Vallankumouksellisuutta

[bubblegay]

// sori että kesti, luovuus tosiaan tarvitsi kasailua. eli loveliina ja cassie-honeybing tänne siis! //

Jos oli olemassa yksi oppiaine, jonka Chet saisi valita poistettavaksi koko koulujärjestelmästä, se olisi takuuvarmasti historia. Totta kai aine oli omalla tavallaan tärkeä ja myös helppo, jos osasi painaa asioita mieleensä hyvin, mutta niin tappavan kuiva ja hänelle äärettömän tylsä, että Chet olisi tehnyt mieluummin mitä tahansa muuta historiantunneillaan. Loputtomat listat päivämääristä ja vuosiluvuista saivat hänet tuskastumaan, ja vaikka suuret, veriset taistelut olivat varmasti olleet hurjia ja mielenkiintoisia, jostain syystä hän ei kyennyt osoittamaan rahtuakaan kiinnostusta niitä kohtaan. Mutta, koska kyseessä oli Saint Walden's ja Chetillä taas ei ollut kaikkea maailman varaa kukkoilla sekä perheensä varallisuustason että menneisyytensä vuoksi, luonnollisesti hän kävi tunneilla. Missä tahansa muussa koulussa poika olisi varmaankin livistänyt ja lintsannut niin paljon kuin pystyi ilman, että joutuisi potkituksi kurssilta. Nyt se ei vain tullut kysymykseen – itsepähän hän oli kurssinsa valinnut.

Oli lämmin iltapäivä, ja menossa olivat sen päivän viimeiset tunnit. Chetille juuri se aika vuorokaudesta oli kaikkein uuvuttavin, se aika, kun hän tiesi pääsevänsä vapauteen - mutta ei aivan vielä. Hän oli yrittänyt nukkua osan historian kaksoistunnistaan, mutta oli selvinnyt vain viisitoista minuuttia ennen kuin opettajan terävä ääni oli herättänyt hänet horroksestaan.
”Tänään poikkeamme hieman tavallisesta tuntikaavasta”, hän ilmoitti kovalla äänellä. ”Muodostan teistä parit ja jokainen pari tekee työtahdistaan riippuen joko näiden tuntien aikana tai kouluajan ulkopuolella esityksen Ranskan vallankumouksesta. Vaadin tehokkuutta ja laatua työssänne.”
Loistavaa, parityötä. Chet tunsi jonkinlaisen innostuksen hiipivän suoniinsa, ja se antoi hänelle voimaa suoristautua paikallaan.

”Luettelen parit nimien perusteella. Kuunnelkaa tarkasti, ja kun olen sanonut nimenne, kävelkää oman parinne luokse. Pyydän, ettette nosta hälinää tai juoksentele.”
Chet vilkaisi ympärilleen ja kohdisti sitten katseensa opettajaan, rukoillen salaa mielessään. Hän ei halunnut jonkin hiirulaisen pariksi, tai koko loppupäivä olisi auttamattomasti pilalla – Chetin mieliala oli ollut tänään muutenkin tavallista aaltoilevampi, mikä oli johtanut jopa aamuiseen oksentamiseen. Mutta ei siitä sen enempää.
”Button ja Abbott, O'Carney ja Davidson, Webley ja Sumar, Ito ja Jones, Paryn ja Harley-Smith...”
Chet kuuli oman nimensä – ja samoin myös parinsa. Jones, Jones, Jones. Hän muisti nimen ja oli kuullut sen aiemminkin, mutta ei ollut varma, osaisiko yhdistää sitä kasvoihin. Poika antoi katseensa pyyhkiä luokan yli, kunnes lopulta pysähtyi jotenkin nimeen täsmääviin kasvoihin hieman taempana. Kuin pallosalama Chet hypähti ylös paikaltaan ja asteli oletetun parinsa luokse.
”Hei”, hän tervehti ja virnisti kättään heiluttaen, kirjat mukanaan. ”Oletan, että olet Jones?”

[loveliina]

Cameron istui penkillään hieman tylsistyneenä. Oli historian tunti, ja he olivat käymässä läpi sääty-yhteiskuntaa ja Ranskan vallankumousta. Cassie oli itse asiassa käynyt jo vastaavan historiankurssin kotipuolessaan ja saanut arvosanaksi kiitettävän. Poika siis tiesi miten asiat kulkivat, ei historia toistaiseksi ollut muuttunut. Tapahtumat olivat samat, ainoa ero oli, että Saint Waldens tarjosi syventävän katsauksen ja hieman lisää nippeli tietoa.
Tunti alkoi tylsästi. He tarkistivat läksyjä, jotka Cass oli osannut. Niissä kysyttiin helppoja vuosilukuja ja samoja kysymyksiä kuin edellisessäkin koulussa. Cass huokaisi. Hän mietti, kuinka monta tuntia he uhraisivat asioille, jotka poika tiesi jo entuudestaan.
Toisaalta taas, oli Cass eräällä tavalla mielissään. Vihdoinkin jokin tunti, jolla hän ei olisi alusta lähtien kujalla. Nyt hän voisi päteä ja näyttää olevansa täydellinen.

