Kävelevä kynsistudio

[bubblegay]

// tervetuloa agitha (: ajatusvirheistä syytän kellonaikaa. //

Chet oli juuri jättänyt taakseen hieman tavallista uupuneemman ja kouluntäytteisen jakson. Kyseessä ei ollut jaksojärjestelmä, joka toimisi kenenkään muun kanssa – muut, normaalit ihmiset jakoivat sen esimerkiksi koulun, syntymäpäivien tai jopa vain kuukausien mukaan. Chetille ajanjaksot taas liikkuivat saapuvien kynsitilausten välillä. Hänen turhautuneisuutensa oli ilmiselvää, kun entiset tavarat alkoivat pikkuhiljaa käydä vähiin eikä uusi tilaus ollut mahdollisesti vielä edes pakattu tai kuljetuksessa. Vastapainoksi innostus hehkui hänen kasvoiltaan joka kerta, kun uusi maahantuonti saapui ja tyytyväisyys silloin, kun hän eli kynsiliiman, koristeiden, kuviotaulujen ja aihepiirin ammattilehtien yltäkylläisyydessä.

Hän ei ollut juurikaan ehtinyt kyselemään tovereiltaan sitä, mitä mieltä he hänen harrastuksentapaisestaan oikeastaan olivat. Pääsyy oli se, ettei häntä kiinnostanut. Toiset pitivät sitä huvittavana, toiset siedettävänä, toiset normaalina, toiset kauhistuttavana. Joitakin taas ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Chetillä oli oma fanikerhonsa tyttöjen siiven alueella, mutta yleensä hän metsästi uhreja oleskelutilasta.

Hänen viimeisin tilauksensa oli saapunut tänä aamuna, ja se oli ollut tavallista isompi. Chet oli rohkaistunut kokeilemaan uusia tarvikkeitaan jopa omiin kynsiinsä, tosin hyvin hillityssä määrin. Nyt hän oli pakannut koululaukkuunsa kirjojen sijasta kynsitarvikkeita ja päättänyt lähteä pikkuhiljaa koulupäivän jälkeen oppilaista täyttyvään oleskelutilaan. Poika oli vakaasti päättänyt, ettei tällä kertaa ottaisi yhtä vanhoista 'asiakkaistaan': hän halusi kokeilla jotain uutta, sekä tyyiä että ihmistä. Suostuisiko joku mahdollisesti vesimarmorilakkaukseen? Se veisi aikaa ja voisi olla sotkuista, joten todennäköisesti ei. Ainakin hän oli varma siitä, että pääsisi kokeilemaan uusia koristeitaan.

Chet astui oleskelutilaan itsevarmalla positiivisuudella. Hänen katseensa kuitenkin kohtasi lähinnä poikia ja muutaman tytön, kaikki sellaisia, joiden kynnet hän oli tehnyt jo ainakin sata kertaa ja joilta pitäisi varmaan kohta vaatia manikyyrimaksua. Missä oli kaikki uusi liha, uusi jännitys! Ruskeahiuksisen itsevarmuus alkoi pikkuhiljaa haihtua, ja hän asteli pidemmälle, pudottaen samalla koululaukkunsa sohvalle ja luoden tutkivan katseen ihmisiin ympärillään. Hän kyllä tunsi kaikki nimeltä, mutta ketä jaksaisi häiritä?

[Agitha]

