Vuosisadan draamanäytelmä.

[Darcy]

[ Agi, bubble & love tänne ! ]

Läksyjen teko ei ollut koskaan oikein luonnistunut Joceylta. Kyllä hän ne aina jotenkin valmiiksi sai ja kaapi ihan hyviä arvosanoja, mutta syyt taisivat olla enemmänkin nokkeluudessa kuin antaumuksellisessa työskentelyssä. Mutta onneksi hänellä oli Lily, tytön opiskelutaktiikka taisi olla hieman toista luokkaa kuin hänen omansa - ja valitettavasti oli myönnettävä, että älykkyystasokin oli jonkin verran korkeampi. Siis opiskelun suhteen. Jocey kuristi hieman kulmiaan ja käänteli matematiikankirjansa sivuja, tökkien itseään polveen viivottimella. Hän istui lattialla kirjat sylissään ja yritti nähdä jotain loogista ideaa tehtävänannoissa, jotka eivät oikein ottaneet valaistuakseen. Lily oli törkeästi vallannut suuren pinta-alan pehmeästä sängystä ja makasi lähellä laitaa omien läksykirjojensa kanssa. Hieman tuskastuneena Jocey nojasi päätään taaksepäin, kunnes se osui tytön jalkaan. Samalla hän painoi selkänsä kiinni sängyn laitaa vasten ja hylkäsi viivottimen viereensä lattialle.

Hän tarvitsi kynän. Pieni silmäys lattialle kertoi, ettei kirjoitusväline ollut lähistöllä. Jocey puuskahti itsekseen ja iski matematiikan kirjan lattiaan niin että läsähti, kumartuen etsimään kynäänsä sängyn alta. Sitä ei kuitenkaan löytynyt ja hieman hölmistynyt ilme kasvoillaan blondi kohotti katseensa sängyllään olevaan Lilyyn, siristäen silmiään.
"Ei sinun tarvitse syödä kyniäni nälkääsi, olisin kyllä voinut ostaa sinulle jotain ruokaakin", hän ilmoitti tytölle kulmiaan kohotellen. Lyijykynä oli mystisesti kadonnut eikä sitä löytynyt lattialta, joten Lilyllä oli pakko olla näppinsä pelissä. Eikä Jocey omistanut enempää kyniä, hän oli hävittänyt kaikki. Hieman ironista, luulisi että rahassa kierivänä pentuna hänellä olisi laatikot täynnä kirjoitusvälineitä, mutta ei. Hän katsoi Lilyä pitkään mitään sanomatta, kunnes huulille levisi virnistys.
"Kerro minne piilotit sen", Jocey käski, kohottautuen ylös lattialta, "tai kidutan sinua kunnes itket ja kerrot."
Hän kumartui tytön ylitse ja siirsi painonsa sängylle, kunnes oli nelinkontin Lilyn päällä. Omahyväisesti hymyillen Jocey kumartui hieman lähemmäs, siirtäen toisella kädellään koulukirjoja syrjään. Opiskelu oli ihan turhaa, jos ei omistanut kynää. Minne Lily oli voinut pienen viattoman luontokappaleen piilottaa? Hmm.

Jocey ujutti kätensä Lilyn selän alle ja kierähti itse selälleen sängylle, vetäen tytön mukanaan lähemmäs seinän viertä niin, että kohta jossa tämä oli hetkeä aiemmin maannut, jäi tyhjäksi. Ja siinähän se kynä oli, hautautuneena päiväpeiton sekaan. Selvä salajuoni häntä vastaan.
"Olet katala", Jocey totesi ja kurotteli toista kättään kynää kohden. Homman olisi tietysti voinut hoitaa muullakin tavalla, mutta tämä oli ihan mukavaa näin. Kynä kuitenkin menetti mielenkiintoisuutensa ja Jocey kohotti päätään sen verran, että ylsi hamuamaan Lilyn huulia omillaan samalla, kun hän painoi tämän selän taakse kiedotulla kädellään tyttöä lähemmäs itseään.

[ ....On tosi tasokasta kaverit, tiiän. ]

[Agitha]

Lily silmäili matematiikan kirjaansa lähes tylsistyneenä, ja opetteli huvikseen kaavakirjasta löytyviä kaavoja ulkoa. Tehtävänsä hän oli laskenut hetki sitten, ilmeisesti Jocey ei ollut aivan yhtä terävä kuin hän. Se ei ollut mitenkään yllättävää valokuvaajalta.
Tyttö makasi Joceyn sängyllä jalat suorallana, ja piti kirjaa ilmassa kasvojensä yläpuolella. Hän oli nerokkaasti onnistunut valtaamaan koko sängyn pienestä koostaan huolimatta, ja Jocey oli tyytynyt lattiapaikkaan. Ilmeisesti poika oli onnistunut hukkaamaan kynänsä, ja Lily vilkaisi häntä lukemisensa lomasta.
"Mutta kun minulla oli niin nälkä", hän valitti, kun Jocey syytti häntä lyijykynänsä ahmaisemisesta. "Lyijy on paras lääke matalaan verensokeriin."
Jocey ei kuitenkaan näyttänyt olevan enää kiinnostunut läksyistään, sillä hän nousi seisomaan, ja vaati Lilya kertomaan, minne hän oli kynän piilottanut.
"Se on minun vatsalaukussani, kuten sanoin", Lily vastasi vakavalla naamalla, ja laski oman kirjansa lattialle. Hänellä oli aavistus siitä, että kirja saattaisi olla tiellä lyijykynää etsiessä.
"Kiduta minua, baby", Lily sanoi muka seksikkäästi, kun Jocey konttasi hänen päälleen kuin paraskin gigolo. Lilylla ei ollut ongelmaa heittää härskiä läppää, ja Joceyn kanssa hänen juttunsa karkasivat välillä käsistä. Ehkä se johtui siitä, että heillä oli hauskaa yhdessä, ja Joceyn kanssa rentoutuminen tuntui turvalliselta.
Lily ei nähnyt syytä vastustella, kun Jocey kierhähti hänen viereensä sängylle ja veti Lilyn mukanaan ilmeisesti löytäen kadonneen kynän Lilyn äskeiseltä olinpaikalta.
"O-ou", Lily sanoi ja oli näyttävinään pelokkaalta. "Okei, huijasin. Oikeasti en syönyt sitä. Ja siksi minulla on vieläkin nälkä."
Ilmeisesti kynä ei enää kiinnostanut Joceyta, vaikka hän oli nähnyt sen eteen niin paljon vaivaa. Se hymyilytti Lilya, ja ei vastustellut Joceyn laskeutuessa suutelemaan häntä huulille. Pikemminkin päinvastoin.
Varovaisesti hän hivutti pienet kätensä pojan paidan alle, ja kutitteli tämän kylkiä samalla kun suuteli häntä. Jos Jocey oli herkkä kutiamaan, siitä saattaisi seurata kutituskilpailu.