Historia oli aina kiinnostanut Cassieta. Hän oli pienestä pitäen miettinyt, miten suuria henkilöitä Ceacarin ja Napoleonin täytyi olla päästäkseen historian kirjoihin. Ja kaiken tämän pohtimisen alla oli tottakai halu päästä itsekin niihin samoihin kirjoihin. Ehkei mahtavana diktaattorina mutta vuosi tuhannen parhaana näyttelijänä tai vastaavana. Mutta jos poika saisi oman valtion jota diktatoida, ei hän kieltäytyisi. Cass-o-topia olisi kaunis paikka elää.

Kun opettaja ilmoitti ryhmätöistä, Cass nosti katseensa kännykästään, jolla oli ryhtynyt tekstaamaan. Tämä voisi käydä kiinnostavaksi. Totta kai, jos oli kiinnostava pari. Poika kuikuili muitten tavoin ympärilleen katsoen, kenet haluaisi parikseen. Cass ei tuntenut vuosikurssiltaan paljoa porukkaa, joten ei tiennyt kuka olisi jättipotti.

"...Ito ja Jones.." opettaja luetteli. Kätevää. Ainoa henkilö, jonka Cass tunnisti luokastaan, tuo erikoinen aasialainen poika, josta liikkui ties mitä huhuja ympäri koulua. Ito oli helppo tunnistaa, olihan hänellä selvät aasialais-piirteet. Cass oli aina tuntenut jonkinlaista yhteenkuuluvuutta toisen kanssa, heillähän oli kuitenkin perhettä samalla suunnalla. Idässä. Pojalla ei tosin ollut ollut mahdollisuutta tehdä tuttavuutta Iton kanssa aiemmin, joten tämä kävi mainiosti.
Kun oppilaat lähtivät siirtymään kohti parejaan Cass näki Iton suorastaan ryntäävän häntä kohti. Tämähän kävi kuin rasvattu, Cass mietti ja valmistui hymyillen esittelemään itsensä. Toinen tuli innoissaan kuin lapsi karkkikaupassa, mikä huvitti poikaa hieman.
"Joo. Sano vaan Cass. Ja sä olet Ito..?" Cassie kysyi. Hänellä ei ollut aavistustakaan, oliko nimi etu- vai sukunimi, ja kummalla nimellä poikaa piti kutsua.
"Jees, no eiköhän ruveta hommiin. Minkälaisen, tota esityksen, sä haluat tehdä? Joku posteri vai ?" Cass kysyi yrittäen saada toisen tajuamaan, ettei haluaisi joutua tekemään koulujuttuja vapaa-ajallaan. Työ olisi parasta saada valmiiksi näitten tuntien aikana.

[bubblegay]

Chet naurahti, kun toinen lausui hänen sukunimensä lievänä kävelevänä (tai istuvana) kysymysmerkkinä.
”Kutsu kuitenkin mieluummin etunimellä – olen Chet.”
Hän ei tiennyt paljoakaan Cassista. Ainoastaan sen, että tämäkin oli aasialainen, mikä oli aina lohduttavaa ja loi tiettyä turvallisuudentunnetta kaikkien brittien keskellä. Pojasta liikkui sentään sen verran juoruja (ja kyllä, nämä juorut Chet oli kuullut lakatessaan kynsiä), että hänellä oli komeat kasvot ja hän myös tiesi sen. Poika oli ehtinyt hurmaamaan jo lukuisia tyttöjen siiven asukkeja edes yrittämättä tai nostamatta sormeaan. Hyvin kunnioitettavaa.

Kysymys siitä, mitä Chet haluaisi esitykseen tehdä, palautti hänet ajatuksissaan aiheeseen. Urgh, historiaa. Toivottavasti Cass olisi hyvä kyseisessä aineessa, tai muuten heidän tulevaisuutensa ei näyttänyt kovin valoisalta.
”Posteri kuulostaa hyvältä”, hän virnisti. ”Vaikka vaikuttaa siltä, että Webley ja Sumar aikovat tehdä alternatiivisen rock-kappaleen. Tai sitten Webley vain puhuu.”
Chet heilautti päätään mainitsemaansa paria kohden ja hymyili sitten suloisesti.
”Hahmotellaan ensin? Ranskan vallankumous kokonaisena aiheena on aika iso alue”, kiharahiuksinen totesi ja heilautti mainittuja suortuvia kasvoiltaan, häiritsemästä näkökenttäänsä. Hemmetin karvat. ”Toivottavasti olet hyvä tässä, koska suoraan sanottuna historia aineena on jotain täysin ufoa minulle”, Chet huomautti ja irvisti. ”En vain saa sitä mahtumaan päähäni millään.”

