Maailmanvalloitusta

[Darcy]

Aurinko, 72 neitsyttä ja Batman. Siinä olivat siis Joceyn saavutukset.
"Enää puuttuu vain Zorro", hän henkäisi hieman pettyneenä, sillä tokihan kuuluisan naamiomiehen pitäisi tulla juhliin, jos kerran lepakkomieskin löytyisi paikalta. Ja mitä olisivatkaan juhlat ilman viliseviä Z-kirjaimia.
Jocey katsahti epäilevästi Chetiin, kun toinen tarjosi apuaan mallintamisessa ja virnisti, nauraen psykopaattinauruaan heti perään. Julma elämä, toinen aikoi kiduttaa hänet kuoliaaksi viivottimella.
"Minä en epäonnistu koskaan", Jocey vakuutti, "tai ainakaan en ole lähettyvillä, jos niin sattuu käymään."
Luuliko Chet kenties, että hän aikoisi vapaaehtoisesti jäädä pahoinpideltäväksi? Ehei, turha luulo, Jocey ottaisi maantiekiitäjävaihteen päälle ja sinkoaisi ovesta ulos nanosekunnissa, eikä Chet näkisi muuta kuin pölypilven. Niin hän tekisi.

"Jos ojennat minulle jostain mopin, niin kelpuutan sen parikseni ilomielin", Jocey totesi ja katsoi Chetiä odottavasti. Sanat pumpattavasti Barbarasta saivat aikaan naurua, toisella taisi olla kokemusta - ehkä Chet oli joskus parin puutteessa harjoitellut tanssimista tällaisen ilmalla täytettävän ystävän kanssa. Jocey ei hämmästyisi, vaikka näin olisi tosiaan käynyt.
"Kannatan moppia, koska minusta tuntuu, että maineeni on jo kiirinyt edelläni, eikä kukaan viaton uskalla enää tulla lähellekään meidän huonettamme sen kynsispektaakkelin jälkeen, jonka suoritimme käytävällä."
Saattoi olla hyvinkin mahdollista, että se mustatukkainen poika oli juossut kiljuen ulos asuntolasta ja parkunut jokaiselle joka jaksoi kuunnella, kuinka numero kolmosessa asusti kaksi hullua. Ja ne hullut pitivät kynsienlakkausbileitä, maalasivat huoneensa pinkiksi, vetivät selvästi jotain vettä vahvempaa ja olivat erittäin vaarallisia.

"Paitsi ellet sitten halua luopua kuvaussuunnitelmistasi", Jocey virnisti, "ja tanssia itse kanssani?"
Nyt oli hänen vuoronsa nauraa pahaenteistä naurua. Hovikumarruksen suorittaen Jocey ojensi Chetille kätensä, loihtien kasvoilleen vakavaakin vakavamman ilmeen. Hän rykäisi kerran tärkeän näköisenä ja röyhisti rintaansa.
"Saanko luvan, hyvä neiti?", hän kysyi lievästi möreällä äänellä, muikistaen suutaan ja kohottaen kulmiaan. Chetin olisi parasta suostua, muuten Jocey söisi toiselta jalan. Ja siinä menisi tanssijanura.

[bubblegay]

Chet kallisti päätään ja mutristi huuliaan miettivästi. Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa, joko antautua tanssimaan Joceyn kanssa tai ottaa tästä kuvia. Toisaalta Chet todella halusi jonkinlaista todistusaineistoa menneestä illasta (jotta voisi myöhemmin kiduttaa toista sillä). Toisaalta, tanssiminen ei kuulostanut lainkaan pahalta. Hän voisi kyllä mennä koko juttuun mukaan, vaikka Joceyn pahaenteinen antagonistinauru olikin hyvin, hyvin epäilyttävä. Ainakin he olivat yhtä hulluja. Kauhutarinoita kerrottaisiin Saint Walden'sissa varmasti vuosia sen jälkeen, kun he olivat hylänneet koulun ja siirtyneet elämässään eteenpäin. Onneksi siihen oli vielä aikaa.

”Luonnollisesti, sir Greenwood”, Chet vastasi, tehden äänestään korkeamman ja naisellisemman. Hän niiasi (taas kerran), leikkien, että hänen avonainen kauluspaitansa oli aatelismekon helma. Vei paljon voimia olla nauramatta ääneen toisen ilmeelle ja äänelle, mutta jollain ihmeen kaupalla Chet onnistui siinä. Virne tosin puski silti hänen puheensa läpi.

