Ihmisten ilmoilla

[Agitha]

// Chet ja Bubble. //

Lily odotti Chetia King's Waldenin pienen kauppakeskuksen pääovilla, ja nojaili seinään. Heillä oli treffit. Ihan viralliset treffit, jotka Chet oli voittanut poimiessaan maasta kiven koulun leirillä. Lily oli kieltäytynyt tekemästä tapaamisesta mitenkään erityisen suurta tapahtumaa, ja hän oli vaatinut, että he tapaisivat kauppakeskuksella ilman kukkia, limusiinikyytiä tai sinfoniaorkesteria. He tapaisivat kuin kaksi kaverusta, eikä ulkopuolinen voisi päätellä heidän tapaavan niin sanotusti romanttisessa mielessä.
Lily ei ollut pukeutunut treffejä varten mitenkään erityisesti. Hänen pitkät hiuksensa olivat löysällä ponihännällä takaraivossa, ja päällään hänellä oli liian suuri ja maskuliinen harmaa takki sekä mustat farkut. Lily ei ollut halunnut kiskoa niskaansa jotai sievää kukkamekkoa vain Chetin takia, sillä poika oli jo moneen kertaan todistanut, että Lily kelpasi varsin hyvin sellaisenaan.
Huokaisten Lily vilkaisi ostoskeskuksen kelloa. Hän oli tullut hieman ajoissa, sillä ei halunnut Chetin joutuvan odottamaan. Kello oli edelleen vähän vaikke neljä, joten Chetkään ei ollut myöhässä toistaiseksi.
Aikansa kuluksi tyttö kaivoi mp3-soittimen kuulokkeet takkinsa taskusta, ja asetti napit korvilleen. Pitäen kätensä taskussa hän käynnisti soittimen, ja antoi musiikin soida.
Musiikkia kuunnellessa olo oli paljon rennompi, ja aika kului nopeammin. Huono puoli oli se, että Lily mitä todennäköisimmin ei huomaisi Chetia, ennen kuin poika koputtaisi häntä olalle. Ellei Chet sitten ollut valinnut itselleen jotain hurjaa päällepantavaa. Esimerkiksi vaaleanpunaista pukua tai hopeisia kimaltelevia bikinejä... Mikään ei yllättäisi Lilya enää, ja oikeastaan hän odotti treffeja aika innolla. Mielenkiintoiset niistä tulisivat, mutta millä tavalla?

[bubblegay]

Chet ei vieläkään täysin tiennyt, kuinka hänen olisi tullut suhtautua siihen. Sen olisi kuulunut olla parhaita asioita koko lukuvuotena, ja niinhän se olikin. Hän oli päässyt vihdoinkin treffeille Lilyn kanssa. Siis oikeille treffeille, ei vain kaverilliselle tapaamiselle tai muka sattumaa olevalle yhteentörmäykselle, jonka hän oli järjestänyt tyttöä seuraamalla. Siksi tuntui oudolta, kun hermostumistaso ei ollutkaan läheskään yhtä korkea kuin Chet olisi odottanut. Hän oli ottanut ajatuksen pikemminkin rennosti pieniä, vatsassaan lenteleviä perhosia lukuun ottamatta. Ehkä se johtui siitä, että Lily oli tietoisesti tehnyt kaikesta niin ystävämielistä kuin vain saattoi. Ei kukkia, illallista kynttilänvalossa, läpi kaupungin ajelevia hevosvaunuja silkkiplyyseillä tai viulukonserttoa. Ainoastaan tapaaminen. Aluksi poika oli suunnitellut silti ostavansa jotain, edes suklaata, mutta oli lopulta päätynyt pohdintaan, että maksaisi Lilyn mahdolliset kustannukset muutenkin. Siinä varmasti olisi toiselle lahjaa kylliksi.

Pukeutuminen oli ollut lahjaa suurempi kysymys. Mikä menisi liian paljon yli, mikä olisi alipukeutumista? Missä meni maun ja mauttoman raja? Mitä uskaltaisi laittaa päällen ilman nöyryytystä Lilyn tahalta? Chet oli tuntenut miehisyytensä katoavan sitä mukaa, kun hän heitteli vaatekappaleita huoneensa lattialle turhautuneena ja tunsi Joceyn enemmän kuin hämmentyneen tuijotuksen selässään. Lopulta poika oli koonnut mahdollisimman normaalin oloisen asun: mustat farkut, T-paita, huppari ja vielä niiden päälle ohut avonainen takki. Kokonaisuus oli käytännössä pelkästään mustaa, valkoista ja harmaata beigen takin lisäksi, mutta Chet ei laskenut paljoakaan sen varaan, että Lily välittäisi asiasta. Itse asiassa tyttö ei välttämättä koskaan saisi tietää, kuinka paljon tuskaa koko asuun oli kulutettu.

