Maailmanvalloitusta

[bubblegay]

Hassua, Chet olisi hyvin voinut kuvitella Joceylle esimerkiksi pikkusiskon. Hän olisi halunnut sellaisen, mutta Aidanin syntymän jälkeen äiti oli päättänyt, ettei halunnut enää enempää lapsia. Isää taas lukumäärä ei ollut koskaan tainnut kiinnostaa. Asiasta ei oltu koskaan puhuttu ääneen, mutta Chet uskoi olevansa enemmänkin onnellinen vahinko kuin suunniteltu lapsi – Aidan taas oli hankittu vasta, kun perheen taloudellinen tilanne ja imago oli kasassa ja tasapainoinen.

”Jep, minulla on pikkuveli”, Chet totesi lyhyesti. ”Aidan. Emme oikeastaan ole tällä hetkellä kovin hyvissä väleissä, mutta kai se menee ohi jossain vaiheessa.”
Eivät he toisiaan vihanneet, ei Chet olisi kyennyt inhoamaan omaa veljeään – hänet oli suunniteltu biologisesti rakastamaan läheisiään, kuten kaikki muutkin. Poika nosti katseensa samalla kun viimeisteli Joceyn lakkaa ensimmäisessä kädessä, virnistäen hieman. ”Olin kyllä aivan varma, että sinulla on pikkusisko tai jotain. En tiedä. Ainakin olisin itse halunnut sellaisen”, hän kohautti olkiaan ja virne muuttui hymyksi. Chet päätti lakkauksensa ja vapautti Joceyn käden, siirtyen sitten seuraavaan.

”Annatko useinkin epämääräisten huonetovereiden lakata kynsiäsi ensimmäisellä tapaamisella?” hän heitti huolettomasti. ”Suhtaudut tähän yllättävän tyynesti siitä huolimatta, että tällä hetkellä teen imagostasi kaikkea muuta kuin heteron. Tervetuloa kerhoon”, Chet totesi ja irvisti lauseensa päätteeksi. ”Tiedän, että koko tyttöjen siipi on varma, että olen umpihomo. En yhtään ihmettele – olen täällä tanssistipendillä, lakkaan kynsiä ja kiharran hiuksiani. Ja kiljun kuin tyttö. Parin hakeminen tervetuliaisjuhliin tulee olemaan täyttä tuskaa, jos edes aion mennä. Sinulla sentään on vielä toistaiseksi häilyvä mahdollisuus.”

Hänen puheensa alkoi usein tekemisen lomassa tulla täydellä syötöllä. Se oli sekä häiritsevä että joskus myös hyödyllinen ominaisuus.

[Darcy]

"Aidan... Okei, pikkuveli siis. Pahakin riiviö?"
Surku, ettei Chetillä ollut hyviä välejä veljeensä. Jocey ei ollut koskaan ihmeemmin sisaruksia kaivannut, hän viihtyi kyllä ainoana lapsena, mutta jos tosissaan mietti, niin toisinaan olisi kyllä ollut ihan mukavaa jos olisi omannut jonkun jota ärsyttää. Omasta mielestään Jocey oli varsin hyvä ajamaan ihmisiä hulluuden partaalle, mutta ei hän taitojaan ollut ainakaan sisaruksiin kokeillut. Niinpä hän kohotti kulmiaan hieman ihmetellen, kun Chet totesi olleensa varma, että hänellä olisi ollut pikkusisko.
"Meinaatko, että voisit kuvitella minut leikkimässä barbeilla ja meikkaamassa?", hän kysyi muka närkästyneenä, mutta suli sitten hymyyn. Hm, kyllä hän olisi mieluummin ottanut siskon kuin veljen, jos sitä kysyttiin, mutta vanhemmat eivät selvästikään olleet ajatelleet Joceyn mielipidettä jättäessään tämän ainoaksi lapseksi.
Tai sitten he olivat suunnitelleet kahta, mutta jättivät idean sikseen tajuttuaan, millainen tuholainen Jocey jo oli. Yksikin riitti, niinhän?

"Saat kunnian olla ensimmäinen", hän kuittasi Chetin huolettoman heiton. Ensinnäkin, hänellä ei ollut koskaan ollut huonetoveria, ja toiseksi, kukaan hänen ystäväpiirinsä jäsenistä ei harrastanut kynsitaiteilua - tytöt ehkä, mutta lähinnä omilla kynsillään.
"Äh, muut ajatelkoot mitä haluavat, ei minua häiritse", hän kohautti olkiaan, "heterous on liian yliarvostettua."
Aika moni asia tuntui nykyään olevan yliarvostettua. Jocey kuittaili mielellään tekemisiään näin, sillä hän nautti siitä kun sai tehdä kaiken eritavalla kuin muut. Jokainen taplaa tyylillään, ja tämä oli hänen tyylinsä. Jos joku ei pitäisi siitä, se ei edelleenkään olisi Joceyn ongelma.
"No sittenhän me sovimme oikein hyvin kämppiksiksi - sinussa ei näytä olevan mitään heteroon viittaavaa, ja minä olen jo kovaa vauhtia tulossa siihen pisteeseen, jossa sinä nyt olet."
Huulien välistä karkasi naurahdus. Chet parka, tällä oli selvästi ongelmia naisrintamalla. Toisen heitto tervetuliaisjuhlista sai Joceyn virnistämään, hänellä taisi tosiaan olla vielä tilaisuus estää täysi tämä edessä häilyvä tulevaisuus homona.
"Ainahan voit pukeutua naiseksi ja pokata jonkun pahaa-aavistamattoman pojan."
Tämä sai Joceyn virnistämään. Jotenkin hän kykeni kuvittelemaan tilanteen.

"Minä menen juhlaan varmaan valokuvaajana, en usko että edes etsin ketään partneriksi", hän sanoi vakavoiduttuaan hieman ja kohautti sitten olkiaan. Pitihän jonkun ikuistaa tanssit ja juhliminen, eikä häntä haittaisi ollenkaan olla tämä joku.