Valssiasento oli helppo tehdä. Vihdoinkin tanssijan sulavuutensa liikkeisiinsä kooten Chet astui lähemmäs (tosin vieläkin huomattavalla etäisyydellä Joceysta; kamera kärsisi muuten), laskien kätensä liioitellun teatraalisin liikkein toisen olkapäälle.
”Maestro”, poika viittoi näkymättömälle orkesterille jossain lännessä, ilmeisesti koulun tilusten suunnalla. ”Oletan, että sinä viet, sir? Olenhan sentään Sherwoodin metsien prinsessa.”
Nyt Chet ei saisi kuvamateriaalia, mutta hän voisi ikuistaa kynnet myöhemminkin.

[Darcy]

Chetin niiaus ja äänen naisellinen nostatus korkeuksiin saivat Joceyn virnistämään astetta leveämmin, enää puuttuisi että toinen puettaisi mekkoon - peruukkiakaan ei tarvittu, Chetin hiukset olivat jo valmiiksi oikein sopivat. Jocey suoristi ryhtiään vielä hieman paremmaksi ja nieli virneensä, kun toinen laski kätensä liioitellusti hänen olkapäälleen.
"Älä sitten astu jaloilleni, oi sinä viehkeä nainen", hän muistutti huonetoveriaan, vilkaisten tätä paljonpuhuvasti. Tosin Chet tuskin olisi se, joka varpaita tällä kertaa talloisi, joten toivottavasti toisen jalat olivat jo tarpeeksi kovettuneet kaikesta tanssahtelusta. Muuten voisi meinaan sattua.
"Ja mitähän mahtaisit tänään haluta tanssia? Tulista tangoa? Vai jotain kaunista sekoitelmaa ala Jocey, hmm?"
Blondi käänsi päänsä tangon kohdalla niin ripeästi oikealle, että niska naksahti. Hän irvisti hieman, tämä tanssi vielä tappaisi hänet.

"Hei, minulla ei ole ruusua. Eikö tangoa tanssittaessa kavaljeerilla ole aina sellainen rikkaruoho hampaiden välissä?", Jocey huomautti virnistäen. Mutta eikös se ollut noin? Vai oliko se edes tango? No, hällä väliä, kukka mikä kukka, ehkä hän pärjäisi tämän kerran ilman.
Jocey laski kätensä yhtä teatraalisesti Chetin vyötärölle ja päästi ilmoille uuden pahaenteisen naurun.
"Et tule koskaan tapaamaan yhtä loistavaa tanssijaa kuin minä", hän ilmoitti toiselle, "joten varaudu yllätyksiin."
Hän iski huonetoverilleen silmää, työntäen toista käsillään alemmas, kunnes Chetin olisi pakko myöntyä taivutukseen. Naureskellen Jocey vilkaisi hieman kummallisessa asennossa olevaa tanssipariaan.
"Olenkin aina halunnut tehdä näin", hän totesi toiselle, pitäen kuitenkin kokoajan kiinni, ettei Chet pääsisi tipahtamaan lattianrajaan jo toista kertaa tämän illan aikana. Taivutukset näyttivät aina niin näteiltä leffoissa ja tanssiohjelmissa, joita televisio toitotti.

[bubblegay]

”Miten edes voit epäillä sellaista”, Chet mutristi loukkaantuneena huuliaan. Hän oli tanssija jo stipendinsä puolesta, ja Jocey kuvitteli, että hän astuisi parinsa jaloille! Tosin, paritanssit eivät olleetkaan Chetin tyylilaji, kaukana siitä - mutta se ei oikeuttanut aliarviointiin. Kai. Ehkä. Mahdollisesti. Hyvä on, oikeutti, mutta hän ei viitsinyt myöntää asiaa.
”Kannatan sekoitusta”, poika vahvisti. Se olisi vähintäänkin mielenkiintoista nähdä, jos ei muuta.

