Flavor favor for you

[Darcy]

[ … all-mighty sparkle master da Chet ja bubble hiääääääääär. SARJASSAMME KAUNIIT OTSIKOT ♥ ]

Kuten tavallista, Ren sai jälleen kerran huomata joutuneensa raahatuksi ihmisten ilmoille, vaikka hänellä olisi ollut ihan tarpeeksi paljon muutakin tekemistä. Tällä kertaa määränpää oli elokuvateatteri, jonka tiskille hän parasta aikaa käveli, hieman enemmän innokkaan näköinen Chet seuranaan. Yleensä heillä oli elokuvan valikoinnissa vuorot, mutta tällä kertaa Ren ei suoraan sanottuna jaksanut vaivautua valitsemaan, joten Chet sai aivan huoletta hoitaa sen puolen, kuten itse parhaiten näki. Sillä aikaa kun kiharapää selosti lipputoiveita kassaneidille, Ren kipaisi hakemassa heille popcornia ja yhteisen juoman, iskien ne tiskiin ennen kuin Chet ehti maksaa lippuja.

Vaaleamman hoidettua heille liput, Ren nappasi omansa tämän kädestä ja käänteli paperilappua hyppysissään hieman epäluuloisena.
”…Oletko ihan tosissasi? Twilight? Sano, että tämä on jotain alkuhämäystä…?”
Jestas, ehkei olisi sittenkään kannattanut antaa Chetin valita. Elokuvan nimi ei sanonut Renille mitään muuta, kuin että kyseessä oli jonkin sortin teinidramatiikkaa – oli hän joskus kuullut tästä mainittavan, mutta ei sen enempää. Nyt hänen olisi tehnyt mieli mäiskäistä Chetiä päälaelle, kehtasikin raahata hänet elokuviin tämän takia!
”Tätäkin saat hyvittää minulle vuodenpäivät”, tummempi totesi hieman olkiaan kohauttaen ja nappasi kiinni seuralaisensa paidanhelmasta estääkseen tätä kiipeämästä vääriä rullaportaita ylös. Ren raahasi Chetin perässään parin metrin päässä odottavien portaiden luokse ja ohjasi tätä eteenpäin kuin ala-asteikäistä lasta, jota täytyi vahtia jatkuvasti.

Portaiden yläpäässä hän käänsi Chetin hartioista vasemmalle, laskien leukansa vaaleamman olkapään tienoille kyetäkseen puoliksi kuiskaamaan tälle toimintaohjeita:
”Näetkö, tuolla suoraan edessä on sali numero neljä. Kävelet siis tästä suoraan – muista varoa kukkaruukkua, ettet törmää siihen -, ja pysähdy pari senttiä ennen ovea, jottet kävele sitä päin. Selviätkö nyt?”
Jos totta puhuttiin, Ren ei ollut täysin varma riittivätkö nämä ohjeet pitämään toista suoralla tiellä, mutta ainakin hän oli varoittanut.
Elokuva alkaisi kohtapuolin, heillä oli aikaa suunnilleen viitisentoista minuuttia ennen kuin salin ovet avattaisiin.

[bubblegay]

Joskus Renin välinpitämättömyys sellaisiin asioihin kuin illan elokuvavalinta oli vain hyödyllistä. Chet ei ollut edes jaksanut valittaa tajutessaan, että valinta olisi täysin hänen: hän tiesi jo valmiiksi, mitä halusi nähdä. Ja Ren katsoisi sen hänen kanssaan, halusi tai ei. Elokuvateattereissa oli aina pelottavia, limaisia vanhoja miehiä ja kiljuvia, ärsyttäviä teinityttöjä jotka kälättivät hänen takanaan ja pummasivat tupakkaa. Chet ei pystynyt istumaan parituntisen pätkän läpi ilman seuraa, se oli nähty jo useaan otteeseen aiemmin. Ja Ren oli seurasta parhainta, vaikka tänään hän ei ollutkaan kovin innostuneen oloinen.

Korkean mielialan puutoksen korvasi Chetin oma aurinkoisuus, kun he saapuivat elokuvateatterille. Hän oli valinnut elokuvan, josta tiesi pitävänsä. Twilight-saaga ei kuuleman mukaan ollut juonelliselta tai taiteelliselta arvoltaan elokuvista laadukkainta materiaalia tai edes katsomisen arvoinen, mutta kumpikaan niistä ei ollut kriteeri, josta Chet olisi kovinkaan suuresti välittänyt. Ei ainakaan silloin, kun tähtikaartissa oli nimiä, joista ainakin yhdellä oli jumalaiset kasvot ja toisella vähintäänkin kuolaamisen arvoiset vatsalihakset. Hän oli odottanut tätä jo varmaankin kolme viikkoa, ja nyt mahdollisuus oli vihdoin ja viimein koittanut. Renin laiskuuden ja itsesuojeluvaiston puutteen muodossa.

Kuten aina elokuviin mennessä, heidän järjestelynsä oli selkeä. Chet suuntasi sokaiseva hymy kasvoillaan ja askeleet keveinä lipputiskille samalla, kun Ren katosi hakemaan popcornia (ja ilmeisesti juoman, joskin se varmasti tulisi vielä jollain ilveellä kaatumaan jonnekin). Kassaneiti katsoi heitä hieman epäilevästi, eikä syyttä: olivathan he mielenkiintoisen näköinen kaksikko. Kaksi huolitellun näköistä aasialaista nuorta poikaa tai miestä, Chet kiharine hiuksineen ja innostuneine hymyineen, Ren taas hieman kyllästyneen ja väsyneen olemuksensa sekä huoliteltujen, tyylikkäiden hiusten, kasvojen ja vaatteiden kantamana.

Liput saatuaan he suoriutuivat erinäisten harvasanaisten keskustelujen jälkeen (miksi Ren vaikutti niin epäuskoiselta?) rullaportaille. Chet meinasi kaatua, kun tummempi yhtäkkiä repäisi hänet taaksepäin ja kiskoi oikeaan portaikkoon. Ei hänkään voinut huomata kaikkea. Vasta portaiden yläpäässä he pysähtyivät käydäkseen kunnollista keskustelua. Chet mulkaisi Reniä, kun tämä ohjeisti häntä kuin pientä lasta. Vihaisen leikkiminen oli tosin vähän vaikeaa, sillä tuntui aina hyvältä, kun toinen oli jollain tapaa hänen lähellään. Hemmetin Ren.

