I really want you to really want me

[loveliina]

Damienin ääni oli tukahtunut ja huusi haluaan Cassieta kohtan. Cassien virne leveni tämän ajatellessa, mitäköhän Damien tosiaan halusi. Damien taisi tosiaan, oikeasti nauttia siitä mitä Cass hänelle teki, jo siinä määrin, että oli valmis heittämään kiusoittelut ikkunasta ulos. Homma tuntui etenevän nyt hiukan normaalia nopeammin, yleensä Cass oli tottunut käyttämään esileikkeihin pidemmän ajan, mutta tämä kyllä tiesi tiesi, että puutteessa eläminen ei sopinut Cassien omaankaan elämäntyyliin, ja se heikensi yleensä edes jotenkin kontrolloitavissa olevaa itsehillintää minimiin, nautinto tuntui vievän jalat altaan nopeammin ja helpommin. Cassien keho oli kyllä jo sen verran herännyt, kiehnättyään vasten Damienin lämmintä ihoa ja tunnettuaan toisen kosketuksen alavatsallaan hiipimässä housujensa ali, ettei siitä olisi kovin paljon pitempään voinut estellä itseään ja venyttää hetkeä. Damien tuntui onneksi tahtovan Cassieta yhtä epätoivoisesti kuin tämäkin toista. Joten virnistäen kevyen itsevarmasti, Cass polki omia housujaan alemmas ja painoi suudelman Damienin kaulalle.

Cassie alkoi toden teolla pitää siitä, että oli ollut jonkun ihmisen kanssa niin kauan, että tunsi tämän kehoa edes hiukan, ettei kaikki liikkeet olleet vain hakuammuntaa ja kokeilua siitä, mistäköhän toinen pitäisi. Cassie oli ollut sängyssä Damienin kanssa yli kymmenen kertaa, mikä oli varmaankin enemmän kuin mitä poika oli koskaan maannut yhden ihmisen kanssa. Ja se nyt oli vain surullinen fakta, ottaen huomioon sen, että poika nyt huomasi minkälaisia kaikkia etuuksia pidempi aikaisesta yhdessäpysymisestä sai. Eikä siinä vielä kaikki, mutta että Cassie halusikin tietää! Halusi tietää enemmän ja enemmän Damienista, mistä toisen keho piti ja mistä toisen mieli piti. Montako palaa sokeria toinen laittoi teehensä tai mikä oli Damienin lempiväri. Yksinkertaisia, merkityksettömiä asioita... joista jokaiseen Cassien täytyi saada vastaus. Cass vaati vastausta ja tiesi selvittävänsä ne... Vaikka sitten yksityiskohtaisella facebook-profiilin stalkkauksella tai jollain.

Pojan käsi toisen erektiolla ei unohtanut tehtäväänsä ja jatkoi kiusoitteluaan, Cassien itsensä painautuessa lähemmäs ja liikkeen muuttuessa samalla painostavammaksi.
"Ja mitäköhän... Se sitten olisi?" Cassie kuiski toisen korvaan tahtoen pakottaa Damienin sanomaan sen ääneen, saatuaan päälyshousunsa katoamaan jonnekin lattian uumeniin. Se vaati paljon keskittymistä ja itsehillintää Cassielta, vielä viivytellä edes pienen hetken, mutta poika kesti sen sillä tiesi lisäävänsä Damienin nautintoa, saavansa toisen käymään vielä parilla lisäkierroksella. Damien kyllä hallitsi tuhmat puheet, mutta joka kerralla kun Cass oli saanut käännettyä roolit, niinkuin piti niiden itse enemmän olevan, kadotti toinen sähäkät sanansa, ja tilalle tuli tuo ihana, kiihottava, kiihtynyt ja tukahtunut ääni, josta Cassie piti niin paljon enemmän.
"Damien kerro, mitä sinä haluat", tämä kuiskasi, näykkäisten toisen kaulaa uudemman kerran. Damien ei voisi vastata kaiken kattavilla kysymyksillä ikuisuuksiin. Tai voisi, mutta pian varmaan oppisi, ettei Cassie antaisi periksi, ennen kuin kuuli yksinkertaisempia sanoja, pyyntöjä.

[Agitha]

Cass ei suostunut lopettamaan kerrasta, vaan kuten Damien oli arvellutkin, päätti hän sinnikkäästi pakottaa totuuden ulos hänestä vaikka väkisin. Cass toisti kysymyksensä äänensävyyn, joka kieli pojan jatkavan vaikka maailman ääriin Damienin nöyryyttämisestä saatavan mielihyvän määrän ylittäessä yksinkertaisen ja nopean seksin aiheuttaman nautinnon. Mitä muuta Damien saattoi tehdä, kuin totella kiltisti ja toivoa parasta?
Ei, sellainen ei sopinut hänen luonteeseensa, ja vaikka Cassien sormet hänen erektionsa ympärillä saivat hänet ynähtämään uudemman kerran silkasta nautinnosta, hän ei avannut suutaan puhuakseen. Kostaakseen ja säilyttääkseen ylpeytensä rippeen Damien avitti housut pois Cassien jalasta, ja kiskoi saman tien tältä paidankin päältä lupia kyselemättä. Hänen liikkeensä olivat hieman hallitsemattomia, mutta siitä oli vain hyötyä, kun vaatekappale piti kiskoa pois toisen päältä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.
Hänen kätensä siirtyi Cassien erektiolle varmasti ja epäröimättä, ja pyrki kuromaan kiinni sitä välimatkaa, mikä vielä hetki sitten oli erottanut heidän mielentilansa toisistaan. Se olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos Cass ei olisi sinnikkäästi kiusoitellut häntä heikentäen hänen liikkeidensä varmuutta ja tarkkuutta. Cassien matala mutina Damienin toisessa korvassa sai pojan kananlihalle, mutta hän tyytyi vastaamaan epämääräisellä ynähdyksellä esitettyyn kysymykseen. Sen sijaan hän veti Cassien vielä vähän lähemmäksi paljasta ihoaan, ja toivoi sen riittävän vastaukseksi.
Mutta tietenkään se ei riittänyt. Damien oli kiduttanut Cassien puhumaan niin monta kertaa, että oli selvää, että hän joutuisi maksamaan potut pottuina korkojen kera.
"Se..." Damien aloitti ja nielaisi. Joskus oli parempi luovuttaa suosiolla. "Seksiä, senkin idiootti", hän mutisi, ja tunsi poskiensa ja korviensa kuumottavan kiusallisesti. Hiton Cass, jonakin päivänä hän saisi maistaa sitä samaa suloisen makeaa, melkein liiankin herkullista ja nolon vaaleanpunaista lääkettä.
Ja mitä Damien halusi?
Normaalisti hän olisi vastannut, että hän halusi tuottaa Cassielle nautintoa, saada toisen huutamaan mielihyvästä, että hänellä ei itsellään ollut mitään muita toiveita, kuin miellyttää Cassia. Ja niin se usein olikin, ainakin osittain. Mutta nyt... Damien halusi... Cass varmasti huomasi mitä hän halusi!
Hiitten häveliäisyys, Damien ajatteli, kun veren kohina suonissa ja järkkynyt hormoonitasapaino pakottivat hänet toimimaan vaistojensa varassa. Kun Cass nyt sattui kerran kysymään...
"Ota suihin."
Tukahtunut käsky muistutti enemmän pyyntöä tai kehoitusta.
Siitä Damien piti, ja siitä hän oli päässyt nauttimaan kunnolla vain kerran terveydenhoitajan huoneessa. Sen kerran jälkeen Damien oli pitänyt huolen siitä, ettei sellainen vahinko päässyt enää toistumaan. Mutta nyt... Nyt... Tilanne oli toinen, eikö? Ja vaikkei olisi ollutkaan, hän tuskin olisi hillinyt itseään enää siinä tilanteessa.