Ruusu taisi kuulua tangoon - vai kuuluiko? Chet ei ehtinyt jäädä pohtimaan asiaa, kun Jocey oli jo laskenut kätensä hänen vyötärölleen ja päästi taas ilmoille naurunsa, joka kertoi, ettei kyseessä ollut henkisesti tasapainoinen henkilö. Chet ehti päästää epämääräisen kauhistuksen äänen jo toisen naurulle, mutta se vain vahvistui repliikin myötä.
”Siitä olen varmAAAA--”
Jocey painoi häntä taivutukseen. Chet tunsi valuvansa lattiaa kohti, kiljahtaen lauseensa päätteeseen hyvin miehekkäästi (...). Kyseinen taivutus ei ollut läheskään yhtä tyylikäs kuin sellaiset, joita näki televisiossa näki, mutta taivutus kuitenkin.
”Uskallakin pudottaa minut ja vannon, että teen elämästäsi maanpäällisen helvetin”, Chet sähisi ja nauroi sitten. ”Ainakin siksi aikaa, että unohdan koko jutun. Tai lahjot minut karkilla.”

Kun taivutus ei tuntunut päättyvän, hän päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä - päätyen lähinnä potkaisemaan Joceyta jalkaan.
”Sori”, Chet huikkasi ja hymyili viattomasti, nykäisten samalla poikaa hiuksista. ”Voisin kiskoa itseni ylös näillä.”
Se olisi vain pieni kosto siitä, että Jocey kehtasi melkein pudottaa hänet lattianrajaan jo toisen kerran sinä iltana. Vetäminen sängyltä oli jo riittänyt nöyryytykseksi. Koska Chet oli kuitenkin rauhan mies, hän lähinnä hyödynsi tanssimisesta saatuja lihaksiaan ja käytännössä raahautui ylös. Hieman sulavammin vain.
”No, aiotko näyttää minulle kuuluisia liikkeitäsi, sir? Vai joudunko tyytymään lattiaharjaan?”

[Darcy]

Chetin epämääräinen ulina sai Joceyn kasvoille leviämään pirullisen virnistyksen.
"Juurihan me vasta juhlimme jumalien kanssa, ja nyt olet jo pyytämässä Haadesta mukaan kekkereihin", hän muistutti toista Aurinkobileistään ja niistä 72:sta neitsyestä. Haades pilaisi pippalot takuuvarmasti, joten toisen olisi paras olla hälyttämättä helvetillisiä ystäviään maan päälle. Chetin potkaisu ei tuntunut kovinkaan paljon, mutta oli ihan Joceyn tapaista vetää reaktiot äärimmilleen - heti tunnettuaan potkun jalassaan hän oli päästävinään otteensa toisen vyötäröltä lipsumaan, napaten kuitenkin kiinni viimehetkellä.
"Älä potki minua, tai päästän sinut lattialle, jossa niin kovasti tunnut viihtyvän tänään", hän virnisteli uhkauksensa Chetille, kun toinen pyysi anteeksi ja nappasi häntä hiuksista.

"Meinaatko, että minä olen tähkäpää ja sinä uljas prinssi, joka kipuaa vaivalla kasvattamiani hiuksia pitkin ylös linnaan?"
No, mikäpä siinä. Tosin Chet oli tähän asti ollut heistä se naisellisempi, joten roolit kyllä vaihtuisivat aika radikaalisti. Jocey auttoi omalta osaltaan, kun huonetoveri päätti vetää itsensä ylös taivutuksesta, mikä ei epäilemättäkään ollut ihan niin mukavan tuntuinen kuin miltä näytti. Tai ainakaan Joceyn kannattelemana.
Niin, ja sitten ne kuuluisat liikkeet. Ja mitähän ne mahtoivat olla? Ei aavistustakaan. No, ilmeisesti hänen täytyisi improvisoida.
"Luulin, että olisin päässyt pinteestä tuolla kauniilla taivutuksella", hän puhahti vastaukseksi, "kyllä se nyt sen verran korkeatasoinen oli, että odotin saavani vähän vapautuksia."
Okei, eli lattiaharja taisi olla jutun avain. Hän oli jo antanut Chetille balettinäytteen ja nyt vielä suorittanut vaativan tanssiasennon, joten mitä muuta oli vielä tehtävissä? Jocey mutristeli suutaan ja vilkuili ympärilleen, kuin yrittäen löytää jotain inspiraation lähdettä.

"Olen pahoillani kaunis neito, mutta taidat joutua tyytymään lattiaharjaan", Jocey vastasi möreällä äänellä, rykäisten uudemman kerran, jotta oma ääni pysyi poissa. Tosin rykäisy aiheutti lievähkön yskäkohtauksen ja lopputulos oli se, että hän joutui päästämään kätensä pois Chetin vyötäröltä ja kääntymään ympäri yskiäkseen keuhkonsa ulos. Eikä se ollut leikin asia, varsinkaan kun nauroi samaan aikaan - siinähän saattoi vaikka tukehtua.
Nyt oli Joceyn vuoro pyyhkiä kyyneleitä silmäkulmistaan, kun hän kääntyi takaisin Chetin puoleen.

