Maailmanvalloitusta

[bubblegay]

Chet tyrskähti, muttei sentään nauranut ääneen.
”Ei kuitenkaan. Tosin, itse asiassa silloisen parhaan kaverini isä soitti jossain orkesterissa, jossa oli säkkipillejä. Ne taisivat liittyä siihen tempaukseenkin jotenkin.”

Poika säpsähti tuntuvasti, kun aluksi stereoista ei kuulunut mitään, mutta yllättäen musiikki täytti koko huoneen kovaäänisesti. Jocey vaiensi sen nopeasti, mutta Chetin korvat jäivät silti soimaan pieneksi hetkeksi. Todellakin, luojan kiitos hiljaisuus oli vielä lukuisten tuntien päässä, sillä muuten he olisivat varmasti saaneet jonkun niskaansa ja valittamaan melusta. Sekä onnistuneet herättämään ne onnettomat, jotka yrittivät jo nukkua.
”Pian se lähtee”, hän virnisti. ”En usko, että tärykalvoni puhkesivat. Toivottavasti.”
Lause ei ollut täysin looginen, sillä hän kuuli vielä Joceyn puheen, mutta kaikki rationaalinen ajattelu oli tylsää. Chet teki olonsa mukavammaksi sängyllä ja nojasi päänsä seinää vasten – asento ei ollut kovinkaan epämukava, vaikka siltä näyttikin. No, pimeässä sitä tuskin huomaisi.

”Kaunotar ja kulkuri-efekti”, hän virnisti. ”Odota vain, tytöt tulevat itkemään, huutamaan ja potkimaan kateudesta, jos ikinä saavat tietää. Jos joku poika taas päättää kohta tunkea sisään, on vaikeaa selittää, miksi me istumme pimeässä soitattamassa musiikkia. Siis, ilman että sisällytämme selitykseen mitään lahkoa.”
Chet kurtisti kulmiaan lauseensa päätteeksi ja kohottautui hieman. Hänen silmänsä olivat jo tottuneet pimeään, ja poika pystyi erottamaan Joceyn piirteet, mutta ei ymmärtänyt, millaiseen asentoon tämä oli itsensä vääntänyt.
”Missä sinä tarkalleen olet? Sängyn alla?”
Poika virnisti leveästi ja kohottautui hieman lisää, jotta pääsi tarttumaan pitkään, lähes neljänkymmenen sentin viivottimeen ja laskeutui hieman edemmäs vanhalta paikaltaan. Hän kurotti kättään ja tökkäisi viivottimella kohtaa Joceysta, jonka oletti olevan tämän vatsa (koska mitään limaistakaan ei tuntunut, hän uskoi, ettei ollut osunut toisen silmään).

[Darcy]

"Toivotaan, etteivät he saa koskaan tietää...", Jocey kuiskasi virnistäen, kun Chet mainitsi tyttöjen potkunyrkkeilystä. "Ainahan me voidaan tietysti kehittää jokin oma kerho - sisään pääsee vain jos omistaa jotain pinkkiä."
Sänky narahti hieman Chetin liikahtaessa, ilmeisesti kohti sängyn laitaa. Jocey ei ehtinyt vastata hänen seuraavaksi esittämäänsä kysymykseen ennen kun jo sai viivottimesta vatsaansa.
"Auh!", hän ulvahti, kuin olisi sattunut enemmänkin. "Jos haluat tehdä grillivartaan, ehdotan, että etsit jonkun toisen uhrin; vakuutan olevani erittäin pahan makuinen, ja sitkeä."
Jotenkin kummasti mielen täytti taas kuva Chetistä juoksemassa käytävällä pitkä seiväs kädessään, hätyyttelemässä viattomia. Mistä näitä mielikuvia oikein tuli?