[loveliina]

Tänään oli tärkeä päivä, Cassielle, Chetille, sekä heidän suunnitelmalleen. Oli jo vaiheen kaksi aika, aika pilata kehittyvän nuoren rakkauden, Lilyn ja Joceyn, suunnitelmat romanttisesta iltapäivästä. Tätä varten Cassie oli henkisesti valmistanut itseään jo jonkin aikaa. Tämä ei ollut varma, pystyisikö pitäytymään roolissaan kun näkisi Joceyn. Tai kun näkisi Lilyn. Ja no, parhaassa tapauksessa, eli juuri tässä, heidät molemmat. Yhdessä. Toisiinsa kietoutuneena, kieltä toisen kurkkuun tunkien, seinää vasten, vaatteet lattialla.... Ei. Cassie ei antaisi ajatustensa vaeltaa hetkeäkään pidemmälle, nyt olisi aika toimia.
Poika vilkaisi Chetiä, jonka kanssa tämä seisoskeli käytävällä, odottaen oikeaa hetkeä. Nämä tiesivät huoneessa numero kolme olevan sekä Jocey, että Lily. Kuuleman mukaan nuo olivat yhdessä sinne menneet, eivätkä toistaiseksi ainakaan ulos tulleet. Pojat olivat juuri saapuneet oleskeluhuoneesta, jossa olivat vetäneet kiihkeän draaman, siitä, kuinka halusivat toisiaan. Ja totta kai, kysymyksiä herättäen, nämä olivat poistuneet kohti huoneita, mikäs sen parempaa juoruja ajatellen.

Cassien hengitys tiheni sydämenlyöntien kanssa, tämän ajatellellessa, että sekuntejen kuluessa oltaisiin taas menossa. Poika huomasi, toinen korva ovessa kiinni, että huoneeseen laskeutui merkitsevä hiljaisuus. Siellä ei mitä ilmeisimmin tarvittu enää sanoja, annettiin vain hormonejen puhua. Poika kokeili hiljaa, huomaamattomasti ovea, joka oli jäänyt lukitsematta. Tämä avasi sen niin hitaasti ja hiljaisuudella, ettei voinut olla mahdollista, että kukaan ainakaan sisällä huomaisi sitä. Sitten poika suoristautui ja kääntyi katsomaan Chetiä. Tämä nosti kolme sormea, kolmen sekunnin merkiksi.
Ensimmäisen sormen laskiessa, Cassie tarttui toisen paidan kauluksesta painautuen lähemmäs. Toisen sormen laskiessa tämä virnisti hermostuneesti ja yritti hengähtää ulos jännityksensä. Viimeisen sormen laskiessa poika vielä nyökkäsi toiselle, ja vetäisi kaksikon huoneeseen sisään, niin että ovi paukahti auki. Ennen kuin he sisällä olivat, Cassie päätyi painamaan huulensa toisen huulille intohimoisesti, kuin nämä olisivat suudelmaan uppoutuneina etsimässä ensimäistä pehmeää alustaa, jolle laskeutua.

Tämä oli se hetki, kun se iski Cassieen.
Jocey. Jocey oli tuossa. Jocey oli niin lähellä, metrin parin päässä. Se sattui enemmän kuin Cass oli osannut kuvitella. Tämä oli luullut olevansa turta, ettei mikään enää voisi sattua, ei näin paljoa. Se löi vasten kasvoja, kuin jäätävä vesi. Cassieta kuvotti. Tätä huimasi, itketti, nauratti... Poika ei osannut päättää.
Cass oli vältellyt Joceytä tähän mennessä jo niin pitkään, että toisen näkeminen, silmästä silmään, ei vain ajatuksissa tai unissa, tuntui epätodelliselta. Mutta mikä teki tilanteesta vielä epätodellisemman, oli tosiaan se fakta, että kukas muukaan kuin Lily makasi Joceyn päällä. Poika oli kai elätellyt pientä toivoa siitä, että Jocey ja Lily eivät sittenkään olleet oikeasti yhdessä, että kaikki olisikin ilkeää pilaa, mutta kaikesta päätellen näin ei ollut.

Poika vetäytyi hieman Chetin huulilta.
"Terve."
Cass huokaisi hieman, kuin pettyneenä siitä, ettei kaksikko ollut päässyt kahdestaan viettämään aikaa. Sisäisen Cassien murentuessa miljoonaksi ja yhdeksi palaseksi, tämä voisi ainakin yrittää roikkua kiinni roolissaan. Se oli ainoa ulkokuori, jota poika toistaiseksi pystyisi ylläpitämään.

[bubblegay]

Cassista pystyi näkemään, kuinka hermostunut tuo oli. Hän osaisi kyllä varmasti rakentaa roolihahmonsa itse tilanteen iskiessä päälle, mutta Chet erotti selvästi, että tämän päässä liikkui tuhat ja yksi ajatusta samaan aikaan. Se oli tosin ymmärrettävääkin, sillä tällaista tilannetta ei voinut harjoitella etukäteen. Lisäksi Joceyn kohtaaminen tulevalla tavalla saattaisi olla henkisesti haastavaa, kun otti huomioon Cassin ja blondin kuvataiteilijan välisen historian, josta Chet tunsi vain pienen osan. Lilyn kohtaaminen tuskin olisi yhtä rankkaa, olihan tyttö ilmaissut, että Chet oli yhtä kiinnostava ja puoleensavetävä kuin verioksennus jalkakäytävällä. Mustasukkaisuutta ja inhoa Joceyta kohtaan tosin tuskin voisi estää.

Cass laski sekunteja, sen verran Chet tajusi. Tanssija ei kuitenkaan jaksanut keskittyä toisen liikkeisiin sen paremmin, sillä hän koitti itse sulautua tulevaan tilanteeseen. Mitä reagoida, mitä tehdä? Heidän suunnitelmansa oli hyvä, mutta siinä oli myös aukkoja, joita ei voinut yksinkertaisesti täyttää - vastapuolen reaktioita oli hankala arvailla pilkuntarkasti ennalta. Se pelotti vähän, sillä Chet oli tottunut koreografioihin. Valmiiksi suunniteltuihin liikesarjoihin, joilla oli alku ja loppu.

