Vallankumouksellisuutta

[loveliina]

"No siis, koulun tasoon nähden mä olen kai, en mä tiedä. Keskiverto? Tai siis, jos kaikilla neroilla on kympin keskiarvo, mun on siinä kasi piste viiden tienoilla. Jotkut aineet menee paremmin, mut ei kai mikään kauheen huonostikkaan mene. En mä omasta mielestä oo erityisen hyvä muussa ku draamassa," Cass sanoi. Ei hänen tarvinnut olla luokkansa paras missään muussa kuin ilmaisutaidossa, Cass mietti. Kukaan ei koskaan, jos ja kun pojasta tulisi menestyvä näyttelijä, tulisi kysymään hänen realiaineidensa keskiarvoa, ja vaikka tulisikin, 8.5 oli aika tiukka ka. On paljon oppilaita maailmassa, jotka vain uneksivat sellaisista aivoista, jolla ylsi näin korkeisiin numeroihin.

Entisessä koulussan Cassiella oli mennyt hitusen huonommin, keskiarvo oli keikkunut seitsemän ja kahdeksan kieppeillä. Ei poika tyhmä ollut, ja tullakseen Saint Waldenssiin hän oli nostanut numeroitaan pelkästään kuuntelemalla tunnilla hieman enemmän.

"Joo, mustakin. Kaikki jutut, missä opet vaan paasaa luokan edessä on hitusen tylsiä. Paitsi emmä tiedä. Ryhmätyöt on ihan jees kans," Cass sanoi ja hymyili toiselle. Oli totta, että aika kului joutuisammin, joka kerran kun opettaja antoi luvan jutella toisten oppilaitten kanssa.
"Jos on kiva pari siis. Jos mä olisin joutunu ton tytön," Cass osoitti punatukkaista ja laihaa, pitkää tyttöä, "pariksi, siitä ei ois tullu mitään. Se yhessä vaiheessa yritti suht epätoivoisesti saada mua sen poikaystäväksi ja siitä asti ku mä sanoin sille ei, se on ollu ihan outo. Seriously, mä pelkään et mä herään joku yö siihen et se leikkaa mun hiuksia tai jotain," Cass juorusi hiljentäen ääntään ja nojaten vähän lähemmäs toista.

"Mitäköhän tohon pitäis vielä laittaa," Cass mietti ääneen ja käänsi kartonkia, jotta näkisi mitä siinä luki. Cass yritti löytää erikoisia kirjoitusvirheitä, joista huomauttaa, mutta ilokseen ei löytänyt yhtään. Toinen oli ilmeisesti keskittynyt työhönsä kunnolla.

[bubblegay]

Jotain kahdeksikon tienoilta Chet oli odottanutkin. Hänen oma keskiarvonsa oli hieman huonompi kuin Cassin, mutta silti tarpeeksi hyvä pääsemään sisälle kouluun - lukuaineet eivät oikein olleet hänenkään juttunsa. Hän nyökkäsi merkiksi siitä, että oli ymmärtänyt toisen puheen.

Kun Cass kertoi tapauksestaan tytön kanssa, Chet kääntyi katsomaan tätä uteliaasti. Punatukkainen, hontelo tapaus katsoi sillä hetkellä muualle, eikä omannut todennäköisesti aavistustakaan, että hänestä puhuttiin. Chet kurtisti kulmiaan, mutta tyrskähti Cassin kuvaukselle tämän mahdollisista yöllisistä tavoista. Ilmeisesti tässä koulussa todella kiersi huhuja ihmisistä, jotka hyökkäsivät toisten kimppuun tavalla tai toisella öisin.
”Näyttää enemmän värjääjätyypiltä”, hän virnisti. ”Varo, tai hiuksesi ovat vihreät jonain aamuna.”

