Kävelevä kynsistudio

[Agitha]

Celia nyökytteli Chetin neuvoille, vaikka oikeastaan hän olisi löytänyt vastaavat neuvot mistä tahansa nuortenlehdestä. Oli kuitenkin lohdullista, että joku edes vihjaisi, että Celia kelpaisi sellaisenaan. Ihan sama, oliko se totta vai ei.
"En osaa sanoa", hän naurahti, ja tajusi, että se piti aika pitkälle paikkansa. "Hänen lempi aineensa on ainakin psykologia, siitä olen varma. Mutta yleensä kun me puhumme, puhumme minusta, emmekä hänestä, joten en tiedä hänestä paljoakaan. Mutta se kai tekee hänestä niin ihanan, kun hän sillä tavalla kiinnittää minuun huomiota", Celia sanoi, ja katsoi, kun Chet lakkasi hänen kynsiään. Ihan kuin hän viettäisi tyttöjen iltaa jonkun tyttökaverinsa kanssa! Chet ainakin vaikutti kiinnostuneelta hänen ongelmistaan, eikä Celialla oikeastaan ollut mitään syytä epäillä hänen motiivejaan. Koska Chet oli poikiin päin, hän ei myöskään ollut kiltti vain tehdäkseen vaikutusta, ja päästäkseen sänkyyn. Chetille oli myöskin aika helppo puhua, vaikka Celia varoikin visusti, ettei kertoisi liikaa.
Aluslakkaus oli valmis, ja Celia antoi käsiensä levätä paikoillaan kirjapinon päällä, jotta lakka kuivuisi, ja Chet voisi levittää seuraavan kerroksen.
"Entä sinä? Onko sinulla poikahuolia?" Celia kysyi kuin ohimennen. Hän ei tiennyt, oliko Chet vielä avoimesti homoseksuaali, joten hän antoi pojalle mahdollisuuden korjata hänen väittämänsä. Olisi helppo teeskennellä, että se oli vain lipsahdus.

//Vähän lyhyttä, kestät varmaa. : P//

[bubblegay]

Chet kohotti katseensa tyttöön, kun tämä kysyi hänen poikahuolistaan.
”Koska minulla on kiharat hiukset, laitan kynsiä ja olen täällä tanssin kautta?” hän kysyi uteliaasti, mutta hymyili sitten pienesti. ”Ei tällä hetkellä, ei ole ollut vähän aikaan.”
Mitä väliä sillä oli, mitä joku, joka saattoi kuulla keskustelun, ajattelisi. Hänestä kiersi muutenkin niin paljon juoruja, ettei ollut enää mitään menetettävää.
”Tosin, voin kertoa myös, että pidän myöskin tytöistä. Limbo, tiedäthän”, hän totesi ja virnisti. ”Mutta olen vähän kaikkien kaveri-tyyppiä. En ymmärrä, miksi tytöt ja pojat eivät voi olla ikinä pelkkiä ystäviä.”

Aluslakka oli varmaankin kuivunut jo, ja nyt Chet tarttui pohjalakkaan ja sitten Celian käteen.
”Pohjalakan jälkeen päästään tositoimiin. Alan varmaan jo pian suunnitella tervetuliaisjuhien lakkaasi”, hän huomautti ja virnisti iloisesti. ”Saat erityiskohtelun. Jotkut tytöt tuntuvat uskovan, että olen heidän palvelijansa tai jotain.”
Celia todella oli erilainen kuin jotkut tyttöjen siiven monsterit, jotka luulivat, että Chet oli paikalla vain heitä varten ja olisi valmiina palvelemaan heitä minä vuorokaudenaikana tahansa miten tahansa. Se ärsytti joskus, mutta poika koitti pitää positiivisen asenteensa mahdollisimman hyvin yllä ja välttää kahnauksia. Jos kaikki muu epäonnistuisi, hänellä olisi ainakin tyttöjen puolella vahva tukijoukko.