Luokkahuoneen hälinätaso oli yllättävän matala – yksi niistä asioista, joista huomasi, että kyseessä oli eliittikoulu eikä tavallinen paikka. Oppilaat olivat tasokkaampia ja yleensä osasivat myös käyttäytyä (Chet ei tosin lukenut itseään tähän joukkoon, ja tuskin niin teki kukaan muukaan, joka oli vaihtanut hänen kanssaan edes pari sanaa tai nähnyt hänet päivittäisellä paraatillaan koulun halki). Missäköhän Cass oli hyvä? Chet ei muistanut, että olisi kuullut asiasta puhuttavan, mutta toisaalta tytöt yleensä pojasta puhuessaan lähinnä ihastelivat tämän persoonaa ja ulkonäköä. Pitäisi kysyä, josko Lauren tietäisi asiasta tarkemmin.

[loveliina]

Cass nyökkäsi, Chet. Välttääkseen töykeän tilanteen poika yritti painaa toisen nimen mieleensä. Nimi vaikutti helpolta muistaa, se oli lyhyt, kuten Cass.
Cassie tutkaili työpariaan miettien, mikä tämän ulkonäössä sai pojan jollain tapaa kiinnostuneeksi ja samalla kuitenkin varautuneeksi. Chet oli jollain tapaa taiteellisen ja luovan näköinen, aivan eriä kuin suurin osa koulun mörökölleistä. Kenties mukavaakin vaihtelua, Cassien ei tarvitisi välttämättä johtaa keskustelua koko ajan itsekseen.
"Meidän kannattaa varmaan tosiaan tehdä se posteri, mä en ole maailman paras laulaja," Cass sanoi ja mietti: ehkä toisiksi paras.

"Heh, no sulla kävi sit tuuri," Cass sanoi hymyillen toisen vähäisille historiantiedoille. "Kävin suunnilleen saman kurssin kotona Lontoossa, eikä se menny siellä penkin alle. Eli siis Ranskan vallakumous. Tai siis suuri vallankumous, niillä on ollu useampiaki. Sen alkamisvuodeksi mielletään usein 1789, helppo vuosiluku, yks-seittemän-kaheksan-yheksän," Cass selitti ja innostui hieman, kun osasikin asian näin hyvin.

"Pääsyitä sille oli kolmannen säädyn tyytymättömyys, verojen kiristykset, ja no. Nälkä. Ihmisillä ei vaan ollu ruokaa. Ja Ludvig XVI sekä Marie Antoinette 'rouva kassavaje' ei tehny mitään asialle. Ne eli luksus elämää palatsissa ku loppu Ranska kitu. Siispä kolmas sääty lähti vallankumoukseen, ja ne kans voitti. Jos vaikka keskitytään kolmannen säädyn oloihin, tai noihin kuninkaallisiin, ne on aika keskeisiä, ja niistä löytyy paljon näkökulmia. Mä ite tykkään erityisesti just Marie Antoinettesta, se oli vaan jotenkin niin legendaarinen hahmo historiassa," Cass selitti. Jos poika saisi valita yhden hahmon historiassa, jonka kanssa vaihtaa paikkoja, se olisi ehdottomasti juuri rouva Kassavaje.

Cass mietti, olisiko Chetin käsiala esitys kelpoista. Ei Cassien kirjoituksessa mitään vikaa sinänsä ollut, siitä eivät vain kaikki aina selvää saaneet. Cass itse piti käsialaansa eleganttina, ja ehkä hieman vanhahtavana. Kuin prinssin, mutta opettajat olivat usein huomauttaneet, että h:t näyttivät n:ltä, ja r:t s:ltä. Cass ei tätä tajunnut, mutta parhaan arvosanan saamiseen saatettaisiin tarvita teksti, joka pystyttiin lukemaan.
"Mä haen tuolta tommosen kartongin ja jotain tusseja vaikka," Cass sanoi, huomattuaan opettajan tuoneen tarvikkeita opettajan pöydälle luokan eteen. Cass kipaisi hakemassa suuren valkoisen kartongin ja tussikotelon, jossa oli vielä kaikkia värejä.
"Haluatsä olla kirjuri ja vaikka taiteellinen suunnittelija?" Cass kysyi virnistäen. Hänvoisi itse vaikka sanella.

[bubblegay]

Chet olisi voinut hypätä ylös ja vetää voitontanssin, kun Cass kertoi käyneensä saman kurssin jo aiemmin ja pärjänneensä siinä. Tämä tiesi pelkkää hyvää. Chetin onni vain kasvoi, kun toinen alkoi kertoa vallankumouksen tapahtumista, yllään olemus joka kertoi pojan tietävän jotain siitä, mistä puhui. Lisäksi hän sai kaiken kuulostamaan paljon mielenkiintoisemmalta kuin opettajalta. Chet tiesi nyt enemmän Ranskan vallankumouksesta kuin oli todennäköisesti tallentanut tietoihinsa koko kurssin aikana. Marie Antoinette ainakin kuulosti kiinnostavalta henkilöltä (oli häpeällistä myöntää, että Chet tiesi tämän vain elokuvista ja muisti siksi, että naisella oli aina jumalaiset vaatteet).