[loveliina]

"Ai seksiäkö?" Cassie kuiskasi toisen korvaan pirullisimman hymynsä kanssa. Voi että tämä oli hauskaa. Hauskempaa kuin mikään. Damienin painaessa Cassieta lähemmäs itseään Cass tunsi toisen lujaa hakkaavat sydämen lyönnit, mutta ei osannut erottaa niitä omistaan. Ihojen lämpö alkoi olla jo hiostava eikä se nyt tullut varsinaisesti Cassielle yllätyksenä, mitä Damien tahtoi. Poika päätti, vielä kun tällä oli se mystinen ote itsehillinnästään, jatkaa, tiukata yksintyiskohtaisempia pyyntöjä, käskyjä, jotain. Ja jos, jos nyt tulisi sikseen, niin kyllä, Cassiella olisi muutama ehdotus. Mutta tietoisena siitä, että Damien oli Damien, jotenkin Cass oletti että toinen tietäisi itse mitä haluaisi. Jotenkin.
Punaiset läikät Damienin poskilla olivat hurmaavat ja tekivät toisesta erittäin suloisen näköisen. Kiihottavalla tavalla suloisen. Cass uskoi, ettei toisen aina välillä esiin putkahtava häveliäisyys ja nolostuminen ollut mitään esitystä, mutta silti ne toimivat paremmin kuin hyvin, saivat Cassien haluamaan Damienia vielä lisää, jos mahdollista.

Damienin seuraava tukahtunut pyyntö sai Cassien virnistämään. Ai, että toinen halusi tältä otettavan suihin? No niin, nyt alettiin esittämään tarpeeksi tarkkoja ehdotuksen kaltaisia. Ja Cassie oli pyytänyt saada tietää, mitä juuri Damien halusi juuri nyt, joten mitä sitä nyt enää perääntymään. Sitä paitsi, ei suihin ottaminen ollut siis mitenkään hirveää, hiukan outoa vain, Cassielle. Poika oli niin tottunut olemaan itse suihin otettavana, että kun roolit vaihtuivat, iski Cassien tajuntaan todella se häilyvä tieto, että tässä nyt oltiin sitten poikia. Panemassa. Homoja.
No jaa.
Cassie nosti päätään hiukan ja nyökkäsi Damienille virnistävillä silmillä. Cassie nosti kehoaan sen verran, että pääsi jälleen Damienin ylle nelinkontin, ja painoi suudelman toisen huulille. Noustuaan takaisin raastavan pitkän välimatkan päähän Damienista, jonka kehoa vasten Cass oli ehtinyt tottua olemaan, poika perääntyi sängyllä painaen suudelmia rintakehää pitkin vatsalihaksille, alavatsalle. Saavutettuaan Damienin miehisyyden alueen Cassie pysähtyi ja antoi kätensä kevyesti kiertyeä erektion tyvelle.

Cassie katsahti Damienin kasvoihin ja lipaisi miehisyyden kärkeä hyvin, hyvin kiusoittelevasti. Cassie ei varsinaisesti ollut ylpeä, muuta kuin näinä harvoina kertoina kun pääsi taitoaan esitelemään, siitä, ettei suinkaan ollut maailman huonoin... Ottamaan suihin. Sillä Cassielle oli tehty tämä niin monia kertoja, että ei kai siinä voinut kuin oppia? Vai oliko se vain Cassie, joka oli keskittynyt muistamaan jonkin tytön kielenliikeet enemmän teknisinä, myöhemmin muistettavina, käytännössä sovellettavina asioina, kuin vain keskittynyt nautintoon? Oli miten vain, Cass oli hyvä ja tiesi sen, joten tämän itsevarmuus huokui harkituista pienistä suudelmista ja lipaisuista toisen erektiolla. Cassie saisi toisen aivan äärilleen, ennen kuin tarjoaisi helpotuksen imemällä kalua.
Cassie seurasi tarkkaan Damienin jokaista reaktiota ja kehon liikettä, omankin sydämen pumpatessa verta aina vain nopeammin kiihtyneeseen verenkiertoon.

[Agitha]

Cass teki kuten pyydettiin, eikä Damien osannut päättää, oliko se hyvä vai huono asia. Tietystikin toinen totteli, sillä kieltäytyminen olisi ollut jo niin julmaa, ettei se olisi ollut enää edes seksikästä. Tai mistä hän sen tiesi? Sillä hetkellä Cass olisi voinut vaikka kieriä tervassa ja höyhenissä, ja se olisi näyttänyt seksikkäältä Damienin mielestä. Mutta joku todella teki, kuten Damien pyysi... Olisihan hän varmasti saanut tahtonsa läpi ennenkin, mutta kukaan ei ollut koskaan pakottanut häntä ilmaisemaan mielipidettään. Miksi olisi? Se oli vain luonnollista, sillä se ei ajanut heidän omaa etuaan.
Cass todella oli täydellinen idiootti, Damien ajatteli, kun poika kohottautui painamaan lupaavan suudelman hänen huulilleen. Pitkittää nyt tietä omaan nautintoon vain toisen ihmisen vuoksi, vain Damienin vuoksi. Hän oli samaan aikaan niin pirullinen ja niin viaton, ettei Damien osannut päättää, kumpi oli hallitseva luonteenpiirre.
Cassien lämpimät huulet Damienin huulilla lisäsivät kärsimättömyyttä, joka vaivasi hänen kehoaan jo muutenkin. Pienellä itsekkäällä ynähdyksellä hän osoitti toivovansa, että Cass etenisi, lakkaisi kiusoittelemasta häntä suudelmin ja siirtyisi itse asiaan. Mielen epäröinnistä huolimatta keho tiesi, mitä se halusi.
Pikkuhiljaa Cass hivuttautui alemmas kiusallisen hitaasti hyväillen vatsan herkistynyttä ihoa huulillaan. Damien värähti toiveikkaasti aina, kun kosketus liikkui alemmas hänen vatsaansa pitkin, ja lähestyi hetki hetkeltä kriittisiä alueita. Juuri kun Cass viimein olisi saavuttanut Damienin kosketusta kaipaavat nivuset, hän kohotti katseensa Damienin kasvoihin näyttäen niin pirulliselta, että Damien olisi voinut lyödä häntä. Hän ei rohjennut katsoa poikaa silmiin, vaan tuijotti huoneen seiniä sydämen hakatessa niin lujaa, että hänen sykkeensä saattoi erottaa kaulalta, jos katsoi tarkasti.
Viimein Cass salli kiduttavan odotuksen päättyvän lipaisemalla Damienin erektion päätä kielensä kärjellä, mutta sen sijaan, että se olisi helpottanut pojan tukalaa oloa, se pahensi sitä. Juuri sitä Damien oli kaivannut, kosketusta ja nautintoa, mutta nyt hän halusi sitä vielä enemmän. Hänen kehonsa vaati huomiota, eikä hän voinut enää hillitä huokausta, joka karkasi hänen huuliltaan.
Lipaisut ja nuolaisut pakottivat Damienin lantion työntymään eteenpäin vaateliaasti, hänen hengityksensä kiihtyi kuuluvaksi, ja sormet hakeutuivat Cassien hiusten sekaan. Epätoivoisesti Damien yritti painaa Cassien päätä alemmas, muttei voinut tehdä niin vaikuttamatta liian kiihottuneelta.
Hän ei kestäisi enempää, eikä hän edes halunnut kestää.
"Cass", hän älähti kiihtyneen hengityksensä lomasta. "Ime sitä. Kunnolla nyt."
Halu oli kasvanut niin suureksi, ettei Damien kyennyt edes häpeämään puheitaan. Hän oli valmis vastaamaan kysymyksiin, joita ei oltu esitetty, ilmaisemaan verbaalisesti kiihtyneen tilansa, kunhan vain saisi helpotusta. Enemmän sitä polttavaa, sykkivää tunnetta, joka purkautisi lopulta äärimmäisen mielihyvän huipuksi.
Damien värähti taas, ja nielaisi. Hänellä ei ollut mitään hävittävää, kun Cassien kostea kieli kiusoitteli hänen kaluaan.
"Ole kiltti", hän lisäsi tuntien jo tutuksi käyneen punan leviävän takasiin kasvoilleen, jos se oli koskaan hälvennytkään.