// joo, vähän sama ongelma täällä. D: //

[Agitha]

Celia kallisti päätään, ja hymyili myötäillen. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään siltä varalta, että seksuaalisuus oli arka puheenaihe. Kun Chet kuitenkin automaattisesti myönsi, ettei hänellä ollut poikahuolia, Celia rentoutui vähän. Ilmeisesti homoseksuaalisuus ei ollut tabuaihe, ja poika oli sinut itsensä kanssa.
Ainakin melkein.
Hän nimittäin huomautti, että oli kiinnostunut myös tytöistä. Celia nyökäytti päätään ymmärtäväisenä, vaikka olikin vähän epäileväinen. Poikaa, joka laittautui ja oli kiinnostunut kynsien laitosta, ei yksinkertaisesti voitu kuvitella seurustelemaan tytön kanssa. Tai siis, millainen avioliitto siitäkin tulisi, jos mies kiistelisi kynsilakoista vaimonsa kanssa?
Asiasta tuskin kuitenkaan kannatti keskustella sen enempää, ja Celia ymmärsi yskän, kun Chet alkoi taas puhua kynsien lakkaamisesta. Aluslakka oli jo kuivinut, joten oli seuraavan kerroksen vuoro.
"Ajattelin laittaa tukkaan hopeisen ruusun, joten ehkä joku sen suuntainen teema voisi olla kiva?" Celia ehdotti, vaikka ei halunnutkaan tukahduttaa Chetin luovuutta.
"Kiitos erikoiskohtelusta", Celia naurahti, vaikka ei ymmärtänytkään, miksi oli moisen ansainnut. "Tässä tulee aika kuninkaallinen olo."
Hiljalleen hän alkoi ymmärtää, miksi Alex kutsui häntä prinsessaksi. Nyt hänellä oli jo oma kynsitaitelijakin.

[bubblegay]

Maininnalle hopeisesta ruususta Chet hymyili ja nyökkäsi.
”Minulla pitäisi olla erilaisia ruusukoristeita ja -tarroja jossakin”, hän ilmoitti. ”Jos ei ole, niin olen tilaamassa muutenkin uuden paketillisen tarvikkeita ennen juhlia. Olisi hirveää, jos jokin yhtäkkiä loppuisi kesken!”
Poika keskittyi hetkeksi lakkaamaan 'asiakkaansa' kynsiä ja naurahti tämän seuraavalle lausahdukselle.
”Tytöthän ovat omalla tavallaan prinsessoja, ainakin suurin osa. Plus tietenkin minä”, hän heitti puoliksi vitsinä perään ja virnisti Celialle kujeilevasti.

Pian pohjalakkakin oli valmis – yhteen kynteen ei mennyt kuin pari vetoa – ja Chet asetti lakan huolellisesti vanhalle paikalleen. Hän hymyili Celialle ja nyökkäsi tämän kynsiä kohti.
”Noiden täytyy kuivua vielä hetki – ja nyt voin käyttää väliajan kuulustellakseni sinua”, poika sanoi ja pyöräytti silmiään teatraalisesti, virnuillen sitten.
”Joten. Sanoit että sinulla on kaksoisveli? Millaista se oikein on? Tai siis, minulla on vain pikkuveli, enkä tiedä uskoisinko niihin kaikkiin kaksosten välisiin kieliin ja muihin tabuihin, mitä tutkijat väittävät löytäneensä. Mutta silti, miten te tulette toimeen?”
Hän oli rehellisesti utelias. Jotkut olivat sanoneet, etteivät kaksoset riidelleet koskaan vaan pitivät aina yhtä, toiset taas väittivät, että joskus he saattoivat vihata toisiaan alusta asti. Chet ei ollut koskaan tuntenut kaksosta (tai ainakaan ketään, joka oli kertonut olevansa sellainen) sen jälkeen, kun pääsi päiväkodista.

