Life is a sexually transmitted disease

[loveliina]

//agi kultamussu tuoppas dami mukanasii kiitoooos<3//
//...k-18//

Koulupäivä oli pulkassa suurimmalle osalle koulun oppilaita. Ahkerat uurastajat lipuivat kellon soitua ulos luokistaan napaten naulakoista takkejaan ja laukkujaan. Oli tyypillinen harmaa syksyinen päivä, sadetta oli tullut pitkin oppitunteja.
Cass haukotteli poistuessaan luokastaan virran mukana. Pojalla oli ollut täysi lukujärjestys, pelkkiä aineita joista tämä ei niinkään välittänyt sekä päivittäinen draama-tunti, joka ei sekään tällä kertaa ollut ollut erityisen innostava. Mutta ei päivä olisi tälle vielä ohi, ehei. Lukuisten poissaolojensa vuoksi (jotka kaikki johtuivat vain ja ainoastaan koulun idioottimaisesta käytännöstä olla päästämättä tunnille sisään, mikäli myöhästyi edes muutaman pienen viisiminuuttisen) Cassie joutui korvaamaan ne istumalla jälki-istunnon tänä kauniina keskiviikko iltapäivänä. Onneksi ulkona ei sentään oikeasti ollut kaunis ilma, tai sisälle lukitseminen olisi oikeasti voinut alkaa ärstyttämään. Asuntolalla poikaa olisi odottanut vain kasa läksyjä, jotka tämän olisi pakko tehdä ja paukuttaa päähänsä pysyäkseen edes joten kuten näiden supernerojen rinnalla oppimistahdissa. Joskus pelkkä kauneus ja charmi eivät riittäneet.

Cassie löntysti portaat ylös toiseen kerrokseen suuntanaan filosofian ja psykologian luokka. Poika oli saanut aiemmin nätin vaaleanpunaisen paperin, jossa kerrottiin mihin luokkaan pojan oli saavuttava, mikä kellonaika ja valvovan opettajan kuittaus siitä, että istuminen oli todella suoritettu. Cass oli istunut jo muutamat kerrat, joten tiesi suunnilleen kuinka homma toimisi. Ainoa muuttuja yhtälössä koskaan oli valvova opettaja.
Opettajan vaikutus istuntoon oli suuri. Oli opettajia, jotka pitivät Cassiesta ja antoivat tämän kohtuuden rajoissa tehdä melkein mitä vaan, istuessaan hiljaa (kuten ne jotka selvästi huomasivat pojan puhelimen pöydän alla, ja kuinka tämä näpytteli jo kuinka monetta viestiään, mutteivät sanoneet mitään), ne opettajat, joita ei yksinkertaisesti kiinnostanut olla paikalla, eivätkä siksi puuttuneet oppilaiden tekemisiin, ja tietenkin ne opettajat joita oikeasti kiinnosti olla paikalla ja katsoa tarkkaan, että jokainen oppilas istui hiljaa ja katui.

Cass vilkaisi seinäkelloa matkallaan luokkaan, istunto ei alkaisi vielä viiteen minuuttiin, pitihän oppilaille antaa nyt sen verran aikaa siirtyä. Luokan ovi oli kuitenkin auki, eikä Cassiella parempaa tekemistä, joten poika asteli luokkaan sisään, huomaten sinne saapuneen jo muutaman tutun naaman. Jälki-istunnot olivat siitä hauskoja, että niissä yleensä pyöri vain samat naamat, yleensä vielä samojen rikkeiden kanssa.
Cass nyökkäsi virnistäen muutamalle tutulleen, ja kääntyi ojentamaan jälki-istunto lippusensa luokan edessä istuvalle opettajalle. Poika ei tunnistanut opettajaa, joten kyseinen keski-iän kynnyksellä oleva naishenkilö opetti varmaankin jotain, mistä Cass ei ollut kiinnostunut. Opettaja nyökkäsi maireasti hymyillen ottaen paperin vaaleanpunaiseen pinoon pöydälleensä. Cass kääntyi ja etsi paikan luokan perältä, tuttujensa luota. Poika ei ottanut opettajasta oikein selvää, mihin kategoriaan tämä kuului, mutta eiköhän kaikki selvinnyt ajallaan niinkuin yleensäkin.

[Agitha]

Damien oli enimmäkseen kiltti poika. Hän ei myöhästellyt tunneilta tai jättänyt läksyjään tekemättä, mutta Saint Walden'sin kaltaisessa huippukoulussa hänen ulospäinsuuntautuneisuudestaan ja ainaisesta levottomuudestaan ol harmia. Opettajat katsoivat hänen touhujaan läpi sormien melko pitkälle, sillä pojan koulun parhaimmistoon kuuluva keskiarvo ei ollut kärsinyt vierustoverin kanssa rupattelusta tai vähemmän elintärkeiden tekstiviestien lähettelystä tunnilla. Silti jokaisella opettajalla oli kärsivällisyyttä vain rajattu määrä, toisilla enemmän kuin toisilla. Damienilla oli ikävä ominaisuus venyttää rajoja ja siinä samalla harmillisen usein myös vakavamielisten ihmisten hermoja, joten ennen pitkään hän oli saanut ansaitsemansa rangaistuksen.
Historian opettajan mielestä puhelimeen vastaaminen kesken tunnin oli kolmen jälki-istunntotunnin arvoinen rikos, vaikka Damien olikin yrittänyt melko huonolla menestyksellä puhua itsensä pinteestä huomauttamalla puhuneensa hyvin hiljaa. Takapenkin huippuoppilaan nenäkkyys ja mielenkiinnottomuus opetusta kohtaan oli kuitenkin loukannut opettajaa niin syvästi, että hän lisäsi jälki-istuntojen määrää vielä yhdellä tunnilla, jolloin Damien ymmärsi tukkia suunsa. Ja sinä keskiviikkona hänen oli tarkoitus istua nelituntisen jälki-istuntonsa toinen osuus.
Kuten tiistainakin, Damien asteli luokkaan samalla sekunnilla kuin minuuttiviisari siirtyi osoittamaan kahtatoista. Muut oppilaat olivat jo paikalla, ja vahtia pitävä opettaja katsoi häntä harmistuneena, kun Damien oli kuin olikin ehtinyt paikalle ajoissa välttäen siten ylimääräisen jälki-istuntotunnin.
Hyvätuulisesti hymyillen Damien vei hempeän pinkin jäki-istuntolappunsa opettajalle, ja istuutui etupulpettiin, kuten kaikkien rangaistusta kärsivien oli tehtävä. Takapulpetissa istuminen oli liian mielenkiintoista sääntöjen rikkojille, ja heidän oli pysyttävä opettajan tiukan katseen alla luokan etuosassa.
Kun istuntoa valvova opettaja asteli sulkemaan Damienin jättävän oven, Damien käytti tilaisuuden hyväkseen, ja vilkuili ympärilleen uteliaasti. Keiden seurassa hän istuisi seuraavan parituntisen? Muutamat kasvot näyttivät etäisesti tutuilta, ja toiset taas hyvin tutuilta. Yksi oppilas näytti hermostuneelta, joten Damien arveli hänen olevan ensimmäisessä jälki-istunnossaan. Hänen toisella puolellaan istuva poika näytti huomattavasti rennommalta, joten hänen täytyi olla konkari. Ja luokan neljäs oppilas... Hän kuului siihen erityisen tuttuun kastiin.
Tunnistaessaan Cassin Damien virnisti, ja heilautti iloisesti kättään. Opettaja ei näyttänyt olevan mielissään tästä ystävällisestä eleestä, sillä sääntöjen mukaan oppilaiden oli istuttava paikallaan katse pulpetissa miettimässä tekojaan, mutta Damienin poikamainen hymy sai opettajan tiukan ilmeen heltymään. Kemiaa opettava nainen oli tiukka, mutta hänelläkin oli heikkoutensa. Tämän reippaasti yli keski-ikäisen naisen heikko kohta sattui olemaan kauniskasvoiset, koulupukuun pukeutuneet pojat, ja sen Damien oli saanut huomata hyvin varhaisessa vaiheessa. Jos hänellä ja opettajalla ei olisi ollut ikäeroa 40 vuotta, hän olisi arvellut opettajan olevan ihastunut häneen. Rakkaudesta se hevonenkin potki, ja silloin kun opettaja ei kurittanut häntä (se oli naisen perverssi suosikkiharrastus), Damien sai tahtonsa poikkeuksetta läpi. Siksi istuntoa valvova opettaja ei ollut lainkaan niin paha valinta valvojaksi, kuin aluksi olisi voinut kuvitella.
Kun opettaja oli painanut päänsä hämmentyneesti hymyillen papereihinsa Damienin sydämiä sulattavan hymyn seurauksena, poika keskittyi taas tutun Cassien vilkuiluun. "Mitä kuuluu?" hänen katseensa kysyi.