[loveliina]

Damienin reaktiot Cassien kieleen ja suudelmiin olivat odotetut, mutta silti niin kovin palkitsevat. Yleensä se jäi helposti huomaamatta, se kohta, kun Damien oikeasti nautti. Kun Damien oikeasti ei voinut lantion liikkeilleen mitään, kun äännähdykset ja kehon vääntelehtiminen ei ollut mitenkään estettävissä. Poika tiesi sokaistuvansa aivan liian helposti siitä samaisesta tunteesta, aivojen toimiessa aivan omilla uusilla radoillaan välittämättä ympäröivästä maailmasta, eikä siksi kiinnittänyt yleensä tarpeeksi huomiota toiseen. SIllä Cassie nautti yhtälailla tästä, vaikutuksestaan Damieniin, eikä olisi lopettanut sitä mitä teki, vaikka toinen olisikin halunnut (mitä kehon perusteella ei tarvinnut pelätä). Cassie tunsi saavuttaneensa jonkin tasoista luottamusta Damienin kanssa, että Damien kehtasi antaa itsensä tulla tähän pisteeseen, nauttia Cassien kosketuksesta ja... olla vain siinä. Poika tajusi, kuinka paljon piti vain siitä, että sai pitää Damienia omanaan. Ainakin tämän hetken, jos ei ihan totaalisen täysin muulloin. Vaikka Cassie olisi painanut leiman toisen otsaan Cassien omaisuutta ei tämä nyt kokonaan voisi ikinä saada Damienia, ei voisi kontrolloida mitä toinen teki ja kenelle puhui. Mutta tässä hetkessä, Cassien kosketuksen alla, Damien oli täysin ja kokonaan vain Cassien.

Damien oli tainnut saada tarpeekseen Cassien ylitsevuotavuuksiin menevästä kiusoittelusta ja tämän tukahtuneet sanat joista huokui halu ja himo ja kaikki se, mitä Cassie halusikin kuulla, tulivat ulos häpeilemättä. Ime, Cass, ime. Ole kiltti.
"Hmm, ai ime?" tämä varmisti, aivan kuin jotakin olisi ehkä jossain tapauksessa voinut jäädä epäselväksi. Cassie paransi asentoaan hieman ja hengähti, heilauttaen pään liikkeellä silmien eteen valuneet hiukset pois tieltä. Saatuaan katseensa toisen syötävän vaaleanpunaisilta kasvoilta Cass virnisti hiukan ja painui takaisin Damienin erektion ja jännittyneen kehon puoleen, tarjoten vihdoin sen ilmeisesti kauan kaivatun kosketuksen painamalla huulensa miehisyyden ympärille. Hitaasti poika laskeutui erektiota pitkin alaspäin, antaen kielensäkin painautua painostavasti ihoon kiinni. Cassie ryhtyi liikuttamaan päätään verkkaisessa tahdissa ylös alas, antaen alun olla hidas, jotta tahti voisi kavuta nautinnon kanssa.

Cassiella oli jollain tapaa turvallinen olo, vaikka tiesi että mikäli pojat jäisivät joskus kiinni, erotus olisi mitä varmin. Cassie ja Damien olivat pääseet pälkähästä jo niin monta kertaa, olleet puuhissa vaikka kenen nenien alla, että poika oli tuudittautunut ehkä hiukan liiaksikin siihen turvallisuuden tunteeseen, ettei mitään pahaa voisi heille tapahtua. Ja kaikki oli Damienin syytä, kaikki. Sai Cassien olemaan näin tyyni ja rauhallinen, vaikka poika ei voinut tietää, ketä kaikkia asuntolassa oli kuulemassa epäilyttäviä ääniä, ja kuka saattaisi rynniä sisään ovesta, ehkä Joshua. Sen lisäksi, että heidät erotettaisiin, tai jäisivät muuten vain kiinni ja tieto siitä, että Cass ja Damien panivat keskenään pääsisi ulos... Niin, heidän... suhteensa paljastuisi. Eihän se varsinaisesti mikään salasuhde ollutkaan, mutta ei pojat mitenkään erityisen aivoimestikkaan puuhistaan olleet kenellekkään kertoneet, ei Cassie ainakaan. Mutta entä nyt, kun Cass ja Damien yhdessä muodostivat jutun. Olivat yhdessä, oikeasti. Kuinka nopeasti maailmalle olisi kerrotava ja miten paljon?
Cass heräsi aivan yllättäen tämän mielen vallanneista ajatuksista takaisin Damienin luokse. Äh, mitä väliä millään oli, niin kauan kuin Cassiella oli Damien.

//ok asdasdasd .::::' D anteeksi////

[Agitha]

Damien oli varma, että Cass oli kuullut vallan mainiosti mitä hän oli sanonut, joten toistaminen oli tarpeetonta juuri esitetystä kiusoittelevasta kysymyksestä huolimatta. Oli täysin selvää mitä Damien halusi, ja Cassien olisi pitänyt tajuta se sanomattakin. Kehtasikin kiusoitella, leikkiä tulella. Damien kostaisi, niin varmasti kostaisi. Antaisi takaisin samalla mitalla kun oli taas sellaisessa mielentilassa, että kykenisi seisomaan omilla jaloillaan ja keskittymään johonkin muuhun, kuin Cassien kiihottavaan kosketukseen ja kiusoitteleviin sanoihin.
Onneksi ylimääräisiä sanoja ei enää tarvittu, ja Cass näytti vihdoin saaneen tarpeekseen Damienin kiusoittelemisesta ainakin jollain tasolla. Vilkaistuaan Damienia kasvoihin ja saatuaan hänet kääntämään katseensa muaalle häpeissään, hän sulki suunsa Damienin erektion ympärille. Damien hengähti ja nielaisi äänekkäästi pitääkseen turhat mölyt mahassaan. Hänen lantiollaan saattoi olla oma mielipide asiasta, mutta hänen mielensä kieltäytyi myöntämästä tappiota ja siten kääntämästä sitä voitoksi. Hänelle alistuminen ja mielihyvä tulisi aina olemaan tappio, vaikkakin hyvin miellyttävä sellainen.
Kun Damien sai käännettyä katseensa Cassieen, hän jäi lumoutuneena katsomaan, kuin pojat huulet liikkuivat hänen erektiollaan, ja kuinka hänen päänsä nousi ja laski juuri sopivassa tahdissa. Sulavat liikkeet, jotka aiheuttivat sanoinkuvaamatonta mielihyvää. Nautintoa, jonka Damien halusi samaan aikaan kieltää, sekä moninkertaistaa. Koska keho oli valinnut itselleen selkeän linjan, päätti Damien seurata sen esimerkkiä, ja heittäytyä hetkeen. Sallia Cassien päästä lähelleen, miellyttää häntä ja saada hänet tuntemaan. Tuntemaan asioita ehkä muillakin kuin fyysisellä tasolla. Siitä hän ei ollut varma, sillä kaikenlaiset tunteet ja tuntemukset velloivat sekaisin hänen kehossaan ja mielessään, mutta jotakin hän kuvitteli tuntevansa. Jotakin...
Damienin sormet irtaantuivat Cassien hiuksista, kun hän tarvitsi kämmeniään pysyäkseen edes jokseenkin aloillaan. Paikalleen sitomisen merkitys ja hyödyllisyys kirkastui hänelle yllättäen, kun hän tunsi vartalonsa kouristelevan mielihyvän aaltojen vallassa, sormien tarraavan kiinni Cassien huolimattomasti pedattuun lakanaan ja varpaisten kipristellessä ikään kuin niillä olisi ollut oma tahto.
Damien avasi suunsa muutamaan kertaan ikään kuin olisi halunnut sanoa jotain, mutta pysyi kuitenkin vaiti (vaiti sanallisesti, sillä kiihtynyt hengitys aiheutti kyllä ääntä, jossei mikään muu). Mitä hän olisi voinut sanoa? Hokea Cassien nimeä? Se... Se olisi ollut liikaa, niin paljon kuin hän sitä ironisesti tahtoikin.