”Mitäköhän tohon pitäis vielä laittaa”, Cass kysyi – tai varmaankin enemmänkin lausui ääneen – pohtivasti. Chet kurtisti kulmiaan ja katsoi posteria arvioivasti, virnistäen sitten.
”Mitään lisättävää noihin tietoihin? Voin kyllä koristella koko hoidon vaaleanpunaisilla sydämillä, jos haluat”, hän kehräsi ja heilutteli pinkkiä tussia kädessään. Cass tuskin perustaisi ideasta, mutta aina saattoi yrittää. ”En usko, että opettaja ehkä täysin arvostaisi taiteellista panosta, mutta ainakin koko tyttöjen siipi väittää, että olen taiteellinen ja yksinäinen sielu. Ja että minulla on marsu, mikä selvästi lisää näyttöä.”
Itse asiassa Chetillä tavallaan olikin. Hän oli tavannut eräänä päivänä koulun ulkotiloissa hiiriä, ja oli siitä lähtien ruokkinut niitä. Hän oli suunnitellut jopa ottavansa yhden niiden poikasista huoneeseensa, mutta koska ei enää asunut siellä yksin, joutui perumaan toistaiseksi suunnitelmansa. Harmi, sillä jos hän olisi ottanut useamman, pieni hiiripopulaatio olisi varmasti taattu. Suloista.

”Okei, eli meillä on nyt kolme kappaletta – Marie Antoinette, Ludvig XVI ja tiivistys vallankumouksesta. Vuosiluvut löytyy. Haluatko tehdä vielä neljännen? Ei kyllä aavistustakaan mistä, mutta sinähän nämä tiedät”, Chet totesi, osoittaen puhuessaan vuorotellen jokaista kappaletta.

[loveliina]

"Se olis kyllä ikävää. Mä olen kiintynyt tähän sävyyn," Cass sanoi virnistäen. "Vihreän päälle ei tosin ole kovin vaikea värjätä, mutta silti. Se jättäis ikävän metsäisen sävyn uuden värin alle." Poika oli muutamia vuosia sitten kokenut shokkiväri-vaiheensa, ja tiesi mistä puhui.
"Värjäis mielummin vaikka jotain raitoja tai... Blondimmaksi. Mut mä kyllä näyttäisin aivan todella typerältä blondina. Jotenkin iskis silmään ku kirves."

Cassin hymy palasi leveänä toisen ryhtyessä puhumaan aiheesta, mitä tälle esitelmälle pitäisi vielä tehdä.
"No sähän olet taiteellinen suunnittelija. Jos susta siltä tuntuu, niin eiköhän koristele vaan," tämä sanoi ja virnisti. Ei heidän arvosanansa voinut laskea, jos kaikki tavara mikä kuului löytyä esitelmästä oli posterilla, mutta faktan lisäksi löytyisi myös sydämiä. "Tosin kukkaset ja perhoset vois kans mennä ihan hyvin mukana."
"Mutta en ala riitelee taiteellisista visioista," Cass vielä sanoi ja virnisti.

"En mä kyllä tiedä, varmaan tohon löytyis vielä jotain järkevääkin lisättävää, mutta... Toihan vois olla hyvä vaikka noin? Tai siis, tietenkin se tarvitsee vielä väriä," Cass sanoi ja nappasi vaaleanpunaisen tussin toisen kädestä, ja teki ensimmäisen sydämmen Marie Antoinette kappalee viereen. "Mut teksti riittää, eiks je? Ei kukaan muu kuitenkaan saa tehtyä näin hienoa," Cass totesi hymyillen. Hän ei jaksanut ottaa posteriaan enää vakavasti. Häntä ei kiinnostanut kirjoittaa kolmannen säädyn kamalista oloista sen enempää, kyllähän kaikki nyt tajusivat, ettei maaorjilla ollut yhtä hauskaa kuin kuninkaalla.

//itkupotku lyhyttäää :----((((((//

[bubblegay]

Kukkaset ja perhoset (ja mehiläiset) sopisivat varmasti loistavasti veriseen vallankumoukseen. Chet virnisti vastaukseksi, ja jäi sitten kuuntelemaan, mitä Cassilla oli vielä sanottavana. Hän nyökkäsi tyytyväisenä, kun tämä totesi posterin olevan tekstilliseltä osuudeltaan valmis. Tietenkin koristelu oli vielä pahasti vaiheessa – Cass todisti sen ryöstämällä vaaleanpunaisen tussin Chetin käsistä ja piirtämällä ensimmäisen viattoman sydämen kartongille. Chet virnisti ja lähes impulssina ryösti tussin takaisin itselleen, mutta piirsi sydämen kartongin sijaan Cassin poskeen.

