Naapurimetsän kammotukset

[Agitha]

Celia naurahti. Oli kivaa, jos Ephramilla oli kivaa. Se tarkoitti, että veli ei enää kieriskellyt itsesäälissä ja itsesyytöksissään.
"Eikö olekin? Märkä ei tunnu ollenkaan niin pahalta, jos on valmiiksi märkä", hän sanoi iloisesti. "Melkein tekisi mieli käydä kierimässä metsässä, niin olisin niin likainen ja märkä ettei millään olisi enää väliä."
Oikeastaan märkänä oleminen ei ollut mukavaa edes märkänä, mutta Celia yritti epätoivoisesti pysyä optimistisena. Hän paleli, ja hän ei hirveästi perustanut huonosta kelistä, mutta jo Ephraminkin tähden hän päätti pysyä pirteänä.
"Olisi aika mahtavaa jos kotonakin olisi metsikköä. Voisimme käydä yhdessä ulkona useammin", Celia sanoi, ja tarkoitti vain häntä ja Ephramia. Vanhemmat olisivat varmasti pilanneet jo tämänkin metsäretken. "Jos olisi vaikka koiriakin, tai-... Oho."
Celia huomasi astuneensa lätäkköön taas. Tällä kertaa lätäkkö oli vielä syvempi kuin edellinen. Olipa polku kuoppainen. Hän hymyili taas Ephramille, tällä kertaa vähän vaivaantuneena.
"Tästä ei taida tulla kauheasti mitään."
Ilmeisesti lätäkkö oli vielä edellistäkin kuraisempi, sillä hänen sukkahousunsa oli nyt puoleen pohkeeseen mudan peitossa. Aika inhottavaa. Hän alkoi olla varmaan melkoinen näky.

[Fairytaler]

Ephram virnisti hiukan. Hän oli huomaamattaan hymyillyt aika ajoin melko paljon sinä iltapäivänä. Se ei tuntunut häiritsevältä, eikä Ephram ollut aikeissa lopettaakaan. Ei kai, kun ei sitä edes tajunnut. Ephram nyökkäsi Celialle ajatukset jossakin muualla. Hän oli kadottanut keskustelun punaisen langan ilman mitään syytä. Hän kuitenkin tiesi, ettei hänen senhetkinen olotilansa ollutkaan niin hohdokas, kuin miltä se oli hetki sitten vaikuttanut.
"Meidän kannattaa varmaan pitää kiirettä", Ephram tokaisi Celian puhuttua jotakin koirista. Ephram ei oikein tiennyt, mitä tyttö oli selittänyt, sillä hän tajusi vain sen, ettei ollut koskaan ollut yhtä kylmissään.
"Me tulemme ihan varmasti kipeiksi, jos emme pian pääse sisään", Ephram mumisi, kun Celia astui uudelleen lätäkköön. Hän vilkaisi sisartaan hieman huolestuneena, sillä tajusi nyt vielä paremmin kuin aiemmin, että toinen oli pukeutunut erittäin ohuesti. Hän mietti, miten koulussa mahdettiin terveydenhuolto järjestää. Joutuisivatko sairastuneet oppilaat terveydenhoitajan luo, vai voisivatko he olla omissa huoneissaan? Entä miten suuri todennäköisyys oli, että Celian salaisuus paljastuisi, jos hän joutuisi terveydenhoitajan luo.

[Agitha]

"Olet oikeassa", Celia myönsi, ja tutakili edelleen pohjetta myöten kuraista jalkaansa. Ikään kuin vahvistaakseen Ephramin sanat, hän aivasti, eikä ehtinyt edes nostaa kämmentä suunsa eteen. Hän hymähti, ja vilkaisi Ephramia taas vähän vaivaantuneena.
"Olit oikeassa", hän toisti. Aivastelu tosin ei automaattisesti tarkoittanut nuhakuumetta, sillä se saattoi johtua myös kylmästä säästä.
Celia ei mielellään sairastuisi. Hän ei muutenkaan viihtynyt sairaana, sillä jostain syystä pienikin kuume riitti saamaan hänet heikkoon kuntoon ja heittämään sängynpohjalle. Hän houraili helposti, ja se oli varmaan kaikkein nolointa sairastumisessa. Kaiken lisäksi hän oli koulussa, eikä hän tiennyt, miten koulun terveydenhuolto oltiin järjestetty. Toivottavasti riittäisi, että Ephram vakuuttaisi hänen puolestaan, että hän oli sairas. Tai jos nuha todella vaati terveydenhoitajan vahvistusta, riittäisi että terveydenhoitaja mittaisi hänen kuumeensa. Olisi keskittävä jonkin tapa luistaa mahdollisesta ruumiintarkastuksesta.
Celia aivasti uudestaan, ja tällä kertaa hän naurahti.
"No johan on", hän sanoi, ja virnisti Ephramille.

//Tätä pelii voi alkaa varmaa hiljallee päättää. : D//

[Fairytaler]

[Jeps niin voi. Päästään pelaan Hassiksen kanssa ; )]

Ephram hymyili hiukan, vilkaistessaan Celiaa joka arveli hänen olevan oikeassa. Pojan otsa kuitenkin rypistyi välittömästi, kun toinen aivasti ja hän nuolaisi huuliaan nopeasti. Tämä ei luvannut hyvää. Ephram tiesi, että Celialle riitti pienikin sairaudenpalanen, että hän lyhistyi vuoteeseen. Hän itse pysyi jalkeilla hieman pitempään ja kuume sai nousta aika korkeaksi, ennen kuin hän ei enää kyennyt järkevään kanssakäymiseen. Ephramin sairaudet tosin saattoivat kestää melko pitkäänkin, koska hänen oli vaikea olla huolehtimatta Celiasta aina sillä aikaa ja hän pyrki touhuamaan aivan liian aikaisin. Tavallisesti kaksoset olivat yhtä aikaa kipeinä, sillä olivat aina viettäneet paljon aikaa yhdessä. Ephram muisti jopa kerran olleensa hieman harmissaan, kun ei ollut saanut sairastaa yksin, vaan Celia oli tullut kipeäksi päivän hänen jälkeensä. Hieman huvittuneena hän pudisti päätään muistoilleen ja vilkaisi sitten Celiaa, joka oli aivastanut uudelleen. Tyttö nauroi, mutta Ephramista tuntui, että heitä odottaisi mielenkiintoinen viikko.

Metsä alkoi loppua ja koulu pilkisti jo puiden välistä.
"Celia, me löysimme perille", Ephram virnisti hiukan uupuneena. Kurassa tarpominen vei voimia, eivätkä märät vaatteet juurikaan auttaneet.
"Nyt kaipaan vain ja ainoastaan lämmintä suihkua", Ephram tokaisi ja huokasi.