[Agitha]

Celia hymyili pojan kommentille prinsessoille.
"Totta", hän sanoi. Kaikki tytöt eivät ehkä käyttäytyneet kuin oikeat prinsessat, mutta Celia tiesi, että hänessä oli aina välillä pikku prinsessan vikaa. Tällä hetkellä sohvalla istui selvästikin kaksi prinsessaa. Nykyään monet naiset eivät olleet enää niin... prinsessamaisia, kuin Chet.
"Okei", Celia sanoi, ja katseli kynsiään, joissa oli jo toinen kerros lakkaa. Tuntui hassulta, kun kynnet olivat pitkästä aikaa lakan peittämät. Vähän kuin niiden päällä olisi ollut muovikerros, eivätkä ne olisi päässeet hengittämään. Siihen tunteeseen hän tosin tottuisi nopeasti, sen Celia tiesi kokemuksesta.
Chet kyseli Ephramista, ja Celia katsoi poikaa aika tarkkaan. Oliko Chet kiinnostunut hänen veljestään? Celia arveli, että Ephram oli hetero, mutta ehkä olisi epäkohteliasta mainita siitä Chetille vielä. Jos Chet kyselisi henkilökohtaisempia asioita, ja vaikuttaisi todella kiinnostuneelta Ephramista, Celia varmaankin ottaisi asian puheeksi.
"En tiedä", Celia vastasi. "Minulla ei ole muita sisaruksia, joten en tiedä millaiset sisarusten väliset suhteet yleensä ovat. Ja sinun pettymykseksesi joudun kertomaan, että emme ole identtiset. Oikeastaan olemme niin eri näköiset, että kaikki eivät tunnista meitä edes sukulaisiksi!" hän naurahti. "Mutta koska olemme tunteneet aika kauan, osaamme melko hyvin sanoa, mitä toisen mielessä liikkuu. Ja en tiedä, mutta minusta tuntuu, että jos yritän viestittää Ephramille jotain, pieni ele riittää, ja hän ymmärtää. Ja hän arvaa hyvin minun salaisuuksiani ja sellaista", Celia paljasti. "Mutta en tiedä onko tuo nimenomaa kaksosjuttu, vai johtuuko se vain siitä, että me ollaan oltu koko elämä yhdessä."
Celia heilutteli käsiään varovaisesti ilmassa, jotta lakka kuivuisi nopeammin.

[bubblegay]

Chet hymyili, kun Celia kertoi olevansa aivan eri näköinen kuin veljensä. Tilanne oli tuttu, vaikka Aidan olikin pikkuveli eikä kaksoisveli – hän oli aivan isän näköinen samalla, kun Chet muistutti enemmän äitiään. Oli kuitenkin jännää kuunnella kertomus oikealta kaksoselta, ja Chet päätti jättää loput Celian ja hänen veljensä välisestä yhteydestä mielikuvituksen varaan.
”Kuulostaa hienolta. Vaikka en ole varma, kuinka kauan kestäisin, jos joku tietäisi niin helposti mitä ajattelen”, hän hymyili hieman.

Chet alkoi olla varma, että pohjalakka oli tarpeeksi kuiva, ja tarttui uudestaan Celian käteen, jotta se pysyisi paikallaan. Hän virnisti ja tarttui sitten ensimmäisenä valkoiseen lakkaan, jolla lakkaisi tytön kynsien reunat. Hän oli alun perin suunnitellut käyttävänsä korulakkaa, mutta tajusi, että strassit vaativat liian paljon pikkutarkkaa työtä; lakka olisi kuiva viimeistään siloin, kun hän ehtisi Celian toiseen käteen. Niinpä poika veti laukustaan esille jo valmiiksi kynsiliiman ja asetti sen viereensä, keskittyen sitten taas Celian käteen ja valkoiseen lakkaan.

”Lakkaatko kynsiäsi usein?” hän kysyi ja kohotti katseensa hetkeksi Celiaan, laskien samalla siveltimen tämän kynnelle ja vetäen pikkutarkasti. ”Vai pidättäydytkö luonnollisella linjalla?”
Ainakaan tytön sormissa ei ollut aiemmin lakkaa, mutta se ei tarkoittanut, etteikö tämä käyttäisi sitä joskus. Monet tytöt lakkasivat täällä kynsiään – tai olivat lakanneet, ennen kuin olivat löytäneet Chetin ihmemaan.

