Sperm and germs

[Agitha]

//Bubba ja Seijiii :---D//

Raskasrakenteinen tammipöytä näyttä notkahtavan, kun Damien asetti, tai oikeammin pudotti, sen päälle puoli metriä paksun pinon vanhoja sanomalehtiä. Hänen oli määrä etsiä niistä tietoja jonakin vuonna rakennetusta tehtaan tapaisesta syystä, jota hän ei muistanut. Se liittyi jotenkin kouluun ja tutkielman tekemiseen, mutta vallaton poika ei ollut pysynyt aloillaan sitä puolta minuuttia, jona opettaja oli tehtävän selostanut. Hänen korviinsa oli kantautuneet sanat "vanha", "sanomalehti", ja "tehdas", ja niiden tietojen perusteella hän oli suunnannut koulun kirjastoon tutkimaan suunnilleen 60 vuotta liian vanhoja sanomalehtiä, joita koulu piti suuressa arvossa.
50-luvun uutisotsikot huvittivat häntä syysta, jota hän itsekään ei ymmärtänyt. Hänen korviinsa teksti kuulosti hieman vanhahtavalta, ja siinä käytettiin liikaa pilkkuja. Hetken mielijohteesta Damien kaivoi kuulakärkikynän housujensa taskusta, ja ryhtyi korjailemaan tekstiä puhekielen mukaiseksi. Lehdillä saattoi olla historiallista arvoa, mutta ne olivat aivan liian tylsiä sellaisinaan. Maailma oli huomattavasti hausekmpi paikka, kun kaikki eräässä artikkelissa olevat "todella" sanat oltiin korvattu sanalla "tosi".
Pian Damien kyllästyi tähänkin toimeen, potkaisi mustat nahkakengät pois jaloistaan, ja nosti jalkansa tuolille seurakseen. Hän hihitteli itsekseen huomatessaan, että oli unohtanut pukea jalkaansa toisen sukan, ja sen kunniaksi ryhtyi värittämään kaikille lehdessä näkyville jaloille yhden mustan sukan. Pian mainosten hymyileville piirrosnaisille ja tupakoviille miehille oli ilmestynyt myöksin silmälappuja, tyylikkäitä viiksiä, ja koloja purukalustoon. Damien tunsi itsensä hyvin tyytyväiseksi aikaansaannokseensa. Hän nojasi taapsepäin ihaillakseen taideteostaan etäämmältä. Siitä puuttui vielä jotakin...
"Piirretään Cassie", hän mutisi itsekseen kuin askarteluun syventynyt lapsi. "Tästä naisesta..."
Hän tuijotti mainoksen naista arvioiden tullen siihen tulokseen, että tämän yhdennäkoisyys Cassien kanssa oli hämmentävä. Sen vuoksi se kaipasi vain yhden pienen muutoksen.
"Tadaa", Damien hihitti piirrettyään iloisen näköisen naisen jalkojen väliin muodottoman peniksen. Hän piirsi vielä puhekuplan, johon hän kirjoitti "Cameron Jones was here lol", ja repesi niin äänekkääseen nauruun, että kirjastonhoitaja katsoi häntä pahasti. Yleinen mielipide oli, että hän oli joko hullu tai äärimmäisen huvittunut jostakin, ja oppilastoverit katsoivat häntä sen mukaisesti. Kukapa olisi arvannut, että hän oli molempia?

[bubblegay]

Seiji vieraili koulun kirjastossa yllättävän usein, vaikka olikin liikuntalinjalla. Häneltä oli aina vaadittu hyviä arvosanoja, mutta hän ei kuitenkaan ollut samalla tavalla terävän älykäs tai nerokas kuten suurin osa Saint Walden'sin oppilaista. Sen vuoksi hän oli joutunut panostamaan opiskeluunsa entistäkin enemmän, ja kirjasto oli paras paikka siihen: hiljainen, rauhallinen, yksinäinen ja virikkeetön ympäristö takasi, että hän pystyi keskittymään. Keskiarvo oli tosin pudonnut alkuperäisestä ensimmäisten kokeiden jälkeen, mutta se oli ollutkin odotettavissa. Saint Walden'sin taso oli täysin omaa luokkaansa.

Kirjasto oli yllättävän täynnä (tosin mitä muuta olisi voinutkaan odottaa nörttikoululta), ja koulukirjat sylissään Seiji risteili muutaman hyllynvälin ennen kuin löysi itselleen sopivan kohdan istua. Tumman, tammisen pöydän ääressä istui vain yksi, vaaleahiuksinen poika, joka näytti lievästi häiriintyneeltä. Muut oppilaat olivat selvästi karttaneet häntä ja istuneet muihin pöytiin, kuikuillen häntä niistä kuin eläintarhan uusinta tulokasta. Pojan pöytään istuminen varmistaisi ainakin sen, ettei Seijiä häirittäisi.

Hän kohautti olkiaan ja asteli pöytään, laskeutuen parin tuolin päähän pojasta, toiselle puolelle pöytää. Tämän edessä oli vanhahtavia sanomalehtiä, joita blondi väritteli kuulakärkikynällä. Se ei varmasti ollut kovin fiksua – kaikki Saint Walden'sissa tuntui olevan vanhaa, arvokasta ja ennen kaikkea korvaamatonta. Se, mitä poika teki, ei kuitenkaan kuulunut Seijille: lehtien kohtalon kauhistelun sijaan hän laski kirjansa pöydälle ja otti pinon päältä maantiedon tekstikirjan. Se oli selvästi edistyneille opiskelijoille suunnattu, puhtaan kirjakielinen kirja, joka oli yleisessä käytössä koulussa. Seijillä kesti kaksi kertaa muita oppilaita kauemmin tulkata yksi kappale, ja hänen muistiinpanonsa olivat pidentyneet kappale kappaleelta: ymmärtämisen vaikeus oli alkanut tulla opiskelun tielle. Kielimuuri ei kuitenkaan Saint Walden'sissa ollut tekosyy.

Silmäkulmastaan Seiji vilkaisi blondia poikaa, joka tarkemmin katsottuna näytti entistä sekopäisemmältä. Hän nauroi itsekseen kovaäänisesti, kengät jalasta potkittuina, vartalo tuoliin epäergonomisesti aseteltuna. Kaikkein hämmentävintä oli, että poika näytti aasialaiselta. Yleensä sieltäpäin tulevat oppilaat olivat juuri niitä yleisneroja, jotka oli kasvatettu menestymään – tyhjäkatseisia, vakavia, joskus vetäytyviä ja ujoja. Parhaimmillaankin laimeampia kuin Seijiä vastapäätä kyyhöttävä psykopaatti (ellei Itoa laskettu, mutta... no, sitä ei laskettu).