Mutta päämäärä oli tärkeämpi. Team Jacob tulisi voittamaan aina. Chet hymyili iloisesti ja otti askeleen eteenpäin.
”Sinä olet turhan kyyninen, kyllä minä osaan”, hän ilmoitti ja tarttui sitten poikaystäväänsä kädestä - ei romanttisuuden vuoksi vaan siksi, että hän pelkäsi jonkinlaista pakoyritystä.
Ja niin alkoi operaatio saliin siirtyminen, johon kuului pientä kompastelua, ihmisten ja lipunrepijän hämmentämistä, popcornin varastelua ja yksi huuto. Joka kuului Chetille.

Hän raahasi Renin heti ensimmäisenä paikoille, joiden itse koki olevan parhaimmat - ylärivissä, kaikkien inhottavien vanhojen setien ja pikkutyttöjen yläpuolella. Lisäksi kukaan ei katsoisi heidän niskojaan, vaan itse elokuvaa. Chet istahti pehmustetulle penkille, nappasi popcornit syliinsä vieläkin hymyillen ja käytännössä veti Renin istumaan alas viereensä.
”Sinä tulet kyllä pitämään tästä. Tässä on vampyyreja, jotka kimaltelevat, ja yksi tyttö johon rakastuu sellainen kimalteleva vampyyri. Ja yksi tyyppi, joka on ihmissusi ja lihaksikas. Ja tämä on tosi traagista.”
Chet huokaisi onnellisena ja tunki kourallisen popcornia suuhunsa.
”Taylor Lautnerin vatsalihakset ovat oikeasti jotain ihan ufoa. Sinun pitää nähdä ne. Ne ovat upeat.”
Hän olisi varmasti jatkanut ylistystään pidemmällekin, mutta viimeiset ihmiset tulivat sisään saliin ja tila alkoi pikkuhiljaa pimentyä. Joskus elokuviin myöhässä tuleminen oli häiritsevää.

// I DO APOLOGIZE //

[Darcy]

"Sinä olet turhan kyyninen, kyllä minä osaan."
Ehkä epätosin lause, jonka Ren oli hetkeen kuullut Chetin seivästä suusta. Toisen osaamiset oli kyllä nähty.
"Tottakai, ihan kuten osasit kävellä oikeisiin rullaportaisiinkin", hän myönsi, nyökäten vähäeleisesti. Ja siinä sitä taas mentiin, Chet tarttui häntä kädestä ja lähti raahaamaan perässään sisälle saliin, kirjaimellisesti tunkien väkijoukon halki kyynärpäätekniikkaa käyttäen. Silmiään pyöritellen Ren seurasi perässä kun ei muutakaan voinut, ja heidän päästyään sisälle saliin, hän seurasi vaaleampaa portaita ylös aina yläriville asti. Hän ei saanut edes rauhassa istuutua aloilleen, sillä yli-innostunut Chet kiskaisi tummemman viereensä istumaan lähestulkoon väkivaltaisesti.

"Kimaltelevia vampyyreja", Ren toisti, kohottaen hieman kulmiaan. "Kuulostaa ihan sinulta."
Tämä alkoi kuulostaa niin tyypilliseltä Chet-elokuvalta, että Ren ehti jo toivoa muistaneensa ottaa silmälaput ja korvatuplat mukaan. Lihaksikkaita ihmissusia, kimaltelevia keijuja ja joku tyttö? Siinäkö se juoni oli? Varmasti erittäin antoisa elokuva.
Kuultuaan Chetin kommentin Taylor Lautnerin vatsalihaksista, tummempi käänsi hieman päätään ja vilkaisi popcorneja suuhunsa lappaavaa poikaystäväänsä epäuskoisena.
"Ne ovat varmasti vähintään ulkoavaruudesta tulleet", hän totesi kuivasti, viitsimättä vaivautua kuulostamaan edes hivenen innostuneelta. Tuskin toinen kuitenkaan huomaisi hänen äänensävyssään mitään tavallisesta poikkeavaa. Mistä turhuudesta hän oli mennyt maksamaan heidän kummankin liput? Huuliaan mutristaen Ren nappasi pari popcornia Chetin sylissä olevasta pahvikupista - tätä vauhtia vaaleampi ehtisi syödä ne ennen kuin itse elokuva edes alkaisi.

Kun viimeisetkin fanit kipittivät sisälle saliin ja tunkivat omille paikoilleen alemmille riveille, salin valot alkoivat pikkuhiljaa himmetä. Alun elokuvamainoksia ei näytetty kuin muutama - ilmeisesti ohjaamossa istuva työntekijäkin oli sitä mieltä, että elokuva oli niin upea, että se täytyi saada alkuun mahdollisimman nopeasti. Onneksi he istuivat takarivissä; salissa oli kohtalaisen lämmin, joten päällystakki alkoi pikkuhiljaa tuntua ärsyttävän kuumalta. Ren ei vaivautunut edes varomaan vieressään istuvaa Chetiä kiskoessaan takin pois päältään - hihat viuhahtivat pari kertaa vaaleamman tuolin puolelle, ennen kuin hän sai takin iskettyä vapaalle paikalle vieressään ja asetuttua takaisin istumaan.
Alkumusiikin jälkeen valkokankaalle iskeytyi joku tyttö, ilmeisesti se josta Chet oli aikaisemmin selittänyt. Kummallinen törröhuuli, näyttikin niin masentuneelta, vaikkei mitään merkittävää ollut vielä ehtinyt tapahtua.
"Kai tässä tapahtuu edes jotain?", Ren kysyi, jaksamatta hiljentää ääntään kuiskimisen tasolle.

[bubblegay]

Totta kai Chet oli arvannut, ettei Ren välttämättä arvostaisi vuosisadan loistavimman vampyyrielokuvan kauneutta välittömästi. Siihen tarvittiin karaistunutta, kokenutta silmää, korkeaa arvostelu- ja kritiikkikykyä ja suuri, syville tunteille avoin sydän. Chetillä oli nämä kaikki. Hän kuitenkin uskoi, että myös Ren muodostaisi vielä yhtä tiukan siteen teoksen kanssa, kunhan pääsisi näkemään sen ja unohtaisi naiivit estonsa.