Juuri ennen kuin Cass veti oven auki ja heidät sisään, Chet kiersi toisen kätensä tämän vyötärölle ja tarttui Cassin ruman koulupuvun kaulukseen. Ei sillä, Chetillä oli yllään samanlainen, kuten koulun säännöt määräsivät - valittamiseen pään sisällä ei kuitenkaan jäänyt enempää aikaa, sillä ovi oli jo auki ja Cass suuteli häntä ja mitä helvettiä, Lily ja helvetin Jocey ja häntä nauratti ja kaikki oli outoa.

Cass erkani itse suudelmasta hieman hengähtääkseen tervehdyksen toiselle nuorelleparille. Chetin kulma kohosi, kun hän silmäili Lilyn ja Joceyn mielenkiintoiselta vaikuttavaa asentoa.
”... Keskeytimmekö jotain?”
Ikävä kyllä, Chet ei ollut pahoillaan. Ei noille kahdelle. Sitä paitsi, eikö seksuaalinen kanssakäyminen ollut kiellettyä? Ei olisi Lilystä uskonut. Chet koitti näyttää parhaansa mukaan hämmentyneeltä ja hymähdyksen kera erkani hieman Cassista.
”En olisi uskonut, että alennut tuolle tasolle, Lily-kulta.”
Virne.

[Darcy]

Lilyn viileät kädet tuntuivat ilkeiltä jo ilman kutittamistakin ja kostoksi Jocey päätyi puremaan toista alahuulesta, ujuttaen omat kätensä tytön paidan sisälle selän puolelta. Onneksi hän ei ollut järin herkkä kutiamaan, ainakaan kyljistä, joten Lily säästyi suuremmilta ongelmilta. Hän kuljetti käsiään tytön selkää pitkin ylemmäs, tunnustellen selkärankaa ja pehmeää ihoa samalla kun syvensi suudelmaa, johon Lily oli epäröimättä vastannut. Tunnelma oli mukavan säväyttävä, mutta ilmassa ei leijunut käsin kosketeltavaa sähköä eikä heidän välillään palanut kuihtumaton intohimon liekki. He vain olivat ja tekivät, ilmeisesti ilman sen kummempia ajatuksia.
Mutta tämäkin pieni hauskuus katkesi lyhyeen, kun huoneen ovi levähti äkkiä auki. Jocey hätkähti lievästi äkillistä pamahdusta, kun ovi kolahti seinään ja ihastuttava kaksikko asteli sisälle toisiaan paidankauluksista repien. Hän rypisti kulmiaan ja irtautui suudelmasta, ottamatta kuitenkaan käsiään pois Lilyn ympäriltä.
Ah, Chet ja Cass. Koulun uusi superpari.

"Ette keskeyttäneet mitään, mitä emme voisi jatkaa teidän läsnä ollessannekin", hän vastasi Chetin kysymykseen, sivuuttaen Cassien tervehdyksen kokonaan. Tilanne ei itsessään ärsyttänyt Joceyta, enemmän hermoon osui se, kuinka kaksikko käyttäytyi. Aivan kuin he olisivat yrittäneet todistaa jotain, halusivat saada reaktioita aikaan. Nytkin selvänä tähtäimenä näytti olevan hänen ja Lilyn totaalinen hämmentäminen. No, se ei onnistanut.
"Kukahan tässä on alentunut ja mille tasolle?", hän kysäisi kiinnostuneena, kun Chet heitti ilmoille kommentin Lilystä. Yleensä Jocey ei ollut riitelevää sorttia, mutta nyt hän ei voinut estää pientä kytevää ärsytystä ilmaantumasta esille. Hän käänsi katseensa Lilyyn ja puhalsi ilmaa huuliensa välistä niin että vaaleat kiharat lehahtivat pois kasvoilta, laskien samalla mielessään kymmeneen. Mikä noita kahta oikein risoi? Mikä oli ongelma?

"Älkää toki antako meidän häiritä, mitä ikinä olittekaan tulossa tekemään", Jocey huikkasi kaksikolle. Tottakai hänen oli myönnettävä, että tunsi olonsa aina vain hieman pettyneemmäksi nähdessään Cassien jonkun toisen kanssa, mutta se ei todellakaan ollut enää hänen ongelmansa. Ajatuksissaan hän siveli Lilyn selkää paidan alta sormenpäillään, katsoen tyttöä silmiin, vaikkei oikein tiennytkään mitä näki.
"Mustasukkaisia", hän kuiskasi lopulta tytölle hieman virnistäen. Ajatus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, ehkä asia tosiaan oli niin. Huomionhakuako tämä tosiaan vain oli? Joceyn virnistys levisi hieman, mutta hän hävitti sen suutelemalla Lilyä uudemman kerran, jatkaen suunnilleen siitä mihin he olivat jääneet ennen kuin Cass ja Chet tulivat keskeyttämään.

[Agitha]

