Fucking and punching

[karma]

: Sirpsu ♥ :

Shelly ja Alex, uusia oppilaita kumpainenkin, olivat tavanneet aiemmin tänää ruokalassa, tottakai itsensä ravitsemisen merkeissä. He olivat tutustuneet alustavasti ja sitten hetken mielijohteesta päättäneet mennä kaupungille syömään jotain jälkiruokaa.
Ennen lähtöä, oli vaaleahiuksinen käynyt pikaisesti huoneessaan. Tarkoitus oli ollut tyhjentää koululaukkua, mutta nuori nainen olikin kokonaan vaihtanut suuren nahkaisen niittilaukkunsa pieneen, somaan olkalaukkuun, joka sekin oli kylläkin mustaa nahkaa. Laukku oli juuri sopivan kokoinen, että sinne saisi mahdutettu kännykän, avaimet ja lompakon, sekä pienen peilin ja huulikiillon. Olisi sinne ehkä mahtunut muutakin, jos olisi ahtamalla ahtanut, mutta silloin pikku laukku ei olisi näyttänyt niin sopusuhtaisen sievältä kuin sen pitäisi. Shelly oli ehtinyt huoneesta lähdettyään ja kaksikon sopimaan kohtaamispaikkaan kävellessään avaamaan suuren lettinsä, joka oli ollut koko koulupäivän ajan laskeutuneena pitkin naisen kasvojen oikeaa puolta. Nyt hiukset heiluivat kevyessä tuulenvireessä avoimina kiharoina.

Shelly ja hänen seurassaan oleva komea nuorukainen kävelivät hiljakseen pitkin pääkatua. Heillä ei ollut kiire mihinkään. Tai naisella ei ainakaan ollut ja hän uskoi, ettei Alexillakaan ollut hoppu minnekään. Mies ei ainakaan vaikuttanut lainkaan kiireiseltä tai hätäiseltä, päinvastoin.
Kävellessään koululta keskustaan, oli kaksikko vaihtanut sanan tai pari. Mutta keskustelu ei ollut ollut kovin vilkasta, mikä johtui osittain siitä, ettei Shelly ollut itse keksinyt mitään puhuttavaa. Kaikenlaista hän tahtoi kysy, muttei joko tohtinut tai löytänyt oikeita sanoja. Mutta nyt hän rohkaisi itsensä, käänsi harmaiden silmiensä katseen Alexiin, kohotti pehmeän hymynkaareen kasvoilleen ja kysyi:
"Noh, mitä sun tekis mieli?"

[sirppi]

// Täältä tullaan naiden ja lyöden//

Ulkona oli kaunis ja lämmin ilma, sen huomion Alex oli tehnyt jo pihalla odottaessaan Shellyä. Hän oli tutustunut tyttöön vain hetkeä aikaisemmin, mutta tuon kanssa oli helppo olla ja siksi kaksikko oli päättänyt lähteä King’s Waldeniin syömään jotakin jälkiruokaa. Mieskin oli käynyt huoneesaan, mutta vaatteitaan tuo ei ollu vaihtanut. Sen sijaan Alex oli ottanut mukaansa miehillekin sopivan, mustan olkalaukun. Laukkuun Alex oli ottanut lompakon, kännykän ja ohkaisen neuleen, mikäli illalla olisi viileämpi ilma.

Kaksikko oli pitänyt yllä pientä small talkia matkan varrella, mutta mitään sen syvällisempää keskustelua he eivät olleet vielä saaneet aikaan. Shelly oli hieman ujompi tyttö ja yleensä jatkuvassa äänessä olvena Alex oli itsekin hieman hiljaisemmalla tuulella. Shelly oli avannut hiuksensa, mikä sai tuon näyttämään miehen silmissä hyvin houkuttelevalta. Alex oli ehdottomasti sitä mieltä että naisella kuului olla pitkät hiukset, lyhythiuksiset naiset eivät olleet niin naisellisia, mutta kyllä sellainenkin joitakin puki.

Heidän kävelytahtinsa oli rento, ei lainkaan kiirehtivä. Alex normaalisti käveli aika nopeasti pitkillä koivillaan, mutta nyt hän pysytteli tytön tahdissa eikä se tuntunut lainkaan hassummalta. Hänestä oli ihan kiva kävellä hitaasti kohti keskustaa uuden tuttavuutensa rinnalla. Toinen käsi oli tungettu housujen taskuun, mutta Shellyn puolimmainen käsi roikkui rentona kylkeä vasten.