[bubblegay]

Joceyn toteamus siitä, että Chet voisi pukeutua tytöksi, sai hänet nauramaan. Kuin malliesimerkiksi poika kohotti katseensa kunnolla toiseen ja räpytteli ripsiään sekä mutristi huuliaan, sitten kadotti ilmeen kasvoiltaan virneellä.
”Mielestäni olisin kovin viehättävä neito. Pojat varmasti hyökkäisivät luokseni ja taistelisivat ritarillisesti siitä, kuka saisi olla parini. Ja lopulta keräisin itselleni haaremin”, Chet totesi päättäväisesti.

Valokuvaajaksi, hmm? Se ainakin kuulosti Joceylle sopivalta, ja Chet nyökkäsi arvostaen. Totta, jonkun täytyi ikuistaa sekin tapahtuma. Etenkin, jos Chet päättäisi repäistä ja todella saapuisi paikalle mekossa ja seuranaan joku onneton, murtunut tyttöraasu, joka oli pakkoparitettu hänelle juhlia edeltävänä iltana. Ajatus kuulosti huvittavalta, mutta sai myös Chetin miettimään vakavissaan sitä, millainen hänen illastaan tulisi. Menisikö hän ollenkaan? Pyytäisikö hän jotakuta tai joku häntä, vai paritettaisiinko hänet opettajanhuoneessa jollekin? Jos paritettiin, niin kelle? Kysymykset alkoivat pikkuhiljaa polttaa.

Hän viimeisteli pohjalakan ajatustensa lomassa ja virnisti sitten maanisesti, sulkien pullon ja tarttuen sitten kohuttuun pinkkiin.
”Totuuden hetki – sinulla on nyt mahdollisuus paeta tai jäädä. Tämä lakka on wet-lakkaa, eli toisin sanoen kiinnitän koristesydämet heti sen jälkeen, ja et voi enää kieltäytyä. Miten on? Otatko riskin?”
Vaikka poika oli käyttänyt parasta, dramaattista Haluatko miljonääriksi-ääntään, varmuuden vuoksi hän katsoi toista kuuluisalla koiranpentuilmeellään ja kallisti päätään. Chet joutui käyttämään kyseistä ilmettä usein tilanteissa, jotka liittyivät kynsiin ja hänen toiveisiinsa. Jotkut eivät vain nauttineet kynsien lakkaamisesta yhtä paljon kuin toiset (Joceyn tapauksessa sen kylläkin ymmärsi).

[Darcy]

Chetin huulien muikistelu ja silmien räpyttely sai Joceyn melkein vakuuttuneeksi siitä, että toisesta saisi oikein mallikkaan tytön, kunhan vain hankkisi hienon leningin ja tunkisi toisen naamavärkkiin tarpeeksi meikkiä. Eihän tämä tarvitsisi edes peruukkia, kun omatkin kikkurat olivat jo noin naiselliset. Ja kasvonpiirteiltäänkin Chet menisi ihan hyvin tytöstä, jos vähän ehostaisi.
Haaremi. Voi elämä.
Jocey ei kyennyt pidättelemään nauruaan, joten hän ei edes yrittänyt. Lopulta hän nauroi niin, ettei ääntä edes kuulunut, vedet silmissään. Mielikuva Chetistä mekossa, epätoivoisten miesten ympäröimänä oli vain pompannut jostain pimeästä nurkasta hänen eteensä, ja nyt hän kykeni näkemään tilanteen sielunsa silmin. Lopulta nauru kuihtui siihen, että Joceyn täytyi hillitä itsensä saadakseen happea. Henkeään haukkoen hän puisti päätään ja pyyhkäisi poskelle valahtaneet ilon kyyneleet pois.
"Kun et muuten pääse eroon, yrität selvästi tappaa minut nauruun", hän totesi, siirtäen samalla otsahiuksiaan sivuun. Kasvoille oli jämähtänyt tietynlainen virne, joka ei kulunut mihinkään edes silloin, kun Chet sai hänen kyntensä lakattua ja tarttui pinkkiin pulloon.

"...Koristesydämet..."
Jocey ähkäisi, muttei kyennyt saamaan ääneensä epäilevää sävyä, sillä jokainen katsahdus Chetiin koetteli hänen nauruhermojaan ja vatsalihaksiaan. Voi ei, miten hän pystyisi enää ottamaan toista tosissaan? Ja nyt hän oli vielä laitattamassa itselleen pinkkejä kynsiä ja sydänkoristeita. Nyt Jocey menettäisi viimeisetkin miehuutensa rippeet. Miten julma kohtalo.
"Pakko kai se on, muuten potkit minut ulos", hän vihdoin vastasi, katsoen Chetin koiranpentuilmettä huvittuneisuuden- ja epäilynsekaisin tuntein. Pään kallistuksen jälkeen Jocey parahti varsin kuuluvasti ja työnsi jo kertaalleen lakatut kyntensä toisen nenän eteen, sulkien silmänsä dramaattisesti.
"Tee se nopeasti", hän hoputti, "en uskalla edes katsoa."
Sen sanottuaan hän raotti hieman oikeaa silmäluomeaan ja kuikuili Chetiä, kasvoillaan vähintäänkin kärsivä ilme.