Silti oli hieman rohkeutta alentavaa, että poika tiedusteli, tapahtuisiko elokuvassa edes mitään kun raita oli pyörinyt vain vaivaisia minuutteja. Tällaista mestariteosta pitäisi kunnioittaa äimistyneellä hiljaisuudella. Mutta koska Ren oli selvästi vielä ymmärtämätön, nuori sielu, Chet päätti armahtaa hänet ja hymyili hieman, nyökäten sitten myöntävästi.
“Tietenkin tapahtuu”, hän ohjasti kuin paimen lammasta tai äiti lastaan. “Tämä on mykistävä rakkaustarina, Ren. Sinun pitää ymmärtää, että se kulkee hitaalla temmolla ja symbolisilla merkityksillä.”
Chetillä ei ollut aavistustakaan, mitä hänen lauseensa tarkoitti, mutta hän oli lukenut jonkun kirjoittaneen niin Twilightista netissä. Se kuulosti fiksulta ja sivistyneeltä, joten hän oli opetellut lauseen ulkoa tällaisten tilanteiden varalta.

Siinä oli kestänyt kuusi päivää.

Hetken ajan Chet hiljeni ja kiinnitti katseensa suurelle valkokankaalle, jolla värit ja tapahtumat siirtyivät eteenpäin, vetäen samalla takkinsa pois yltään varovaisin liikkein. Hän odotti sitä hetkeä, kun Edward eli Robert Patt... Part... Past... Robert astuisi ensimmäistä kertaa kuvaruutuun. Hän oli kokeillut koululla ihastunutta henkäystään jo valmiiksi, ja oli saanut sen yhtä korkeaksi kuin kenellä tahansa muulla teinitytöllä. Chetin huomio herpaantui siltikin pian. Hän ei voinut olla huomaamatta, ettei Ren vieläkään ollut imeytynyt elokuvan maailmaan. Ehkä häntä pitäisi opastaa paremmin?

“Hei, Ren”, kiharapää kuiskasi ja tökkäsi poikaystäväänsä kylkeen. “Haluatko, että teen tästä kiinnostavampaa?”
Totuus oli, että vaikka Chet halusikin Renin fanittavan elokuvaa yhtä paljon kuin hän, kiharapää oli nähnyt sen yhteensä neljäkymmentäkaksi kertaa. Kyllä, hän oli laskenut. Ja katsonut sen kyseisistä kerroista ainakin kuudentoista oleskeluhuoneessa tyttöjen kanssa samalla, kun oli laittanut kynsiä maksusta. Täytyihän hänenkin saada taskurahansa jostain, kotoa tulevat rahat kuluivat suurempiin hankintoihin. Jokin Twilightissa alkoi jo tympäistä vähän, vaikka se olikin elokuvana kauneinta, mitä Chet oli koskaan nähnyt. Ja tähän laskettiin mukaan myös Titanic.
“Osu popcornilla vähintään kolmen eturivin tytön päähän ja saat keskittyä kymmenen minuuttia johonkin muuhun. Minuun siis.”

Vedonlyönnit olivat aina toimineet Lilyn kanssa, mikseivät siis Renin? He olivat loppujen lopuksi vähän samanlaisia.

[Darcy]

Jostain syystä Chetin sanat elokuvan tapahtumarikkaudesta eivät saaneet Reniä vakuuttuneeksi. Hän käänsi katseensa valkokankaasta poikaystäväänsä, kun tämä päästi suustaan hieman liian älykkään ja hyvin muotoillun lauseen, jotta se olisi voinut olla täysin vaaleamman omaa tuotantoa. Ren ei sanonut mitään, hymyili vain huomiolleen, viitsimättä pilata Chetin intoa. Toinen oli luultavasti pöllinyt sanansa jostain lehdestä tai elokuvan takakannesta, kuten tavallista.
Sinä päivänä kun Chet muotoilisi saman lauseen omin sanoin, ymmärtäen samalla sen sisällön ja täyden merkityksen, maailma olisi myös mitä luultavimmin heittänyt kuperkeikkaa ja lehmät lentäisivät.

Elokuva ei tuntunut etenevän yhtään mihinkään, paikka ja maisemat kyllä vaihtuivat, mutta mitään toimintaan viittaavaa ei ainakaan toistaiseksi ollut tapahtuvan. Olkoonkin, että kyseessä oli tällainen 'mykistävä rakkaustarina, joka kulkee hitaalla tempolla ja symbolisilla merkityksillä'. Valitettavasti Ren ei osannut suhtautua elokuvaan samalla tavalla kuin Chet.
Tuntiessaan vaaleamman tökkäävän kylkeään, hän kumartui hieman lähemmäs kuullakseen toisen sanat.
Kiinnostavampaa? Kuinka ihmeessä edes Chet, taikuruuden ja taituruuden mestari, saisi tästä yhtään millään tasolla kiinnostavaa? Ei Renillä noin yleisesti katsottuna ollut mitään elokuvissakäyntiä vastaan, mutta kyllä hän sentään omasi jonkinlaiset kriteerit kun puhuttiin kiinnostavasta tai muuten laadukkaasta elokuvasta. Eikä tämä filmipätkä ollut ainakaan vielä toistaiseksi täyttänyt niitä.
"Ja miksi minä haluaisin keskittyä kymmenen minuuttia johonkin muuhun?", Ren kysäisi kulmiaan kohottaen ja kurottautui nappaamaan pahvikulhosta itselleen pari popcornia. Hän ei kuitenkaan heittänyt niitä toisen toiveiden mukaan eturivin tyttöjen niskaan, vaan nakkasi omaan suuhunsa.
"Sinuun siis."

Ja itse asiassa, mikä tämä "saat keskittyä minuun" -höpötys oikein oli, aivan kuin hänellä ei olisi muissa tilanteissa ollut minkäänlaisia oikeuksia koskea Chetiä edes sormenpäällään. Ajatus täytyi osoittaa jollain tavalla vääräksi.
Ren vilkaisi eturivissä istuvia tyttöjä, jotka hekin näyttivät odottavan päätähden ilmestymistä valkokankaalle - eivät ehkä aivan samantasoisessa innokkuudella kuin Chet hetkeä aikaisemmin, mutta odottivat kuitenkin.
"Olenko minä jotenkin sivistymätön, vinksahtanut, kun en ymmärrä tämän elokuvan päälle?"
Siltä se alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa.

Itsekseen huokaisten Ren etsi lisää popcorneja käsiinsä, tähdäten yhden kohti eturiviä.
Miten oli mahdollista, että hän vajosi näin alas? Hän, kaikista maailman ihmisistä?
Ensimmäinen ammus ei osunut lähellekään kohdettaan, mutta se taisi lähinnä johtua yrityksen puutteesta. Kohtaloonsa alistuneena Ren heitti toisen popcornin, jonka onni oli jo paljon parempi - se takertui yhden tytön pitkiin, tässä valaistuksessa ilmeisesti tummiin hiuksiin. Jostain käsittämättömästä syystä Ren ei voinut estää hymyä nousemasta kasvoilleen. Tämäkö nyt oli sitä laatuviihdettä?
"Haluan koemaistiaisen", hän vaati, käännähtäen Chetin puoleen samalla, kun nakkasi toisen popcornin omaan suuhunsa. "Ei kannata ostaa sikaa säkissä, jos ymmärrät pointin."

