someone needs hug

[cardea]

Hitaasti Liza nyökäytti päätään ja huokaisi.
"Ei mun oo järkee hankkia mitään kämppääkään. Eikä mulla oo muuta paikkaa. Ei noi kaks vanhusta mua nurkissaan vapaaehtoisesti kattele", Liza totesi, vaikka ei se välttämättä totta ollut. Hänen huoltajansa olivat mukavia, mutta saivathan he hänestä rahaa. Liza odotti automaattisesti lentävänsä pihalle heti kun se rahantulo loppuisi.

Päästessään sisälle lämpimään Liza huokaisi melkein tyytyväisenä ja alkoi kaivella avaimiaan esiin. Hän löysi ne sopivasti ennen ovea ja aukaisi sen Mimosalle päästäen tämän ensin sisään. Seuraavana suuntana oli laatikko täynnä poltettuja DVD:eitä ja kaikkea muuta sälää mitä Lizalle oli kertynyt vuosien varrella. Meni kuitenkin vain hetki löytää leffat kaiken sen keskeltä ja heittää ne Mimosan sängylle.
"Niissä on vaan kansikuvat. Valitse", Liza totesi ja asetti takkinsa kaappiin. Astellessaan peilin eteen Lixa katsoi hiuksiaan, jotka olivat liian fluffyfluffy tyyliä ja piaan hänellä oli eräänlainen piikitetty letti.

[Agitha]

"Mutta entäs sitten kun valmistut täältä? Tietysti pienellä järjestelyllä saat varmasti vaikka opettajan pestin. Olen kuullut että koulu palkkaa mielellään omia oppilaitaan. Mutta silti kannattaisi olla varasuunnitelma", Mimosa sanoi. Hänen omat suunnitelmansa olivat harvinaisen selvät. Hän aikoi kirjoittaa, ja katsoa minne se johtaisi. Toinen tavoite hänellä oli löytää vakituinen kumppani ja perustaa perhe. Vaikka heti. Mimosaa ei olisi häirinnyt tulla raskaaksi, vaikkakin se olisi varmasti keskeyttänyt hänen opintonsa.

Mimosa seurasi Lizaa sisään asuntolarakennukseen, ja odotti, että Liza sai heidän huoneensa oven auki. Mimosa oli ajatuksissaan unohtanut ottaa avaimensa mukaan. Oli aika hyödyllistä, että hänellä oli seuranaan joku, joka muisti pikkuseikat. Ei tosin olisi ensimmäinen kerta, kun Mimosa menisi pyytämään vara-avaimia talonmieheltä.
Mimosa istuutui sängylleen, ja pian Liza heitti hänen viereensä pari DVD-levyä.
"Hmm..." Mimosa vastasi, kun Liza ilmoitti, että DVD-koteloissa oli vain kansilehtiset. No, ainakaan takakansi ei pääsisi spoilaamaan hänen iloaan.
Tyttö käänteli levyjä käsissään ikään kuin olisi miettinyt, kumman valitsisi. Todellisuudessa hän vain kuitenkin katseli niitä hajamielisesti.
"Montako me katsomme?" hän kysyi hetken kuluttua.

[cardea]

Naurahtaen Liza kallisti päätään ja katsoi Mimosaa hetken.
"Silloin minä lähden lontooseen tai jonnekkin. Aivan sama, mutta silloin minulla on sitten oma kämppä", hän totesi ja naureskeli parikertaa itsekseen. Ei mitenkään pahan tahtoisesti kuitenkaan.

Siistiessään piikkejään Liza kuuli kysymyksen ja kohautti olkiaan.
"Niin monta kuin sinä haluat. Minä voin tuijottaa leffoja loputtomasti, mutta sinun pitää tänään vielä kirjoittaa", hän totesi ja veti vielä lakkaa hiuksiinsa ja ketjut kaapista. Kyseistä tyyliä paheksuttiin avoimesti koulun henkilökunnan keskuudessa, mutta jos Liza ei saanut edes perjantaisin vetää piikkejään ja ketjujaan esiin niin hän kyllä huutaisi.

