Kanaa ja sämpyläkeittoa

[Agitha]

Hän katsoi kulhoa Ephramin käsissä hetken. Kun Ephram ei liikahtanutkaan, Emily muisti, että hänen piti jatkaa neuvomista.
"Yksi desi", hän lisäsi. "Ja lämmintä." Hän mietti hetken, miten voisi selittää Ephramille, minkä lämpöistä veden piti olla. Veden piti olla juuri oikean lämpöistä, koska hiiva tulisi siihen. Emily tiesi, että hiiva oli elävää, ja hän halusi, että vesi olisi juuri sellaista, kuin hiiva halusi. Sitten taikinasta tulisi hyvä.
Hän kohotti oikean kätensä, ja laski sen Ephramin vasemman käden päälle. Hän piti sitä siinä hetken.
"Veden pitää olla käden lämpöistä", hän selitti.
Emily kääntyi taas tarvikkeiden pariin, ja haki tarvikekaapista sämpylätaikinaan tarvittavat jauhot. Hän otti tarvikerivistään desimitan, ja ryhtyi mittaamaan jouhosekoitusta huolellisesti. Hän katsoi hyvin tarkkaan, että kaikkea tuli juuri mitallisen verran. Kun jauhot olivat kulhossa, hän sekoitti ne keskenään. Sekin oli hidas prosessi, sillä Emily oli hyvin huolellinen. Hän halusi, että jauhoista muodostui tasainen ja kaunis seos. Kun hän oli valmis, hän vilkaisi Ephramia.

[Fairytaler]

Ephram vilkaisi Emilya tämän alkaessa ohjeistaa häntä lisää. Hän ei ollut edes tajunnut, että veden määrällä tai sen lämpötilalla olisi jotakin väliä, mutta arveli Emilyn tietävän mistä puhui.
"Yksi desi ja lämmintä", Ephram varmisti ja oli jo aikeissa lähteä, kun tyttö laski kätensä Ephramin kädelle. Poika hätkähti hiukan ja katsahti tyttöä hivenen yllättyneenä, mutta kääntyi sitten lähtemään, kun tämä päästi kädestä irti. Päätään pudistellen hän ohitti hihittelevät luokkatoverinsa ja asteli hanan luo.

Ephram avasi hanan hitaasti. Hän ei ollut varma. miltä kädenlämpöinen vesi tuntuisi, mutta arveli, ettei sen kuuluisi tuntua juuri miltään. Käsihän aisti lämpötilat, joten miten se voisi tuntea niin lämpimän, kuin iho itse oli? Hiukan epäröiden hän vei kätensä vesivanan alle ja piti sitä siinä, kunnes lakkasi tuntemasta nesteen virtauksen. Hän hymyili pienesti, veti kätensä pois ja mittasi sitten kulhoon desin verran vettä. Sitten hän pyyhkäisi kämmenensä nopeasti esiliinaansa ja palasi Emilyn luo.
"Tässä. Voinko auttaa?"

[Agitha]

Emily nyökäytti päätään, Kun Ephram toi hänelle hänen pyytämänsä veden. Hän otti käteensä hiivakuution, ja avasi sen hitaasti kääreistään. Hän suoritsi kääreen huolellisesti, ja asetti sen pöydän reunalle. Sitten häm alkoi murentaa hiivaa veteen pieniksi palasiksi, ja lopulti sekoitti liuosta kädellään. Vasta sitten hän saattoi vastata Ephramin kysymykseen.
"Tähän tulee porkkanaa", Emily sanoi. Hän oli hetken hiljaa. "Ja se pitää raastaa. Osaatko raastaa porkkanaa?" Kysymys ei ollut tarkoitettu sarkastiseksi vihjaukseksi Ephramin ruuanlaittotaidoista, vaan se oli vilpitön.
Muuta sanomatta Emily jatkoi taikinan valmistamista. Hän mittasi kaikki aineet erikseen omiin kulhoihinsa, ja sekoitti ne keskenään oikeassa järjestyksessä vasta sitten. Hiivakulhon kanssa hän näytti olevan erityisen varovainen. Aina kun Emily joutui koskettamaan jotain uutta ainetta, hän kävi pesemässä kätensä. Taikinan valmistaminen oli siis melko hidasta, mutta koska Emily tiesi mitä teki, eikä joutunut tarkistamaan mitään ohjeista, hän ei ollut kovin pahasti jäljessä muista. Hänen työskentelynsä vaikutti lähes automaattiselta kaikista kummallisista toimintatavoista ja rituaaleista huolimatta.

