", hän sanoi mietteliäästi, ikään kuin olisi tekemässä suurtakin päätöstä. "Nääh, otan vain Big Mac -aterian. Sellainen pieni suupala, kun ei ole niin nälkä." Myyjä naputteli hänen tilauksensa koneelle. Ennen kuin myyjä ehti avata suunsa kysyäkseen minkä juoman Lily ottaisi, hän ilmoitti ottavansa Colan.
Lily nojasi käsillään tiskiin, ja vilkaisi Chetia.
"Ja mitäs neidille tulee?" hän kysyi kohteliaasti.

Ohimennen Lily huomasi, että heitä tuijotettiin. Eikä mitenkään pahalla tavalla. Tasapuolisesti sekä tytöt että pojat olivat kääntäneet päänsä heidän suuntaansa, tai vähinkäänkin vilkaisivat heihin päin. Se sai Lilyn kohottamaan kulmiaan itsekseen. Hän tiesi, että hänellä oli tapana vetää etenkin vanhempien miesten katseet puoleensa, mutta yleensä naiset suorastaan jättivät hänet huomiotta.
Voisiko olla, että myös Chet keräsi katseita?
Lily ei ollut koskaan ajatellut Chetia mitenkään erityisen komeana. Oikeastaan hän ei yksinkertaisesti ollut uhrannut ajatustakaan pojan ulkonäölle,sillä aluksi Chet oli ollut vain kaveri ja sitten stalkkeri. Ja nyt hän oli pojan kanssa treffeillä. Entä jos Chetin oli hyvännäköinen?
Lily käänsi katseensa vaivihkaa toisen kasvoihin, ja silmäili häntä arvioiden. Tietyllä tavalla katsottuna Chet tosiaan oli ihan hyvännäköinen. Ei ehkä karski tai komea, mutta hänessä oli omaa karismaansa. Niin kauan kuin poika ei avannut suutaan, hän oli tavallaan cool.

[bubblegay]

Chet ei ollut aiemmin tavannut ketään, joka olisi luonnehtinut Big Mac-ateriaa adjektiivilla pieni suupala. Eihän se tietenkään jättimäinen viiden ruokalajin ateria ollut, mutta ei myöskään vastannut hänen käsitystään pienestä suupalasta. Mutta se oli Lily, ja Lily rikkoi mahdollisesti kaikkia universumin kirjoittamattomia sääntöjä tytöille. Siksi poika ei jaksanut enää edes hämmästyä hänen sanoistaan, joka poikkesivat niin paljon suloisesta ulkoisesta olemuksesta.

Myyjän herättäminen onnistui yhdellä huikkauksella. Chet hymyili tälle hieman, mutta ilme laantui nopeasti.
”Um, yksi Big Mac-ateria sekä yksi tuplajuustohampurilainen ja pirtelö.”
Hän ei ollut täysin varma, kävikö se kalliimmaksi kuin oikean aterian tilaaminen, mutta suolaiset ranskalaiset eivät inspiroineet popcornien jälkeen. Myyjä nyökkäsi ja sanoi hinnan vaimeasti, kääntyen sitten selin Chetiin päästäkseen valmistamaan tilauksia. Poika veti esiin lompakkonsa ja laski rahan jo valmiiksi tiskille, kääntyen sitten vilkaisemaan Lilyä.

Tytön ilme oli outo. Ei, ei ilme, katse. Se oli eräällä tavalla varovainen, vähän piiloteltu, ja erilainen kuin yleensä. Arvioiva? Mittaileva? Ehkä. Arvioiko Lily häntä? Miksi?
Chet ei kokenut olevansa varsinaisesti komea. Tietysti oli aikoja, kun hänen itserakkautensa paisui syystä tai toisesta hämmästyttäviin mittoihin, mutta hän oli omasta mielestään enemmänkin suloisella tavalla puoleensavetävä. Ellei sitten puhuttu tanssista, joka oli täysin eri asia. Lilyn ei olisi kuitenkaan uskonut katsovan Chetiä sillä silmällä. Eihän? Mutta jos katseli, ehkä treffeistä voisikin tulla jotain muuta kuin kaverilliset.

Ajatuksensa siivittämänä Chet joutui puremaan huultaan, jottei hymyilisi leveästi saadessaan tarjottimella ranskalaiset, colan, pirtelön ja selvästi suoraan hyllystä otetun tuplajuustohampurilaisen.
”Big Mac-hampurilainen tulee kohta”, myyjä totesi ja otti rahat sekä laski vaihdon samalla, kun Chet tarttui tarjottimeen. Hän vastaanotti ylimääräisen puntansa ja kääntyi sitten katsomaan Lilyä.
”Ikkunapöytä, oletan?” poika kysyi ja alkoi sitten astella kohti ravintolaosaa. Lilyllä olisi kyllä aikaa ohjata hänet toiseen suuntaan, jos hän jostain syystä kulkisi väärin. ”Saat muuten maistaa pirtelöäni, jos haluat. Päärynä.”