[bubblegay]

Chet tuijotti hetken mitäänsanomattomana Joceyn yskäkohtausta. Hän ei edes tehnyt tai sanonut mitään, tuijotti vain ilmeettömästi. Kun poika sitten taas kääntyi kohtaamaan hänet, kesti muutama sekunti ja Chet repesi nauruun. Hänen aivoillaan oli kestänyt hetki prosessoida se fakta, että Jocey oli menettänyt (vähäisen) arvokkuutensa; Chet joutui itsekin kääntymään poispäin, jotta kontrolloisi virnettään paremmin. Hänellä kesti hetki koota itsensä, mutta onnistui lopulta.

”SELVÄ.”
Hän köhäisi kovaäänisen lauseensa lopuksi.
”Taidat päästä pälkähästä. En ole varma, haluanko tietää, mitä loput tanssiliikkeesi ovat - etenkin, kun ne tuntuvat olevan fyysisesti vaarallisia joko sinulle, huonekaluille, minulle tai jokaiselle mainitulle objektille...”
Kyllä, lattiaharja olisi parempi vaihtoehto.

Chet vilkaisi Joceyn hiuksia ja tunnusteli sitten omiaan. Aivan sekaisin, todennäköisesti aiempien lattia-aktiviteettien johdosta.
”Sinä pilasit hiukseni”, hän marisi - vaikka Joceyn kuontalo ei näyttänyt rahtuakaan paremmalta. ”Kohti hätäkorjausta siis.”
Hän suuntasi lähes paraatimaisesti yhden kaapin vetolaatikon luokse. Hiuslakka pelasti.
”Haluatko lakkaa? Minun on ainakin oltava tyylikäs lattiaharjaa varten.”

[Darcy]

Jocey ehti parahiksi nähdä Chetin ilmeettömän tuijotuksen ennen kuin toinen repesi.
"Hei ihan totta, ei minun naamavärkkini ole noin hauskaa katsottavaa", hän puuskahti hieman loukkaantuneen kuuloisesti, muttei voinut estää suupielilleen kohoavaa virnettä. Huulien välistä pääsi helpottunut huokaus, kun Chet aloitti seuraavan lauseensa toteamalla, että hän pääsisi nähtävästi pälkähästä. Se, että Joceyn tanssiliikkeet olisivat muka jollain tavalla vaarallisia, ehkä jopa tuhoisia, ei tosiaankaan voinut pitää paikkaansa. Mitä todisteita tämän väitteen puolesta muka oli?
Ei niin kerrassaan mitään.

Jocey huomasi toisen vilkaisevan hänen vaaleaa tukkaansa ja tunnustelevan omiaan, kuin miettien olivatko ne vielä tallella.
"Olen pahoillani kampauksesi johdosta", hän pahoitteli nöyrästi, "muistan ensikerralla varjella kutrejasi. Tai sitten voit hankkia itsellesi hiusverkon. Ei ainakaan kampaus sekaannu."
Chet ja hiusverkko... Jocey sai juuri ja juuri kasvonsa pidettyä aisoissa, jottei olisi aloittanut uutta naurukohtausta. Chet löysi tiensä vetolaatikoiden luokse ja penkoi esille lakkapullon, joka oli ilmeisesti hätätapauksia varten. Hieman kulmiaan kurtistellen Jocey puisti hieman päätään.
"En kehtaa kuluttaa sinun luonnonvarojasi, muuten joudun pian ostamaan huonekalujen lisäksi vielä hiuslakkaakin", hän vastasi ja kohotti omia käsiään, pörrötellen niillä vallattomia kutrejaan. Jocey asteli vaatekaappien luokse ja avasi omanpuolensa oven, jossa keikkui kauniisti peili ihan vain oman pärstäkertoimen ihailua varten.