Celia makasi epäkohteliaasti oleskeluhuoneen sohvalla pää käsinojalla, mutta ei nyt jaksanut välittää muutamien paheksuvista katseista. Hän oli sentään riisunut kenkänsä ennen jalkojen nostamista tuolille. Hänen vatsansa päällä lepäsi kolme koulukirjaa, ja hänen vieressään lattialla oli vielä muutama lisää. Käsissään hän piti yhtä, jota hän yritti oleskeluhuoneen tavanomaisesta hälinästä huolimatta lukea.
Koeviikko lähestyi, ja Celia tiesi, että hän oli laiminlyönyt läksyjään jo liian pitkään. Hänen olisi ehdottomasti kyettävä pitämään nykyinen tasonsa yllä, sillä kaikki odottivat sitä häneltä. Koulu, vanhemmat, kaikki. Ja Ephramin keskiarvo oli Celian keski-arvoa parempi tarkalleen 0.07 numeron verran, joten Celian todella olisi ryhdistäydyttävä. Vaikka hänen ja hänen veljensä välit olivatkin parantuneet huomattavasti koulussa olon aikana, he kilpailivat silti kaikessa. Tai ainakin Celia kilpaili.
Oleskeluhuone oli ikävän ruuhkainen, ja Celia mietti, olisiko hänen sittenkin pitänyt jäädä huoneeseensa lukemaan. Huoneen syvä hiljaisuus oli kuitenkin häirinnyt hänen keskittymistään yhtä paljon kuin oleskelutilan meteli, ja Celia oli tuntenut olonsa yksinäiseksi. Vaikka hän olikin nyt yksikseen, yleisissä tiloissa ainakin oli muita. Hän saisi seuraa halutessaan, eikä hänen tarvitsisi tuntea oloaan yksinäiseksi.
Celia peitti haukotuksen kämmenellään, ja nosti katseensa kirjasta hetkeksi. Hän huomasi huoneeseen tulleen uuden tulokkaan. Poika katseli ympärilleen kuin etsien jotain. Automaattisesti myös Celia pyyhkäisi katseellaan huonetta, ja tajusi, että poika etsi varmaankin istumapaikkaa täydestä oleskeluhuoneesta. Celia vei makuuasennossaan kolmen ihmisen istumapaikan, ja hän tunsi omantunnon pistoksen.
Hän siirsi kirjat sylistään lattialle, ja siirtyi kohteliaasti istuma-asentoon. Hän hymyili toistaiseksi tuntemattomalle pojalle vähän epävarmastii merkiksi siitä, että hänen vieressään olisi tilaa.

[bubblegay]

Pelastus saapui (oikeastaan se kylläkin pysyi koko ajan aika lailla samassa paikassa) vaaleahiuksisen tytön muodossa. Hän suoristautui, jättäen viereensä runsaan tyhjän tilan ja hymyili Chetille pienesti. Pojan mieli kirkastui automaattisesti, ja hän suori tiensä tytön luo, pyytäen tottumuksesta anteeksi retuuttamaansa laukkua ennen kuin istui.
”Täyttä, eikö olekin?” hän kysyi automaattisesti tytöltä ja vilkaisi tämän kynsiä. Sievät, kohtalaisen hyvin hoidetut, mutta luojan kiitos niissä ei ollut ennestään suurempia kuvioita tai lakkauksia. Paremmat mahdollisuudet tilaisuuteen kokeilla uusia ideoita tytön kynsiin, vaikka Chet kantoikin aina mukanaan kynsilakanpoistoainetta.

”Mikä sinun nimesi on, jos saan kysyä?” hän kysyi ja hymyili ystävällisesti. ”En ole nähnyt sinua aiemmin, ehkä korkeintaan vilaukselta.”
Suoraan sanottuna Chetin olisi tehnyt mieli vain pamauttaa sangen epäkohtelias 'hei-et-edes-tunne-minua-mutta-saanko-puuttua-ulkonäköösi'-kysymys päin tytön näköä ja nähdä, mitä tapahtuisi, mutta kohteliaisuus johtaisi varmasti parempiin lopputuloksiin. Lisäksi hänen täytyisi tietää edes tytön nimi, jotta tietäisi miksi kutsua tätä.

Poika keskittyi aiempaa tarkemmin tytön ulkonäköön. Hän oli siro ja vaaleahiuksinen, hyvin viattoman näköinen. Suloinen, oikeammin sanottuna. Hän ei vaikuttanut räjähtävältä persoonalta, mutta kaikkien ei sitä tarvinnutkaan olla; muuten seuraukset saattaisivat olla tuhoisat. Chetillä oli luontainen kyky pitää lähes kaikenlaisista ihmisistä vaikka he eivät pitäisi hänestä, mutta usein hän myös sattui tutustumaan pidettäviin ihmisiin.

[Agitha]