[Fairytaler]

Ephram tarkkaili Emilyn toimia ja koetti etsiä tapoja, joita voisi itsekin hyödyntää tulevaisuudessa, mutta jostain syystä Emilyn tavat tuntuivat liian rituaalinomaisilta, sillä se tuntui koostuvan miljoonasta eri palasesta. Ephram odotti suu hiukan auki hämmentyneenä, mutta heräsi sitten, kun Emily taas puhutteli häntä. Porkkana piti raastaa. Sen hän varmasti osaisi. Hän tiesi mikä oli porkkana ja luultavasti osaisi käyttää raastintakin.

Ephram kiersi Emilyn toiselle puolelle, etsi raastinta hetken ja kävi sitten pesemässä porkkanat.
"Nämä täytyy varmaan kuoria", hän mumisi itsekseen, ojentautui kahmaisemaan kuorimaveitsen käteensä hiukan matkan päästä pöydältä ja alkoi sitten vedellä sitä rauhallisin liikkein porkkanaa pitkin. Hän katseli, miten porkkanan kuoret putoilivat leikkuulaudalle ja hymyili niiden muodostaessa kevyitä kuvioita. Hän ei ollut oikeasti laittanut ruokaa koskaan ja tuntui hyvältä tajuta, ettei se ollut aivan niin vaikeaa kuin hän oli luullut.

Porkkanoiden kuoriminen tuntui kestävän kauan, mutta lopulta hän sai sen valmiiksi ja pyyhkäisi kuoret määrätietoisesti hiukan sivummalle. Sitten hän kurotti raastimen käteensä ja mietti hetken, miten päin porkkanaa pitäisi, kunnes keksi hyvän keinon ja jatkoi ruoanlaittoaan. Hetken kuluttua Ephramista tuntui, että hän kykenisi jo keskittymään johonkin muuhunkin samaan aikaan ja käänsi sitten huomionsa Emilyyn.
"Kuule, mitä sanoisit jos... aih", Ephram sanoi ensin hiljaa, mutta hänen äänensä muuttui parahdukseksi, kun hänen kätensä luiskahti sivuun porkkanasta ja hän raastoi haavan sormeensa.

[Agitha]

Emily sai taikinansa valmiiksi porkkanaraastetta lukuunottamatta, ja jäi odottamaan, että Ephram saisi työnsä tehtyä. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, odotti vain kärsivällisesti, ja tuijotti hajamielisesti ikkunasta ulos. Hän käänsi kuitenkin katseensa Ephramin suuntaan, kun Ephram puhui hänelle.
Hetken ajan Emily näytti vähän yllättyneeltä, kun Ephram joutui keskeyttämään lauseensa parahtaakseen. Ilmeisesti hän oli satuttanut sormensa raastaessaan porkkanaa. Emily tuijotti Ephramin sormea hetken.
"Oho. Verta", hän sanoi sitten. Haava ei ollut suuri, mutta se oli punainen. Sellaisiin haavoihin tarvittiin laastari.
Normaalisti oppilas olisi mennyt pyytämään laastaria opettajalta, mutta Emily kantoi omia laastareita mukanaan. Hän ei pitänyt koulun laastareista, koska ne olivat niin paksuja, että haittasivat piirtämistä ollessaan sormissa.
Sanaakaan sanomatta Emily kipaisi laukulleen, ja kaivoi sen sivutaskusta laastarin. Hän palasi se kädessään Ephramin luo, mutta ei ojentanut laastaria Ephramille. Sen sijaan hän avasi laastarin kääreistään, ja odotti, että Ephram ojentaisi sormensa.

[Fairytaler]

Ephram tuijotti hetken epäuskoisena haavaa sormessaan, ennen kuin tajusi vetää kätensä pois leikkuulaudan yltä. Emilykin näytti huomanneen tilanteen, sanoi jotakin, mitä Ephram ei ehtinyt tajuamaan ja katosi sitten laukulleen. Poika etsi katseellaan paperia tai jotakin, johon voisi haavan pyyhkiä. Hän huomasikin talouspaperirullan muutaman metrin päästä ja astui sen luo. Varovasti hän repäisi palan irti ja puristi sen sitten sormensa ympärille yrittäen tyrehdyttää vuodon. Hän pudisti päätään turhautuneena ja huomasi muutaman oppilaan katselevan häntä huvittuneena, mutta kiinnitti sitten huomionsa Emilyyn joka toi laastaria.