[Agitha]

Celia kohautti olkapäitään sen verran kuin kuivuvine kynsineen uskalsi.
"No jaa, minä en osaa kuvitella elämää ilman Ephramia, joten en tiedä paremmasta", hän sanoi ja virnisti. Oikeastaan hän ei haluaisi edes kuvitella tilannetta, jossa hän olisi ainoa lapsi. Miten yksinäinen hänen lapsuutensa olisi sitten ollut! Etenkin kun vanhemmat suunnitelleet hankkivansa vain yhden lapsen, Celia ei olisi saanut edes sisaruksia. Ephram hänen kanssaan samassa kohdussa oli melkoinen onnenpotku, oikeastaan.
Chet jatkoi taas hänen kynsiensä lakkaamista, ja Celia katseli kiinnostuneena hänen työtään. Chet oli selvästi taitava, ja Celia yritti keksiä, miten saisi itse lakatessaan pinnasta yhtä tasaisen. Saattaisi tosin olla, että hänen ei enää tarvitsisi lakata kynsiään itse, jos hän liittyisi Chetin fanikerhoon.
"En kovin usein", Celia vastasi. "En ole ihan varma, mitä koulun säännöissä sanotaan sellaisesta, mutta kototani värjään joskus. Ja joskus olen käynyt äitini kanssa manikyyrissä. Hän pitää kynsistään hyvää huolta", hän kertoi. Celia ei tosiaankaan ollut varma, oliko edes siisti kynsilakka sallittu koulun säännöissä, ja olisis sääli, jos hän joutuisi pesemään Chetin maalaukset pois. Naisopettajat tosin varmasti vain ihastelisivat hänen kynsiään, mutta miehistä Celia ei ollut varma. Eikä etenkään rehtorista. Hän varmaan piilottaisi kyntensä joka kerta, kun joku tiukka opettaja olisi lähellä. Professori Wilsonin seurassa hän sen sijaan ei kainostelisi. Ei sillä, että hän olisi uskonut voittavansa professorin sydämen puolelleen kynsillään, mutta hän yritti silti kaikin puolin parhaansa.
"Kuinka kauan olet tehnyt tätä?" Celia kysyi sitten, ja ihaili edelleen Chetin varmoja otteita.

[bubblegay]

Chet hymyili ja nyökkäsi, kun Celia kertoi omasta kynsihistoriastaan. Häntä kiinnosti monista syistä se, minkä näköinen tytön äiti oli; Celia oli jo sanonut olevansa erinäköinen veljensä kanssa, joten kaksikon äiti olisi varmasti mielenkiintoista nähdä. Chetin mieliteot olivat joskus äkkinäisiä ja outoja.
Hän keskittyi tekemään valkoisesta lakasta jokaiseen sormeen mahdollisimman tasaisen, ja hymyili Celialle tämän puhuessa taas.
”En ole varma. Aloitin tämän jo ollessani Japanissa, joten siitä on jo useita vuosia. Saatoin olla ehkä neljätoista. Ei ehkä normaaleinta ajanvietettä yläasteikäiselle pojalle”, hän irvisti ja viimeisteli Celian lakan viimeisessä kynnessä, siirtyen sitten seuraavaan käteen.
”Sain kärsiä siitä aika paljon, sillä en vielä silloin tajunnut, etteivät muut välttämättä suhtautuneet harrastukseeni yhtä lämpimästi. Tiedäthän, tappeluita, syrjintää ja sellaista. Mutta jatkoin silti”, Chetin irve muuttui virneeseen ja hän vilkaisi Celiaa. ”Ja harjoittelin. Ja nyt hallitsen koko Saint Walden'sin tyttöjen siipeä. Henkilökohtaisesti pidän sitä hienona selviytymistarinana.”

