I really want you to really want me

[Agitha]

Damien aisti, kuinka Cassien ego paisui, ja alkoi viemään tilaa hänen omaltaan. Hän oli kyllä myöntänyt itselleen, että joissakin tilanteissa Cassie osasi ottaa ohjat käsiinsä ja hämmästyttää vauhdillaan jopa Damienia, mutta sellainen käytös seksin ulkopuolella... Sellainen ei tullut kuuloonkaan. Tokihan Damien oli sattunut huokaamaan Cassien nimen muutamaan kertaa, tullut ennen aikojaan vaudikkaasti kuin tykin kuula, ja nauttinut heidän seksuaalisesta kanssakäymisestään ehkä liikaakin, mutta se ei tarkoittanut, että Cass saisi kiskottua hänestä ulos lempeitä sanoja, jos hänen suunsa oli hänen napansa yläpuolella.
Vaikka Damienin keho terästäytyi Cassien painautuessa lähemmäs, tunsi tutun ihon omaansa vasten, saattoi aistia pienimmäkin liikahduksen toisessa, hän ei suostunut punastelemaan tai hymisemään kuin mikäkin pikku-uke. Hän ei edes ollut mikään uke, hitto vie!
"Olen pahoillani Cass- Valehtelin sinulle", hän sanoi vakavana. "Oikeasti olen hirvittävän surullinen."
Vaikka sanat lausuttiin vakavasti, paistoi niistä läpi tietty leikillisyys. Jo tilanne itsessään paljasti, eleistä ja ilmeestä puhumattakaan, että hetkestä oli surumielisyys kaukana. Hän oli kuitenkin tehnyt tarpeeksi noloja paljastuksia siltä päivältä, eikä häneltä liiennyt enempää myönnytyksiä.
Cassien sormet kiipesivät leikkisästi Damienin rintakehälle, mikä teki asennosta vielä hieman aimempaakin intiimimmäkin. Kuullessaan Cassien matalan muminan lähellä korvaansa Damien värähti huomaamattomasti, ja nielaisi niin hiljaa kuin kykeni. Vaikka hän oli vasta äsken harrastanut hyvää seksiä ensimmäistä kertaa viikkoon, hänen kehonsa reagoi jo pelkästään Cassien läsnäoloon. Se oli vierasta, ja vierasta ja jollain kierolla tavalla ihanaa.
Cass käänsi Damienin kasvoja niin, että kykeni painamaan niille pienen, naurettavan romanttisen suudelman.
"Helvetin iloinen?" Damien toisti hymyillen hyvillään siitä, että myös Cass tunsi iloa, eikä katumusta, surua, kipua, tai... Tai rakkautta. Ihastukseen hän uskoi kyllä, mutta rakkauteen... Sellaista ei ollut olemassakaan.
Ehkä Cass vaistosi Damienin suhtautumisen liian vakaviin sanoihin ja tekoihin, tai sitten hän oli samanlainen. Tunteista puhumista ei viety sen pitemmälle, sillä luultavasti he molemmat tyytyväisiä jo ilmaistuihin mielentiloihin. Sehän riitti mainiosti, eikö niin?
Damien kierähti ympäri, kasvot Cassieen päin. Hän virnisti vähän. Vain todellinen britti aloitti puhumalla säästä seksin jälkeen.
"Joo, melkoinen lumimyräkkä", hänkin päivitteli, vaikkei ensilunta ollut vielä edes kuulunut. "Mukava kääriytyä vällyjen väliin, kun tuulee ja tuiskuttaa."
Tätä tekosyytä hyödyntäen Damien painautui lähemmäs Cassieta ja tämän kehon lämpöä, vaikkei huoneessa mitenkään merkittävän kylmä ollutkaan.

[loveliina]