[loveliina]

Cassie tunsi Damienin kehon jännittyvän entisestään, toisen nautinnon tuloksena koituneen liikehdinnän muuttuvan villimmäksi. Cassie olisi virnistänyt, jos tilanne olisi ollut hiukan toinen, eikä tällä olisi ollut muna suussa. Damien oli niin suloinen tuollaisena, kiihtyneenä. Mutta enemmän kuin Damien oli suloinen, tunsi Cass jollain tapaa lähentyvänsä tämän kanssa. Se oli ihan kummallista, kyllä Cass tiesi, ei tässä ollut mitään normaalista poikkeavaa, jos sitä alkoi ajattelemaan. Cassie oli ennenkin ottanut Damienilta suihin ja Damien Cassielta ja elämä oli ja jatkui radallaan, mutta...! Cass tunsi aiemmin sanottujen sanojen merkityksen hetki hetkeltä paremmin. Kun pojan ei tarvinnut olla epävarma siitä, halusiko Damien Cassieta vai pyörittikö toinen poikaa vain jossain omissa pienissä kuvioissaan sätkynukkena, kun Cass nyt oli melkein varma siitä ettei näin ollut, se ikuisesti takaraivossa kytevä epävarmuus oli kadonnut, ainakin hetkeksi. Sen katoaminen salli Cassien lähentyä, olla enemmän hetkessä, koko sydämmellä. Tehdä kaikki täysillä ja viis veisata kaikesta muusta. Ajatukset pysyivät tiukasti Damienissa, eivätkä sivunneet enään sitä 'entä jos' -skenaariota, joka pilasi hetken helposti. Cassie oli tässä, paikalla, tunsi jokaisen Damienin värähdyksen ja lantion liikkeen, hengitti kiihtyneenä ja sydän hakkasi. Tämä, oli elämää. Tästä, kaikessa oli kyse. Tästä hetkestä. Damienista.

Cassie huomasi kyllä kuinka Damien tuntui nauttivan niin paljon, että tämän kädet vaelsivat pojan omilta hiuksilta tarrautuen lakanaan. Aivan kuin toinen ei muutoin pysyisi edes paikallaan. Suloinen, suloisen kiihottava Damien. Nautti niin paljon, ihan siinä Cassien silmien edessä. Poika tunsi omankin kehonsa haluavan kosketusta hetki hetkeltä enemmän, tehden keskittymisestä vaikeaa. Perkeleen Damien, kun ei voinut olla ruma ja ilkeä ihminen, sellainen josta Cass ei kiihottuisi. Vaan piti olla tuollainen, suloinen, hyvännäköinen... tuollainen! Damien! Ah.
Toisen äännähdykset ja henkäykset ja kiihtyneen hengityksen tekemä äänimaailma, se oli kaikki hyvin tuttua Cassielle, mutta ei missään tapauksessa tylsää. Poika kuuntelisi toisen voihkaisuja vaikka maailmanloppuun, niihin ikinä kyllästymättä, se nyt oli vain totuus. Tuntui niin hyvältä kuulla toisen ääni... Sen nauttivan.

Cassien pään liikket alkoivat nopeutua, ja erektio työntyi syvälle tämän suuhun, syvemmälle joka kerta. Olikohan Damien pian rajakohdassa? Haluaisiko toinen lopettaa? Vai halusiko Damien... tulla Cassien suuhun. Ajatus ei sinänsä miellyttänyt poikaa, hän ei ollut koskaan maistanut siemennestettä, mutta jotenkin kuvitteli, että siitä ei tulisi uusi hitti tälle. Mutta Damien... Damien oli se järkyttävän räikeä, pimeässä loistava poikkeus Cassielle, suunnilleen kaiken suhteen, eikä poika siksi tiennyt vetäytyäkö äkkiä pois vai mitä tehdä. Mutta ei Damien... Damien antaisi itsestään kuulua, jos oli tulemassa, eikö? Damien sanoisi, mitä halusi. Ja Cassie... tottelisi. Sillä helvetti vieköön olisi julmaa kieltäytyä.
Cassie tunsi pienen punan laskeutuvan kasvoilleen, johtuen ajatuksistaan, mutta tiesi sen jäävän huomiotta, Damien tuskin näki kovin paljon nenäänsä pidemmälle juuri nyt ja niin oli hyvä.

[Agitha]

Damien tunsi, ettei hän kestäisi enää kauaa. Kyse oli vain puoliksi siitä, että hän ei ollut harrastanut seksiä viikkoon, mikä oli hänen tiiviinpään tahtiin tottuneelle keholleen pieni ikuisuus. Suurimmalta osin oli kyse siitä, että osittain hänen päällään makasi juuri Cass, hänen kalunsa syvällä suussaan, täyteläiset huulet kietouneina sen ympärille, ja kielen tehdessä tehtävänsä, täyttäen velvollisuutensa ja enemmänkin. Että hän puristi sormissaan juuri Cassien sijaamattoman vuoteen lakanoita, että hän näki edessään juuri Cassien ruskean hiuspehkon ja hänen ylleen kumartuneen, paljaan vartalon. Jos puolet Damienin mielen vallanneista aistimuksista liittyi neljänneskuukauden kestäneeseen selibaattiin, ja yli puolet liittyi Damienin munaa lutkuttavaan Cassieen, oli tyhmemmällekin selvää, että malja vuoti yli. Nautinto valui yli niiden rajojen, jotka Damien oli itselleen asettanut, ja jotka hän oli kuvitellut ylitsepääsemättömän korkeiksi. Mihin sellainen tulviminen saattaisi johtaa... Sanottakoon, että seuraukset olisivat huomattavasti punertuineita kasvoja ja kalvenneita rystysiä vakavampia.
Juurikin siitä syystä, oman pelkonsa vuoksi, Damien pakottautui nostamaan kätensä takaisin Cassien hiuksiin. Toki häntä ohjasivat myös käytännön syyt kuten se, ettei toisen suuhun laukeaminen ilman varoitusta ollut kovin kohteliasta ja Cass mitä luultavimmin ei ollut tottunut sellaiseen, mutta suurimpana syynä oli häntä vaivaava pelko, joka nousi pintaan hetkinä, joilla hän oli vähällä menettää itsehillintänsä ei vain fyysisesti vaan myös psyykkisesti. Sen vuoksi hän kiskaisi Cassien pään kauemmas itsestään niin hellästi kuin se hiuksista käsin oli mahdollista, ja katsoi Cassieta hetken silmiin. Hän odotti, kunnes kykeni taas muodostamaan järkeviä sanoja, nieleskeli ja huohotti.
"Cass..." hän sai sanotuksi. Hänen oli ollut tarkoitus torua Cassia huolimattomuudesta, liian pitkälle jatkamisesta, opastaa hieman käytännön asioissa mitä suihinottoon tuli, mutta hän ei saanut sanoja ulos suustaan. Luultavasti viesti tuli kuitenkin selväksi, sillä vaikka Damien oli hyvin selvillä siitä, ettei laittaisi Cassia nielemään siemennesteitään (tai sylkemään niitä ulos), ja hänen otteensa olivat siten olleet varmoja, oli niissä kuitenkin ollut tiettyä vastahakoisuutta, joka kieli siitä, missä tilassa hänen kehonsa oli. Laukeaminen olisi ollut helpotus, tietysti olisi ollut. Hänen koko kehonsa huusi sitä edelleen, sillä lihakset eivät olleet vieläkään täysin rentoutuneet tai hengitys tasaantunut, mutta jotain Damienkin oli vuosien aikana oppinut ymmärtämään. Jos prostituution ja yleisen haureuden harjoittaminen oli pahasta, hän oli oppinut temppunsa pahoilla teillä, mutta miksei hän voisi käyttää niitä yhteiseen hyvään? Jos hän jotakin osasi, niin pidätellä ja hillitä itsensä loppuun saakka, vaikkei hänen senhetkinen tilansa puhunutkaan sen väitteen puolesta. Toisen nautinto oli tärkeää. Cassien nautinto oli tärkeää.
"Cass", hän sanoi toistamiseen, veti toisen lähelleen niillä voimilla jotka olivat äskeisestä käsittelystä jääneet jäljelle, ja painoi huulensa toisen huulille. Hän saattoi edelleen maistaa itsensä Cassien suussa, mutta sillä ei ollut merkitystä, kun keho ja mieli janosivat lisää kosketusta pakollisesta keskeytyksestä huolimatta. Nyt oli Cassien vuoro, ja sen Damien teki kehonkielellään selväksi.