"Ready?" Liza kysäisi ja talsi ovelle. Hänen päivemmin aikaisemmin laittamansa silmämeikit olivat nyt uskottavasti levinneet, joten naamaansa hän ei koskenut. Jokainen vanhempi naishenkilö varmaan takertuisi hänet nyt nähdessään laukkuunsa ja vetäisi pippurisumutteen lähemmäs.

[Agitha]

"Aivan", Mimosa sanoi. Oli hyvä, että joku muistutti häntä kirjoittamisurakasta. Hän oli jo ehtinyt unohtaa koko jutun.
Montako elokuvaa kannattaisi katsoa? Sitä ei voisi sanoa, ennen kuin olisi nähnyt kaikki elokuvat. Yhden elokuvan katsominen olisi varma ja normaali valinta, mutta Mimosa arveli, että se saattaisi vaikuttaa hänen tekstiinsä. Joskus tarkkuudesta oli hyötyä, mutta se teki Mimosasta myös vaikutusalttiin, eikä hän voinut sille mitään. Kahta elokuvaa katsoessa ne sekoittuisivat alitajunnassa mukavasti, eivätkä niin selvästi olisi havaittavissa hänen tekstistään. Kolme elokuvaa taas saattaisi olla liikaa. Pitkästyminen tekisi Mimosan uneliaaksi, ja ainakaan silloin kirjoittamisesta ei tulisi mitään.
"Katsotaanko kaksi?" hän kysyi lopulta. Kahden elokuvan jälkeen hän ehtisi vielä sopivasti kirjoittaa monta tuntia, ennen kuin nukahtaisi.
Summamutikassa Mimosa valitsi kaksi elokuvaa, ja käänsi katseensa viimein Lizaan.
"Katsotaan vaikk nämä, jos sinulle sopii."
Eiköhän se sopisi, Lizahan oli pyytänyt Mimosaa valitsemaan.
Lizan laittautuminen hymyilytti Mimosaa. Tähän aikaan illasta oli hieman turha yrittää kaunistautua, vaikka tuskin se Lizaa kiinnosti. Tytölle näytti olevan tärkeää päästä ilmaisemaan itseään vaattein, ja Mimosa tiesi, että niistä oli turha huomautella.
Esteettisesti hänellä ei ollut mielipidettä Lizan tyylistä.
"Joo, mennään vaan", Mimosa sanoi, ja nousi rauhallisesti sängyltään. Loput DVD:t jäivät hänen sängylleen lojumaan.

[cardea]

Kevyt nyökkäys kertoi Lizan suostuvan ehdotukseen. Kaksi olisi ihan hyvä määrä. Kun mimosa kirjoittaisi hän voisi lukea sitä hervotonta geenikirjaa, jonka sai biologian opettajalta. Hiljattain Liza oli innostunut kaiken maailman perinnöllisyyksistä. Osittain hän halusi selvittää omia riskejään mielenterveyden kannalta.

Heidän lähtiessään huoneesta Liza viihtyi pitkästä aikaa omissa nahkoissaan. Hän asteli oleskelutilaan itsevarmana ja anteeksi pyytelemättä. Kukaan paikalla olijoista ei katsonut televisiota, joten Liza otti oikeudekseen napsauttaa DVD-soittimen toimintaan. Hän otti toisen heidän tuomistaan leffoista ja tunki koneeseen. Hän asteli sohvalle ja rojahti alas ketjut kilisten ja piikit sojottaen. Hän viittoi Mimosan viereensä ja katsottuaan ympärilleen mahdollisten häiriötekijöiden minimoiseksi hän painoi playtä. Muut paikalla olijat tekivät omiaan ja Lizan katseen jälkeen vielä hartaammin.