Poika teki taas lisää vetoja tytön kynsiin ja huokaisi sitten ihastellen, työ vielä kesken.
”Pakko sanoa, kyntesi ovat paljon paremmassa kunnossa kuin monella muulla tytöllä”, Chet huomautti. ”Olen nähnyt aika monta karmivaa tapausta, joissa reunat ovat menneet ihan minne sattuu rajun pureskelun takia ja muuta vastaavaa. Jotkut taas katkovat kynsiään helposti ja jotkut eivät tunnu ihan ymmärtävän koristustensa kanssa, että liika on liikaa...”
Hän oli kyllä löytänyt tyttöjen siivestä myös aiheita painajaisiin.

[Agitha]

"Ai tulet Japanista", Celia ihmetteli. Hän oli kyllä huomannut pojan korostuksen, mutta hän ei ollut ajatellut sitä sen enempää. Saint Walden'sissä tottui erilaisiin aksentteihin äkkiä. "Se on kai aika konservatiivinen maa? Että ne ei kai hyväksy erilaisuutta niin hyvin kuin täällä", hän totesi. Ikävää, että Chet oli joutunut hankaluuksiin erilaisuutensa vuoksi. Ehkä se oli yksi syy muuttaa Englantiin. Vaikka tietysti koulu saattoi olla se ykkössyy... Celia ei ollut erityisen perehtynyt kaukoidän kulttuureihin, mutta hän muisteli, että Japanissa oli aika selkeät sukupuoliroolit.
"Mm. Se on aika ikävää. Mahtaa olla kivaa olla täällä, ja vielä tyttöjen suosiossa", Celia sanoi, ja hymyili. Ehkä Chet oli myös poikien suosiossa, mutta sitä Celia viitsinyt ottaa puheeksi.
"Kiitos", Celia vastasi kehuihin naurane. Ei ollut turhan yleistä kuulla jonkun kehuvan hänen kynsiään. Ne olivat kuitenkin aika tavalliset, keskipitkät eivätkä mitenkään erityisen näyttävät. Mutta ehkä melkein-ammattilaisen sanaa oli uskominen.
"Pureskelin kynsiä pienenä, mutta sitten opettelin syytä irti kynsilakan avulla."
Celia vilkaisi Chetin kynsiä, ja huomasi, että vaikka ne vaikuttivat hyvin hoidetuilta, niissä ei ainakaan näyttänyt olevan lakkaa. Läpinäkyvää korkeintaan.
"Hei, miksi et laita omia kynsiäsi?"
Se oli ehkä vähän hassu kysymys kysyä pojalta, mutta kynnet taisivat olla Chetin intohimo.

[bubblegay]

”Konservatiivinen on aika oikea sana kuvaamaan sitä”, Chet puuskahti. ”Asiat ovat, no, eri tolalla kuin täällä. Joten kyllä, täällä on aika kivaa olla”, hän virnisti. ”Japanissa myöskään tyttöjen ja poikien väliset kaverisuhteet eivät ole ihan yhtä yleisiä kuin täällä, se harmittaa.”
Hän kuunteli myötätunnolla, kun Celia kertoi pureskelleensa kynsiä lapsia. Chetillä ei ollut koskaan ollut kyseistä ongelmaa, silloinkaan, kun hän ei vielä välittänyt kynsistä lainkaan ja leikki Transformers-leluilla. Hän alkoi pikkuhiljaa olla valmis valkoisten reunojensa kanssa, ja valmistautui henkisesti vaaleanpunaiseen lakkaan ja kaikkein inhottavimpaan osuuteen, strassien kiinnitykseen onnistuneesti.

Celian kysymys sai pojan nauramaan pienesti.
”En oikeastaan tiedä”, hän vastasi. ”Ehkä minun rajani vain menee siinä, pidän sentään jonkin osan itsestäni heteromaisena. Tykkään enemmänkin laittaa muiden kynsiä kuin omiani.”
Selvä, Celian kynsien valkoiset osuudet olivat nyt valmiit. Chet vilkaisi kynsiliimaansa huolestuneena; hän taitaisi kokeilla sittenkin koristeiden kiinnitystä lakkaan. Hän varmastikin olisi tarpeeksi nopea, ei se niin helposti kuivunut. Poika kääntyi taas katsomaan Celiaa ja virnisti.
”Okei, nyt maalaan vaaleanpunaisen osuuden kynsiisi. Ja sitten pääsen koristelemaan”, hän infosi ja tarttui roosanvärisen lakkaan, ollen kohta taas Celian toisen käden kimpussa.

