Maailmanvalloitusta

[bubblegay]

Jocey kuulosti puhuessaan lastentarhan tädiltä, joka koitti rauhoitella ylivilkasta lasta väsyneellä, alipalkatun työmuurahaisen ja sosiaalitukien hiljaisen kuluttajan äänellä. Jocey tosin tuskin käytti sosiaalitukia tai kävi töisä. Tai oli täti. Hetkinen, miksi Chet oli sanonut sen ilmiselvän faktan viimeisenä? Jocey ei todella ollut kovinkaan miehekäs ilmestys. Eihän kaikkien tarvinnutkaan olla machomaisia lihakimppuja, mutta Jocey ei tuntunut astettakaan heterommalta kuin Chet. Tosin Chetillä oli pitkät hiukset ja tanssistipendi. Ja hän laittoi kynsiä...

”Mutta haluan tietää~” poika vinisi, vääntelehtien hieman tuolillaan, mutta tasaten sitten liikkeensä. Hän tunsi (ja näki) kun Jocey alkoi piirtää – ensin jotain pitkää hänen ihollaan, vetäen pitkää viivaa violetilla tussilla suupielestä ohimon suuntaan. Pari pistettä – tai siltä ne ainakin tuntuivat – päätyi mukaan, mutta sen jälkeen kynän liikkeet muuttuivat epämääräisemmiksi, eikä Chet enää osannut kertoa, mistä oli kyse. Hän henkäisi järkyttyneenä Joceyn siirtyessä uhkailulinjalle.
”Miten edes uskallat ehdottaa tuollaista! Sitä paitsi, väitätkö, ettei se tyyli sopisi minulle?”
Hän virnisti ja keimaili hetken, asettuen sitten taas paikoilleen.
”Nyt tarvitsen enää prinsessamekon. Luuletko, että joku tytöistä lainaisi minulle? Ainakin balettistipendiläisiltä voisi saada tutun...
”Ääää, milloin olet valmis”, poika aloitti taas hetken kuluttua ja mutristi huuliaan. ”Haluan nähdä jo.”

Aivan kuin vakuudeksi sanoistaan Chet tökkäsi etusormellaan Joceyn polvea, joka oli ensimmäinen osa toisesta, jonka hän löysi. Hänen pikkulapsivaihteensa alkoi taas kääntyä päälle.

[Darcy]

Chet vääntelehti ja venkoili kuin tarhaikäinen lapsi, jolla oli vähintäänkin muurahaisia housuissaan. Jocey yritti keskittää kaiken huomiointikykynsä kätensä pitämiseen vakaana, jotta kasvomaalaus onnistuisi. Hän ei antaisi itselleen anteeksi, jos siitä tulisi fiasko. Eikä Chetkään saisi kovin helposti anteeksiantoa jos pilaisi tämän mestariteoksen.
"Minä voin tilata sinulle prinsessamekon suoraan Pariisista, jonkun upean pinkin röyhelökakun", hän tarjoutui, kun Chet pohdiskeli ääneen mahdollisuuksiaan saada joltakulta koulun naisoppilaalta mekkoa lainaan. Mutta eiväthän prinsessat käyttäneet lainamekkoja! Heillä täytyi olla kaapit täynnä aivan omia pitsiunelmia, eikä mitään käytettyä halpishörhöä.

"Jos en tietäisi tämän koulun olevan nuorisolle suunnattu, voisin olettaa sinun olevan suunnilleen viisivuotias", Jocey ilmoitti Chetin mutristelun päätteeksi. Ehkä toinen oli henkiseltä iältään tarhassa käyvien pikkulasten luokkaa, tai siltä tämä uhkaavasti vaikutti. Ja tökkikin vielä. Julkea lapsi.
"Tuhma kakara, ei saa tökkiä. Etkö ole koskaan kuullut, että ilkeät lapset saavat tuta koivuniemen herran vihan?"
...Piiskaa. Jestas. Tämähän alkoi olla jo rivoa. Luojan kiitos Jocey piirteli Chetin poskeen ruusuja eikä niitä sukupuolielimiä, joista toinen oli ollut huolissaan. Sehän vasta olisi kruunannut kaiken. Pinkki tussi viimeisteli kukan terälehtiä kauniimpaan kuosiin, ja pian Jocey siirtyi piirtämään toista samanlaista ruusua suunnilleen ohimon tienoille. Toinen kukkanen valmistui ensimmäistä nopeammin, eikä mennyt kauaa ennen kuin hän jo nojautui hieman kauemmas ihaillakseen aikaansaannostaan.