[loveliina]

Cass nauroi juuri ystävänsä kertomalle tarinalle epäonnistuneesta yrityksestä käydä tupakalla koulun vessassa, joka oli päättynyt palavien vessapaperirullien kautta useisiin jälki-istuntoihin, kun kuuli opettajan sulkevan luokan oven. Poika kääntyi sivuttain istuvasta asennostaan nenä luokan etuosaa kohden nähdäkseen juuri istumaan kiiruhtaneen hiuspehkon.
Oho, oho! Eikö se ollut... Damien? Mitä Damien täällä teki... Tai siis, ei Cass ollut toista ennen jälki-istunnoissa nähnyt, tämä ei kuulunut siihen vakiokastiin joiden kanssa poika yleensä iltapäivänsä vietti. Mutta Damien se tosiaan oli, se kävi varmaksi viimeistään siinä vaiheessa kun toinen äkättyään Cassien vilkutti tälle virnistäen. Cassienkin huulille syttyi pieni virne, ympäri mennään ja yhteen tullaan. Poika nosti hiukan kämmentään pulpetilta virnuillen takaisin.
Cass oli kuullut toisesta yhtä sun toista viime tapaamisen jälkeen. Ei sillä, että tämä olisi mitenkään erityisesti kierrellyt kysymässä, mutta kyllähän sitä kuuli aina juttuja, varsinkin yhtä puhutuista ihmisistä kuin Damien. Ja oikeastaan, aina jos tilanne oli sen sallinut, kyllä poika oli yrittänyt kääntää keskusteluja siihen suuntaan, että niissä pystyi varsin luonnollisestikin utelemaan tiesikö toinen mahdollisesti mitään tästä Cassien keskiyön (tai pikemminkin keskipäivän) rakastajasta. Ei Cass kenellekään ollut kertonut, että kaksikon välillä oli yhtään mitään tapahtunut, eikä tämä uskonut kenenkään muunkaan siitä tietävän, vaikkei siitäkään koskaan voinut olla täysin varma ottaen huomioon kuinka pieni koulu oli.

Poika oli kuullut kaikenlaisia tarinoita siitä, miten toinen oli kaatanut miehiä sänkyyn kanssaan niin kotiseudullaan kuin tääläkin. Tieto ei sinäänsä yllättänyt Cassieta, kyllä toinen olikin vaikuttanut kokeneelta, mutta ne määrät joista juoruajat tuntuivat puhuvan Damienin kohdalla... huh huh, Ei Cassiekaan sellaisiin suorituksiin pystyisi, vaikka itsekin koki olevansa suhteellisen kokenut, tosin naisten saralla. Cass oli kuullut jotain villejä tarinoita prostituutiosta, muttei tiennyt uskoakko niitä vai ei.

Tarinat tekivät kaksikon ensitapaamisesta hiukan enemmän järkeenkäyvän Cassielle. Toisella oli siis aika lyhyt kynnys rakastella uusien ihmisten kanssa, eikä Cass toki siitä aikonut valittaa. Damienilla oli täysi oikeus katsoa tekemisissään mikä oli oikein ja mikä väärin, ja olisi ollut täysin tekopyhää Cassien suunnalta lähteä moralisoimaan. Sillä Cass kyllä tiesi miten yhden yön jutut ja pikapanot toimivat, ja oikeastaan juuri siksi tämä oli jättänytkin Damienin ajatuksissaan taaemmalle, tekemättä tapahtuneesta niin itselleen kuin kenellekkään muullekkaan sen suurempaa juttua kuin se todellisuudessa oli. Cass muutenkin tiesi, että oli vain ajan kysymys, että kaksikko tapaisi jälleen.

Ja siinä Damien istui. Niin viattoman näköisenä, että Cassien oli vaikea uskoa puoliakaan kuulemastaan. Opettajan silmän välttäessä, toinen kääntyi jälleen Cassien puoleen tuijottelemaan hiukan kysyvästi.
Cass vastasi toisen ilmeeseen nyökkäillen tälle virnistäen, "Ai sinäkin täällä" -tyyliin. Toinen ei tehnyt tilanteesta vaikeaa saati kiusallista, ja Cass arvosti sitä. Ei tällä ollut itselläkään mitään vaikeuksia katsoa toista silmiin hiukan virnuillen, oikeastaan tilanne oli aika hauska. Cassie ainakin oli huvittunut.
Melkein jo puhelintaan housujentaskusta kaivaen Cass muistikin, ettei tällä ollut toisen numeroa, johon tekstata. Se pitäisi muistaa kysyä myöhemmin. Joutuen tyytymään vanhanaikaiseen kynään ja paperiin, Cass ryhtyi kaivamaan kyseisiä välineitä hiljaa laukustaan, kun näytti siltä, että opettaja ei kiinnittänyt oppilaisiinsa huomiota. Repäisten nopeasti palan paperia jostain vihosta, Cass asetti sen pöydälleen ja kirjoitti pienellä tuherruksella:
Mitä tuli tehtyä? ; )
Saatuaan kauniin lappusensa valmiiksi, tämä rutisti sen nyrkissään pieneksi palleroksi. Kun opettaja käänsi jälleen katseensa papereihinsa, Cass heitti lapun kauniissa kaaressa Damienin korvan vierestä tämän pöydälle.
Ai kun kiva, Cass ajatteli, heiton ollessa aika pitkälti täydellinen. Tälle oli itselle täysi mysteeri, miten onnistui heittämään asioita kohteisiinsa vain ja ainoastaan liikuntatuntien ulkopuolella, mutta aina kun kello soi liikunnan aluksi, tämä menetti kaikki taitonsa sen suhteen. Se todella, jos jokin, oli yksi elämän mysteereitä.

[Agitha]

Cass ei ollut unohtanut Damienia, mikä oli tietysti varsin mukava pieni yllätys. Hän vastasi Damienin tuijotukseen, kun opettajan valvova silmä katsoi muualle, ja virnisteli samaan tapaan Cassien kanssa, ikään kuin heillä olisi ollut suuri keskinäinen salaisuus. Saattoihan sen ajatella niinkin.
Damien kallisti päätään viattoman oloisena, ja yritti parhaansa mukaan viestittää Cassielle eleillään, ettei hän ollut tehnyt mitään väärää. Hän oli kyllä tietoinen rikkeistään, mutta kiisti syyllisyytensä hamaan loppuun saakka. Ehkä opettaja sattuisi näkemään hänen ilmeensä, ja tuntisi sääliä ja katumusta. Se olisi hauskaa, vaikkei Damien ollutkaan kovin harmissaan jälki-istunnosta. Sää ulkona oli harmaa ja kolea, ja tunnelma asuntolassa erittäin kesiviikkoinen, joten aloillaan istuminen koulun pikkurikollisten kanssa oli oikeastaan aika piristävää ajanvietettä.
Kuullessaan opettajan vihjaisevan rykäisyn Damien käänsi katseensa takaisin pulpettiinsa. Opettaja oli huomannut heidän salaperäisen katseenvaihtonsa, ja tulkinnut sen jonkinlaiseksi telepaattiseksi silmien välityksellä käytäväksi keskusteluksi, jolle oli ehdottomasti laitettava loppu. Jälki-istunnossa kuului kärsiä ja katua, eikä opettajaa miellyttänyt mikään niin paljon, kuin kärsivät ja katuvat teini-pojat.
Hetken kuluttua Damien huomasi jonkin viuhahtavan ohi hänen vasemmasta korvastaan, ja samassa rytätty paperinpala ilmestyi hänen pulpetilleen. Huomaamattomasti Damien siirsi kämmenensä sen päälle, jotta se välttäisi opettajan uteliaan katseen, ja veti sen sitten kätensä alla pulpetin taakse piiloon. Katse epäilyttävän tiiviisti kiinni liitutaulussa hän suoristi paperilapun lukukelpoiseksi rapistellen mahdollisimman vähän, ja luki sen sitten opettajalta piilossa.
Luettuaan lapun hän virnisti huvittuneesti, ja vilkaisi Cassia olkansa yli. Hän kaivoi koulupukunsa housujen taskusta lyijykynän pätkän, ja raapusti vastauksen viestiin samaiselle lapulle Cassin kirjoittaman lauseen alle.
Olin tuhma poika ♥
Nopealla kädenliikkeellä hän heitti uudelleen rytätyn lapun takaisin Cassille kiinnittäen muiden oppilaiden huomion. Opettaja keskittyi kuitenkin johonkin, mikä näytti pinolta tarkastettavia koepapereita. Toiset oppilaat näyttivät uteliailta, mutta kukaan ei pihahtanutkaan luokan ilmassa lentelevistä paperilappusista. Saint Walden'sissa vallitsi hyvä yhteishenki. Tai jälki-istunnossa ainakin.
Lentävä lappunen osui suunnilleen kohteeseensa, ja Damien käänsi katseensa taas eteenpäin ristien kätensä pulpetille ja painaen päänsä erittäin katuvaisen näköisenä. Jälki-istunto alkoi vaikuttaa paljon asuntolassa opiskelemista hauskemmalta ajanvietteeltä.