Vasta nyt Chet tajusi, että ihmiset tuijottivat heitä. Hyvä on, eivät tuijottaneet sanan varsinaisessa merkityksessä, paremminkin vilkaisivat kerran tai kaksi, normaalia enemmän siltikin. Se tuntui vähän oudolta. Lilyn kyllä ymmärsi, tyttö oli suloisuuden ruumiillistuma ja keijukaismainen olento, mutta Chet oli tottunut huomioon lähinnä japanilaisilta teinitytöiltä. Hän oli tajunnut vasta Britanniassa, etteivät vaaleat hiukset ja vierasmaalainen etunimi tarkoittaneet, että joku oli hyvännäköinen.

[Agitha]

Myyjä latoi heidän tilauksensa hieman laiskasti tarjottimelle Lilyn hampurilaista lukuunottamatta, ja vastaanotti sitten Chetin rahat. Lily oli jo automaattisesti etsimäisillään lompakkoaan maksaakseen itse, mutta muisti sitten olevansa treffeillä. Hän oli tarkoituksella jättänyt lompakkonsa kotiin, sillä Chetin kuului maksaa, vaikka siitä huolimatta hänen omatuntonsa ei kestänyt katsoa vierestä, jos joku muu maksoi hänen ostoksensa. Ehkä neidon hampurilaisen maksaminen oli prinsseille jotenkin erityinen ja ritarillinen ele, joten olisihan Chet saattanut vaikka loukkaantua, jos hän olisi kieltäytynyt ottamasta prinssinsä tarjousta vastaan.
"No ei sillä oikeasti niin hirveästi ole väliä", Lily naurahti, mutta lähti siitä huolimatta seuraamaan Chetia kohti pojan ehdottamaa ikkunapöytää. Ainakin hän voisi tuijotella ikkunasta ulos ja katsella Kings Waldensin ylle laskeutuvaa yötä, jos Chet osoittautuisi tylsäksi seuraksi. Jostain syystä Lilylla oli tosin tunne, että niin ei varmastikaan kävisi...
"Voi miten romanttista, epäsuora suudelma vai miten se on?" Lily virnuili, kun poika lupasi tarjota osan pirtelöstään hänelle. Hän oli ehkä turhan ilkeä vastatessaan jokaiseen kommenttiin sarkastisesti, mutta toisaalta olisi liian vaarallista kohdella Chetia ylitsevuotavan ystävällisesti. Ties mitä poika saisi siitä päähänsä...
Vaikka toisaalta, miksi ei? Ei Chet ollut kamala, ei ollenkaan. Lily piti hänestä, vaikka romanttinen puuhastelu kyseisen pojan ei vain ollut käynyt hänen mielessään. Sitä oli hyvin vaikea kuvitella, mutta entä jos...
Chet ainakin piti Lilysta, se oli käynyt selväksi. Hän oli muutamia pikkuseikkoja lukuunottamatta mukava ja miellyttävä luonteeltaan. Hän oli tarpeeksi persoonallinen (joskus liiaksikin), ja luultavasti hänestä paljastuisi hieman miehekkäämpi ja asiallisempi puoli, jos häneen tutustuisi paremmin. Ei Chet ollut paha vaihtoehto. Ja Lily oli taas vapaata riistaa lyhyen Jocey-sähläyksensä jälkeen, joten kuten sanottu, miksi ei?
Lily istahti pöydän ääreen, ja riisui takkinsa. Hän ripusti sen tuolin selkänojalle, ja nappasi sitten nopeasti yhden ranskalaisen tarjottimelta jo ennen kuin Chet oli ehtinyt laskea sen alas.
"Kyllä sinäkin voit minun ruokiani syödä, vaikka ei näitä varmaan mitään taivaallisia makuelämyksiä tule", hän sanoi sitte, ja hymyili Chetille.