[bubblegay]

“Olet”, Chet ilmoitti, kun Ren kyseli, oliko mahdollisesti vinksahtanut ja sivistymätön, kun ei ymmärtänyt katsomaansa elokuvaa. Koska hän todella oli – ei voinut olla normaalia, ettei keskimääräistä korkeammilla älynlahjoilla varustettu henkilö osoittanut kunnioitusta Twilightin kaltaiselle mestariteokselle. Ehkä Renissä oli sittenkin jotain vialla, pitäisikö hänet käyttää lääkärissä? Vähän kuin lemmikkieläimet.

Vaaleamman kasvoille nousi tyytyväinen virne, kun hän näki poikaystävänsä sittenkin tarttuvan syöttiin. Hän voisi kyllä loppujen lopuksi esitellä Twilightin saloja Renille myöhemminkin. He voisivat vaikka vuokrata sen ja katsoa koululla. Tai etsiä sen netistä ja katsoa jonain yönä kun Jocey ei ollut apinoimassa samassa huoneessa (Renin huoneeseen ei uskaltanut edes mennä, siellä asui joku pelottava nörtti, jota Chet karsasti kuin ankeuttajaa). Miten vain, nyt voisi harrastaa jotain raadollisempaa.

Renin hymy oli suloinen, kun tämä huomasi popcorninsa jääneen jonkun eturiviläisen hiuksiin kiinni. Se sai Chetin virnistämään. Hänen hymynsä silti laantui ja kulma kohosi kysyvästi, kun Ren käännähti hänen puoleensa ja esitti yhtäkkiä yllättävän kuuloisen vaatimuksen. Se olisi kai pitänyt nähdä ennalta, mutta Chet hämmentyi silti. Mitä toinen tarkkaan ottaen tarkoitti? Koemaistiainen? Mitä Chet voisi antaa, kun hän ei edes tiennyt, mihin oli lopullisesti tähtäämässä? Ei hänellä ollut suunnitelmaa, hän oli vain... mitä hän oli halunnut? Ei tässä ollut enää mitään järkeä!

Poika kohautti olkiaan. Sama se. Hän työntyi lähemmäs Reniä ja kurottautui yli penkkien käsinojan, suudellen toista pehmeästi elokuvateatterin varjoissa. Se oli tavallaan aika kutkuttavaa – hän ei ollut tainnut koskaan suudella ketään elokuvissa. Nyt Chet näykkäisi poikaystävänsä alahuulta leikkisästi, mutta piti suudelman silti kevyenä eikä vahingossakaan syventänyt sitä.

Hetken kuluttua vaaleampi erkani toisesta hymy huulillaan ja vetäytyi takaisin omalle paikalleen.
“Riittikö?” hän kysyi uteliaasti ja kouraisi samalla pahvilaatikosta itselleen popcornia.

[Darcy]

Hetken verran Chet näytti siltä, kuin olisi tullut käräytetyksi vähintäänkin Joceyn vaaleanpunaisten aamutossujen pitämisestä ilman lupaa - toisen ilme oli hämmentynyt, eikä tämä selvästikään ollut varma, mitä tekisi. Ren istui odottavasti aloillaan, vaivautumatta selittämään aikaisempaa vaatimustaan yhtään sen enempää. Itsepähän vaaleampi oli viihdytystä tarjonnut, joten tämä saisi myös pitää lupauksensa. Chetillä ei nähtävästi ollut alunperinkään ollut mitään sotasuunnitelmaa - ehkä tämä ei ollut uskonut Renin lähtevän mukaan moiseen epäsovinnaiseen käytökseen, mikä oli toisaalta ollut ihan hyvä oletus.

Lopulta Ren sai haluamansa, ja Chet kumartui lähemmäs heitä erottavan käsinojan ylitse, painaen pehmeän suudelman hänen huulilleen salissa vallitsevan hämärän turvin. Ennen kuin kumpikaan heistä pääsi innostumaan liikaa, Twilight-fani erkani kauemmas, näykättyään ensin hänen alahuulta ärsyttävän härnäävästi.
Kehtasikin vielä kysyä, oliko tämä riittävää. Ren mutristi huuliaan, etsien itselleen lisää popcornia laatikosta, jota Chet edelleen piti omalla puolellaan. Hän siirtyi tuolinsa reunalle istumaan, tähdäten heiton yläkautta suoraan alarivin pahaa-aavistamattomia tyttöjä kohden. Miten ihmeessä hän oli edes lähtenyt mukaan tähän... Popcorni löysi kohteensa, joskaan ei sitä, johon tummempi oli alkuperäisesti tähdännyt - se kopsahti silti yhden tytön päälaelle, saaden asianomaisen huitaisemaan hiuksiaan häiriötekijän poistamiseksi, vilkaisten samalla olkansa ylitse. Ren nojautui Chetin penkin puolelle, yrittäen painautua mahdollisimman alas, jottei tyttö vain tajuaisi hänen heittäneen yhtään mitään.

Koko tilanne oli jotenkin aivan liian koominen. Tytön käännyttyä ja keskityttyä uudelleen valkokankaalla pyörivään elokuvaan (jonka Ren oli jo lähestulkoon unohtanut), hän suoristautui omalle puolelleen, puistaen hieman päätään.
"Uskomatonta, että suostuin tähän", Ren hymähti, napaten sanoistaan huolimatta vielä pari popcornia pahvilaatikosta, jotka kummatkin hän viskasi alariville siinä toivossa, että ne osuisivat edes johonkin. Toinen meni kauniisti ohitse, kadoten jonnekin alempien rivien väleihin, mutta toinen löysi tiensä juuri sinne minne sen kuuluikin.
Omalle suoristukselleen virnistäen Ren kääntyi uudemman kerran Chetin puoleen, kohottaen kulmiaan haastavasti. Lupaus oli lupaus.
"Haluan palkintoni", hän totesi vielä ääneen, jotta toinen varmasti ymmärtäisi.

Harmi, että Chet oli asettanut aikarajan. Kymmenen minuuttia osasi olla kiduttavan lyhyt hetki, kun sen käytti tarpeeksi miellyttävällä tavalla. No, ehkä vaaleampi unohtaisi sanansa - toivossa oli aina hyvä elää.