Poika ymmärsi hänen vihjeensä, ja selvästi tyytyväisenä kulki oleskeluhuoneen poikki ja istahti Celia viereen. Seuraa saadessaan Celia laski kirjan kädestään automaattisesti lattialla olevaan kasvavaan kirjakasaan, vaikka oikeastaan hänen olisi pitänyt opiskella. Hyvät käytöstavat olivat kuitenkin niin syvällä tytön alitajunnassa, ettei hänestä ollut lukemaan, jos vaikutti siltä, että hänen pitäisi seurustella. Ja ehkä tauko tekisi ihan hyvää, vaikka sitä tekosyytä Celia olikin käyttänytkin viimeaikoina aivan liian usein.
"On", Celia myönsi siihen ystävälliseen sävyyn, jota hän käytti aina keskustellessaan tuntemattomien kanssa. Ja oikeastaan vähän tutumpienkin. Hän sipaisi hiussuortuvan korvansa taakse, ja hymyili pojalle.
"Olen Celia Hammond, voit sanoa Celiaksi", hän esittäytyi, mutta päätti olla ojentamatta kättään. Hän jäi odottamaan, että poika esittelisi itse itsensä. Hän halusi käyttäytyä vähän tuttavallisemmin kuin mihin hänet oli opetettu. "Tulin tänne vasta tänä vuonna, joten on ihan mahdollista, että emme ole törmänneet", Celia selitti, ja pohti, oliko poika vanhempia vai uudempia oppilaita. Sitä oli vaikea sanoa, etenkin kun uusienkin oppilaiden ikähaarukka oli vaihteleva, ja poika näytti vieläpä vähän aasialaiseltakin. Aasialaiset näyttivät aina nuorekkailta, ainakin Celian mielestä.
"Mitä sinä täällä teet?" hän kysyä töksäytti sitten. Hän oli oppinut, että se oli yksi vakituisista kysymyksistä, jonka kaikki esittivät kaikille Saint Walden's Schoolissa opiskeleville. Kai se oli ihan loogista, kun kaikki oppilaat olivat erityisen lahjakkaita jossakin. Yleensä erityisosaaminen paljastuminen kertoi uudesta ihmisesta jo paljon.
Celia odotti pojan vastausta, tai oikeammin sitä, että poika esittäisi saman kysymyksen hänelle. Hän oli aika ylpeä, kun saattoi kertoa, että oli koulussa laulutaitonsa vuoksi.

[bubblegay]

Celia Hammond. Chet painoi nimen mieleensä ja hymyili taas; nimi sopi tytölle, sopivan naisellinen ja miellyttävä. Poika meinasi unohtaa esitellä itsensä takaisin, mutta muisti viime tingassa ja näytti anteeksipyytävältä tajutessaan asian.
”Olen Chet Ito”, hän sanoi ilmoitusluontoisesti. Hänen hymynsä leveni asteella, kun tyttö kertoi olevansa uudempi oppilas, vasta tänä vuonna tullut. ”Sitten on hyvin todennäköistä, ettemme ole tavanneet – tämä on minunkin ensimmäinen vuoteni täällä.”
Celia ainakin näytti todella nuorelta. Hänen täytyi olla ainakin muutama vuosi Chetiä nuorempi, mutta jokin tytön olemuksessa ja ulkonäössä sai tämän myös vaikuttamaan selvästi ikäistään nuoremmalta ja lapsenomaisemmalta. Suloinen tuo oli silti – ranskalainen manikyyri pienillä koristuksilla voisi olla hänen juttunsa.

'Mitä sinä täällä teet?' Se oli tuttu kysymys, jostain syystä kaikki kysyivät sitä kaikilta, kun tapasivat täällä ensimmäistä kertaan. Tapa oli tarttunut nopeasti Chetiinkin, olihan se hyödyllinen tapa selvittää lisää ihmisistä luonnollisella tavalla. Joskus se kuitenkin tuntui tunkeilevalta. Onneksi Celia oli niin kohteliaan oloinen, että hän vain hymyili omaa hymyään vastaukseksi.
”Olen täällä tanssistipendin turvin. Entä sinä?”
Veikkauksia Chetillä riitti, mutta hän ei tiennyt, oliko yksikään niistä mahdollisesti oikea vastaus. Hän oli huono tarkkailemaan ihmisiä, eikä koskaan osannut suoralta kädeltä arvata, mitä kukin teki (paitsi monista urheilijoista sen saattoi joskus päätellä jo lihaskimpun perusteella). Celia oli niin hennon oloinen, että Chet joutui epäilemään, että hänellä olisi urheilustipendi saatika tanssistipendi. Kyllä, hän olisi tarpeeksi siro balettiin, mutta jopa balettitanssijoilla oli – etenkin jaloissa – jonkinlaiset lihakset. Celia oli aivan liian hento, joten loogisinta oli, että hän oli koulussa muista syistä.

Nyt pitäisi keksiä suunnitelma, jolla tytön saisi vakuuttumaan siitä, että kynsien lakkaaminen yhtäkkiä keskellä kirkasta päivää oli loistava idea. Niinhän se olikin, mutta jotkut eivät tuntuneet ymmärtävän asiaa.