Lily tunsi Joceyn lämpimät kädet selässään paitansa alla, mutta jostain syystä ei häiriintynyt pojan varovaisesti tunnustelusta. Ehkä se johtui siitä, että Joceyn kanssa oleminen tuntui luonnolliselta. Lily hymyili Joceyn huulia vasten, mutta käänsi katseensa heti ovelle, kun se pamahti auki.
Sisään tulivat Chet ja Cass intohimoisesti suudellen. Varsinaista poikarakkautta, rajuja otteita ja puhdasta himoa. Olihan Lily kuullut juoruja, mutta hän oli pitänyt niitä pelkkinä juoruina. Mutta nyt kun hän näki Chetin ja Cassin vaihtavan kuolaa keskenään omien silmiensä edessä, hän ei voinut olla toteamatta juoruja tosiksi. Oli aika uskomatonta, että Chet ja Cass olivat todella löytäneet toisensa. Hyvä niin.
Hetkinen.
Liiankin hyvä. Homma haiskahti suunnitelmalta tehdä hänestä ja ilmeisessti myös Joceysta mustasukkainen Chetista ja Cassista. Lily oli melko varma, että kyse oli Chetin ideasta. Kukaan muu ei voisi keksiä niin äärettömän typerää suunnitelmaa. Miksi ihmeessä Lily olisi mustasukkainen Chetista?
"Sori vaan Chet, mutta minun yksityiselämäni kuuluu vain minulle", Lily vastasi. Oli inhottavaa, että Chet suhtautui Lilyyn noin. Se sai Lilyn tuntemaan, kuin hän olisi tehnyt jotain väärää, vaikka hänellä oli täysi oikeus päättää omasta elämästään.
Lily vastasi Joceyn katseeseen ymmärtäväisesti, ja oli tavallaan kiitollinen siitä, että Jocey pysyi siinä missä oli. Olisi ollut naurettavaa, jos poika olisi kavahtanut kauemmas säikähtäessään. Mitä ilmeisimmin avoimet hellyydenosoitukset olivat okei tässä huoneessa. Joceyn sormet tuntuivat mukavalta hänen selässään, ja osittain siksi Lily hymyili pojalle suloisessti. Toinen syy hymylle oli näyttää Cassille ja Chetille, että heidän pelleilyllään ei ollut mitään vaikutusta Lilyn ja Joceyn väleihin.
Kun Jocey kuiskasi poikien olevan mustasukkaisia, Lily oli hiljaa samaa mieltä. Siitähän tässä oli kyse, ja siksi kaikki oli niin naurettavan lapsellista.
Mutta se joka leikkiin lähtee, leikin kestäköön, Lily ajatteli vastaten Joceyn suudelmaan ja painautuen lähemmäs pojan vartaloa. Toivottavasti Cassin ja Chetin mustasukkaisuus ei johtaisi neljän ihmisen orgioihin...

[loveliina]

Cassie tunsi ensimmäisen varmasti monista loukkaavista pistoista jäätyvän pojan läpi, kun Jocey täydellisesti jätti huomiotta tämän tervehdyksen. Aikun kiva. Jotenkin tämä ehkä yllyttikin Cassieta jatkamaan roolissaan, olihan poika jo melkein murtunut. Jocey ja Lily, eivät ilmeisesti tehneet tätä missään määrin helpoksi, olisi siis käytettävä kaikki keinot kaihtamatta mitään. Ei siinä. Osasi Cassiekin pelata tätä peliä.
Nuo muut kolme kävivät vuoropuhelunsa pisteliääseen sävyyn, ja Cass päätti hiljaa vain katsella sivusta - tai Chetin sylistä. Kun tätä ei ollut huomioitu tähänkään mennessä, miksi vaivautua liittymään keskusteluun yhtään pidemmälle.
"Älä alennu noiden tasolle", Cassie sanoi kovaan ääneen ja mulkaisi murhaavasti toista kaksikkoa Joceyn sängyllä. Sanomatta mitään enempää, poika kääntyi työntämään Chetin tämän omalle sängylle, seuraten itse perässä, sulkien tosin oven, ihan muina miehinä. Poika kumartui Chetin ylle sängylle, kasvoillaan hieman anteeksipyytävä ilme. Pojat olivat onneksi sellaisessa asennossa, ettei ilmeitä näkisi, kaikkien onneksi. Cass muisti jonkilaisen sopimuksen siitä, että kaikki muu oli sallittua paitsi pikapano. Ei tätä silti innostanut muhinointi toisen kanssa, ei pienimmässäkään määrää. Chetin ja omaksi onnekseen Cass kuitenkin oli draamaoppilas, ja siis paremmin kuin hyvin koulutettu esittämään asioita, vaikkei niitä halunnutkaan tehdä. Cass kumartui lähelle Chetin kasvoja, liikehdellen vartalollaan ja käsillään, kuin kaksikko olisi syventynyt syvälle suudelmiin, kun todellisuudessa poika lähinnä hieroi nenäänsä ja poskiaan toisen kasvoja vasten. Tehostaakseen vaikutelmaa tämä ääntelehti hieman - juuri sopivasti, että toinen kaksikko siitä takuu varmasti häiriintyisi, mutta tarpeeksi hiljaa, ettei vaikuttanut liian selvästi hakevan huomiota. Kai.

Kun tätä oli kestänyt yhden raastavan hetken liian kauan, Cassie sai idean, joka nyt ontui niin kuin muutenkin tämän suunnitelmat taisivat pojan omaksi yllätyksekseen tehdä. Poika veti itseään kauemmas Chetistä kuiskaten kuuluvasti:
"Oota ihan yks pieni hetki."
Ketterästi kompuroiden sängyltä Cassie hipsi Lily&Jocey -liikkuvan ihmiskasan ylle katsoen sitä hieman inhoten. Pukien ylleen ärsyttävimmän, ja maireimman hymynsä Cassie sanoi ärsyttävimmällä ja maireimmalla äänensävyllään:
"Sori, mut mä lainaan tätä."
Poika kurottautui liikkuvien käsien, jalkojen ja huulien lomasta vetämään itselleen tyynyn mahdollisimman lujaa, 'vahingossa' sillä hieman Lilyä huitaisten suoraan Joceyn pään alta.

Jättäen nuo kaksi miettimään omiaan Cassie kääntyi takaisin Chetiin tyyny kädessään.
"Voi kulta", tämä huokaisi ja hypähti toisen viereen sängylle.
"Katso mitä hankin sinulle!" Cass jatkoi ja ojensi tyynyään niin rakastavaan sävyyn kuin vain pystyi.

[bubblegay]

Cass työnsi Chetin omalle sängylleen, eikä jälkimmäisen tarvinnut pohtia kovinkaan kauaa ennen kuin hän tajusi, mistä oli kyse. Cassin kanssa nuoleminen ei varsinaisesti ollut se ajanviete, jonka Chet oli kuvitellut iltapäivänsä aikatauluihin. Mihinkään aikatauluihin, oikeastaan. Jos tilanne menisi yhtään pidemmälle, he varmaankin ylittäisivät jonkin sopimansa rajan. Ei ollut Cassin vika, että Chet menetti kaikki halunsa varmaan vuodeksi kyseisessä tilanteessa; se vain tuntui väärältä. Ilman oikeaa himoa kaikki oli yhtä ja samaa puuta, vähän sama kuin Aidan tunkisi kieltä hänen kurkkuunsa.

Paitsi että Cass ei tunkenut mitään hänen suuhunsa. Ei, sen sijaan tummatukka hieroi naamaansa Chetin omaa vasten - se taisi näyttää kyllä suutelemiselta, muttei sitä ollut. Jostain syystä Cassin liikehdintä oli huvittavaa, ja Chetiä alkoi väkisinkin naurattaa. Hän esti itseään tyrskähtämästä vain vaivoin.