[ Oh nouuu, lyhyt. ><' No, jahka Chet saa kynnet pinkeiksi niin Jocey voi heittää pari volttia. ]

[bubblegay]

Koiranpentuilmeen tilalle tuli sama, lähes maaninen virne kuin aiemminkin, kun Jocey lopulta parahtaen suostui. Toinen oli äsken nauranut pitkään ja huolella Chetin nais-alter egolle (hän olisi varmasti aikamoinen herkku mekko päällään), joten nyt oli aika siirtyä Joceyhyn itseensä. Pinkkien kynsien muodossa, mutta kävihän sekin. Chetiä lähes säälitti toinen, mutta hän virnuili silti ja avasi lakkapullon ja tarttui sitten huonetoverinsa käteen.
”Tähän tarvitsisi jonkin dramaattisen musiikin”, hän totesi huvittuneena. ”Kuvittele taustalle Lux Aeterna tai vastaavaa. Ja rukoile samalla, että tuo ovi on lukossa – jos joku monipäisen fanikerhoni tai vaihtoehtoisesti poikien siiven asuttajista sattuu pöllähtämään paikalle, tälle ei ole mitään muuta loogista selitystä kuin se, että ensin raiskasin sinut ja sitten kiristin nukkeleikkeihin kanssani, aikomuksenani murhata ja paloitella sinut myöhemmin. Ja sitten raiskata uudestaan.”
Chet rakasti taitoaan puhua asiasta kuin asiasta äänensävyllä, jota käytettiin päivän säästä rupatellessa.

Hän aloitti tällä kertaa Joceyn pikkurillistä ja maalasi sen muutamalla tasaisella vedolla kokonaan kirkkaanpinkiksi, päästäen sitten ilmoille parhaan (= kehnon) hullu tiedemies-naurunsa (= hohotuksensa).
”Se elää!”
Chet rykäisi ja muutti ilmeensä asialliseksi, siirtyen sitten seuraavaan sormeen. Jocey saisi vain odottaa koristesydämien hyökkäystä. Hän toivoi, ettei toinen kärsisi paljoa seuraavan kerran jonkinlaisen ihmisen nähdessään kynsilakastaan, sillä muuten Chetille tulisi todella huono omatunto. Okei, Jocey oli kyllä ehdottanut lakkaussessiota itse, mutta silti. Vastuu oli aina lakkaajan!
Ajatustensa lomassa Chet siirtyi myös Joceyn toiseen käteen, lakaten senkin tehokkaasti. Ja tiedemiesnaurun kera.

Koristesydämet eivät muutenkaan olleet heteroin valinta, poika totesi mielessään. Niitä oli lukuisissa eri väreissä, joissakin oli useampaakin. Kerman sävyä, vaaleanpunaista, hennon violettia, kultareunuksia... Kaikkea, mitä normaali, tytöistä pitävä teinipoika katsoi korkeintaan tyttöystävänsä kynsilehdessä ohimennen, jos siinäkään. Ja hetkinen, miksi Chetin tyypillinen heteropoika luki kynsilehteä?

Voi luoja, hän todella oli tuomittu. Ties mitä juoruja koulussa jo liikkui.

"Valmis!" Chet hihkaisi yhtäkkiä ja virnisti sitten taas. "Seuraavaksi... sydämet."

[Darcy]

Todellakin, dramatiikkaa kun ei itse tilanteestakaan puuttunut - mikään ei sopisi paremmin kuin jokin kauhuleffan loppuun kulutettu tunnusbiisi, jonka jokaisena hetkenä kuuntelija pelkäsi jonkun hullun hyppäävän ruutuun.
"Älä viitsi, toivon tosiaan että ovi on lukossa", Jocey marmatti ja avasi silmänsä sen verran, että kykeni vilkaisemaan vielä varmuuden vuoksi ovelle, joka ainakin päällisin puolin näytti olevan suljettu.
"Minä sitten levittää tuota tarinaa, jos joku tosiaan ampaisee ovesta sisälle - ja unohdit mainita, että kaikki tämä alkoi mustasukkaisuudestasi minun vaaleanpunaisia aamutossujani kohtaan."
Aamutossuja oli parasta syyttää kaikesta, ne olivat pahan alku ja juuri.

Chet nappasi kiinni pikkurillistä ja alkoi maalata sitä pinkiksi.
"Annoin pikkusormen - se vei koko käden", Jocey totesi, katsellen kynsiensä muuttumista vaaleista pinkeiksi. Chetin paholaisnauru sai hänet kohottamaan kulmiaan ja katsomaan lakkapullon kanssa heiluvaa huonekaveriaan vähintään kuin tärähtänyttä.
"Naurusi on hemaiseva", hän lopulta kuittasi virnistäen. Chetin mielentilan vaihtelut näyttivät olevan aika äkkinäisiä, ehkä toinen oli haistellut kynsilakkahuuruja elämänsä aikana enemmän kuin tarpeeksi - tai siltä Joceysta alkoi pikkuhiljaa tuntua. Voi häntä parkaa, kun joutui hullun kanssa samaan huoneeseen! Enää hän ei ollut varma, ettei löytäisi Chetiä jonain onnettomana aamuna istumasta hänen päällään lakkapullo kourassa.
"No, tuleeko minusta uusi koekaniinisi, johon kokeilet uusia kynsilakkojasi? Vielä ovat varpaankynnet lakkaamatta", hän virnisteli, Chetin lakatessa toisen käden viimeistä kynttä.

Toisen huudahdettua ylitsepääsemättömän pirteästi, Jocey kohotti kyntensä kasvojensa tasalle ja tarkasteli niitä hetken.
Väri oli kieltämättä aika... Räikeä. No, kyllä hän kestäisi. Blondi käänsi katseensa Chetiin, raapaisten kynsillään ilmaa kuin leopardi konsanaan.
"Grrrrrrrr~", hän kehräsi, "Olen aika vastustamaton, enkös?"
Sanojensa vahvistukseksi Jocey räpäytti itsekin ripsiään samaan tapaan kuin Chet hetkeä aikaisemmin. Toisen mainitessa sydämet, hän asetti kätensä mukisematta takaisin näytteille, jo kolmatta kertaa. Kun kerran oltiin jo puolivälissä, niin turha sitä enää oli perua.
"Seuraavaksi voidaan siirtyä kasvomaalauksiin, eikös poskeeni sopisikin sydän? Se täydentäisi hyvin setin."
Lisää virnistelyä.

