Vallankumouksellisuutta

[bubblegay]

Juorut olivat aina kiinnostavia, se Chetin oli pakko myöntää. Hän ei itse kertonut juttuja eteenpäin, mutta monet kyllä kertoivat niitä hänelle ja poika nautti siitä suunnattomasti. Hänestä oli hauskaa kuunnella likaisiakin salaisuuksia muiden ihmisten elämästä ja sitten kauhistella niitä. Viihdettä, jota media tai mikään muu pään ulkopuolinen asia ei voinut tarjota. Televisiossakin kaikki oli keksittyä, näyteltyä tai turhaa. Hän nyökkäsi myöntymisen merkiksi, ja Cassin aloittaessa nyökkäsi utelias ilme kasvoillaan uudestaan. Kyllä, hän tiesi, ketä toinen tarkoitti. Poika oli monen opettajan suosikki, niin myös äskeisen historianopettajan.

Chetin kulmat kohosivat taivaisiin, kun hän kuuli tarinan jatkon. Diilasi? Maria?
Hänen oli lievästi hankala kuunnella Cassin kertomusta. Etenkin, kun tämä lisäsi perään maininnan shokista. Niin, eihän kukaan olisi uskonut sitä niin hyvätapaisesta pojasta. Eikä todellakaan Chetistä. Hän pystyi vieläkin muistamaan tapahtumat aiemmalla kotipaikkakunnallaan – silloin hän oli todella ollut pohjalla, diilannut ja käyttänyt kaikkea, mitä sai käsiinsä. Pääosin ekstaasia, mutta satunnaisesti myös heroiinia. Marihuana oli tuttu juttu, samoin kokaiini ja LSD. Aikoinaan Chet oli ollut enemmän peloissaan kuin aikoihin jäätyään vihdoin kiinni poliiseille, mutta nykyään hän oli lähinnä kiitollinen. Poika ei edes halunnut ajatella sitä mahdollisuutta, että pyörisi vieläkin samoissa piireissä. Tosin hän tuskin enää tekisi sitä: hän olisi jo kuollut tai vankilassa. Niin, shokkiko.

”Aika... yllättävää”, Chet myönsi hämmentyneenä. ”Tai siis, koko poika vaikuttaa niin hyväkäytöksiseltä. No jaa, kaikki ei taida olla ihan sitä, miltä se aina näyttää.”
Cassin jatkokysymys sai hänet virnistämään pienesti.
”Koko koulu on ainakin ihan vakuuttunut, että olen umpihomo, olen ilmeisesti ollut tyttöjen siivessä useamman kerran yleisen keskustelun aihe. Ja jotain muutakin epämääräisyyttä liikkuu, mutta siinä on oikeastaan kaikki. Entä sinä?”
Hän oli kiinnostunut kuulemaan, mitä Cassista puhuttiin, jos puhuttiin. Toinen vaikutti ihmiseltä, jota ihmiset joko rakastivat tai vihasivat, omasta persoonastaan ja suhtautumistavastaan riippuen. Chet oli itse asiassa tyytyväinen niihin juoruihin, joita hänestä kerrottiin, koska ne liittyivät asioihin, joista hänellä oli jo hyvä itsetunto. Jos kukaan koskaan saisi tietää hänen rikosrekisteristään tai menneisyydestään ja kertoisi sen eteenpäin, Chet ei tiennyt, mitä tekisi.
”Vaikutat ainakin tyypiltä, josta puhutaan paljon. Tyttöjen siivessä hyvää, poikien siivessä taas sekä hyvää että pahaa”, poika julisti.

[loveliina]

Cass virnisteli toisen juorukokoelmalle. Se oli prikulleen samaa mitä Cassien korviin oli kantautunut. Sen lisäksi, että koulussa liikkui joku 'kynsityyppi', joka oli joiltain osin yhditettävissä Chetiin, mutta Cass ei ollut varma tästä. Hän ei todellakaan tiennyt, miten jostain tulisi 'kynsityyppi'. Liittyikö se kynsien keräilyyn, pureskeluun, vai mihin? Cass ei tiennyt, eikä halunnutkaan tietää.
Cassie naurahti hieman, tyttöjen siivessä hyvää, poikien siivessä taas sekä hyvää että pahaa. Näinhän se vähän meni. Cassie ei tosin ollut satavarma mitä pahaa hänestä oli liikkeellä, mutta jutut olivat yleensä samansorttisia.