[Agitha]

Celia hymyili aurinkoisesti.
"Tanssi kuulostaa hienolta", hän sanoi. "Minä en osaa tanssia ollenkaan." Se ei ollut ihan totta, sillä Celia oli kelvollinen tanssija, mutta koulun tanssijoiden tasoon verrattuna se kyllä piti paikkansa.
Celia ei ehkä ihan heti olisi arvannut pojan olevan koulussa urheilustipendillä, sillä yleensä koulun urheilijat olivat melkoisia köriläitä tai lihaskimppuja, mutta tanssi kuulosti loogiselta. Chet näytti tietyllä tavalla voimakkaalta, vaikka olikin selvästi vähän keskivertourheilijoita kevytrakenteisempi. Jonki pojan ulkonäössä olisi tosin saanut Celian arvaamaan taiteen tai musiikin puolesta, joten hän oli ihan tyytyväinen, ettei ollut esittänyt arvaustaan.
Kuten Celia oli toivonutkin, poika esitti saman kysymyksen hänelle.
"Olen täällä musiikkistipendillä", hän selitti. "Laulan pääasiassa, vaikka soitan pianoakin ihan kelvollisesti." Soittaminen oli enemmän hänen kaksoisveljensä juttu, mutta kyllä Celiakin jotain osasi. Laulu oli silti hänen pääasiallinen kykynsä, ja syy miksi hänetkin laskettiin "erityislahjakkaaksi".
"Minun kaksoisveljenikin on täällä. Hän soittaa pianoa", Celia selitti lämpimikseen, ja koukisti jalkansa sohvalle. Hän suoristi koulupuvun mekkonsa helmaa hajamielisesti, ja vilkaisi lattialla odottavaa kirjakasaa. Hän huokaisi hiljaa huomaamattaan. Velvollisuuden kutsuivat, vaikka hänen olisikin tehnyt mieli paeta niitä.
Äh, antoi velvollisuuksien odottaa. Koulukirjat eivät karkaisi minnekään.
"Hei, oletko muuten tulossa sinne tervetuliasjuhliin?" Celia kysyi sitten. Siinä oli toinen suosittu ja turvallinen small talk -aihe tähän aikaan kouluvuotta. Ainakaan tytöt eivät muusta puhuneetkaan.

[bubblegay]

Musiikkistipendi kuulosti loogiselta, kun Celiaa katsoi. Chetin olisi tehnyt mieli kysyä näytettä hänen laulutaidoistaan, mutta niin täydessä ja meluisassa tilassa kokemus olisi todennäköisesti vain huonontunut. Saint Walden'sin lauluun painottuneet oppilaat olivat nimittäin kaikki priimalaatua, ja Chet nautti siitä, kun sai kuunnella heitä. Ehkä joku toinen kerta; hän oli utelias kuulemaan, minkälainen ääni lähes enkelimäisen oloisesta Celiasta lähtisi.

Maininta tervetuliaisjuhlista sai Chetin terästäytymään. Hän oli kuullut jonkun mainitsevan ne pari kertaa, yksi tyttö oli päätynyt jopa valittamaan paristaan, kun Chet oli lakannut hänen kynsiään. Poika ei ollut kuitenkaan vaivautunut luomaan suurempia ajatuksia tapahtumalle, vaikka siitä olikin jo varmasti tiedotettu julkisesti. Kuulemma sinne tarvitsi parin, eikä Chet tiennyt, miten pystyisi kysymään ketään antamatta väärää kuvaa itsestään. Lisäksi kaikilla tuntui jo olevan pari, mutta ehkä hän pääsisi sisään myös ilman sellaista – tai koulun johto todella turvautuisi pakkoparitukseen, josta sama tyttö, jonka hän aiemmin oli ajatuksissaan maininnut, oli sanonut.

”En tiedä”, hän sanoi rehellisesti ja hymyili sitten. ”Parinhaku ei oikein innosta, mutta voisin kyllä tulla silti. Ainakin joku sanoi, että niistä tulee varmasti hienot – en minä sellaisesta poiskaan halua jäädä.” Poika kohautti olkiaan painoksi lauseelleen.
”Aiotko sinä mennä? Millaiset niistä oikein tulee? Tai siis, en ole oikein jaksanut keskittyä silloin, kun niistä on puhuttu...”
No, se oli totta.

Chetin katse laskeutui taas Celian kynsiin. Laukku lähes poltti hänen kylkeään. Entä jos...? Hän kohotti katseensa taas Celiaan ja hymyili ystävällisesti.
”Jos aiot mennä, niin miltä kuulostaa, jos teen sinulle hienot kynnet juhliin? Tiedän, että se kuulostaa hassulta, mutta tykkään koristella kynsiä. Posti toi tänään uusimman tilaukseni tarvikkeista, ei siihen kauaa mene. Voit kysyä vakuuksia fanikerholtani tyttöjen siivessä.”
Poika kallisti silmiään ja veti kasvoilleen parhaan koiranpentuilmeensä.
”Jooko? En halua kokeilla aina samojen tyttöjen kynsiin, jotkut joutuvat kohta maksamaan minulle manikyyristä tai jotain, he käyvät niin usein.”