Alex havahtui Shellyn kysymykseen ja katsoi tätä harmaisiin silmiin. Miehellä meni hetku tajuta että nainen puhui jälkiruuasta, siksi katse viipyikinhetkisen verran turhan kauan muualla kuin Shellyn kasvoissa. Ei mies sitä tahallaan tehnyt, se oli harmiton refleksi. Mutta tajuttuaan mitä nainen tarkoitti, naurahti Alex hieman ja kohautti olkiaan: ” En tiedä, ehkä joku makea leivos maistuisi, tai jäätelö. Mitä sinä haluat?”

Mies käänsi katseensa eteenpäin ja katsahti hieman uutta kotikaupunkiaan ja sen katuja. Paikka tuntui varsin pieneltä Los Angelesin jälkeen, suorastaan tuppukylältä, mutta oli siinäkin oma viehätyksensä. Niinkuin monissa asioissa hänen uudessa asuinpaikassaan. Alex katsoi jälleen Shellyä, etenkin tuon hiuksia: ” Sinun kannattaa pitää hiuksia auki, näytät todella kauniilta.”

[karma]

Vaaleatukka katseli ympärilleen, kun kaksikko oli pysähtynyt keskustaan, johonkin paikkaan, jota ei tottavie typykkä tunnistanut. Mikä nyt ei ollut ihmekään, eihän hän ollut koskaan aiemmin käynytkään täällä. Tosin aika tavalliselta pikkukaupungin keskustalta paikka vaikutti. Tuskin tänne eksyisi. Ja olisihan Shellyllä Alex seuranaan. Tuollaisen nuorukaisen kanssa kelpasi joutua eksyksiin. Tosin eihän sitä voinut tietää, jos Alexilla olisi jotain pimeitä salaisuuksia tai luurankoja kaapissaan ..


"Hmm .. Joku ällömakea leivos vois olla ihan toimiva", nainen sitten vastasi ja hetken miettiessään mutristi huuliaan. Mutta kun oli keksinyt mitä nyt tekisi mieli, mutrusuu vaihtui heleään hymyyn. Nuorelle naiselle maistuisi nyt jokin hyvä muffinssi tai leivos, esimerkiksi kakunpala tai tai tai .. jokin. Shelly ei tiennyt vielä nyt ihan niin tarkkaan mitä hän tahtoi. Mutta nuori nainen uskoi, että eiköhän kaksikko löytäisi jonkin kivan kahvilan tai leipomon, jostai jotain kivaa ja hyvää löytyisi.
Kun Alex kehui Shellyn hiuksia ja muutenkin hänen ulkonäköään, pieni hymynkaare vaaleaverikön kasvoilla leveni. Hän oli todella otettu näistä kehuista.
"Kiitos kiitos. Tykkään itsekin pitää eniten hiuksiani auki, mutta koulun säännöt sen valitettavasti kieltävät .. Joten se jääkin sitten vapaa-ajan riemuksi", hän vastasi ja kiitti pehmeällä äänensävyllä. Toden totta. Shelly oli kovin harmistunut, ettei voinut pitää pitkiä vaaleita kutrejaan avoinna tunneilla ja muutenkin kouluajalla. Aamuisin pääsisi paljon vähemmällä laittamisella, kun ei tarvitsisi pähkäillä että millaiselle kampaukselle pehkonsa asettelisi. Mutta säännöt olivat sääntöjä ja niitä Shelly aikoi noudattaa - paitsi meikkiä hän ei halunnut kokonaan hylätä.

"Mistähän me löydettäis joku kiva kahvio tai vastaava?" nuori nainen sitten kysyi tai oikeastaan ajatteli ääneen, samalla katsellen ympärilleen miettiväisenä.

[sirppi]

" Ällömakea kuulostaa hyvältä", Alex totesi hymyillen ja alkoi pohtia omaa valintaansa. Joku kinuskinen kakkupala, tai marjainen leivos voisi olla hyvä. Mutta jostakin syystä joku kermainen makupala kiehtoi eniten. Mikähän se olisi? Alex toivoi että King's Waldenissa olisi edes yksi siedettävä kahvila, jossa olisi myös hyviä leivonnaisia. L.A:ssa kun helposti tottui vähän paremmalle, kuin mitä pienemmillä brittikylillä oli tarjottavana.

