Life is a sexually transmitted disease

[loveliina]

Cassieta otti vatsanpohjasta, jännityksen ja odotuksen muodossa. Pojan olo oli levoton, ajatukset lensivät sellaista vauhtia ettei niitä pystynyt edes kuvitella saamaan kiinni. Damien, Damien, Damien ne kaikki kuitenkin tuntuivat tavalla tai toisella sanovan. Se oli kaikki, mikä mahtui Cassien mieleen, saati tämän kanssa maailmaan juuri sillä hetkellä. Ja se kertoi jo aika paljon, sillä yleensä maailmaan mahtui vain Cass ja tämän ego. Mutta nyt poika huomaamattaan antoi tilaa Damienillekin syrjäyttäen oman tärkeytensä. Kappas kummaa.
Cass nielaisi kuullessaan toisen sanovan tämän nimen, ja sitä seuranneen kehotuksen. Poika kuuli toisen äänestä, halun, himon, tarpeen. Se toisaalta sai pojan kehon vielä levottomammaksi, mutta mielen hiukan rauhoittuneemmaksi (tosin vain hiukan). Cass ei ollut ainoa antautumassa toisen edessä, siltä näytti. Tämä ei ollut ainoa, joka tarvitsi toista, palavasti. Nyt.
Poika siirsi kätensä toisen kylkeä pitkin paidan reunalle, ja sen ali, epäröimättä toisen iholle, joka oli kuuma ja sai pojassa voimistumaan sen yhä polttavamman tarpeen repiä tuo kaikin puolin tiellä oleva vaatekappale noh... kappaleiksi.

"Voi älkää toki..h!" Cass aloitti, tuntiessaan pienen pistävän, nautinnollisen kivun kaulallaan. Se sai pojan koko vartalon värähtämään vasten toista varsin huomattavasti.
"Älkää turhaa teititelkö", tämä jatkoi nielaisten. "Eiköhän tässä olla jo sen verran läheisiä... Sano Cass vain, Damien", tämä sanoi, puoliksi vain siksi, että piti kun toinen sanoi tämän nimen ja kuvitteli, ettei Damienkaan suurta inhoa tuntenut Cassien käyttäessä toisen nimeä. Sitä paitsi, se tuntui kivalta päästessään huulilta ulos, eikä vain suljettuna mieleen, missä nimi huusi itseään lujaa.
"Ja mitä tulee toimenpiteisiin... On eräs keino..." tämä sanoi, äänen madalluttua lähes kuiskaukseksi toisen korvan juurella. Poika nielaisi ja näykkäsi suhteellisen rajusti kaulaa juuri leuan alta.
"Mutta se on... arveluttava... Joissain piireissä moraaliton..." poika jatkoi henkäisten niin hiljaa, ettei kukaan muu kuin Damien kuulisi, vaikkei kukaan ollutkaan kuuntelemassa. Sanat olivat tarkoitettu vain ja ainoastaan Damienille koko helvetin maailmasta, eikä kenelläkään muulla ollut asiaa keskusteluun, heidän hetkeensä.

"Mutta, jos sä haluat, me voidaan... kokeilla, sitä", poika sanoi suudellen toisen leukapieltä intohimoisesti. "Tai siis, on vain yksi keino selvittää toimiiko se", Cass jatkoi, huulet niin lähellä toisen ihoa, että ne melkein koskettivat sitä. Poika liikutti kättään toisen paidan alla nostaen liikkeellän samalla paidan helmaa ja paljastaen ihoa. Pojan toinen käsi oli yhä Damienin hiuksissa, sormet sekaisiin hiuksiin kieryneenä. Cass painoi uuden suudelman toisen huulille, ja sen ollessa jo valmiiksi kiihkeä, poika ei pystynyt syventämään sitä lisää.
"Seksi siis", poika sanoi lipaisten huuliaan, pienen häilyvän virneen puskiessa huulille.

[Agitha]

"Mutta tohtori, emmehän me tunne lähes ollenkaan", Damien vastasi tuttuun viattomaan sävyyn, kun tohtori Cass pyysi häntä olemaan teitittelemättä. Se oli oikeastaan totta, vaikkei Damien tosissaan teititellytkään, sillä kahden koulupojan suhde olikin kaukana lääkärin ja satunnaisen potilaan välisestä suhteesta. He olivat tienneet toisensa vasta muutamia päiviä, ja sitä ennen olleet toisilleen suunnilleen sama asia kuin kuka tahansa oppilas toiselle.
"Tietystikin", Damien mutisi Cassin korvaan. "Me voimme tutustua toisiimme hieman läheisemmin. Cassie."
Äänensävy oli jo kokonaan toinen, sillä Damien vaihtoi taktiikkaa kuin liikennevalot väriä, paitsi ettei hän tuntenut väriä keltainen. Kaikki oli aina joko tai, eikä Damien yleensä valmistautunut tai varautunut mihinkään. Miksi olisi pitänyt, kun elämä oli niin yllättävää? Nähtiinhän se nytkin.
"Älä huoli, minä pidän arveluttavista ja moraalittomista asioista", Damien vastasi äskeiseen vihjailevaan äänensävyyn jättäen sanansa viimeiksiksi siltä erää. Ne olivat oikein hyvät viimeiset sanat. Jos Damienin olisi pitänyt kuolla sillä hetkellä, ne sanat hän olisi sanonut ennen kuolemaansa.
Mutta hän oli hyvin tyytyväinen siihen, että hän eli.
Damien piti siitä, että Cass käyttäytyi kuin hän olisi ollut idiootti, tai sitten poika vain tykkäsi puhua rivoja. Samaan tapaan kuin Damien. Seksistä puhuminen sen oikealla nimellä oli - no - seksikästä lähinnä siksi, että sen sanan sanomista varottiin niin kovasti. Asioista kuului puhua niiden oikeilla nimillä, ja sana seksi toi mieleen seksin. Se oli hyvä asia, kun kyse oli seksistä, ja joskuis silloinkin, kun ei ollut.

Koska Damien oli vannonut viimeisten sanojen valan, hän nyökkäsi virnistellen Cassin ehdottaessa seksin kokeilemista Damienin (sekä selvästi myös Cassin) kiusalliseen vaivaan.
Kosketus paljaalla iholla tuntui hyvältä, ja sai Damienin haluamaan lisää sitä samaa. Kun Cassiesta ei selvästikään ollut muuhun kuin varovaiseen kiusoitteluun (mikä kiusallisesti muistutti roolien mystisestä vaihtumisesta, jonka Damien kyllä vielä korjaisi), Damien päätti tarttua ohjaksiin.
Jollain konstilla hän onnistui kiskomaan Cassielta kauluspaidan päältä samalla kun vastasu pojan suudelmaan, ja veti pojan sitten lähemmäs itseään. Hänen sormensa hapuilivat Cassin sepalusta, mutta tällä kertaa ne avasivat housujen vyön ja napin. Vetoketju liukui alas vilkkelään, ja Damien hyväili Cassin erektiota hieman aiempaa varmemmin. Vähemmän kiusoittelevasti, jos sen niin halusi ilmaista, mutta Damien ei tietenkään halunnut. Voimatta mitään kehoa vavisuttavalle nautinnolle Damien taivutti hieman kaulaansa, salliakseen enemmän tilaa Cassien kosketukselle. Hänen ajatuksensa harhailivat, ja hän huomasi jo harkitsevansa periksi antoa. Siitä huolimatta hän ei antanut ajatustensa näkyä kehossaan, ja ryhtyi jo kiskomaan Cassin alushousuja alemmas.