[Agitha]

Celia nyökäytti päätään.
"Aion. Ja minusta parijuttu on hauska", hän sanoi, ja nauroi. Oli oikeastaan aika hyvä idea pakottaa kaikki juhliin tulijat hankkimaan vastakkaista sukupuolta edustava pari. Sillä tavalla toisillee tuntemattomat oppilaat pakotettaisiin tutustumaan toisiinsa, ja kukaan ei jäisi juhlissa yksin. Ja kuka ties pareista muodostuisi oikeita pareja! Vaikka koulu ei tukenutkaan oppilaiden seksuaalista kanssakäymistä, sillä tuskin oli mitään normaaleja seurustelevia pareja vastaan.
"Minulla tosin on jo pari kiikarissa", hän vakuutti sitten, kun poika sanoi, ettei ollut kiinnostunut pariutumisesta. Celia ei halunnut antaa sellaista kuvaa, että jutteli pojalle vain saadakseen edustavan parin juhlaan. Poika tosin olisi varmasti edustavampi, kuin se poika, jonka Celia oli päättänyt pyytää parikseen, mutta päätös oli jo tehty...
"Kynnet?" hän kysyi vähän ihmeissään, kun poika ehdotti hänen kynsiensä laittamista vähän vaivaantuneen oloisena. "Joo, tottakai", Celia lupasi, ja hymyili. Hänen äitinsä teki hänelle joskus ranskalaisen manikyyrin, mutta hän ei ollut koskaan saanut laittaa kynsiään oikein hienoksi, koska äidin mielestä se oli mautonta. Viimeaikoina Celia ei ollut panostant kynsiinsä oikein mitenkään, sillä ei ollut varma olivatko värjätyt kynnet koulun sääntöjen mukaiset.
"Ai sinä olet se kynsityyppi", hän sanoi sitten, ja virnisti. Tyttöjen päädyssä liikkui juttuja jostain pojasta, joka tykkäsi laittaa tyttöjen kynsiä. Hän oli kuulemma taitava, ja Celia oli tosiaan huomannut muutamilla tytöillä melko näyttävät kynnet. "Jos sinä vaan haluat kajota näihin, niin en laita vastaan", Celia vakuutti, ja katseli kyniään. Ne olivat tosiaan aika tylsät.
Pojan kynsiharrastus saattoi selittää myös sen, miksi poika niin innokkaasti oli vakuuttanut, ettei kaivannut paria tervetuliaisjuhliin. Celia arveli, että hänen täytyi olla umpihomo. Se selittäisi myös tanssiharrastuksen, ja kaikki. Mutta ei se mitään! Homokaveri olisi oikeastaan aika siisti, etenkin jos hän osasi laittaa kynsiä.

[bubblegay]

Chet suoristautui ja hänen hymynsä vain leveni, kun Celia suostui helposti. Joskus oli inhottavaa jäädä jankkaamaan ja suostuttelemaan, mutta ilmeisesti tyttö ei pannut lainkaan vastaan. Maininta kynsityypistä sai Chetin virnistämään; näytti siltä, että sana hänestä todella oli kiirinyt halki tyttöjen siiven. Toivottavasti ei niin paljon poikien siiven, sillä vaikka hän olikin avoin harrastuksistaan, ei koskaan voinut tietää kuinka paljon tarkalleen Saint Walden's muistutti Japania. Chet todella halusi välttää mustaa silmää, ruhjeita ja varoituksia koulun johdolta; kaikki eivät olleet aivan yhtä tyytyväisiä siihen, ettei hän jaksanut pelata jalkapalloa tai olla... no, poikamainen.

”Loistavaa”, hän ilmoitti ystävällisesti. ”Miltä kuulostaisi ranskalainen manikyyri? Se ei ehkä ole aivan yhtä tasokas, koska en viitsi alkaa tökkiä kynsinauhojasi tai tehdä kuorintoja käsiisi, mutta voin koristella sitä vähän.”
Poika kääntyi laukkunsa puoleen ja veti esiin setin, jossa oli sekä valkoinen että roosanvärinen lakka. Ja myös pieniä, läpinäkyviä strasseja, joita hän voisi kokeilla kynnen valkoisen reunan alle.
”Käykö?” hän kysyi ja hymyili taas koiranpentuhymyään.