”Näin”, hän ilmoitti juhlavasti. ”Älä lyö, se on söpö!” Chet hymyili viattomasti ja piirsi yksinäisen kukkasen kartongin laitaan. ”Olen aina halunnut tehdä jollekulle kasvomaalauksen.”
Jos Cass jostain syystä raivostuisi ja päättäisi ryhtyä väkivaltaiseksi poskeensa ilmestyneen sydämen takia, Chet ei voinut juurikaan estää asiaa. Mutta aina hän voisi juosta tai puolustautua opettajan karttakepillä, jota tämä huitoi välillä tahdilla, joka sai eturivin oppilaat pelkäämään silmiensä puolesta. Tai käyttää käänteispsykologiaa ja piirtää sydämen omaan otsaansa.

Toivottavasti opettaja ei rankaisisi heitä molempia häiriköinnistä ja vallankumouksen pilkkaamisesta.

// täälläkin ;___; //

[loveliina]

Cassie ei osannut odottaa sydämen piirtyvän hänen poskelleen. Chet piirsi sen niin nopeaa, että Cass ei ehtinyt väistää, ja siihen se sitten jäikin.

Cassien kulmat kohosivat, ja suupielet kääntyivät kostonhimoiseen virneeseen.

"Sä et just tehny tota," Cass sanoi ja hitaasti ojentui nappaamaan limenvihreän tussin taistelu aseekseen.
"Koska jos sä teit, sille on seurauksia." Poikaa ei tarvinnut yllyttää sen enempäää, tämä oli sotaa. Hän korkkasi tussinsa ja hyökkäsi kohteenaan toisen naama. Napattuaan Chetin pään toisella kädellään niskalenkille (tosi ei kovin rajusti, Cassien lihaksisto oli enemmän heikko, kuin voimakas) Cass ryhtyi tuhertamaan piirroksiaan. Chetin epäonneksi, Cass ei ollut maailman paras taitelija.
Ensimmäisenä Cass piirsi lyhyillä viivoilla salaman toisen otsaan.
"Harry Potter," tämä julisti. Poika jatkoi salaman nopeasti perhosella sekä sydämellä toiselle poskista. Eikä olisi lopettanut siihen, ellei opettaja olisi tullut koputtamaan olkapäätä.

"Saanen udella, mitä herrat mahtavan puuhata?" Herra en-osaa-pitää-hauskaa keskeytti. Cass kuuliaasti päästi irti toisesta ja jäi seisomaan tämän taakse.
"Me... Me saimme työn valmiiksi.. melkein, ja..." Cass pölpötti yrittäen samalla keksiä tekosyytä. Poika vilkuili Chetiä ja lopulta keksi sanoa:
"Niin, yritettiin päästä... Vallankumouksen henkeen, eikö niin Chet? Ja me... Niin, minä edustan kuninkaitten hovia, ja Chet täsä on kolmas sääty. Katsohan kun sorran häntä - heitä, siis," Cass selitti ontuvasti ja lopuksi tarttui toisen hartoihin ja painoi niitä alaspäin, sorron merkiksi.
Opettajaa selitys ei miellyttänyt.
"Palatkaa työnne pariin. Haluan puhua kanssanne tunnin jälkeen."
Tämä ei kuulostanut lupaavalta. Cass istui takaisin tuolilleen ja yritti näyttää anteeksi pyytävältä.
"Sorrii..."

[bubblegay]

Chet omasi korkean ja tyttömäisen kiljuntaäänen, mutta hän säästeli sitä parhaansa mukaan – he olivat sentään luokassa, ja joku takuulla kiinnittäisi huomiota poikaan, joka huusi keuhkojaan pihalle. Cass otti hänet niskalenkkiin, ja Chet, että tosissaan pyristelemällä hän olisi voinut päästä poiskin – mutta toisen tarkoitusperänä ei vaikuttanut olevan hänen hakkaamisensa, joten poika antoi parinsa pitää hänet otteessaan, joskin hän teki pientä vastarintaa. Aina silloin kun pystyi, naurunsa keskeltä.

Opettajan purjehtiessa paikalle Chet ei tiennyt, kuuluisiko hänen itkeä vai nauraa – vai kenties molempia hallitussa järjestyksessä. Hän esitti silti sorrettavan osuutensa kunnialla ja nyökytteli kannustavasti, merkkinä siitä, että menossa oli jotain muutakin kuin väritussien raiskausta.
Cassin istuessa takaisin paikalleen Chet vain virnisti leveästi ja kohautti olkiaan.
”Kai se on sen arvoista. Loppujen lopuksi, olen nyt Harry Potter – ainoastaan paremmilla hiuksilla.”
Chet tökki otsaansa ja pörrötti samalla rusehtavia suortuviaan.