[loveliina]

Damien vain nyökkäsi Cassien ehdotukselle, mikä sai häilyvän virneen pojan huulilla levenemään hetkeksi. Missä oli kiusoitteleva vastaus? Eikö Damien tosiaankaan sanonut siihen mitään enempää? Ehkä Cass oli sitten tehnyt kantansa selväksi, eikä lisättävää ollut, mikä ei sinänsä ollut yhtään huono asia. Se kertoi pojalle vain, että he olivat sataprosenttisesti samalla sivulla ja ajatus oli selvä.
Damien onnistui saamaan Cassien paidan pois tämän päältä, mikä vapautti pojan liikkumaan vapaammin. Cassien kädet painuivat takaisin toisen keholle päästyään hihoista ulos, ja poika muitta mutkitta antoi niiden kulkeutua alaspäin pitkin toisen alavatsaa alushousuille ja osaksi niiden alikin. Damien painoi Cassieta lähemmäs itseään, eikä poika estellyt toista sillä painautui itsekin lähemmäs tätä, ilman että pystyi itselleen mitään.
Damienin kädet löysivät tiensä Cassien erektiolle saaden pojan suudelmat toisen kaulalla katkonaisiksi, tämän haukkoessa henkeään. Vain Damienilla oli kyky saada kaikki tuntumaan näin hyvältä, näin käsittämättömän hyvältä. Kerrankin Cassiesta tuntui, kuin tämä olisi oikeaan aikaan oikeassa paikassa, sillä maailmassa ei ollut yhtään mitään mitä poika olisi halunnut niin kovasti kuin olla vain siinä.

Cass piti ja arvosti sitä, että toinen ei pakottanut tätä puhumaan, kuten viime kerralla. Poika oli melko varma, ettei tämän kiihtynyt mieli pystynyt tuottamaan enää järkeviä lauseita, se taito oli menetetty jo tovi sitten. Samalla kun Damien kiskoi Cassien alushousujakin pois, poika nielaisi kuuluvasti ja nosti ylävartalonsa käsillään koholle. Cassie ei voisi antaa toisen leikkiä itsellään yhtään kauempaa. Tämä halusi Damienin, nyt.
"Kondo-... mi", poika äännähti, huomaten jälleen äänensä kadonneen tietämättömiin. Cass nousi toisen yli, vetämään laukkunsa lattialta ja nostaen sen syliinsä. Poika oli ottanut kumin mukaan koululaukkuunsa itseasiassa juuri Damienin vuoksi... Ei tämä nyt oikeasti ollut ajatellut, että entä jos he tulisivat tarvitsemaan sitä, mutta toivonut kai. Ja olihan Damien osoittanut tälle, että Cassien käsitys milloin kondomia saattaisi tarvita oli täysin väärä. Kouluaika oli aivan yhtä mahdollinen vaihtoehto, poika oli oppinut.
Cass avasi laukkunsa vauhdilla, ja etsi hätiköiden kondomia, jonka muisti laittaneensa jonkin kirjan väliin. Huomattuaan matematiikan kirjansa pullottavan epäillyttävästi, pojan sormet haparoivat äkkiä kirjan sivujen väliin, ja löysivät kuin löysivät kondomin käärittynä kiiltävään keltaiseen pakkaukseen. Laskien laukkunsa hihnasta kiinni pitäen sängyn toiselle puolelle, Cass kääntyi jälleen Damienia kohti kumi kädessään.

"Mä... Me... Nyt...", Cassie sai sanotuksi hengästyneenä, toivoen toisen ymmärtävän. Nyt oli avainsana ja me saattoi avittaa sen tulkintaa yhdistettynä kondomipakettiin pojan kädessä. Cass repäisi paketin auki ja kiskoi housunsa tarpeeksi alas, että pystyi asettamaan kondomin ongelmitta.

[Agitha]

Cassien katkonaiset suudelmat ja kiihtyvä hengitys oli paras palkinto, jonka Damien saattoi teoistaan saada. Normaalisti hän olisi saattanut sanoa, että toisen reaktioista saatava nautinto oli kyllä mitattavissa kullassa, mutta tällä kertaa se olisi ollut vale. Oli harvinaista, että Damien ei ollut valmis vaihtamaan jotakin kultaan ja timantteihin, mutta oikeastaan hän viihtyi sen hetkisessä asemassaan oikein hyvin. Kun asiaa ajatteli tarkemmin, mihin hän edes tarvitsi kultaa ja timantteja?
"Mh?" Damien äännähty, kun Cass mumisi jotain epäselvää. Se niistä viimeisistä sanoista, se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti.
Ilmeisesti Cass kaipasi kumeja, sillä poika kumartui laukkunsa puoleen ja hetken sitä kaiveltuaan nosti esiin kondomin, jonka rullasi näppärästi erektionsa ympärille.
"Onko sinulla kiire?" Damien kysyi vetäen Cassia taas lähemmäksi itseään. Lyhytkin tauko oli antanut hänelle mahdollisuuden koota itsensä viimeiseen koitokseen, turmiolliseen kiusoitteluun, joka joko tuhoaisi tai pelastaisi heidät molemmat. "Etkö halua, että otan suihin paljaaltaan?" hän uteli suorapuheiseen tyyliinsä, ja painoi Cassin pään lähemmäksi omaansa painaakseen pojan huulille suudelman. Sen olisi voinut tulkita kiusoitteluksi, mutta Damienin oli pakko myöntää itselleen, että oikeastaan pojassa erossa pysytteleminen olisi ollut paljon tuskallisempaa.
Damien päätti käyttää vanhaa kikkaa, josta itsepuolustusharrastajatkin olisivat olleet kateellisia. Vuosien saatossa hän oli kehittynyt melko hyväksi alistajaksi siitä huolimatta, että oli melkein kaikki poikia pienikokoisempi. Muutamalla näppärällä painopisteen siirrolla ja taktisella töytäisyllä Damien oli alistanut Cassien alleen, ja painoi pojan ranteet vasten vuoteen patjaa istuen hajareisin pojan lantion päälle. Hän tunsi pientä ylpeyttä siitä, että hän oli vielä täysin vaatetettu, kun Cass taas ei.
"Nytkö? Mekö?" Damien kysyi, sillä ei onnistunut pitämään kieltään kurissa. Oikeastaan hänen kielensä ei pysynyt kurissa myöskään sanan toisessa merkityksessä, sillä hän siirtyi suutelemaan ja näykkimään Cassien kaulaa ja olkapäitä. Hänen kätensä pysyivät toisen ranteilla painamassa käsivarsia patjaan.
"Mitä sinä ajattelit asialle tehdä?" Damien kysyi, ja hymyili viatonta enkelimäistä hymyään. Damien oli tilanteenja Cassien päällä, ja maailma pyöri taas oikeaan suuntaan!