Suutaan mutristellen hän alkoi nostella vaaleita suortuviaan ylemmäs, koettaen epätoivoisesti muodostaa niistä jonkin tapaista pystytukkaa. Ah, kyllä hänestä tulisi komea - lattiaharja vielä pyörtyisi kateudesta.
"Olenko tarpeeksi huoliteltu?", Jocey kysäisi ja kääntyi Chetin puoleen saatuaan hiuksensa oikein tyylikkäästi ylös - joskin ne sojottivat minne itse mielivät. Mutta hei, pystyssä yhtä kaikki, joten oliko sillä ilmansuunnalla niin merkitystä. Ja jos totta puhuttiin, lattiaharja ei omistanut silmiä, joten tämän spektaakkelin näkisi vain Chet, joka tuskin voisi saada enää enempää traumoja, kuin mitä tällä jo oli. Hullummaksi oli enää vaikea muuttua.

[bubblegay]

Luonnonvaroja. Ha, Chetillä oli kaapeissaan salaisissa varastoissa varmaan neljä pulloa, jos pula yhtäkkiä iskisi. Samoin poika säilytti pienempää yksilöä koululaukussaan ja osti usein uuden, kun luuli kadottaneensa kaikki vanhat lakkansa. Näin kävi usein myös muotovaahdon kanssa. Muihin hiustenhoitotuotteisiin poika ei paljoa koskenutkaan, mitä nyt kahmi välillä käsiinsä tarjoustavaroita alennusmyynneistä ja kosmetiikkaliikkeistä.

Chet virnisti, kun hän ensin suihkutti lakkaa omiin hiuksiinsa aseteltuaan niitä paremmin ja kääntyi sitten katsomaan huonetoveriaan. Jocey oli yrittänyt perinteistä pystytukkaa, mutta se ei tuntunut ihan onnistuvan.
”Odotas”, tummempi virnuili ja kohotti sitten kättään, asetellen hiussuortuvia astetta paremmin ja suihkuttaen sitten äkkiliikkeellä lakkaa niihin. Oikeastaan sen verran, että niistä taitaisi tulla myöhemmin kivikovat.
”Jos vastustelet, suihkutan ensin silmiisi ja sitten suuhusi”, hän huomautti. ”Katso nyt, ensimmäinen ilta ja olet jo saanut täydellisen makeoverin. Kynnet ja hiukset ja kaikki. Tanssituntejakin!”

[Darcy]

Chetin virnuilut tiedettiin, niistä ei koskaan seurannut mitään muuta kuin sekoilua. Itsehän Jocey oli tietenkin viattomuuden ruumiillistuma, hän ei koskaan tehnyt yhtään mitään. Käskyn kuultuaan hän kuitenkin pysähtyi hetkeksi ja antoi huonetoverin sörkkiä suortuviaan paremmin. Äkillinen lakkapullon käyttö sai Joceyn irvistämään - kuulosti lähinnä siltä, kuin toinen olisi suihkuttanut koko purkillisen hänen päähänsä.
"Sinä jos kuka osaat uhkailla", hän mutisi vastaukseksi. Lakka maistui pahalta, kokemusta kyllä löytyi sen verran. Eikä se varmaan silmillekään tekisi gutaa, jos Chet innostuisi.

Hieman päätään puistellen Jocey virnisti toisen makeover lausahdukselle.
"Egoni ei kestä tämän enempää, olet jo vienyt miehisyyteni näiden pinkkien kynsien kanssa", hän huomautti, jos toinen vaikka oli keksinyt jonkin uuden tavan täydentää tätä hemaisevaa muodonmuutosta. Ei pinkissä tietenkään mitään vikaa ollut, mutta Jocey ei voinut rehellisesti sanoa sen olevan hänen lempivärien listan top kymmenessä. Chetistä hän ei ollut varma, pinkki varmaan pukisi toista.
Virne.
"Sinullekin täytyy tehdä jotakin! Voin muotoilla kutrisi uuteen uskoon tai tehdä sinulle hemaisevan kauniin kasvomaalauksen - niin tai tatuoinnin, miten vain neiti haluaa", Jocey huudahti, eihän se ollut yhtään reilua, ettei Chet saanut tästä muodonmuutoksesta mitään itselleen. Paitsi tietysti makeat naurut.

Kasvomaalaus kuulosti kyllä loistavalta. Sitä sietäisi vielä kokeilla. No, olihan heillä koko pitkä ilta aikaa, vielä ehtisi tapahtua ihmeitä.