[Agitha]

Celia nyökytteli päätään ymmärtäväisenä Chetin puheille. Hän oli elänyt koko elämänsä Englannissa, joten oli vaikea kuvitella kovin konservatiivista yhteiskuntaa, vaikka kyllähän Englannissakin homovihaa oli. Pääasiassa Englannissa kuitenkin hyväksyttiin erilaisuus, toisin kuin varmaan monissa Aasian maissa. Ainakaan homoseksuaalien hyljeksiminen ei ollut yleisesti hyväksyttyä.
Celia naurahti, kun Chet kertoi, että omien kynsien maalaamisessa meni hänen heteromaisuutensa raja. Siitä huolimatta, että hänen kyntensä eivät olleet lakatut, ne näyttivät hyvin hoidetuilta. Ei kovin heteromaista, jos stereotyyppisia oltiin, mutta Chet ei ollutkaan hetero.
"Okei", Celia sanoi, kun Chet ilmoitti, että alkaisi nyt maalaamaan hänen kynsiensä punertavaa osaa, ja kiinnittäisi sitten koristeet. Celia mietti, miten tulisi korsiteiden kanssa toimeen. Toivottavasti hän ei heti ensimmäiseksi kolhisi kynsiään niin, että lakkaus kolhiintuisi tai koristeet putoilisi. Toisaalta, Chet näytti tekevän niin hyvää työtä, että Celia voisi ryhtyä hänen vakituiseksi kynsiasiakkaakseen. Hänen ei tarvitisi huolehtia kynsiensä kunnosta niin paljon, jos Chet suostuisi korjailemaan lakkausta aina välillä.
"Jäikö sinun perheesi Japaniin?" Celia kysyi sitten. Mahtoi olla rankkaa tulla Englantiin ihan yksin. Oli tosin mahdollista, että hänen perheensä oli tullut mukaan. Saattoihan olla, että Chet oli tullut juuri Saint Walden'siin, koska hänen perheensä oli muuttanut lähelle.

[bubblegay]

Roosanvärisen lakan laitto oli helppoa, joten Chet pystyi olemaan astetta huolettomampi. Hän vilkaisi pinsettejä vierellään; kohta tiedossa olisi taas vaikeampi osuus. Celian kysymys sai pojan kohottamaan katseensa ja hymyilemään hieman.
”Joo, muutin Britanniaan yksin. Olen asunut täällä nyt vuoden, ja olen nähnyt perhettäni tänä aikana kerran, eikä seuraavasta tapaamisesta ole mitään tietoa. Se on välillä vähän ahdistavaa, etenkin, kun kaikki vanhat ystäväni ovat myös Japanissa, mutta myös aika hauskaa. Uudet tuulet ja niin edelleen.”
Poika hymyili leveämmin ja kallisti päätään.
”Mistä päin sinä tulet? Tai siis, kovin monen perhe ei asu Kings Waldenissa, vaikka se onkin lähellä. Kaikki britit, jotka olen tähän mennessä nähnyt, tulevat jostain muusta kaupungista.”
Chet ei ollut itse asiassa siihen mennessä tavannut ketään, joka tuli Kings Waldenista tai muualta koulun lähiseudulta. Kaikki olivat joko kauempaa tai aivan toisesta maasta. Opettajista poika ei tosin tiennyt, mutta hän arveli, etteivät nämäkään olleet täkäläisiä - osa heistäkin tuli ulkomailta.