[loveliina]

Toisen sormet kiertyivät takaisin Cassien hiuksiin ja vetivät varoittavasti pojan päätä kauemmas Damienin kehosta, joka oli muuttunut hyvin, hyvin jäykäksi. Cassie tajusi perääntyä ja avasi sulkeutuneet silmänsä varmistamaan toisen kasvoilta, että ei ollut tehnyt mitään väärin. Damienin katseeseen vastaavat silmät paljastivat, että ei Cassie ei ollut tehnyt muuta väärää kuin ehkä melkein ollut lopettamatta ajoissa, mutta se nyt oli pieni huoli. Pienin kaikista. Pääasia oli, että Damien keho oli käynyt laukeamisen rajalla tai jossain lähellä ja selviytynyt voittajana - jos se, ettei lauennut oli nyt voitto sinänsä. Poika kuuli oman nimensä karkaavan toisen huulilta henkäyksenä, ja se nosti kevyen hymyn pojan kasvoille pyyhkien viimeisen pienen hämmennyksen pois tietämättömiin. Tuntui hyvältä kuulla Damienin sanovan juuri Cassien nimi, vaikka kenen muunkaan nimeä toinen olisi huokaissut? Mutta se aina teki selvemmäksi pojalle, että Damien ei ihan oikeasti ajatellut ketään muuta, tai paennut tilannetta johonkin unelmaan, vaan Cassieen.

Damien toisti Cassien nimen uudestaan vahvistaen pojan oloa siitä, että oli erityinen toiselle, että Cassie riitti sellaisenaan. Toinen haparoi Cassieta nousemaan takaisin ylemmäs keholla, eikä poika vastustellut vaan nousi vapaaehtoisena takaisin, vastaanottamaan suudelman. Pojan keho painui helposti ja nopeasti takaisin kiinni Damieniin, aivan kuin sen olisi ollut mahdotonta pysyä erossa yhtään pitempään. Aivan kuin jokin elämää suurempi, mystinen voima olisi pakottanut Cassien painautumaan lähemmäs Damienia, ja oli suorastaan rikos olla näinkin kauan erossa toisen kosketuksista ja huulista. Cassie halusi syventää suudelmaa eikä voinut olla huulillaan ahnettimatta toisen tuttua makua sen sekoittuessa kiihkeään hengitykseen ja silkkaan himoon, kaikkeen siihen hyvään, kauniiseen ja todelliseen, mistä hetki koostui. Jos Cassie olisi ehtinyt ajattelemaan, tämä olisi tajunnut miten vaikea tälle oli käsittää kaiken tämän olevan totta. Terävöityneet aistit kuitenkin rekisteröivät kaiken ympäröivän ja pakottivat Cassien uskomaan. Damien oli todella siinä, eikä ollut menossa pois.

Cassie vetäytyi pitkittyneestä suudelmasta muutaman ratkaisevan sentin puolikkaan verran jääden kuitenkin hetkeksi painamaan otsansa vasten Damienin otsaa tuntien toisen hiostuneen ihon vasten omaa hiostunutta ihoaan, hengittäen raskaasti. Tämän keho halusi Damienia, enemmän kuin mitään maailmassa. Cassie ei tuntenut väsymystä, nälkää tai janoa, vain lakkaamatonta himoa Damienia kohtaan. Ja himoon oli sekoittuneena muitakin, paljon muitakin erilaisia tunteita, joita ilman halu ei ehkä olisi ollut niin pakottava. Mutta Cassie halusi, halusi niin paljon, Damienia eikä tyytyisi enää kenenkään muuhun. Se olisi lopun maailman tappio.
"Miten... päin?" Cassie pakottautui kysymään yhä hengästyneenä kaikesta tästä hapenpuutteesta ja Damienin huumaavasta tuoksusta. Tämän ei tarvinnut käyttää kovaa äänenvoimakkuutta, huulten välissä ei ollut tuskin kahta senttiä, ja Damienin oli pakko kuulla pienikin huokaus. Pojan keho ja ääni huokuivat odottamattomuuttaan, kärsimättömyyttään ja Cass vain niin polttavasti tahtoi päästä itse asiaan.

[Agitha]

//Mä oikeesti toivon ettei kukaa seuraa näitä pelejä. :,D Alitan itteni jatkuvasti. Tosin oon varma että AINAKI Bubble stalkkailee...//

Damien ahnehti Cassia huulillaan, kuten toinenkin ahnehti häntä. Ennenaikaisen laukeamisen ollessa poissa luvuissa ainakin toistaiseksi hän rentoutui taas, mutta ei voinut mitään nivusissaan sykkivälle tyydyttämättömälle himolle ja sille pakottavalle tunteelle saada tyydytys. Jokin osa hänessä oli iloinen, että se tunne, himo, halu, nautinto, ei ollut vielä ohi, mutta toinen osa toivoi, ettei kidutusta tarvitsisi enää pitkittää. Sillä kidutusta se oli, kun tiesi käyneensä lähellä jotain ihanaa ja täydellistä, biologisesti ja hedonistisesti ajateltuna elämän tarkoitusta, jääden siitä kuitenkin hiuskarvan verran paitsi.
Seksin aikana oli kahdenlaista kidutusta. Toinen oli sitä, jonka Damien oli kokenut maatessaan miehen kanssa ensi kerran, ja muutamia kertoja sen jälkeen. Toinen taas liittyi siihen tekniikkaan, jota Damien hyödynsi uhriensa kanssa. Niistä kahdesta jälkimmäisenä mainittu oli julmempi, pakotti enemmän reaktioita irti ihmisistä ja nöyryytti ihmisiä asettamalla heidät heikkoon, haavoittuvaan asemaan, toteuttamalla jotain heidän salaisia unelmiaan melkein, muttei koskaan täysin. Ja nyt Cass teki sen saman hänelle. Ennen Damien oli ollut haavoittumaton, hänellä ei ollut ollut unelmia tai mielihaluja. Tai jos olikin, hän oli piilottanut ne hyvin, haudannut mielensä pimeimpään sopukkaan, lukinnut rautaiseen arkkuun ja hukannut avaimet. Hän oli kuvitellut, ettei mikään muuttuisi, että hänen oma maailmansa olisi järkkymätön, idioottivarma ja turvallinen. Kaikkea muuta se oli saattanut ollakin, mutta idioottivarma se ei ollut ollut. Sen todisti eräs idiootti, joka oli kävellyt sisään suoraan etuovesta, vaikka Damien vartioi tuuletuskanaviakin tunkeilijoiden varalta, räjäyttänyt paikan täysin hänen huomaamattaan, nostanut olalleen syvälle haudatun arkun, tiirikoinut rikkoutumattoman lukon auki puurolusikalla, levitellyt kauan sitten unohdetut ja kadotetut salaisuudet ympäriinsä, ja jäänyt istumaan niiden keskelle tyytyväisenä kuin ahne pukki joka oli päässyt vartioimaan kaaliplantaasia tajuamatta ollenkaan, millaiseen kultasuoneen tai paskaviemäriin oli iskenyt.
Ja siinä edellä mainittu idiootti nyt suuteli häntä, tietämättään tuhosi hänen maailmaansa korjauskelvottomaksi niin perusteellisesti, että se pitäisi rakentaa uudelleen ja paremmin. Se idiootti oli täysin tietämätön siitä kaikesta, vaikka hän hengitti samaan tahtiin Damienin kanssa, oli lähempänä häntä kuin kukaan oli mahdollisesti koskaan ollut.
Ja kysyi, että miten päin.
Se tuntui jotenkin kömpelöltä, samalla tavalla sopimattomalta kuin Damien.
Damien virnisti heikosti, ja tuhahti.
"Onko sillä vittu mitään väliä?"
Ennen kuin Cass ehti vastata mitään, hän oli vetänyt pojan lähelleen uuteen suudelmaan. He voisivat tehdä sen vaikka päällään seisten, mutta se piti tehdä nyt.