[bubblegay]

”Minulla on käytännön kokemusta”, Chet huomautti kasteenraikkaalla, pirteällä sävyllä väliin, kun Jocey mutisi jotain hänen uhkailutaidoistaan. Chetillä todella oli kokemusta kyseiseltä alalta, sekä hyvällä että pahalla. Hän muisti istuneensa kaverinsa päällä lattialla ja tukistaneensa tämän hiuksia, jotta saisi takaisin yhden tikkarin. Mutta se oli hänen tikkarinsa! Ja pinkki!

Chet mutristi huuliaan, kun Jocey käytännössä kielsi muut jatkotoimenpiteet.
”Mutta muistin juuri, että Laurenilla on juuri sinulle sopivaa luomiväriä”, hän inisi ja kallisti päätään, vetäen koiranpentuilmeensä kehiin. Siis kolmeksi sekunniksi, ennen kuin poika suoristi päänsä ja palautui takaisin normaalitilaan.

Tatuointi kuulosti siistiltä. Chetin oli pitänyt noin puoli vuotta sitten hankkia sellainen, mutta oli alkanut kirkua nähdessään tatuointineulan ja melkein saanut paniikkikohtauksen. Ei mustetta hänen iholleen. Ja hiuksiinhan Jocey ei koskisi; ne olivat pyhät.
”Koskekin hiuksiini, ja varmistan, että nätti pikku kamerasi tietää, miltä tuntuu pudota betoniin kolmannesta kerroksesta”, Chet murisi, mutta virnisti sitten. ”Okei, ei. Mutta silti, hiukset ovat pyhät. Niillä on Selviytyjissäkin ikuinen koskemattomuus. Kasvomaalaus kyllä kuulostaa hyvältä...”

Chet mutristi huuliaan ja mietti hetken, ilme sitten valaistuen. Hän suihkaisi vielä äkkiliikkeellä lakkaa Joceyn hiuksiin - lähinnä siksi, että se oli hauskaa.
”Oletko hyvä kuvaamataidossa?”

[Darcy]

Hiuksia ei voinut mitenkään verrata kameraan, ne eivät painineet ollenkaan samassa sarjassa. Chetillä oli aivoissa vikaa. Toisen kikkurakutrien pyhyys huvitti hieman ja Jocey virnisti.
"Pitääkö minun uhrata kikkuroillesi lahjoja, jotta ne leppyvät?", hän kysäisi äänessään rahtunen huolta. Ei olisi mukava saada Chetin äkäisiä hiuksia kimppuun, saatikka sitten itse omistajaa. Mitä jos Chet olikin muinaisaikojen meduusa valepuvussa? Yksi katse silmiin ja Joceysta tulisi ikuisesti kivipatsas. No, onneksi hän olisi varmasti oikein hyvän näköinen patsas, että kelpaisi katsella.
Kun Chet suihkaisi hänen hiuksiinsa lisää lakkaa, Jocey huitaisi ilmaa käsillään kuin yrittäisi torjua yllätyshyökkäyksen - pyhyys ei ilmeisesti koskenut hänen suortuviaan.

"Valokuvauksen lisäksi arkkitehtuuri on myös alaani, joten voisin varmaan sanoa olevani ihan kelvollinen piirtäjä", hän vastasi toisen kysymykseen kuvaamataidosta. Ei Jocey mitään pehmonalleja piirrellyt, mutta rakennusten suunnittelu, laskelmointi ja yksityiskohtaisuus kyllä onnistuivat ja hän oli kohtalaisen tarkka kynäilijä. Ja kyllä hän nyt aina yhden pinkin kukkasen ja hienon sydämen osaisi piirtää, jos Chet niitä kaipaili. Tai voisihan hän toki käyttää huonetoverin naamaa suunnittelualustana ja hahmotella siihen koulun pohjapiirustuksen tai jotain - sittenpähän Chet ei koskaan myöhästyisi tai eksyisi. Loistava idea, eikös?
"Jotenka, haluaako neiti ihastuttavan kasvomaalauksen?"
Joceyn kasvoille kohosi ovela hymy.

[bubblegay]

Niin tietenkin. Jocey oli maininnut arkkitehtuurin aiemminkin, mutta toisaalta, tämä ei välttämättä keskinyt kasvomaalauksiin läheskään niin paljoa kuin itse rakennuksiin. Aika tylsää sinänsä, kasvomaalaukset olivat varmasti söpömpiä - ellei tehnyt Hello Kitty-teemataloa tai jotain muuta eeppistä. Chet päätti siis luottaa Joceyhyn, ainakin hetkellisesti; toinen osasi romahduttaa kyseisen luottamuksen helposti jo pelkällä kysymyksellään ja hymyllään. Kaikki hälytyskellot alkoivat soida Chetin päässä, mutta hän nakkeli silti niskojaan pöyhkeästi, asettaen samalla kädet lanteilleen ja hymyili voitokkaasti takasin.
”Totta kai, sir Greenwood. Kunhan se ei vain ole tatuointi.”
Kasvojen tatuoiminen voisi olla aika... outoa.