”Oota ihan yks pieni hetki.”
Sanojensa saattelemana Cass oli yhtäkkiä kadonnut Chetin päältä, ja tanssija kohotti kulmiaan, nousten puoliksi istuvaan asentoon, seuraten valepoikaystävänsä touhuja. Kevyt virne nousi hänen huulilleen, kun Cass suuntasi - ilmeisen improvisoituna - huoneen toisen sängyn viereen, suoraan itse pääactionin eteen. Chetin silmät laajenivat, kun näyttelijä tunki kätensä jonnekin sekaan, mutta helpottui silminnähden, kun tämä vetikin vain esiin tyynyn. Hän oli luullut jotain pahempaa, kuten Lilyn sisälmysten esiinvetoa tai Joceyn kourimista.

”Kiitän”, Chet vastasi kehräten Cassille, kun tämä palasi tyynyn kera hänen vierelleen ja ojensi sitä. Vaaleampi vastaanotti eräänlaisen uhrilahjan juhlavasti. ”Mitä haluat minun tekevän sillä?”
Lauseen oli ollut tarkoitus tulla samalla kehräävällä sävyllä, mutta pieni väre naurua liittyi mukaan sen loppupuolella. Ei ollut hänen vikansa, Cassin improvisointi aiheutti sen.

Demonstroidakseen tyynykysymystään Chet heilutteli kyseistä objektia Cassin edessä ja heitti sen ilmaan pari kertaa, hymyillen samalla suloisesti. Tästä voisi tulla ihan viihdyttävää. Kokeellisesti tanssija heitti tyynyn ilmaan vielä kerran ja tähtäsi sen sitten toiseen suuntaan: Joceyn päähän. Pehmeä esine osui maaliinsa ja Chet purskahti naurun ja hihityksen sekasotkuun, kääntyen sitten Cassin puoleen ja vetäen tämän uuteen suudelmaan (tällä kertaa oikeaan, sillä heidän kasvonsa näkyivät) sekä samalla päälleen.

[Darcy]

Jocey jatkoi Lilyn selän sivelyä ja siirsi käsiään vielä hieman ylemmäs, niin paljon kuin toisen paita antoi myöten. Cassien sanat saivat hänet vain painautumaan lähemmäs tyttöä ja ilmeisesti Lily sai saman idean. Jocey ei todellakaan aikonut keskeyttää mitään sen takia, että Chet ja Cass katsoivat parhaakseen pöllähtää sisälle huoneeseen. Vinkukoot keskenään jos oli jotain vinguttavaa. Jocey liu'utti toista kättään alaselkään asti ja siitä Lilyn reidelle, sulkien samalla silmänsä. Häntä ei liiemmin huvittanut seurata huoneen toisella puolella muhinoivaa paria, lähinnä koko homman imelyyden takia. Tch, miten typeriä Chet ja Cass mahtoivatkaan olla? Hän ei myöskään kiinnittänyt kummemmin huomiota, kun Cass päästi taas ääntä suustaan ja selvästi sanoi ihastuttavalle seurustelukumppanilleen jotakin - sanojen merkitys jäi avoimeksi, kunnes blondi tunsi tyynyn äkkiä katoavan päänsä alta.
What the hell? Jocey ei päästänyt minkäänlaista älähdystä - vaikka se olikin lähellä -, sillä hän oli edelleen painanut huulensa Lilyn huulille. Kaksikko tipahti hieman alemmas, mutta ei se haitannut kovinkaan paljon.

Hetken verran Jocey ehti jo toivoa, että kaksikko oli keskittynyt omiin toimiinsa, mitä sitten lie tekivätkään, mutta ilmeisesti hän oli väärässä. Ei mennyt kuin pieni hetki ja tyyny lensi ilman halki, osuen hänen kasvoihinsa. Se sai Joceyn avaamaan silmänsä ja irtautumaan hetkeksi suudelmasta, ihan vain päästäkseen vetämään henkeä. Hän tuijotti hetken Lilyn silmiä, hilliten hiljakseen nousevan ärsytyksensä kuten parhaiten taisi. Onneksi hänellä oli Lily, yksin Jocey olisi jo hypännyt pystyyn ja tehnyt juuri sen mitä Chet ja Cass hakivatkin - antanut heille huomiota.
"Ihan totta, tämä on typerää", hän lopulta puuskahti sen verran äänekkäästi, että toisen sängyn asukitkin sen kuulivat. "Jos me häiritsemme teitä noin paljon, te olisitte voineet sanoa jotain - ei teidän tarvitse meidän takiamme esittää pariskuntaa."
Jocey rypisti puhuessaan kulmiaan ja irrotti toisen kätensä Lilyn reideltä ihan vain haroakseen otsahiuksiaan ärtyneenä. Lapsellista touhua jos sai sanoa, joskaan ei yllättävää. Juuri jotain tällaista saattoi odottaa, kun Cass ja Chet löivät älyä pursuavat päänsä yhteen ja keksivät älyvälkkyjä suunnitelmia.

Jocey käänsi päätään sen verran, että kykeni näkemään kaksikon kunnolla.
"Tämä ei toimi näin, te olette lapsellisia", hän totesi, sivellen samalla Lilyn selkää toisella kädellään. Jos Cass tosiaan halusi häneltä jonkinlaista positiivista huomiota, sitä ei tosiaankaan irronnut tällä tavalla. Kenen tahansa älykkään olisi luullut tajuavan sen. Chet ja Cass vain eivät olleet älykkäitä, eivät ollenkaan. Vaikka minkäpä he typeryydelleen voisivat, synnyinvikahan se oli. Geenivirhe. Aivovaurio. Joceyta kuvotti Cassien käytös, toinen ei ollut ollenkaan oma itsensä, liian imelää. Juuri tällaista hän inhosi, ylitsevuotavaa draamaa ja näyttelemistä.
Mutta kyllähän tästä nyt jotain sentään oppi: Ei ilmeisesti kannattanut sekaantua näytelmätaiteen opiskelijoihin. Tai tanssijoihin. Kumpaisenkin aivot olivat valahtaneet varpaisiin.