[loveliina]

Virnistys puski himon ja kiihkon peittämien kasvojen läpi Damienin sanojen painuttua mieleen ymmärrettävässä muodossa, kiihtyneellä mielellä otti oman aikansa sisäistää merkityksiä. Kerrankin Damien puhui täyttä asiaa, eikä jättänyt mitään pirullisten vihjausten varaan, joista Erkkikään ottanut loppujen lopuksi selvää. Cassie oli täysin samaa mieltä, sillä ei todella ollut vittuakaan väliä miten päin saati missä sen puoleen kaikki tapahtui, ei sillä ollut koskaan ollut, ei Cassien ja Damienin kanssa. Ei Cassie kuitenkaan kysymystään häpeillyt, vaikka se ehkä hiukan typerältä olikin saattanut kuulostaa, tällä ei vain ollut takanaan niin suurta määrää kokemusta, ei näistä asioista, ja vaikka olikin saavuttanut jonkilaisen perustason taidoissaan, ei Cass voinut tietää kysymättä, oliko sillä väliä, oliko Damienille alistuvana osapuolena. Mutta hyvä kun ei ollut, he olivat siis kuten tavallista, harvinaisen samalla sivulla, yhtä himon sokaisemia, yhtä tunteiden viemiä.

Damienin huulet panautuivat takaisin Cassien huulille uuteen suudelmaan johon Cassie vastasi yhtä innolla ja kiihkolla kuin aikaisempaankin. Se tunne oli erikoinen, mutta Cass piti siitä. Siitä kihelmöinnistä, jonka toisen huulet saivat aikaan Cassien huulilla, tämän painautuessa vielä tiukemmin lähemmäs toisen kehoa, käsien vaeltaessa Damienin kylkiä pitkin ylemmäs kosketuksen pystymättä olemaan enää kovin kevyt, vaan enemmänkin vaativa. Pojan huulet erkanivat toisen huulista, mutta painautuivat samantien iholle huulten viereen ja muutamalla suudelmalla kaulalle. Cassien keho vääntelehti, halusi enemmän, äkkiä, nopeammin. Se oli kyllästynyt odottelemaan, se tahtoi Damienia niin paljon, ettei kenestäkään saati mistään olisi ollut estelemään Cassieta. Poika siirtyi Damienin yltä, kellahti hitaasti kyljelleen toisen vierelle, yhä suudellen kiihkeästi toisen kaulaa, yrittäen parhaansa antaa tilaa Damienille hiukan liikkua parempaan asentoon, voimatta kuitenkaan liikkua liian kauaksi. Cassien keho oli vastahakoinen luopumaan Damienin kuumankostean ihon kosketuksesta, edes hetkeksi. Cassien toinen jalka hivuttautui Damienin jalkojen väliin ja koukistamalla sitä tämä pakotti Damienia kiertähtämään myös kyljelleen.

Saatuaan asennon sopivaksi, Cassien keho painautui automaattisesti lähemmäs ja toinen käsistä kiertyi toisen pojan alavatsalle ottamaan tukea samalla kun alkoi hitaasti työntyä toisen sisään, sanomatta enää mitään tai varoittamatta sen enempää - kyllä Damien nyt oli varmaan huomannut, ja himosta käheäksi kulunut ääni ei halunnut muodostaa enää sanoja, järkeviä lauseita. Cassien huulet toisen iholla irtautuivat hiukan, henkäistäkseen tahattoman kuuluvasti Damienin korvan juurella, mielihyvän ottaessa helposti taas vallan pojasta. Cassie nielaisi, ja yritti sekunnin puolikkaan saada kiinni ajatuksistaan jotka kuitenkin lensivät liian nopeaa ja liian korkealla, että niitä voisi enää saavuttaa. Tai sitten ehkä ne olivat käyneet liian hitaiksi Cassielle ja poika oli itse se, joka lensi niiden yläpuolelle. Poika nielaisi ja palasi helposti takaisin maan päälle, todellisuuteen josta ei sillä hetkellä todellakaan halunnut paeta. Cassie työntyi sisään Damieniin uudestaan, liikauttaen kätensä takaisin toisen erektiolle, joka oli jo hetken jäänyt huomiotta, tosin hetken vain. Cassien toimettomat huulet painoivat huolimattomia suudelmia toisen kaulalle, päästäen äännähdyksiä karkailemaan liiankin helposti.
"Da... mien... ", poika henkäisi pystymättä ajattelemaan mitään muuta.

[Agitha]

Damien tunsi herkistyneine aisteineen jokaisen liikahduksen ja eleen, jonka Cass hänen päällään teki vahingossa tai tarkoituksella. Lähemmäs painautuvan kehon, suudelman, joka muuttui kiihkeämmäksi ja katkonaisemmaksi suun haukkoessa happea, ja kädet, jotka vaativasti ja yksiselitteisesti kipusivat ylemmäs pitkin Damien kylkiä. Kun tunsi toisen lämpöä hohkavan ihon ja saattoi silmät avatessaan katsella toisen vartaloa sen viimeistä piirtoa myöten, oli tunnelmasta yksityisyys ja yksinäisyys täysin pois pyyhkäisty. Toinen samanlainen, nähtävissä, kosketettavissa, aistittavissa, aidosti lähellä. Damien oli aina kuvitellut, että vaikka ihmiset saattoivat olla fyysisesti lähellä toisiaan, oli jokainen kuitenkin lopulta yksin, vankina omassa ruumiissaan. Hän ei ollut valmis kumoamaan oikeana pitämäänsä maailmankatsomusta hetken huuman perusteella, mutta Cass sai hänet epäröimään ja kyseenalaistamaan itsensä. Damien, joka piti tiukasti jalkansa maassa, ja joka kieltäytyi uskomasta rakkauteen tai aitoon romantiikkaan, myönsi hyväksyvänsä sen, että ainakin hetkellisesti hän todella kuvitteli olevansa lähellä toista ihmistä, tuntevansa jotain, luottavansa.
Cass katkaisi suudelman, ja painoi huulensa Damienin suupielille ja pian kaulalle. Kärsimättömyyden saattoi aistia hänen kehostaan, mutta siihen Damienilla ei ollut mitään sanottavaa, sillä hän itse oli ylittänyt kärsivällisyyden ja kärsimättömyyden rajat jo aikoja sitten.
Damien ei viitsinyt enää vastustella Cassia edes periaatteesta, kun hänet käännettiin makaamaan kyljelleen. Tärkeintä oli saada tilanne etenemään, tarkoitti se sitten vaikka lentämään opettelemista, maailman pelastamista, tai toisen tahtoon taipumista.
Cass oli samalla aaltopituudella. Hänellä ei selvästikään ollut aikomuksia valmistella Damienia, kysellä tuntemuksia tai mielipidettä, tai pyytää edes lupaa. Mitään edellä mainituista ei tietenkään tarvittu - ne olivat vain muodollisia kohteliaisuusseikkoja siina vaiheessa kun Damien olisi ollut valmis tunkemaan Cassien hepin anukseensa vaikka omin hennoin pikku kätösin, jos niikseen tuli.
Cass painautui hänen sisäänsä suorinta tietä, ja Damien älähti kivusta. Hänen sormensa rutistivat lakanaa hieman tiukemmin, hän puri hampaitaan yhteen, mutta rentoutui ja tottui nopeaan, damienmaiseen tapaansa. Niitä pimeän puolen harrastuksien tuomia iloja, niistä oli kyse.
Damien henkäisi mielihyvästä, kun Cassien sormet etsiytyivät hänen hetkeksi hylätylle erektiolleen, ja jatkoivat sen hyväilyä. Kuuma hengitys ja satunnaiset suudelman Damienin kaulalla saivat hänet värähtämään, tehostaen Cassien käden liikkeiden tuottavaa mielihyvää ja tyydytystä. Vielä vähän, vielä vähän, Damien hoki itselleen mielessään samalla kun tunsi selvästi, ettei kestäisi edes sitä vähää.
"Cass", hän sähähti samaan aikaan kun laukesi Cassien kädelle ja punastui häpeissään. "Jatka", hän käski tai pyysi nieleskellen ohjaten kuitenkin vieraan käden pois nivusiltaan. Cassien vuorohan hän oli luvannut, niinhän se oli?