Shellyn otettua kehut vastaan hymysyin, hymyili Alexkin tälle. " Minä en ymmärrä nuita sääntöjä, kävin enenn julkista koulua, jossa sai näyttää miltä haluaa", jenkki sanoi hieman kulmiaan kurtistaen ja nauraa hörähti sitten, " minullakin oli ennen tuuhea parta, vaan täällä pitää olla siloposkinen kuten 12 vuotiaana." Alex odotti tuskalla joka aamuista parranajoa, ihohan siinä tulisi kärsimään.

Shellyn esitettyä kysymyksensä katseli pitkä mies ympärilleen mietteliäänä. Kadut olivat täysin outoja hänelle, eikä hänellä ollut hajuakaan missä päin voisi olla lähin kahvila. Hän katsahti eteen ja taakse, tarkisti sivutkin. Kohottaen olkiaan Alex katsahti naiseen: " Ei hajuakaan, mutta eiköhän täällä edes yksi ole."

[karma]

"Joo, olen kyllä vähän samaa mieltä noiden sääntöjen kanssa. Tottakai siistiä olemusta ja koulupuvun käyttöä voi vaatia, mutta ei minusta silti saisi luovuutta oman ulkonäkönsä suhteen liikaa rajoittaa tai suorastaan kuihduttaa ja tappaa", Shelly virkkoi ja hymyili puheilleen. Tällä luovuuden rajoittamisella nuori nainen toki tarkoitti pitkien hiusten kiinnipitoa ja meikkiä muun muassa. Eikä Shellyä itseään haittaisi lainkaan, jos jollain jätkällä partakin kasvaisi, kunhan se ei olisi mallia joulupukki tai Dumbledore tai helvetin enkeli. Shelly hipaisi ajatuksissaan hiuksiaan ja mietti vielä mielessään, mitähän kaikkea koulu oppilaiden ulkonäöstä kielsi tai rajoitti. Hän ei ollut vielä niin tarkkaan kaikkiin sääntöihin tutustunut, vain suurinpiirtein tsekannut kaiken, ainakin melkein.

Siinä miettiessään, katseli vaaleaverikkö ympärilleen ja samalla pohti ja pohti minne he voisivat mennä. Hän otti pari kävelyaskelta siinä ajatuksissaan ja aivan kuin taikaiskusta nuoren näkökenttään osui pieni leipomokahvila. Kuin tilauksesta suorastaan!

"Katso! Tuolla on joku tollanen paikka", Shelly hihkaisi iloisena ja katsoi sitten Alexia, nyökäten kuitenkin pienen liikkeen suuntaan päällään.
Paikka näytti oikein sievältä ainakin näin kaukaa katsottuna. Varmasti lähempääkin. Pienen valkeapintaisen liikekeskuksen alakerrassa oli pieni liikehuoneisto, joka oli ulkoa päin ehostettu vanhanaikaiseen tyyliin - tai sitten se oli oikeasti vanha. Oli pieniä kukkapurkkeja ja liitutaulukylttejä, pari lyhtyä, jotka eivät tosin palaneet, sekä pari nimikylttiä. Kahvilan nimi oli Amor. Yksinkertaisesti ja kliseisesti ehkäpä? Kaksikon onneksi paikka oli vieläpä auki.

[sirppi]

Alex oli mielissään, kun Shelly ajatteli samalla tavalla kuin hän koulun säännöistä. Ehkäpä heillä olisi muutakin yhteistä? Mies vilkaisi nuorta naista ja hymyili itsekseen jollekkin ohijuosseelle ajatukselle. Olihan Shelly hyvin nätti ja mukavan aloinen tyttö, mutta edes Alex ei ajatellut sen pidemmälle vaikka olisi halunnutkin.

Nuori mies oli aavistuksen vajonnut ajatuksiinsa ja jo osaksi unohtanut heidän edes etsivän jälkiruoka paikkaa, siksi hänen reaktionsa Shellyn hihkaisuun oli hämmästynyt kulmien nosto. Mikä ihmeen paikka? Katsottuaan naisen nyökkäämään suuntaan tajusi hän pyyhkiä yllättyneen ilmeen ja torua itseään hajamieliseksi tolloksi. Hän hymähti hyväntuulisesti ja katsahti jälleen vaaleaverikköä: "Niinpä näyttää, menemmekö siis sinne?". Se ei oikeastaan ollut kysymys, sillä Alex oli ottanut jo ensimmäiset askeleen viehättävän näköistä pikkuliikettä kohti.

" Mitä sinä muuten opiskelet, pääaineena siis", amerikkalainen kysyi uudelta saksalaiselta tuttavuudeltaan. Salaa mies toivoi että Shellynkin pääaineena olisi musiikki, sillä olisi mukavaa soittaa tai laulaa yhdessä ja muutenkin hengailla tunneille.