Chet pyörähti ympäri huultaan purren ja vilkuili sitten huonetta, päätyen lopulta virnistämään.
”Jos haluat, tuolla jossain on tusseja”, hän informoi, heilauttaen kättään epämääräisesti huoneen toista päätä kohti. ”Päätin juuri, että pääset esittelemään kuvaamataidon lahjojasi käytännössä, muru. Sait jo kynnet, ne eivät tule ilmaiseksi.”
Okei, kyllä tulivat, mutta Chet tykkäsi siitä, että sai olla koekaniini. Silloin, kun tiedossa oli jotain hauskaa, ainakin; ikäviä kokeita ei ollut kivaa tehdä. Kuten tökkimistä neuloilla tai muuta vastaavaa kivuliasta.

[Darcy]

"En tykkää sörkkiä ihmisiä neuloilla, joten ei se ole tatuointi", Jocey lupasi jalosti, ilmaisten samalla olevansa täysin epäsadistinen henkilö. Muiden fyysinen kiduttaminen ei ollut mukavaa, mutta henkinen... No, se riippui tilanteesta. Chet tosin oli sen verran hömelö, ettei Jocey viitsinyt tässä tilanteessa edes yrittää - menisi harakoille kuitenkin. Hän seurasi toisen katsetta ja kun tämä heilautti kättään, blondi syöksähti osoitettuun suuntaan kuin metsästäjä.
"Tussit, taiteilijan unelma", hän virnisti ja nappasi ylimmän vetolaatikon auki, penkoen sitä hetken. Tusseja ei näkynyt, joten matka jatkui seuraavalla laatikolle. Siellä Joceyn onneksi tärppäsi ja hän tutkiskeli hetken tarjolla olevaa väriskaalaa, vetäen sitten pari väriä esiin pirullisesti hymyillen.

"Koska minulla on pinkit kynnet, sinä saat pinkin kasvomaalauksen", hän julisti ja kohotti kädessään olevaa räikeän pinkkiä tussia. Toinen värivalinta oli kauniin violetti, nämä olivat selvästi Chetin värit. Kyllä toisesta tulisi täydellinen, jahka Jocey pääsisi vauhtiin. Hän vilkaisi ympärilleen ja osoitti sitten käskevästi omaa sänkyään, jonka luona Chetin aikaisemmin raahaama tuoli vieläkin lymysi.
"Istu", Jocey käski ja istahti itse tuolille, heittäen kynien korkit lattialle. Hän voisi ryömiä ne esiin myöhemmin.

"Ihan tosi, meidän pitäisi varmaan maalata huoneen ovi pinkiksi", hän mietti, "ja teetetään siihen uusi huonenumero; kolmonen täynnä timantteja. Tytöt varmasti tykkäisivät, ja taloudellinen tilanne kohenisi."
Jocey näki oven jo sielunsa silmin, se olisi varmasti kaunis. Ja heidän imagolleen täysin sopiva. Tytöilläkään ei olisi vaikeuksia löytää kuuluisaa kynsitaiteilijaansa sen jälkeen, kun he olisivat hieman kohentaneet huoneen ulkomuotoa.
"Minä voin alkaa manageriksesi, jos saan vähintään kymmenen prosenttia tuotosta", Jocey tarjoutui, tarkistaen kynien toimivuuden omaan kämmenselkäänsä.

[bubblegay]

Chet ei yllättynyt rahtuakaan, kun Jocey veti esiin pinkin tussin. Oikeastaan hän olisi ollut järkyttynyt, jos poika olisi valinnut sen ja suhteellisen sievän sävyisen violetin sijaan jotain muuta. Vihreää ja keltaista. Silloin maailmankirjat olisivat varmasti olleet sekaisin - ja Jocey olisi joutunut kertaheitolla terveydenhoitajan luokse mittaamaan kuumeensa. Pinkki tuntui olevan jo yleinen kansallisväri huoneessa numero kolme.