[loveliina]

Cassien keho värähteli voimakkaasti mielihyvästä, joka tuntui yksinkertaisesti paremmalta kuin mikään siinä maailmassa oli Cassielle koskaan tuntunut tähän mennessä, tai sellainen olo pojalla ainakin oli. Nautinto oli niin äärettömän huumaavaa, että Cass huomaamattaan jo kiihdytti tahtia vähemmän kontrolloidusti. Damien laukesi sähähtäen Cassien nimeä, saaden pojan kehon värähtämään vahvemmin. Cassie ei itse ollut vielä aikomassa päästää irti itsehillinnästään ja antautua nautinnosta korkeimmalle, mutta oman nimen kuuleminen sai lujaa hakkaavan sydämmen hyppäämään lyönnin yli ja hengityksen pakkautumaan jonnekkin, keuhkoihin, kurkkuun... Ulos se ei päässyt kuin katkonaisena ja pinnallisena virtana. Pojan ote löystyi Damienin miehisyydeltä toisen ohjatessa käden pois nivusiltaan, Cassie ei olisi itse varmaankaan tajunnut liikauttaakaan sitä. Pojan käsi laskeutui jonnekkin, Damienin ulkoreidelle missä sormet painautuivat takaisin ihoon. Jatka, Damien kehotti ja Cassie kyllä totteli, vaikka aivot vasta viiveellä ymmärsivät mistä oli kyse. Cassie ei olisi voinut lopettaakaan, ei nyt, tämän keho oli niin vastahakoinen ajatukselle, että painautui lähemmäs iholle pysäyttämättä liikettään. Poika yritti ynähtää jotain vastaukseksi, mutta ei ollut varma oliko ääneen sekoittunut liikaa mielihyvästä koituvaa äännähtämistä, että siitä saisi selvää sen olevan vastaus. Aivot eivät jaksaneet miettiä asiaa, sillä ei ollut väliä, se oli merkityksetön. Damien antoi Cassien jaktaa, piste. Siinä oli kaikki mitä pojan tarvitsi miettiä.

Cass ei pystynyt selittämään, miksi tämä kerta Damienin kanssa tuntui ehdottoman parhaalta toistaiseksi, miksi kaikki mielihyvä ja nautinto tuntui normaalia paremmalta, normaalinkin ollessa jo äärettömän hyvä. Parempi. Paras. Johtuiko kaikki siitä, että he olivat pitäneet viikon väliä toisistaan (tai Cassie Damienista)? Vai, että tämä oli sovintoseksiä? Vai, että se mitä oli aiemmin päivällä sanottu... Mitä oli tunnustettu, paljastettu... Että se teki tilanteesta erilaisen? Että pienet, maailman mittakaavassa merkityksettömät sanat, saivat tälläisen vaikutuksen aikaan? Että Damien piti Cassiesta, tai jotain. Että toinen olisi valmis yrittämään, ja että he olisivat ainakin hetken, niin kauan kuin sitä kestäisi, pari, yhdessä. Poikaystävät. Cassien sydän olisi lyönyt tiuhempaan jo pelkästään ajatustensa vuoksi, puhumattakaan siitä vaikutuksesta joka Damienilla oli tämän kehoon. Joka Cassien poikaystävällä oli tämän kehoon.

Cassie painui syvemmälle harkitsemattomammin, nopeammin tuntien pulssinsa nousevan ja itsehillintänsä katoavan. Keho vaati saada tyydytystään, vaati päästää vapaaksi sen jonkin... Jota Cass viimeisimpään olisi halunnut pidätellä sisällään. Mutta poika oli heikko nautinnon alla, teki mitä vain, jotta saisi sen mikä tälle kuului, täyden tyydytyksen. Nyt.
Pojan kiihtynyt hengitys katkesi kokonaan hetkeksi, tämän antaessa itsensä laueta ja hetkeä seurasi jollain tapaa helpottunut äännähdys mielihyvää ja täyttymystä. Pojan toinen käsi tarrasi lakanaan ja toinen painoi sormiaan, kynsiään Damienin reiteen Cassien voimatta kontrolloida itseään. Jos Cassie ei olisi pakolla pitänyt itseään edes näin, jotenkin paikallaan, poika ei tiennyt mitä olisi tapahtunut. Ajatukset peseytyivät hetkeksi täysin pois ja ainoa ääni jonka tämä rekisteröi oli korvissa jyskyttävä veri.

Pojan ote lakanasta ja Damienin ihosta hellitti, ja tämä veti lantiotaan kauemmas vetäytyen ulos toisesta. Siinä olikin sen päivän voiman puristelut, sillä Cass tunsi itsensä niin heikoksi ja voimattomaksi, että olisi aivan hyvin voinut vain jäädä makaamaan siihen loppu päiväksi, vaikka kello ei varmaan ollut vielä mitään. Pojan keho valahti veltoksi, mutta painautui heikosti takaisin toisen iholle. Hengittäen raskaasti Cassie antoi otsansa kiehnäytyä toisen hiuksiin, ja huulet painoivat niskan iholle kevyen suudelman.
"Damien mä..." Cassie aloitti käheällä äänellä, mutta yllättyi itsekin vaikenemiseen saakka yhtäkkiä kehon vallinneesta tarpeesta päästä muutaman valikoidun sanan huuliltaan. Mitä Cass oli aikonut tunnustaa... Jotain vielä enemmän kuin sen mitä oli jo sanottu? Juuri nyt kun kaikki oli jo täydellistä? Ei, ei, ei. Cassie ei pilaisi tätä, ei nyt, ei pelottamalla toista tiehensä. Ei tunnustamalla palavaa rakkau-, ei, ei siis sanomalla yhtään mitään. Cassie ei olisi voinut olla enemmän alasti toisen edessä, sanan jokaisessa merkityksessä, ja vaikka se tunne joka oli kyllä erityisen selvä pojalle tällä kyseisellä hetkellä tahtoi päästä kapuamaan huulilta ulos asti, Cassie sai itsensä vain vaivoin vaihtamaan aihetta.
"Jos me koskaan riidellään, riidellään vaan sovintoseksin takia", poika päättikin henkäistä virnistäen kevyesti.

[Agitha]