[bubblegay]

Kun Ren oli päättänyt jotain, hän myös pysyi päätöksessään. Kun Ren halusi jotain, hän myös sai sen. Hän oli yksi määrätietoisimmista ihmisistä, joita Chet oli koskaan elämänsä varrella tavannut. Etenkin siinä suhteessa he olivat hämmentävän erilaisia. Renin päätä ei yksinkertaisesti kääntänyt mikään, mutta häneltä löytyi myös tarpeeksi huumorintajua, jotta hän pystyi osallistumaan hupsuihin vedonlyönteihin ja muihin oikkuihin, jotka Chetin suunnalta tulivat. Yksi suurimmista syistä, miksi Chet piti Renistä niin paljon kuin piti.

Vaaleampi seurasi tyytyväisenä paikaltaan Renin eskapaadia popcornien kanssa ja silmäili samalla valkokankaalla pyörivää elokuvaa. Hän todella henkäisi ihastuneesti Edwardin kauniiden kasvojen ilmestyessä ensimmäistä kertaa ruutuun, mutta huomio herpaantui hyvin nopeasti takaisin Reniin ja tämän yrityksiin saada veto läpi. Chet älähti toisen painautuessa käytännössä syliinsä vierittääkseen syyn eturivin tylleröiden niskoihin lentelevistä paukkumaisseista hänen niskoilleen, mutta hymyili sitten suuntaansa kääntyneille naisenaluille niin viehättävästi kuin vain osasi. Toisella kädellään hän ohimennen läppäisi Renin takaraivoa ennen kuin tämä ehti nousta takaisin istumaan.

Tummemman hymähdys sai Chetin vain virnistämään. Joko hän oli hyvä suostuttelija tai Ren helposti lahjottavissa, sillä toinen ryhtyi kerta toisensa jälkeen kaikkiin niihin idioottimaisuuksiin, joihin Chet häntä houkutteli. Vanhempi katseli arvostavasti, kun Ren sai haasteen päätökseen ja ansaitsi näin kymmenen minuutin mittaisen palkintonsa. Ei sillä, Chet olisi varmaan antanut vähintään viiden minuutin mittaisen lohdutuspalkinnon, jos toinen olisi epäonnistunut. Hän ei ollut varsinaisesti kovin puutteessa tai muutenkaan halukas tekemään mitään elokuvateatterissa, mutta juuri tilanteessa oli oma kutkuttava jännityksensä.

”Sinä olet ahne”, kiharapää sanoi hiljaa, mutta totteli silti.
Hän ei tehnyt tällä kertaa samalla tavalla kuin aiemmin ja kurottautunut käsinojan yli. Ren oli ansainnut palkintonsa, joten kymmenen minuutin ajan hän saisi muutakin kuin pelkkää kahdella penkillä kikattelua. Chet kohottautui seisomaan, mutta pysyi matalana – hän astui Renin penkin eteen ja laskeutui hajareisin tämän syliin, kannatellen kuitenkin painoaan enemmän tämän jalkojen molemmin puolin. Tarkoitus ei ollut litistää Reniä. Chet virnisti toisella suupielellään ja vilkaisi ympärilleen. Hän rakasti herättää pahennusta, mutta olisi ikävää, jos heidät ajettaisi käytöksen takia pois koko teatterista.

Vaaleampi tarttui Renin kaulukseen ja veti tämän lähemmäs. Ensimmäinen suudelma oli kiusoitteleva ja kevyt, melkeinpä haastava, mutta toisesta tuli jo syvempi. Chet kuljetti kättään Renin rintakehällä ja nosti toisen leikkimään pojan hiuksilla samalla, kun pakotti tämän huulet auki kielellään.

Palkintoja oli monenlaisia.

// MIKSEI ME IKINÄ SAADA MISTÄÄN SIVEELLISTÄ ASSDFDSUHFK //

[Darcy]

[ KOSKA RENCHET ELÄÄ OMAA ELÄMÄÄ, ME OLLAAN LUOTU TEKOÄLY ]

Ren kohautti olkiaan hymyillen viattomasti, kun Chet totesi hänen olevan ahne.
"Itsepä olet hemmotellut minut pilalle", hän vastasi. Oma vikansa, mitäs tyrkytti itseään ja päästeli suustaan tulkinnanvaraisia lupauksia. Mitä Chet oli edes alun perin sanoillaan tarkoittanut, jos ei tätä? Sitäkö, että Ren olisi saanut kuunnella kiharapään upeita juoniselostuksia, näyttelijäarvosteluja ja päätöntä ihailua tästä erittäin toimintarikkaasta ja kerrassaan mestarillisesta elokuvasta? Valitettavasti hän ei kaivannut sen tapaista viihdytystä, ainakaan juuri tällä hetkellä.

Jotenkin Ren ei yllättynyt, kun Chet kohottautui ylös tuoliltaan ja siirtyi hänen puolelleen, istuutuen tummemman syliin hajareisin. Ei se ehkä täysin ennalta arvattavaa ollut, mutta tarpeeksi Chetmäinen teko silti, jotta hän olisi voinut rehellisesti sanoa edes hämmästyneensä. Kiharapään virnistys sai huvittuneen hymyn kohoamaan jopa Renin suupieleen, toinen käyttäytyi kuin mikäkin rikollinen - tiiraili ympärilleen ja katsasti mahdolliset silminnäkijät ennen kuin toteutti suunnitelmansa.
Erittäin kehittynyttä toimintaa, jos häneltä kysyttiin. Ehkä jopa hieman liian kehittynyttä, kun otti huomioon, että kyseessä oli Chet.

Toisen vedettyä hänet kauluksesta lähemmäs itseään, kaikki alkoi tavalliseen tapaansa; ensimmäinen suudelma oli sekä ärsyttävä ja härnäävä että ennen kaikkea provosoiva. He eivät koskaan päässeet itse asiaan heti ensimmäisellä yrityksellä, ilmeisesti urheilijoiden täytyi aina saada ensin alkulämmittely suoritettua, oli se sitten kuinka lyhyt tahansa. Toinen suudelma oli luojan kiitos jo paljon kehittyneempää tasoa, eikä Ren vastustellut Chetin syventäessä suudelmaa kielellään. Hän kohotti omat kätensä kiharahiuksisen lanteille, ujuttaen sormensa naurettavan helposti tämän paidan alle, sivelemään pehmeää ihoa. Samalla tummempi nojautui vielä hivenen lähemmäs sylissään istuvaa poikaystäväänsä, painaen huulensa vaativammin toisen omille.