"Onpas nätti, vaikka itse sanonkin", Jocey lässytti ja kurottautui venyttämään Chetin piirustusvapaata poskea. Tuitui~ Kyllä nyt kehtaisi pukeutua siihen prinsessamekkoon. Chet varmasti ihastuisi kukkasiin, kaikkihan niitä rakastivat.
"Ilmoita kun keksit tarpeeksi hyvän keinon osoittaa minulle kiitollisuuttasi."
Aina yhtä vaatimaton.

[bubblegay]

”Henkinen ikäni on korkea kuin tähtitorni”, Chet ilmoitti juhlavasti. Hän ei kuitenkaan voinut estää huvittunutta virnettä ja kulmansa epäluuloista kohotusta, kun Jocey viittasi yllättäen kuuluisaan Koivuniemen herraan ja sen kautta piiskaamiseen. Ilmeisesti Chetin huonetoverilla oli enemmän kuin yksi fetissi takataskussaan. Toivottavasti ne eivät heijastuneet tussitaiteeseen, joka sillä hetkellä komeili Chetin poskella.
”Olet hyvin epäilyttävä”, hän vahvisti ääneen. ”Oletko varma, ettei sinulla ole jotain salaista BDSM-lelujen kokoelmaa laukussasi? Tai varta vasten sinua rakennutettua kidutuskammiota koulun kellarissa?”
Se ei olisi lainkaan epätodennäköistä, kun otti huomioon Saint Walden'sin lähtökohdat.

Hän kurtisti kulmiaan, kun Jocey yllättäen tarttui hänen poskeensa ja venytti sitä. Hän käänsi hieman päätään ja puri pojan kättä (epäergonomisen asennon takia aika voimattomasti, mutta puripahan kuitenkin). Chetistä saisi selvästi pienellä työllä kunnon kauhukakaran. Hän hymyili liikkeensä jälkeen hämäävän viattomasti.
”Voit paistatella loputtomassa ihanuudessani ja mahtavuudessani”, hän julisti, ”siinä on kiitollisuudenosoitusta kyllikseen. Ja sitä paitsi, laitoin kyntesikin.”
Chet kääntyi vilkaisemaan omaa kirjoituspöytäänsä, jolle oli asetettu yhdessä jalassa oleva, pyörivä peili ja kallisti päätään, Joceyn taideteosta katsellen. Kukkasia! Suloisia kukkasia!

Chet hihkaisi ehkä hieman liiankin ihastuneena sukupuolensa huomioon ottaen.
”Se on söpö!”
Poika tökkäisi poskeaan ja hymyili kuin pieni, sähkövoimalla toimiva aurinko.
”Miten oikein osaat tehdä näitä?”

[Darcy]

Kidutuskammio voisi olla kohtalaisen hyvä idea, Chet olisi varmasti yksi hänen vakioasiakkaistaan. Jocey voisi roikottaa toisen seinälle pää alaspäin ja kutittaa kuoliaaksi. Se tekisi Chetille hyvää. Jocey ei oikeastaan yllättynyt, kun Chet käänsi päätään ja iski hampaansa hänen käteensä, vaikkakin ponnettomasti. Toinen oli synnynnäinen peto, suoranainen villikko. Silti hän väänsi kasvoilleen vähintäänkin tuskaisan ilmeen ja heilutti pureman saanutta kättään ilmassa.
"Vaikka olenkin huonetoverisi, se ei anna sinulle etuoikeutta käyttää minua puruleluna", hän huomautti närkästyneesti. Jocey seurasi, kuinka Chet kääntyi ihastelemaan kaunista taideteostaan työpöydällä olevan peilin kautta. Toisen erittäin miehinen hihkaisu sai huulille kohoamaan virnistyksen.

"Olen luonnonlahjakkuus", hän totesi vaatimattomasti, napauttaen kädessään olevalla pinkillä tussilla Chetiä päälaelle. Pitikö tuollaista edes kysyä, tottahan toki Jocey oli loistava tekemään kasvomaalauksia. Hän oli loistava kaikessa! Ainakin suunnilleen kaikessa.
"Kukat sopivat miehiseen olemukseesi oikein mallikkaasti", hän kehaisi ja napautti tällä kertaa Chetiä päähän violetilla tussilla. Toisen mäiskiminen oli oikein hupaisaa, ehkä Chet ei suuttuisi. Toisen kasvoilla paisteleva aurinkoinen hymy suorastaan häikäisi silmiä ja Jocey nosti vasemman kätensä kasvojensa suojaksi, tirkistellen Chetiä sormien välistä.
"Sinä loistat kuin hehkulamppu", hän parahti, "olen yöeläin, en pidä tällaisesta valon määrästä."
Eläin nimenomaan.