Damien kierrähti ympäri Cassien käden alla niin, että se nyt makasi rintakehän sijaan lapaluiden alla, antaen sormenpäiden koskettaa kevyesti ihoa. Damien virnisti Cassien kommentille säästä, viestittäen pojalle että aiheenvaihto oli saattanut olla oikea veto, toisen äänessä ei kyllä ollut tippakaan kaipuuta jatkaa edellistä aihetta vaan Damien tuntui helposti vaihtavan omankin puheenaiheensa säähän, tai tarkemmin mielikuvitteelliseen lumimyräkkään, jota ei paljaalla silmällä voinut erottaa syksyisen aurinkoisen päivän paistaessa ulkona. Mutta Cass ei tosiaan ollut mikään meteorologi, ei toki, ja yleensä uskoi helpostikin vähän kummalliselta kuulostavat sääennustukset - miksi Damienin havaintoa olisi pitänyt kyseenalaistaa, varsinkin kun se mitä ilmeisimmin toi mukanaan muutamia ihan mukavia etuuksia. Damien painautui lähemmäs pojan kehoa saaden Cassien hymyilemään, poika kuvitteli ulos lumimyrskyn tai vaikka Gotzillan, jos se vain saisi Damienin kuhertelemaan tämän kanssa hetken kauemmin. Sillä Cassie piti kuhertelemisesta... tai Damienin kanssa kuhertelemisesta. Tai... Sana kuherrella tuntui pojasta hiukan kömpelöltä, mutta se kuvasi parhaiten, Cassie halusi vain olla ja pitää toista lähellään. Ehkä antaa suudelman tai pari.
"Toivottavasti ei jäädä lumen saartamiksi", Cassie kommentoi kasvoillaan leikkisän huolestunut ilme. "Vaikka se Englannissa onkin aika harvinaista. Marraskuussa. Englannissa", poika jatkoi tuoden esiin todennäköisyyden, jolla he tuskin jäisivät. Mutta ei Cassie vastaan panisi, jos Damienin pitäisi leiriytyä pojan huoneeseen pidemmäksi aikaa. Joshilla saattaisi olla jotain asiaan sanottavaa, mutta pyh pah. Se olisi sen ajan murhe.

"Törkeän huonot eristeet tässä koulussa", Cassie virnisti antaen kätensä kiertyä vahvemmin toisen selän taa ja painautuen lähemmäs, hakien lämpöä Damienin ruumiista, vaikka ei, Cassiella ei ollut kylmä. Jos jotain tällä oli, niin kuuma, mutta ihan vain saadakseen olla lähempänä Damienia, poika ei välittänyt. Ihan sama vaikka tällä olisi hiostavan kuuma, sitten jos ja kun Damien hetkeksi tai pariksi lähtisi, kaduttaisi tätä, jos aikaa olisi tuhlattu, koska oli kuuma. Totta helvetissä Cassie painautui lähemmäs. Kuuma voisi aina muuttua polttavan kuumaksi, ja tässä tapauksessa se ei haitannut laisinkaan.
"Onneksi voi aina turvautua perinteiseen ruumiinlämpöön, jos koulu epäonnistuu pitämään lämmityksen yllä", poika jatkoi alkoen itsekin jo miettiä, missä vaiheessa juttu alkaisi mennä yli. Ehkä nyt? Ehkä nyt kannattaisi vaihtaa aihetta...

"Hei Damien..." poika aloitti, äänessään uuden aiheen maku ja ehkä hiukkanen epävarmuutta. Oli itseasiassa eräs asia, mitä Cassie halusi... Damienilta. Se ei niinkään ollut sen kaltainen toive, seksuaalinen, minkälaisia toinen kyllä tyrkytti enemmän kuin tarpeeksi, mutta enemmän... Sellainen... Erilainen. Tavallinen ihmiselle joka seurusteli. Ja pojathan seurustelivat, eivätkö? Joten oli täysin luonnollista Cassielta kysyä... Kysyä Damienilta.
"Haluaisitsä joskus.. öö.." tämä aloitti ja tunsi epämiellyttävän ja aivan omituisen jännityksen iskevän mieleen. "Lähteä vaikka.. leffaan, tai jotain?"
Oli täysin naurettavaa, että pojan tarvitsi kääntää katseensa jonnekkin kauas, pois toisen kasvoilta kysyessään Damienia.. no.. Ulos. Cassie halusi Damienin kanssa treffeille. Oikeille treffeille. Joille seurustelevat parit menivät. Leffaan. Pitivät toisia käsistä ja elokuvateatterin pimeyden turvin saattoivat painaa toistensa huulille muutaman suudelman. Täysin luonnollista, olihan?

[Agitha]

"Lunta tulee kyllä aika paljon, mutta kyllä sitä saa jonkin aikaa odotella, ettei ovea saa enää auki", Damien arvioi vilkaisten huoneen ikkunasta ulos huomatakseen sään olevan mitä mainioin. Ulkona oli koleaa ja puut sekä maa olivat tummia ja paljaita, mutta pakkasta oli tuskin öisin, saati sitten päivällä.
"Myös minä olen huomannut, että täällä ei ole kovin hyviä äänieristeitä. Eteenkään tässä huoneessa. Hirvesti meteliä, vaikka huoneessa on vain kaksi ihmistä. Mitenhän se on mahdollista?" Damien piti lyhyen pohtimistauon. "Voi Cass, olet niin äänekäs sängyssä!"
Leikkimielinen syytös hieman epäreilu, sillä hän oli ollut sillä kertaa vähintään yhtä paha ja äänekäs kuin Cassie yleensä.