[bubblegay]

Chet purskahti nauruun, kun toinen esitteli kynsiään raapaisemalla ilmaa ja sitten räpytteli silmiään. Hän oli satavarma, ettei ollut huoneessa ainoa, josta saisi tytön vain pienellä ehostuksella. Joceyn hiukset olivat ehkä vähän liian lyhyet, mutta olihan tytöillekin lyhyitä hiusmalleja. Ja hiustenpidennykset oli aikaa sitten keksitty ja myös todettu hyvin toimiviksi. Poika virnuili huonetoverinsa toteamukselle kasvomaalauksista ja kurtisti kulmiaan muka miettivästi.
”Kasvotatuointi voisi sopia ehkä paremmin kuvaan. Tiedäthän, sitten sinulla olisi kiva pikku muisto loppuelämäksi – ja minulla on vehkeetkin tallessa”, Chet ilmoitti aurinkoisesti ja hymyili sitten, mutta irvistäen lopulta. ”Okei, en usko, että minun annettaisiin tuoda tatuointitarpeita tänne. Mutta sydän poskessasi olisi varmasti viihdyttävää katsottavaa.”

Chet tarttui rasiaan, joka oli täynnä koristesydämiä; hänen olisi toimittava ennen kuin korulakka kuivui, tai muuten poika joutuisi kaivamaan kynsiliiman esiin. Se taas olisi aivan liian vaivalloista, kun otti huomioon kaiken tavarapaljouden kynsitarvikekeskittymässä. Hän tarttui taas Joceyn käteen ja virnuili, hyvin tyytyväisenä itseensä.
”Muuten, nämä saa hyvin revittyä irti. Ihan vain jos päätätkin yllättäen, että olen pahan ruumiillistuma.”

Koska toisen kynnet olivat lyhyet, yhdelle kynnelle mahtui keskimäärin vain yksi sydän. Chet aloitti pikkurilistä ja kiinnitti hellästi paikalleen vielä märkään korulakkaan kermanvaalean sydämen, jossa oli hennon violetti keskus. Hän ei tiennyt, miksi kukaan valmisti niiden kaltaista tilpehööriä, mutta se joku oli varmasti ansainnut tuotteillaan pienen omaisuuden. Koristeiden asetteleminen paikalleen oli hieman haastavaa ja Chet ei ollut varma, pysyisivätkö ne, mutta aina sai toivoa. Oikeastaan korulakka ei ollut tarkoitettu kiinnitykseen, mutta poika oli huomannut kokeilujensa aikana, että se piti koristeet kiinni ja paikallaan lähes yhtä hyvin kuin kynsiliima.

”Ai niin muuten, oletko tulossa tunneille huomenna?” hän kysyi yllättäen, äänessään utelias sävy. ”... Pitää yrittää palauttaa normaalia keskustelua jotenkin. Vai aiotko pitää lomaa ja aloittaa vasta ensi viikolla?”

[Darcy]

"Ei enempää tatuointeja kiitos, yksikin riittää - neulat eivät ihan ole minun juttuni", Jocey irvisteli, kun Chet mainitsi, että kannattaisi kasvomaalauksen sijaan kokeilla kasvotatuointia. Olisihan se tietysti aika söpöä kulkea sydän poskessa lopun elämäänsä, mutta valitettavasti hän oli saanut neulakiintiönsä hetkeksi täyteen.
"Mutta tiedän, että tykkäisit", Jocey virnisti. "Olisit varmaan onnesta soikea kun saisit ikuistaa sydämesi minuun loppuelämäkseni."
...Ehkä siis kuitenkin kannatti pidättäytyä näissä sydämenmuotoisissa kynsikoristeissa, ne eivät ainakaan sattuneet. Jocey ei liiemmin välittänyt kivusta, joten tämä oli huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto. Chetin virnuillen esittämä lausahdus sydänten revittävyydestä ja pahuuden ruumiillistumasta sai Joceyn naurahtamaan.
"Hei, ne ovat osa taideteosta", hän nyökytteli. Mitä sitä turhaan repimään irti, kun Chet ne kerran kiinnitti. Sehän olisi silkkaa tuhlausta, eikä Jocey halunnut olla se, johon toinen upotti rahansa vain sitä varten, että hän heittäisi ne lähimpään roskikseen.

"Naurustasi päätellen olet jo aika syvällä pahuuden syövereissä", Jocey totesi vakavalla äänensävyllä, kohottaen vapaaksi jäänyttä kättään jotta kykeni koskettamaan Chetin otsaa, kuin kokeillen oliko tällä kuumetta. Ei, otsa ei vaikuttanut kuumalta, joten ehkä toisella olisi sittenkin vain houreita.
Chetin palauttaessa keskustelun hieman normaalimmille uomille, Jocey kohautti hieman olkiaan. Toisaalta hän olisi mieluusti pitänyt hieman vapaata, eihän ylimääräiset päivät olisi pahitteeksi, varsinkaan kun hänellä oli ennestään jo hieman univelkaa. Mutta taisi kuitenkin olla järkevämpää aloittaa opiskelu heti, ettei hän jäisi jälkeen - ja tietysti myös siksi, että pääsisi tutustumaan uusiin ihmisiin.
"Olen sen verran seurapiirihai, etten kestäisi enempää lomaa", hän lopulta vastasi, "sosiaalinen puoleni - eli noin 99,8 % minusta - janoaa kipeästi uutta verta kaveripiiriinsä."
Minkäpä hän itselleen olisi mahtanut.