Tuskin opettaja kovin suurta saarnaa pitäisi. Jos pitäisi, niin Cassista tulisi varmasti yksi hänen lempioppilaistaan posterin myötä ja hän päästäisi näin heidät molemmat pälkähästä. Ehkä.

[loveliina]

Opettajan madellessa takaisin luokan eteen Cass kumartui nojaamaan toisen kätensä varaan pöydälle.
"Mut kuka mä sit oon?" tämä kysyi naureskellen. "Niissä kirjoissa ei kenelläkään taida olla sydäntä poskessaan? Oon kuitenkin joku geenivirheellinen my little pony, Sydän kasvoilla persees sijaan," Cass sanoi ja virnisteli. Opettaja oli typerä. Cass olisi tahtonut mielellään jatkaa toiseen piirtelyä. Hänellä oli luovempi olo kuin vuosiin. Nyt Cassie ymmärsi, mikäli haluaisi ikinä saada kuvaamataidossa mitään aikaan, tämän tulisi heittää valkoinen paperi roskapönttöön ja vaihtaa piirtämään ihmisten ihoille. Kuin tatuointeja. Jälki tosin ei tulisi olemaan ammattimaista, joten Cass oli aika varma, että oikeaa tatuointia tuskin kovin moni tulisi häneltä tilaamaan. Harmi.

Cass tarttui tussiin ja piirsi toiseen käsistään sellaisen kalan, jonka suu avautui liikuttaessa peukalo-etusormi välistä aluetta. Piirrettyään kalan, Cass piirsi sille hatun, ja sen jälkeen vielä torahampaat. Kala ei ollut pöllömmän näköinen.
"Suurin osa kaikista jannuista täällä on ihan tylsiä. Mä en oo tutustunu kunnolla vielä keneenkään. On vaan jotenkin niin erillä aallon pituudella joittenkin kanssa, " Cass huokaisi ja kiersi katsettaan ympäri luokan. Vapaa ajallaan pojan piirit olivat vielä kovin rajoittuneet, ja tämä oli erityisen hankalaa Cassielle, joka oli tottunut ystäväpiiriin. Cass oletti, että Chet ymmärsi ettei Cass hänestä puhunut. Chet oli osoittautunut hyvinkin hauskaksi. Eihän Cassie muuten tätä olisi toiselle sanonut. Ei Cass niin tahditon ollut, että haukkuisi toista tylsäksi päin naamaa.

Vaihtaakseen aihetta johonkin kevyempään, Cass sanoi:
"Hei, mitä jos ihan vaan open kiusaksi piirretään tää täyteen kaikkee aivan asian vierestä?"
Cass virnisti kostonhimoisella hymyllään ja tarttui jälleen tussiin.

[bubblegay]

Chet virnisti Cassin My Little Pony-heitolle.
”Hullu tiedemies telkesi salaiseen kammioonsa kasan poneja ja teki niillä hirveitä kokeita. Sinut lähetettiin soluttautumaan ihmislajin joukkoon ja lähettämään radiosignaaleja päämajaan”, hän totesi päättäväisesti. Suunnitelma oli täysin looginenkin, ainakin melkein. Chet siirtyi seuraamaan mielenkiinnolla, kuinka Cass piirsi vanhan kunnon käsikalan itseensä ja koristeli sen hatulla ja torahampailla. Piirros oli söpö, ja varmasti laadukkaampi kuin monet muiden yritykset.

”Tuttu tunne”, Chet vastasi myötätuntoisesti, kun Cass puhui taas. ”Välillä tuntuu, että täällä ei ole oikein ketään samanhenkistä. Mutta siihen tottuu kyllä, täältä löytyy ihan hyvääkin ja jopa paikoitellen aika loistavaa jengiä. Jotkut taas kannattaa ohittaa pelkällä olankohautuksella.”
Chetillä oli tapana ahdistella lähes kaikkea, mikä liikkui, mutta se ei tarkoittanut, että hänen kohteista tulisi hänen ystäviään. Hänen maineensa oli kyllä kiirinyt nopeasti koulun halki, mutta monet suhtautuivat häneen enemmänkin kuin eläintarhaan näytteille asetettuun ihmeeseen kuin tavalliseen oppilaaseen ja kaveriin. Mitä siitä, jos hän laittoi kynsiä?