[karma]

Kaksikko lähti yhteistuumin, ilman mitään sen suurempaa sanallista sopimusta, kävelemään kohti sitä söpöä pientä kahvilaa. Siinä kävellessään Alex uteli nuoren naisen pääainetta. Shelly kääntyi mieheen kohdin, tai oikeastaan käänsi vain hieman päätään. Vaaleatukka hymyili ennen vastaustaan, ja oikeastaan sen jälkeenkin.
"Opiskelen pääaineenani vieraita kieliä. Tai no en minä osaa kuin äidinkieleni saksan lisäksi englantia, italiaa, ranskaa ja espanjaa. Ja ainiin, olen minä pari kurssia käynyt latinaakin. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että opiskelen todella vähän kieliä, tai sillai osaan puhua. Moni minun luokallani Berliinissä osaa ainakin kolmea tai useampaa kieltä enemmän kuin minä", Shelly kertoi ja todettuaan, ettei muka omasta mielestään osannut kuin muutamaa kieltä, hän naurahti sanojensa päätteeksi. Nuoren naisen vaatimattomuus saattoi jostakin olla jopa naurettavaa, mutta Shellystä ei saanut kerskujaa ei sitten millään. Samalla tavalla hänestä ei saisi öykkäriä tai tappelupukariakaan. Kuten oli saanut se kamala Bambi huomata aiemmin tänään.

"Mitä sinä puolestasi opiskelet?" Shelly kysyi sitten esittäen vastakysymyksen. Tosin oli hän aidosti kiinnostunutkin nuoren miehen pääaineesta. Samalla vaaleaverikkö tarttui kahvilan oveen ja astui sisään, kohteliaan Alexin antaen naisen mennä ensin. Toinen tulisi sitten itse perässä, varmaankin sulkien oven myös perässään. Shelly odotteli kohteliaasti nuorukaista tai ainakin hidasti vauhtiaan niin, että he voisivat mennä yhdessä katselemaan kahvilan tarjontaa lähemmäs tiskiä, jossa parhaillaan jokin vanhempi naishenkilö vaaleanpunaisessa hatussaan ja nutussaan sekä ruudullisessa hameessaan tilasi mansikkaviinereitä. Ilmeisesti hän tahtoi ottaa ne mukaan ja viedä mennessään. Vanha nainen puhui vahvalla brittiaksentilla ja oli kovin laitetun näköinen. Ehkäpä valkeat hiuksensa nutturalle sitonut nainen oli menossa jonnekin kyläilemään?
Shelly katseli uteliaana kahvilan herkkuja, jotka oltiin aseteltu esille lasiseen vitriiniin tai sen sellaiseen. Hän ei osannut ainakaan ensikatsaukselta päättää mitä tahtoisi. Ja tiesipä nuori nainen, ettei rahastakaan olisi tilausta sitten myöhemmin tehdessä kyse. Kyllä hän voisi ostaa mitä tahansa, mitä hän halusi tästä kahvilasta. Ja olipa Shelly myös aivan varma, että hän löytäisi jotain suuhunpantavaa, joka hänelle kelpasi.

[sirppi]

Alex odotti uteliaana Shellyn vastausta, salaa toivoen että pääaineena todellakin olisi musiikki. Pettymyt ei kuitenkaan veltostanut iloista ilmettä kasvoilta, kun nuori nainen kertoi opiskelevansa vieraita kieliä. Hän nyökkäsi hyväksyvästi toisen sanoille, mutta naurahti kevyesti Shellyn päivitellessä kuinka harva kieltä tuo puhui. Oliko neljä kieltä oman äidinkielen lisäksi muka vähän? " No, jos yhtään lohduttaa niin minä en puhu kuin englantia ja espanjaa." Oli hän koulussa opiskellut jonkinverran ranskaa, mutta siitä nyt ei ollut tullut mitään ja espanjan kielenkin nuorukainen oli oppinut yksinkertaisesti koska L.A:ssa asuu paljon meksikolaisia. Hänen on ollut ikäänkuin pakko oppia.

" Musiikkia, pääasiassa kitaraa ja laulamista", jenkki totesi kävellessään Shellyn perästä sisään kahvilaan ja hymähti sitten jostakin syystä. Laulaminen taisi olla hänellä enemmän lahjakkuus kuin soittaminen, sillä kuka tahansa oppii soittamaan kitaraa jos vain harjoittelee ahkerasti, mutta kellä tahansa ei ollut luonnostaan hyvää lauluääntä. Eikä ääni muuttunut kauniiksi laulamalla, ei variksen raakkuminen muutu liverrykseksi raakkumalla.