Virnistäen Jocey rimpuili hetken lattialla päästäkseen otollisempaan asentoon, tarttuen kiinni sängyn alalaidasta. Hän hinasi itsensä syvemmälle sängyn alle niin, että vain pää jäi ulkopuolelle. Samalla hän koukisti jalkojaan, kunnes polvet osuivat sängyn pohjaan ja nostivat patjaa hetkeksi hieman ilmaan.
"Toivon että olet imuroinut ainakin kerran viimeisen kahden viikon sisällä, sillä muuten saatan muuttua villakoiraksi", Jocey totesi, kohottaen kätensä sängyn laitaa kohden. Hän tarrasi kiinni päiväpeitosta ja nyhtäisi kerran, aikeenaan saada Chet liikahtamaan edes pari milliä. Ja toinen vaikka hyvällä tuurilla tippuisi sängystä, ei tämä ainakaan kaatuisi Joceyn päälle - hän oli turvassa sängyn alla. Lopulta hän vetäytyi kokonaan sängyn alle, jääden aivan sängyn laidan myötäisesti makaamaan, kierähtäen ensin vatsalleen. Oikean poskensa hän painoi kylmää lattiaa vasten.
"Kuvittelenko vain, vai onko täällä kuuma?", hän kysäisi, kopauttaen kerran sängyn puista pohjaa rystysillään. Onneksi viileä lattia sentään helpotti oloa jonkin verran. Tosin saattoi kyllä olla, että Jocey oli taas ainoa, jolla oli ongelmaa ilmaston kanssa. Hänellä oli aina joko liian kuuma, tai liian kylmä. Ei ikinä sopiva.

"Oletko koskaan yrittänyt nukkua sängyn alla?", hän heitti uuden kysymyksen. "Jos taivas putoaisi niskaan, silloin olisi ainakin turvassa."
Olisiko? Joceyn logiikalla kyllä, mutta Chet ei välttämättä ollut samaa mieltä. Sängyn alusta ei yleisesti mielletty kovinkaan hyväksi nukkumapaikaksi, ihmiset pitivät enemmän pehmeästä punkasta kuin kovasta lattiasta. Sängyn alta vain oli kovin mukavaa vaania ohitse käveleviä ihmisiä ja hyökätä heidän nilkkoihinsa kiinni, kun he sitä vähiten odottivat. Jocey virnisti itsekseen, yrittäen havaita mahdolliset liikkeet - jos Chet vaikka koettaisi onneaan ja nostaisi jalkansa sängyn laidan ylitse.
Hän naurahti hiljaa, mutta sen verran kuuluvasti kuitenkin, että ääni kuului varmasti musiikin ylitse.

[bubblegay]

Hän ei ollut varma, halusiko edes tietää, mitä Jocey touhusi. Pienellä vilkaisulla Chet pystyi erottamaan, että toinen laahasi itsensä entistä syvemmälle sängyn alle. Chet oli vastaamassa toisen kysymykseen, kun tämä päätti kiskaista päiväpeitosta napakasti ja saada sängyn päällä istuvan pojan liikkumaan ehkä sentin tai kahden verran (tarpeeksi kirvoittamaan jonkinlaisen kiljahduksen ja älähdyksen vaimean välimuodon). Samalla Chet pystyi kuulemaan, kuinka Jocey kahinasta päätellen vetäytyi sängyn alle kokonaan. Todellakin, hän ei halunnut tietää, mitä toinen touhusi.

”Vastauksena kysymykseen, imuroin eilen”, hän huoahti. ”Harmillisesti. Muuten olisit sieltä pois tullessasi ihan pölyinen ja minä saisin vahingonilokiintiöni täyteen. Siis, jos olet tulossa ikinä enää pois.”
Ajatus Joceysta majailemassa sängyn alla ei ollut niin paha, eihän kyseessä edes ollut Chetin sänky. Hän voisi heitellä toiselle keksejä tai jotain.
”Se johtuu minusta”, Chet huokaisi teatraalisesti. ”Tai sitten patteri on liian kuuma. Tai vika on vain sinussa ja taikapölyssä.”