"Toivon, ettei koulu ole täynnä samanlaisia hourupäitä kuin sinä", Jocey päivitteli virnistellen, ja vilkaisi nopealla silmäyksellä kovaa vauhtia valmistuvia kynsiään. Sydämet antoivat niihin nähtävästi hienon loppusäväyksen, joskin hänestä tuntui, että ne olisivat näyttäneet paremmilta vähän pidemmissä kynsissä. Ehkä hänen pitäisi alkaa kasvattaa kynsiään, ihan muuten vain. Chetiltä saisi ainakin viilaa lainaan, jos tarvetta olisi. Itsekseen virnistellen Jocey kohotti katseensa takaisin tummahiuksiseen.
Tämähän oli aikamoinen sydänystävä, jos sai suoraan sanoa.
"Kun saat nämä valmiiksi, meidän täytyy lähteä ihmisten ilmoille näyttämään luomuksiasi. Saat lisää kuuluisuutta", hän päätti, "ja minut leimataan homokaveriksesi, mutta ei se mitään - eihän se ole kovin kaukana todellisuudesta."

[bubblegay]

Chet pyöräytti silmiään ja hymyili, kun Jocey kokeili hänen otsaansa, ilmeisesti kuumeen varalta. Kyllä hän tiesi vaikuttavansa oudolta ja mahdollisesti houreiseltakin joskus, mutta se nyt vain oli ympäristön syytä. Ja ehkä ihan pikkuisen hänenkin. Luonteelleen ei vain voinut mitään. Kun poika jatkoi ja kertoi aloittavansa huomenna, Chet oli jo vastaamaisillaan jotain – sitten tämä totesi jotain Chetin oletetusta hourupäisyydestä. Tuloksena tummempi poika mutristi huuliaan kuin kiukkuinen pikkulapsi ja kiinnitti toiseksi viimeisen sydämen Joceyn käteen.

”Sinulla on vain oma, erikoinen käsitys hourupäisyydestä”, hän ilmoitti juhlavasti ja koitti tavoitella aina hieman epäonnistuvaa asiallista äänensävyään. ”Minä olen normaali, tasapainoinen ja vakavasti otettava, tärkeä henkilö. Olen sentään vastuussa tyttöjen siiven tähdellisimmästä sijoituskohteesta, kynsien hoidosta. Se tekee minusta tärkeän ja maineikkaan sijoittajan.”
Chet naurahti Joceyn seuraavalle lauseelle.
”Ei ole ei”, hän myötäili. ”Eli jos todella haluat pilata tulevaisuutesi, niin minulle sopii! Jostain löytyy varmasti joku, jota voi ahdistella.”
Maaninen virne teki taas tuloaan, ja Chet päätyi tarttumaan Joceyn toiseen käteen aloittaakseen sydämien kiinnityksen sen kynsiin.
”Nämä ovatkin ihan kohta valmiit. Minne haluat suunnata? Täällä on ainakin oleskeluhuone, ja... no, aika paljon muitakin paikkoja”, poika kertoi ja hymyili sitten lammasmaiseen tyyliinsä. Hän unohti välillä, että oppilasmäärästään huolimatta Saint Walden's oli varteenotettavan kokoinen koulu. ”Elleivät kaikki tietenkään ole paenneet pahuuttani.”

No, rehellisesti sanottuna Chet oli suhteellisen kiltti tapaus. Hän saattoi käyttäytyä joskus kuin pikkulapsi, mutta ei ollut pitkävihainen ja monet, jotka tiesivät keinot, saivat hänet lahjottua helposti esimerkiksi karkeilla. Ei Chet ainakaan kokenut olevansa erityisen paha ihminen. Ehkä hän pihisti vähän, jos kerättiin varoja käytävillä esimerkiksi koulun musiikkioppilaiden uusiin trumpetteihin, mutta pojalla oli muitakin asioita, joihin kuluttaa vähäiset rahansa! Onneksi tanssiminen oli suhteellisen halpa harrastus - kynsitaiteilu sen sijaan ei.

[Darcy]

Chetin toteamus siitä, että Joceylla oli aivan omanlaisensa käsitys tärähtäneistä ihmisistä, saattoi ihan hyvin pitääkin paikkansa. Mutta että toinen olisi normaali, saatikka sitten vakavasti otettava... Ajatus sai blondin purskahtamaan nauruun. Vaikutusvaltainen Chet saattoi olla, ainakin naispiireissä, joihin toinen muuten sulautuikin hyvin, sitä Jocey ei yhtään ihmetellyt. Kukapa tyttö ei pitäisi kynsiä koristelevasta pojasta, jolle saattoi vuodattaa ongelmiaan ilman että tämä kertoi niitä eteenpäin - sillä tätähän Chetin taiteilu tuntui kuulopuheen perusteella olevan.
"Maineikas varmasti olet, en kiellä", Jocey vastasi, "oletko muuten ajatellut periä näistä rahaakin?"
Kiinnostuneesti hän katsahti taas kynsiään, joiden laittelu näytti olevan loppusuoralla. Kohta hän pääsisi näyttämään koko koululle, kuinka kauniit kynnet hän omasikaan.
"Kolminkertainen hurraahuuto Chetille!", hän hihkaisi.

Haa, hänen tulevaisuutensa oli mennyt pieleen auttamattomasti jo vuosia sitten.
"Hei, ei minulla ole mitään menetettävää", hän vastasi pöyhkeästi Chetin sanoille. "Ja ahdistelu on erikoisalaani."
Onneksi toinen totesi, että kynnet olisivat ihan kohta valmiit - Joceysta tuntui, että hän varmaan kangistuisi ikuisiksi ajoiksi, ellei kohta pääsisi oikomaan jäseniään ja poukkoilemaan pitkin koulua. Tämä paikoillaan olo oli nähtävästi elvyttänyt hänen energiavarastonsa, sillä nyt olo tuntui oikein vireältä.
"Mennään sinne minne sinä haluat minut kiikuttaa. Enkös käykin mallinukesta?", Jocey vastasi, kun Chet kyseli paikasta, jonne he voisivat pöllähtää ihmisiä häiritsemään. Toivottavasti kaikki eivät tosiaankaan olleet juosseet vielä karkuun, muutoin voisi illasta tulla astetta tylsempi - ellei Jocey sitten keksisi jotain mielekkäämpää tekemistä. Ja juuri nyt hänellä oli tunne, että saattaisi ehkä keksiäkin.