[Agitha]

Pojat jatkoivat näytelmäänsä sen sijaan, että olisivat keskustelleet asiasta kypsästi. Hyvänen aika, hehän olivat pian täysi-ikäsiä, ja siinä he kilpailivat siitä, kenen hermot pettäisivät pehmopornoillessa ensin. Lily tiesi vallan mainiosti, että olisi ollut hänen velvollisuutensa poistua tilanteesta kuin aikuinen, ja jättää Cassin ja Chetin lapsellisuudet omaan arvoonsa. Mutta toisaalta, hän oli vasta 17...
Lily syvensi hänen ja Joceyn suudelmaa kaikessa rauhassa, ja yritti olla hätäilemättä. Hän lepäsi melkein koko painollaan Joceyn päällä, ja antoi pojan laskea kätensä hänen reidelleen. Ihan sama kuinka pitkälle leikki vietäisiin, liian pitkälle se ei voisi edetä kuitenkaan. Ei ennen kuin Cass ja Chet olisivat poissa huoneesta, joten tavallaan hölmöläiset toivat hänelle turvan hallinnan menettämiseltä.
Pian kävi kuitenkin ilmi, että pojille ei kelvannut vain heidän häiritsemisensä henkisesti, vaan pian häirintä sai fyysisenkin muodon ensin tyynyn varastamisen ja sitten lentävän tyynyn muodossa. Tyyny osui Joceyta päähän, ja väkisinkin keskeytti heidän suutelonsa.
Jocey sanoi suunnilleen ne sanat, mitkä Lily oli aikonut sanoa.
"Ihan tosi", hän älähti vahvistukseksi, ja katsoi syyttävästi vuoroin Cassia, vuoroin Chetia.
"Mihin sinä nyt tähtäät?" Lily kysyi kohdistaen sanansa Chetille. Cassin motiivit moiseen tempaukseen olivat hänelle harmillisen selvät, mutta Chet ihmetytti häntä vähän. Yrittikö poika todella iskeä häntä pussailemalla jonkun toisen pojan kanssa? Raukalla ei ollut selvästikään aavistustakaan siitä, miten naisten huomio kiinnitettiin.
"Mikä teitä vaivaa?" Lily jatkoi, ja kysyi tällä kertaa kysymyksensä molemmilta. "Mikä järki on tulla tänne häiritsemään? Miksi ette voi vain sanoa, jos teillä on joku ongelma tai jonkin."
Lily katsoi taas Chetiä, ja kurtisti vähän kulmiaan.

[loveliina]

Cassie oli oikein tyytyväinen Chetin ajatuksen juoksuun, juuri näin. Tuohan oli loistavampaa kuin mitä Cass olisi koskaan tajunnut keksiä. Poika ei pystynyt estämään itseään nauramasta Chetin mukana, olihan tuo nyt kieltämättä hauskaa. Eikä suudelma, jonka Chet tämän huulille seuraavaksi painoi häirinnyt puoliksikaan niin paljon, kuin tähän asti. Cass itse asiassa alkoi vain päästä tunnelmaan. Ehkä hänen suunnitelmansa ei ollutkaan niin kauhea katastrofi loppujen lopuksi. Kuka tiesi, tässähän voisi käydä hyvin. Olivathan pojat jo peräti kahdesti onnistuneet jo erottamaan toisen kaksikon huulet toisistaan. Ja se oli ihan taitava suoritus, Cassielle ainakin.
Joceyn sanat kuitenkin nostattivat Cassiessa kovin epäillyttävän yskänpuuskan. Miten niin, kuka esitti ja mitä. Ei Cassie ainakaan, ei Chetin kanssa, ei paria. Hahaa, mistäs tuo idea nyt, ei ainakaan poikien täydellisestä, virheettömästä näyttelemisestä. Nopean hätääntyneisyyden pyyhkäistyä Cassien läpi, tämä palautti naamalleen kylmän rauhallisen ilmeen.
"Ei meitä häiritse mikään", tämä sanoi, muttei ollut varma uskoiko itsekään itseään. Jo itsestään Jocey jonkun muun kuin Cassien kanssa lievimmillään häiritsi, mutta että Jocey Lilyn kanssa? Sille tunteelle ei ollut sanaa, kuinka paljon se häiritsi Cassieta. "Eikä kukaan väittänyt meidän esittävän mitään."
Kun ei myöntänyt, eikä kieltänyt, puhuiko sitä tavallaan totta? Mutta oliko Jocey ansainnut kuulla toden? No ei, sitä mieltä Cass oli.

Cassie kuuli Joceyn sanat, te olette lapsellisia. Tämä ei voinut itselleen mitään, kun naurahti ivallisesti, ja kääntyi niin, että tällä oli suora katsekontakti toiseen.
"Me olemme lapsellisia? Niinkö Jocey, niinkö todella?" tämä kysyi katsoen toiseen puoliksi murhaavasti, puoliksi loukkaantuneena.
"Ja sinusta ei ole yhtään lapsellista viedä kaverin tyttö, vaikka tiedät että Chet tykkää - tykkäs, en mä tiedä, tosta?" Cassie kysyi takaisin. "Se ei susta oo eskari-meininkiä?" tämä jatkoi ja kömpi alas Chetin päältä, istuen nyt sängyn reunalla polvillaan.
"Tai ottaa just toi... Lily. Kaikista maailman ihmisistä Lily? Tajuatko sä..." tämä aloitti jo mutta tajusi roolinsa kadonneen hetki sitten. Nämä olivat Cassien, ei vale-Cassien sanoja. Ja oikea Cass, tämä ei kestänyt sanoa Joceylle mitään... vakavaa. Koska tämä muisti oikein hyvin, miltä tuntui tulla jätetyksi. Ja poika aikoi pitää tämän kokemuksen yhdessä kerrassa. Tämä ei tarvinnut mitään virkistämään muistojaan, joten päätti lopettaa. Cassie halusi sanoa, etteikö tuo tajunnut, että kaikista maailman ihmisistä Lily oli juuri se, jolla Jocey pystyi tätä eniten satuttamaan. Mutta Cass ei myöntäisi että tähän sattui. Ei nyt, eikä tässä.
"Sä vaan et tajua."

Poika vetäytyi seinää vasten, kuitenkaan pystymättä enää jatkamaan touhujaan Chetin kanssa. Koko homma oli perseestä. Cass tyytyi hypistelemään Chetin paitaa sormiensa välissä ja huokaisemaan melkein huomaamattomasti. Miksi tämä tosissaan oli näin lapsellinen?