Tottelevaisesti Chet istui alas, nostaen jalkansa koukkuun toisen päälle ja heilutellen sitä pienesti ilmassa.
”Minulla on epäilykseni tästä”, hän sanoi kulmat lievästi kurtussa. ”Jos näen poskessani yhdenkin miesten tai naisten sukupuolielimiin viittaavan taideteoksen, lupaan suihkuttaa lakkaa silmiisi. Ja takavarikoida hienot kynsikoristeesi. Ja-- hetkinen, enkö uhkaillut sinua äsken?”
Hän oli selvästi lahjakas tässä taidossa. Lammasmainen hymy ilmestyi Chetin kasvoille.
”Sori. Olen maaninen.”

Pinkki ovi ja timantein koristeltu huonenumero eivät kuulostaneet yhdessä tai erikseen lainkaan pahalta. Se voisi olla jopa toteutettava idea, mutta koulun työntekijät tuskin pitäisivät kyseisestä koristelusta yhtä paljon.
”Minähän köyhdyn!” Chet ulvaisi, kun Jocey jatkoi ehdottamalla managerin paikkaa. ”Mutta ehkä. Jos lupaat hankkia asiakaskontakteja myös tyttöjen siiven länsiosasta. Siellä tuntuu olevan kylmä rintama minua kohtaan.”
Tsk. Homofoobikot.
”No, mitä aiot piirtää, l'artiste?”

Chet asettui paremmin ja siirsi hiuksiaan niin, etteivät ne joutuisi tussin hyökkäyksen kohteeksi. Pinkki hänen hiuksissaan ei kuulostanut kovin viehättävältä.

[Darcy]

Miksi Chet epäili, että Jocey piirtelisi rivouksia?
"Hei wou, älä pilkkaa taiteellisia lahjojani - ne eivät tosiaankaan rajoitu sukupuolielinten piirtelemiseen", hän puhahti närkästyneenä ja heilutti pinkkiä tussia ilmassa varoittavasti. Eläminen numero kolmosessa saattoi olla terveydelle vaarallista, varsinkin kun Chet tuntui niin vuolaasti haluavan suihkuttaa lakkapullonsa sisällön hänen naamaansa.
"Kasvatuksen pyhä kolminaisuus; kiristys, lahjonta ja uhkailu", Jocey totesi. "Tästä pääsemmekin taas sinun traumaattiseen lapsuuteesi, sillä en kerta kaikkiaan näe muuta selitystä tälle sinun tavattomalle uhkailunhalullesi. Mafia ei ikimaailmassa ottaisi sinua palkkalistoille, veisit heidän uskottavuutensa pinkeillä kynsikoristeilla."
Ei, Chet ei tosiaankaan voinut kuulua mafiaan. Syyn oli siis pakko olla jokin syvällisempi.

Joceyn ilme kirkastui hetkellisesti, kun Chet puheli tyttöjen siiven länsiosastolla vallitsevasta negatiivisesta suhtautumisesta.
"Vakuutan, että kun minä olen managerisi, koulusta ei löydy yhtäkään kylmää rintamaa sinua kohtaan", hän lupasi vakuuttavasti. Ehkä hänen pitäisi harkita siirtymistä mainosalalle, nämä puheet tuntuivat onnistuvan kohtalaisen hyvin. Valokuvaus voisi jäädä toissijaiseksi, hän tienaisi omaisuuden myymällä tuotteita televisiossa.

Silmiään hieman siristäen Jocey kääntyi paremmin sängynlaidalle istuneen Chetin puoleen ja kohotti tussinsa valmiusasentoon. Hehee, tästä se lähtisi.
"Ei saa udella, yllätys menee pieleen", hän vastasi toruvalla äänensävyllä. Totuushan tietenkin oli se, ettei Jocey ollut vielä päättänyt, mutta eihän sitä pitänyt Chetille paljastaa. Hieman miettivänä hän vaihtoi tussinsa pinkistä violettiin ja piirsi ensin hieman kiemurtelevan viivan jostain toisen suupieleltä ohimoa kohti. Pariin kohtaan viivan varrelle hän tuikkasi pari pistettä, vaihtaen tussin takaisin pinkkiin. Pian viivan vasemmalle puolelle alkoi muodostua ihastuttavan pinkki ruusu.
"Äläkä liiku, tai sinusta tulee Petteri pinkkikuono."
Chet ei ollut ainoa, joka osasi uhkailla.