Cass poikkesi hakemassa tarvikkeita ja palatessaan takaisin virnisti, kysyen Chetin asemasta. Poika virnisti takaisin ja nyökkäsi.
”Sanele, mitä kirjoitan – muuten meillä on kohta pystyssä esitys jostain aivan muusta. Tällä hetkellä ajattelen lähinnä vaahtokarkkeja, joten todennäköisesti niistä.”
Sekin oli totta. Jo useamman tunnin ajan Chet oli miettinyt, kannattaisiko hänen ostaa pussillinen syntisiä, pehmeitä karkkeja hyvällä omallatunnolla. Tietenkin siitä tuli vähän syyllinen olo, koska hän tiesi ostavansa saman tien useamman ja lähes ahmivansa ne. Jos hän tuplaisi tanssiharjoituksensa ensi viikolla ja kävisi lenkkeilemässä?

Chet tarttui valkoiseen kartonkiin varovasti, jottei olisi repinyt sitä ja asetti sen pöydälle.
”Okei, eli haluatko tehdä Marie Antoinettesta tai kuninkaallisista? Vai kolmannesta säädystä?” hän kysyi ja hymyili, kohottaen katseensa pariinsa. ”Luotan vaistoihisi tässä asiassa.”

[loveliina]

Cassin huulille nousi pieni hämmentynyt hymy toisen puhuessa vaahtokarkeista. Ne eivät kyllä liittyneet yhtään mihinkään, mutta mitäs pienistä. Pointti oli, että Cass sai haluamansa roolin sanelijana.

"No jos se on sulle ookoo, niin tehdään vaikka kuninkaallisten näkökulmasta aiheeseen," Cass mietti ääneen. Näin he saisivat esityksestään hieman erilaisen kirjan tekstiin verrattuna. Opettajakin varmaan tykkäisi.
"Jos sä kirjotat siihen otsikoksi vaikka jotain että 'Ranskan kuninkaalliset vallankumouksessa, tai jotain yhtä luovaa," Cass sanoi ja virnisti. Kai otskkoon voisi keksiä jonkin nokkelan sanaleikinkin, mutta Cass ei sattunut olemaan nokkelalla päällä. Hän oli enemmän teoreettisella tuulella ja oikean aivopuoliskon toiminta jäi hieman vähäiseksi tältä kertaa. Sitä tosin harvemmin tarvittiin historian tunneilla.

"Eli sen vois tosiaan vaikka jaksaa kolmeen eri kappaleeseen, "Cass sanoi ja huiteli sormellaan kartongilla. "Yhteen Marie Antoinette, toiseen Ludvig, ja kolmanteen... No kaikki se pakollinen juttu vallankumouksesta. Se kuitenkin oli aihe.." Cass selitti ja virnisti.
Cass ryhtyi selittämään Marie Antoinettesta, ja tämän värikkäistä elämän vaiheista. Sen lisäksi, että oli tehnyt esseen aiheesta viime vuonna, oli poika myös katsonut elokuvan useaan otteeseen.

Cass oli ylpeä, että olivat saaneet suhteellisen paljon aikaan välituntikellon soidessa. Heillä olisi silti vielä toinen tuplatunneista jäljellä. Kuitenkin näytti siltä, että lukuunottamatta kahta hikipinko paria Cass ja Chett olivat saaneet aikaan enemmän kuin monet. Enemmän kuin Webley ja Sumar laulunsa suhteen ainakin. Tietenkin työtä oli vielä muillekkin jaettavaksi asti. Cass ihmetteli, miten opettaja oli olettanut joidenkin saavan työnsä valmiiksikin asti.
Joka tapauksessa, oli aika välitunnille. Opettaja viittoi oppilaita ulos ovesta odottamaan käytävälle. He olisivat muutoin voineet pitää tuplatunnin yhteen, mutta joitakin monisteita piti käydä kopioimassa ja siksi opettaja ei voinut jättää oppilaitaan luokkaan.
Ihmisten maleksiessa ulos luokasta Cass mietti, oliskohan sopivaa jäädä juttelemaan Chetin kanssa, muu luokka kun vaikutti vaipuneensa omiin kuvioihinsa. Tekemättä siitä suurempaa ongelmaa Cass kysyi luodakseen keskustelua joka kantaisi välitunnin yli:
"Jos sä et ilmeisesti tykkää erityisesti hissasta, nii mistä sä sit tykkäät?"