Jocey vaihtoi hieman asentoaan sängynlaidalla, keskittyen taas hetkeksi katselemaan kynsiään. Ihan nätit, kyllä moni varmasti nyt olisi hänelle kateellinen, ja sietäisikin olla.
"Ja seuraavaksi voimmekin keskustella maksuvaihtoehdoista", hän sanoi. Olisihan se ihan epäreilua, että hän kulutti Chetin rajallista kokoelmaa sydänkoristeita ilman, että edes maksoi tälle. Ja kynnet olivat niin hienot, että kyllä hän niistä voisi maksaa ilman ongelmia. Siistiä, ensimmäiset pinkit kynnet hänen elämänsä aikana. Tämä pitäisi kyllä ikuistaa, hän voisi ehkä orjuuttaa Chetin ottamaan niistä kuvan.
Jocey virnisti.

[bubblegay]

Chet virnisti ja kohotti toisen kätensä tarttumaan Joceyn posken ihoon ja vetämään sitä hieman, ennen kuin palasi kiinnittämään viimeisiä sydämiä pojan kynsiin, kun toinen totesi käyvänsä mallinukesta.
”Takaan, että sinulla on mahdollisuudet tulla tyttöjen siivessä suositummaksi kuin minusta – mikä on, jos saan sanoa, hyvin suuri kunnia. Koko koulu tuntuu puhuvan pelkästään seksuaalisuudestani ja sen arvoituksista”, Chet totesi ja virnisti huvittuneesti. Jocey todella oli hyvännäköinen, ja hänestä takuulla tulisi suosittu tyttöjen keskuudessa - todennäköisesti jo seuraavan vuorokauden sisällä.

Nopeasti kynnet olivat valmiit, ja Chet ihaili tyytyväisenä työtään. Sydämet todella olisivat näyttäneet paremmilta pidemmillä kynsillä, mutta kävihän se näinkin.
”Ja seuraavaksi voimmekin keskustella maksuvaihtoehdoista”, Jocey sanoi ja sai Chetin hymyilemään ja heiluttamaan taas kättään aktiiviseksi merkkinä kieltäytymisestä.
”Ei se maksa mitään”, hän vastasi yksinkertaisesti. ”Saatan pian alkaa maksuttaa joitain tyttöjä, mutta koska olet huonetoverini, saat tämän kauneuden ilmaiseksi. Ja ehkä vähän myös siksi, että olet poika, ja tästä ei ole sinulle sillä tavalla yhtä paljon hyötyä kuin tytölle olisi. Ellet toki halua maksaa luonnossa, mutta joudun huomauttamaan, että se on vastoin koulun järjestyssääntöjä.”
Poika vastasi toisen virneeseen.
”No, mitä pidät? Jos sanot nyt, että ne ovat hirveät, lupaan lukittautua vessaan itkemään”, hän ilmoitti. ”Näytät muutenkin siltä, että suunnittelet jotain julmaa – ja se on huolestuttavaa, koska luulin olevani ainoa pahuuden syövereissä elävä täällä päin.”

Jos Joceylla oli jotain mielessään, Chet halusi tietää siitä. Hän oli muutenkin tylsistynyt kuoliaaksi siinä koulussa, joten mikä tahansa virike kelpasi – jo Joceyn läsnäolo piristi häntä muutamalla asteella. Chetin olisi ehkä kuulunut sillä hetkellä keskittyä kouluun, tanssiin tai ylipäänsä johonkin kehittävän, mutta hän päätti jättää moiset turhuudet myöhemmäksi. Hänellä oli koko maailman aika, tai ainakin yksi neljäsosa siitä.

[Darcy]

[ Hii, toivottavasti et nirhaa kun hittaan vähäsen. c: ]

Ai ei maksanut mitään?
"Ooo, olenko erikoisasiakas?", Jocey kysyi pirteästi, kohottaen kätensä niin että näki ne paremmin nyt kun mokomat olivat kerran valmiit. Hänen kasvoilleen levisi entistäkin leveämpi virne, ja blondi nousi sängyltä, napsauttaen yöpöydällä olevan lampun päälle. Hän tunki sormensa sen valoon, tökkien yhtä sydänkoristetta sormellaan, päästäen pienen hihitykseltä kuulostavan naurahduksen.
"Harmi että luonnossa maksaminen tosiaan on vastoin sääntöjä, sillä minähän suorastaan rakastan näitä!", hän vastasi Chetin sanoihin, lopettaen koristeiden tökkimisen. Ovelasti virnistellen Jocey kääntyi ympäri selkä yöpöytään päin, katsoen arvioivasti edelleen tuolissa istuvaa huonekaveriaan. Chetin kommentti siitä, että hän näytti suunnittelevan jotakin, sai virneen sulamaan hymyksi.
"Ehei honey, sinä et ole ainoa - tästä huoneesta tulee vielä se, jonka numeroa ei käytävillä uskalleta lausua ääneen", Jocey vastasi matalalla äänellä, puoliksi kuiskaten. "Voisin kiinnittää oveen lapun; 'täällä majailevat tiedät-kai-ketkä. Sisääntulo omalla vastuulla.'"
Se voisi olla aika mahtava. Sitä paitsi, numero 3 oli jo aika maaginen luku - ykkönen eteen, niin se olisi epäonnen numero.