Tila, jossa he olivat, ei ehkä ollut se ihanteellisin. Paikalla oli vieläkin paljon ihmisiä ja oleskelutila oli tyypilliseen tapaansa meluisa. Siltikään kukaan ei liikkuessaan tuuppinut muita, joten lakkaaminen olisi todennäköisesti turvallista, vaikka Chet istuisikin hieman epävakaasti sohvalla.

[Agitha]

Celia hymyili.
"Ranskalainen manikyyri käy ihan hyvin", hän totesi. Oikeastaan hän oli toivonut jotain räväkämpää, mutta perinteinen ranskalainen manikyyri oli ainakin varma valinta. Siitä koulun johdolla ei olisi mitään sanottavaa, koska oikeastaan kyse ei edes ollut meikistä. Sehän oli vain kynsien hoitamista ja vahvistamista lakalla, ei niinkään värjäämistä. Se näyttäisi ainakin asialliselta.
Celia huomasi, että Chet kaiveli laukustaan manikyyriin tarvittavat välineet. Ilmeisesti hänen aikomuksensa oli ollut päästä käpälöimään jonkun kynsiä, eihän hän muuten olisi kantanut välineitä mukanaan. Vai olisiko? Celia kantoi joskus mukanaan pientä pulloa väritöntä kynsilakkaa siltä varalta, että hänen sukkahousuihinsa tulisi silmäpako, mutta Chet ei kyllä käyttänyt sukkahousuja... Ainakaan koulussa.
Celia nosti heidän väliinsä sohvalle pari kirjaa, ja asetteli niiden päälle vielä yhden muistiinpanolehtiöistään. Toivottavasti vihko ei tuhriintuisi kovin pahasti kynsilakasta. hän laski oikean kätensä kirjapinon päälle, ja odotti, että Chet pääsisi aloittamaan hommansa.
Hän oli kuullut Chetistä pelkkää hyvää. Muutama viikko sitten hän oli oikeastaan ollut melkoinen puheenaihe tyttöjen pesuhuoneessa, ja Celia oli jo alkanut epäilemään koko pojan olemassaoloa. Innokkaasti ja taitavasti kynsiä laittava poika vain oli kuulostanut teinityttöjen päiväunelta, vaikka Celia olikin nähnyt muutamat taidokkaasti laitetut kynnet. Juorujen ansiosta Celia kuitenkin päätti luottaa Chetiin, sillä kun hän ilmeisesti oli todellinen, hän oli varmasti maineensa veroinen. Ja olihan Celialla kynsilakanpoistoainetta huoneessaan, jos juorut eivät pitäneetkään paikkaansa.
"Hei, haluaisitko laittaa minun kynteni niihin juhliinkin?" hän keksi kysyä sitten. Tietysti oli vähän typerää kysyä ennen kuin näki, osasiko poika hommansa, mutta ehkä hänellä ei ollut liikaa hävittävää.

[bubblegay]

Ranskalaiseen manikyyriin oli monia tapoja suhtautua. Joskus tytöt halusivat sen muistuttavan samanlaisia manikyyrejä kuin kylpylöissä – kuorinta käsiin, kynsinauhojen tökkimistä, hoitavia kynsivoiteita ja muuta vastaavaa. Mutta ranskalaisesta manikyyristä sai myös nopeamman, jos halusi: silloin kaikki kylpylätoiminta täytyi vain ottaa pois ja oli keskityttävä itse lakkaukseen. Se oli tarpeeksi yksinkertaista, vaikka tässä tapauksessa strassien kiinnittäminen saattaisi viedä hieman enemmän aikaa. Onneksi Chetillä oli sitä varten oma korulakkansa, joka-- hyvä on, hän todella kuulosti homolta silloin, kun alkoi puhua kynsistä.

Celia asetteli heidän väliinsä pinon kirjoja ja laski kätensä sitten sen päälle. Ele oli hyvä, sillä Chet oli saanut kokea liian monta tuskaista hetkeä, kun joku oli päättänyt laskea kätensä lakkaamisen kannalta hankalaan paikkaan. Hän avasi settipakkauksen ja veti esiin ensimmäisenä alus- ja pohjalakat, jotka vahvistaisivat kynttä ja tekisivät lakkauksesta kestävämmän. Tietenkään nekään eivät kestäisi esimerkiksi kynsilakanpoistoainetta, mutta sattumalta kynsiin kohdistuvat kolhut ja tapaturmat eivät vahingoittaneet lakkausta läheskään yhtä paljon. Chet tarttui ensin aluslakkaan ja aloitti Celian pikkurillistä tasaisin vedoin, siirtyen sitten seuraaviin sormiin.