Myöhästyminen ei, ihme kyllä, kuulunut Chetin normaaleihin tapoihin, vaikka hän muuten olikin huithapeli. Ehkä asialla oli jotain tekemistä treffien kanssa. Lähellä neljää hän asteli kohti kauppakeskusta, jonka edessä tapaaminen oli sovittu, ja koitti estää itseään virnistämästä leveästi ja äärimmäisen typerästi. Hän oli luvannut itselleen, ettei näyttäisi sinä päivänä idiootilta. Lupaus tosin rikkoutui välittömästi, kun poika vain äkkäsi Lilyn nojailemassa kauppakeskuksen seinään, katse hieman lasittuneena ja ilmeisesti kuulokkeet korvillaan. Niiden johdot erotti tytön takkia vasten.

Chet antoi itsensä virnistää vasta, kun hän astahti Lilyn viereen ja kopautti tätä olkapäähän.
”Kaipasitko?”
Tuskin, mutta aina sai kysyä. Chet taisi suhtautua treffeihin vähän liian energisesti.

[Agitha]

Lily säpsähti hieman, kun tunsi kevyen kopautuksen olallaan. Hän kiskaisi napit pois korvistaan, ja vilkaisi Chetia, joka oli sittenkin saapunut ajallaan..
"Ai mitä?" Lily kysyi. Musiikin kuuntelemisen jälkeen kesti hetki tajuta mistään mitään, kun korvissa soi. "Aa! Joo, en", hän vastasi sitten tajuttuaan, että oikeastaan hän oli kuullut ja ymmärtänyt kysymyksen varsin hyvin. Hänen vastauksensa ei ehkä ollut yhtä ymmärrettävä, mutta Lily ei ryhtynyt korjailemaan kieltävää vastaustaan.
Varmuuden vuoksi Lily vielä tarkisti pojan asun päästä varpaisiin, mutta ei löytänyt mitään valitettavaa. Chet näytti suunnilleen ihmiseltä, eikä ollut kiskonut päälleen mitään räikeää. Poika ei kantanut mukanaan hervotonta kukkapuskaa, eikä ollut yrittänyt ostaa hänelle suklaata tai hajuvettä. Oikein hienoa.
"Moi", Lily muisti sitten tervehtiä, ja virnisti. "Mikä suunnitelma? Elokuva? Kahvila? Toivon todella, että et ole yrittänyt kiertää minun sääntöjäni, koska silloin lähden kotiin." Varmuuden vuoksi Lily loi Chetiin varoittavan katseen. Chet ei ehkä ollut joukon terävin veitsi, mutta omalla tavallaan hän oli oikein taitava kiertämään soveliaisuussääntöjä.
Lily irrottautui seinästä, johon hän oli nojaillut, ja suoristi selkänsä.
"Johdattele sinä, olen sinun", Lily vitsaili, ja kohotteli kulmiaan muka vihjailevasti. Sanoistaan huolimatta hän suuntasi ulos kauppakeskuksen ovista.
"Tosin ei jäädä kauppakeskukseen", Lily lisäsi. Hän ei erityisemmin pitänyt paikasta, sillä se oli kikattelevien teinityttöjen ja kiimaisten vanhojen setien keskittymä. Lily oli saanut molemmista tarpeekseen pienen elämänsä aikana.

[bubblegay]

Lily oli söpö. Siinä ei sinänsä ollut mitään uutta tähtien alla, sillä Lily oli aina söpö eikä koskaan edes keskiverto, mutta ehkä se tuntui erilaiselta nyt. Chet ei tosin tiennyt, millä tavalla treffeillä asiat edes tuntuivat erilaisilta. Ainakaan sellaisilla, joilla he olivat. Ehkä romanttisilla ja - no, oikeilla treffeillä kaikki näytti kauniimmalta, mutta nyt Chet alkoi lähinnä epäillä haistelleensa tajuamattaan liimaa lähtiessään kaupunkiin.

”Älä pelkää, sinua ei odota rekalla tilattu ruusulastillinen tai kynttiläillallinen katolla”, poika virnisti vastauksena. Hän oli tällä kertaa jopa totellut Lilyä, ja oli asiasta hämmästynyt ja ehkä vähän ylpeäkin. Yleensä hän oli aina tytön rasitteena, joten tuntui kivalta, kun kerrankin hän oli tehnyt edes jotain oikein. ”Ajattelin elokuvaa, miltä kuulostaa?”
Elokuvateatteri oli erikseen kauppakeskuksesta, mikä oli yllättävää niin pienelle paikalle kuin Kings Walden. Siellä myös pyöri rainoja aika usein, ja Chet oli varmistanut pari päivää ennemmin, että puoli viisi alkoi jonkinlainen pätkä. Se ei tosin tainnut olla kepeä romanttinen rakkaustarina vaan kauhukomedia, mikä ei ehkä ollut paras mahdollinen valinta treffeille. Mutta, kuten ennenkin, partneri oli Lily.