[bubblegay]

Cass tarttui Joceyn sanoihin ja mitä ilmeisimmin otti ne henkilökohtaisesti. Tai ainakin henkilökohtaisemmin kuin Chet Lilyn kysymykset; tanssija ei vastannut verbaalisesti, hymyili vain suloisen viattomasti tytölle ja kääntyi sitten katsomaan uteliaana Cassia. Hän jäi kuitenkin miettimään Lilyn sanoja mielessään. Mihin hän tähtäsi? Miksi Chet oli alun perin edes mennyt mukaan koko juttuun, ja miksi hän oli kuvitellut, että se auttaisi mihinkään tai helpottaisi mitään? Pitikö hän edes Lilystä? Koska nyt poika ei ollut enää läheskään yhtä varma kuin aiemmin. Oliko kyseessä vain taas yksi lapsellinen murjotuspuuska? Mikä Lilyssä oli niin ihmeellistä? Oliko Chet ollut ihastunut tähän missään vaiheessa?

Näytti siltä, että Cassin kuori alkoi halkeilla, sillä mikään, mikä hänen suustaan tuli, ei ollut suunniteltua. Varsinaisesti mikään siinä tilanteessa ei tosin muutenkaan ollut suunniteltua. Chet tiesi, kuinka tunnevammainen oli, mutta hänestä se oli vain hauskaa: koko tilanne oli jollain kieroutuneella tavalla hauska, ja se nauratti häntä vähän. Kyseinen fakta saattoi näkyä myös tanssijan kasvoilta, sillä hän ei jaksanut enää keskittyä kontrollointiin.

”Sä et vaan tajua.”
Ja niin Cass hiljeni, ollen nyt täysin erillään Chetistä, lähinnä tämän paidanhelmaa hypistellen. Hiljaisuus laskeutui hetkeksi huoneeseen, ja vaaleampi kallisti päätään, silmäillen ensin kaksikkoa toisella sängyllä ja sitten niin sanottua rikoskumppaniaan. Draamakuningattaria.

”Jos iltapäivän saippuaoopperaohjelmisto on hoidettu loppuun”, Chet aloitti ja hymyili taas valheellisen viattomasti, ”niin saanko kysyä, että mitä helvettiä vielä teemme täällä? Tässä ei ole läheskään niin paljon kyse minun mielialoistani kuin teidän kahden suhteestanne. Tai sen puutteesta.”
Puhuessaan Chet nyökkäsi ensin Cassia, sitten Joceyta kohti.
”Cass-muru, miksi inhoat Lilyä?”
Hän koitti kuulostaa ymmärtäväiseltä, muttei juuri välittänyt, vaikka huvittuneisuus olisikin paistanut läpi. Hän piti koko skenaarion suunnasta, sillä sen viihdearvo kohosi aina vain.

// HULULUULULULU //

[Darcy]

Cassien sanat osuivat aikalailla suoraan hermoon. Jos Lily ei olisi omalla painollaan estänyt hänen äkillisiä liikkeitään, Jocey olisi jo varmasti rämpinyt pystyyn. Suonissa kohosi sen verran rivakasti, että korvissa tykytti ja käsiä pisteli, aivan kuin sormia olisi syyhyttänyt päästä iskemään Cassien sievä leuka sijoiltaan. Hän ei edes ollut täysin varma miksi hermostui: senkö takia, että toinen oli niin likinäköinen, ettei nähnyt omaa osuuttaan ongelmassa? Vai siksikö, että Cass kehtasi väittää hänen tarkoituksellisesti vietelleen Lilyn, ihan vain saadakseen jotain sairasta tyydytystä nähdessään Chetin sydänsuruisena? Jocey rypisti kulmiaan turhautuneena. Oli vaikea selittää kahdelle vähä-älyiselle, ettei mikään tästä ollut suunniteltua. Ilmeisesti hänen olisi pitänyt torjua Lily ja kartella tyttöä parhaansa mukaan, ihan vain jotta Chet ei saisi säröjä sydämeensä, vaikka Lily ei edes osoittanut minkään asteista kiinnostusta stalkkeriaan kohtaan.
Sinä et vaan tajua. Mitä hän ei nyt tajunnut? Kaikkihan oli erityisen kirkasta: kaksi mustasukkaisuudessaan kituvaa poikaa makasi viereisellä sängyllä esitettyään kiihkeää paria, saadakseen toisen kaksikon hämilleen ja katumapäälle. Cass ilmiselvästi vihasi Lilyä, ainakin sanoista päätellen, eikä Chet puolestaan vaikuttanut kovinkaan tykästyneeltä Joceyhyn. Mutta näiden kahden asennevamma ei jälleen kerran ollut hänen huolensa.
Mutta jos nyt leikittiin, ettei hän ymmärtänyt...

"Selitä minulle, jos en kerran ymmärrä", hän tiuskaisi Cassielle, katsoen tätä hieman kulmiaan kohottaen. Turha siinä oli vinkua, ettei hän ymmärtänyt mitään, jos ei kerran vaivautunut edes selittämään.
Chet näytti katsovan parhaakseen purkaa sydäntään ääneen ja päästikin suustaan varsin asiaankuuluvan kysymyksen. Mitä he tosiaankaan tekivät täällä? Jocey huokaisi turhautuneena, vilkaisten Lilyä.
"Minusta Cass ilmaisi varsin selvästi, että minä en ole riittävää seuraa hänen suurehkolle egolleen", hän vastasi Chetin sanoihin heidän suhteestaan ja sen puuttumisesta. Se, että Cassien piti kouria muita, osoitti selvästi, ettei Jocey ollut tarpeeksi hyvä. Toinen halusi parempaa, jotain enemmän. Olisiko Joceyn pitänyt anella toiselta armoa ja luvata yrittävänsä muuttua ihanammaksi, paljon paremmaksi? Ei. Jos hän ei kerran riittänyt sellaisenaan, niin turha siihen oli jäädä inisemään. Eikä Lilyllä näyttänyt ainakaan olevan hänen kanssaan mitään ongelmaa.
Hmm, miksi Cass tosiaan inhosi Lilyä? Osasyyt Jocey kyllä tiesi, mutta hänestä olisi mukavaa kuulla totuus myös herra täydellisyyden omasta suusta. Hän käänsi katseensa Chetin paidanhelmaa näpertelevään poikaan hieman uteliaana.