Cassin mestarisuunnitelma nostatti virneen Chetin kasvoille.
”Lyön vetoa, että saan minuutissa aikaan enemmän sydämiä kuin sinä.”
Kuin uhkauksena poika nosti käteensä violetin tussin – hänestä tuntui, ettei tästä voisi seurata mitään hyvää, ainakaan esityksen kannalta, mutta ei se haitannut.
”Opettaja tulee saamaan sydänkohtauksen. Se olisi aika hauskaa nähtävää.”

[loveliina]

Cass hyväksyi haasteen virnistyksellä ja pään nyökkäyksellä. Oli sanomattakin selvää, että voittaja olisi se, jonka väriä olisi eniten paperilla.
"Än, yy, tee, nyt!" Cass sanoi äänen voimistuessa loppua kohden. Cass piirsi sydämiä niin nopeasti, että ne alkoivat muistuttaa lähinnä epämääräisiä ympyröitä, sydämien rumia äitipuolia. Cass piirsi, ja piirsi kunnes toisen kädet tulivat tielle. Cass toisella kädellään päätti nostaa Chetin piirtokäden ilmaan, huijatakseen, ihan vähän vain. Cassielle kuitenkin selvisi, että suurin osa tämän painosta oli ollut käden päällä, ja lähtemällä liikuttamaan sitä, samalla keskittyen sydämiin Cassien painopiste katosi. Kaiken hyvän lisäksi poika oli keikkunut tuolillaan, mikä johti siihen, että tuoli lensi alta kuin raketti ja Cass kaatui polvilleen maahan. Eikä siinä vielä kaikki. Vikkelänä poikana Cass oli ehtinyt nappaamaan toisen käden käteensä, niin kuin olin aluksi aikonutkin, ja nyt kaatumisreaktiossaan veti Chetin ainakin osittain mukanaan.

Luokka hiljeni, ja kaikki tuntuivat tuijottavan parivaljakkoa.
"Ito, Jones. Siirtyisittekö luokan ulkopuolelle siksi aikaa, että opitte käyttäytymään," opettaja sanoi, ja Cass pystyi tuntemaan jonkinlaisen voitonriemun opettajan sanoista.
Cass vilkaisi Chetiä hupsistakeikkaa-ilmeellään, ja nousi pystyyn. Polveen oli tullut mahdollisesti mustelma, sillä sitä kivisti hieman. Cass käveli hiljaa luokan poikki olettaen Chetin seuraavan. Opettaja piti ovea auki, ja kun pojat olivat ulkona, sulki sen.

"Mä tiedän, et oot kuullu tän ennenkin.. Mut tota sori.." Cass sanoi ja hymyili anteeksi pyytävästi. Cassiella tuntui menevän lujaa tänään. Hän oli ensimmäisen tunnin aikana onnistunut tekemään elämänsä parhaan esitelmän, ja toisen aikana tuhoamaan mahdollisuutensa opettajan kanssa, kenties kokonaan.
"Mä taisin mennä," Cass kohautti harteitaan. "liian pitkälle. Ärsyttävä hapannaama," tämä vielä sanoi ja näytti kieltään ovelle.

//hmmmm....... Cass on kaatunu ainaki kolmessa pelissä tänään................... luovuudellani ei ole rajoja.. : D : D//

[bubblegay]

// :D aika sweet! //

Sydämistä alkoi molempien poikien kohdalla tulla pikkuhiljaa entistä epämuodostuneempia; kiireessä ei ehtinyt tekemään niistäkään hienoja tai edes nätin näköisiä. Kohdatessaan vihdoin kartonkitilan loppuessa Cassin kädet, Chet parkaisi vaimeasti (hän oli oppinut hiljentämään ääntään tilanteissa, joissa paikalla oli enemmän ihmisiä; se oli osoittautunut hänen kannaltaan hyvin hyödylliseksi), sillä toinen päätti ilmeisesti huijata. Cass nosti Chetin piirtävän käden ilmaan, ja seuraavaksi toinen poika ei enää ollutkaan täysin varma siitä, mitä tapahtui.