[bubblegay]

Jocey löi häntä päähän. Chet olisi voinut ottaa kyseisen liikkeen kunnianloukkauksena, mutta hän ei ollut sellaisella tuulella, että olisi viitsinyt hermostua käytännössä tyhjästä. Sen sijaan poika suunnitteli pikaisesti enemmän tai vähemmän toimivan koston, jonka toteuttaminen keskeytyi Joceyn ulvaistessa jotain yöeläimistä ja Chetin hehkulamppuloiston määrästä. Loppu oli helppoa päätellä.
”Hanki aurinkolasit”, Chet neuvoi pirteästi. ”Ne ovat hyvä hankinta pitkällä tähtäimellä. Hymyilen usein.”
Se oli totta. Elämä ilman hymyilemistä olisi varmasti tylsää ja aika kuivaa.

Vaikka periaatteessa kädestä ei olisi saanut ottaa, Chet nappasi kevyellä äkkiliikkeellä pinkin tussin Joceyn otteesta ja virnisti paholaismaisesti, korkaten sen kuin Pandoran lippaan konsanaan.
”Lyöminen on rumaa.”
Ikään kuin eräänlaisena varmistuksena sille, että Jocey ymmärsi, mitä hän sanoi, Chet napautti vuorostaan blondia otsaan. Sen jälkeen hän veti tasaisen vedon hieman alemmas, Joceyn kulmakarvan tienoille. Tietynlainen kostohan sekin oli - tosin tussi lähtisi todennäköisesti pois jo pelkällä hinkkaamisella.
”Kulmakarvasi on ihana”, Chet huokaisi ihastuneena, ”melkein yhtä ihana kuin uusi kynsimallisi.”
Poika hymyili taas kuin pieni, sähköllä kulkeva aurinkoprototyyppi - mitä hän varmaankin oli. Paitsi että Chet ei kulkenut sähköllä.

[Darcy]

"Minulla on aurinkolaseja kokonainen laatikollinen, en tarvitse enää uusia pareja", Jocey vastasi Chetin neuvoihin. Ilmeisesti hänen pitäisi siis alkaa pitää niitä nykyään sisätiloissakin, mistäs sitä koskaan tiesi milloin huonetoveri sattuisi käytävällä kävelemään vastaan. Jocey terästäytyi tajuttuaan pinkin tussin kadonneen kädestään. Hieman kummastuneena hän katsahti Chetiin, joka virnisteli taas, aivan kuin olisi löytänyt jonkun suuren aarteen. Tottahan tuo oli, lyöminen oli aika rumaa, mutta vain jos sitä ei osannut tehdä oikein. Läiskiminen ja läpsiminen oli sallittua, nyrkkien käyttö puolestaan poissuljettua. Jocey päästi hieman normaalia kimeämmän äännähdyksen, kun Chet pamautti häntä tussi otsaan, ilmeisesti kostoksi. Hetken päästä hänen naamassaan oli ihastuttavan pinkki viiva, joka ilmeisesti yritti korvata kulmakarvat.
"Kosto ei koskaan johda mihinkään - nyt sinä vajosit minun tasolleni", Jocey totesi toiselle pahoittelevasti. "Onneksi täällä pohjamudissa on paljon tilaa. Olinkin aika yksinäinen."

Hymy ei tainnut lähteä Chetin kasvoilta kulumallakaan. Se katosi hetkittäin, mutta ilmestyi aina sitkeästi takaisin kuin jojo tai bumerangi. Ei siinä mitään pahaa ollut, mieluummin hän katseli hymyileviä kuin surullisia ihmisiä.
"Mehubileet jäi kesken", Jocey ilmoitti hetken hiljaisuuden jälkeen. "Mitä sinä yleensäkään teit täällä yksinäsi ennen kuin minä tulin? Oliko sinulla elämää? Luojan kiitos saavuin ja pelastin sinut."
Hänen äänensävynsä oli hieman huolestunut. Ehkä Chetin mielenterveys oli ehtinyt kääntyä huonompaan suuntaan kun toinen oli joutunut potemaan ikuista yksinäisyyttä homohuoneensa syövereissä ja vain toivomaan saavansa jonkun ihanan ihmisen seurakseen. No, onneksi Jocey oli ihana ja kultainen, oikein herttainen.

"Hei wou, minä tiedän mitä tehdään!"
Tässä välissä kasvoille hiipi psykopaattihymy.
"Pelataan totuutta ja tehtävää."