[loveliina]

Cassie vastasi toisen olan yli heitettyyn huvittuneeseen virneeseen näyttäen niin kiinnostuneelta kuulemaan kuin pystyi. Juorujen perusteella Cass tiesi olla odottamatta mitään. Vaikka tosin, poika epäili vahvasti ettei toinen saisi pelkkää jälki-istuntoa niistä asioista, joista tämä tiesi jo varmaksi että toinen oli koulun sääntöjä rikkonut. Tai, ei Cass nyt ihan varma ollut, mikä koulun virallinen kanta oli seksuaaliseen kanssakäyntiin, mutta tämä oletti että koulun seinien sisällä se saattoi hyvinkin olla kiellettyä. Oletus perustui jo siihen, ettei vastakkaisen sukupuolen asuntolatiloissa saanut oleskella yöaikaan, ja että koulussa käytettiin niin lannistavia koulupukuja, että ei varmasti kenenkään halut päässeet kukkimaan. Mutta oli koulun kanta mikä hyvänsä, ei se varmasti katsonut seksuaali aktia hyvällä, varsinkaan kahden pojan kesken, eikä rankaisu siihen varmaan olisi niin lievä kuin jälki-istunto.
Saatuaan lähettämänsä paperin takaisin pöydälleen, Cass mielenkiintoa puhkuen nappasi sen pöytänsä alle avattavaksi. Luettuaan toisen kirjoittamat sanat, poika ei voinut olla tyrskähtämättä ääneen, kuitenkin tukahduttaen lopun naurun hiljaisuuteen. Opettajan haukan katse nauliintui hetkeksi Cassieen, katsoen tätä kriittisesti toinen kulma koholla.
"Onko tässä jotain hauskaa herra..." opettaja aloitti kysymään, ja hetken selailtuaan jälki-istuntolappuja tarkensi, "Jones?"
Cass yritti pitää pokkansa ja tyytyi pudistamaan päätään anteeksipyytävästi. Hiton Damien, toinen todella oli ollut tuhma poika, sai Cassienkin melkein vaikeuksiin.
Kenties Cassien teeskennelty katumus upposi opettajaan, tai kenties tämä arvosti vain sitä että Cass edes yritti, mutta opettaja ei sanonut enempää ja kääntyi jälleen paperitöidensä pariin. Virne palasi pojan huulille pakostakin.

Cass kalasteli toisen katsetta, huomaten osan oppilaista vilkuilevan Cassien ja Damienin väliä kiinnostuneena. Oliko tässä nyt menossa jotain, ne tuntuivat miettivän. Ei poikaa toki yleisö häirinnyt, niinkuin yleensäkään. Ja jos jokin Cassieta oikeastaan häiritsi, oli se miten tämä tunsi vatsanpohjallaan sen pienen kutkutuksen, jonka toinen sai aikaan.
Se oli hauska kutkutus, mutta sai pojan olon hiukan levottomaksi. Se teki paikallaan hiljaa istumisesta astetta vaikeampaa kuin se normaalioloissa jo oli, sai Cassien rummuttamaan hiljaa pöytää peukalollaan ja tämän kumartumaan hiukan eteenpäin Damienia kohti pulpetillaan. Cass tunsi alkukantaisen vaiston vetää toista tukasta tai heittää paperipalloilla tai jotain, kunhan saisi toisen huomion kiinnittymään jakamattomasti vain ja ainoastaan itseensä. Se oli puoliksi ihan hyvin vain pojan normaalia huomionhakuista ajatusmaailmaa, mutta oli siinä selvästi piirteitä jostain ihan muusta. Sillä ei Cassielle riittänyt, että puolet luokasta tuijotti kaksikon touhua, Cass halusi blondin vilkuilevan Cassieta. Tai oikeastaan luokan katseilla ei ollut edes mitään väliä, kunhan vain Damien katsoi.

Cass halusi liikkua toisen taakse pulpettiin, tai että toinen siirtyisi lähemmäs Cassieta, että edes jonkinlainen verbaalinen kommunikointi olisi ollut mahdollista. Kuitenkaan poika ei uskonut luokan sisällä liikkumisen sujuvan mutkattomasti, opettajan paljastuttua kuuluvan niihin jälki-istunto valvojiin, jotka tekivät työnsä kunnolla.
Cass mietti hetken, kunnes asetti suttupaperin jälleen pulpetilleen kirjoittaakseen siihen jotakin. Pojan täytyi kääntää paperi toisin päin, jotta sille mahtui enempää tekstiä.
Ai no sit. Tuhmat pojat ansaitsee rangaistuksensa...

Ei pieni flirtti koskaan ketään ollut tappanut, Cass ajatteli viskatessaan jälleen paperitollon ilman halki hyvällä heitolla kohti toista virnistäen hiukan.

[Agitha]

Damien kuuli Cassin tyrskähtävän takanaan, ja hänen oli vaikea pidätellä hymyään. Toisin kuin muut oppilaat, hän ei kääntynyt katsomaan naurajaa, vaan piti katseensa visusti pulpetissa näyttäen erittäin katuvaiselta kasvoja koristavaa leveää virnettä lukuunottamatta. Opettajan huomio oli kuitenkin niin kiinnittynyt hihittelevään Cassieen, ettei hänellä jäänyt aikaa ihmetellä Damienin virnuilua. Oli erittäin onnekasta, ettei opettaja ollut huomannut lenteleviä kirjelappusia.
Mitä ikinä Cass tekikin (todennäköisesti katui kuin syntinen opettajan omahyväisestä ilmeestä päätellen), se tepsi, ja opettaja paneutui taas tarkistamaan koepapereita.
Ei aikaakaan, kun seuraava kirje putosi Damienin pulpetille päästäen hiljaisen napsahtavan äänen osuessaan lakatulle puupinalle. Ikävä kyllä kirje luiskahti pöydältä lattialle, ja Damien joutui kumartumaan hyvin hitaasti poimiakseen sen opettajan huomaamatta. Opettajan ilme ei värähtänytkään, ja hänen katseensa pysyi liimautuneena koepapereihin, joten Damien saattoi rapistella paperipallon auki ja lukea lapun kaikessa rauhassa.
Luettuaan viestin hän kääntyi kohtaloa uhmaten vilkaisemaan Cassia, ja virnisti vinosti piilottelematta merkitsevää pilkettä silmäkulmassaan. Katseenvaihto sai huomiota osakseen, mutta Damien ei välittänyt. Kaikki oppilaiden kehittelemät likaiset johtopäätökset osuisivat oikeaan, joten mitä sitä turhaan peittelemään todellisia motiivejaan?
Polveaan vasten Damien raapusti lapulle viimeisen viestin, jonka ei ainakaan pitäisi jättää tulkinnan varaa.
Leikin nimi on seuraa johtajaa. Kakkoskäytävän poikien vessa.

Heitettyään lappusen takaisin Cassille Damien nosti kätensä välittömästi ylös. Hieman turhautuneelta vaikuttava opettaja kohotti katseensa häneen, ja nyökkäsi antaakseen luvan puhua.
"Professori, minun olisi käytävä miestenhuoneessa", Damien ilmoitti kuuluvalla äänellä.
"Tämä ei ole lastentarha, Miwa. Olemme istuneet täällä vasta kymmenen minuuttia. Olisit käynyt aiemmin", opettaja vastasi tylysti. Damien loihti kasvoilleen nolostuneen ilmeen.
"Professori, minulla on virtsatien tulehdus", hän kuulutti vähintään yhtä varmalla äänellä kuin äskenkin saaden osan luokasta tyrskähtelemään, mutta oli katsovinaan opettajaa tuskastuneena ja nolona.
Opettaja huokaisi.
"Hyvä on. Nopeasti sitten."
Luvan saatuaan Damien nousi seisomaan, ja asteli suoraan ulos luokasta vilkaisemattakaan taakseen.