Valitettavasti happeakin täytyi saada toisinaan.
"Oletko huomannut että istut selin valkokankaaseen?", tummempi kysyi irrottauduttuaan hetkeksi suudelmasta, tehden tärkeän havainnon Chetin senhetkisestä asennosta. "Sinulta menee laadukas elokuva ohitse."
Mikä hirvittävä menetys, sydäntä oikein kirpaisi, mutta ehkä Ren voisi korvata sen toiselle jotenkin. Toivottavasti Chet oli nähnyt elokuvan jo niin monta kertaa, että osasi sen ulkoa - ei olisi mikään ihme.
Pikkuhiljaa jopa Ren alkoi nähdä jotain valoisia puolia siinä, että toinen oli sattunut valitsemaan juuri tämän kyseisen elokuvan. Jos kyseessä olisi ollut sellainen teos, joka olisi kiinnostanut tummempaa, Chet tuskin istuisi tällä hetkellä hajareisin hänen sylissään; Ren olisi luultavasti köyttänyt kiharapään ensitöikseen kiinni penkkiin ja tukkinut tämän suun popcorneilla, estääkseen mahdolliset häiriöt.

Ajatukselle hymyillen hän siveli sormillaan toisen lämmintä selkää, kurottautuen painamaan uuden suudelman vaaleamman huulille.

[bubblegay]

Chet värähti tuntiessaan Renin kosketuksen paitansa alla, vielä viileät sormet vasten lämmintä ihoa. Hymy karehti hänen huulillaan suudelman rikkoutuessa ja Renin esittäessä näsäviisaan kysymyksen saadessaan parempaa käyttöä hapelleen. Chet pyöräytti silmiään ja näykkäisi pojan alahuulta ennen vastaamista.
“Olen nähnyt sen yli neljäkymmentä kertaa”, hän totesi tasaisesti. “Ja voin esitellä sitä sinulle myöhemminkin. Vaikka koulussa. Etkö tiennyt, että elokuvateatterit ovat parhaita paikkoja herättää pahennusta?”
Ne nimittäin olivat. Chet sai olla onnellinen siitä, että suurin osa ihmisistä oli pakkautunut alemmille riveille ja valvoja tuntui nukahtaneen seisaalleen – muuten heidät olisi jo potkittu ulos.

Ren hymyili oudosti uuteen suudelmaan, eikä Chet välttämättä edes halunnut tietää, mitä hän ajatteli. Sen sijaan poika vastasi aluksi pehmeästi, mutta sitten syventäen suudelmaa uudemman kerran. Hän kiersi Renin hiussuortuvia sormiensa ympärille ja veti niitä kevyesti, tukistamisen ja pienen kiskomisen rajamailla liikkuen.

Aika kului lopulta liian nopeasti. Chetin ajantaju oli vielä ennallaan, ja taustalla kuuluvat elokuvan äänet tahdittivat sitä entisestään, mutta hän tunsi silti pettymyksen valahtavan vatsanpohjaansa siellä heränneiden perhosten sekaan tajutessaan kymmenen minuutin kuluneen umpeen. Veto oli kuitenkin veto, eikä hänkään halunnut olla liian helppo. Oli tuskallista rikkoa meneillään ollut kielisuudelma ja vetää toinen käsi pois Renin paidan sisältä sekä nostaa toinen häilymästä pojan etumuksen yltä. Kiharapään sisällä taisteli kaksi mielitekoa: toisaalta hänessä eli pieni sadisti, joka halusi vetäytyä takaisin omalle paikalleen ja kiduttaa heitä molempia, toisaalta osa hänestä olisi todella halunnut vain nousta ja raahata Renin lähimpään vessaan.

Chet valitsi sadistin.

Hän kohotti katseensa hengästyneenä Renin silmiin ja virnisti julmasti.
“Kymmenen minuuttia meni jo”, poika ilmoitti ja yhdellä sulavalla liikkeellä kohottautui pois tummemman sylistä, liukuen takaisin omalle paikalleen.
Chet antoi itselleen aplodit mielessään, sillä pelkkä tyyni siirtyminen oli vaatinut valtavat määrät tahdonvoimaa. Hiukset olivat sekaisin, huulet vieläkin punertavat äskeisestä sessiosta, etumusta pakotti kiduttavan katkeransuloisesti ja hengitys takkuili. Helvetinmoinen kymmenminuuttinen ja täysin sen arvoinen.

Takaisin elokuvaan. Chet joutui räpäyttelemään silmiään pari kertaa ennen kuin pääsi kärryille siitä, missä tarkalleen mentiin. Jacob oli jo ilmestynyt kuvaan, mutta jostain syystä hänen vatsalihaksensa eivät olleet yhtä mukaansatempaavat kuin aiemmin.

[Darcy]

"No se selittääkin jonkin verran", Ren vastasi kulmiaan kohottaen, kun Chet paljasti niiden kaikkien kertojen määrän, jotka kiharatukka oli tämän kyseisen elokuvan nähnyt. Ja hän kun oli luullut, että saman elokuvan katsominen kolmesti oli jo rikos - no, Chet oli vienyt sen oletuksen nyt jo aivan uudelle tasolle.
"En tiennyt, mutta ilmeisesti sinä esittelet sitäkin minulle", tummempi hymyili, antaen toisen syventää heidän suudelmaansa uudelleen. Olisi kai pitänyt kysyä, mikä sitten ei ollut täydellinen paikka herättää pahennusta, jos sellaista edes oli olemassa. Luultavasti ei ollut.
Ren keskeytti ajatuksensa ja keskittyi meneillään olevaan suudelmaan, joka oli juuri edennyt tavanomaiselle mukavuusvyöhykkeelle.

Chet näytti omaavan jonkinlaisen pakkomielteen hiusten suhteen, olivat ne sitten tämän omat tai jonkun aivan muun kutrit - jälleen kerran Ren tunsi toisen sormet suortuviensa seassa, kiskomassa kevyesti. Jostain syystä tämä pieni yksityiskohta ei kuitenkaan haitannut, varsinkaan, kun vaaleampi hetkeä myöhemmin osoitti irrottautumisen merkkejä rikkomalla heidän suudelmansa ja poistaessaan sormiensa kosketuksen iholta. Mitä ihmettä toinen teki?
Ren avasi hetkeksi sulkeutuneet silmänsä vähintäänkin hämmästyneen näköisenä vain nähdäkseen Chetin sydämettömän virnuilun.
Helvetin kymmenen minuuttia, ei tällainen riittänyt yhtään mihinkään. Kiharapää nousi paikaltaan ja siirtyi takaisin omalle puolelleen, ilmeisesti erittäin tyytyväisenä itseensä.
Tämä ei nyt mennyt ollenkaan kuten sen piti, ei Chet ollut aikaisemmin esitellyt hänelle tahdonvoimansa suurta määrää. Itse asiassa, tämä taisi olla niitä ainoita harvoja kertoja, jolloin Ren pystyi edes rehellisesti sanoa toisen ylipäätään omaavan sellaisen voimavaran.