Viimeksi Chet oli ollut elokuvissa Renin kanssa Japanissa. Ajatus sai pahan olon ja lievän ahdistuksen kiertämään noidankehää hänen vatsassaan, ja poika koitti ravistaa ne pois parhaansa mukaan. Tänään hän ei ajattelisi Reniä.

Vakuudeksi itselleen siitä, että oli henkisesti täysin kunnossa ja ehjä, Chet kääntyi kävellessään ulos kauppakeskuksesta ja kohti teatteria ympäri, virnistäen Lilylle.
”Minä maksan. Kuten varmaan arvelitkin, mutta ainakin se on parempi kuin kukkapuska tai sydämen muotoinen suklaarasia, eikö? Saat ylimääräisiä popcorneja.”
Ja pitää Chetiä kädestä, jos elokuva olisikin liian pelottava. Hän ei varsinaisesti ollut arjen sankari.

[Agitha]

"Sellaistako sinä olisit suunnitellut ilman minun varoitustani?" Lily kysyi huvittuneena, kun Chet mainitsi ruusupaljouden ja romanttisen illallisen King's Waldenin metropolin korkeimman pilvenpiirtäjän huipulla. (King's Waldenin korkein rakennus Lilyn tietämyksen mukaan oli tehtaan teollisuuspiippu. Oli pakko myöntää, että illallinen sen huipulla olisi aika kutkuttava.) "Ja leffa kelpaa hyvin, kunhan et ole valinnut mitään ällöä. Romanttista tai sellaista."
Ei Lily romantiikkaa kammoksunut, mutta hän välitti enemmän laadukkaista elokuvista, joissa oli muutakin katseltavaa kuin miespääosan näyttelijän rintalihakset. Oli kuitenkin hauska teeskennellä romantiikakammoista, olivathan he ihan oikeilla treffeillä.
"No jos sinä ihan ehdottomasti haluat maksaa, niin siitä vaan. Sinähän minut tänne pyysit. Tavallaan", Lily vastasi, ja vilkaisi Chetia. Hänellä ei ollut ongelmaa antaa muiden maksaa, vaikka rehellisenä luonteena hän yleensä tekikin vastapalveluksen jollain toisella tapaa. Maksamisesta valittavat ihmiset olivat ärsyttäviä.
"Ja vielä oikein popkornejakin", Lily ihasteli vielä hymyillen.
Kings Walden oli sen verran pieni paikka, että välimatkat eivät olleet suuria (ellei sitten halunnut etsiä esimerkiksi kunnollista ravintolaa tai korkeakulttuuria, sillä silloin täytyi ajaa 50 kilometriä etelään), ja he saapuivat pienelle elokuvateatterille nopeasti. Lily kiirehti avaamaan teatterin oven ennen Chetia, ja piti sitä hänelle sitten auki niin kiuin herrasmiehen kuuluikin.
"Mitä me mennään katsomaan?" Lily kysyi, ja katseli seinillä olevia julisteita kiinnostuneena. Paikka huokui jonkinlaistan vanhan ajan romantiikkaa, jota Lontoon moderneissa teattereissa ei ollut. Salikin oli varmaan pieni...

[bubblegay]

Vaikka Chet oli urbaanikasvatti, eikä nauttinut Kings Waldenin pienistä maalaisnäkymistä pätkän vertaa, jopa hänen oli pakko myöntää elokuvateatterin olevan - no, söpö. Ei, ei söpö, mutta vanhahtavalla tavalla kaunis ja kiehtova. Koolla se ei leuhkinut, mutta ei mikään muukaan siinä kyläpahasen ja laitakaupungin synteettisessä välimuodossa. Ihan hyvä valinta treffeille, vaikka Chet niin itse sanoikin. Paljon parempi kuin Kings Waldenin säälittävän stereotypisestä kansasta, joista ei tuntunut löytyvän minkäänlaista väriä. Paitsi teineistä, jotka koittivat imitoida suuren kaupungin imagoa peittämällä kasvonsa talomaalein. Jopa Japanista mieleenjääneet perverssit papparaiset vaikuttivat tehneen aluevaltauksen muuten idylliseen pikkukaupunkiin.