Damien tunsi Cassien kynsien painautuvan ihoonsa tämän kehon jäykistyessä ja kiemurrellessa orgasmin rajalla. Vaikkei Damien vieläkään ollut kovin paljoa toista parempi kiihtyneinen hengityksineen ja raukeine kehoineen, sai Cassien kiihtynyt, voimakas reaktoi pienen hymyn nousemaan hänen huulilleen. Cass piti siitä. Cass nautti siitä. Cass nautti Damienista, Damien oli kykeneväinen saamaan hänet tuntevaan sellaista mielihyvää, joka sai kehon reagoimaan vaistovaraisesti, hallitsemattomasti, intohimoisesti. Damien oli tarjonnut nautintoa sellaiselle ihmiselle, jota hän halusi miellyttää. Vain Cassielle.
Kun Cass laukesi, Damien äännähti itsekin, vaikkakin hieman vaimeammin kuin toinen. Osittain se johtui heidän välillään jaetusta mielihyvästä, yhteisestä kokemuksesta, siitä kummallisesta hetkestä, jolloin saattoi lähes aistia toisen tuntemukset ominaan.
Oli miellyttävää tuntea Cassien kehon jännittyvän, ja sitten hiljalleen rentoutuvan niin veteläksi, kuin vain mahdollista. Kuvitella toisen kokevan sitä samaa mielihyvää, jota Damien oli tuntenut hetki sitten. Ei van orgasmia ja sen jälkimaininkeja, vaan myös sitä tunnetta, joka oli saanut Damienin pelkäämään, häpeämään, punastumaan kuin puhtoinen neitsyt. Niin epävarmaksi kuin hän oli itsensä tuntenutkin, niin paljon kuin hän oli itsekurin pettämistä pelännytkin, oli se sen arvoista. Damien piti edelleen hallitsemisesta, vaikuttamisesta, aiheuttamisesta. Oikeastaan hän ei olisi halunnut luopua siitä vallan tunteesta, kun hän sai ihmisen reagoimaan häneen niin voimakkaasti. Kun Toisen ihmisen maailma on täynnä pelkkää Damienia, ja kun Damien silti saattoi miettiä illallista samalla, kun sai häpeilemään, punastumaan, haluamaan lisää. Silloin hän oli voittaja, omisti toisen ihmisen täysin hetkellisesti, vaikkei häntä itseään voitu omistaa.
Mutta Cass...
Cassien kanssa tilanne oli erilainen. Hän ei tahtonut Cassien muuttuvan hänen uhrikseen, hänen sätkynukekseen tuottamaan mielihyvää hänelle. Cassien kuului olla Cassie.
Tämä oivallus sai Damienin hyvin hämilleen, mutta hänen mielenkiintoiseksi ja yllättäväksi käynyt ajatusketjunsa katkesi siihen, kun Cass vetäytyi pois hänen sisältään. Damien tunsi, kuinka Cass unohtui makaamaan hänen taakseen. Hän tunsi toisen hengityksen ja kevyen suudelman niskassaan, ja entinen muisti sitoutumiskammoisesta pakokauhusta palautui hänen mieleensä.
Hetkeksi hän jäykistyi melkein kuin noustakseen ylös, mutta rentoutui sitten. Ajatus poistumisesta oli tuntunut epämiellyttävältä, eikä kuherteleminen tuntunutkaan kovin huonolta idealta. Oliko Damien oikeasti...? Cassieen...? Miksi ihmeessä...?
Cass aikoi sanoa jotain, mutta pysyi kuitenkin vaitsi. Damien ei sanonut mitään, mutta jäi odottamaan, että Cass puhuisi. Toisella oli selvästi jotain sanottavaa, olihan hän juuri alkanut puhumaan.
Kuullessaan toisen pojan tärkeän sanottavan Damien naurahti.
"Tottakai. Mitä vain seksin vuoksi", hän vastasi hieman välttelevään tapaan, joka johtui hänen omista ajatuksistaan johtuvasta hämmennyksestä. Vanha vaisto kehoitti häntä kuittaamaan kaiken kuivalla huumorilla, mutta hän oli luvannut yrittää tosissaan. Hän... halusi yrittää.
"Cass..." hän mutisi hiljaa. "Olen... iloinen."
Sekin oli tunnustuksena liikaa pojalle, joka ei koskaan tunnustanut mitään, ja hän hautasi kasvonsa tyynyyn peittääkseen nolostuneen ilmeensä.

[loveliina]

Cassie nyökkäsi virnistäen ja hyväksyvästi Damienin sanoille, mitä vain seksin vuoksi. Pojan kasvot kiehnäytyivät lähemmäksi Damienia, sukelsivat hiuksiin, huulet korvan vierelle. Damien... tuoksui niin ihanasti Damienilta, että Cassie mielellään antoi hetken kulua ohi vain vetäen keuhkonsa täyteen damienilmaa, antoi ajatuksensa vaeltaa damienmaailmassa, maaten Damienin vierellä. Ah. Huulet vetäytyivät pakostakin hymyyn, eikä Cassiella ollut paljon vastaan sanottavaa. Ei sillä, että poika olisi halunnutkaan vastaan taistella, näin oli hyvä ja parempi ja parhain kaikesta ja kaikista. Ime tätä maailma, Damien oli Cassien ja kaikki oli hyvin. Euforinen mielentila saattoi puoliksi johtua kehossa vielä viipyilevästä mielihyvästä, mutta suurimman osan siitä aiheutti eräs tietty pellavapäinen poika, joka makasi rauhassa siinä karkaamatta minnekään. Sellainen poika jonka nimi kuulosti demonilta ja joka punastui aina, kun paljasti jotain... jotain sellaista, mitä Cassien sydän tahtoi kuulla. Cassien sydämen korvat olivat tosin nirsot, kaikki puolivillaiset tunnustukset eivät aina menneet läpi, mutta yleensä se tajusi kyllä silti oliko puhuja sanonut sanansa vilpittömästi ja todellisuudessa tarkoittanut joillakin pienillä tyhmillä huonosti valituilla sanoilla, jotka periaatteessa voisi tulkita lievemmälläkin tasolla, jotain suurempaa ja ylevää. Damien oli juuri sellainen, tämä voisi kutsua Cassieta haisevaksi läjäksi koiranulostetta, mutta Cassien sydän kyllä silti tietäisi, mitä toinen oikeasti tarkoitti. Ja se oli tavallisesti jotain hyvin... söpöä.

Damien lausui Cassien nimen äänensävyllä josta poika tajusi kuunnella tarkkaavaisemmin, se oli omalla tavallaan vakavampi ja sisäänpäin vedetympi, mutina, toista kuin edelliset sanat. Damien sanoi.. Damien sanoi olevansa iloinen. Iloinen. Cassien vuoksi? Tilanteen vuoksi? Kaiken sen vuoksi, miksi Cassiekin oli iloinen? Pyh pah! Iloinen ei todellakaan riittänyt kuvaamaan sitä, mitä Cassie tunsi, ja Damien oli iloinen? Ai miten oli? Cassie virnisti hiukan pahaenteisesti itsekseen ja kiersi kätensä Damienin takaa tämän paljaalle rintakehälle.
"Ai vai iloinen?" tämä henkäisi toisen korvaan äänensävyllä, josta kyllä kuuli ettei tämän tunteita ollut loukattu. Cassie vain.. Halusi leikkiä.
"Sinuna olisin kyllä vähän enemmänkin kuin iloinen", poika kuiskasi toisen korvaan virnistäen. Pojan käsi rintakehällä nousi hivuttautuen toisen tyynyyn haudattujen kasvojen leuan alle, napaten siitä ja pakottaen kevyellä liikkeellä toisen kääntämään päänsä Cassien suuntaan.

"Koska minä ainakin olen aivan helvetin iloinen", Cassie sanoi virnistäen ja painoi suudelman toisen huulille, lähinnä leikkisästi, ei ehdotuksena uusintakierrokselle. Cassie oli kumartuneena Damienin olan yli, ja piteli toisen kasvoja sopivasti, että sai melko vaivattomasti huulensa toisen huulille. Pojan tunnustusta ei kyllä voinut enää pitää minkäänlaisena tunnustuksena, se huokui ja hehkui Cassiesta varmaan kilometrien päähän, olisi ohjannut vaikka miljoona viisasta miestä aavikon läpi. Sillä Cass oli, kyllä vain, aivan järkyttävän iloinen. Koska Damien. Koska siinä. Koska oli.
Cassie erkani suudelmasta, mutta ei vielä päästänyt toisen kasvoja otteestaan. Poika katsoi toista suoraan silmiin hetken idioottimaisen autuaan onnellisena. Poika painoi vielätoisen, lyhyemmän ja kevyemmän suudelman Damienin huulille, kunnes antoi päänsä laskeutua takaisin tyynylleen, kasvojen kiehnäytyä toisen hiuksiin, ja kätensä päästää Damienin kasvot vapaiksi ja kiertyä kevyesti takaisin jonnekin rintakehän tienoille.
"Kiva sää tänään", Cassie nyökkäili virnuillen, aivan kuin aiheenvaihto olisi ollut luonnollisin asia tehdä siinä vaiheessa. Ja ehkä se olikin? Damien ei aina vaikuttanut siltä, että halusi jakaa sydämensä saloja ikuisuuksiin, joten keskustelun tahallinen vaihto johonkin... kevyempään? saattoi ehkä auttaa. Ehkä. Tai sitten Cassie oli idiootti. Sitäkin sattui.