[Agitha]

Mimosa hymyili itsekseen huomatessaan Lizan itsevarman asenteen. Oli mukavaa, että tyttö tunsi olonsa niin kotoisaksi, että hänen mielialansa parani. Periaatteessa Mimosalla ei ollut mitään koulupukuja vastaan, mutta Lizan kaltaisten ihmisten olisi kannattanut antaa ilmaista itseään vaattein vähän vapaammin. No, ainakin toistaiseksi Liza oli saanut käyttää koulupuvun kanssa housuja eikä mekkoa, kuten kaikki muut tytöt tekivät. Mimosa ei ollut varma, mitä koulun säännöt sanoivat moisesta.
Hän asteli rauhallisesti Lizan perässä oleskeluhuoneeseen, ja oli tyytyväinen huomatessaan, että he eivät häiritsisi kovin monia ihmisiä elokuvallaan. Kukaan ei ollut varannut televisiota itselleen, ja suurin osa näytti puuhastelevan omiaan.
Mimosa istuutui sohvalle sillä aikaa, kun Liza laittoi elokuvan DVD-soittimeen. Tyttö veti jalat viereensä, ja suoristi hameensa helmaa. Hän otti mahdollisimman hyvän asennon, sillä tiesi mitä todennäköisimmin unohtavansa vaihtaa asentoa kesken elokuvan. Hän toivoi, ettei hänen tarvitsisi lähteä liikkeelle jalat kankeana.
Liza sai elokuvan pyörimään, ja Mimosa hymyili hänelle, kun hän istuutui sohvalle. Sen jälkeen hän käänsi katseensa kuvaruutuun, ja keskittyi elokuvaan.

[cardea]

Hetken seurailtuaan Mimosan asettautumista ja varmistettuaan tämän olevan mukavasti Liza painoi play-nappulaa ja rentoutui. Hän antoi filmin vain kulkea silmiensä ohitse. Hän tiesi juonen ja kaiken jo etukäteen, mutta hän päästi aivonsa jonkin muun ongelman pariin. Hän oli kaivanut housujensa taskusta pienen vihon ja kuluneen kynän ja kirjoitteli pitkiä matemaattisia ongelmia siihen tuijottaessaan samalla elokuvaa.

Vasta kun ensimäinen elokuva oli loppu Liza heräsi transsistaan ja hän oli kirjoittanut pitkän laskun loppuun. Hän seurasi sankarin kuolemaa tyynenä. Tämä ammuttiin ja jätettiin kuolemaan. Hän kuitenkin suoristautui lopputekstien alkaessa ja työnsi toisen leffan asemaan vilkaisemattakaan sitä. Hän painoi myös play nappulaa ja sulki elokuvan mielestään ennen kuin se pääsi edes alkuun. Hän oli kauan poissa tästä maailmasta ja kun hän kohetti katseensa ruutuun hän meni valkeaksi kuin lakana. Se oli sinänsä saavutus, sillä Liza oli muutenkin tavattoman kalpea tyttö.

Hän ei ollut katsonut elokuvaa nähtyään hirtto köyden. Nyt hän näki miehen sätkivän sen päässä. Kasvot ja ruumis vaihtuivat Lizan mielessä. Hän tuijotti isäänsä ja alkoi täristä hillittömästi. Hän sinkosi pystyyn ja lysähti takaisin. Hän tuijotti ruutua, ei saanut katsettaan irti. Hän kuuli jonkun huutavan, mutta ei tajunnut olevansa itse se, joka aiheutti kyseisen äänen. Kaikki tuijottivat häntä. Olettivat hänen seonneen. Liza ei tajunnut mitään. Hän näki vain isänsä. Vaikka hän oli nähnyt tämän vain kuolleena, hän näki nyt sätkivässä näyttelijässä isänsä kasvot. Rakkaat kasvot, jotka hän muisti joka päivä. Ei hän edes tajunnut sen olevan elokuvaa, sillä hän oli ollut niin syvällä keskittymisessään ja yleensä juuri muistot laukenivat Lizalla äärettömän terävinä kuvina.

[Agitha]

Mimosa katsoi ensimmäisen elokuvan kohtalaisella mielenkiinnolla, ja keksi itselleen lisäaktiviteetteja taustanäyttelijöiden tarkkailemisessa. Hänestä oli aina ollut huvittavaa, miten sivuroolien näyttelijät oli saatu näyttämään niin mitättömiltä, että päähenkilö erottui suuressakin ihmisjoukossa. Sellaista se oli oikeassakin elämässä. Oma tarina oli merkityksellisempi kuiten satojen muiden. Omassa tarinassaan ihminen erottui muita selvemmin.