"Eli, olen itsekeskeinen. Viehätän naisia kuin kissanminttu kissoja, luonnollisesti," tämä aloitti luettelonsa ja hymyili itsevarmasti. "Pojat kokevat minut uhkana, toivottavasti. Ja joskus ne kavahtavat sitä, että uskallan käyttää hiustenmuotoilu-tuotteita. Sitten on huhuja syntyperästäni. Olen kuullut kaikki kiinan mongoleista tiibetin munkkeihin - ilmeisesti hiusten kasvu ei sulje pois sitä mahdollisuutta. Puolet ihmettelee, miten aksenttini on niin lievä. Enhän siis toki ole britti,"tämä jatkoi pyöritellen silmiään huhuille. Joskus sitä oli vaikea uskoa, että ihmiset todella olivat niin tyhmiä, kuin miltä näyttivät.
"Ja sitten on tää yks hämy juttu, jonka mukaan mut ois joskus yöllä nähty hiippailemassa poikien puolella huoneesta toiseen. Useampia kertoja. Mikä ei ainakaan pidä paikkaansa," joku idiootti oli varmaan unenpöpperössä unihiekat silmissään nähnyt jonkun muun. Sillä Cass oli täydellisen tyytyväinen omaan huoneeseensa, eikä edes, tietääkseen, unissa kävellyt. "En kyllä tiedä miksi. Mutta se on kyllä jo vähän vanhempi juttu, eikä mun ilkeää kaksoisveljeä näkyny vähään aikaan siellä missä mua ei oo ollu. Ihan hyvä."
"Eihän sulla oo mitään lisättävää näihin? Ois ihan jännä tietää," tämä vielä kysyi, tosin epäillen. Harva oli yhtä perillä omasta juorutasostaan kuin Cass.

"Millonkohan se päästää meidät sisään? Ei se kai tosissaan voinut suuttua," Cass kyseli tarkkaillen ovea.
"Tai siis, eihän me nyt sen naamaan piirretty. Ois tosin voinu," Cass vielä lisäsi ja virnisti.

[bubblegay]

Chet irvisti myötätuntoisesti, kun Cass alkoi listata juoruja, joita hänestä kerrottiin ja ehti syntyperään asti. Edellä mainittu ei varsinaisesti ollut kokenut samaa, sillä hän ei ollut oikeastaan britti ja näin typerien ennakkoluulojen kohde, ainoastaan... no, ennakkoluulojen.
Hän kohotti kulmiaan jutulle poikien huoneissa hiippailusta.
”Veikkaan, että se ei ole ilkeä kaksoisveli vaan ilkeä klooni. Asuu sänkysi alla ja öisin, kun nukut, tulee pois ja lähtee hiippailemaan poikien puolelle”, hän totesi päättäväisesti. Chet ei uskonut, että juorulla oli paljoakaan perää, mutta ainahan sitä saattoi viedä tällä tavalla asteen oudompaan suuntaan.

”Ei aavistustakaan”, hän marisi ja mutristi huuliaan. ”Se opettaja varmaan veti herneet nenään ja päätti, että sulkee meidät ulos ikiajoiksi.”
Chet nousi ylös ikkunalaudalta sulavalla (= hän vältti juuri ja juuri kaatumisen) liikkeellä ja haahuili takaisin ovelle, katsellen sitä ja sitten kallistaen päätään.
”Voisi yrittää. Mutta toisaalta, se maikka kuitenkin muistuttaa kesken unien herätettyä leijonaa, jos koputan”, poika mietti ääneen ja kääntyi sitten katsomaan Cassia, kevyt virne huulillaan. ”Pitäisikö koettaa?”
Ainakin Chet kaipasi puhelintaan - Keito oli luvannut lähettävänsä hänelle sähköpostilla jonkin kuvan koulun juhlasta.