Sydän tykytti vieläkin huimaa vauhtia ja hengitys rakoili ajoittain suudelman johdosta, eikä tummempi kyennyt hetkeen tekemään muuta kuin tuijottamaan; vuoroin Chetiä, vuoroin valkokankaalla kovaa vauhtia etenevää elokuvaa, jonka juonenkäänteistä hänellä ei ollut enää minkäänlaista tajua.
Ren käänsi katseensa lopulta suoraan valkokangasta kohden, seuraten kuvaan ilmestyneen pojan paidatonta menoa. Tässäkö nyt oli se... Tayler... Taylor mikä lie ja hänen ufot vatsalihaksensa? Ne kieltämättä näyttivät hieman ulkoavaruudesta tulleilta, jos ihan tarkkaan katsoi. Tummempi kohotti kulmiaan arvioivasti, vilkaisten vieressään istuvaa Chetiä, joka näytti keskittyvän elokuvaan aivan liian tiiviisti.
Vaan eipä keskittyisi pitkään.

Ren kurottautui heidät erottavan käsinojan ylitse ja tarttui poikaystäväänsä leuasta, kääntäen toisen kasvot puoliväkisin pois elokuvasta. Ennen kuin Chet ehti sanoa juuta tai jaata, hän painoi omistavan suudelman toisen huulille, estäen mahdolliset vastaväitteet. Suudelma ei ollut lähelläkään kokeilevaa tai lempeää, eikä ollut liioin se tapa, jolla Ren näykkäsi vaaleamman alahuulta. Hän kuitenkin erkani nopeasti päästettyään ensin irti poikaystävänsä leuasta. Noustuaan mahdollisimman huomaamattomasti ylös ja siirryttyään kokonaan Chetin tuolin puolelle, hän laskeutui tämän syliin suunnilleen samaan asentoon kuin kiharapää hetkeä aikaisemmin.

Päästäkseen itse asiaan mahdollisimman nopeasti, Ren kumartui lähemmäs suomaan toiselle pari nopeampaa suudelmaa, joiden päätteeksi hän siirtyi painamaan huulensa tämän leukapielelle, näykäten ohimennen Chetin korvanlehteä. Huulten kosketus eteni alaspäin ja tummempi painoi huulensa ja hampaansa yhä uudelleen toisen kaulan iholle.

Oli nöyryyttävää myöntää, että ilmeisesti Chetin tekniikka oli toiminut paremmin kuin hyvin.
Ainakin tällä kertaa.

[bubblegay]

Chet ei osannut päättää, olisiko yllättynyt vai vain tyytyväinen Renin seuraavista eleistä. Vaaleampi tiesi faktana, että hänen poikaystävänsä oli mustasukkaista ja tarpeeksi provosoituna hyvin oma-aloitteista sorttia, mutta hän hätkähti silti tuntiessaan tämän tarttuvan leukaansa ja kääntävän hänen päänsä pois suuren, välähtelevän vankokankaan suunnalta. Suudelmassa ei ollut häivääkään epäröintiä tai venkoilua, vaan Ren oli liikkeissään harvinaisen määrätietoinen ja kontrolloiva. Chet ei osannut päättää myöskään sitä, pitikö tunteesta vai ei. Hänellä ei ollut aikaa ajatella asiaa, sillä suudelma ei kestänyt kauan, vaan katkesi pian – Renin toimesta.

Ajatteli mitä hyvänsä, Chet ei vastustellut, kun tummempi kohottautui mahdollisimman vähäeleisesti ylös ja kopioi hänen aiempia liikkeitään istumalla käytännössä hänen syliinsä. Huvittunut ja samalla myös kiinnostunut virne karehti vaaleamman kasvoilla, eikä hän voinut estää käsiään vaeltamasta ensin toisen lantiolle ja sitten tämän paidan alle, koskettelemaan vatsan ihoa.

Kerrankin he siirtyivät itse asiaan ilman pidempiä kiertelyjä tai kaarteluja. Ilmeisesti Renin kiusaaminen oli hyvin tuotteliasta. Chet nojasi päätään taemmas tuntiessaan toisen huulten siirtyvän huuliltaan ensin leukapielelleen, käyden näykkäämässä korvalehteä ja sitten palaten kaulan monta kertaa kartoitetulle iholle. Hänen päässään ei käynytkään ajatus toisen estelystä tai asettelun muuttamisesta: hänellä oli sylissään ilmeisen innokas Ren, joka parhaillaan merkitsi hänen kaulansa ja pikkuhiljaa myös solisluidensa ihoa huulillaan ja hampaillaan.

Se hetki olisi voinut jatkua hyvin, todella olisi. Loppupeleissä Chet ei tiennyt, mistä se oikeastaan johtui. Kai se oli sekamelska Renin selän takaa satunnaisesti vilahtelevaa, nyt kiinnostavuuden pohjamutiin valahtanutta elokuvaa ja sen ääniä. Ääniä. Chet saattoi kuulla Jacobin näyttelijän pehmeitä sanoja, vaikkei enää edes ymmärtänyt, mitä ne tarkoittivat – hän oli liian keskittynyt antamaan Renille lisää tilaa ihollaan ja liu'uttamaan käsiään pidemmälle tämän paidan sisään.

Siihen asti kiharapään suusta oli kuulunut lähinnä huokauksia ja epämääräisiä äännähdyksiä, mutta tiedostamatta asiaa itse hän sanoi lopulta jotain muutakin.
”Taylor...” poika hengähti vaimeasti, melkein tukahtuneesti.
Hän ei edes huomannut mitään. Se vain oli lipsahtanut, tullut huomaamatta.