Poika kohotti katseensa lakatessaan ja hymyili tytön kysymykselle.
”Totta kai”, hän totesi iloisesti. ”Voisin kehittää silloin jotain astetta luovempaa. Sano vain juhlien alla, milloin haluat lakkauksen, niin sovitaan aika tai tehdään vaikka heti silloin. Riippuu ovatko lakka-arsenaalini lähistöllä.”
Chet muistutti itseään siitä, että tilaisi uusia lakkoja, koristeita ja muita tarvikkeita ennen tervetuliaisjuhlia. Hän ei nimittäin uskonut, että Celia olisi ainoa tyttö, joka haluaisi hänen laittavan kyntensä.
”Parisikin tulee varmaan pitämään näistä ja myös juhlalakasta”, hän huomautti ja hymyili ystävällisesti. ”Onko hän poikaystäväsi vai menettekö ystävälinjalla?”

[Agitha]

Chet alkoi maalata hänen kynsiään varmoin ottein, ja jo muutaman vedon perusteella Celian luottamus poikaan kasvoi. Hän selvästi tiesi, mitä teki. Lakka tuntui rauhoittavan kylmältä hänen kynsillään, ja sen haju (tai Celian mielestä tuoksu) alkoi vallata alaa huoneessa.
"Kiva", Celia sanoi. Nyt ainakin hänen kyntensä olisivat kunnossa juhlissa, vaikka mikään muu ei olisikaan. "Pukeudun mustaan ja hopeaan, jos haluat miettiä jotain kivaa etukäteen", hän sanoi, ja nauroi. Oli ehkä vähän epäkohteliasta sillä tavalla vihjailla, mitä pojan pitäisi tehdä, mutta oikeastaan se saattoi myös helpottaa hänn työtaakkaansa.
"Onko sinun kalenterisi jo täynnä juhlien tienoilla?" Celia kyseli, ja mietti pitäisikö hänen todella varata aika. Chet oli takuulla suosittu.
Celia naurahti taas Chetin lupaukselle siitä, että Alex pitäisi hänen kynsistään.
"Enpä uskon", hän sanoi. "Hän on vähän sellainen hömelö. Enkä minä häntä varten laittaudu, vaan itseäni. Pelkällä ystävälinjalla mennään, nimittäin", hän kertoi, ja huomaamattaan korosti sanaa "pelkällä". Oikeastaan ajatus jostain muusta kuin kaverisuhteesta Alexin kanssa oli naurettava. Kuten myös mielikuva siitä, että Alex kehuisi hänen kynsiään. Alex ei todellakaan ollut sitä tyyppiä, joka kiinniitti huomiota pieniin yksityiskohtiin. Poika tuskin huomaisi, vaikka hän värjäisi tukkansa mustaksi. Nännilävistykseen hän sen sijaan varmasti kiinnittäisi huomiota. Celia huokaisi, ja puisteli itsekseen päätään typeräille ajatukselle.

[bubblegay]

”Ei vielä, mutta vaikuttaa siltä, että tovereidesi rintama aikoo pian lähestyä”, Chet virnisti. ”Kyllä minulla yleensä aikaa riittää, mutta jopa minä käyn aina satunnaisesti koulua, joten...”
Poika hymisi kuullessaan Celian kertomusta paristaan. Hän myös havaitsi tämän osittain tarpeettoman korostuksen ystävyysvakuutuksen kohdalla, ja pystyi pitämään tietämään virneenkareen itsellään vain vaivoin. Nuori rakkaus, niin viatonta ja suloista. Tietenkään Chet ei voinut tietää kaikkea Celian suhde-elämästä, mutta hänellä oli vahvoja aavistuksia.

Lakatessaan Celian etusormea, Chet havaitsi tämän huokaisevan. Hän kohotti päätään ja hymyili ystävällisesti.
”Muita huolia? Minut on palkittu myös siitä, että olen hyvä kuuntelija. Poikamurheita?”
Hänen äänensävynsä oli ymmärtäväinen. Taas yksi asia, mistä syystä tytöt usein ystävystyivät hänen kanssaan nopeasti.
”En voi kyllä luvata, että olen yhä neuvonnassa. En tykkää deittailla oikeastaan ketään, joten kaikki kokemukseni rajoittuu parin vuoden taakse ja yhteen kaksi tuntia kestäneeseen tyttöystävään ala-asteella”, Chet virnisti. ”Aloimme seurustella ensimmäisellä välitunnilla ja erosimme ruokatunnin aikana. Se oli aika traagista nähtävää.”