Lily puhui. Selvä, aika keskittyä ihmisen esittämiseen.
”Se on jokin kauhukomedia”, Chet ilmoitti ja hymyili lammasmaisesti samalla, kun asteli eteenpäin ympäristöään ihaillen. ”En edes ole varma sen nimestä. Jotain tappavasta tyrästä. Ei ehkä laadukkain valinta, mutta toinen vaihtoehto oli aikuisten puolen päivän erotiikkavalinta. Vanhuskeskittymä siellä päin on melkoinen.”
Sille ihan oikeasti oli syy, miksi Chet tiesi sen. Hän ei vain kertoisi sitä ikinä kenellekään muulle kuin niille koulukavereilleen, jotka olivat olleet mukana todistamassa kyseistä tapahtumaa.

Niin sanottu kassaneiti tai pikemminkin tylsistyneen näköinen pätkätyöntekijä, joka jauhoi purkkaa tiskin takana, kohotti katseensa heihin. Chet otti pari askelta lähemmäs naista ja hymyili valloittavasti.
”Kaksi lippua seuraavaan näytökseen?”
”Viisitoista puntaa”, nainen vastasi kyllästyneellä äänellä. ”Mitään muuta?”
Tanssija katsoi seuralaistaan kysyvästi.
”Isot popcornit ainakin. Lily, mitään muuta?”
Naisen takana oli suppea valikoima karkkipusseja ja pari limsaa. Chet itse koitti vielä toipua parin päivän takaisesta ylensyönnistään, jonka aikana oli tyhjentänyt ainakin puolet sänkynsä alaisista karkki- ja suklaavarastoista. Ja kolme neljäsosaa juustokakusta. Hemmetin Ren. Lily kuitenkin voisi olla ehkä myönteisempi lisukkeiden suhteen.

[Agitha]

Lily kohotti hieman kulmiaan Chetin kertoessa elokuvavalintansa. Kummallinen valinta selittyi kuitenkin pian kun paljastui, että koko kylässä pyöri tasan kaksi elokuvaa. Olihan se melko arvattavaa, sillä teatterirakennukseen tuskin mahtui kovin montaa salia.
"Voin sitten pitää sinua kädestä kiinni, jos alkaa pelottaa", Lily lupasi, mutta katui sanojaan saman tien. Epäilemättä hän pitäisi Chetia nyt kädestä kiinni koko elokuvan ajan, pelotti häntä tai ei. Tilaisuus teki varkaan, ja Chet ei ollut kaikkein urhoollisinta miestyyppiä. Lily näki jo mielessään, miten Chet kirkui jollekin hölmölle kauhukohtaukselle kuin pikkutyttö.
"Älä nyt, vanhukset ovat ihan kivoja. Jopa muna kädessä", Lily sanoi. "Kuka menee katsomaan pornoa elokuvateattereihin yleensäkään? Eikö siinä tilanteessa kaipaa vähän yksityisyyttä?" Hän puhui ihan normaaliilla puheäänellä, vaikka kainompi olisi saattanut pitää suunsa kiinni.
Lily odotti Chetin vieressä, kun Chet täytti ritarillisen velvollisuutensa, ja tilasi heille elokuvaliput.
"Aika kallista", hän totesi kuullessaan lippujen hinnan, mutta ei virkkonut siitä sen enempää. Lontoossa oli tilavampaa ja halvempaa, mutta ehkä maalaisteatterin tunnelmaa ei voinut ostaa rahalla.
"Popparit riittää", Lily sanoi virnistäen. Hän ei halunnut ryöstää Chet-parkaa aivan puille paljaille, eikä hänen tehnyt mitään erityistä mieli. Elokuva loppui niin aikaisin, että hän ehtisi koululle iltapalalle. Tai jos heillä olisi oikein kivaa, he voisivat käydä jossain syömässä elokuvan jälkeen. Kauppakeskuksessa taisi olla Mc Donald's...
"Tässä on aikaa... 5 minuuttia", Lily sanoi, ja vilkaisi kelloa elokuvateatterin seinällä. "Mennäänkö istuskelemaan, vai...?"
Hänen kysymyksensä jäi kesken, kun lipunmyyjä siirtyi pois tiskinsä takaa, ja avasi salin oven jääden keräämään lippuja niiltä harvoilta asiakkailta, jotka teatteriin olivat eksyneen. Mahtoi olla rankkaa pyörittää koko paikkaa yksin, vaikka kiirettä ei näyttänytkään olevan.
"Mennään vain suoraan saliin. Mainokset ja trailerit on se paras osa", Lily ehdotti.

[bubblegay]

Pelkät popparit kuulostivat hyviltä ja edullisilta Chetin lompakolle. Pienen elokuvateatterin hinnastot olivat kovemmat kuin esimerkiksi läheisessä kauppakeskuksessa, ja samanlainen karkkipussi saattoi maksaa siellä näkyvästi enemmän. Saatuaan popcornit käteensä poika tasapainoili niiden kanssa hetken ja nyökkäsi virnistäen, kun Lily ehdotti, että he menisivät jo saliin. Paikalla oli ihmisiä harvakseltaan, joten elokuvasta tuskin tulisi samanlainen kuin isossa paikassa, jossa joku koko ajan puhui kännykkään, nauroi räkäisesti omille jutuilleen ja potki edessäistujan selkänojaa huvin vuoksi.