Chet koitti tehdä lakkauksestaan mahdollisimman tasaisen, jotta saisi myös koristeriveistään paremmat. Hän puri huultaan ja siirtyi Celian seuraavaan käteen lakattuaan myös tytön peukalon. Vaikka oleskelutila oli vieläkin suhteellisen täynnä ihmisiä, kynsien laitto oli osoittautunut paljon odotettua helpommaksi.

[Agitha]

"Ai", Celia sanoi ihmetellen. "Mahtaa olla aika rankkaa. Tai siis... Et näytä kovin vanhalta, muutitkö tänne alaikäisenä?" hän kysyi, ja katsoi Chetin kasvoja nyt vähän toisin silmin. Hän yritti arvata minkä ikäinen poika oli. Hän ei uskaltanut veikata mitään. Olisi parempi, että Chet kertoisi itse, ettei Celia arvelisi kamalan pieleen.
"Onko täällä ollut kivaa?" hän jatkoi uteluaan. Myös Celian huonekaveri oli muuttanut Englantiin ulkomailta, joten hän oli ehtinyt kysyä saman kysymyksen aikaisemmin. Oli kuitenkin kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä ulkomaalaiset olivat Englannista. Oliko tämä maa, jossa oli parempi asua kuin muualla?
"Minä olen Oxfordista", Celia sanoi, ja hymyili. Se ei kuulostanut kovin hienolta Japaniin verrattuna. "Sinne on suunnilleen tunnin ajomatka, eli olen vähän lähempää kuin sinä", hän sanoi ja naurahti.
Niinpä niin, hän ei osannut kuvitella millaista oli olla niin kaukana kotoa. Jos hän yhtäkkiä haluaisi takaisin kotiin, koti odottaisi häntä yhden puhelinsoiton päässä. Ei tosin sillä, että Celia olisi kaivannut kotiin. Hänen ilmeensä synkistyi hieman, kun hän ajatteli kotiaan. Siitä huolimatta, että hän asui niin lähellä koulua, hän oli viettänyt tähän mennessä kaikki viikonloput koululla. Eivätkä vanhemmat olleet erityisemmin häntä ja Ephramia kaivanneet. Olivat varmaan soittaneetkin muutaman kerran vain velvollisuudentunnosta.
"Olet kyllä hyvä tässä", Celia sanoi ehkä vähän liioitellun iloisesti, ja ihasteli Chetin kätten työtä. Hän katseli muuttuvia kynsiään, ja sitten Chetia. "Ihan kuin ammattilaisen työtä. Osaatko laittaa muutakin meikkiä, tai hiuksia, tai jotain?"

[bubblegay]

”Täytin 18 vähän aikaa sitten”, Chet informoi pieni hymy huulillaan. ”Eli kyllä, muutin tänne alaikäisenä.”
Hän kohotti katseensa Celiaan, kun tämä kysyi Englannista. Chet ei ollut koskaan kyennyt muodostamaan maasta kokonaista mielipidettä; hänen tunteensa sitä kohtaan olivat aivan liian ristiriitaiset.
”En oikein tiedä”, hän naurahti. ”Täällä on paljon vapaampi olla jo pelkästään kulttuurierojen takia, mutta kaikki kai kaipaavat kotiin, eikö? Englannissa on silti ollut aika hauskaa.”
Oxford oli tuttu nimi, luonnollisesti. Chet ei ollut koskaan käynyt siellä eikä hän oikeastaan tietänyt paikasta muuta kuin samalla nimellä kulkevan yliopiston, mutta se kuulosti silti hienolta.
”Mahtaa olla mukavaa”, hän hymyili. ”Voi nähdä ystäviä ja perhettä silloin kun huvittaa. Tai no, ei tuntikaan taitu ihan hetkessä, mutta silti.”