Alex sulki oven perässään ja käveli Shellyn vierelle ihastelemaan lasista tarjoiluvitriiniä, mikä pursusi erilaisia herkullisia leivoksia ja täytettyjä leipiä, sekä pieniä suolaisia piirakoita. Vesi herahti Alexin kielelle, kun hän katseli makeita leivonnaisia, joissa ei ollut valikoiman puutetta. Erityisesti ruskeasilmäistä kuitenkin kiehtoi suklainen kakkupala, joka näytti hyvin kuohkealta. " Minä ainakin otan tuon", nuorukainen totesi ja osoitti valtaisaa kakkupalaa etusormellaan, " joko sä oot päättäny?"

[karma]

Uteliaana ja eri vaihtoehtoja pohtien, katseli vaaleaverikkö herkkuvitriiniä. Suolaiset tarjottavat näyttivät huikean hyviltä ja varmasti maistuivatkin mahtavilta, mutta koska Shelly oli juuri syönyt, teki hänen ennemmin mieli jotain makeaa, ehkäpä jopa ylimakeaa. Nuori nainen katseli ja katseli, mietti ja mietti. Yllättyneenä hän oli myös huomannut, ettei hinnatkaan olleet pilvissä, vaan lähes taskurahaluokkaan kaikki herkut oltiin hinnoiteltu.
Kun Alex ilmoitti mitä aikoi ostaa ja syödä, katsahti Shelly miehen sormen osoittamaan herkkuun. Ja kun neito huomasi suussasulavan näköisen kakkupalan, ei hän voinut vastustaa kiusausta ja tilata samaa.
"Taidan kallistua tuon samanlaisen kakkupalan suuntaan. Näyttää se niin hyvältä ..", Shelly vastasi pehmeästi naurahtaen ja suuntasi sitten nuorukaisen kanssa kassalle. Kassa oli juuri sopivasti vapautunut ja kaksikkoa tervehti tiskin takana myyjä, jolla oli sievä pitsinen essu, jossa luki kahvilan nimi pienellä kaunoprintillä. Ystävällisen aurinkoisesti hymyillen kysyi nainen mitä he tahtoisivat.
"Ottaisimme kaksi palaa tuota hyvännäköistä suklaakakkua. Juotko sinä kahvia tai jotain muuta, Alex?" Shelly hoiti tilauksen ja katsahti sitten kysyen nuorukaiseen päin. Heillä ei ollutkaan ollut puhetta juotavasta. Nainen itse ainakin aikoi juoda jotakin, vaikka sitten teetä tai kaakaota tai vaikka limonaadia, mutta Alexista hän ei osannut yhtään edes arvata mikä hänelle kelpaisi. Kahvi olisi ilmeinen valinta, mutta eihän sitä tiennyt. Ja olihan kahvejakin erilaisia vaihtoehtoja.
Shelly kaivoi pienestä nahkalaukusta lompakkoaan ja odotteli seuralaisensa vastausta. Tottakai nuori nainen aikoi tarjota kaiken tämän nuorukaiselle, mutta jos se ei sopisi miehelle, maksaisi Shelly ainakin oman osuutensa. Ei hän halunnut, että Alex tarjoaisi kaikkea.

[sirppi]

Kakkupala oli erittäin houkutteleva näky, se sai veden herahtamaan kielelle ja Alex toivoi että kaunokainen mauistui yhtä hyvältä kuin näytti. Monesti hän oli nimittäin pettynyt odotellessaan ruualta, etenkin leivoksilta, liian paljon. Moni kakku päältä kaunis, niinhän se sanontakin menee. Mutta jokin kakkupalan ulkoisessa annissa teki miehenalun harvinaisen toiveikkaaksi, olihan pala suorastaan taideteos. Alex huvittui ajatelmistaan, mutta tottahan se oli. Monissa kahviloissa kakku kyllä oli hyvää, mutta ulkoinen olemus saattoi olla hyvinkin arkinen. Mutta tämä kakkupala oli kaunis ja viimeistellyn näköinen, sen koristelu oli pelkistettyä, mutta kaunista. Ja hyvän näköistä.