[bubblegay]

Chet mutristi huuliaan ja veti kasvoilleen (muka) masentuneen ilmeen, kerjäten näin myötätuntoa.
”Olen kärsinyt pahoin”, hän marisi, ”täällä ei ole ikinä mitään tekemistä. Kiduin paljon. Elämäni oli synkkää ja merkityksetöntä.”
Se ei ollut koko totuus - tai ei totuus ollenkaan, mutta eiköhän Jocey tajunnut asian itsekin. Chet kohotti kulmaansa, kun toinen yllättäen ilmoitti, että oli keksinyt jotain. Jo pelkkä ilme Joceyn kasvoilla riitti herättämään suuria epäilyksiä siitä, kuinka hauska kyseinen idea olisi. Tai turvallinen. Tai järkevä. Tai yhtään millään lailla henkisesti terve, normaali ja jotain, mitä tavalliset ihmiset tekivät vapaa-ajallaan.

Totuutta ja tehtävää? Se kävi hyvin. Turvallinen, tuttu peli. Tosin Jocey näytti siltä, että hänellä oli täysin omia suunnitelmiaan sen varalle. Voi ei.
”Vaikuttaa siltä, että suunnittelet jotain sairasta”, Chet ilmoitti ja nyrpisti nenäänsä, mutta virnisti sitten. ”Pidän siitä. Mitään tarkempia sääntöjä?”
Jotkut olivat neuroottisia sen suhteen, mitä totuudessa ja tehtävässä sai tehdä ja mitä ei. Toisia taas ei kiinnostanut lainkaan, ja Chet uskoi, että Jocey kuului jälkimmäiseen ryhmään.
”Koska ehdotit, saat aloittaa”, poika virnisti saman tien. ”Totuus vai tehtävä?”

Tästä tulisi hauskaa. Ehkä. Mahdollisesti.

[Darcy]

"Huumorini on yhtä sairas kuin sinäkin", Jocey ilmoitti närkästyneeseen sävyyn, kun Chet nyrpisteli nenäänsä. Hänen ideansa olivat sairaudestaan huolimatta lähes aina hyviä, tai ainakin varteenotettavia. Ja sen verran mitä Jocey oli ehtinyt Chetiin tutustua, tämä ei vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä, joka kiinnitti huomiota pieniin epäkohtiin. Kaikessa oli kuitenkin vain kyse järjestelystä ja toteutuksesta. Kaikki ideat olivat hyviä, jos ne osasi toteuttaa oikein.
"Säännöt ovat pelkureille", Jocey virnisti ja huitaisi kädellään ilmaa, ihan vain ilmaistakseen eleilläänkin, että säännöt sai teljetä lukkojen taakse. Niillä ei tehnyt yhtään mitään, täysin turhia ja elämää kahlitsevia tekijöitä.

"Tehtävä."
Kuka olisikaan osannut ennustaa tätä valintaa. Totuudet olivat yleensä tylsiä, ellei sitten saisi kalasteltua esille jotain elämää suurempia salaisuuksia tai juoruja. Tosin Jocey ei tiennyt, millaisia pommeja Chetillä oli hihassaan, joten ehkä tämän totuudet eivät olisikaan aivan niin puuduttavia kuin joidenkin muiden.
"Ei sitten mitään haasteita. 'Ole kotiorjani viikon verran, tai lennät ulos' -tyylisiä", hän naureskeli. Oli näitäkin meinaan nähty ja kuultu, ja mikäs siinä jos tykkäsi. Tosin Jocey joutuisi muutenkin luultavasti toimimaan Chetin uusimpien kynsilakkojen koekäyttäjänä, joten hän taisi jo lukeutua kotiorjiin. Ainakin melkein.
Hieman asentoaan parannellen hän jäi tuijottamaan huonetoveriaan odottavasti, vilkuillen kuitenkin toisen kädessä yhä olevaa tussia. Yksi pinkki kulmakarva oli jo liikaa, hän ei halunnut enää toista omiin kasvoihinsa. Pinkki oli tämän illan aikana noussut varsin upeaksi teemaväriksi numero kolmosessa, eikä se varmaan lähtisi haalistumaan listan kärjestä ihan heti.

[bubblegay]

// tiedossa taiteellisin (ja kakkaisin) pelinpäätös tai päätöksen alku tai whatever ikinä. :DD koin sen nukkumishomman kaikkein järkevimmäksi vaihtoehdoksi. //

Tehtävä. Se olisi pitänyt arvata; Jocey ei vaikuttanut totuustyypiltä. Sellaiset ihmiset halusivat aina, että heiltä kysyttäisiin jotain, mistä he saisivat revittyä huomiota. Tai sitten he olivat nynnyjä, jotka pelkäsivät tehtävien olevan liian kiduttavia tai hankalia suorittaa. Chet kyllä ymmärsi kyseistä kansaa jollain tavalla, sillä hän oli joutunut useamman kerran tehtäviä suorittaessaan pahoihin ongelmiin ja/tai satuttanut itsensä. Värttinäluun murtuma oli vieläkin tuoreessa muistissa, vaikka siitä olikin jo useita vuosia - kiitos vain, Keito.