[loveliina]

Damienilla oli yllätyksen elementti puolellaan, eikä Cassien kiihtyneet aivot olisi pystyneet muutenkaan estämään sitä mitä kävi. Toinen onnistui varsin vaivattomasti alistamaan Cassien alleen, niin että poika jäi sekunniksi pölmästyneenä miettimään mitä ihmettä oli juuri tapahtunut. Toinen piti Cassien ranteista kiinni pakottaen pojan paikalleen. Helvetti, miten tässä näin kävi, Cassie oli käytännössä vaatteitta ja Damienilla vain housujen vetoketju auki.
Toisen sanat ja suudelmat herättivät Cassien hämmennyksen tilasta, mutta eivät auttaneet poikaa yhtään. Cass halusi vain pillahtaa itkuun, 'Mutta kun Cass tahtoo!' -tyyliin, mutta tiesi että se jos mikä olisi varma seksin tappaja. Nielaisten kyyneleensä, ennen kuin mikään olisi voinut antaa niitä ilmi, Cass teki itselleen selväksi. Tämän täytyisi terästäytyä, täytyisi ottaa kontrolli tilanteesta ja näyttää, ettei tälläinen käyttäytyminen ollut hyväksyttävää. Damienin täytyi oppia, että Cass sai mitä halusi, milloin halusi. Ja poikkeukset tähän sääntöön... Ne nyt olivat vain ikäviä.

Mitä Cass aikoisi asialle tehdä? Damien saisi pian nähdä, röyhkeä pieni poika. Jälleen kasaan keräämänsä itsevarmuuden turvin, pojan huulille syttyi pieni sievä virne. Tämä oli kaikki vain peliä, ja toki, pelaamalla sääntöjen mukaan pääsisi myöskin maaliin. Mutta Cass oli kärsimätön luonne, eikä aina jaksanut odottaa vuoroaan heittää noppaa. Toinen voisi ihan hyvin vitkutella vuoroaan niin pitkään kuin halusi, ja siksi olikin aika rikkoa paria sääntöä.
Kaikki hyödyllinen, mitä poika oli koskaan oppinut liikunnassa, oli se yksi hauska tunti itsepuolustuksen perusteita. Ja hassua kyllä, pojan siellä oppimat taidot, olivat juuri tulossa hyödyllisiksi käytännössä. Cass veti sivuilleen ranteista pakotetut käsivartensa alemmas kylkiensä viereen testosteronin voimalla, ja nopealla liikkeellä kiersi kätensä sisäkautta niin, että puolestaan sai otteen toisen ranteista, pakottaen Damienin otteen löystymään. Kaikki oli pakko tehdä nopeaa, ettei toinen ehtisi vastustella sen enempää (mitä Cass tosin epäili, että toinen muutenkaan tekisi, sillä pojasta tuntui, että Damienkin halusi tätä).
Cass nosti ylävartaloaan, pakottaen Damieninkin nousemaan samalla, kiepauttaen kaksikon toisin päin, niin että toisen selkä osui takaisin patjalle ja Cass oli Damienin jalkojen välissä kontallaan, toisen ranteet tiukassa otteessaan.
"Tuhma poika", Cass sanoi virnistäen pahaenteisesti ja kumartui saman tien näykkäisemään toista kaulasta agressiivisesti, jättäen varmasti jäljen iholle. Damien todella tarvitsi kuritusta, siitä ei ollut kysymystäkään.

"Nyt pysyt siinä", tämä sanoi painottaen jokaista tavua. Cass päästi irti ranteista, mutta siirsi kyynervartensa painamaan toisen rintakehää, samalla kun avasi toisen paidannappeja. Damien ei ansainnut hellää kohtelua enää, eikä poika arkaillut pitää toista paikallaan koko ruumiinpainollaan. Saatuaan napit auki, poika kohotti asentoaan niin, että sai selällä olevan Damienin housut kiskottua tämä jaloista vauhdikkaasti, heittäen ne jonnekin huoneen toiselle puolelle. Nyt Damien oli huomattavasti paremmin pukeutunut, enää alushousut olivat tiellä.
Cass kumartui takaisin toisen ylle ja antoi sormiensa laskeutua tämän lantion seudulle suudellen tätä, astetta hellemmin, huulille.
"Nyt", tämä kuiskasi virnistäen ja siirsi kätensä vetämään toisen alushousuja.

[Agitha]

Sitä Damien ei ollut osannut odottaa. Ilmeisesti Cass kyllästyi kärsimään, sillä heti seuraavaksi hän otti ohjakset käsiinsä halusi Damien sitä tai ei, ja karautti laukkaan.
Ennen kuin Damien huomasikaan, kaikki oli taas kääntynyt ylösalaisin. Cass, joka aiemmin oli suhteellisen myöntyväisenä alistunut Damienin tahtoon (ja saanut siitä tietysti palkkionsa), sai jostain päähänsä, että oli aika vaihtaa rooleja, ja alistaa vuorostaan Damien astetta kehittyneemmillä judoliikkeitä alleen. Se sai Damienin yllättymään täysin, ja se oli varmasti ensimmäinen kerta vuoteen, sillä häntä ei kovin helposti ja usein yllätetty. Cass oli kyllä häntä reilusti pidempi ja sen vuoksi kookkaampi, muttei häntäkään nyt noin vain kiepautettu ympäri. Hän oli sentään Damien.
Damien oli jo avaamaisillaan suunsa kysyäkseen, halusiko Cass panna mieluummin painiksi, muttei saanut siihen tilaisuutta. Toisen pojan sanoja seuraava näykkäisy sai sanat kuolemaan hänen kurkkuunsa, ja muuttumaan epämääräiseksi ähkäisyksi. Ilmeisesti turha varovaisuus oli jo historiaa, ja Cass oli päättänyt vaihtaa pelitaktiikkaa. Damien otti haasteen vastaan, vaikkei hänen tilanteensa toisen varmassa otteessa liikuntakyvyttömänä ollutkaan ihanteellinen.
Kun Cass komensi hänet pysymään paikoillaan, Damien ehti jo virnistää voitonriemuisesti. Toisen ote hänen ranteistaan irtosi, ja hän valmistautui jo ponkaisemaan pystyyn parantaakseen asemaansa, mutta ennen kuin hän ehti liikahtaakkaan, Cassien kyynärvarret painoivat hänet rintakehästä lujasti patjaa vasten. Damienkin tiesi miten tätä peliä pelattiin. Harvi vain, ettei siitä tiedosta siinä vaiheessa ollut paljonkaan apua. Hiton Cass oli huiputtanut häntä esittämällä herkkää ja alistuvaista, ja Damien oli lähtenyt leikkiin mukaan sillä oletuksella.
Paita ja heti sen perään katosivat mystisesti Damienin päältä ennätysvauhtia, kun Cass päätti vihdoin tarttua toimeen. Housujen vyön solki kolahti lattiaa vasten housujen lennettyä jonnekin toiselle puolelle huonetta, ja kauluspaita jäi roikkumaan puoliksi terveydenhoitajan tietokoneen näytön päälle.
"Ei, vaan kohta", Damien vastasi kiusoitellen, kun Cass vaati toimintaa heti. Hänen vastustuksensa menetti ponnekkuutensa Cassien käsien laskeutuessa hänen lantiolleen samalla kun huulet kohtasivat hänen huulensa. Damien ei ollut häviön myöntävää tyyppiä, ja yritti aina parhaansa viimeiseen asti. Ainoa ase, jota hän ei tahallaan käyttänyt, oli hänen oma nautintonsa muiden nautinnon vuoksi.

[loveliina]

Cassie naurahti vaimeasti toisen sanoessa, että ihan kohta. Mitenköhän poika yritti estellä Cassieta suhteellisen hyvin alistettuna, niin ettei voinut paljoa liikkua? Ei sillä, kyllä Cass lopettaisi, jos toinen oikeasti vastarintaa tekisi, mutta suurempaa meteliä ei Damienin suusta kuulunut (vaikkakin Cass saattoi peittää sen suudelmillaan, kuka tiesi) ja poika tulkitsi sen myöntymisenä.
Cass hukutti toisen suudelmiinsa ja veti tämän alushousut tieltä pois pitkin Damienin reittä. Saatuaan tämän tehtyä, poika nielaisi miettien, tämä oli kyllä itse täysin valmis, mutta oliko Damien? Pienen välikohtauksen aikana kondomin laitosta tähän pisteeseen, Cassien lujaa hakannut sydän oli ehtinyt rauhoittua sen verran, että pystyisi kai odottamaan yhden pienen hetken...?