Damien toivoi, että Cass oli ymmärtänyt yskän. Kuka tahansa normaali oppilas olisi ymmärtänyt vihjeen, mutta kaikkia koulun oppilaita ei voinut kehua normaaleiksi. Kaikesi onneksi Cass vaikutti jokseenkin täyspäiseltä, ja osasi toivottavasti vedellä oikeista naruista päästäkseen vessaan, vaikka toinen oppilas oli juuri poistunut luokasta.
Suunnistaessaan kohti kakkoskäytävää ja poikien käymälää Damien virnuili itsekseen. Cass ei ainakaan ollut jättänyt viestiinsä tulkinnan varaa, ja jostain syystä se teki hänet hyvin iloiseksi. Mikä olisikaan parempi tapa viettää jälki-istuntoa, kuin kaksin vessassa Cassin kanssa?
Damien saavutti päämääränsä, ja varmstettuaan, ettei vessassa ollut muita, hän jäi nojailemaan lavuaariin ja toivoi parasta. Jos Cass ei ilmestyisi viiden minuutin kuluttua, hän palaisi luokkaan, ja valittaisi äkillistä ripulia. Opettajan suostuttelemiseen saattoi mennä oma aikansa, mutta Cass oli niin kauniskasvoinen, ettei hänellä ollut mahdollisuutta epäonnistua. Koiranpentuilme ja katuva katse, ja se olisi siinä.

[loveliina]

Cassien huulille syttyi voitonriemuinen virne tämän saatua Damienin vilkaisemaan tätä se merkitsevä pilke silmissään, josta Cass niin kovasti piti. Pojat olivat mitä ilmiselvimmin samalla sivulla, juonessa mukana. Muut oppilaat tuijottivat kysymysmerkkinä kaksikkoa hiljaisuuden kuitenkaan rikkoutumatta.
Cassien vessa-tuhopolttaja-ystävä tökkäsi tätä vasempaan olkavarteen kysyvästi. Cass pudisti tälle päätään virnistäen, en tasan kerro mikä on niin hauskaa. Sisäpiirin vitsejä ei saisi pilata kasvattamalla piiriä, eikä Cass tasan halunnut muiden tietävän tasan tarkkaan mistä oli kyse. Tilanne pysyi tasapainossa niin kauan kuin toisilla oli vain pieni mahdollinen aavistus siitä mitä saattoi ehkä olla tapahtumassa. Varma tieto... Se nyt vain tappoi hauskuuden koko hommasta.
Seuraava lappu laskeutui pojan syliin kauniissa kaaressa. Cass avasi sen valmiiksi jo virnistäen ja luki tekstin.
...Hei, siis mitä? Seuraa johtajaa...? Cass ei heti ymmärtänyt, mikä ihmeen vastaus tuokin oli, mutta tämän kasvoille levisi ymmärrys opettajan antaessa toiselle luvan puhua.
Kakkoskäytävän vessa, aivan!

Cass katsoi virnistäen toista, tämän poistuessa ovesta. Damienin kommentti virtsatien tulehduksesta selvensi pojalle pelin hengen, hinnalla millä hyvänsä. Poika vilkuili ympärilleen miettien kuumeisesti, tämän oli pakko päästä ulos luokasta, mutta miten. Kun yksi oppilas oli jo poissa luokasta, ei opettaja varmasti päästäisi Cassieta enää. Ei ainakaan vessaan, mikä tuntui olevan ainoa järkevä tekosyy jonka nojalla päästä ulos.
Silloin se iski pojan tajuntaan. Tällähän oli vesipullo laukussaan... Enempää ajattelematta poika kumartui hiljaa laukkunsa puoleen ja veti sieltä läpinäkyvän muovisen pullon, jossa oli vielä jonkin verran vettä sisällään. Cass huomasi katseiden muuttuvan yhä kysyvämmiksi, tämän kiertäessä pullon korkin hiljaa auki ja kaataessaan vettä hiukan housujensa etuosaan. Onneksi kaikki olivat tarkkailleet kaksikkon touhua tähän saakka, muuten joku olisi pian voinut oikeasti luulla, että Cassiella oli oikeasti käynyt pieni vahinko. Poika sujautti pullon takaisin laukkuunsa ja pyyhki viimeisetkin hymyn rippeet kasvoiltaan.

"Ope..." Cass äännähti tukahdutetusti nostaen kättään. Opettaja nosti päätään ja paikannettuaan äänen aiheuttajan siksi samaiseksi kuin aikaisemminkin, tämä tokaisi:
"Jones, jälki-istunnoissa on tarkoitus olla hiljaa."
Cass nielaisi ja piti pokkansa niin hyvin kuin pystyi. "...jos opettaja voisi tulla tänne", tämä jatkoi, yrittäen kuulostaa niin raukalta kuin pystyi. Opettaja käänsi katseensa jälleen kysyvästi Cassieen etsien tämän ilmeestä jotain, mikä paljastaisi Cassien aikeet pilaksi tai joksikin. Cass piti pintansa ja sydänraastavasti opettajaa silmiin tuijottaen, vanhempi heistä murtui. Opetta ja nousi hitaasti tuoliltaan ja asteli Cassien pulpetin eteen katsellen tätä kummaksuen. Cass näytti sormellaan, että jos opettaja voisi kumartua lähemmäksi, ja hämmentyneenä opettaja kumartuikin.
"Mulla... kävi pieni vahinko", Cass kuiskasi lähellä toisen korvaa liikahtaen niin, että opettaja näki tumman läikän pojan housuilla. Opettajan silmät laajenivat, tämä ei ilmiselvästikään ollut osannut odottaa tätä. Cass puki kasvoilleen niin häpeällisen ilmeen, että opettaja ei voinut kuin uskoa.
"Mulla on mukana mun draama-housut, jotka mä voisin käydä vaihtamassa vessassa", Cass lisäsi katsoen opettajaa anelevasti. Opettaja suoristi selkänsä ja nyökytteli muutaman kerran.
"Herra Jones on hyvä ja... piipahtaa vessassa sitten", tämä ilmoitti melkein jo punastuneena ja suurella äänellä niin, että koko luokka varmasti kuuli. Cass nyökkäsi kiitollisesti, nappasi laukkunsa olalleen ja kiiruhti luokan läpi pidätellen hymyään.

Luokan ulkopuolella Cass ei voinut estää virnettään nousemasta takaisin huulilleen. Taakse jääneet oppilaat olivat varmasti aika kovin hämmentyneitä siitä, mitä olivat juuri todistaneet. Poika nopeutti askeliaan, ja jo melkein juosten kiisi kakkoskäytävän poikien vessoille. Poika avasi oven nähdäkseen, että se oli muutoin tyhjä, vain Damien seisoi lavuaareja vasten, selvästi odottaen Cassieta.
"Sä et usko, minkä show'n jouduin vetää tuolla", Cass naurahti tervehdykseksi ja osoitti kädellään vesitahraa housujensa etumuksella.
"Se on vettä", tämä lisäsi virnistäen ja astui peremmälle, sulkien oven perässään. Cass toivoi tehneensä toiselle selväksi, että oli valmis tekemään aika paljon vain lintsatakseen hetken jälki-istunnosta tuon kanssa.
Cass kaantyi kohti Damienia ja asteli metrit heidän väliltään kiinni. Poika kiersi kätensä toisen takaa kiinni ja veti tämän muutaman senttiä lähemmäs itseään.
"No, mitä sulle kuuluu?" tämä kysäisi virnistäen.

[Agitha]

Pesualtaaseen nojaileva Damien hymyili leveästi, kun Cass suvaitsi saapua paikalle yllättävän nopeasti.
"Uskon kyllä", hän sanoi vilpittömästi, sillä hänen katseensa oli käväissyt jo pojan housujen märässä etumuksessa ennen kuin Cass ehti edes selittää tilanteen. Miksi hänen huomionsa kiinnittyi heti ensimmäiseksi lantioon eikä kasvoihin? Kukapa tiesi.
"Pyydettiinkö encorea?" Damien uteli, vaikka mitä luultavimmin suurin osa ihmisistä ei tahtonut nähdä heti uudestaan, kun joku laski alleen. Olkoonkin, että kyseessä oli vain vesiläiskä. Cassin sanoihin oli uskominen, sillä niin pitkälle Damien ei uskonut hänen menevän, että hän olisi todella laskenut alleen. Kyse oli kuitenkin vain jälki-istunnosta lintsaamisesta.