Ephram olisi odottanut, että Emily ojentaisi laastarin hänelle ja palaisi töihinsä, mutta tyttö oli selvästi sitä mieltä, että laittaisi sen itse paikalleen. Hitaasti Ephram irrotti paperin vasemman kätensä etusormen päältä ja ojensi sen sitten Emilyn suuntaan. Verenvuoto oli hetkeksi tyrehtynyt, vaikka haava sykkikin hiukan inhottavasti. Hän odotti että Emily laittaisi laastarin hänen sormeensa ja päätti, että hoitaisi kysymisen nyt, kun olisi tilaisuus.
"Emily, tahtoisitko tulla avajaisjuhliin minun kanssani?" Ephram kysyi hymyillen varovasti. Nyt se oli sanottu!

[Agitha]

Emily kietoi laastarin Ephramin sormen ympärille huolellisesti. Vaikka hän yleensä oli hidas ja kömpelö, hänen sormensa olivat piirtämisharrastuksen ansiosta näppärät, ja hän sai laastarin siististi paikalleen. Sitten Ephram kysyi jotain outoa.
"Juhliin?" Emily ihmetteli. Hänen kasvoillaan oli vähän yllättynyt ilme, ja suu jäi rakoselleen. Emily tiesi kyllä, mistä juhlista Ephram puhui, mutta hän ei ollut suunnitellut menevänsä. Osittain siksi, että hän ei ollut uskonut saavansa paria, koska kukaan tuskin kysyisi häntä parikseen, eikä Emily ollut kiinnostunut kysymään ketään. Emily ei tosin erityisemmin välittänyt juhlista. Hän ei pitänyt alkoholista tai tanssimisesta, eikä hän ollut sosiaalinen, eikä hän kestänyt kovia ääniäkään.
Hän jäi miettimään kysymystä hetkeksi. Kun kerran Ephram pyysi...
"Mm. Kyllä", hän vastasi oltuaan hetken mietteissään. "Milloin?"
Emily ei ollut painanut päivämäärää mieleensä, sillä se oli ollut hänelle yhdentekevä. Enää se ei ollut.
Hän jäi miettimään juhlia hetkeksi. Saikohan sinne tulla koulupuvussa? Emilylla ei ollut mitään juhliin sopivaa vaatetta. Ja mitä siellä pitäisi tehdä? Milloin sieltä voisi lähteä pois? Voisiko siellä piirtää?

[Fairytaler]

Ephram kiitti, kun Emily sai laastarin paikalleen ja hymyili hiukan.
"Juhliin", hän vahvisti hiukan hitaasti ja toivoi, ettei Emily nyt kieltäytyisi. Olisi tarpeeksi kamalaa, jos toinen ei suostuisikaan, vaan torjuisi hänet kylmästi(vaikkei Ephram uskonut, että Emily voisi tehdä mitään kovin kylmästi), mutta että tämä tekisi sen koko luokan edessä, mutta pojan pelko oli turha. Hänen sydämensä tuntui hieman hypähtävän, kun Emily antoi suostumuksensa ja hänen kasvoilleen levisi harvinainen, lämmin hymy. Sitten Emily kysyi jotakin, mihin Ephram ei ollut varautunut.
"Parin viikon päästä", hän kuitenkin vastasi mietittyään hetken.
"En muista päivämäärää, mutta kerron sen heti kun tiedän", Ephram jatkoi ja tajusi sitten, että jotakin oli jäänyt tekemättä.
"Kiitos", poika henkäisi ja hipaisi Emilyn kättä nopeasti, katsoen tätä silmiin. Sitten hän heräisi takaisin todellisuuteen ja hymähti.
"Meidän pitäisi varmaan jatkaa".