Cassie sen sijaan että olisi kiirehtinyt työntymään toisen sijaan, asettikin kätensä Damienin alushousujen alta paljastuneen erektion ympärille, kääntäen katseensa toisen silmiin. Poika virnisti ja suuteli toisen rintakehää, ja sitten ylävatsaa pitkin tiensä toisen miehisyydelle, pysähtyen hetkeksi.
"Nii, meillä tais tosiaan sillon aikasemmin jäädä kesken jotain", poika sanoi, aivan kuin olisi muistanut sen aivan juuri. Niin, minnekkäs heillä oli kiire? Terveydenhoitajalla oli varmaankin työt loppuneet tältä päivältä, ja ovi oli muutenkin lukossa, pojat kakkoskerroksessa, joten ei ikkunastakaan kukaan voinut heitä nähdä. Jälki-istuntoon Cass ei ainakaan siltä päivää ollut palaamassa, joten se jätti loppupäivän aikataulun täysin tyhjäksi - tai täydeksi Damienista. Tai ainakin suun täydeksi Damienia, sillä juuri silloin poika ensin lipaisten muutaman kerran erektion päätä kielellään, sulki huulensa sen ympärille.
Cass kiusoitteli hetken jäykkyyyttä, kevyesti yrittäen saada toisen olon vaikeaksi. Sellaiseksi, missä tällä itsellään, oli vaikeuksia pysyä aloillaan. Mutta vaikka Cassiella ei sinänsä ollutkaan kiire minnekään, tämä tunsi oman halunsa kasvavan, joten ei haaskannut enempää aikaa, vaan siirtyi imemään toista kunnolla ehkä hiukan hätiköiden.

Cass ei halunnut myöntää itselleen että oli kertakaikkisen hämmentynyt, onnellinen ja kenties myös himonsa sokaisema - mutta ennen kaikkea se hämmentynyt. Poika ei sitä suoraan itselleen myöntänyt, mutta jollain tasolla tunnusti, ettei Damien ollut enää vain kuka vain pojalle. Ja se oli huolestuttavaa, sillä ihmiset olivat turvallisempia silloin kuin eivät merkanneet mitään Cassielle. Mutta Damien merkkasi, eikä pojalla ollut paljoa tehtävissä sen suhteen.

[Agitha]

Alushousut katosivat samaa tietä muiden vaatteiden kanssa, ja toisin kuin minuutti sitten, Damien oli nyt se vähemmän vaatetettu osapuoli. Ei Casskaan pukeutumisellaan voinut kerskailla, sillä vaikka tällä oli housut, ne roikkuivat kintuissa, mutta Damien oli Alasti. Isolla A:lla. Nilkkasukat olivat laiha lohtu.
Koska Cass oli jo varustautunut kumilla, Damien oli odottantu heidän siirtyvän heti itse asiaan. Sen sijaan toinen poika näyttikin saavan hyvän idean, ja sen sijaan että olisi hoitanut välttämättömän pois alta ja tyydyttänyt omat halunsa kuten asiaan kuului, hän jatkoi Damien kiusaamista.
Cassin suudelmat laskeutuivat Damienin rintakehää ja vatsaa pitkin tämän lantiolle jättäen jälkeensä lämpimän tunteen, jota Damien ei osannut yksiselitteisesti selittää. Ehkä se johtui siitä, ettei hän onnistunut siirtämään ajatuksiaan muualle toimimalla itse, joten hänen oli pakko keskittyä siihen, mitä Cass teki. Poika oli äskeittäin osoittanut omaavansa hyvät refleksit tarpeen tullet, joten jos Damien olisi yrittänyt kaapata vallan vielä kerran, Cass olisi varmasti köyttänyt hänet paikoilleen. Se ei ollut kovin huono idea, mutta sen voisi jättää toiseen kertaan. Jos rehellisiä oltiin, Damien halunnut keskeyttää sitä, mitä ikinä Cass suunnittelikaan tekevänsä.
Kun Cassin kieli viimein kosketti Damienin erektion kärkeä, pojan kehon lihakset jännittyivät hetkeksi hänen tahdostaan riippumatta. Damien puristi suunsa kiinni, jottei päästäisi äännähdystäkään, mutta totesi senkin mahdottomaksi tehtäväksi, kun Cass jatkoi hänen kiusaamistaan. Miten hän olisikaan halunnut vaihtaa paikkaa! Ja miten hän toivoikaan, ettei Cass vain lopettaisi. Se olisi julmaa.
Damien ei enää tiennyt, mitä hän halusi. Halusiko hän Cassin jatkavan, vai halusiko hän vaihtaa paikkaa? Oliko hän hyvillään vai ärtynyt siitä, että Cass oli osoittanut ennennäkemättömiä kykyjä alistaa hänet hänen omien suunnitelmiensa vastaisesti? Tahtoiko hän antaa periksi nautinnolle vai ei? Fyysisiä tuntemuksia ei voinut kieltää, mutta niiden mukaan toimimisen voi. Damien inhosi hallinnan menettämistä. Kukapa olisi halunnut olla muiden ihmisten ja tilanteen armoilla, arvaamattomien tuulien riepoteltavana suuntaan ja toiseen? Hän oli hylännyt tunneperäisen ajattelun jo aikoja sitten, ja tähän mennessä siitä oli koitunut hänelle pelkkää hyvää. Mutta entä jos...
Damien oli kiitollinen siitä, että hänen ajatuksensa katkesivat siihen. Cass kyllästyi kiusoittelemiseen, otti hänet kokonaan suuhunsa ja imi.
Damienin sormet puristuivat nyrkkiin, ja paremman puutteessa ne tarttuivat pedin valkoiseen lakanaan. Hän ynähti tahtomattaan, vaikka puri hampaitaan yhteen, ettei päästäisi ääntäkään. Aiemmin hän oli pitänyt päätään koholla, mutta laski sen nyt tutkimusvuoteen litteälle tyynylle. Hänen katseensa harhaili huoneen kattoon samalla kun nautinto sumensi sen. Jos hän kerran antaisi periksi? Mitä siitä seuraisi? Mikä siinä olikaan ollut niin pahaa? Se oli vain nautintoa, hyvää oloa.
Damien henkäisi, vaikka hänen hengityksensä oli jo muutenkin kiihtynyt. Hänen lantionsa liikahti oman tahtonsa mukaan, kun jokin mitä Cass teki, tuntui erityisen hyvältä.
"Hiton Cass", hän huohotti. "Yritätkö sinä saada minut... tulemaan suuhusi?"