"Ja nyt voisimme lähteä valtaamaan itsellemme uusia alueita ja lietsomaan ihmisissä kauhua", hän ilmoitti. Tästä tulisi vielä hupaisaa, hän ei ikimaailmassa ollut kuvitellut viettävänsä ensimmäistä iltaansa Saint Walden'sissa tällä tavalla. Itsekseen virnuillen Jocey suoranaisesti loikki huoneen poikki vaatekaapilleen, penkoen esiin mustan hupparin. Hän sujautti sen päälleen, vetäen hupun päänsä yli niin, että se peitti otsan ja loi kasvoille pahaa enteilevän varjon.
"Eikö menisi ihan kuolonsyöjästä?", hän kysäisi, kohottaen kätensä sen näköisenä, kuin olisi hyökkäämässä jonkun pahaa-aavistamattoman kimppuun, loihtien kasvoilleen psykoottiselta näyttävän virneen. Olikohan joltain lipsahtanut jotain ylimääräistä hänen matkaeväisiinsä, sillä jotenkin olo tuntui varsin hulpealta. Piti vain toivoa, ettei Chet olisi kohta se, joka juoksisi kiljuen karkuun.

Naureskellen Jocey riisui hupparinsa ja laittoi sen takaisin kaappiinsa - tai pikemminkin heitti sen kaapin pohjalle -, kääntyen sitten huonetoveriinsa päin.
"Nyt mennään, sinä paholainen", Jocey vihdoin ilmoitti, tarttuen Chetin oikeaan käteen ja vetäen tämän mukaansa. Hän ei kestäisi huonetta enää hetkeäkään, nyt täytyi päästä suuremmille vesille. Miten hän aina sattuikin virkistymään aina iltaisella? Mennessään naureskellen Jocey avasi huoneen oven ja viiletti siitä ulos Chet mukanaan.
"Shh, meidän täytyy hiipiä, ei yllätyksestä muuten tule mitään", hän totesi kuiskaten, ja päästi irti toisen kädestä vetääkseen huoneen oven kiinni. Nyt puuttuisi enää uhri, jota hän saisi ahdistella.
"Tämän jälkeen se ole sinä joka juoksee pakoon", hän virnisti Chetille, kääntyen niin, että selkä hipoi ovea.

[bubblegay]

// ei ongelmaa :D sano jos haluut heittää eri boardille. //

Oli täysin epäreilua olettaa, että Chet oli heistä se oudompi, sillä Joceyllakaan ei selvästi ollut kaikki kotona. Hiiret vintillä. Inkkarit kanootissa. Sormukset Mordorissa. Kiertoilmaisuja oli kaikkiin tarpeisiin, jos Chet jostain syystä kyllästyisi yhteen. Hän purskahti räkäiseen nauruun, kun Jocey veti päälleen hupparin ja todella näytti ohikiitävän hetken kuolonsyöjältä tai joltain muulta pimeyden lähettiläältä. Olennolta, miten vain. Näky oli aivan liian huvittava kestettäväksi – etenkin, kun Joceyn juuri valmistuneet sydänkynnet erottuivat hiukan liiaksikin muusta asusta ja tekivät kontrastista entistä hauskemman.
”Ainakin olet kaikista tyylikkäin kuolonsyöjä”, Chet pystyi juuri ja juuri pihisemään naurunsa alta. ”Saat varmasti Pimeyden ruhtinaalta kehuja tyylivalintasi suhteen.”

Poika ei ollut ehtinyt koota itseään täysin vielä siinäkään vaiheessa, kun Jocey retuutti hänet ulos huoneesta eikä näin olisi voinut vastustella edes yrittäessään. Mikä taas ei edes käynyt pojan mielessä; hän ei todellakaan jättäytyisi paitsi tästä, vaikka olikin lievästi peloissaan siitä, että Jocey aiheuttaisi vielä sydänkohtauksen jollekin raukalle. Itku pitkästä ilosta.

”Kuulostat pahemmalta kuin minä”, Chet puuskahti vaimeasti vastaukseksi. ”En sitten maksa ambulanssikuluja, jos joku saa aivohalvauksen tai sydäninfarktin tai liukastuu kun näkee kyntesi.”
Käytävä oli tyhjä, eikä Chet uskonut, että tähän aikaan poikien siivessä paljoa porukkaa olisikaan, mutta oli silti hyvin mahdollista, että yksittäisiä ihmisiä näkyisi. Hän huomasi hyvin nopeasti, että kauempana näkyi ainakin varjon perusteella liikkuvan jonkinlainen hahmo, ja tökkäsi Joceyn kylkeä.
”Tuolla ainakin on joku.”
Hän oli utelias näkemään, mihin Jocey päättäisi edetä.

[Darcy]

[ Nää, mitä sitä turhii heittelee, kun nää varmaan kuitenkin vaan hyppii jossain käytävillä. :'D ]

Kuka muka joutuisi ambulanssiin?
"Lähinnä joku voisi kuolla kateuteen nähtyään kynteni", hän vastasi hymyillen ja löyhytteli kättään ilmassa niin että kynsistä näkyi vain pinkki vilahdus. Ympärilleen katsellen Jocey koetti paikantaa jotakuta, jonka voisi valita uhrikseen, mutta ainakaan ensialkuun ketään ei näkynyt. Katse lennähti kuitenkin nopeasti Chetiin, kun tämä tökkäsi häntä sormella kylkeen herättääkseen huomion.
Haa, tosiaan, siellä näkyi olevan joku! Tch, tästä se hauskuus alkaisi. Jocey väläytti Chetille hämäräperäisen hymyn ja lähti astelemaan eteenpäin käytävällä, siihen suuntaan jossa tämä pahaa-aavistamaton ihminen liikuskeli.
Äh, ei hän ketään ajatellut pelästyttää, ehkä enemmänkin vähän leikkiä - ellei leikkikaveri sitten saisi halvausta nähtyään hänen kyntensä, mutta se ei ainakaan olisi tahallista pelottelua.