Damien ei ollut varsinaisesti odottanut Cassin käyvän suoraan iholle joten hän yllättyi hieman, kun poika kietoi kätensä hänen ympärilleen. Hän kohotti kulmiaan hieman kysyvästi, mutta hymyili kuitenkin. He todella olivat samalla aaltopituudella.
"Hyvää, tietysti", hän vastasi iloisesti, kuten aina. "Jouduin jälki-istuntoon, koska erehdyin puhumaan puhelimessa kesken tunnin. Se oli puhdas vahinko ja väärinkäsitys, mutta opettaja ei uskonut. Oikeasti olen syytön", hän vakuutteli näyttäen suunnilleen yhtä syyttömältä kuin sarjamurhaaja kolmantena kuulustelupäivänä. Ehkä ilkikurinen katse oli tarkoituksenmukainen, tai sitten se tuli luonnostaan.
"Entä mitä tuhmuuksia sinä olet tehnyt, rakkaani?" Damien kysyi kepeään sävyyn, vaikka hän painottikin viimeistä sanaa juuri sopivasti, jotta sen saattoi tulkita tukalan paikan tullen vitsailuksi. Hän kohotti kätensä sipaistakseen Cassien leukaa, ja laski sitten käsivartensa lepäämään toisen pojan olkapäille.
Damienin flirtti (jos sitä enää sellaiseksi saattoi edes kutsua) oli huomattavasti avoimempaa kuin viime kerralla. Se johtui enimmäkseen siitä, että heillä oli jo "historiansa", mutta osittain myös siitä, että Cass oli niin röyhkeästi tullut heti lähelle häntä. Damien arveli, että hänen olisi ollut turvallista vaikka suudella poikaa suoraan suulle, eikä kumpikaan olisi pitänyt tilannetta sopimattomana.
"Tosin minulla on hieman huono omatunto siitä kännykkäjutusta", Damien tunnusti sitten. "Ja nyt kun vielä lintsaan jälki-istunnosta... Taidan olla aika tuhma poika." Avoimen vihjailevista sanoistaan huolimatta Damien onnistui kuulostamaan täydellisen viattomalta ja vilpittömältä.
Sitten, kuten hänellä oli tapana, hän vaihtoi olemuksensa kokonaan toisenlaiseksi silmänräpäyksessä. Häikäilemättömästi hän painautui lähemmäs Cassien kehoa, ja hänen kasvoilleen ilmestyi vino hymy.
"Ehkä sinä voisit rankaista minua, niin opettajan ei tarvitse", hän ehdotti puhuen hyvin lähellä Cassin huulia. Samalla hänen sormensa hakeutuivat kutittelemaan pojan niskaa koulupuvun kauluksen alla.
"Voin olla sinun orjasi, jos haluat?" hän ehdotti sitten astetta kepeämpään sävyyn, vaikkei rikollisilla yleensä ollutkaan sanavaltaa rangaistuksiinsa. "Vai haluatko sitoa minut?"
Sitomusmahdollisuudet koulun vessassa eivät olleet kovin kummoiset, mutta hätä keksi aina keinot.
Damien ei välittänyt siitä, etteivät heidän tarkoitusperänsä välttämättä olleet tismalleen samat. Oli olemassa pieni mahdollisuus, että Cass halusi vain pitää hauskaa ja lintsata, ei niinkään harrastaa kuumaa seksiä koulun vessassa, mutta sellaisiin seikkoihin Damien ei viitsinyt kiinnittää huomiota. Kerrankin hän halusi jotain. Itsekäs käyttäytyminen oli häneltä sen verran poikkeavaa, että hän koki oikeudekseen toimia vapaasti laskelmoimatta jokaista liikkeettään edes sen kerran.
"Haluaisitko sinä... Puhdistaa omatuntoni, Cass?" hän kysyi sitten kurittomasti hymyillen.

[loveliina]

"Ainahan ne pyytää", Cass virnisteli toiselle encoreista. Kukapa ei olisi halunnut nähdä uudestaan ja uudestaan pojan ontuvaa esitystä housujen kastelemisesta. Vaikka tosin, osan oppilaista ilmeet olivat sitä luokkaa, että mielellään olisivat oikeastikin nähneet kaksikon koko esityksen uudestaan ymmärtääkseen edes vähän enemmän, mitä oli tapahtumassa. Oppilastovereittensa hämmentyneet ilmeet kirvoittivat Cassien virnettä levenemään entisestään. Tällä oli ikävä tunne siitä, että saisi kuulla tästä vielä pitkään ystäviltään. Tai ainakin saisi kuulla muutamia valittuja kysymyksiä aiheesta.
Cass oli mielissään, kun toinen ei vetäytynyt pois tämän kosketuksesta. Poika vastasi toisen kulmien kohotukseen hymyillen kysyvästi, ai oliko tässä muka jotain outoa? No ehkä poika oli liikkunut vähän turhan nopeasti toisen iholle, mutta... Miksi ei? Cass tiesi että itse halusi vetää toisen lähelleen, joten... Se oli tavallaan vain tapahtunut, ajattelematta. Niinkuin magneetin plus ja miinus navat vetivät toisiaan puoleensa, Damienilla oli sellainen vaikutus Cassieen. Eikä poika kuullut valitusta toisen suusta, saati omastaan, joka ei sekään pystynyt lakkaamaan hymyilemästä.

"Totta kai olet syytön", Cass naurahti. "Niin me kaikki ollaan tässä kivilinnassa", poika vastasi yrittäen näyttää niin myötätuntoiselta kuin pystyi. Koulussa oli kyllä epäilyttävän tiukat säännöt. Mihin niillä pyrittiin, kasvattamaan neroista oppilaistaan maailman eliittiä?
...Niin no se.
"Ai minä? Tuhmuuksia?" Cass kyseenalaisti heti virneen kera. "Mitä nyt joskus unohdan käydä tunneilla ja ne pitää sitten jotenkin korvata... Vaikka tosin en ymmärrä, miten jälki-istunto auttaa. Voisin olla huoneessani", Cass aloitti, mutta päätti virnistäen lisätä merkitsevällä katseella, "numero kakkosessa, lukemassa niitä asioita jotka meni ohi poissaolon vuoksi." Cassien huoneennumeron tarpeeton lisäys oli hyvinkin tahallinen veto, rivien välistä luettuna melkein jo kutsu kyläilyyn.
Damienin hipaistessa Cassien leukaa laskien kätensä sitten pojan olkapäälle, Cass tunsi sydämensä lyövän muutaman kerran nopeammin. Se mukava kutkutus vatsan pohjalla voimistui hetkeksi, saaden hymyn pojan huulilla levenemään hetkeksi. Tämähän oli... aika pirun mukavaa, Cassien täytyi myöntää itselleen, vaikkei poika sitä ollut kieltänytkään. Damien oli mukava. Maailma oli mukava.

"Hyvin, hyvin tuhma", Cass nyökytteli yrittäen näyttää hiukan vakavammalta. Se oli tosin aika vaikeaa Damienin juuri sillä hetkellä painautuessa lähemmäs saaden hymyn tämän huulilla vain levenemään. Toisen olemus muutui silmissä siitä enkelimäisestä viattomuudesta melkein jo pirumaiseksi viettelemiseksi. Damien puhui niin lähellä Cassien huulia, että tämä tunsi toisen hengityksen kasvoillaan. Toisen sormet leikittelivät pojan niskassa häriten tämän ajatuksenkulkua aika tehokkaasti.
"Mmh, ehkä", Cass vastasi pystymättä juuri sillä hetkellä muodostamaan järkevää lausetta, jossa olisi enemmän kuin yhdestä kahteen sanaa. Damien Cassien orjana... Se voisi oikeasti toimia, ei Cass panisi pahakseen.

"Haluaisitko sinä... Puhdistaa omatuntoni, Cass?"

Cassien sydän pampahti toisen sanoessa tämän nimen. Se oli ensimmäinen kerta, kun toinen käytti sitä. Se tuntui hyvälle. Damien puhui siis Cassielle, vain ja ainoastaan ja juuri Cassielle. Cass vastasi toisen hymyyn virnistäen hiukan.
"Kysytkin vielä", tämä sanoi hiljaa henkäisten ja kumartui viimeisetkin sentit suutelemaan toista. Pojan sormet painuivat hiljaa toisen selkärankaa pitkin paidanhelmalle, jääden leikittelemään sillä, osuen hellästi myös toisen alaselän iholle. Näin tämän pitkin toimia, kaikki oli helppoa ja kivaa. Damienin huulet olivat pehmeät eikä Cass uskonut voivan ikinä saada niistä tarpeekseen.