Jättäen kuitenkin kakun anaalysoinnin kokeneemmille yksilöille ja hymyili tyytyväisesti Shellyn sanoille. ” Erinomainen valinta neitoseni”, Alex lausui muka hienostuneesti ja lähti vaaleaverikön vanavedessä kohti tiskiä. Kun tyttö sitten kertoi tilauksen ja katsahti Alexia kysyen kahvin perään, näytti miekkonen hetken aikaa hämmästyneeltä. Hän oli miehenä tottunut olemaan se tarjoava osapuoli, mutta ei hän pistänyt pahakseen vaikka Shellyn tarjoaisi, voihan hän tarjota seuraavalla kerralla. ” Kahvi, mustana”, tuo lausui matalalla äänellään kiitollisuuden paistaessa silmistään, ” minä tarjoan sitten seuraavat kakkupalat.” Se oli totemus, josta kuuli että Alex toivoi tälläisen kahvitteluhetken toistuvan.

Kahvilan täti lähti kohti vitriiniä otattuaan vastaan tilaukset. Hänen piti ottaa kakkupalat tiskinpuolelta, koska kuten monissa kahviloissa, ei asiakas voinut itse ottaa tuotetta, vaan se piti pyytää. Alex oli aina ollut sitä mieltä että järjestely oli typerä ja hidastava, mutta eipäs ollut sitä pelkoa, että joku rähmäkäpälä puristelisi ja lämisi kaikki kakkupalat läpi etsiessään parasta yksilöä.
Hetkistä myöhemmin nainen palasi ja ojensi kakkupalat, kahvin ja Shellyn tilaaman juoman tiskille, pienen puutarjottimen päälle. Alex, joka seisoi Shellyn vieressä, tarttui tarjotinta reunoista, valmiina kantamaan heidän herkkupalansa mieluisimpaan pöytään. Olisihan se ollut häveliästä pistää herkun tarjonnut tyttö vielä raahaamaan tarjotin naamaan eteen.

Alex tiiraili kahvilaa, jossa ei ollut hirveän paljon asiakkaita, joten suurinosa pöydistä oli vapaana. Hänen silmänsä löysivät pyöreän kahden hengen pöydän, joka oli tarpeeksi kaukana tiskistä, jotte kaksikko pystyi keskustelemaan rauhassa ja tarpeeksi lähellä ikkunaa, että pystyi ihailemaan kävelykatua halutessaan.
Varmoin askelin lähti lähes kaksi metrinen mies kävelemään kohti pöytää, sillä hän uskoi se miellyttävän myös Shellyä. Mutta mistäpä sitä tiesi vaikka vaaleaverikkö istuisi mielummin syrjäisimmässä ja pimeimmässä nurkassa. Alex tuudittautui kuitenkin siihen uskoon, että Shellyn ilmaisisi mielipiteensä mikäli pöytä ei miellyttänyt.

[karma]

Alexin kertoessa mitä tahtoi juotavaksi, nyökäytti Shelly päätään, otti sopivan rahasumman lompakostaan kassaneidin näpyteltyä tilauksen koneelle. Käteistä oli aina mukana jonkin verran, vaikka olihan toki kortillakin kätevä maksaa. Mutta nyt vaaleaverikkö maksoi käteisellä ja antoi vielä tasarahankin. Kassa kiitti ja kuittasi.
Seuraavaksi nuori nainen laittoi lompakkonsa mustaan, pieneen olkalaukkuunsa ja lähti kävelemään vähän miekkosen perässä kohti tämän valikoimaa pöytää. Ja kuinka sievän kahvittelupaikan oli toinen valinnutkaan! Sopiva pöytä heille kahdelle, sopivalta paikalta. Hieno valinta, myönsi Shelly. Mies oli selkeästi ajatellut asiaa, eikä valinnut jotain ruuhkaista käytäväpaikkaa tai paikkaa, joka oli liian lähellä ovea tai tarjoilutiskiä. Saati jotain vessaa. Paikka oli kivan valoista ja rauhaisa, ja olihan siitä hyvät näkymät joka suuntaan, niin kahvilan sisätilaan kuin uloskin.

Nuori neito istuutui omalle tuolilleen ja otti tarjottimelta, jonka Alex oli laskenut pyöreälle pikkupöydälle, oman kakkupalalautasensa sekä juomansa. Hän asetteli ne eteensä ja otti jo lusikankin toiseen käteensä hentoon otteeseen. Kohta hän ja Alex saisivat maistaa varmasti törkeän hyvää herkkua. Ainakin leivos näytti suussasulavalta, joten olisi uskomatonta, jos se maistuisikin vaikka todella kuivalta tai muuten vain mauttomalta. Ei se voinut maistua sellaiselta, sen täytyi olla hyvää.
"No joko maistetaan?" Shelly kysyi sitten nostaen meikattujen silmiensä katseen seuralaiseensa hymyillen pehmeästi.