[loveliina]

Cass oli mielissään aikaansaamastaan reaktiosta toisessa. Harvoin poika oli niin mielissään kuin juuri nyt aiheuttamastaan fyysisestä mielihyvästä, ja tilanne tuntuikin sen vuoksi erityiseltä. Mutta, miksi? Cassie ei osannut löytää yhtä ainoaa syytä, vaikka se olikin hyvin ilmiselvä ja suoraan pojan silmien edessä. Jos poika olisi vain avannut silmänsä, olisi tämä huomannut miksi (tai kenen takia) kaikki tuntui paremmalta kuin tavallisesti.
Poika imi toisen erektiota antaen sen painua syvemmälle, nopeammin. Cass halusi tuottaa niin paljon mielyhyvää Damienille kuin vain pystyi, mutta miksi. Äh, miksi nämä kysymykset iskivät pojan tajuntaan juuri nyt? Oliko sillä väliä, miksi Cass halusi Damienin nauttivan, kunhan halusi. Mutta miksei se tuntunut riittävän vastaukseksi Cassielle itselleen?
Damien keskeytti pojan ajatukset, kysymällä hiukan tukahdutetusti, yrittikö Cass saada toista tulemaan tämän suuhun. Poika hitaasti hidasti ja lopulta päästi otteensa toisen miehisyydestä, virnistäen hiukan.
"Hmm, en kai... Suuhun ainakaan", tämä vastasi virnistäen ja nielaisi. Kyllä pojalla oli aika vahva näkemys siitä, että aikoi loppujen lopuksi saada toisen tulemaan, mutta ei ihan vielä, eikä suuhunsa.

Nostaen asentoaan asettamalla kätensä Damienin molemmin puolin sängylle Cass kumartui jälleen toisen ylle ja suuteli sitä aluetta solisluun ja kaulan välillä, näykkäisten toisen ihoa kevyesti. Poika tunsi toisen tihentyneen hengityksen vuoksi kohoilevan rintakehän eikä voinut estää itseään tuntemasta oloaan kiihottuneemmaksi. Damienista oli tuntunut hyvältä. Mikä myös epäsuorasti tarkoitti pojalle, että Cassiestakin saisi nyt tuntua hyvälle, todella hyvälle.
Poika nousi jälleen käsiensä varaan ja suoristautui siitä jälleen hiukan taakse päin. Asettaen kätensä Damienin polvitaipeiden ali sängylle pakotti poika toisen alaselän ja lantion nousemaan hiukan patjasta mahdollistaen asennon näin Cassielle. Poika käänsi katseensa toisen silmiin osaamatta enää edes virnistää. Cassie halusi tätä jo siinä määrin, että ei enää naurattanut. Nielaisten vaimeasti Cass sanoi:
"Nyt, ihan oikeasti, nyt."
Poika vilkaisi toisen kasvoja, mutta löytämättä niistä kieltoa tämä viimein työntyi Damienin sisään hitaasti.

Cassien läpi virtasivat niskaa pitkin käsittämättömän hyvältä tuntuvat mielihyvän väristykset, saaden pojan silmät sulkeutumaan, mutta suun avautumaan henkäykseen. Tämä oli ehtinyt unohtaa, että se tuntui näin... taivaalliselta.
Cass varovasti vetäytyi hiukan takaisin päin, ja sitten uudelleen työntyi eteenpäin saaden mielen järisyttävän tunteen palaamaan takaisin yhtä voimakkaana, ellei voimakkaampana. Poika ei voinut mitään suustaan jo nyt karkaaville äännähdyksille, jotka paljastivat tasan tarkkaan miltä pojasta tuntui, niin helvetin hyvältä. Hengitys tuntui myös pakkaantuvan kurkkuun, pääsevän ulos vain pienissä erissä. Ah, nautintoa.
Nielaisten jälleen huulilta puskevan äännähdyksensä, Cass yritti terävöittää mieltään, olla päästämättä itseään katoamaan nautintoon, niin kuin helposti kävisi. Vaikkei poika paljoon pystynyt keskittymään, huusi tämän mieli, ettei Cass saanut unohtaa Damienia.
Siirtäen toisen kätensä toisen pojan erektiolle hyväilemään sitä, Cass jatkoi työntymistä syvemmälle ja syvemmälle tahdin nopeutuessa pojan voimatta itselleen mitään.

[Agitha]

Cass ymmärsi lopettaa ajoissa, ja Damien nielaisi voimatta estää omaa turhautumistaan, vaikka oikeastaan oli juuri toivonut toisen lopettavan. Tietenkään Cass ei yrittänyt mitään sellaista, edes Damien ei pitänyt sperman nielemisestä mitenkään erityisesti. Syy oli täysin ymmärrettävä, ja hän oli asiasta samaa mieltä, muttei voinut mitään kehonsa vaistomaiselle reaktiolle. Aina ei ollut hänen mielestään kiinni, mitä hänen kehonsa halusi ja vaati. Sillä hetkellä se vaati enemmän kosketusta ja vapausta, enemmän Cassia, ja Damien koki viisaimmaksi myötäillä kehonsa tahtoa.
Luojan kiitos Casskaan ei kestänyt kiusoittelua enempää, ja päätti siirtyä tosi toimiin. Damien oli kääntymäisillään vatsalleen, kun Cass laskeutuikin hänen lähelleen estäen sen suuntaiset suunnitelmat. Halusiko Cass tehdä sen... kasvokkain?
Miesten kanssa niin oli luonnollisempaa, kivuttomampaa ja yksikertaisempaa, mutta myös naisten kanssa maatessaan Damien teki sen takaa päin. Se oli monille eläimellinen, eksoottisempi asento, ja se tuotti enemmän nautintoa, kun tiesi mitä teki. Ennen kaikkea se kuitenkin teki seksistä vähemmän henkiölökohtaista. Oli samantekevää, kenen takaraivoa, tapetteja tai lakanoita Damien katseli, sillä loppujen lopuksi ne olivat kaikki yhtä ja samaa. Ihmiset kuulostivat samalta ja näyttivät samalta takaapäin, eikä hänen tarvinnut kohdata kenenkään katsetta suoraan. Hän ei joutunut lukemaan muiden kasvoista himoa, halua, ihailua, yksinäisyyttä, pettymystä, itseinhoa tai kostoa, ei mitään sellaista tunnetta, joka oli yhdistänyt ne ihmiskohtalot hänen kanssaan. Kaikilla oli syynsä, ja tarinoita oli yhtä monia kuin ihmisiä. Damien ei tahtonut tietää niitä. Hän oli kiitollinen voidessaan ehkä vapauttaa ihmiset ongelmastaan, tai ainakin tarjota hetken helpotusta. Hän ei halunnut tietää enempää.
Mutta kaikkein vähiten hän halusi muiden näkevän hänen tunteensa. Hänen himonsa, halunsa, ihailunsa, yksinäisyytensä, pettymyksensä, itseinhonsa tai kostonsa. Silmien sanottiin olevan sielun peili, ja omalla tavallaan sanonsa piti paikkansa. Kun ihminen todella muodosti siteen jonkun kanssa, kiinnitti huomionsa toiseen ihmiseen, hän katsoi toista silmiin. Niin kauan kuin katsekontaktilta vältyttiin, side oli keinotekoinen. Epäaito, katkaistavissa oleva, vaaraton. Pelkkä väline.
Ja nyt... Cass tuskin tiesi, mitä hän teki.
Damien ehti jo avata suunsa ehdottaakseen asennon vaihtosta. Eikö se olisikin hauskempaa, peräkkäin, seinää vasten, terveydenhoitajan pöydällä? Eihän Casskaan halunnut katsoa Damienia käyttäessä häntä oman nautintonsa välineenä?
Tilaisuutta puhua ei kuitenkaan koskaan tullut. Cass painatui Damienin sisään ja Damien sulki suunsa vaimentaakseen äännähdykset, jotka nyt johtuivat puoliksi kivusta. Pian kipu helpottui ja muuttui merkityksettömästi, kun Cassien käsi etsiytyi hyväilemään Damienin erektiota. Pojissa oli se hyvä puoli tyttöihin verrattuna, että vehkeiden suhteen he tiesivät, mitä tekivät.
Damienin kädet hakeutuivat kuin itsestään Cassien olkapäille, ja hän vilkaisi toisen kasvoja vaivihkaa. Cass oli vain halunsa sokaisema, vai mitä? Kuten kaikki muutkin, hän keskittyi nautintoon, ja ehkä mielikuviin entisestä tyttöystävästään, ihastuksestaa, ensirakkaudestaan, lähikaupan myyjästä, seksijumalastaan, mistä hyvänsä paitsi Damienista. Puhtaaseen, eläimelliseen, itsekkääseen, fyysiseen, hormonaaliseen nautintoon, jolla ei ollut mitään tekemistä Damienin kanssa. Mutta ei. Hän luki toisen kasvoista nautinnon, mutta myös henkilökohtaisuuden. Henkilö, joka Cassin alla makasi, oli Damien, ja juuri sitä hän pelkäsi. Jos hän kykeni lukemaan moisia seikkoja toisen kasvoista, mitä muut saattoivat lukea hänen kasvoistaan? Näkivätkö he kaiken sen, minkä Damien piti piilossa? Ymmärsikö Cass, että Damienin päällä makasi hän, eikä joku Damienin salaisista unelmista? Ettei hänellä ollut fantasioita tai haaveita seksin suhteen, että hän vastaanotti todellisuuden sellaisenaan? Ettei seksi ollut Damienille nautinnon väline, sillä Damien itse oli muuttunut välineeksi? Ettei seksi itsessään merkinnyt hänelle mitään, mutta katsekontakti merkitsi maailmanloppua? Miten nurinkurista kaikki oli Damienin maailmassa?
Damien veti Cassien lähemmäksi itseään, ettei hänen tarvitsisi kohdata toisen katsetta, ja tietää toisesta asioita joita ei vielä tiennyt, ja antaa toisen lukea hänen salaisuuksiaan hänestä. Hän kohotti päätään ja virnisti hieman saadakseen ääneensä naurua.
"Pervo", hän mutisi Cassien korvaan. "Miesten kanssa se tehdään takaa päin."