Ensimmäinen elokuva päättyi traagisesti, ja Liza kävi vaihtamassa toisen levyn DVD-soittimen levyasemaan. Mimosa huomasi ajatustensa harhailevan jo vähän. Kolmas elokuva olisi jo ollut liikaa.
Kesken elokuvan Mimosa vaistosi Lizan olemuksessa jotain kummallista. Hän käänsi katseensa tyttöön hivenen huolestuneena, ja samassa Liza pomppasi seisomaan ja takaisin istumaan. Ja sitten hän huusi.
Mimosa näytti poikkeuksellisen vakavalta. Hän ymmärsi heti sammuttaa television, ja kietoi sitten kätensä Lizan ympärille. Muut oppilaat tuijottivat, mutta se oli luonnollista. He saivat tuijottaa.
Mimosa puristi Lizaa itseään vasten. Tyttö tuntui jotenkin kovin pieneltä, vaikka heidän kokoeronsa ei ollut kovin suuri. Ehkä se johtui yleensä niin urhean Lizan avuttomasta tilanteesta.
Mimosa ei sanonut mitään, vaan syleili Lizaa hiljaa.
Samalla hän huomaamattaan päätteli, mistä oli kyse. Taas yksi palanen Lizasta. Väkivalta ei ollut häntä hetkauttanut, mutta itsemurha oli senkin edestä.
Liza-raukka.

[cardea]

Kuvan sammuessa ääni hiljeni, mutta silmät pysyivät laajenneina ja Liza tärisi hervottomasti. Kuvat eivät mennet pois. Ne pysyivät siinä ja kiusasivat häntä. Vaikka hän sulki silmänsä ne olivat yhä siinä. Nauroivat ja pilkkasivat häntä.

Tuttu tuoksu ja toisen ruumiin lämpö palauttivat hieman Lizaa oikeaan maailmaan, mutta aluksi hän vastusteli kovin heikosti kylläkin. Mimosan rauhallisuus kuitenkin sai toisenkin rauhoittumaan. Hitaasti Liza kietoi kätensä Mimosen vyötärölle ja käpertyi. Hän tunsi oman tärinänsä, mutta kuvia ei ollut enää. Sen sijaan ärsyttävä supina oli alkanut. Jossain joku kuiskasi hullua ja se sai Lizan nousemaan ja marssimaan kuiskaajan luokse. Normaalisti suhteellisen rauhallinen Liza oli muuttunut hetkessä epävakaaksi ja arvaamattomaksi.

Poika oli häntä paljon isompi, mutta se ei haitannut Lizaa, joka oli tottunut siihen.
"Mitä sä sanoit?" Vihalla oli helpompaa korvata tuska, joka repi sisältä päin. Poika rukka oli joutunut sen kohteeksi väärällä hetkellä ja muutkin perääntyivät.
"En mä mitään..." toinen yritti ja Liza huusi sitten niin kovaa, että se kaikui koko tilassa.
"Minä en ole hullu!" Poika ehti hädin tuskin estää Lizaa lyömästä kipakkaa vasenta ja tämä piti säälittävää nyrkkiä melko järkyttyneen näköisenä ja tuijotti sähisevää rääpälettä.

[Agitha]

Ilmeisesti Liza ei ottanut muiden uteliasta ja yllättynyttä suhtautumista niin kevyesti kuin Mimosa, sillä ennen kuin Mimosa ehti estellä, Liza oli ponkaissut seisomaan ja suuntasi kostamaan jollekin pojalle, joka oli sanonut väärät sanat väärään aikaan. Raivospäissään hän oli vähällä löydä poikaa, ja se sai Mimosan nousemaan rauhallisesti seisomaan.
Mimosa asteli Lizan luokse, ja näytti harvinaisen vakavalta. Unelias katse oli melkein kokonaan poissa, kun hän tarttui tyttöä olkapäästä rauhoittavasti.
"Mennään nukkumaan. Minun pitää kirjoittaa", hän ilmoitti tyynesti, ja ryhtyi ohjaamaan Lizaa kohti oleskeluhuoneen ovea. Muut oppilaat tuijottivat heitä edelleen epävarmana, mutta Mimosa ei välittänyt. Vaikka kyse oli huippulahjakkaille oppilaille suunnatusta koulusta, olivat oppilaat olleet tunne-elämältään muita ikäisiään kypsempiä. Oli eri asia kirjoittaa post-traumaattisesta stressistä kokepaperille kuin tunnistaa se oikeassa elämässä.
Elokuvat jäivät DVD-soittimeen ja sohvalle, mutta Mimosa päätti, että ne voisi hakea myöhemminkin. Kukaan koulusta tuskin viitsisi varastaa niitä, ja jos varastaisi, ne voitaisiin yksinkertaisesti ilmoittaa kadonneiksi. Olivathan ne Lizan omaisuutta.