[bubblegay]

Kai sekin oli omalla tavallaan vapauttavaa, että Chetillä oli virallinen ja oikea lupa syödä Lilyn ruokia. Mutta, kuten tyttö oli sanonut, kyseessä ei ollut varsinainen gourmet-ateria. Onneksi heillä oli aina käytössä melkeinpä tavaksi vakiintuneet vetonsa, vaikka Chet ei tiennyt, kuinka kannattavaa olisi alkaa heitellä vieraita ihmisiä ranskalaisilla tai colan jäillä täysin avarassa, meluisassa ja valoisassa tilassa, jossa heillä ei ollut minkäänlaista näkösuojaa. He joutuisivat nuhteiden alaiseksi käytännössä välittömästi. Pallomeri kyllä kuulostaisi hyvältä.

Chet otti oikeutensa käyttöön nappaamalla yhden ranskalaisen Lilyn laatikosta. Hän virnisti hieman ja puraisi suolatun perunasuikaleen päätä. Se ei varsinaisesti maistunut, mutta mikäs tuossa.
”Monennetko treffisi nämä ovat tänä vuonna?” poika kysyi uteliaasti. ”Tai siis, veikkaan, etteivät ensimmäiset. Ei sillä määrällä, minkä saat suodatettua ihailua koko kaupungin miesväestöltä.”
Jee, uusia, hienoja sanoja. Chet oli siltikin aika varma, että Lily oli ollut sinä lukuvuonna ainakin yksillä treffeillä ennen häntä. Vähintään Joceyn kanssa, jos ei muuten. Jos ei, Chet olisi hämmentynyt, mutta ehkä vähän ilahtunut myös.
”Mutta voin virallisesti ilmoittaa, että ehdottomasti parhaat. Mikään, mikään ei tule koskaan voittamaan Dan Matthewsin ilmettä.”
Siitä olikin hetki, kun hän oli vain puhunut suhteellisen normaalisti, eikä lyönyt vetoa tai jotain muuta puoliksi hullua. Se oli ihan hauskaa.

[Agitha]

Chetin kysymys sai Lilyn hymyilemään leveästi ja ehkä hieman ujosti, jos tarkkaan katsoi.
"Oletko mustasukkainen?", hän uteli, vaikka ei oikeastaan edes halunnut tietää vastausta. Hän arveli, että mitä todennäköisimmin Chet oli mustasukkainen vähintään joka miehestä, joka vilkaisi häneen päinkään, ja moinen omistuksenhaluisuus ahdisti Lilya. Toisaalta hän ei olisi ollut mielissään myöskään kieltävästä vastauksesta, ja se oli hieman huolestuttavaa...
"Ensimmäiset", Lily vastasi sitten. "Yllätyitkö?" Sattuneesta syystä miehet mielellään katselivat häntä, mutta yllättävän harva uskaltautui puhumaan hänelle, saatika kutsumaan ulos. Tietenkin aina silloin tällöin joku rohkaisi mielensä, ja ehdotti hänelle elokuvaa, ja yleensä Lily ei kielätäytynyt. Ihailijat jättivät hänet rauhaan, kun tajusivat ettei heillä ollut pääsyä puolta metriä lähemmäs. Hän oli kehittynyt mestariksi torjumaan romanttisia "vahinkoja" ja muuta kieroilua, ja piti tiukasti kiinni säännöistään. Toistaiseksi kukaan ei ollut onnistunut kiertämään Lilyn ehtoja.
"Saint Walden'sissä olen saanut ihailijoita oikeastaan vasta tänä vuonna", hän selitti. "Parina ensimmäisenä vuonna olen ollut niin paljon poissa, ettei kukaan ole oikeastaan ehtinyt nähdä minua tarpeeksi kysyäkseen ulos. Tänä vuonna kouluun on näyttänyt tulleen tarpeeksi sekopäistä porukkaa, ja viimein minäkin olen saanut kosijoita."
Se oli hienovarainen vihjaus Chetin ja Joceyn (ja ehkä vähän myös Cassin) mielenterveydestä. Lily-raukka oli aina vältellyt ihmissuhdesotkuja parhaansa mukaan, ja huomaamattaan joutunut vuosisadan pahimpaan murhenäytelmään.
"Pelastavatko koulukaverit sinun treffisi useinkin?" Lily virnuili, kun Chet ilmoitti pitävänsä Matthewsin ilmettä tapaamisen kohokohtana. "Olisithan sinä voinut pyytää häntä ulos kanssasi minun sijaani, jos hänen ilmeensä ovat useinkin sinun päiväsi pelastajia."
Saattoi olla, että Lily oli hieman väsynyt tai muuten vain menettämässä järkensä, mutta jostain syystä hän lähes harmistui siitä, ettei Chet kehunut hänen jumaluuttaan. Ehkä sievä ulkomuoto oli vuhdoin noussut hänen päähänsä, vaikka ennen hän olikin pitänyt sitä taakkana?