[loveliina]

Cassie virnisti takaisin toiselle ja hivuttautui alas ikkunalaudalta niin että varpaat tulivat ensin, sitten päkiät ja sitten kantapäät. Kun hän oli turvallisesti maan kamaralla (opittuaan, ettei kannattanut yrittää yltää toisen sulavuuteen (joka sinäänsä oli yllättävää, ottaen huomioon että poika oli tanssija)) tämä asteli Chetin viereen ja katseli ovea kuin vihollista.
"Kuin nukkuva piikkisika-leijona-hirviö," tämä täydensi virnistäen. "Lentävä sellainen."
Cassie väänteli suutaan erisuuntiin mietiskellessään, kannattiko heidän todella koputtaa. Luokassa oli kyllä ollut suhteellisen rento ilmapiiri. Nimen omaan, ollut. Opettaja vahtaisi kaksikkoa varmasti silmä kovana loppu tunnin, mikäli he siis pääsivät sisään. Mutta käytävä oli tylsä vaihtoehto. Niin kovin kuollut.

"Okei, mut meidän tarinoitten pitää mätsätä, siltä varalta, että se kuulustelee meitä erikseen," Cassie sanoi puettuaan NCIS rikostutkija, roolinsa ylleen. "Sä olet pahoillasi, mä olen pahoillani. Me ymmärretään, miten ei saa käyttäytyä tunnilla, ja oltiin vastuuttomia. Me ymmärretään myös tekomme vakavuus, eikä tehdä sitä uudelleen. Koska se ei ole soveliasta," tämä selitti kuoleman vakavana, kuin todellinen rikospaikka tutkija. "Tai jotain," tämä lisäsi möreästi mutta repesi.
Koottuaan itsensä Cass varmisti toisen olevan valmis ja koputti napakasti kolme kertaa historianluokan oveen.

Opettaja tuli avaamaan sen, eikä näyttänyt yllättyneeltä, ketkä sieltä koputtelivat. Tämä katsoi närkästyneesti sydämiä ja harrypotter - arpia mutta kuitenkin kysyi:
"Niin?"
Cass selitti suunnilleen samat asiat suunnilleen samoilla sanoilla ja suunnilleen samalla vakavuudella. Opettaja näytti heltyvän, hiukkaisen vain ja tämä päästi heidät sisään.
"Mutta muistakaa, tunnin jälkeen tahdon yhä jutella teille."

"Varmaan, että minkävärisen alttarin se rakentaa," Cass kuiskasi huomaamattomasti Chetille.

[bubblegay]

Cass muistutti enemmänkin rikossarjojen poliisia kuin eliittikoulun oppilasta. Näyttelijät todella olivat joskus enemmän tai vähemmän outoja, mutta myös huvittavia. Toinen oli myös sillä hetkellä hyvinkin looginen.
”Käy järkeen”, Chet nyökkäsi ja virnisti. ”Sen pitäisi mennä läpi. Propsit sinulle.”
Hän repesi itsekin lievästi, kun Cass muutti äänensä möreäksi. Se ei vain soveltunut toisen suuhun ja olemukseen millään lailla, aivan kuin yrittäisi sekoittaa keskenään öljyä ja vettä. Chet kokosi itsensä nopeasti, vaikka virne ei meinannut lähteä millään pois hänen kasvoiltaan vaan pysyi niillä kuin liimattuna. Joskus seuralla oli huonoja vaikutuksia ihmisiin.

Opettaja heltyi kuin heltyikin. Chet ei tosin yllättynyt, sillä pojan näyttelijän taidot olivat todellakin edukseen. Pian he olivat taas sisällä luokassa, tosin luokkatoverit tuijottivat heitä nyt kuin alieneita. Saattoi olla, että opettaja oli nähnyt tilaisuuden pitää esitelmän huonosta käyttäytymisestä tunneilla ja sen seurauksista, käyttäen heitä varoittavana esimerkkinä.

