someone needs hug

[Agitha]

Mimosa tyytyi vain nyökäyttämään päätään, kun Liza ilmoitti käyvänsä suihkussa. Hän seurasi tyttöä katseellaan, kun tämä etsi itselleen pyyhkeen, ja poistui sitten huoneesta. Mimosa huomasi kyllä, miten nuutuneelta ja sotkuiselta Liza näytti itkuisine silmineen ja levinneine meikkeineen, mutta hän tiesi, että Lizakin tiesi. Sellaiset asiat olivat merkityksettömiä, kun kyseessä olivat murheet.

Kun Liza poistui käytäkseen suihkussa, Mimosa nousi ylös tytön sängyltä. Hän haki mustan kierrelehtiönsä, ja ryhtyi kirjoittamaan. Hän halusi päästä kirjoittamisessa alkuun ennen kuin Liza palaisi, sillä se oli kaikkien kriittisin vaihe. Kun Liza olisi huoneessa, Mimosa ei kuitenkaan onnistuisi keskittymään ajattelemiseen. Sen sijaan valmiiksi aloitettua teksiä hän voisi jatkaa helposti vaikka toisella kädellään.
Vaikka Lizan mielentila masensi Mimosaakin, hän ei ollut menettänyt kirjoitusintoaan. Oikeastaan tietynlainen synkkyys toi tekstiin ihan mielenkiintoisen vivahteen.

Ennen kuin Mimosa huomasikaan, Liza tuli jo takaisin. Jättäen kirjoittamansa sanan kesken Mimosa laski lehtiönsä sängylleen, ja katsoi Lizaa hivenen huolissaan. Kaikki näytti kuitenkin olevan niin kunnossa, kuin vain saattoi.
Tietenkään Liza ei kiittänyt häntä sanoin. Hän varmasitkin piti puhetta turhana sanahelinänä, ja sen sijaan tuli halaamaan Mimosaa. Mimosa vastasi halaukseen, ja nautti Lizan ruumiin lämmöstä ja tuoksusta.
"Kiitos", hän sanoi hiljaa, vaikka yksinkertaisesti ajateltuna Lizan olisi pitänyt kiittää. Mimosakin oli kuitenkin kuitenkin kiitollinen. Hän oli kiitollinen monista asioista. Esimerkiksi Lizasta.

[cardea]

Hetken aikaa Lizan kasvot olivat hämmästyneet. Mitä ihmettä Mimosa kiitteli? Liza oli vain vollottanut ja ollut kaikin puolin hankala kämppis. Ei Mimosan siis pitäisi kiitellä, mutta mikäs siinä. Hän melkein kohautti olkiaan ennen kuin erkani halauksesta ja vilkaisi mustaa vihkoa hajamielisen näköisenä.
"Öitä. Sammuta valot ja älä nuku kirjoituspöydän ääressä", Liza totesi vähän käheämmällä äänellä. Kai sekin oli sitten tapa sanoa, että välittää toisesta. Muut käyttivät hurjia korulauseita niin Liza toimi ja se oli paljon mukavampaa.

Kaivautuessaan uudelleen sänkyynsä Liza muisti leffat, mutta päätti saavansa ne takaisin. Häneltä ei kyllä tasan vietäisi mitään... Tosin leffat oli hankittu lataamalla, jolloin se taisi olla rikollista toimintaa tai jotain. Samapa tuo. Liza kuitenkin muisti jo leffat, ettei niillä ollut väliä. Elokuva täyteisien mietteiden mukana tyttö sulki silmänsä ja keskittyi mukaviin asioihin, jolloin hän saisi unta helpommin. Painajaisia hän ehkä näkisi tänä yönä, mutta se oli vain kestettävä. Melko piaan hengitys tasaantuikin ja kovasta siilistä tuli pehmoinen kissan pentu nukkuessa. Vaikka Mimosa olisi järjestänyt kunnon konsertin Liza ei olisi korvaansa letkauttanut. Hän nukkui kuin tukki.