Cass menetti tasapainonsa ja kaatui rämähtäen tuolillaan polvilleen, vieden samalla Chetin mukanaan. Jälkimmäinen ei edes halunnut nähdä muiden oppilaiden ilmeitä, sillä koko tapahtumaa seuraava radiohiljaisuus, joka luokassa syntyi, kertoi enemmän kuin tarpeeksi.
”Ito, Jones. Siirtyisittekö luokan ulkopuolelle siksi aikaa, että opitte käyttäytymään”, opettaja totesi viileästi ja pojat nousivat ylös. He kävelivät ulos, ja Chet pystyi kuulemaan, kuinka opettaja paiskasi oven kiinni.

Chet vain virnisti Cassin anteeksipyynnölle.
”Ei se mitään”, hän totesi pirteästi, mutta kurtisti sitten kulmiaan. ”Tosin nyt ei tiedetä, kumpi voitti. Ja en yhtään tiedä, mitä opettaja tekee sen esityksen kanssa.”
Chet virnisti puolestaan anteeksipyytävästi ja pörrötti hiuksiaan.
”... Minun vikani, aloitin. Sori”, hän totesi ja vilkuili ympärilleen, etsien käsiinsä kelloa. ”Paljonko kello on? Tuntia on vielä asteen verran liikaa jäljellä, jotta viitsisi jäädä poiskaan. Vaikka en usko, että opettaja ottaa meitä ihan heti sisään...”

[loveliina]

Ovi ei tuntunut välittävän Cassien irvistyksestä joten poika lopetti kääntyen tutkailemaan tyhjää käytävää jolle kaksikko oli astunut. Se oli, kuten Cass fiksusti huomasi, hyvin hyvin tyhjä. Tyhjempää tilaa saisi hakea. Käytävällä ei ollut kaappeja, saati penkkejä, kuten käytävillä usein oli. Ainoa katseenkohdistin valkeilla seinillä oli suuri seinään upotettu ikkuna, sekä siinä kiinni oleva paksu kivinen ikkunalauta. Koko tilan olemus oli hieman ontto ja ainoat väripilkut olivat poikien kasvojen tussi-taideteokset.
"Varmaan kehystää sen ja teippaa sänkynsä yläpuolelle. Vilkaisee aina ennen nukkumaan menoa," Cass kommentoi esitelmää koskenutta kysymystä virnistellen. "Niin mä ainakin teksisin."

Poika kaivoi kännykkänsä housujen taskustaan ja vilkaisi kelloa.
"Se on puoli kaks. Vielä joku puolisen tuntia? Mä en koskaan opi miten tunti jaot menee täällä, ne on just jotenki toisin päin kun mun vanhassa koulussa." Cassie ei koskaan voinut varmaksi sanoa, loppuiko tunti tasalta, varttia vaille vai vartin yli. Aina kun tältä kysyttiin tämä samainen kysymys, Cass kelloa katsoessaan ei enää muistanut milloin tunti oli alkanut. Välitunnista tuntui aina olleen ikuisuus, ja seuraavaan vielä pitempi ikuisuus.
"Muuten voitaisiin vaikka liueta paikalta, mutta mun laukku ainakin jäi tonne. Ja se ois kiva kans saada takaisin," Cass huokaisi ja hyppäsi ikkunalaudalle istumaan. Laukku oli musta-valkoinen Fred Perryn putki-laukku, ja siis maksanut pienoisen pennin. Ei Cass sitä tosin omista rahoistaan ollut joutunut maksamaan. Pappa betalar, kuten yleensäkin. Isä ei kuitenkaan aina heltynyt ostamaan uusia tavaroita tekosyynä 'En jaksanut jäädä odottamaan, että pääsisin takaisin luokkaan hakemaan sitä, häirittyäni luokkaa niin paljon että opettaja heitti minut ulos'. Se tekosyy kypsyisi nopeaa käyttökelvottomaksi.

"Kaipa meidän pitää vain tehdä olomme kotoisiksi," Cass ehdotti taputtaen kädellään ikkunalaudan toista puolikasta, elehtien että siinä oli vapaata tilaa ja virnisti.
"Sitä paitsi se on ihan kick-ass esitelmä, jos ope tajuaa kattoa niitä faktoja niin saadaan kympit kumpikin."

[bubblegay]

”Perustaa alttarin”, Chet totesi mahtipontisesti. ”Kymmenen vuoden kuluttua opettaja on perustanut palvontalahkon. Sadan vuoden kuluttua kilpaillaan jo kristinuskon kanssa – ja lopulta, vuonna 2567, esityksestä on tullut maailmanuskonto. Sitten tulee suurin ydinsota aikoihin, maapallo tuhoutuu ja kaikki kuolevat”, poika jatkoi. Viaton ja kasteenraikas hymy, jonka hän heitti lauseensa perään, ei todellakaan sopinut sanoihin ja tuntui enemmänkin pelottavalta kuin suloiselta.