Chet tyrskähti kämmeneensä, kun Cass mainitsi alttarin.
”Ja kyselee, millaiset koristeet halutaan palvontamenoihin”, hän vahvisti ja istui takaisin vanhalle paikalleen, vilkaisten sitten esitystä, jonka he olivat tehneet.
”Tuhottiinkohan me tuo posteri kokonaan?” Chet kysyi kiinnostuneesti. Hän näki kyllä runsaasti tussien värejä, mutta myös tekstiä. Ehkä se olisi vielä esityskelpoinen ja edes jonkinlaisen numeron arvoinen. Varmasti olisi, Cassin tiedoilla ja taidoilla.
”Toivottavasti se on vielä jotenkin käyttökelpoinen. Kaduttaisi tehdä uusi, nuo sydämetkin ovat niin hienoja.”

[loveliina]

Cassien oli vaikea pitää naamansa peruslukemilla Chetin jatkaessa juttua. Poika tyytyi nyökkäämään vaivalloisesti, jos tämä olisi avannut suunsa, nauru olisi voinut kuulua selvästikin äänessä.
Päästyään takaisin paikalleen, Cass huomasi, että tuolit oli nostettu takaisin siistin näköisesti pöydän ääreen. Cass käänsi päätään ympärillä oleviin ryhmiin, kiittääkseen, mutta noiden tuijotukset kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa. Luokka oli ilmeisesti saanut kärsiä, heidän taiteensa vuoksi. Voi voi, tämä ajatteli hieman välinpitämättömästi. Eihän sille nyt enää mitään voinut.
Istuttuaan alas, Cassie veti laukkunsa jalkoihinsa kiinni.
"Ei hätää, isi on tässä," poika sanoi hymyillen laukulleen ja silitti sitä muutaman kerran, kuin kissan pentua.

Poika kääntyi värikkään paperin palan puoleen, huomaten sen olevan poikien esitelmä. Oho...
"Niin mistä sydämistä? Kaikki mitä mä nään on tommosia epäsymmetrisiä ympyröitä," tämä vastasi naureskellen. 'Sydämet' olivat toistensa päällä, ja ennen kaikkea tekstin päällä. Cass virnisti hieman häpeissään.
"...No siis... Saahan tuosta tekstistä... melkein.. Selvää. Ihan hyvin. Ja on ihan tervettä käyttää kans mielikuvitusta, jos tästä ei muuten saa selvää," Cassie totesi käännellesään paperia.

Poika vilkuili toisten esitelmien puoleen, jotka näyttivät ennen kaikkea asiallisilta. Kismitti hiukan, että he eivät kaiken järjen mukaan voisi edes keskustella paljosta, kovaan änneen, ilman että opettajan korvat tulkitsisivat sen tunnin häirinnäksi.
"Ei me nyt ainakaan uutta tehdä. Mä oon jotenkin kiintyny tähän", poika totesi hymyillen.

[bubblegay]

Hyvä on, ehkä ne eivät aivan olleet sydämiä. Oikeastaan aika kaukana siitä, lähinnä värikästä sekasotkua, joka peitti tekstin allaan. Hän virnisti huvittuneena, kun Cass käänteli paperia käsissään puhuessaan.
”Sanotaan vain opettajalle, että kyseessä on mielikuvitusta ja sielua herättelevä taideteos. Tiedäthän, tekstin sisältö pitää kuvitella ja sillä tavalla. Vähän niin kuin ne taidekirjat, joissa oli vain tyhjiä sivuja.”
Chet oli lukenut niistä lehdestä. Kaikki kriitikot olivat sanoneet kyseisiä näytteillä olleita taideteoksia puhutteleviksi ja sensaatiomaisiksi, mutta hän ei aivan ymmärtänyt hypetystä. Mitä järkeä oli tehdä tyhjä kirja? Ketä se puhutteli?

”Eli annetaan se tuollaisenaan”, Chet julisti virallisella äänellä. ”Jos ei kelpaa, niin ei kelpaa.”
Hänen kasvoilleen levisi lähes pikkupoikamainen hymy, jonka seurauksena poika tarttui pinkkiin tussiin hitaasti.
”Yksi sydän vain. Ei kukaan huomaa~”
Hänen ei ehkä kannattaisi provosoida Cassia uuteen kisaan, vaikka edellinen olikin jäänyt ratkaisematta. Opettaja tuskin sulattaisi enää toista rytäkkää.