[sirppi]

Alex istahti tummaksi petsatulle puutuolille ja asetti tarjottimen keskelle pientä pöytää. Nojautuessaan penkin selkää vasten huomasi nuori mies että se oli harvinainen miellyttävä tuoli istua. Selkänoja myötäili miehen selänkaaria täydellisesti ja tummasilmä tunti olonsa mukavaksi. Pieni huokauskin karkasi nuorukaisen suusta tyytyväisyyden merkiksi.

Laukkunsa hän oli laskenut lattialle penkkinsä viereen ja se nojasi miehen jalkaa vasten. Alex katseli istuutuvaa Shellyä ystävällisesti ja tarttui itsekin lusikkaan hieman tyttöä myöhemmin. Häntä huvitti tytön kärsimättömyys, ilmeisesti tuolla oli samanlainen hinku päästä maistaman herkkua kuin hänelläkin. " Oletko aina yhtä kärsimätön", Alex kysäisi virnuillen ja upotti metallisen pikkulusikan kakkupalaansa ja nosti palan suuhunsa. Se suli miehen kielelle kuin unelma ja sen makeus hiipi ihanasti tajuntaan. Rakenne oli kuohkea ja ilmava, muttei missään nimessä kuiva. Mies hymähti nautinnollisesti ja nielaisi: " Mutta en voi syyttää sinua, tämän on melkein parempaa kuin seksi." Ja Alex lohkaisi uuden palan unelmakakusta.

[karma]

Vaaleaverikkö otti metallisella, sirolla lusikallaan pienen palan omasta kakkupalastaan. Hän kuuli miehen puheet, naurahti pehmeästi ja söi sitten lusikallisen huumaan huikean näköistä suklaakakkua. Ja kuinka huumaava herkkupalan maku olikaan! Nuoren naisen makuhermot suorastaan tanssivat ripaskaa riemusta ja nautinnosta. Kakku oli helvetin hyvää, suorastaan syntisen hyvää. Kielellään pehmeää ja makeaa makua suussaan tunnustellen, nainen katseli tummaa kakkupalaa edessään pöydällä. Ai että kuinka hyvää se todellakin oli. Ja taisi Alexkin ihan pikkuisen pitää samaisesta suklaaherkusta. Reaktiosta päätellen. Sekä myös seuraavista sanoista, jotka saivat Shellyn huvittuneeksi. Nuorukaisen mukaan suussasulavan suklainen kakkupala oli miltei parempaa kuin seksi. Vai niin ..

"Poikaparka, oot sit vissiin saanu huonoa seksiä elämässäs kokea ..", Shelly naurahti ja jatkoi heti perään:
"Mut on tää kuitenkin törkeen hyvää". Toden totta. Kakkua voisi hehkuttaa vaikka kuinka kauan. Ei se yhtään sen huonommaksi muuttunut, kun sitä lusikoi uudelleen kerran jos toisenkin. Sitä vain tahtoi syödä ja syödä. Shelly herkuttelikin suklaaherkullaan hitaan nautinnollisesti. Ei tätä pitänyt hotkia, vaan syödä silmillään ja nautiskella suullaan. Mmmm ~ ♥

"Harrastat sä jotai urheilua tai jotai? Mä vaan, ku et näytä sellaselta jätkältä, joka useinkin söis tällasia syntisen hyviä suklaaherkkukakkuja", nainen sitten kysyi. Ja totta hän puhuikin. Ei hänen seuralaisena näyttänyt yhtään siltä, että söisi paljon kaikkea epäterveellistä. Vaan päinvastoin, kundi näyttä hyvin treenatulta, mikä oli toki ilo silmälle.