He astelivat teatteriin, ja Chet ojensi äsken ostamansa liput naiselle. Tämän ilme näytti siltä kuin he olisivat olleet täysin tuntemattomia, mutta kyseessä taisi olla vain tylsistynyt teinikooma, joka iski päälle ankeassa mielialassa.
”Hyvät paikat takaa?” poika ehdotti seuralaiselleen virnistäen ja loikki sitten pienen salin ylimpään takariviin, melkein keskelle. Hän levittäytyi mielellään ja laski popcornit käsinojalle.
”Jos meinaan eläytyä tunnelmaan liikaa ja alan kiljua, heitä minua popcornilla. Se on paras tapa.”
Esimerkkinä Chet tarttui yhteen suolaisista maissijyvistä - mitä lienivätkään - ja laukaisi sen etusormensa ja peukalonsa avulla Lilyn otsaan.

[Agitha]

"Joo, sinne siis", Lily myöntyi, kun Chet ehdotti takariviä. Niin pienessä salissa takariviltä oli paras näkymä valkokankaalle, ja kaiken lisäksi se vaikutti autiolta. Ilmeisesti muut salissa olijat eivät olleet sen kiinnostuneempia elokuvasta kuin Lilykaan, ja istuivat siellä täällä ympäri salia. Monet näyttivät siltä, että nukahtaisivat kesken elokuvan. Lilyn odotukset leffan suhteen eivät olleet kovin korkeat.
Lily istui Chetin vasemmalle puolelle autiolla takarivilla.
"Arvelinkin, että alat kiljumaan jossain vaiheessa. Kerro minulle etukäteen, mikä sinua pelottaa eniten. Naispääosan näyttelijän rinnat vai epämuodikkaat foliohatut näyttelijöiden päässä?" Lily sanoi virnistäen. Hän ei tiennyt elokuvasta etukäteen mitään, mutta jokaisessa kunnon kauhukomediassa näkyi tissehä ja foliohattuja.
Ennen kuin Lily ehti väistää, Chet oli näpäyttänyt popcornin keskellä hänen otsaansa. Popcorni putosi Lily syliin, ja Lily nappasi sen heittääkseen sillä Chetia.
"Sinuna en aloittaisi tätä vielä, koska tulet saamaan popcorneista koko elokuvan ajan, jänishousu", Lily sanoi huonosti tähdätyn popcornin viuhahtaessa Chetin pään yli. "Näinkö sinä yrität iskeä naisia? Sinulla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus, älä unohda sitä!"
Onneksi Lily ei ollut niitä tyttöjä, jotka hermostuivat popcornin murusista hiuksissaan. Muuten treffit olisivat jääneet kesken viimeistään elokuvan puolivälissä, sillä tilanne enteili ruokasotaa. Ainakin se olisi elokuvaa parempaa viihdettä.
"Hei, trailereitä", Lily sanoi ja kohdisti katseensa valkokankaalle. Salissa oli heidän lisäkseen vain viitisen ihmistä, ja lipunmyyjä kävi jo sulkemassa salin oven. Mitenhän pulju pysyi pystyssä?

[bubblegay]

Ainutlaatuinen tilaisuus, ha. Saisi nähdä, mihin sekin menisi. Lily ei vaikuttanut nimittäin siltä, että aikoisi antaa lainkaan toivoa kyseiselle tilaisuudelle - mutta ei se mitään, Chet voisi aina... voisi mitä? Käyttää kloroformia? Hemmetti, jopa hänen päänsisäinen monologinsa alkoi muuttua karmivaksi. Poika päätti korjata tilanteen virnistämällä ja vilkaisemalla trailereita, joita Lily oli hehkuttanut jo aiemmin.

Ensimmäinen kertoi jostain romanttisesta komediasta, Chet ei ollut täysin varma. Ainakin siinä oli blondi toimistotyöntekijä, joka rakastui palavasti pomonsa mieheen. Ja tuli raskaaksi. Joskus tuntui ärsyttävältä, kun koko juoni käänteitä myöten paljastettiin trailerissa etukäteen. Seuraava traileri oli sentään hieman vakuuttavampi; jonkintasoinen kauhuelokuva, elävistä kuolleista tai vampyyreista tai jostakin. Muussa tapauksessa Chet olisi varmasti pelännyt sitä, mutta hyvännäköinen päänäyttelijä pelasti kaiken. Hän ehti peittämään ihastuneen henkäisyn juuri ajoissa - toisten kuolaaminen treffeillä ei tainnut olla kovin kohteliasta. Etenkään, kun kyseessä oli mies.