[bubblegay]

Cass tiesi, mitä puhui – ja niin homma toimi. Poika saneli ja kertoi tapahtumista ja Chet kirjoitti ne ylös, samalla luoden kappaleet kartongille. Otsikko oli niin suora, kuin hän vain pystyi piirtämään, mutta joku perfektionisti varmasti löytäisi siitä kuitenkin jonkun vian. Toivottavasti opettaja olisi myös avarakatseinen siinä, mitä värejä esityksessä sai käyttää – yksivärisyys ja tummuus olivat molemmat asioita, joita poika inhosi ja kammosi yli kaiken. Se näkyi myös kartongilla hyvin selvästi.

Välitunnin alkaessa kasassa olikin jo kiitettävästi materiaalia, ja Chet tiesi, että he olivat varmaankin edenneet enemmän kuin monet muut. Se tuntui hyvältä, vaikka kunnia kuuluikin suurimmaksi osaksi Cassille, joka oli luonut esityksen käytännössä tyhjästä tiedoillaan. Ainakin Chetin käsiala oli luettavaa, jos joitain plussia piti keksiä! Toisin kuin erään toisen ryhmän, jonka työtä hän vilkaisi ohimennen. Toisaalta se oli myös pienempää.

”Jos sä et ilmeisesti tykkää erityisesti hissasta, nii mistä sä sit tykkäät?”
Kysymys kuului Cassin suusta ja sai Chetin virnistämään pienesti.
”No jaa. Olen ihan keskiverto koulussa, mutta olen täällä liikunnan takia, joten kaiketi en ole oikeutettu nimeämään mitään sen suurempaa lempiainetta. Entä sinä? Vai pitäisikö oikeastaan kysyä, että minkä takia olet täällä?”
Hän hymyili ystävällisesti. Olisi mielenkiintoista tietää Cassin lahjakkuus, toinen olisi voinut olla niin monia eri asioita, ettei Chet edes tiennyt, mitä hän olisi voinut veikata lämpimikseen.

[loveliina]

Chet vastasi pitävänsä urheilusta. Tai, että oli tullut ainakin kouluun sen vuoksi. Tämä yllätti pojan hieman, Cass ei ollut olettanut urheilua. Vaikka tosin, jos asiaa ajatteli, ei Chet nyt epäurheilumaiselta näyttänyt. Hän ei vain ollut niin lihaskimppu kuin osa urheilijoista Saint Waldensissa.
"Ai minä? " Cass kysyi päästessään lempipuheenaiheensa pariin. "Mä tulin drama-stipendillä. Ja onhan se sillee mun lempiainekkin, aina sillon ku päästään näyttelemään. Siis mikään ei tuo samanlaista tunnetta ku lavalla seisominen." Cass mietti niitä lukuisia tunteja ilmaisutaidossa, kun oltiin vain keskusteltu ja keskusteltu, antiikin kreikoista ja shakespearista. Drama teoriana oli tylsintä maailmassa, mutta käytännössä maailman hauskinta. Rankka työ, rankat huvit.

Astuttuaan ovesta ulos, Cass suunnisti istumaan lattialle, kohtaan joka oli jäänyt kahden suuremman oppilas röykkiön väliin seinän vierelle. Cass viittoi Chetille, että hänen vieressään olisi tilaa.
"Niin siis kaikesta päätellen sä oot Aasiasta? Mistä päin?" Cass tarkoitti kaikella lähinnä ulkonäköä, nimeä ja aksenttia. Pitäisi olla todella typerä ja yksinkertainen mieleltään, ettei osaisi yhdistää seikkoja.

"Mun isovanhemmat synty Vietnamissa," poika sanoi. Hän oli huomannut jo ajat sitten jättävänsä alitajuisesti käyttämättä äiti-sanaa missään keskustelussa, johon liittyi sukulaiset. Poika olisi helpommin voinut sanoa, että hänen äitinsä oli syntynyt Vietnamissa, mutta yhtä totta oli, että niin olivat isovanhemmatkin.

[bubblegay]

Ilmaisutaito. Cass vaikutti itsevarmalta ja sosiaaliselta, joten sen olisi voinut kuvitella olevan hänen valintansa – tämän Chet kuitenkin tajusi vasta vastauksen kuultuaan, kuten yleensäkin. Jälkiviisaus oli kaikista helpoin taiteenlaji. Hän seurasi toista poikaa, joka luokasta ulos suunnattuaan istui seinän viereen, kohtaan, joka oli jäänyt oppilasmassasta tyhjäksi. Kun Cass viittoi Chetiä mukaansa, hän seurasi mielellään ja istui toisen viereen, venytellen hieman jalkojaan.