Hän viimeisteli lakkansa Celian kädessä ja nyökkäsi merkiksi siitä, että tämä voisi ojentaa toisenkin hänen käsittelyynsä. Kynsien lakkaaminen oli rentouttavaa, ja sai myös Chetin ajatukset kiertämään päässä paremmin. Ei ehkä yhtä hyvin kuin tanssi, mutta hyvin kuitenkin. Oli monia tapoja toteuttaa luovuutta.

[Agitha]

Celia naurahti taas.
"Epäilemättä. Ehkä tässä on kyse samasta asiasta, kuin kampaajalla käyminen. Juorujen vaihtoa ja sydämen purkamista ja sen sellaista", hän sanoi hymyillen. Hän ei mielellään purkaisi kaikkia murheitaan toistaiseksi tuntemattomalle Chetille, mutta ehkä hän voisi puhua jostain sinne päin. Keksiä vaikka peitemurheita, jos niikseen tuli.
Nyt Celia oli jo aivan varma, että Chetin täytyi olla homoseksuaali. Mutta ei se mitään. Oikeastaan perinteinen homoystävä olisi aika siisti. Celia mietti, pitäisikö hänen suhtautua Chetiin kuin keheen tahansa tyttökaveriin. Ehkä niin olisi paras, vaikka liian tyttömäisistä asioista puhumista kannatti varmaan ainakin aluksi välttää.
Homoepäilykset vahvistuivat entisestään, kun Chet kertoi, että oli yrittänyt seurustella tytön kanssa, mutta suhteesta ei ollut tullut mitään. Miesten ei varmaan ollut helppo löytää itselleen miesseuraa.
Celia huomasi, että Chet oli saanut lakattua hänen toisen oikean, joten vaihtoi sen tilalle vasemman.
"Mutta poikamurheita tavallaan", hän selitti sitten. Jos hän ei kertoisi nimiä, olisi varmaan okei puhua asiasta. "Olen ihastunut yhteen vähän vanhempaan... poikaan, enkä yhtään tiedä miten häntä pitäisi lähestyä", hän vuodatti sydäntään. Olisi varmaan turha mainita, että "poika" oli opettaja. Celia oli hyvin tarkka siitä, ettei kukaan koulussa saisi tietää liikaa. Pahimpia juorukelloja oli joskus vaikea tunnistaa, ja joku saattoi myös kuunnella hänen juttujaan salaa.
"Minusta tuntuu, ettei minulla ole mitään keinoa kiinnittää hänen huomiotaan minuun. Ja vaikka olisikin, en usko että hän kiinnostuisi minusta. Eikö olekin kliseistä?"

[bubblegay]

Lakatessaan aluslakkaa Celian toiseenkin käteen, Chet kuunteli tämän vuodatusta tunnollisesti ja nyökkäili satunnaisesti merkiksi siitä, että kuunteli ja pysyi vielä kärryillä. Hän oli kuullut lukuisia samantyyppisiä ongelmia aiemminkin, mutta Celia ei vaikuttanut lainkaan kevytkenkäiseltä tai muutenkaan heitukkamaiselta, tyypilliseltä teinitytöltä, joten Chet uhrasi paljon enemmän ajatusta tämän ongelmaan. Hän hymyili pienesti, kun Celia tarinansa päätteeksi lisäsi kysymyksen kliseisyydestä.
”Muru, tässä tulee vielä kliseisempi vastaus, joten varaudu.”
Kuin sanojen tehostukseksi poika nosti siveltimensä tytön kynneltä ja siirtyi suurieleisesti seuraavaan.
”En tiedä, kuinka vanha tämä poika on, mutta joka tapauksessa sinun pitäisi lähestyä häntä ennen kaikkea ihan omana itsenäsi. En usko, että esitätkään mitään, mutta olen kokemuksen kautta huomannut, että monilla tytöillä on tapana ottaa hermostuessaan poika-asioista tietty rooli, josta kuvittelevat ihastuksensa kohteen enemmän pitävän.”
Chet nosti katseensa toiseen ja hymyili lammasmaisesti.
”Mistä hän pitää?”

Alus- ja pohjalakat olivat nopeita laittaa, joten hän sulki nyt aluslakkapullon ja laski sen paikalleen. Lakan pitäisi antaa kuivua lyhyt hetki ennen pohjalakkaa, ja hän päätti käyttää sen hyödyllisesti laukkunsa hienovaraiseen penkomiseen ja pinsettien etsimiseen. Ei, niitä ei yleensä taidettu käyttää paljoa kynsiä laittaessa, mutta Chet itse koki saavansa koristeet – etenkin pienet, kuten strassit – paikalleen helpommin niiden kuin sormiensa kanssa.