Kuten yleensäkin, tanssija kyllästyi nopeasti. Hän tökkäsi Lilyä kylkeen ja kohotti kulmiaan virnistäen, nostamalla samalla käteensä pari popcornia.
”Jos emme järjestä vielä sotaa toisiamme vastaan, niin muita vastaan?”
Kirjastoepisodi oli ollut hauska, vaikkakin myös hieman... epäonnistunut. Saman voisi melkeinpä toistaa elokuvateatterissa. Mitä menetettävää heillä muka oli?
”Osu tuon ihan eturiviin tunkeutuneen tyypin takaraivoon, niin saat ylimääräisen suklaapatukan. Saat kolme yritystä, etkä voi nousta tai siirtyä paikaltasi.”
Haaste piili heidän sijainnissaan; istujaan oli hankala tähdätä, etenkin heidän urheilullisilla lahjoillaan. (Chetillä niitä tosin oikeasti oli, mutta hänen heittokätensä olisi kelvannut korkeintaan sokeiden pesäpalloon hätävaroiksi.)

[Agitha]

Chetin keskittymiskyky oli niin huono, että Lily alkoi olla huolissaan kanssakatsojien puolesta. He olivat päässeet vasta trailereihin asti, ja Chet käyttäytyi jo kuin ADHD:sta kärsivä ekaluokkalainen.
"Mutta minä olen allerginen suklaalle", Lily huomautti, kun Chet ehdotti muiden heittelemistä popkorneilla pääpalkintona kolme suklaapatukkaa. "Ja minä en ole niin tyhmä, että heittelisin viattomia ihmisiä pikkuesineillä vain siksi, että joku käskee niin", Lily jatkoi ja virnisti. Hän ei ollut aivan niin yllytyshullu kuin Chet, vaikka toisaalta popkornien heittäminen ei ollut niin uhkarohkeaa kuin kirjaston hoitajan pommittaminen kumeilla. Sitäpaitsi eturivissä istuva kaveri ei saisi tietää, kuka häntä heitti, sillä kaikki muut salissa olijat istuivat hänen takanaan.
"Keksi joku parempi palkinto", Lily sanoi, ja oli tähtäävinään tuntematonta katsojaa popkornilla.
Muutaman katsojat vilkuilivat heitä äkäisesti, sillä he puhuivat normaalilla puheäänellä. Onneksi eturivin tyyppi ei ollut huomannut heidän puhuvan hänestä.
Salin valot himmenivät, ja muut katsojat hiljenivät. Elokuva alkoi, ja Lily keskittyi elokuvaan napaten aina välillä kourallisen popkorneja Chetin sylissä olevasta pahvikulhosta. Oli hämmästyttävää, miten pienikokoinen Lily oli, kun otti huomioon hänen syömätapansa.
Elokuva ei ollut mikään menestys, ja jo muutaman minuutin jälkeen sen alkamisesta Lily bongasi ensimmäisen mikrofoonin kuvaruudun ylälaidassa. Ehkä hän ryhtyisi laskemaan kuinka monta kertaa mikki vilahtaisi elokuvan aikana...
Hänen keskittymisensä herpaantui Chetiin ja vedonlyöntiin, jota Chet oli äsken ehdottanut. Halusikohan Chet taas syyn suudella Lilya? Sen asian ilmaisemiseen oli hienovaraisempiakin tapoja.
"Suostutko vinkkaamaan silmää ja lipomaan huuliasi sille myyjälle, jos minä osun tuohon tyyppiin kolme kertaa popparilla?" Lily kuiskasi Chetille sitten kumartuen hieman lähemmäs poikaa. Vedonlyönnit olivat hauskempia silloin, kun joku muu joutui nolaamaan itsensä.

[bubblegay]

Lily oli allerginen suklaalle? Siinä tapauksessa oli hyvä, ettei Chet ollut ostanut hänelle lahjaksi konvehtirasiaa tai muuta. Tai toteuttanut ideaansa suklaamuffinsista, joka olisi varmasti ajanut tytön sairaalaan pelkän vahingon johdosta. Parempaa palkinto saisi siis alkaa miettiä, sillä vedonlyönti oli aina hauskaa. Etenkin Lilyn kanssa. Chet unohtui hetkeksi katsomaan elokuvaa ja miettimään, millä saisi houkuteltua tytön mukaan tyhmyyksiinsä. Hän voisi tehdä kuten päähenkilö ja käyttää hämähäkkejä. Mutta tytöt eivät pitäneet hämähäkeistä, ei varmaankaan edes Lily.

Elokuva ei ollut kummoinen. Chet ei tainnut olla ainoa, joka havaitsi asian, sillä hetken kuluttua seuralainen avasi suunsa uudestaan ja kumartui hieman hänen puoleensa, puhuen vaimealla äänellä. Kuiskaamalla.