[Darcy]

Nähtävästi Renin siirto ei ollut epämieluisa, sillä Chet ei vastustellut tai työntänyt häntä pois elokuvan tieltä - päinvastoin, toisen kasvoille kohosi lievä virnistys samalla, kun vaaleamman kädet etsiytyivät syliin asettuneen pojan paidan alle. Ren antoi omien käsiensä vaeltaa myös; oikea kohosi Chetin olkapäälle ottamaan tukea, ja vasen livahti paidan alle sivelemään lämmintä ja sileää ihoa. Huulet jatkoivat matkaansa vaaleamman kaulalla, koskettaen jokaista senttiä ihosta niin perusteellisesti kuin vain oli mahdollista.
Ren olisi mielellään jatkanut pidempään, mutta valitettavasti Chet toi jälleen kerran esille sen aivottoman puolensa ja sai tummemman pysähtymään hetkeksi.

"Taylor..."

Tämän yhden, mutta silti niin kohtalokkaan sanan kuullessaan Ren ei voinut kuin henkäistä Chetin kaulaa vasten, unohtaen täysin sen, mitä oli sillä hetkellä ollut tekemässä. Mitä helvettiä toinen oli hetki sitten päästänyt suustaan? Oliko hän voinut kuulla oikein?
Hän irrottautui Chetistä ja suoristi ylävartalonsa, jääden tuijottamaan allaan istuvaa kiharapäätä. Toisen kasvoja katsellessa ei ollut minkäänlaista, ei pienintäkään epäilystä siitä, etteikö Ren tosiaan olisi kuullut oikein. Vilkaisu olkapään ylitse takana olevalle valkokankaalle puhui myös omaa kieltään - elokuva oli jälleen kerran edennyt siihen pisteeseen, että herra ufomies pääsi puolipukeissa esittelemään ihastuttavia repliikkejään yleisölle.

Renillä kesti suunnilleen kaksi sadasosasekuntia reagoida kunnolla; hän kohottautui ylös Chetin sylistä ja siirtyi oman tuolinsa luokse edes vilkaisematta poikaystäväänsä kertaakaan. Sen sijaan, että tummempi olisi tyytynyt istuutumaan paikoilleen ja nielemään tämän kunnialoukkauksen, hän nappasikin päällystakkinsa ja muut tavaransa, kääntäen kiharapäälle selkänsä mitään sanomatta.
Mutta hei, eihän tämä nyt riittänyt. Nyt Chet jäisi taatusti olkiaan kohauttaen jatkamaan elokuvan katsomista, luultavasti vain miettien, oliko Ren karannut vessaan. Vaaleamman katseluelämys piti siis jollain tavalla pilata.

Ennen kuin Chet ehti reagoida tai estää tapahtumaa mitenkään, Ren oli jo kääntynyt takaisin ja napannut popcornilaatikon käsiinsä. Hetkeäkään epäröimättä hän kumosi laatikon sisällön suoraan poikaystävänsä päälle niin, että ne popcornit, joita laatikossa oli vielä ollut jäljellä, takertuivat toisen hiuksiin ja vierivät tämän syliin.
Nyt hän oli saanut edes osittaisen kostonsa.
Mielenosoituksellisesti Ren viskasi tyhjän laatikon suoraan Chetiä päin, käännähtäen sen tehtyään ympäri ja jatkaen matkaansa salin laidassa olevia portaita pitkin uloskäynnille saakka, katsomatta kertaakaan taakseen. Helvetin Chet. Toinen saisi hyvittää tätä hänelle seuraavat kymmenen vuotta. No, ainakin hän tiesi nyt ketä kiharapää ajatteli tällaisten tilanteiden tullessa kohdalle.

[bubblegay]

Chet hämmentyi silminnähden, kun Ren yhtäkkiä nousi hänen sylistään. Hän seurasi katseellaan, kuinka poika ensin nappasi takkinsa ja kääntyi sitten selin häneen. Vaaleammalla kesti hetki tajuta, mitä oli oikein tehnyt: hän kelasi taaksepäin mielessään ja koitti selvittää itselleen, miksi Renistä oli yhtäkkiä tullut yhtä frigidi kuin kastroidusta lampaasta – ja hylännyt poikaystävänsä elokuvateatterin tuoliin. Vessaan hän tuskin oli menossa, eikä hän ollut edes sanonut mitään. Mitä Chet oli muka tehnyt?

Vaikka hän koitti kuinka keksiä syytä Renin lähtemiselle, mitään ei tullut mieleen. Chet oli juuri kysymässä, mitä toinen luuli tekevänsä, kun tummempi kääntyikin pikaisesti ympäri. Chet älähti järkyttyneenä toisen yhtäkkiä napatessa kylmästi popcorn-laatikon hänen käsistään kuin pikkulapsi tarhakaverinsa muovilapion. Renin kasvoilta saattoi sillä hetkellä lukea paljon, ja Chet varmistui epäilyksistään: hän oli selvästi vihainen kuin ampiainen. Mutta miksi? Miten Reniä oli tällä kertaa kohdeltu väärin? Hän oli mustasukkainen, muttei yleensä suuttunut turhasta. Jotain tämän takana täytyi siis olla.

Chet unohti kuitenkin kaiken syistä ja seurauksista, kun Ren teki jotain julmaa, kylmää ja taktikoitua. Hirvittävää suorastaan. Hän käänsi popcorn-laatikon Chetin pään päällä ylösalaisin ja maissipaukut putosivat vaaleamman kiharoihin, takertuen lakkaan ja vaatteisiin. Jos Chetin aiempi älähdys oli saanut jonkun edessäistujan hypähtämään, hänen vertahyytävä kirkaisunsa havahdutti koko elokuvateatterin vampyyritarinan lumoista. Chetin kiljuntaääni oli naisellisen korkea ja kantava, mutta sillä hetkellä hän vähät välitti siitä, kenen elämyksen pilasi.
“EI HIUKSIA! HULLU ÄMMÄ, EI HIUKSIA!”
Ren viskasi tyhjän pahvilaatikon häntä päin, kääntyi kannoillaan ja poistui salista taakseen katsomatta. Chet haukkoi henkeään ja haroi hiuksiaan sekä vaatteitaan, rääkäisten tuntiessaan popcornien uponneen lakattujen kiharoidensa uumeniin.

Valvoja oli tullut penkkirivistön päähän ja katsoi häntä tuimasti. Chet irvisti ja kohottautui paikaltaan, tarttuen takkiinsa ja kääntyen toiseen suuntaan, samaan johon Ren oli kulkenut. Hän ei voinut uskoa, että Ren oli tehnyt jotain noin likaista. Mitä Chet oli tehnyt ansaitakseen tällaisen kohtelun? Hän puhisi raivostuneena samalla, kun kiskoi takkinsa päälle ja saapasteli ulos salista poikaystävänsä perään, popcornit hiuksistaan ropisten.

// ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. //