Silloin Cass tajusi, että millä hetkellä hyvänsä, kuka tahansa pystyisi astumaan sisään, huone oli kuitenkin koulun vessa, harvinaisen julkinen tila. Toisaalta tunnit olivat loppuneet jo, mutta ei rakennus silti tyhjä ollut. Ei poika tiennyt, pelkäsikö jäädä kiinni ja miksi, mutta tunsi silti tarvetta piiloutua, jonnekkin. Damienin kanssa.
Poika irtautui suudelmasta vastahakoisesti virnistäen. Tämä irrotti otteensa toisen takaa, mutta estääkseen väärinkäsityksen siitä että Cass haluaisi lopettaa tähän, hän äkkiä tarttui toista kämmenestä.
"Pieni yksityisyys ei haittais ainakaa mua", Cass sanoi virnistäen kevyesti ottaen muutaman askeleen kohti vessakoppia, vetäen Damienin mukanaan kädestä pitäen. Kaikki kopit olivat vapaita, joten poika valitsi reunimmaisen, jonka ovi oli jo valmiiksi auki. Poika astui koppiin sisään, painaen oman selkänsä seinää vasten ja vetäen Damienin takaisin syliinsä. Vapaalla kädellään poika sulki oven ja laittoi sen lukkoon hiukan virnistäen. Ihan kuin sisään kävelevä oppilas ei näkisi kaksia jalkoja samassa kopissa tai jotain. Kääntäen katseensa takaisin toiseen Cass kysyi virnistäen:
"Mihin me jäätiin...?"

[Agitha]

Cassin vastaus Damienin kaksimieliseen kysymykseen oli erittäin odotettu ja toivottu. Se sai hänet hymyilemään, mutta hymy katkesi äkkiä, kun Cass saman tien painoi huulensa hänen huulilleen. Damien vastasi suudelmaan hyvin damienmaiseen tapaansa, mutta yllättyi taas hieman tuntiessaan Cassin sormet paljaalla ihollaan koulupuvun kauluspaidan alla. Jostain syystä hän ei ollut osannut odottaa sitä, sillä hänen kätensä olivat unohtuneet Cassien niskalle.
Cass oli yllättänyt Damienin hämmästyttävän usein viimeaikoina. Omituista oli, että hän ei edes tehnyt mitään kovin erikoista. Oikeastaan kaikki hänen siirtonsa olisivat olleet helposti arvattavissa, mutta jostain syystä Damien unohti kokonaan seurata peliä ollessaan Cassin lähellä. Hän keskittyi pariinsa intensiivisesti kuten aina, mutta jostain syystä hän keskittyi vain ja ainostaan pariinsa. Yleensä hän huomioi jatkuvasti ympäristön olosuhteet, toisen reaktiot, sanattomat viestit ja toiveet, mutta nyt hänen mielensä oli tyhjä. Hän oli Cassin lähellä, keskittyi Cassiin, mutta unohti keskittyä mihinkään muuhun. Tietyllä tasolla hän tiedosti sen, ja oli huolissaan siitä, mutta siitä huolimatta se ei vaivannut häntä sillä hetkellä. Mutta se tulisi vaivaamaan häntä myöhemmin, se oli varmaa.
Yllättäen (jälleen kerran, ja se oli entistä huolestuttavampaa) Cass vetäytyi kauemmas, ja sai Damienin jopa kurtistamaan kulmiaan sadasosasekunnin verran. Se oli hyvin harvinainen ele pojalta, joka hymyili nukkuessaankin ja treenasi kulmakarvalihaksiaan vain kohottelemalla niitä. Höpisten jotain yksityisyydestä Cass tarttui häntä kädestä, ja ryhtyi kiskomaan heitä kohti lähintä vessakoppia. Miksei Damien ollut tullut ajatelleeksi sitä? Kuka tahansahan saattaisi tulla yleiseen vessaan. Ei hän häpeää tuntenut, mutta ajatus koulusta erotetuksi joutumisesta pelotti jopa häntä hieman.
Hänen mielensä oli harvinaisen sekava ja hämmentynyt, mutta hän sai kasattua itsensä muutamassa sekunnissa matkalla vessakoppiin. Päättäen unohtaa äskeisen epävarmuutensa ja sen kummallisen tunteen, jonka hän oli tuntenut hetki sitten, Damien hallitsi tilannetta jälleen, tiesi missä mentiin.
Cass veti hänet lähelleen nojaten kopin huteraan seinään lukiten samalla vessakopin oven. Damien hymyili taas itsevarmasti, ja painautui lähemmäs Cassia avaten hajamielisesti pari ylintä nappia pojan kauluspaidassa.
"Siihen, että minä olen sinun orjasi, ja sinun pitää sitoa minut", Damien vastasi leikkisään kysymykseen muunnellen totuutta hieman. Molemmin parempi, eikö niin?
"Olen ollut kuriton", Damien sanoi painaen kasvonsa lähelle Cassien kaulaa. "Komenna minua, rankaise minua."
Hän puhui hiljaa huulet vasten Cassien kaulaa tekemättä kuitenkaan vielä mitään muuta. Hän hengitti toisen ihoa vasten, ennen kuin painoi siihen hellän suudelman, joka muuttui syvemmäksi nopeasti.
"No?" hän mutisi hymyillen vasten Cassien kaulaa. "Puhdista omatuntoni."

[loveliina]

Cassie katsoi toista virnistäen huolettoman keveästi tämän avatessa Cassien paidan ylimpiä nappeja. Pojan kädet toisen alaselällä löysivät tiensä takaisin iholle, niin että Cassien kosketus oli kevyt ja hellä. Toisen iho oli lämmin ja sileä Cassien viileitä sormia vasten.
"Ainiin", Cass totesi hymyillen vinosti. Tosiaan, orjuuttaminen ja bondage, mitenkäs se oli päässyt mielestä karkaamaan. Damien oli helppo ja mutkaton sanoissaan, mistä Cass piti. Tältä ei tarvinnut lypsää tärkeimpää informaatiota, ja blondi sanoi sen vielä niin, ettei Cassielle voinut jäädä epävarmuutta yhtään mistään, mitä toinen tarkoitti, vaikka yleensä toisen viattomasta naamataulusta oli vaikea tietää missä mentiin.
Toinen painautui lähemmäs Cassien kaulaa, saaden suudelmillaan ne kauan kaivatut mielihyvän väreet kulkemaan pitkin pojan selkää. Damienilla oli uskomattoman tehokas kyky painaa reset-nappulaa Cassien aivoissa saaden joka ikisen järjellisen ajatuksen poikasenkin katoamaan savuna ilmaan. Poika oli kyllä kuullut toisen sanat, rankaise, komenna, mutta toinen tuntui tietävän mitä teki jo muutenkin, niin tämä ei kiinnittänyt sanojen merkitykseen vielä minkäänlaista huomiota. Vasta kun toinen kysyi uudestaan Cassien mieli valpastui hiukan.
"Tuhma... tuhma poika. Viet multa keskittymiskyvyn", Cass sai pakotettua itsensä sanomaan yrittäen saada ajatuksensa jälleen kulkemaan. Poika liikutti käsiään toisen selkää pitkin hiukan ylöspäin, niin että tämän kämmenet olivat kokonaan toisen paidan alla. Paita puolestaan oli noussut muutaman sentin paljastaen toisen ihoa.

"Mä haluan sun paidan pois", Cass sanoi ajattelematta sitä sen kummemmin. Se oli ensimmäinen asia jota poika osasi pyytää, tai komentaa. Cass nousi irti seinästä, ja pakotti muutamalla askeleella toisen kiinni vastakkaiseen seinään, pitäen Damienin kiinni siinä ruumiinpainollaan. Tämän kädet hivuttautuivat pois toisen takaa ja löysivät tiensä tämän paidan etumukselle, ja napeille jota Cass ryhtyi avaamaan alottaen yläpäästä. Poika suuteli paidan alta paljastuvaa ihoa aina rintakehälle saakka. Siitä Cass lähti suutelemaan tietään ylemmäs, päätyen toisen kaulalle ja leukapielille. Pojan vikkelät sormet eivät lopettaneet työtään, ennen kuin paita oli onnellisesti aukaistu.
Cass antoi toisen kätensä asettua lepäämään Damienin sivulle paljaalle iholle, toisen jäädessä alavatsalle, leikittelemään housujen reunan ja ihon välille. Pieni ilkikurinen ajatus iski Cassieen. Mitä jos tämä... rankaisisi toista pienen kiusoittelevan nautinnon muodossa? Ei Cassie ainakaan panisi itse pahakseen, jos olisi toisen tilalla. Itse asiassa, se oli hieno idea. Suorastaan loistava. Pieni virne syttyi pojan huulille.