Chet ei yllättynyt, kun Cass kertoi isovanhempiensa tulevan Vietnamista. Hän oli heittänyt veikkauksia siihen suuntaan, vaikkakin listalla oli ollut myös japanilaisuus. Kiinalaiselta toinen ei näyttänyt. Cass oli ilmeisesti kasvanut silti Britanniassa, sillä tämän puheessa ei ollut häivääkään aksentista.
”Kasvoin Japanissa”, Chet paljasti ja hymyili lammasmaisesti. ”Muutin tänne vuosi sitten ja aloitin nyt ensimmäisen vuoteni tässä koulussa. Äitini on kylläkin britti, mutta periaatteessa lasken itseni lähes kokonaan japanilaiseksi.”
Vaikka Chetin äiti olikin Englannista, poika oli aina saanut japanilaisen kasvatuksen ja kohdannut pääosin aasialaista sukuaan. Lisäksi ainoa asia, joka muistutti äidin ulkomaalaisuudesta lapsuudessa oli lähinnä englannin opiskelu (joka ei ollut auttanut paljoakaan) ja se, että hänellä oli joskus ongelmia japanin kielen kanssa. Silloin äiti oli turvautunut englantiin ja yksinkertaisesti toivonut, että hänen poikansa ymmärsi.
”Veikkaan, että kasvoit Britanniassa?” Chet lausui aiemmat ajatuksensa ääneen ja virnisti. ”Ainakaan sinulla ei ole aksenttia tai mitään. Ja mainitsit aiemmin Lontoon.”

// lyhyt ;______; //

[loveliina]

//.........yhtä pitkä se oli kun mun normi viestit.... : D : D//

Cassie nyökkäsi muutaman kerran Chetin kertoessa taustoistaan. Cass oli arvannut jotain sinne suuntaan. Poika oli näyttänyt saarilaiselta, enemmän kuin mantereella kasvaneelta. Ei Cass sinänsä osannut selittää spekulaatiotaan. Hänestä vain manteereella kasvaneet näyttivät erilaiselta kuin saarilla, kuten Japanissa tai Indonesiassa.
"Sun englanti on kylläihan hyvää siihen nähden. Ja sulla on ihan jees aksentti," Cass totesi hymyillen. Japanilaisten englannin aksentti yleensä huvitti Cassieta. R:n lausuminen L:ksi ja toisin päin, ylimääräiset vokaalit sanoissa. Se kaikki vaan kuulosti niin kovin hupaisalta kun oli tottunut kuulemaan kotikulmillaan vahvaa cockneytä.

Cass oli hieman yllättynyt, että Chet muisti vielä Cassien mainitseman Lontoon. Osoitti, että tämä oli oikeasti kuunnellutkin, eikä vain elänut vaahtokarkki-unelmissaan.
"Niin siis joo. Mä synnyin täällä. Oon asunu iskän kans Lontoossa tosiaa, siellä keskustassa, aina. Tai siis tähän asti. Kunnes muutin tänne. Ootko sä koskaan käyny Lontoossa? Se on aivan loistava kaupunki. Seittemäntoista vuotta kesti kyllästyä siihen. Tosin jos täyttäis kaheksantoista niin avautuis ihan uusia ovia taas," Cass selitti innoissaan. Hän odotti innolla, öitä Lontoossa, kun pääsisi mihin tahansa baariin, eikä kukaan voisi kieltää sisäänpääsyä.

Cassiesta alkoi tuntua hieman siltä, että pälpätti itsestään hiukan liikaa (jos se nyt oli mahdollista. Poika vain oli huolissaan toisen viihtyvyydestä). Kääntääkseen keskustelun takaisin Chetiin Cass päätti kysyä:
"Niin millä urheilulajilla sä pääsit sisään?"

[bubblegay]

// ja mun, mutta jostain syystä se tuntui oudon lyhyeltä kun kirjotin. :D oon kummallinen otus. //

Isän kanssa. Rivien välistä – ja niiden päältäkin – saattoi päätellä, ettei Cass syystä tai toisesta asunut enää äitinsä kanssa. Ikävän aiheen pelossa Chet ei kuitenkaan takertunut huomioonsa, vaan sen sijaan kuunteli toisen selitystä eteenpäin. Hän ymmärsi hyvin toisen rakkauden Lontoota kohtaan asuttuaan sen lähistöllä ennen Saint Walden'siin siirtymistä, mutta ei henkilökohtaisista syistä pahemmin nauttinut ajatuksesta palata pysyvästi takaisin. Lontoossa oli kaunista, mutta nyt siihen liittyi aivan liikaa karvaita muistoja.
”Lontoo on hieno paikka”, hän myötäili ja hymyili hieman. ”Siellä asuminen on varmaan aika mukavaa, veikkaisin.”

Hymy muuttui pieneksi virneeksi, kun Cass kysyi hänen urheilulajistaan. Chet pörrötti hiuksiaan vastatessaan – värjätyt suortuvat olivat hänen näpeltelykohteensa tällaisissa tilanteissa.
”Tanssilla. En oikein ole kuntosalityyppiä”, poika irvisti. ”Oikeastaan pidän raaemmasta liikunnasta lähes yhtä paljon kuin historiasta. Tanssi kuitenkin on täysin eri asia siihen verrattuna, ainakin minulle.”