[Agitha]

Sä et vain tajua.
Ainoa viisas lausahdus, jonka Cass oli koskaan suustaan päästänyt, ja se tuntui sopivan tilanteeseen kuin nenä naamaan. Juuri siitähän tässä oli kyse, kukaan ei tajunnut mistään mitään. Vaikutti siltä, että jokainen tiesi jotain toisten välisistä suhteista, mutta mikään ei ollut selvää, ja kenelläkään ei ollut aavistustakaan mitä he oikein huoneessa neljästään tekivät.
Jos he olisivat olleet älykkäitä ja kypsiä nuoria, he olisivat hakeneet jokaiselle teekupillisen, hengittäneet syvään ja kuunnelleet toinen toistaan ymmärtäväisesti, kunnes homma oli selvä.
Mutta he eivät olleet älykkäitä, eivätkä ainakaan kypsiä.
Lily huokaisi syvään, ja siirtyi pois Joceyn päältä. Hän haroi mietteliäänä pitkää tukkaansa, ja katseli vuorollaan jokaista poikaa.
"Joo, tehdään näin", hän päätti sitten. Tapansa mukaan varoen mutta ketterästi hän nousi seisomaan Joceyn sängyn eteen. Hän heilautti tumman tukkansa selkänsä taakse, ja yritti näyttää päättäväiseltä.
"Sinä ja sinä", hän sanoi, ja osoitti sormellaan vuoroin Joceyta ja Cassia. "Te selvittelette välinne täällä siihen pisteeseen, että kenenkään ei tarvitse häiritä toisen rakkauselämää. Ihan sama miten se tapahtuu, mutta en jaksa enää katsella tällaista pelleilyä", Lily komensi, ja kääntyi sitten Chetin puoleen.
"Ja sinä tulet minun kanssani, koska neljä henkilöä kahden henkilön välien selvittelyssä on liikaa", Lily sanoi Chetille. Se ei ollut enää edes käsky. Se oli toteamus. Ilmeisesti hänellä ja Chetillakin olisi yhtä sun toista selviteltävää.
Chetin myöntymystä odottelematta Lily asteli pojan luokse, ja kiskoi tämän koulupuvun paidan kauluksesta mukaansa ulos huoneesta. He voisivat selvitellä välinsä käytävällä.

[loveliina]

Cassie nypisteli Chetin paidankulmaa, kuin se olisi ollut jännittävin asia koko huoneessa. Ei se, että tilanne alkoi kuumentua jokaisen osapuolen suhteen, ei. Paita. Se oli ehdottomasti mielenkiintoisempi. Pojalla oli inhottava tunne vatsassaan, että tämä kääntyisi vielä rumemmaksi. Tilanteesta ei tainnut olla enää helppoa tietä ulos. Ei ainakaan Cassielle, ei poika muista tiennyt.
Jocey pyysi Cassieta selittämään, mutta tämä ei voinut. Jo se, että tämän täytyi kysyä selitystä todisti, ettei Jocey tajunnut yhtään mitään, yhtään mistään. Idiootti. Cassie ei selittäisi. Ei tämä tainnut edes tietää mitä sanoa. Kaikki huoneessa taisivat olla tavalla tai toisella aika hukassa. Mutta sitten Jocey sanoi jotain käsittämätöntä, mikä sai pojan kielenkannat liikkumaan. Että Jocey ei kelvannut hänelle? Kuinkas se olikaan mennyt, tässä jonkin aikaa takaperin, Cassiekö oli jättänyt Joceyn? Niinkö?
"Mitä helvettiä sä selität? Että mä olen tehnyt selväksi sinulle? Mitä helvettiä? Vääristeleekö sun muisti vai... Muistatko sä ollenkaan mistä tässä oli kyse? Siitä, että sä et suostu tajuumaan, että mitään vittu ei tapahtunu. Että mä seisoin kaksi vitun sekunttia lähellä Lilyä, ja sitten..." tämä jälleen aloitti, mutta sai ponnisteltua itsensä hiljaiseksi purren huultaan. Ei. Nyt piti olla rauhallinen, nyt piti olla se kylmän rauhallinen Cassie, joka ei tuntenut Joceytä kohtaan yhtään enempää Jocey tunsi Cassieta kohtaan. Oli se sitten kuinka vähän tahansa.
"Sitten ei mitään."

Pojasta tuntui nurkkaan ahdetulta Lily-kysymyksen osuessa kohdalle. Tähän ei ollut kohteliasta, saati hyvää vastausta. Vastaamalla rehellisesti Cassie mitä luultavimmin loukkaisi neljän ihmisen seurueesta kolmea, mikä oli jo aika hyvin. Joceytä, kun tuo Lilystä niin kovin piti. Lilyä itseään, kun tämäkin taisi itsestään jossain määrin pitää, ja no Chetiä, pojan rikostoveria. Tätä Cass ei nyt ainakaan halunnut satuttaa. Chet oli toistaiseksi ollut ainoa pojan kanssa samalla puolella. Siispä tämä katsellen kattoon jätti vastaamatta, vaikka tiesi toisten katselevan tätä kysyvästi sekä uteliaasti.

Lilyn aikeet kuljettaa Chet pois huoneesta aiheuttivat pienen paniikin omaisen reaktion Cassien sisällä. He jäisivät kahden? Ei hyvä luoja. Jos tämä vain hyppäisi ikkunasta ulos suosiolla nyt, mielummin kuin jäisi kiduttamaan itseään? Vaihtoehto kieltämättä kuulosti houkuttelevalta, mutta Cass päätti jättää sen toteuttamatta. Oli poika tyhmä ja lapsellinen, mutta tämä halusi uskoa ettei kuitenkaan niin tyhmä.
Lilyn ja Chetin poistuessa, Chet Lilyn otteessa kiini, huone kävi inhottavan hiljaiseksi. Cassie vältteli Joceyn katsetta sanomatta mitään. Tällä oli toki sanottavaa, muttei yhtäkään sellaista ajatusta, jonka suostuisi ääneen lausumaan. Välien selvittelykö? Cassiella ei ainakaan ollut mitään selviteltävää.
Miksi tämä sitten ei lähtenyt? Miksi Cass vain jäi paikoilleen, toivoen sisimmässään että nyt tapahtuisi jotain merkitsevää? Miksi jännitys kertyi tämän vatsassa odottaen, toivoen, että Jocey sanoisi jotain.
Cassiella oli vain niin ikävä.
"Mä olen idiootti, ja mä tiedän sen", Cassie aloitti jään murtajaksi. "Mutta niin olet säkin."