[Agitha]

Emily nyökkäsi.
"Mm. Okei", hän vastasi, ja päätti luottaa siihen, että Ephram muistaisi kertoa hänelle juhlien ajankohdan ajoissa. Hän ei pitänyt yllätyksistä tai äkkilähdöistä. Tosin Emily varmasti tekisi taustatyötä kuitenkin. Hänen oli helpompi mennä vieraisiin tilanteisiin, jos hän tiesi valmiiksi, millaista siellä tulisi olemaan. Ja ehkä hän voisi selvittää, olisiko sopivaa ottaa piirrustuslehtiö mukaan...
Emily huomasi Ephramin kosketuksen, ja katsahti kättään vähän kysyvästi. Hän ei kuitenkaan reagoinut muuten, sillä hän ei tuntoherkkyydestään huolimatta tiennyt, kuinka sellaiseen piti suhtautua. Etenkin kun hän ei tiennyt, mitä se merkisti. Oliko se tahallista vai vahinko? Jos se oli tahallista, mistä se johtui?
Kun Ephram ehdotti työskentelyn jatkamista, Emily nyökkäsi. Hän otti Ephramin raastaman porkkanaraasteen ja sekoitti sen taikinaan (jonka jälkeen hän pesi taas kätensä). Sen jälkeen hän levitti leivinliinan huolellisesti taikinakulhon päälle, ja asetti taikinan sellaiseen paikkaan, jossa uskoi sen kohoavan parhaiten. Paikan löytämiseen meni hetki.
Sitten hän muisti Ephramin. Hän kääntyi pojan puoleen.
"Tee keitto. Autan", hän lupasi. Olisi Ephramin vuoro tehdä ruokaa. He olivat ryhmä.

[Fairytaler]

Ephram jäi taas avuttomana seisomaan, kun Emily alkoi touhuta. Hän tunsi olonsa hyödyttömäksi ja keinutteli itseään varpailta kantapäille ja takaisin. Hän väänsi suutaan vinoon ja kallisti päätään mietteliäänä. Emily puuhaili innokkkaan oloisena. Ephramia huvitti, sillä hän ei ollut tehnyt juuri mitään. Toisaalta se harmitti, sillä hän olisi todellakin tahtonut oppia laittamaan ruokaa, koska ei aikonut asua ikuisesti vanhempiensa nurkissa saati sitten palvelijoiden ympäröimänä. Hän oli taas hyvää matkaa uppoamassa ajatuksiinsa, kun Emily yhtäkkiä ilmoitti hänelle, että hän saisi tehdä keiton. Epäröiden Ephram astui lähemmäs ja asettui pöydän ääreen. Ensin luultavasti pitäisi leikata ainekset. Ei kai siinä mitään. Kunhan ei vetäisi toista haavaa sormeensa.

Hitaasti, hiukan epäröiden Ephram kurotti perunat käteensä ja vilkaisi Emilya. Hänestä tuntui, että nekin olisi ensin pestävä ja kiersi sitten tytön toiselle puolelle hääräämään altaan luo.

[Agitha]

Emily arveli, että Ephram ei juuri nyt kaivannut hänen opastustaan, joten hän kääntyi taas työskentelemään. Hän otti muutaman porkkanan, odotti että Ephram siirtyi pois pesualtaan edessä, ja pesi porkkanat huolellisesti. Sitten hän vei ne takaisin leikkuulaudan luo. Hän oli asetellut leikkuulaudan ikkunalaudalle lähelle keittiötasoja, jotta hän saattoi katsella ulos samalla kun leikkasi porkkanaa. Hän leikkasi porkkanat tarkkaan. Vaikka paloista ei tullut tismalleen saman kokoisia, Emily katsoi tarkkaan, mistä kohtaa porkkanaa leikkasi. Pian porkkanat olivat viipaleina, ja hän kääntyi katsomaan Ephramia.
"Kana unohtui", hän sanoi, ja näytti melkein hätääntyneeltä. Hän oli unohtanut tehdä asiat oikeassa järjestyksessä. Emily kuristi kulmiaan, ja kävi sitten hakemassa kanan suikaleet. Jos hän olisi ollut kotona, hän olisi jo luovuttanut, sillä hän inhosi tehdä asioita väärässä järjestyksessä.
Hän ojensi kanat Ephramille, ja vilkaisi poikaa.
"Ne pitää ruskistaa äkkiä", Emily sanoi. Ehkä Ephram ehtisi korjata Emilyn virheen, jos kanat saataisiin valmistettua äkkiä.