Ajatus Cassin omasta lahjakkuudesta, ilmaisutaidosta, oli jäänyt pyörimään Chetin päähän. Hän oli itse pitänyt aina esiintymisestä ja lavalla olemisesta, mutta enemmänkin tanssin kuin näyttelemisen muodossa. Ilmaisutaidon tunnit olivat aina koulussa menneet keskiverrosti, mutta hän ei ollut koskaan tavannut näyttelijää tai ketään, joka painottui kunnolla koko taiteenalaan.
”Mikä sinua kiinnostaa ilmaisutaidossa?” hän kysyi uteliaasti pariltaan. Välituntia oli vielä jäljellä se traaginen hetki, jota ei kannattanut jättää hiljaisuuden täyttämäksi. ”Mikä siinä viehättää? En ole törmännyt kauheammin sen stipendillä sisään päässeisiin täällä, joten ei ole tullut tilaisuutta kysyäkään.”

[loveliina]

Chet oli tanssija. Pieni yllättynyt virne nousi Cassien kasvoille. Hän oli jotenkin osannut odottaa jotain tämän tapaista, vakkei poika tiennyt miten. Kaipa nuo huhut ja juorut, jotka koulussa liikkuivat olivat antaneet jonkinlaista osviittaa, tanssi vaikutti aika ilmeiseltä valinnalta. Mutta ei sillä, mikäli poika oikeasti osasi tanssia, eikä hävennyt tekemisiään Cass lupasi mielessään olla kummeksumatta asiaa sen enempää.
"Joo kyllä mä ymmärrän silleen. Mua ei saa kuntosalille kirveelläkään," Cass sanoi ja hymyili ajatellen kuulostavansa kannustavaltaja.

Cass ilahtui, kun Chet osasi kysyä juuri oikean kysymyksen, liittyen draamaan.
"Tiedätkö sä sen pienen jännityksen, ennen jokaista esitystä? Ja sen... En mä tiedä, adrealiini huuman, joka iskee, kun sä näät yleisön. Sä meet lavalle, ja kaikki itkee tai nauraa tai tekee mitä ikinä sä haluat niiden tekevän. Sä et muista mitään muuta ku seuraavan replan, etkä sä ajattelekkaan muuta. Sä tavallaan olet se, jota sä esität. Kun sä tunnet ne samat tunteet, joihin sä eläydyt. Se vaan tuntuu niin ... Siltä ku ois hengissä. Vaikka siis, ei musta nyt mitenkään tunnu kuolleeltakaan, mutta sillon ku on lavalla, ihmiset oikeesti näkee sut. Vaikka se ei oliskaan sä, joka siellä lavalla seisoo, vaan se sun hahmo. Ihmiset aattelee, että ompa lahjakas nuori mies. Ja sitten kun sä tulet lavalta, sä oot rätti poikki väsyny, vaikket ois tehny mitään kauheen raskasta. Koska sä oot antanu kaikkes. Tiätkö?" Cass selitti. Poika tiesi, että hänen selityksensä ontui, mutta aina kun Cassie selitti ilmaisutaidosta tai esiintymisestä, sanat eivät yhtäkkiä enää riittäneetkään. Cass yritti vain saada sen tunteen paljon, jonka tunsi sisällään välittymään.

Kello sopivasti soi välitunnin päättymisen merkiksi. Cassie nousi seisomaan ripeästi ja tarjosi kättään, jotta vetäisi toisen ylös.

[bubblegay]

Chet tiesi kysyneensä tasan oikeaa asiaa, kun hän kuunteli Cassin selitystä. Hän ymmärsi kyllä, millaista oli, kun koitti muuttaa jotain itselleen uskomattoman tärkeää ja rakasta sanoiksi. Silloin välttämättä puhui pidemmin kuin ehkä normaalisti ja kaikesta tavallisuudesta poiketen hukkasi sanoja, ei tiennyt miten kuvailla ajatuksiaan. Niin kävi usein, kun joku erehtyi kysymään hänen tanssiharrastuksensa alkuperästä. Chet ei ehkä sisäistänyt ilmaisutaitoa samalla tavalla kuin Cass, mutta hän ymmärsi kyllä. Esiintymisessäkin oli täysin oma, jännittävä loistonsa.
”Kuulostaa siltä, että olet todella hyvä siinä”, hän totesi ja hymyili. ”Tunnut omistautuvan draamalle aika kokonaisvaltaisesti.”
Ainakin Chetille se oli suora kohteliaisuus.

Poika tarttui tarjottuun käteen, jotta pääsisi ylös. Hänen jäsenensä olivat hieman kohmettuneet istumisesta, vaikka hän oli koittanutkin venytellä niitä äskettäin. Oppilaat valuivat sisälle luokkaan, ja Chet liittyi massaan, siirtyen hitaasti takaisin laajoihin luokkatiloihin. Hän oli päätellyt aiemmin Cassin eleistä, että tämä halusi esityksen valmiiksi kaksoistunnin aikana – vapaa-ajalla olisi varmaankin inhottavaa pysähtyä tekemään jotain niin ärsyttävää kuin historia, oli seura millainen tahansa. Hyvä on, Cass tuskin näki asiaa aivan samalla tavalla, hän sentään piti aineesta.