[cardea]

Vasta Mimosan ääni ja kosketus saivat koko ylvöön ryhtin romahtamaan ja Liza vain nyökkäsi. Hän raahusti toisen ohjaamana ovelle, siitä heidän kämppänsä ovelle ja sisään. Hän tuijotti tyhjin silmin ikkunaa ja ulos. Lopulta hän tajusi mennä jopa makaamaan, mutta unohti kenkänsä.

Peitto oli turvallisen tuntuinen ja Liza kääriytyi siihen kuin toukka koteloonsa. ja piiloutui pahalta maailmalta. Hän halusi vain olla rauhassa perheensä kanssa, joka oli hajonnut vuosia sitten. Hänen perheensä oli revitty pieniksi palasiksi ja heitelty ympäri englantia. Vain se, että Liza oli normaalia lahjakkaampi koulussa oli pitänyt hänet pois kadulta. Timkin oli kieltänyt häntä aina menemästä.

Harvinainen hiljainen nyyhkäys kuului tukahdetuttana peiton sisältä. Liza itki yhä harvemmin ja harvemmin. Yleensä kyyneleet valuivat raivon takia, eivät juuri sisäisen tuskan ja surun. Nyt ne kuitenkin valuivat sen takia ja sotkivat tumman silmämeikin. Piikitkin olivat taipuneet hassusti, kun peitto oli kietoutunut pään ympärille.

[Agitha]

Huoneessa Mimosa istuutui sängylleen sanomatta mitään. Hän tarkkaili Lizaa vaitonaisena, mutta tuli siihen tulokseen, että juuri nyt tyttö ei ollut kovin kiinnostunut hänen seurastaan. Hän kävi mahdollisesti jonkinlaista päänsisäistä kamppailua flashbackeja vastaan, eikä Mimosa halunnut häiritä häntä. Vasta sitten, kun Liza vaikuttaisi seurankipeältä tai romahtaisi uudestaan, Mimosa tukisi häntä uudestaan.
Lopulta Liza asettui sängylleen, ja kietoi itsensä peiton sisään suojaan pahalta maailmalta. Mimosa epäröi hieman. Se oli häneltä melko harvinaista, sillä yleensä hän tiesi mitä teki tai antoi kohtalon päättää.
Lizan vaimea nyyhkäisy oli kuitenkin tarpeeksi saamaan Mimosan seisomaan, ja astelemaan Lizan luokse. Hän tiesi, että Liza oli liian vahva paijattavaksi, joten olisi ehkä paras olla huomaamatta hänen itkuaan.
"Haluatko, että otan sinulta kengät pois?" Mimosa kysyi huomatessaan kenkien pilkistävän lakanoiden välistä. "Sitten voit vaikka nukkua."
Hän istuutui Lizan sängyn reunalle, ja katseli peittomyttyä, jossa Liza oli alimmaisena. Mimosa ei syleillyt häntä tai yrittänyt saada häntä piristymään. Liza saisi itkeä itkunsa pois, sillä Mimosa tiesi, että siihen oli syynsä.
"Olen tässä!", hän ilmoitti yksinkertiasesti ja toivoi sen riittävän.