Ennen kuin heidän hölmö tyhjänpäiväinen rupattelunsa ehti saada pitkästyttävän muodon, Cass vaihtoi aihetta. Damien ymmärsi keskustelun sävyn muuttuneen astetta raskaammaksi (vaikkei vielä kovin vakavaksi), joten hän päätti unohtaa ulkona riehuvan lumimysrkyn ja paloauton lailla nautinnosta huutavan Cassien.
Elokuviin? Tarvitsiko sitä edes kysyä? Cass näytti siltä, että saattaisi kosia häntä hetkenä minä hyvänsä, vaikka puhe oli vain elokuvista. Pelottavaa. Pelottavaa ja söpöä.
"No joo, heti kun on rahaa", Damien vastasi suoraan koristelematta sanojaan ihmeemmin. "Tai vaikka nyt, jos sinä tarjoat."
Damien ei käynyt kovinkaan paljon treffeillä sillä tavalla, kuten normaalit ihmiset. Hänen treffiensä ainoa tarkoitus päättyä hyvään seksiin kulloisenkin seuralaisen kanssa, ja kadulla käveleminen, viiden tähden ravintolassa syöminen, nähtävyyksien katseleminen olivat kaikki yhtä suurta esileikkiä. Silloinkaan, kun häntä haluttiin tavata ilman seksiä, Damien ei ollut oma itsensä. Silloin hän oli hauska ja miellyttävä somiste, näyttelyesine, jota oli mukava kantaa mukana. Toisin sanoen ulkona käyminen ilman likaista peliä ja taka-ajatuksia oli hänelle vieras käsite.
"Eli joo", Damien selvensi vielä. "Valitse sinä elokuva, olen kaikkiruokainen niiden suhteen."
Damien-raukalla ei ollut aavistustakaan, että häntä oltiin juuri pyydetty ulos täydestä sydämestä. Hän oletti olevansa lähdössä elokuviin (ei treffeille), sillä setelinippu ei ollut vilahtanut ja Cass sai häneltä muutenkin niin paljon persettä kuin haluisi.

[loveliina]

Cassien sydän hypähti, Damienin muitta mutkitta myöntyessä lähtemään, heti kun saisi rahaa. Toteamus herätti Cassiessa kaksi räjähdysmäisen nopeaa ajatusketjua. Toisen pysyessä voitonriemuisen euforisena, toinen olikin väriltään hyvin synkkä. Sitten kun Damien saisi rahaa. Raha. Mistä Damien sai rahaa taisi olla se juuri samainen keino, jolla Cassie ei todellakaan halunnut toisen hankkivan elantoaan. Cassien huulille nopeaa yritti muodostua vastalausetta, mutta mutta mutta:a, mutta Damien ehti ensin. Vaikka heti, jos Cassie tarjoaisi. No se kuulosti paremmalta, ja sai pojan kasvot (joilla oli ehtinyt vierailla monta erilaista tunnetilaa viimeisen viiden sekunnin sisään) pehmenemään, ja muodostamaan lämpimän, onnellisen hymyn. Kyllä, aivan kuin Damien olisi juuri suostunut hänen morsiammekseen, jos sitä mietit.
"Totta kai mä tarjoan", Cassie julisti vahvalla ja vakaalla äänellä, ja tämän olemus hehkui riemuaan. Näin sitä oltiin, ihan yks kaks vain pyydetty ja saatu treffit. Erittäin asiallista.

Damien selvensi vielä suostuneensa, saaden Cassien virneen - jos mahdollista - levenemään entisestään.
"Hienoa", poika nyökkäsi. "Käykö... Vaikka... Ens torstai?" Cassie ehdotti aivan muina miehinä, heittäen päivämäärän ilmaan kuin se olisi mikä tahansa päivä, niinkuin se toki olikin, vielä toistaiseksi. Kohta siitä tulisi Cassien ja Damienin ensimmäisien treffien päivämäärä ja tästä syystä erittäin erityinen. Torstai ei ehkä ollut romanttisin päivä viikosta, mutta busseja kulki koululta kaupunkiin vain tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin, eikä siinä ollut oikein vastaan mukisemista. Toki oli aina taksit ja omat jalat, mutta kummassakaan vaihtoehdossa ei ollut sitä samanlaista hohtoa kuin julkisessa bussissa. Ah. Ja torstai vaikutti yvältä siinäkin suhteessa, että Cassie ei halunnut vaikuttaa turhan ylimalkaisen innokkaalta ja sopia treffit heti tiistaille, mutta lauantai oli aivan liian pitkän ajan päässä. Torstai oli sopiva, hyvä. Ja niin kauan kuin Cassie maksaisi, tällä oli ainakin mielestään päätäntävalta.