Nyt, kun hän tuli ajatelleeksi sitä, Chetinkin laukku oli jäänyt luokkaan – ja se sisälsi pienen määrän hänen kynsitarvikkeitaan. Ja hänen puhelimensa. Hylkääminen ei siis tullut kysymykseenkään, sillä hän ei tiennyt, miten pärjäisi ilman kommunikaatiovälinettään ja yhteyttään ulkomaailmaan edes kahta päivää – Saint Walden's tuntui joskus pienien piirien takia todella ahdistavalta.
”Toivottavasti”, Chet virnisti ja istui kuuliaisesti ikkunalaudalle Cassin viereen. ”Tai vaihtoehtoisesti kävi niin huonosti, että sotkimme vahingossa myös tekstin yli ja siitä ei saa enää mitään selvää. Mutta pitää olla optimistinen!” hän nosti lauseensa päätteen lähes lirkutukseksi ja työnsi päätään eteenpäin, vilkuillen käytävää päästä päähän. Ei ristin sielua.
”Tämä paikka on oikeasti tuntien aikana aivan kuollut”, hän sanoi lähes lievää kauhua äänessään. ”Jos joku tulisi nyt sisään, voisi luulla, ettei täällä edes opiskele kukaan. Tai työskentele. Pitää vain toivoa, ettei törmätä siivoojaan.”
Ajatuskin vanhemmasta siivoojarouvasta sai kylmät väreet kulkemaan Chetin selkäpiitä pitkin. Hän oli yrittänyt puhua naiselle kerran, eikä ollut koskaan unohtanut sitä.

Chet vetäytyi taas taaksepäin ja nojasi ikkunaan, heiluttaen jalkojaan ilmassa. Hän kääntyi katsomaan Cassia ja virnisti.
”Kerro jotain hauskaa.”
Se oli varmaankin lapsellisin pyyntö ikinä, mutta kyseinen piirre ei ollut Chetille mitenkään vieras.

[loveliina]

Cass hymyili ajatukselle uskontokunnasta heidän esitelmälleen.
"Mä ainakin liittyisin. Sen voimat on liian mahtavat ihmisen käsityskyvylle."

Cassien rinnassa roihahti lievä syyllisyys. Jos he eivät olleet sotkeneet tekstiä, Cass kyllä ainakin oli. Parhaansa mukaan. Mutta kyllä vaaleanvihreän alta näkyi. Ja sehän oli esitelmä. Se tultaisiin esitelmöimään, eikö? Cass ja Chet voisivat selventää tekstiä ja selittää näkökulmansa sanoin, ei kenenkään tarvitsisi päästä lukemaan asti. Esitelmästä tulisi vielä kaunis ja unohtumaton suksee, jota kukaan ei tulisi unohtamaan.
Mitä luultavimmin. Hyvässä tai pahassa.

"Joo. Tiedäthän sä ne kauhuleffat, kaikista laitoksista ja sisäoppikouluista..." Cass sanoi, ja vaihoi äänensä kuiskaukseksi. "Jossa kaikki yhtäkkiä katoaa, ja sit päähenkilö huomaa kyltin jossa lukee että paikka onkin ollu suljettuna jo 50 vuotta," tämä virnisti, "tai jotain." Cass oli viettänyt lapsuutensa lapsilta kielletyissä kauhuelokuvissa. Poika oli pieneltä iältään asti osannut suostutella isänsä mukaansa tekemään mitä vain, ja kun aikuinen oli ostanut liput, ei ongelmaa sisäänpääsystä ollut. Ei poika niinkään kauhusta pitänyt, tämä vain halusi aina välillä tehdä asioita joita yhteiskunta häneltä yritti kieltää. Tarpeeksi monta kauhulla höystettyä leffaa tämä kuitenkin oli ehtinyt nähdä tietääkseen perusjuoni genret. Suljettu mielisairaala oli yksi Cassien suosikeista.

”Kerro jotain hauskaa.”
Cass katsahti toiseen yllättyneenä. Poika ei ollut kuullut kyseistä pyyntöä pitkään aikaan, varmaan sitten tarhaikänsä.
"Mitä sä haluaisit kuulla? Vai haluaisitko sä sen sijaan tehdä jotain hauskaa?" Cass kysyi virnistäen, päätellen että tuo saattaisi olla toisen huumorintajuun mahtuva heitto.