Cass painoi suudelman toisen huulille hymyillen samalla, kun avasi yhdellä kädellä Damienin housunnappia. Pojan käsi jäi leikittelemään toisen alushousuille tämän nostaessa toisen kätensä pojan leualle. Nostaen sitä pienellä liikkeellä Cass muodosti kunnollisen katsekontaktin poikien välille.
"Ja miten sä haluaisit mun rankaisevan sua...?" tämä kysyi virnistäen hiukan vinosti ja antoi sormiensa hivuttautua alushousujen kankaan alle.

[Agitha]

Niin, Damien oli tuhma. Hän virnisti Cassin myöntäessä hänen vievän pojalta keskittymiskyvyn. Se toi jonkinlaista lohtua hänen omaan kontrollin menettemäisen pelkoonsa, sillä valta oli sittenkin hänellä edelleen. Mitä ikinä hän päättikään tehdä, Cass myötäili hänen tekojaan. Damien oli se, joka aiheutti toiselle sietäntöntä ja kiduttavaa nautintoa, joka ajoi toisen miellyttävän hulluuden partaalle. Näiden ajatusten myötä pojan äskeinen epävarmuus oli kuin pois pyyhkäisty.

Mestari Cass esitti ensimmäisen toiveensa, mutta ennen kuin Damien ehti toteuttaa sitä oma-aloitteisesti, hänet painettiin vasten vessakopin vastakkaista seinää. Cass piti hänet aloillaan, ja hivutti kätensä hänen kylkiään pitkin paidan etumukselle avatakseen valkoisen kauluspaidan napit.
Kun Cass muitta mutkitta siirtyi suutelemaan Damienin kauluspaidan nappirivin alta paljastuvaa ihoa, Damien nielaisi pysyäkseen hiljaa. Cassien lämpimät ja kosteat suudelmat tuntuivat hyvältä hänen puoliksi paljaalla rintakehällään, sitä hän ei voinut kieltää, vaikkei kaikki ollutkaan mennyt Damienin suunnitelmien (jos sellaisia nyt edes oli ollut) mukaan. Äskeinen tuttu epävarmuuden ja hallinan menettämisen tunne alkoi taas tehdä tuloaan, eikä Damien toisen pojan otteissa päättänytkään tahtia. Se huolestutti häntä, mutta ei tuntunut pahalta. Oikeastaan Damien nautti siitä vieraasta tunteesta, ja ensikerran elämässään hän harkitsi toiselle ihmiselle antautumista. Ennen sellaista vaihtoehtoa ei ollut ollut edes olemassa.
Pian Cass suuteli tiensä takaisin Damienin kaulalle, mutta jatkoi silti pojan nappien avaamista. Kun paita oli auki, hän jätti kätensä Damienin kyljelle ja alavatsalle, ja kiusoitellen hivutti sitä alemmas. Kun käsi saavutti housunnapin, Damien henkäisi tahtomattaan ajatellessaan, mitä tuleman piti. Cassin kosketus tuntui hyvältä, hyvältä jollain muista poikkeavalla tavalla, eikä hän voinut mitään sille, että häneltä otti jo eteen. Mistä lähtien hänen kehonsa oli ollut niin hallitsematon, niin alkukantaisten halujen vallassa? Mistä lähtien hän oli ollut avuton, kuin teinipoika? Mutta mitä hän olisi voinut tehdä?
Se oli Cassin syytä. Cass olisi ansainnut rangaistuksen, ei hän.
Cass kohotti Damienin leukaa kämmenellään, ja Damien totteli kuuliaisesti. Hän nielaisi uudestaan kuullessaan Cassin sanat. Roolit olivat tosiaan vaihtuneet, eikä hän ollut edes huomannut! Yleensä Damien kiusoitteli ja kyseli, saaden muut kiemurtelemaan nautinnosta.
"Kunhan ra-", Damien aloitti, mutta lause jäi keskeytyi kuuluvaan henkäisyys, kun hän tunsi Cassin käden alushousujensa alla. Hänen sydämensä jätti lyönnin väliin, mutta Damien ei luovuttanut. "Kunhan rankaiset. Kunnolla."
Hän painoi Cassien kämmentä nivusiaan vasten toivoen voimakkaampaa kosketusta.

[loveliina]

Cassien virne leveni saatuaan toivotun reaktion aikaan Damienissa. Tähän asti toinen oli ollut poikkeuksetta tilanteen herra, se jonka pillin mukaan tanssittiin. Ei Cassieta sinänsä haitannut, mutta roolien vaihduttua päälaelleen pojan olo oli ainakin... no, paikalla olevampi. Cassien oli paljon helpompi keskittyä ja tajuta tilannetta, vaikka suurin osa tämän keskittymiskyvystä kuluikin Damieniin. Ja toisen nautintoon.
Damienin henkäyksen keskeyttämä käsky, tai pikemminkin pyyntö, rohkaisi poikaa hivuttamaan sormensa alemmas, kunnes ne löysivät tiensä toisen jo heränneen miehisyyden ympärille. Cass päästi toisen leuan vapaaksi painaen samalla Damienin kaulalle suudelmia käyttäen häpeilemättä kieltään ja hampaitaan. Vapaaksi jäänyt käsi laskeutui hivellen toisen rintakehää ja kylkeä pitkin, pysähtyen lopulta sekin toisen housujen reunukselle. Cassien kädenliikkeet toisen nivusilla olivat hyvin kiusoittelevat, hitaat ja aina kun kosketus oli käymässä vähänkään liian voimakkaaksi Cass kevensi sitä. Olihan nyt kyse kuitenkin rangaistuksesta, se piti Damieninkin muistaa. Hitaasta kidutuksesta, kunnes toinen ei enää jaksaisi. Ehkä Cassiessa oli pientä sadistin vikaa, mutta ei saanut kevyttä virnettä huuliltaan pois.

Cassien käsi toisen kyljellä ryhtyi hitaasti vetämään Damienin housuja alaspäin. Ne olivat aivan turhaa tiellä. Muutamalla nykäisyllä Cass sai ne tippumaan kriittisen alueen ohi, paljastaen toisen alushousut kokonaan, sekä jonkin verran reittä. Jättämättä asiaa puolitiehen, poika pujotti kätensä alushousujen ulkopuolelle jättäen toisen erektion hetkeksi rauhaan. Epäröimättä Cass laski toisen alushousutkin, jotta tällä oli vapaampi liikkumatila. Laskien jälleen kätensä toisen nivusille poika nosti päätään hiukan katsoen Damienin ilmettä.
"Kaduttaako, hmm?" Cass kysyi virnistäen vinosti ja siirsi kosketuksensa lähemmäs herkimpiä alueita. "Vai pitääkö mun rangaista sua vähän lisää...?"
Eiköhän vastaus ollut ilmeinen, Cass ajatteli virnistäen. Poika tahtoi ajaa kosketuksellaan toisen sellaisiin nautintoihin, joissa Damien menettäisi täysin kontrollin itsestään, niinkuin Cassielle oli käynyt ei niin kauan sitten, kun pojat viime kerran tapasivat.

Hetken mielijohteesta, suudeltuaan ensin toista pikaisesti huulille, Cass laskeutui polvilleen toisen eteen. Tämä vilkaisi ylöspäin toisen kasvojen suuntaan virnistäen hiukan ja suuteli, kuin kokeillakseen, toisen erektion tyveä.
Cassien täytyi myöntää, ettei itse ollut aikasemmin tehnyt tätä, ottanut keneltäkään suihin. Pojalla oli kyllä suhteellisen luottavainen olo itseensä, ei tämä ollut ensimmäinen kerta kyseisessä tilanteessa, tällä kertaa tilanne tosin oli kääntänyt roolit väärin päin. Poika tiesi omasta kokemuksestaan mikä toimi ja mikä ei, joten tämä vain sovelsi omia tietojaan käytännössä. Ja Cass kyllä tiesi, kuinka tehdä sen aivan liian kiusoittelevasti, niin että nautinnon odotus muutui jo tuskaksi.
Cass laski kätensä toisen lantiolle, ja ryhtyi leikittelemään Damienin miehuudella suudelmilla ja kielellään, lähestyen uhkaavasti aina lähemmäs ja lähemmäs herkintä pistettä, kuitenkaan koskaan saavuttamatta sitä. Cass osasi olla ilkeä, ja tiesi sen.