Yksi, kerrankin oikeasti sydämen muotoinen sydän otsikon viereen.
”Noin. Hieno, eikö olekin?”
Periaatteessa tunti loppuisi varmaankin aika pian. Sen jälkeen saisi nähdä, mitä opettaja aikoisi sanoa - ja tehdä.

[loveliina]

Cassie nyökytteli tietäväisesti, vaikkei ymmärtänyt toisen selitystä tyhjistä kirjoista. Se kuitenkin kuulosti äärimmäisen fiksulta ja ovelalta, joten Cassie oli mukana juonessa. Täysin.

"Oi mutta varo, ettet pilaa sitä", Cass varoitti muka niin kovin huolestuneena. Yksi lisäsydän voisi tehdä vaikka mitä, muuttaa maapallon kiertorataakin pahimassa tapauksessa. Mutta ei toinen pilannut. Vaikutelma oli tasan yhtä sekava kuin ennenkin, tuon viimeisenkin sydämen jälkeen. Cass hillitsi itsensä, jottei piirtäisi vielä kerta kiellon päälle sydäntä ja tyytyi värittelemään piirtämäänsä kalaa kädessään.
"Toivottavasti se ei huuda meille," Cassie totesi. Oli inhottavaa, kun opettajat uskoivat parhaaksi keinoksi viestin välitykseen sanoa asiansa mahdollisimman lujaa. Cassie ei itse tajunnut sen pointtia, no joo korvissa soi sen jälkeen sanoma vielä pitkään, mutta sellainen sai pojan ainakin vain entisestään yllytetyksi tekemään jotain vastaavaa jatkossakin. Opettajat eivät vain ilmeisesti tajunneet. Tuo historian opettaja vaikutti vielä niin muinaiselta, että Cass ei ihmettelisi suuremmin vaikka tuo vetäisisi karttakepin jolla hutkia kurittomia oppilaita.

Tunti alkoi vähitellen liukua viimeisille minuuteilleen, ja muidenkin niin kuuliaisten oppilaitten puheensorina tuntui yltyvän. Ehkä muutkin olivat saaneet työnsä valmiiksi. Tämä loi loistavan tilaisuuden pulista itse kukin, ei opettaja enää heitä ainoastaan mulkoillut.
"Ootko sä vielä joutunu täällä mihinkään vaikeuksiin opettajien kanssa?" Cassie kysäisi virnistäen. Poika ei olisi yllättynyt vaikka toinen olisikin.

[bubblegay]

Tuskin opettaja heille huutaisi, Chet mietti, ehkä ääneen, ehkä ei - hän ei kiinnittänyt kunnolla huomiota. Normaalissa koulussa kyllä, mutta eliittikoulussa opettajatkin käyttäytyivät eri tavalla. He olivat arvokkaampia tai jotain, ainakin sen kokemuksen mukaan, minkä Chet oli saanut tavallisemmasta brittikoulusta. Japanilainen koulusysteemi taas poikkesi täysin siitä, missä hän nyt oli, joten sitä ei kannattanut edes verrata. Koulupuvut tosin olivat jotain, mitkä eivät tuntuneet maanvaihdoksenkaan jälkeen lähtevän millään.

Kun puheensorina yltyi, myös Cass alkoi puhua. Chet virnisti hänen kysymykselleen ilkikurisesti.
”En varsinaisesti”, hän venytti sanojaan. Niin, varsinaisesti. ”Vähän kränää ehkä, tämä taisi olla yksi niistä harvoista kerroista, kun oikeasti lennän ulos. Ja rehtori tai muut auktoriteetit eivät oikein pidä minusta.”
Chet tiesi, ettei hänestä pidetty. Jos hän oli kuullut oikein, rikosrekisterin omaavan oppilaan sisäänotosta oli käyty pari riitaakin. Niistä poika ei kuitenkaan jaksanut välittää.
”Entä sinä? Tuhoatko useinkin esitelmiä hullujen parien kanssa ja piirtelet Harry Potter-salamia heidän naamoihinsa?”
Arpi oli hieno. Ja limenvihreä!