[cardea]

Kenkien poisto kysymykseen Liza alkoi itse tapella niiden kanssa, mutta ei saanut mitään aikaiseksi. Se turhautti häntä ja tyttö olisi halunnut ulvoa. Eikä hän nukkuisi, ei varmaan koko yönä. Hän ei koskaan nukkunut mielellään. Se ei ollut mukavaa ja Liza nukkuikin välillä vain muutamia tunteja yössä ja makasi muut tunnit vain paikallaan sängyssä ja kuunteli Mimosan hengitystä.

Jos Mimosa olisi alkanut luetella jotain täyttä paskaa kuten kaikin kääntymiseksi parhaaksi, Liza olisi potkaissut. Yksinkertainen toteamus sai sen sijaan pienen siilin aukeamaan hieman ja käpertymään Mimosen ympärille. Kämppiksen rauhallisuus rauhoitti edes hieman levotonta Lizaakin. Eikä läheisyys aina ollut pahasta, vaikka yleensä Liza olisi kuollut siitä myönnytyksestä.

[Agitha]

"Jos haluat, voin viedä kenkäsi pois", Mimosa sanoi ohimennen, ikään kuin kyse olisi ollut maailman arkisimmasta asiasta. Hän tiesi, että hänen ei kannattaisi tehdä isoa numeroa mistään. Etenkään niin vähäpätöisestä asiasta, kuin kengistä. Mimosa halusi vain Lizan tietävän, että hän auttaisi mahdollisuuksien mukaan.
Hellästi, ikään kuin varoen, Mimosa syleili Lizaa. Hän ei kietonut käsiään lujasti tytön ympärille, jotta Liza voisi vetäytyä milloin halusi. Sanoilla ei ollut siinä tilanteessa enää paljoakaan merkitystä, joten Mimosa pysyi vaiti.
Hän katseli seinää oman sänkynsä vieressä, ja vajosi ajatuksiinsa. Hän ei ollut viitsinyt kaivella Lizan taustoja, sillä tytöstä näki heti, että ne oli hyvä jättää rauhaan. Hän tiesi vain sen verran, mitä tyttö oli hänelle kertonut, eli ei kovinkaan paljon. Ikävä kyllä ajalla oli tapana paljastaa salaisuudet Mimosalle, ja taaskin hän arveli tietävänsä enemmän kuin hänen olisi pitänyt. Luonnollisesti ne tiedot pysyivät hänen sisällään, eivätkä muuttaisi mitään, mutta siitä huolimatta hän ei voinut olla säälimättä Lizaa. Liza tuskin kaipasi sääliä, mutta Mimosa ei voinut tunteilleen mitään.

[cardea]

"Joo", kuului heikko ääni jostain peittojen alta ja tuntiessaan halauksen Lizan sydän helähti parikertaa ja hän kieroi kätensä Mimosen ympärille. Hiljalleen muistikuvat kävivät heikommiksi ja heikommiksi. Lopulta Liza sai koottua itsensä ja hengitettyä parikertaa syvää hän oli melko ehjä ulkoisesti. Sisältä hänen kokoomis prosessinsa alkaisi muruista.
"Mä käyn suihkussa", Liza mutisi ja katsomatta Mimosaan hän nousi meikit poskella silmät punaisina ja piikit langenneina.

Hetken aikaa meni ennen kuin oma pyyhe löytyi ja sitten Liza raahautui suihkutiloihin mitään kyselemättä tai sanomatta. Hän halusi olla hetken ihan yksin ja suihku oli paras paikka siihen. Kun käänsi veden täysille ja seisoi valuvan virran alla kaikki muu unohtui. Vartin päästä Liza alkoi todella liikkua ja pestä itseään. Siinä meni vain muutama minuutti, mutta koko suihkussa oloon meni puolituntia. Se teki ihmeitä.

Vaivaantumatta laittamaan itselleen alushousuja ja suurtabändipaitaa enempää vaatteita Liza hipsutteli takaisin huoneeseen. Hänen peilikuvansa katsoi takaisin samanlaisena kuin aamulla. Ehkä olo oli vähän nuutunut, mutta raikas. Suihku oli auttanut ja Mimosa. Eikä Liza kiittänyt kämppistään. Hän vain kietoi kätensä tytön ympärille ja halasi.