[Fairytaler]

Ephram pesi perunoita hiukan haparoiden. Hän ei ollut tottunut sellaiseen puuhaan ja perunat lipesivät hänen käsistään tuon tuostakin ja putoilivat ilkeästi kolisten altaaseen. Hän alkoi jo kuoria perunoita, kun Emily yhtäkkiä näytti hätääntyneeltä ja sanoi kanan unohtuneen. Ephram katsoi tyttöä hiukan surullisena ja toivoi, ettei ollut nyt pilannut mitään.
"Anteeksi. En tajunnut. Minä voin tehdä sen", Ephram sanoi hiljaa ja laski puoliksi kuoritun perunan leikkuulaudalle keikkumaan iloisesti muiden kanssa. Häntä harmitti hirvittävästi, kun hän joutui jättämään asiat Emilyn hoivaan. Hän olisi tahtonut jakaa vastuun toisen kanssa, mutta se oli vaikeaa. Hän kun ei osannut tehdä mitään.

Ephram kiersi Emilyn ohitse, otti käteensä kanapaketin ja yritti muistella, mitä joku oli hänelle joskus selittänyt kanan ruskistamisesta. Hän oli nuorempana kysellyt keittäjiltä usein, miten jokin ruoka tehtiin, vaikkei ollut sen paremmin sitä opetellutkaan. Nyt hän silti muisti, että pannun piti olla levyyn nähden oikean kokoinen, pohjalle piti laittaa hieman voita ja sitten kipattiin kanat paistumaan. Liedenkin piti tietysti olla päällä. Ephram hieroi hetken naamaansa, tarttui sitten paistinpannuun, joka oli jo nostettu pöydälle, asetti sen liedelle ja väänsi levyn päälle. Hiukan hämmentyneenä hän etsi rasvapaketin käteensä, nappasi veitsellä hiukan sen sisuksista ja heitti margariinia paistinpannulle. Hän etsi nopeasti laatikoista paistinlastan ja laski sen paistinpannun reunalle. Epävarmasti hän otti kanapaketin käteensä ja punnitsi sitä hetken. Huultaan nopeasti puraisten hän veti veitsellä muutaman kevyen viillon paketin kanteen ja kippasi sisällön sitten paistinpannulle.

[Agitha]

Emily katsoi poikkeuksellisen tarkkaavaisena, kun Ephram alkoi valmistaa kanaa. Kaikki näytti menevän melko oikein, vaikka jotkin asiat Emily olisi tehnyt erilailla. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, koska tärkeintä oli saada kana valmiiksi nopeasti. Emily oli päättänyt, että keitto ei olisi pilalla vielä. Hän ei saisi antaa pakko-oireiden nousta pinnalle taas. Ei Ephramin kanssa.
Hän huomasi, että Ephram oli joutunut jättämään perunoiden kuorimisen kesken. Mitään sanomatta Emily asteli tiskialtaalle, ja jatkoi siitä, mihin Ephram oli jäänyt. Hän oli nopea ja huolellinen kuorija. Kuorittuaan yhden perunan hän pesi sen aina uudestaan, ennen kuun laski sen leikkuulaudalle. Kun kaikki perunat olivat kuorittuina ja pestyinä rivissä leikkuulaudalla, Emily vilkaisi, miten Ephram pärjäsi.
"Nyt laitetaan vesi kiehumaan", hän ilmoitti puoliksi itsekseen. Hän otti kattilan, mittasi siihen tarvittavan määrän vettä, ja laittoi sen liedelle.
Sillä aikaa, kun vesi lämpeni, hän kävi paloittelemassa perunat.
"Sitten kun vesi kiehuu, sinne laitetaan perunat ja kanat", hän mutisi leikatessaan perunoista kuutioita. Emily muisti taas, että hän oli luvannut neuvoa Ephramia.
Kun perunat olivat siisteinä palasina, Emily toi leikkuulaudan perunoineen lieden viereen. Hän tuijotti vettä tarkasti huomatakseen heti, kun se kiehui.
"Voit laittaa nuo sinne", hän sanoi sitten.