[loveliina]

Varsinaisesti. Cassie ymmärsi sanan merkityksen, ja virnisti rikostoverinomaisesti. Hän tiesi tarkalleen. Pojalla itsellä oli tullut näitä ei nyt varsinaisesti ongelmia, mutta paljon marmatusta mistä nyt milloinkin. Käsittääkseen hänestä oli keskusteltu opettajanhuoneessa astikkin. Cassie oli luvannut itselleen että yrittäisi enemmän olla asiallinen, mutta juuri näissä ryhmätyö tilanteissa kaikki lupaukset tuntuivat unohtuvan sen sileän tien. Mutta Cassie uskoi vakaasti siihen, että opettajat ajattelisivat joka kerta vain Boys will be boys, eivätkä tekisi kärpäsestä härkästä.

"Joo, siis tottakai," tämä virnisteli. "Joka tiistai. Pitäähän elämässä jotain rutiineja olla. Mutta siis, no jaa. Opettajilla on välillä joku ongelma mun kanssa," tämä selitti ja pyöritteli silmiään. "Ne ei suhtaudu mun yrityksiin muunnella koulupukua edes vähän siedettävämmäksi saati käyttökelpoisemmaksi kauheen hyvin. En tajua miksi. Normi koulussa ei ne kai vois olla näin tiukkoja kaiken suhteen, mutta meistä kun pitää kasvaa sitä eliittiä. Yh, että inhoan sitä sanaa," poika sanoi ja esitti mielipiteensä. Cassie olisi pitänyt sanasta eliitti, jos valmiiksi jo kuuluisi siihen. Mutta kun se oli jotain mihin tavoitella se särähtikin korvaan aika ikävästi.

Poika katsahti tusseihin ja Chetin käteen. Idea.
Poika nappasi toisen käden, ja piti sitä ruumiinpainolla paikallaan. Tämä otti pinkin tusin ja alkoi suhertamaan samantyyppistä kalafiguuria toisenkin käteen, jonka oli jo itselleen piirtänyt. Tosin tämä kala oli tyttö. Vaaleanpunainen ja kaikkea.
"Älä yhtään valita, mä tiedän että säkin tahot tämmösen kalan," tämä sanoi virnuillen.

[bubblegay]

Chet ei ehtinyt vastustella, kun hänen kätensä oli jo Cassin käytössä. Ei sillä, ei Chetiä erityisemmin haitannut, vaikka häneen piirrettäisiin vielä vähän lisää; hänen naamansa oli muutenkin koristeltu tussikuvioilla. Seuraavana päivänä kyseiset kuviot saattaisivat ehkä häiritä hieman; Chet osasi olla yllättävän ulkonäköorientoitunut kun halusi.
”Loistavaa meedion työtä”, hän huomautti kulmat koholla, kun Cass vakuutti hänen halunneen käteensä kalafiguurin, mutta virnisti sitten. Kala oli kyllä söpö, vaaleanpunainen ja kaikkea. Se sopi hänen tyyliinsä kuin nenä päähän. Nappi silmään. Gucci George Clooneyhyn.

”Se on hieno”, Chet ihasteli hetken kuluttua. ”Voisin esitellä sen opettajalle. Hän varmasti pitäisi siitä, voit tehdä vastaavan hänellekin.”
Historianopettaja ei ehkä arvostaisi. No, sen näkisi kohta, sillä kello näytti tunnin viimein loppuneen. Oppilat alkoivat kerätä tavaroitaan ja töitään ja pikkuhiljaa valua ulos luokasta.
”Saa nähdä, kuinka abstraktiksi tuo luetaan”, Chet huomautti edelleenkin virnuillen ja nyökkäsi heidän posteriaan kohti. Harmi, että teksti oli osittain peittynyt; Cassin asiantuntemuksella he olisivat voineet saada hyvänkin numeron. Toisaalta, jo pelkästään nasevan ja kärttyisän opettajan ärsyttäminen aiheutti sairasta mielihyvää Chetin aivojen sadistiseen osaan.