Pian käytävällä oleileva hahmo alkoi selkeytyä ja Jocey sai näkökenttäänsä mustatukkaisen pojan, joka nojasi seinään varsin tympääntyneen näköisenä - ei taitanut tällä tyypillä olla ihan yhtä muikeaa päivää kuin heillä kahdella. Nopealla silmäyksellä Jocey arvioi pojan olevan suunnilleen hänen pituisensa, ihan kohtalaisen rennosti pukeutunutkin.
Hetkessä hän loihti kasvoilleen mitä maireimman hymyn, nojaten olkapäänsä seinään pojan vieressä; mustatukki loi häneen ensin hieman kysyvän katseen, muttei sanonut vielä mitään.
"Eikö ole tympeää seisoi käytävällä yksin, ja vielä tähän aikaan?", Jocey kysäisi viattomasti, katsoen poikaa hivenen myötätuntoisena. Jaa'a, mahtoi tyyppi pitää häntä täytenä kaistapäänä, mutta ei se haitannut menoa ollenkaan - vastahan hän oli päässyt vauhtiin. Poika puisti hieman päätään ja sattui ohimennen vilkaisemaan Joceyta, äkäten tämän pinkit kynnet.
Ja ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.
"Öh.. Minä hukkasin huoneeni avaimen", mustatukka vastasi hetken mietinnän jälkeen, katsoen Joceyta varsin epäilevästi.

Blondi väläytti leveämmän hymyn ja irtautui seinästä.
"Hei, voit tulla meidän huoneeseen odottamaan - Chet lakkaa varmaan mielellään sinunkin kyntesi", hän ehdotti innostuneesti, "aika upeat, eikö? Minä ainakin pidän."
Jocey työnsi pinkit kyntensä pojan nähtäviksi ja katseli niitä itsekin, kasvoillaan ihaileva ilme. Uhri ei näyttänyt ihan yhtä haltioituneelta ja vilkaisikin vähän matkan päässä olevaa Chetiä enemmän kuin epäilevästi.
"Hei Chet, vilkuta vähän~", Jocey huikkasi huonekaverilleen, räpäyttäen mustatukkaiselle pojalle pari kertaa ripsiään. Se taisi olla toiselle vikatikki, sillä poju irtautui itsekin seinustalta ja astahti askeleen poispäin Joceysta. Vaaleatukkaisen kasvoille levisi samantyyppinen koiranpentuilme kuin minkä Chet oli aikaisemmin heittänyt hänelle.
"Minä taidan tästä.. mennä tupakalle", mustatukka ilmoitti ja vilkaisi vielä kerran Joceyn pinkkejä kynsiään ennen kuin kääntyi kannoillaan ja asteli tiehensä, nähtävästi niin nopeasti kuin kykeni ilman että kävely näytti kuitenkaan siltä, että tämä olisi juossut karkuun.

Hetken pojan perään katseltuaan Jocey kääntyi ympäri kasvot peruslukemilla.
"Ei tykännyt kynsistäni", hän totesi, nyyhkäisten hieman.
Sen sanottuaan hän purskahti nauruun, painaen selkänsä vasten käytävän seinää.

[bubblegay]

Chet jäi nojaamaan rennosti seinään ja seuraamaan, mitä hänen (ilmeisen kaistapäinen) huonetoverinsa aikoi. Jocey alkoi piirittää tummatukkaa ensin viattomasti, ja Chet virnuili näylle huvittuneena. Hän kuitenkin alkoi nauraa hiljaa, koittaen tukahduttaa äänen mahdollisimman hyvin, kun täysin vieraan pojan ilmeskaala alkoi pikkuhiljaa muuttua kuumasta kylmään ja neutraalista kauhistuneeksi. Logiikan mukaan Chet ymmärsi kyllä miksi – tyhjä käytävä ja Joceyn oloinen poika pinkillä kynsilakalla varustettuna lirkuttamassa vieressä. Joillekin se kuulosti lähes painajaismaiselta, vaikka Chet ei seurannutkaan kyseistä ajatusmaailmaa. Kynnet olivat hienot!

Kun Jocey alkoi esitellä kynsiään, Chetin virne leveni entisestään ja kun toinen mainitsi hänet ja mustatukan katse kääntyi hetkeksi, hän niiasi tarttuen paidanhelmaansa kuin mekkoon ja käskyn mukaan vilkutti. Se ei ehkä vaikuttanut teinipojalle kaikkein ominaisimmalta, mutta kumartaminen oli paljon tylsempää kuin niiaaminen. Mustatukka alkoi ilmiselvästi saada epäluuloisia tuntoja kohdalleen – koska Jocey ei ollut kokonaan Chetiin päin, ei ruskeahiuksinen nähnyt kunnolla tämän kasvoja, mutta hän saattoi kyllä kuvitella. Vieras poika otti askeleen kauemmas, aivan kuin olisi pelännyt, että kaksi poikaa hyökkäisivät hänen kimppuuna ja joukkoraiskaisivat hänet. Minkä Chet senkin ymmärsi.

Ei kestänyt kuin muutama hetki ja mustatukka oli jo harpponut pois jonkin verukkeen turvin, koittaen selvästi näyttää siltä, ettei tietenkään juossut pakoon. Chet joutui purkamaan naurun ja hihityksen välimuodon, joka purkautui hänen suustaan, nyrkkiinsä ja nojasi taas seinään.
”Sillä oli vain huono maku. Minusta tuntuu, että olisi fiksuinta käydä ryöstämässä tyttöjen siivestä jonkun mekko ja yrittää uudestaan – voisi toimia primadonnana”, Chet ideoi ja hymyili hieman. Hän kuitenkin mutristi huuliaan. ”Tosin se idiootti ei siltikään pitänyt kynsistäni. Ilkimys. Pitäisikö alkaa hautoa kostoa?”

Ajatus mustatukan henkilöllisyyden selvittämisestä ja tämän myöhemmästä ahdistelusta oli toki houkutteleva, mutta lähestymiskieltopaperi ei ollut pelkkä satuolento - Chet huokaisi pettyneenä.