"Jos mä katon mitä siellä menee, ja valkkaan jonku hyvän", poika ehdotti hymyillen toiselle, tuoden itse mielestään varsin hyvin selville, että ei toki ollut menossa elokuviin elokuvan takia, vaan yksinomaan seuran. Eikä kenen tahansa seuran, vaan vain ja ainoastaan Damienin.
"Ja lähetän sulle jotain viestiä, että missä ja millon. Jos mä nyt voin luottaa siihen, että yksikään mun viesti saapuu perille...?" tämä kysyi äänessä todellista närkästyneisyyttä Damienin puhelin-politiikkaa kohtaan, mutta kasvoilla vielä se viipyilevä virnistys.

//oikeesti anteeksi ::::::::::D mä nyt käytän tän kello on kolme yöllä kortin ja että tuo toinen alotus on pipppp--pitkä ja selvempi ja anteeksi aasaadsdsadfd ::::::D///

[Agitha]

"Odotas, katson kalenteristani", Damien ilmoitti laiskasti ja kierähti selälleen. Hän selasi näkymätöntä almanakkaa kädessään, ja hymähti sitten hyväksyvästi.
"Olet onnekas, torstai käy oikein hyvin."
Todellisuudessa Damienin kalenteri oli suunnilleen yhtä tyhjä kuin hänen kämmenensäkin. Hän kuului niihin Saint Walden'sin oppilaisiin, jotka eivät laskeneet koulua merkittäväksi menoksi. He olivat harvapäinen, mutta sitäkin ärsyttävämpi joukko.
Edelleen laiskasti ja raukeasti liikkuen Damien kääntyi nyt makaamaan vatsalleeen, ja rohmusi samalla hieman enemmän peittoa itselleen. Seksin jälkeen makuuhuoneessa päti viidakon laki, ja nopeimmat vievät hitaampien peitot. Se oli kurjaa Cassien kannalta, etenkin kun ulkona oli niin kylmä, että luntakin satoi.
"Mikä vaan leffa käy. Ja koitan katsoa kännykkään ennen torstaita", hän vastasi tietäen varsin hyvin, kuinka hänen puhelinriippumaton elämäntapansa ärsytti Cassieta, jolle puhelin oli tärkein rakastaja heti Damienin jälkeen. Se sai tulla hyvän matkaa Damienin perässä, tai hän eliminoisi sen lopullisesti. Kännykkä oli edelleen hänen farkkujensa takataskussa, ja itsekeen hymyillen hän muisteli sitä rusahtavaa ääntä jonka puhelin oli päästänyt jäädessään hänen takamuksensa ja lattian väliin. Jos hyvin oli käynyt, hän oli juuri eliminoinut pahimman kilpailijansa...
Kyllä, oli täysin normaalia tuntea mustasukkaisuutta ja kostonhimoa puhelinta kohtaan. Kuinka monta kertaa Cass olikaan käyttänyt sitä tekosyynä paetakseen tukalasta tilanteesta... Ehkä puhelin voisi unohtua Damienin farkkujen taskuun viikoksi tai pariksi, käydä pesukoneessa ja poikien liikuntatunnilla ja palata vasta sitten laillisen omistajansa luokse. Silloin Cassiekin joutuisi ilmoittamaan elokuvan ajankohdan kasvotusten, ja Damien ei välttämättä unohtaisi sitä.
Mikään ei paljastanut hänen kiertoutuneita mietteitään Cassielle, ellei sitten ilkeä pieni hymy hänen suupielessään.
"Taidan ottaa torkut. Herätä minut iltapalalle", Damien ilmoitti hieman epäselvästi mutisten, ja sulki silmänsä. Seksin jälkeinen raukeus pakotti hänet lepäämään, ja kuinka Cass selviäisi hereillä iltapalaan saakka... No, se olisi hänen ongelmansa.
Kului vain hetki, Damienin hiljaisen hengityksen korvasi vaimea tuhina. Tahallaan tai tahattomasti, valveilla tai unessa, hän käpertyi Cassien kainaloon ja nukahti niille sijoilleen.

//Dami out.//