Chet asettui saman pöydän ääreen, jonka luona he olivat aiemminkin tehneet esitystä ja virnisti sitten.
”No, mihin jäätiin? Tietosi kuninkaallisista ovat aika mittavat ilman kirjaakin.”
Miten joku edes pystyi avaamaan historiankirjan ja vetämään itseensä niin suuren määrän tietoa? Käyttikö Cass taikapölyä?

// editinä: kellonajan takia lagaa semisti ja sen huomaa. D: //

[loveliina]

Cass oli iloinen, että Chet tuntui ymmärtävän. Hän oli hieman huolissaan tulisiko ymmärretyksi. Mutta eikös tanssijoilla ollut esityksiä? Eli Chet varmaan ymmärsi paremmin kuin poika tiesikään.
"Ai, no kiitti. Kai," Cass sanoi ja hymyili leveästi. "En mä osaa olla omistautumatta. Se vie mukanaan."

Oppilasmassa kuljetti Cassien takaisin paikolleen. Huone tuntui pysyneen samanlaisena, mutta jonkin muuttuneen. Kenties jotkin seinät olivat kaatuneet poikien väliltä. Puhuminen ainakin tuntui helpommalta Cassielle.
"Ain laulain työtäs teet, vai miten se meni," Cass totesi. Esitelmä oli alkanu kiinnostaa poikaa vähemmän, nyt kun olisi voinut puhua muustakin. Mutta taas toisaalta Cassie ei todellakaan halunnut uhrata vapaa-aikaansa johonkin, minkä voisi tehdä koulussakin.
"Laita seuraavaksi tohon noi vuosiluvut tosta," Cass sanoi ja asetti historian kirjan pöydälle osoittaen lukuja joita tarkoitti. Hieman tylsistyneenä Cass selasi toisen kirjan sivuja saamatta ajatuksiaan kokoon. Salakavalasti, ennen kuin huomasikaan, Cass päätti jatkaa keskustelua:
"Hissassa on vaan pari juttua jotka oikeestaan tiedän, ja muistan. Sillee näin hyvin. Ja tää on yks just niitä. Ihan hauska, et sattu ryhmätöitä just tästä aiheesta, koska en ois päässy loistaa muissa jutuissa," tämä selitti katsellen kuvia muinaisista linnoista ja maanomistajista.

Cass oli monta kertaa pohtinut, että jos tämä eläisi 1700-luvun ranskassa, tämä olisi mitä varmimmin ensimmäisen säädyn, tai kehnoimmassa tapauksessa toisen säädyn jäsen. Vallankumous ei vaikuttaisi juuri hänen elämäänsä kovin paljoa, heidän suvullaan olisi raha selvitä sen yli.

[bubblegay]

Chet nyökkäsi kuuliaisesti ja kirjasi ylös vuosiluvut, joita hänen parinsa osoitti. Onneksi Chet sentään sai oikeat numerot ylös – tussia oli hankalaa kumittaa tai poistaa millään muulla kuin korjaustussilla. Noloja tilanteita oli sattunut niin monta, unohtumatonta kertaa aiemminkin, että nykyään hän mieluiten kirjoittaessaan todella katsoi, mitä kirjoitti.

”Hissassa on vaan pari juttua jotka oikeestaan tiedän, ja muistan. Sillee näin hyvin. Ja tää on yks just niitä. Ihan hauska, et sattu ryhmätöitä just tästä aiheesta, koska en ois päässy loistaa muissa jutuissa”, Cass sanoi yllättäen ja sai Chetin hymyilemään.
”Kävi tuuri. Minullekin on helpompaa, kun on parina joku, joka oikeasti tietää aiheesta jotain”, poika virnisti vastaukseksi ja pyöräytti huvittuneena silmiään. ”Oletko muissakin lukuaineissa yhtä hyvä? Vai onko historia poikkeus, joka vahvistaa säännön?”
Puhuminen Cassille tuntui helpommalta kuin edellisellä tunnilla – Chet ei ollut varma, miksi, mutta oli asiaan vain tyytyväinen.
”Minä olen ihan keskiverto koulussa, mutta pärjään paljon paremmin liikunnassa ja kaikessa, missä pääsee kommunikoimaan”, Chet jatkoi vielä vuodatustaan. ”Haluaisin korvata joitain kursseja esimerkiksi vetämällä alkeistanssia vapaa-ajalla, mutta en tiedä vielä, onnistuuko se lainkaan.”

Hän oli miettinyt kurssien korvaamista useamman kerran. Ainakin Amy Carter oli joskus apulaisohjaajana balettitunneilla, joten miksei Chet voisi tehdä jotain? Hän alkoi pikkuhiljaa tukehtua Saint Walden'sin luku- ja reaaliaineiden tiheään työtahtiin ja korkeaan tasoon.