//Yay angstinen Damien. : D Ainutlaatuinen katsaus sen sielunelämään. //

[loveliina]

Cass antoi toisen vetää tämän lähemmäs itseään, niin että pojan kasvot painautuivat lähemmäs toisen kaulaa, hiuksia. Damienin tuoksu sekoitti tämän ajatukset täysin, jos niitä nyt oli jäljellä muutenkaan. Toisen sanat kaikuivat pojan päässä jättämättä minkäänlaisia jälkiä - sanat olivat tulleet merkityksettömiksi Cassielle. Lihan nautinto sai kaiken muun tuntumaan turhalta. Kaiken paitsi Damienin... Damien ei ollut turha.
"Damien...!" Cass äännähti avuttomasti vastauksena, sille mitä toinen olikaan ikinä sanonut. Poika ei ehtinyt peittää äänestään mitään, puhdasta nautintoa tai eläimellistä himoaankaan, se tuli ulos juuri sellaisena kuin päässäkin soi. Cass nielaisi, pystymättä juuri sillä hetkellä sanomaan enempää. Selkää pitkin valuvat värähdykset mielihyvää tuntuivat kiertyvän koko vartalon ympärille, pakottaen keuhkot, sydämmen, mielen, kaiken toimimaan synkronoidusti pojan kiihtyvän tahdin kanssa. Cassien huulet ja hampaat löysivät jälleen tiensä Damienin kaulalle suudellen ja näykkien ihoa pojan painavan huohotuksen alta.

Pojan mieli huusi toisen nimeä, Damien. Cass ei ymmärtänyt... Miksi tämä oli pojalle itselleen niin erityistä, kuin miltä se juuri sillä hetkellä tuntui? Cassie tiesi, että nautintonsa keskellä saattaisi vaikka vannoa ikuista rakkauttaan toista kohtaan, vain siksi että kaikki tuntui sen pienen hetken niin hyvältä. Mutta ei se ollut rakkautta, ei ainakaan yleensä. Se oli himoa ja halua, mutta ei rakkautta, sillä tunne haihtuisi yhtä nopeasti kuin fyysinenkin nautinto.
Eikä tämäkään voinut olla mitään oikeaa, vakavaa. Sillä niin kauan kuin se oli vain seksiä, ketään ei sattuisi. Cassieta ei sattuisi. Eikä Cass voisi satuttaa. Kaikki oli turvallista niin kauan kuin suut pidettäisiin tukossa ja kaikki olisi leikkimielisen hauskaa, kepeää... Leikkiä, turvallista.
Ajatus sai toisaalta sen pienen hivenen terveellistä epävarmuutta katoamaan Cassista, mutta jättämään jälkeensä vain tyhjyyttä. Sielua kalvavaa, mieltä pahoittavaa tyhjyyttä. Sen tilalle kuului jotain, mutta Cass ei ollut myöntämässä itselleen mitä, ei nyt eikä tässä.
Äh, miksi kaiken piti olla niin vaikeaa. Se oli vain seksiä, se oli hauskaa, helppoa ja kuului elämään. Piste.

"Damien..." poika henkäisi toisen korvan juurella uudestaan, huulien jäätyä tapailemaan nimeä ja mielen huutaessa sitä. Cassie tunsi itsehillintänsä palavan loppuun hetki hetkeltä, tietäen ettei kestäisi ikuisuuksiin. Pojan hengitys oli kiivas ja liikeet vähemmän tarkkoja. Nautinto oli ottanut tästä vallan, eikä ajatukset pysyneet enää kasassa sitä vähää kuin aikaisemmin. Cassien huulilta pääsi äänekkäitä voihkaisuja, huulien hipoessa ihoa toisen kaulalla.
Pojan olo oli erittäin epärealistinen tämän edes huomaamatta sitä. Oliko tälläista nautintoa edes olemassa? Oliko mahdollista, että Cassien tietämättä se oli aina ollut tässä, käden ulottuvilla? Poika nielaisi raottaen tiukkaan kiinni puristettuja silmiään. Nähden toisen vaaleat hiuskiehkurat ja kaulan ihon, jolla oli syntynyt useampi värikäs merkki Cassien toimesta, pieni väsynyt hymy kirposi pojan huulille. Damien sen pitikin olla siinä, juuri nyt juuri tässä.

Tuntien viimeisien voimavarojensa huvetessa yhtä nopeasti kuin hiekka valui sormien välistä, Cass työntyi yhä nopeammin polttavaan kuumuuteen lantion liikahdellessa kontrolloimattomasti viimeisiä vetojaan.