Chetin lakkaus alkoi olla jo pian valmis, vaikka hän koitti pitää työnsä tason mahdollisimman tasaisena.
”Kiitos”, poika naurahti toisen ihastellessa hänen taitojaan. ”En oikeastaan, kynnet ovat pääjuttu. Hiuksia kyllä osaan laittaa jotenkin, mutta lähinnä itselleni. Ja nämä tarvitsevatkin laittoa, näytän herätessäni variksenpelättimeltä”, Chet irvisti lauseensa lopuksi.
Hän veti viimeisen vedon roosanväristä lakkaa ja sulki sitten siveltimen takaisin pulloonsa, virnistäen Celialle.
”Nyt tulee hankalin osuus, eli koristeet. Saa nähdä, kuinka tämä onnistuu. Jos pystyt, pysy ihan paikollasi, tai muuten saatan pilata lakkauksenkin pinseteillä.”

Poika tarttui pinsetteihin ja sitten settirasiaan, jossa oli pieniä, lähes helmimäisiä strasseja. Ne olivat tarpeeksi tyylikkäitä ja hillittyjä ranskalaiseen manikyyriin, mutta koristelivat silti sopivat ja tekivät lakkauksesta entistä viehättävämmän. Chet tarttui pinseteillä varovasti ensimmäiseen strassiin ja nosti Celian käden omaansa, jotta pääsi tekemään pikkutarkkaa työtä. Yhdelle kynnelle strasseja ei onneksi tarvinnut kovinkaan monta, ennen kuin ne jo muodostivat sievän rivin.

”Joten, kerro vielä vähän lisää siitä ihastuksestasi”, hän sanoi ja hymyili kujeilevasti. ”Katsotaan, jos osaan lausua muitakin viisauksia kuin nuortenlehtien kysy ja vastaa-palstoilta poimittuja.”

[Agitha]

Celia nyökäytti päätään ymmärtäväisenä, kun Chet valitti hiusongelmiaan.
"Tiedän miltä sinusta tuntuu. Luonnonkiharat ovat pahimmasta päästä, jos ei halua näyttää variksenpelättimeltä", Celia sanoi, heilautti hiuksiaan vähän. Hänen tukkansa oli melko säkkärä, ja vaati paljon työtä pitää se kurissa edes jotenkin. Välillä jotkut ihastelivat Celian vaaleaa kiharapehkoa, mutta Celia itse olisi huolinut mielellään tummat ja sileät hiukset. Edes suoristusrauta ei tepsinyt hänen hiuksiinsa kovin hyvin ja pitkäksi aikaa.
"Yritän parhaani", Celia sanoi, kun Chet kehoitti häntä olemaan aloillaan. Hän kohensi vähän asentoaan, jotten hänen olisi mukavampi istua paikoillaan useampia minuutteja. Kun Chet tarttui hänen käteensä, ja alkoi asetella pieniä helmimäisiä koristeita hänen kynsiinsä, Celia uskalsi tuskin edes hengittää. Työ näytti aika tarkkuutta vaativalta, ja olisi ikävää, jos jokin menisi pieleen. Pian Chet kuitenkin puhui, ja Celia naurahti niin liikkumatta kuin osasi.
"Oletpa sinä utelias", Celia totesi hyväntahtoiseen sävyyn. Hän mietti hetken, mitä voisi kertoa, jottei paljastaisi liikaa. Olisi hyvin hankalaa, jos hänen ihastuksensa opettajaan paljastuisi.
"Noh. Olemme jonkinlaisissa väleissä, mutta ehkä meitä ei kannata sanoa ihan ystäviksi. Olemme tavanneet kaksin muutamia kertoja, mutta aina aika vakavissa merkeissä, joten pienestä flirtistä ei tule kauheasti mitään. Sitäpaitsi, hän ei näytä huomaavan minua, ja oikeastaan en edes tiedä, miksi hänen pitäisi. Tai siis, miksi joku sellainen kiinnostuisi tällaisesta kuin minä? En oikein tiedä miten häntä pitäisi lähestyä. Tai siis, hän on aika kypsä ja kaikkea, enkä oikeastaan ole turhan kokenut poikien kanssa." Celia virnisti, mutta jätti mainitsematta, että hän ei ollut koskaan edes suudellut. Hän todella oli kokematon. "En tiedä, ehkä sinä osaat miehen näkökulmasta sanoa, mitä minun pitäisi tehdä."