[bubblegay]

Kauhuelokuvat eivät varsinaisesti olleet Chetin laji. Kyse ei täysin ollut siitä, etteikö hän olisi kestänyt niitä, vaan siitä faktasta, että hänellä oli kantava, korkea ääni ja automaattinen reaktio kiljahtaa aina, kun jotain yllättävää ja karmivaa tapahtui äkkinäisesti. Tämä taas oli yleistä hyvin monissa kauhuelokuvissa; eiväthän ne muuten pelottavia olisi olleetkaan. Ajatuskin sai hänet hytisemään pienesti.
”Älä nyt maalaa piruja seinille”, hän irvisti, mutta ilme muuttui pian pieneksi virneeksi. ”En nuku ensi yönä kuitenkaan. Huono sietokyky.”

Chet virnisti vinosti Cassin vastakysymykselle.
”Riippuu toki siitä, mitä hauskaa tarkoitat”, hän vastasi näsäviisaasti ja heilautti hiuksiaan. ”Tästä voisi tehdä jonkin teinielokuvan. Tosin paremman kuin useimmat lajinsa edustajat.”
Chet suoristautui hieman ja kohautti sitten olkiaan, virne palaten kasvoilleen, tosin ei yhtä vinona kuin äskettäin.
”Improvisoi~ Olet ilmaisutaidossa, sen pitäisi sujua hyvin.”

Ainakin Chetin tietojen mukaan ilmaisutaitoon liittyi myös improvisaatiota. Hän tosin tiesi siitä lähes yhtä paljon kuin Intian teelehtikomiteasta, joten sinällään kyseinen nippelitieto oli käyttölaajuudeltaan varsin turha.

[loveliina]

Cass inhosi, kun tämän oletettiin osaavan kaikki ilmaisutaitoon liittyvä, vain koska oli ihmelapsi ja osasi kaiken ilmaisutaitoon liittyvän. Tai no ei inhonnut, pikemminkin rakasti. Virnistäen takaisin Chetille tämä nopeasti kokosi ajatuksiaan, mikä luokiteltiin hauskaksi?
Poika voisi kertoa toiselle yöllisistä ah niin vesiselvistä seikkauluistaan, mutta suurin osa niistä päättyi suhteellisen ikävästi, eivätkä kuuluneet Cassien 'näitä kerron historian parilleni ajanvietoksi' -lokeroon. Cassie mietti oliko tehnyt mitään muutakaan typerää tai maininnan arvoista lähiaikoina, keksimättä yhtään sen parempaa kertomusta. Aiheen täytyi siis tulla jonkun toisen toilailuista.

Sitten Cassiella välähti.
"Sä olet varmaan kiinnostunut hyvistä juoruista?" Mikä se tuollainen kysymys oli, kaikkihan olivat. Toiset vain kehtasivat myöntää sen ääneen, ja toiset leikkivät siveyden sipuleita jotka olivat tälläisen yläpuolella. Niin varmaan, jäivät vain nurkan taakse kuuntelemaan kehtaamatta kohdata juorun kertojaa silmästä silmään.
"No, esim tän hissan kurssin se pitkähiuksinen poika? Sehän näyttää ihan hyvä tapaiselta, ja sillee?" Cass kysyi varmistaen katseellaan, tunnistiko toinen kuvailusta, kenestä oli kyse. Uudessa koulussa juoruaminen oli välillä hieman vaikeaa, sillä nimet olivat yleensä hukassa.
"No se kuitenkin, sillä ei oo mitään likaa sen rekisterissä ja opet kattoo sitä niinku se ois joku next-einstein. Se diilaa maria," Cass paljasti. "Sen veli kasvattaa sen omia "chilejä" jossain täällä, ja se sit aina kuulema tuo sitä mukanaan käytyään kotona. Shokki-ko?" Cass oli ainakin itse yllättynyt kuultuaan juorun. Poika ei kuitenkaan ollut varma, mikä Chetin suhtautuminen yleensä päihteisiin oli. Olihan toinen urheilija ja kaikkea.

"Et satu muuten tietämään, mitä juoruja itestäs kerrotaan? Tai siis, kaikista nyt jotain puhutaan. Varmaan mustakin."