//deeeeeeeerrrrrprppppppp///////

[Agitha]

Cass vaikutti olevan uppoutunut omaan nautintoonsa, ja se oli hyvä niin. Hän ei reagoinut Damienin kiusoitteleviin sanoihin mitenkään järkevästi, voihkaisi vain hänen nimensä, ja Damien huokaisi mielessään helpotuksesta. Cass ei yrittänyt lukea häntä, Cass ei ollut katsonut häntä, Cass ei tiennyt, kuinka avoimia ihmiset seksin aikana olivat. Cass tiesi vain, että Damien oli siinä häntä varten, antamassa hänelle nautintoa. Kaikki oli siis hyvin ja maassa oli rauha.
Damien tunsi Cassien hampaat ja huulet kaulallaan ja tiesi, että ne saivat aikaan rumaa jälkeä. Mikä Cass luuli olevansa, vampyyri? Ja miten ihmeessä hän selittäisi mustelmat opettajille ja muille utelioille? Siitä huolimatta jokainen kosketus tuotti hieman lisää nautintoa, lähetti muutaman uuden ja miellyttävän sanoman pitkin Damienin hermoratoja aivoihin. Pieni hymy kareili pojan huulilla.
Ja sitten Cass voihkaisi hänen nimensä toistamiseen. Hän tunsi toisen hengityksen ja huulet kaulallaan, ja värähti voimattomana estämään kehonsa luonnollista reaktiota. Siitä huolimatta, että Damien oli vain väline, tuntui hyvältä kun joku ajatteli häntä. Se ruokki hänen luonnollista narsismiaan, vaikka hän tiesikin, että se oli väärin. Hän ei tiennyt mitä Cassin olisi pitänyt hänen nimensä sijasta hokea, mutta jonkin siinä tuntui niin väärältä silti. Ehkä toisen olisi pitänyt toistella omaa nimeään, jos ei parempaa keksinyt? Cass ei ollut siinä Damienia varten, Cass ei saanut ajatella Damienia. Damien toivoi, että olisi voinut pukea ajatuksensa sanoiksi, komentaa toisen toimimaan itsekkäästi ja kohtelemaan häntä huonosti, mutta toinen tuskin olisi ymmärtänyt. Damien olisi itsekin pitänyt sellaista käytöstä kummallisena, vaikka hän olikin satuttanut ihmisiä pyydettäessä. Se oli eri asia.
"Mitä?" hän mutisi Cassien korvaan ikään kuin Cass olisi kutsunut häntä sanoakseen jotain. Hän tiesi, ettei niin ollut asian laita, mutta hän tahtoi kääntää asian päälaelleen. Hän halusi vääntää kaiken vitsiksi, kiusoitteluksi, koska silloin hänen ei tarvinnut ajatella. Ajattelu oli jo nyt vienyt liian suuren osan hänen huomiostaan, eikä hän pitänyt siitä.
Tuntiessaan Cassien lähestyvän loppuaan Damien liikautti lantiotaan aavistuksen verran tavalla, jonka tiesi parantavan tuntumaa. Liikkumavaraa ei todellakaan ollut paljoa, mutta hän säästi aina parhaat korttinsa viimeiseksi.

[loveliina]

Damien liikahti juuri kriittisellä hetkellä niin, ettei Cass pystynyt estämään itsehillintäänsä pääsemästä irti enää. Pojan silmissä sumeni täydellisesti, koko kehon ojentuessa suurimman aallon mielihyvää pyyhkäistessä tämän yli. Cass tunsi sen kehon jokaisella pienelläkin osalla, mielihyvän purkeutuessa käsittämättömän vahvana, niin että nautinto suuruudellaan oli jo hiukan turruttavaa. Pojan kämmen patjalla puristui nyrkiksi vetäen vaaleaa lakanaa sormiensa väliin, samalla kun toisen käden ote vahvistui Damienin erektion ympärillä. Cass äännähti lujaa, nautinnollisesti henkäisten.
Hetki kesti ehkä sekunnin pari, tuntui ikuisuudelta, mutta oli silti aivan liian lyhyt. Pojan sydän tykytti kiihkeästi ja hengitys oli hyvin pinnallista. Uupuneena ja täysin voimattomana poika lyyhistyi toisen päälle voimatta itselleen mitään. Cassien oli vaikea saada päähänsä yhtäkään ajatusta, huohottaessaan äänekkäästi ja veren kohistessa korvissa.
Damien... Damien oli siinä. Poika tunsi toisen kohoilevan rintakehän allaan, ruumiin polttavan lämmön ja hiusten suloisen tuoksun, löytäen tämän aivan kuin toinen olisi ollut kadoksissa. Cass ei halunnut nousta. Sillä jos tämä nousisi, katoaisiko toinen jälleen kuin tuhka tuuleen, niin kuin viimeksi? Jäisikö Cass vain nuolemaan näppejään hämmentyneenä jälleen?

"Älä mee", poika sopersi toisen korvaan, ennen kuin oli saanut täyttä kontrollia tekemisistään. Cassie ei todellakaan ollut tarkoittanut sanoa sitä ääneen, varsinkaan kun toinen ei ollut edes näyttänyt mitään merkkejä lähdöstään. Pojan mieli oli tosin vielä niin huuruinen nautinnosta, ettei tajunnut panikoida siitä, mitä oli tullut sanoneeksi. Mutta yhtä kaikki, tämä ei ollut hyvä. Cassiehan oli periaatteessa sanonut suoraan pelkäävänsä toisen lähtevän. Miten tämä nyt sopi pojan niin täydelliseen suu suppuun -suunnitelmaan?
Mutta minkä Cass itselleen pystyi, kun ei saanut edes kehoaan nousemaan toisen päältä, ei vielä. Puolet siitäkin tosin oli haluttomuutta edes yrittää, mutta se ja sama. Cass tunsi halunsa sanoa miljoona ja yksi asiaa kasvavan, kaikki toinen toistaan imelämpiä klisheitä, mutta puri huultaan pysyäkseen hiljaisena. Poika oli sanonut liikaa, tai ainakin tarpeeksi. Vai oliko vai eikö ollut... Äh, miksi Cass oli avannut suutaan ollenkaan. Sitä joko päästi koko sydämensä ulos tai piti sen kokonaan sisällä. Ja tässä tapauksessa, kuten missään mihin Cass liittyi edes millään lailla, parempi oli sisällä pidettynä.

Poika haluttomasti kierrähti Damienin toiselle sivulle, jolla oli tilaa pojalle laskeutua. Cass jäi kyljelleen, kasvonsa Damieniin päin katsoen. Poika oli jättänyt tahallaan vetämättä toisen kätensä Damienin rintakehältä, jättäen sen siihen puolivahingossa. Vahinkoa saattoi pitää puolikkaana vain siksi, että Cass asetti jonkin verran (kenties hiukan anelevaa) painoa kädelleen, yrittäen hiukan ponnettomasti pitää toisen aloillaan.
"Älä..." tämä sanoi hiukan tukahdutetusti, nielaisten loput lauseesta ennen kuin se pääsi ulos huulilta. Ei, Cass ei ollut näin säällittävä. Ei Damienin edessä.