//piupaupiupaupiupaupiupau//

[Agitha]

Pitäisikö Damienia rankaista vielä lisää? Totta hitossa!
Vastaukseksi kysymykseen Damien virnisti ilkikurisesti, ja nyökäytti päätään, vaikka sellaistenkin eleiden suorittaminen alkoi jostain syystä tuntua haastavalta.
"En minä ole oppinut vielä mitään", hän vakuutti, vaikkei se välttämättä ollut kovin viisasta. Puhuminen ja selvästi ääntäminenkin oli jo haaste itsessään, joten Damien uhmasi kohtaloaan provosoimalla Cassia vielä lisää. Mutta olihan hänkin ihminen, ja kaipasi hyvää oloa ja nautintoa. Jos Cass sen hänelle saattoi jostain selittämättömästä syystä suoda, miksi hän ei olisi tarttunut tilaisuuteen? Damien oli kuvitellut olevansa kokenut ja paatunut, ainoa ihminen joka saattoi enää tuottaa nautintoa hänelle itselleen, mutta ilmeisesti se ei pitänytkään paikkaansa. Hänen olisi kuulunut olla peloissaan ja huolissaan, sillä seksi oli aina ollut hänelle samantekevä, välttämätön paha, mutta kuinka hän olisi voinut huolehtia jostain nyt? Ehkä Cass oli arvoitus, joka oli tarkoitettu ratkaistavaksi. Miellyttävä arvoitus, jonka hän ratkaisisi mielellään.

Damien otti tukea vessapaperitelineestä, kun Cass pudottautui polvilleen hänen eteensä, ja kiskoi hänen housujaan alemmas. Viimeistään nyt kuka tahansa vessaan tulija olisi kokenut melkoisen yllätyksen vilkaistessaan viimeisen kopin lattiarajaa. Asetelma tuskin jätti arvailulle varaa, vaikka Damien yrittikin pitää omasta puolestaan desibelitasot inhimillisissä lukemissa. Mutta jännitys ja kiinni jäämisen riski vain lisäsi nautintoa, niinhän se oli?
Cassien virne vaikutti lupaavalta, ja Damien olisi saattanut vastata siihen samalla tavalla, ellei toinen poika olisi juuri silloin päättänyt hyödyntää suutaan hänen erektiollaan. Damien päätti jättää virnuilemisen ja muun piruilun sikseen, sillä yllättäen hänen havainnointi- ja keskittymiskykynsä kapeni lähes olemattomaksi, ja hänellä oli täysi työ pysyäkseen pystyssä.
Cass tiesi mitä teki. Damien tunnisti kyllä luonnonlahjakkuuden kohdatessaan sellaisen, ja hänen teoriansa vahvistui, kun hän huomasi älähtävänsä ääneen. Mitä seksiin tuli, Damien oli hiljainen verbaalista piruilua lukuun ottamatta, joten Cass tuskin osasi edes kuvitella, minkä kunnian hän oli saanut aiheuttaessaan Damienissa äännähdyspakon. Nyt hiljaa oleminen oli elintärkeää muutenkin, joten Damien joutui todella hillitsemään itseään.
Se oli tuskallista. Tuskallista ja ihanaa, vaikka Damien tunsikin itsensä avuttomaksi. Cass kiusoitteli häntä, ja aina kun hän kuvitteli saavansa tilanteeseensa helpotusta, tilanne paheni taas. Hieman epävarmasti Damienin vapaa käsi hakeutui Cassin hiuksiin tukistamaan poikaa varmasti, siinä missä toinen käsi tuki häntä aina vain enemmän ja enemmän hieman huteran oloiseen telineeseen.
"Cass", Damien ähkäisi. "Oletko sinä ihan sekaisin?" Cass ei selvästikään tiennyt milloin lopettaa, ja jollain kierolla tavalla se oli parempi niin.
Kuinka usein joku toinen olikaan sanonut nuo samat sanat Damienille? Kuinka usein hän olikaan vastannut niihin pelkällä virneellä tehden toiselle vielä enemmän kiusaa? Miten ihmeessä osat olivat nyt vaihtuneet näin päin? Uusi rooli oli Damienille aivan vieras, eikä hän tiennyt miten päin hänen olisi pitänyt olla.

[loveliina]

Toisen sanat saivat virneen levenemään pojan huulilla. Damienin aänestä paistoi selvästi toisen halu Cassien kosketusta kohtaan, mikä sai tilanteen oikeastaan aika... erityiseksi Cassiellekkin. Poika piti siitä tunteesta, kun sai toisen nauttimaan, pitämään siitä, mitä teki tälle. Liian usein ihmiset kääntyivät Cassieta vastaan... Liian usein, ne ihmiset joista Cass olisi halunnut pitää. Ei syy toki Cassiessa ollut, koskaan, mutta asiat aina mutkistuivat ajan mittaa, kun Cass oli yhtälön ratkaiseva tekijä.
Ja siksi juuri, tämän täytyi muistuttaa itselleen, tämä oli vain seksiä siihen asti, kunnes blondi toisin todistaisi. Cass ei halunnut heittää itseään täysin sydämin peliin mukaan, kun oli pelko siitä, että tämän sydän heitettäisiin jälleen seinään, raastettaisiin juustoraastimella, jauhettaisiin hampailla pieniksi palasiksi, annettaisiin vatsahappojen syövyttää pinnan pois ja lopulta ulostettaisiin haisevana kasana paskaa, niin ettei poika tuskin jättänyt jälkeäkään niin sanotusti pitämäänsä henkilöön. Kyllä, Cassieta oli satutettu ennenkin.
Mutta niin kauan kuin poika ei antanut itsensä suhtautua tähän liian vakavasti, kaikkihan oli hyvin? Paremmin kuin hyvin. Damien piti Cassiesta, tai ainakin tämän kosketuksesta ja se riitti pojalle aivan hyvin, toistaiseksi.

"Ihan vähän", poika vastasi virnistäen samalla kun suuntasi pikaisen katseen ylemmäs. "Mutta sillä hyvällä tavalla, vai?" virnistys.
Cass tunsi toisen tiukan otteen hiuksissaan, ja tämä sai pojan mielen antamaan hiukan periksi tälle. Damien oli kärsinyt ehkä tarpeeksi, ehkä. Eikä Casskaan julma ollut, leikkisä vain. Toinen oli ansainnut hiukan... helpotusta, kenties?
Tämä ajatus mielessään, poika otti toisen koko kalun suuhunsa ja ryhtyi imemään sitä yrittäen parhaansa lisätä nautinnon osuutta ja vähentää tuskallisuutta. Cassien liikkeet toisen nivusilla voimistuivat ennen kuin tämä huomasikaan ja toisen erektio työntyi syvemmälle tämän suuhun nopeammin ja nopeammin.

Silloin Cass oli kuulevinaan ääntä käytävältä. Poika ei ensin kiinnittänyt asiaan huomiota, ajatellen ettei se varmaan mitään ollut. Sekunttien kuluessa ääni kuitenkin vahvistui, saaden Cassien hetkessä tajuamaan mikä se oli.
Korkokenkien voimakas kopse läheni poikienvessaa. Opettaja? Cassien sydän pysähtyi, kolmeksi pitkäksi sekunniksi saaden tämän pysäyttämään liikkeensä, jotta kuulisi varmasti oliko ulkopuolelta tulossa joku. Vessakopin alaosasta näki aika harvinaisen selvästi yhdet koulupuvun housut kintuissa, ja toiset polvillaan niin, että toisen oppilaan kasvot olivat jotakuinkin suoraan ensimmäisen oppilaan nivusilla. Cass nielaisi saatuaan varmistuksen pelkoihinsa.
"Joku tulee...!" Cass kuiskasi kuuluvasti toiselle kääntäen päänsä salamannopeaa ylöspäin lievän paniikin roihahtaessa ilmoille. Poika pomppasi pystyyn ja vilkuili puolikkaan sekunnin koppia, ei helvetti, minne täällä pääsisi piiloon. Aukko vessakoppien välillä oli liian kapea, ettei siitä pystyisi sukeltamaan toiselle puolelle, ja liian korkea ettei kiipeäminenkään onnistuisi.
Poika kuuli askeleiden pysähtyvän ovelle, ja tämänkin sydän pysähtyi samalla. Adrenaliinin kiihyttämillä aivoilla poika tajusi pompata pytyn päälle, niin, ettei tulija näkisi muuta kuin yhdet jalat kopin alta. Voi sitä idioottia, joka ei ollut laittanut pytyn kantta kiinni, saaden tästä vielä astetta vaikeampaa Cassielle.
Äkäten vielä toisenkin neronleimauksen, Cass vetäisi toisen hartioista istumaan eteensä, juuri kun ovi avautui.
"Jones? Miwa?" opettaja huhuili.

Voi perse, Cass ajatteli sydämen hakatessa tuhatta ja sataa. Poika oli unohtanut laukkunsa kopin ulkopuolelle. Puristaen sormiaan toisen olkapäihin, Cass ei keksinyt mitään vastattavaa opettajalle. Voi vitun perse...!

//buuusteeeeed//