Lilyn ehdotus oli outo. Ei varsinaisesti mitään, mistä Chet kunnolla nolostuisi, mutta silti vähän outo. Mutta poika pitikin oudosta, kuten oli tullut ilmi. Hän virnisti leveästi ja kääntyi katsomaan Lilyä, nyökäten sitten innostuneena. Kassanainen ei ollut mikään viehättävyyden tai puoleensavetävyyden perikuva, mutta ei myöskään kukaan, jolla tulisi olemaan Chetille jotain väliä jatkossa. Ja vaikka olisikin, pieni kiusa, edes typerien ilmeiden tekeminen, oli ajanvietteistä parhainta.
”Kiinni veti”, tanssija kuiskasi takaisin. ”Muutos sääntöihin. Saat kuusi yritystä, voit osua harhaan kaksi kertaa. Muttet voi liikkua paikaltasi.”
Tästä voisi tulla mielenkiintoista. Olikohan Lilyn heittokädessä sittenkin voimaa?
”Jos osut tyyppiin kolme kertaa niin, ettei hän huomaa, voin myös vislata.”
Elokuva oli tainnut unohtua kokonaan.

[Agitha]

"Okei", Lily kuiskasi virnistäen, kun Chet kertoi pelin säännöt. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen varmistaakseen, ettei kukaan ollut kiinnittänyt heihin huomiota. Onneksi muut katsojat näyttivät olevan niin elokuvan pauloissa tai omissa ajatuksissaan, ettei heidän kuiskuttelunsa ollut häirinnyt ketään.
"Se on kyllä tuhlausta, jos minä nyt epäonnistun", Lily mutisi hiljaa, ja nappasi yhden popkornin suuhunsa pahviastiasta. "Hirveä sääli jos yksinäinen naisraukka ei saa osakseen yhtään rakkautta edes sinulta." Chetilla jos jollain tuntui olevan rakkautta jaettavaksi.
Lily kumartui tutkimaan popkorniastian sisältöä, valiten tarkkaan parhaat heittopopkornit. Nissä tuli olla siemen sisällä, sillä se toi suupalaan lisää painoa. Sen lisäksi sen oli oltava aerodynaamisen muotoinen, ja tarpeeksi iso, jotta se lentäisi mahdollisimman pitkälle.
Lily noukki kulhosta parhaat heittpopkornit, ja asetteli ne riviin edessään olevan istuimen selkänojalle. Hän kumartui popkorniensa puoleen kuin tarkka-ampuja, ja tähtäsi ensimmäistä popkornia sormenpäällään. Hän aiko käyttää napauttamistaktiikkaa, sillä ainakaan yläkautta popkorni ei lentäisi kauas. Alakautta heittäminen taas oli aivan liian epätarkkaa.
Lily hypähti kokonaan alas tuoliltaan, ja polvistui eturivin taakse tähdätäkseen mahdollisimman tarkasti. Viaton uhri istui autuaan tietämättömänä eturivissä syöden omia tuomisiaan, kun Lily näpäytti ensimmäisen popkornin etusormensa kynnellä komeaan ilmalentoon. Ainakin tyttö oli valinnut oikeat popkornit ja oikean taktiikan, sillä lentomatka oli tarpeeksi pitkä. Sääli vain, että sihti ei ollut vielä kunnossa. Popkorni lensi puoli metriä kohteen pään ohi, eikä kiinnittänyt kenenkään huomiota.
"Hitto", Lily sihahti, ja ryhtyi tähtäämään kohdettaan seuraavalla popkornilla. Yksi huti käytetty, vielä yksi jäljellä. Hän otti tällaiset asiat hyvin vakavasti, kuinkas muutenkaan?
Toinen pokorni lensi paremmin kuin aikaisempi, ja osui katsojaa olkapäähän. Henkilö ei liikahtanutkaan. Popkornit olivat huomattavasti kevyempiä kuin pyyhekumit, joten ne eivät kiinnittäneet kohteiden huomiota niin herkästi.
Myös kolmas, neljäs ja viides popkorni osuivat kohteeseen, ja Lily virnisteli ylpeänä.
"Lisätään vähän jännitystä", hän ilmoitti. "Jos viimeinenkin osuu, sinä yrität suudella sitä myyjää. Jos se ei osu, voin tehdä mitä sinä haluat."
Onnistumisien sarja oli antanut Lilylle liiaksi itseluottamusta, ja hän uskoi olevansa jo aika haka popkorneilla heittelemisessä.