[Agitha]

Damien aavisti oman orgasminsa samoihin aikoihin, kun hän tunsi Cassien tulevan. Siinä vaiheessa oli enää turha pidätellä mitään, joten hän antoi periksi alkukantaiselle halulleen, ja keskittyi kokonaan tuntemaan sitä mielihyvää, mitä toisen kosketus hänelle tuotti. Hetkeksi vain, jotta hän tunsisi saman kuin Cass. Jotta Cass huomaisi hänen tuntevan sen saman. Jottei Cass pettyisi.
Siinä ei mennyt kovinkaan kauaa, sillä Cassien tiukentunut ote hänen ympärillään teki tehtävänsä. Damien antoi kehonsa tuntea tutun mielihyvän aallon pyyhkäisevän ylitseen, mutta ei sallinut mielensä upota siihen. Hän ei koskaan päästänyt täysin irti pettämättömäksi osoittautuneesta itsekontrollistaan, ja palasi hetkeen muita nopeammin. Aiemmin se oli johtunut siitä, että hän oli tuntenut olonsa paremmaksi nähdessään muiden nautinnon äärimmäisen muodon heijastuvan heidän kasvoiltaan, mutta nykyään se oli vain tapa. Orgasmeihinkin kyllästyi, omiin ja muiden.
Damien valmistautui jo lähtemään huoneesta. Hän yritti muistella, mihin ilmansuuntaan mikäkin vaatekappale oli lennellyt, ja pohti peseytymismahdollisuuksia. Siemennestettä oli vähän joka puolella hänen vatsaansa ja lantiotaan, joten ainakin se olisi huuhdeltava pois. Ja todistusaineisto, kuten käytetty kondomi, oli piilotettava muiden roskien alle roskakoriin... Oli melkein kuin Damienin mielessä olisi ollut valmis lista tehtävistä asioista, ja hän vain kävi sen läpi kertauksen vuoksi.
Hän ei kuitenkaan ehtinyt käydä kuvitteellista listaansa loppuun, kun Cass mutisi jotain hänen korvaansa. Sanat saivat Damienin jäykistymään ja hämmentymään. Kuhertelua seksin jälkeen? Sopihan se, mutta... Se oli hieman yllättävä pyyntö, kun kyseessä oli pikapano kesken koulupäivän, ja vieläpä toisen pojan kanssa.
Cass kierähti pois hämmentyneen Damienin yltä, mutta jätti käsivartensa lepäämään hänen rintakehälleen, joten Damien ei noussut. Hän tunsi olonsa epävarmaksi, mutta pysyi paikoillaan arvellen tulkitsevansa merkit oikein. Pyynnön puolikas toisto vahvisti hänen aavistuksensa, ja hänen kehonsa rentoutui hieman väkinäiseksi.
Milloin joku oli halunnut kuherrella hänen kanssaan? Milloin hän oli edes harrastanut perinteistä makuuhuoneseksiä naisen kanssa? Viime kerrasta todella oli aikaa. Damienin muuttuessa aikaa myötä röyhkeämmäksi ja uskaliaammaksi myös seksi oli muuttunut epätavallisemmaksi ja yllättävämmäksi. Kuka tarvitsi sänkyä, kun käsillä oli esimerkiksi vaatekaappi?
Damien nosti kätensä niskan taakse, ja katseli terveydenhoitajan vastaanottohuoneen kattoa. Sekin huone oli nyt korkattu, hän oli jälleen laajentanut reviiriään. Pian hän sekoaisi laskuissa tässäkin koulussa.
Sivusilmällä Damien vilkaisi Cassia, joka oli asettunut kyljelleen hänen viereensä. Hiljaisuus oli venymäisillään kiusalliseksi, joten Damien päätti virnistää keventääkseen tunnelmaa.
"No, oliko kivaa?"
Se ei ehkä ollut sopiva kysymys tilanteeseen nähden, mutta jostain syystä Damien epäili, ettei Cass kaivannut helliä sanoja ja kauniita lupauksia. Niissä Damien ei ollut koskaan ollut erityisen hyvä, ja hän piti välit toisiin ihmisiin mieluummin leikkimielisinä ja kaverillisina, kuin teeskenteli rakastavansa heitä.
"Kyllä tämä jälki-istunnon voittaa", hän jatkoi tyhjänpäiväistä puhelemista, ja hetken mielijohteesta nosti toisen kätensä pörröttääkseen Cassien tukkaa. Hän virnisti poikamaisesti, ja vilkaisi toisen kasvoja.

[loveliina]

Cass ei halunnut myöntää itselleen ilahtuneensa ja yllättyneensä, kun vaikka kuinka säälittävästi tämä oli anellut toista jäämään, ei Damien ollut purskahtanut nauruun ja juossut housut olalla huoneesta pois. Damien oli jäänyt. Ja se jos jokin vei Cassielta tämän epävarmuutta pois - mutta tällä kertaa olo ei jäänyt tyhjäksi epävarmuuden alta.
Damien sai Cassien naurahtamaan vaimeasti, oliko tällä ollut kivaa? Mikä ihmeen kysymys tuo oli? Ainakin se mursi jäätä altaan, saaden keveän virneen laskeutumaan Cassienkin huulille. Damienilla taisi olla vaikeuksia käyttäytyä sopivasti tietyissä tilanteissa, mikä ei sinänsä ollut paha asia. Se oli tavallaan söpöä... Omalla erityisellä tavallaan. Damienmaisella tavallaan. Toki Cass tunsi kadottavansa sen pakottavan tarpeen lirkutella toiselle luvaten tälle maat ja taivaat... Mutta se oli vain hyvä. Paljon mielummin Cass heitti läppää, kuin tunsi olonsa lämpimäksi ja rakastetuksi. Paaaljon mielummin.
Cass ohitti sarkastisen marttyyreytensä hetkeksi tuntiessaan toisen kosketuksen pörröttävän tämän hiuksia, keskittyen takaisin siihen, että olihan Damien tavallaan suloinen. Tämä nyökkäsi toiselle virnistäen.
"No... joo, ehkä just ja just", poika kommentoi sitä, voittiko tämä jälki-istuntoa virnistäen kevyen väsyneesti, katsoen Damienia takaisin tämän silmiin. Totuus oli, että totta helvetissä voitti, mutta jos Damien ei ollut sitä valmis ääneen sanomaan, miksi Cass olisi? Ja sen muutenkin varmaan kuuli joka tapauksessa Cassien äänestä joka ei pystynyt valehtelemaan uupumuksen ja Damienin paikalla olon yhteisvaikutuksesta.

Cass antoi kätensä sormien toisen rintakehällä piirrellä kevyitä ympyröitä tämän paljaalle iholle. Poika ei tiennyt mihin oli tähdännyt pynnöllään saada Damien jäämään. Cass ei vain ollut halunnut nähdä toisen lähtevän samalla kiirellä kuin viimeksi, jättäen taakseen vain hämmennystä ja pojan sisällä myllertävää kaaosta. Ehkä Cass oli halunnut puhua jotain... vakavampaa. Tai edes kysyä näkisivätkö he seuraavan kerran milloin. Damien oli kuitenkin niin onnistuneesti tappanut tunnelman sille, ettei poika kehdannut enää avata aihetta. Cassien oli muutenkin erityisen vaikea kuvitella Damien edes hiukkaa asialliseksi kun Cass edes harkitsi minkään sortin henkista avautumista. Joten ei sitten avauduttu, ei edes mietitty sitä. Sillä jos Cass avaisi suunsa ja Damien vaihtaisi aiheen rentoon smalltalkiin, ei poika haluaisi olla paikalla.

Mutta Damien saisi nyt sitten kärsiä, jos pienen... romantiikan... näyttäminen oli niin vaikeaa. Vaikka Cass ei suutaan avaisikaan aiheesta, ei se estänyt tätä kehollaan haluamasta toista vain kuherrellakseen, ei sen tarvinnut välttämättä johtaa seksiin (varsinkin, kun he olivat juuri lopettaneet).
Cass painoi huulensa toisen olkapäälle kevyesti.
"Mitäköhän se opettaja sanoo, kun näkee meidät seuraavan kerran", Cass pohti ääneen virnistäen, painaen samalla leukaansa olkapään ylle, niin, että oli liikkunut muutaman sentin lähemmäs toisen kasvoja tapittamaan Damienia silmiin. Pojan pronomini valinta me oli harvinaisen tahallinen. Me kuulosti paljon paremmalta, kuin sinut tai minut.

//no ompa asd vuoro asdasdasdsdasd DD:://