[loveliina]

Cassie naurahti ajatukselle kalasta opettajan nyrkissä. Nyrkissä nimen omaan, sellaisessa joka yrittäisi takoa kaksikon päähän sentään jotain järkeä. Kenties sellainen pieni kala tekisi tilanteesta koomisen. Hitot 'kenties', Cassie ei saisi henkeä naurultaa siinä tilanteessa.
"Hitsit, se vois olla vauva kala, ku nää on jo äiskä ja iskä kalat," tämä selitti innoissaan. "Kulta, pitäisikö meidän hankkia lapsi?" Cassie kysyi mörentäen ääntään miehisen kalamaiseksi, ja liikutellen kättään niin että näytti kuin kala olisi puhunut. Kalat kun nyt osasivat tosiaan tämän sukupuolierottelunkin niin hyvin. Cassien kalalla oli hattu, tämä oli mies, Chetin kala oli pinkkin, tämä oli nainen. Tai homo-kala. Kummin vain.

Cassien mieli apeni hiukan kellon soidessa. H-hetki lähestyi vääjäämättä, eikä sille voinut oikein mitään. Opettajan puhuttelu ei sen enempää. Mutta poika ei halunnut tulla huudetuksi. Jostain ihmeen ja kumman syystä, tämä ei pitänyt siitä tunteesta minkä opettajat yrittivät synnyttää. Syyllisyys.

"Ah no niin, Ito, Jones," opettaja aloitti luokan ollessa tyhjä. Cass oli kerännyt tusseja kasaan, ja heidänkin paikkansa oli suhteellisen siisti.
"Ymmärrätte varsin hyvin, mikä käyttäytymisessänne oli ala-arvoista." Toteamus, ei kysymys. "Tässä koulussa, on anteeksiantamatonta häiritä tuntia niin röyhkeällä tavalla kuin te kaksi juuri teitte. Minulla ei ole ollut ongelmia teidän kahden kanssa aikaisemmin, joten tällä kertaa pääsette varoituksella. Kunhan seuraavaa kertaa ei tule. Ymmärrämmehän toisiamme?"
Cassie nyökkäsi kuin alistettu koira, tyhjillä kasvoilla. Toisaalta hänen rinnassaan kumpusi halu tehdä oma pieni vallankumous, pistää opettajalle jauhot suuhun ja selvitä voittajana. Mutta nyt oli fiksumpaa olla hiljaa.


"Voitte mennä. Työt palautetaan ensiviikolla. Ja ensi töiksenne pesette kasvonne."

[bubblegay]

// end? ellei sulla oo jotain vikaa sanaa tähän tjsp //

”Mutta sain viimeksi keskenmenon, rakas”, Chet piipitti, liikutellen vaaleanpunaista käsikalaansa. Häntä joskus jopa hävetti se, kuinka nopeasti hän lähti mukaan mihin tahansa. Siitä seurasi harvoin liioiteltuna mitään hyvää ja vielä harvemmin se kohensi hänen imagoaan. ”En ole varma, onko urani suomustripparina oikeassa pisteessä lapsenhankintaan.”

Eikö se olisi jo masokismia, omien suomujen poisrevintä?

Opettaja tuli heidän luokseen, kun kellot olivat jo soineet ja luokka tyhjentynyt. Chet veti koululaukkunsa syliinsä ja koitti näyttää niin viattomalta kuin suinkin. Se ei ehkä varsinaisesti auttaisi, mutta ei siitä haittaakaan takuulla olisi. Opettajan puhuessa hän tunsi olonsa pieneksi lapseksi, jota syyllistettiin karkin syömisestä kaupassa tai jostain muusta lapsellisesta mutta pienestä. Se oli alentavaa. Hän nyökkäsi samaan aikaan kuin Casskin, koittaen pitää päänsä mahdollisimman hyvin kiinni.

Kommentti kasvojen pesemisestä meinasi jo kirvoittaa jonkin sortin vastauksen, mutta Chet piti vieläkin kiinni hiljaisesta linjastaan ja sen sijaan nousi hitaasti ylös, asettaen tuolinsa paikalleen ja napaten sitten laukkunsa. Päästyään luokan ulkopuolelle hän kääntyi katsomaan Cassia ja virnisti leveästi.
”Oli kivaa~” hän kehräsi ja heilautti kättään, ottaen jo pari askelta taaksepäin. ”Annan sinulle juhlallisesti luvan pestä sydämen pois naamastasi. Minä en usko, että kykenen kävelemään Harry Potterin homona kaksoisveljenä koko huomista.”