”Ilonpilaaja”, Chet ilmoitti ja mutristi huuliaan, kun Jocey esti hänen suosikkivaihtoehtonsa, kotiorjuuden. Oikeastaan se ei ollut ehtinyt edes käydä tanssijan mielessä, mutta nyt kun hän ajatteli asiaa, se olisi kuulostanut todella käytännölliseltä. Mutta minkäs teit. ”Sinusta tulisi huono kotiorja.”

Sitten jäikin jäljelle vain miettiminen. Poika kallisti päätään pohtivasti ja katseli huonetta ympärillään, koittaen etsiä inspiraatioita huonekaluista ja muista asioista ympärillään. Tee taideteos kynsilakoista seinään? Ei. Suutele käytävällä ensimmäistä vastaantulijaa? Ei ehkä sitäkään. Järjestä strippiesitys? Niin paljon kuin hänen likainen puolensa siitä varmasti nauttisikin, ei kiitos. Ja Jocey varmasti aiheuttaisi hänelle vain mustan silmän.

Lopulta, pitkän ajatteluprosessin (= kolmenkymmenen sekunnin) jälkeen, Chet kääntyi taas kohtaamaan huonetoverinsa viaton hymy huulillaan.
”Mennään nukkumaan?”
Se olisi loogista. Melkein.

[Darcy]

[ Iha tarpeeks taiteellinen mun makuun, bubbeli. :------D ]

Chet taisi olla oikeassa todetessaan, ettei Jocey soveltuisi kotiorjaksi. Hän olisi varmasti erittäin kelvoton orja, liian uppiniskainen ja ärsyttävä. Ja varakas. Ja älykäs. Ja ihana. Ja kaikkea muuta, mitä nyt saattoi kuvitella ihmiseltä, joka ei sopinut kotiorjaksi. Chet mietti hetken verran tehtävänantoaan, päätyen loppujen lopuksi aika arvattavaan valintaan: nukkumaanmeno.
Mikä ettei, eivätköhän he olleet bilettäneet ihan tarpeeksi tälle illalle. Partyt voisivat jatkua joskus toiste, elämä numero kolmosessa tulisi olemaan yhtä juhlaa ja elämä olisi ihanaa. Jocey nyökkäsi myöntävästi.
"Mennään vaan, sinä väsytit minut tanssihaasteellasi", hän vastasi virnistäen ja nousi ylös tuolilta, jonka oli parkkeerannut sänkynsä eteen. Hän nappasi kiinni tuolin selkänojasta ja siirsi sen takaisin kirjoituspöydän luokse, venytellen hieman. Nyt kun asialle uhrasi ajatuksia, häntä saattoi jopa hieman väsyttääkin.

Jocey asteli takaisin sängyn luokse ja napsautti minikaiuttimensa kiinni. Chetin levy jäi kylläkin sisälle, mutta ehkei toinen tarvitsisi sitä tänä yönä. Blondi vilkaisi sängyllään istuvaa huonetoveriaan ja kaatui tämän vatsalleen päiväpeitteen päälle. Jalat jäivät sängynlaidan ulkopuolelle ja Jocey heilutteli niitä hetken, haukotellen kerran.
"Toivottavasti et jodlaa unissasi tai muuta sellaista", hän virnisti Chetille. Tämän kohdalla kaikki oli varmasti mahdollista, ties vaikka toinen kävelisi unissaan tai harrastaisi karatea keskellä huoneen lattiaa - tai vielä pahempaa, käyttäisi Joceyta nyrkkeilysäkkinä. Hän oli niin harmillisen sikeäuninen, että Chet saisi hakata hetken ennen kuin reaktiota syntyisi. Mustelmat olisivat siis taattuja.
"Öitä", hän huikkasi, kun toinen oli päässyt kömpimään omaan sänkyynsä ja hautautunut peittonsa alle. Jocey siirsi itsensä paremmin sängylle ja kahmi tyynynsä luokseen, repien peiton väkipakolla päälleen.
Kyllä tästä vielä hyvä tulisi, Saint Walden's vaikutti mukavalta.

[ Ja se on finito ! \o/ ...Vihdoin... x,D ]