[sirppi]

Alex hymähti toisen sanoille huonosta seksistä, toinen tumma ja miehinen kulmakarva kohosi hieman uteliaisuudesta, mutta ei tuo kommentoinut asiaa sen kummemmin. Hän oli asiasta erimieltä, muttei halunnut tehdä keskustelusta liian seksipainotteista, ei ainakaan vielä. Suklainen kakku hiveli vielä hänen makuhermojaan nautinnollisesti saaden aikaan tietynlaista mielihyvää. Vaikka tuo mielihyvä olikin erilaista kuin seksistä ja laukeamisesta tuleva mielihyvä oli se omalla tavallaan lähes yhtä hyvän tuntuista ja sai miehen hyvälle tuulelle.
Alex lusikoi kakkua suuhunsa astetta nopeammin kuin Shelly, muttei itsekään syylistynyt hotkimiseen. Hän naurahti kevyesti naisen kysymykselle ja kohautti hieman olkiaan. ” Pitäähän sitä jotakin aina yrittää tehdä, mutta taidan olla lähinnä siunattu hyvillä geeneillä”, ruskeasilmä totesi pienen mietinnän jälkeen, ” mutta en minä mikään herkkusuukaan ole, tämä taitaa olla erityistapaus.”
Metallinen lusikka kosketti viimeisen kerran kakkua ja lusikoituaan viimeisetkin muruset suuhunsa ja hörpättyään viimeisen kulaukset harvinaisen hyvää kahvia, istui Alex rennosti selkänojaan nojaten ja Shellyä mietteliäänä katsellen. ” Aiotko viettää lomasikin täällä vai mennä kotona käymään? Millainen perhe sinulla muuten on”, mies kysäisi uteliaana halusta tuntea tuo tyttö paremmin. Toki hänellä kävi mielessä muunkinlaiset tutustumiskeinot, mutta Alexin tapoihin ei kuulunut olla hyökkäävä. Yleensä hän oli hyvinkin flirtti naisille, mutta jostakin syystä Shellyn kanssa hän halusi olla varovaisempi ja edetä rauhallisemmin. Ajatuksen hiipiessä tajuntaan Alex yllättyi itsekin käytöksestään, mutta tunsi itsensä sen verran hyvin että kyllä hänen luonteensa jossakin vaiheessa pulpahtaisi pinnalle..

[karma]

Shelly söi kakkuaan tasaista tahtia ja välillä pysähtyi maisteemaan makua suussaan, pyörittelemään kielellään. Kakkupalanen hupeni lautaselta hitaasti, mutta kohtasi tiensä pään. Viimeisen palan jälkeen nainen laski lusikan lautaselle ja huokaisi tyytyväisenä nieltyään (kuulostipa irstaalta). Niinhän sitä sanottiin, että viimeinen pala oli paras. Ja taisipa se olla sitä nytkin. Enenpää kyseistä herkkua ei Shelly ainakaan enää tahtoisi nyt. Oli se sen verran makeaakin ollut. Eikä sitä saisi muutenkaan syödä liikaa makeaa mahan täydeltä. Voi tätä kliseisten lausahdusten määrää, joita naisen päässä pyörähteli. Onneksi hän ei sentään erehtynyt laukomaan niitä ääneen.

Nainen siinä istuessaan ei tahtonut olla toimeton, vaan pinosi molempien lautaset tarjottimelle, sekä joi limulasinsa tyhjäksi. Puoliksi täynnä olevan pullon hän laittoi laukkuunsa, johon se juuri ja juuri mahtui. Onneksi kyseessä oli kuin olikin muovipullo, jossa oli korkki, eikä sellainen vanhanaikainen lasipullo, joka avattiin korkinavaimella. Sitä ei niin vain mukana kuljetettaisi. Tosin Shellyn mielestä ehkä tällaiseen hieman vanhanaikaiseen kahvilaan olisi juuri sellaiset lasipullot sopineet paremmin. Mutta ehkäpä asiakkaita oltiin ajateltu tässä asiassa, kenties.

"En tiedä vielä. Eipä Saksaan kauaa lennä, mutta .. en ole tullut ajatelleeksi koko asiaa. Saattaahan se olla, että menen kotiin. Olisihan se ankeaa viettää vaikka joulua yksin täällä. Se olisi eri asia, jos vaihtoon olisi lähtenyt niin, että olisi saanut host-perheen", Shelly vastasi ja mietti itsekin asiaa nyt tarkemmin. Olihan oma perhe moneen kertaan sanonut, että sai ja pitikin tulla käymään, vaikkei vuosi poissa kotoa ollutkaan pitkä aika. Mutta kyllä joulu piti viettää perheen parissa. Eikä se nyt hänen kohdallaan rahastakaan kiinni ollut se matkustelu.
"Isäni on valokuvaaja ja äitini on kirjailija. Mulla on kaksi isoveljeä sekä pikkusisko myös. Meidän kotimme on Berliinissä", hän myös kertoi hieman perheestään, kun Alex oli sitä kysynyt.

"Entä sä? Millaisesta perheestä tulet?"