[bubblegay]

Vedon panos ei ollut Chetin mittakaavassa kovin massiivinen. Hänen pokkansa oli sen verran laajalle levittäytynyt käsite, ettei yhdelle kassaneidille flirttaileminen tuottanut ongelmia. Mutta silti, veto oli veto, ja Lilyn ensimmäisen epäonnistuneen heiton jälkeen alkoi näyttää siltä, että Chet oli häviämässä. Tyttö osui eturivin uhriin kerta toisensa jälkeen ainakin kolmesti, kunnes pysähtyi viimeisen heittonsa kohdalla. Ohikiitävän hetken ajan tanssija luuli, että toinen epäröi ja kysyisi häneltä jotain, mutta perui ajatuksensa kuullessaan seuraavat sanat. Jännitys kuulosti hyvältä, mutta suuteleminen? Mitä ihmettä? Mitä jos hän saisi syytteen - tai mikä pahempaa, päälleen yli-innokkaan kassaneidin? Mutta toisaalta, Lilyn ehdotuksen toinen puoli... Se houkutteli. Paljon.

Ankara mietintäprosessi varmasti näkyi Chetin kasvoilla, ja hän pureskeli alahuultaan samalla, kun koitti harkita päätöstä kunnolla ja vakavasti. Lopulta poika kohotti katseensa seuralaiseensa ja virnisti.
”Selvä. Sinulla on vain yksi yritys.”
Lily oli muutenkin osunut vieraaseen tyyppiin kolme kertaa tämän huomaamatta, joten tyttö oli saanut vislauksensa. Jos hän osuisi viimeisenkin kerran, kassaneidin päivässä olisi takuulla enemmän ihmissuhdekosintaa kuin koko vuotena. Chet vain toivoi, ettei joutuisi ongelmiin ahdistelusta. Mutta entä jos Lily ei osuisi? Siinä tapauksessa kaikki ovet olisivat avoinna.

Reiluuden nimissä poika nojasi paikallaan sivuun ja hieman taemmas, jotta Lily saisi enemmän tähtäystilaa. Loppujen lopuksi kyseessä oli viimeinen virallinen heitto.

[Agitha]

Lily virnisti, kun Chet lähti mukaan hänen ehdottomamaansa muutokseen pelissä. Jännitystä elämään, sitä tämä ainakin toi. Hän odotti innolla näkevänsä Chetin hyökkäävän myyjättären kaulaan, johti se sitten mihin tahansa. (Chethan siitä joutuisi vaikeuksiin, jos joku.) Toista vaihtoehtoa tyttö ei halunnut edes ajatella. Ehkä jopa Chetillä oli päässään järkeä sen verran, että hän ei pyytäisi mahdottomia, mutta eiköhän se jotain vastenmielistä olisi kuitenkin. Poika halusi varmasti kostaa riskin joutua muhinoimaan tylsänharmaan kassaneidin kanssa.
Lily käänteli viimeistä popkornia edessä olevan penkin selkänojalla parempaan asentoon. Hän yritti laskea mielessään, mikä kulma olisi paras heittokulma, ja mikä asento oli popkornin ilmalennon kannalta paras. Sellaisia laskelmia oli vaikea tehdä, kun hänellä ei ollut popkornin tarkkaa painoa, etäisyyttä tai aavistustakaan heitonsa voimakkuudesta. Hänen ainoa apunsa oli aiemmat kokemukset, ja tyttö summaili päässään heittoon vaikuttavia tekemisiä.
Lily otti hieman paremman asennon, painoi polvensa teatterin likaiseen lattiaan, ja kumartui taas tuttuun asentoon penkin selkänojaa vasten. Hän veti syvään henkeä, ja hymyili hieman omahyväisesti. Hänhän osuisi, ihan varmasti.
Näpäytys osui nappiin, ja popkorni lensi salin penkkirivien yli komeassa kaaressa. Lily uskalsi tuskin hengittää, sillä hän otti kaikenlaisen kisailun hyvin vakavasti. Aluksi vaikutti siltä, että popkorni osuisi suoraan uhrin päälaelle, ja Lily ehti jo hymyillä voitonriemuisesti. Ikävä kyllä juuri väärällä hetkellä saliin johtava ovi aukesi, ja siitä aiheutuva ilmavirta käänsi kevyen popkornin lentosuuntaa niin, että se lensi kohteestaan ohi vain muutamalla sentillä pudoten katsojan käsinojalle.
"Eih", Lily älähti monestakin syystä, mutta ennen kaikkea siksi, että sattuma oli saanut hänet häviämään vedon. Sen lisäksi katsoja oli huomannut häntä tulitettavan popkorneilla, ja salin avonaisella ovella seisoi äkäisen oloinen myyjä, joka oli nähnyt mitä he tekivät ja katsoi suoraan heihin.
Lily loi vähintäänkin varoittavan vilkaisun Chetiin. "Mitä vaan" ei sisältänyt naimisiin menoa, seksiä tai ikuista orjuutta.