[Fairytaler]

Ephram paistoi kanaa hiukan epävarmana. Hänestä alkoi hämärästi tuntua, ettei hän tehnytkään sitä aivan oikein, vaikka Emily olisi luultavasti ohjeistanut häntä, jos jokin olisi mennyt täysin pieleen. Muutaman kerran Ephram oli vähällä heittää puolet kanoista paistinpannun reunan yli, mutta kuin ihmeen kaupalla hän onnistui pitämään ne hallinnassaan. Hän jopa uskalsi vilkaista Emilyn puuhia, kun tämä siirtyi jatkamaan hänen kesken jäänyttä perunoiden kuorimistaan. Emilyn kädet tuntuivat olevan täynnä sitä samaa ihmeellistä taitoa, joka niissä oli hänen piirtäessään. Ephramin silmät kapenivat melkein kuin mielihyvästä ja sitten hänen oli pakko taas kääntää kasvonsa työnsä puoleen.

Ephram kuunteli Emilyn harvoja ohjeita melko tarkkaavaisena ja raapaisi sitten korvaansa nopeasti, kun tämä ilmoitti, että perunat ja kanat piti laittaa veteen. Ephram ei ollut koskaan laittanut mitään kattilaan, eikä varsinkaan silloin, kun nestettä kiehui sen pohjalla ja heitteli ilmaan höyryä. Hän vilkaisi Emilya hiukan epävarmana ja käänsi sitten käyttämänsä levyn pois päältä. Jännittyneenä hän jätti ruskistamansa kanat oman onnensa nojaan paistinpannuun ja kurotti leikkuulaudan käteensä, kipatakseen perunat kattilaan. Pojan liikkeet olivat kömpelöitä ja hapuilevia, kun hän mietti hetken ja veti sitten kädellään perunat leikkuulautaa pitkin veteen. Vesi suhahti hassusti ja pojan silmät suurenivat hiukan. Sitten hän laski leikkuulaudan kädestään ja siirtyi jälleen hiukan saadakseen nostettua paistinpannun ylös. Pannu oli painava ja poika räpytteli hetken silmiään hämmennyksestä, ennen kuin älysi ottaa lastan käteensä ja alkaa nostella kanoja kattilaan. Osa putoili iloisesti ohi, mutta Ephram päätti olla välittämättä siitä. Ei aina voinut onnistua.

[Agitha]

Emily tarkisti, että Ephram sai ainekset kattilaan. Osa kanasta putosi kattilasta ohi, mutta asiasta huomauttamatta Emily poimi kananpalat liedeltä ja pisteli poskeensa. Kun kaikki näytti olevan suunnilleen oikeaoppisesti kattilassa, Emily vilkaisi Ephramia.
"Nyt sen pitää antaa olla. Siihen ei saa koskea ollenkaan", hän selitti. Keitto jäisi valmistautumaan itsekseen, ja jokin menisi pieleen, jos he puuttuisivat siihen nyt. He olivat tehneet kaiken voitavansa, ja loput olivat keiton itsensä varassa.
Emily asetti pilkotut porkkanat odottamaan vuoroaan, ja vilkaisi sitten leivinliinalla peitettyä taikinakulhoa.
"Nyt pitää tehdä nämä", hän sanoi, ja kurkisti leivinliinan alle. Taikina oli jo suurinpiirtein kohonnut. Sen olisi pitänyt nousta vielä muutamia minuutteja, mutta Emily päätti taikinan olevan valmis leivottavaksi.
Hän levitteli keittiotasolle vehnäjauhoja, ja kippasi taikinan sitten niiden päälle. Taikina oli rakenteeltaan hyvän muotoinen. Se oli pyöreä ja kiinteä, mutta pehmeä. Emily oli tyytyväinen.
"Taikinaa ei saa repiä, sitä pitää leikata", hän mutisi itsekseen, ja etsi veitsen alalaatikosta. Hän leikkasi taikinan kahteen osaan, ja sysäsi toista puolikasta Ephramia kohti. Mitään sanomatta Emily otti taas veitsen, ja leikkasi suunnilleen sämpylän kokoisen palan taikinaa. Hän alkoi pyöritellä sitä pöytää vasten tottunein ottein. Taikinapala pyörtistyi nopeasti, mutta Emily pyöritteli sitä niin kauan, että se oli täydellisen pyöreä.
"Näin", hän sanoi, ja näytti taikinapalloa Ephramille.