Tummempi kohotti kulmiaan kuullessaan sängyn alta kaikuvan uuden kysymyksen.
”Umm”, hän vastasi lievästi huvittuneena, ”en varmaankaan. Mutta miten silloin olisi turvassa? Silloinhan taivas tuhoaisi myös sängyn. Ja sitten litistyisit sängyn alle ja kuolisit.”
Hän ei edes tiennyt, miksi liittyi mukaan koko logiikkaan eikä vain tyrmännyt sitä ensi-istumalta. Joceyn naurahdus kiinnitti silti Chetin huomion ja hänen kulmansa kohosivat toistamiseen, vaikka sitä ei nähnytkään kukaan.
”Mitä sinä tarkalleen teet siellä? Tuo alkaa olla epäilyttävää.”
Kokeellisesti Chet suoristi hieman jalkaansa ja laski sen hitaasti sängyn laidan yli ja sitten alemmas, kiinnostuneena siitä, mitä tapahtuisi. Hänellä oli vielä viivottimensa (jonka poika oli tosin vetänyt takaisin ja laskenut sängylle aiemmin), jos Jocey yllättäen sekoaisi ja yrittäisi syödä hänen jalkansa tai jotain muuta kamalaa.
”Nukutko useinkin sängyn alla? Mietin vain, että saanko siinä tapauksessa pölliä tyynysi”, Chet kysyi uteliaasti samalla, kun toteutti epämääräistä jalkaoperaatiotaan. ”Niskani protestoi usein.”

Jostain syystä Saint Walden'sin sängyt ja etenkin tyynyt eivät vain sopineet hänelle. Chet heräsi usein aamulla niskakipuihin, mikä saattoi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että hänestä tuli jotain pelottavaa ja harvinaista - äreä.

[Darcy]

Haa, Jocey sai kiittää onneaan, että hänen huonekaverinsa oli sen verran älykäs, että tämä oli tosiaan imuroinut ennen hänen pöllähtämistään taloon.
"Mutta jos sänky olisikin James Bond-materiaalia, eikä sitä saisi lyttyyn edes tippuva taivas", hän huomautti Chetin huvittuneille sanoille, "silloin olisin huomattavasti paremmassa turvassa sängyn alla kuin sen päällä."
Viimeisen sanan hän lausui merkitsevästi, viitaten sillä sängyssään nyhjäävään huonekaveriinsa. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla vähintäänkin taivaan iskua kestävä sänky, se suojaisi lukuisilta kuolonuhreilta. Pommisuojiakaan ei enää tarvittaisi, kun ihmiset voisivat piiloutua sänkyjensä alle.
...Ai miten niin muka typerää? Jocey ei tuntenut oloaan lapselliseksi, minkä hän sille mahtoi, että ajatteli laajemmin kuin muut. Piti nimittäin ottaa kaikki näkökulmat ja mahdollisuudet huomioon, viis mistään fysiikan laeista.

"Suunnilleen joka yö; yleensä tipun lattialle yön aikana ja pyörin sängyn alle peiton kanssa."
Se oli itse asiassa aika totta. Jocey oli harvinaisen levoton nukkuja, ja pyöri unissaan minkä kerkesi - yleensä huonoin tuloksin. Hän oli monet kerrat löytänyt itsensä aamuisin lattialta peittoon kietoutuneena, ja oli hän joskus kääntynyt unissaan kokonaan väärin päin. Mutta tyynyt... Ei, hän ei antaisi Chetin pölliä tyynyään, Jocey oli maailman pahin tyynyhirmu. Viisikään tyynyä ei ollut tarpeeksi, niitä piti olla sängyssä niin monta että niihin hukkui. Jos täällä olisi laskettu yksi tyyny per oppilas, Joceyn täytyisi käydä varastusretkellä ja pihistää koulukavereiden tyynyjä, kunnes kärähtäisi. Hän voisi ehkä lahjoa Chetin hiljaiseksi yhdellä tyynyllä, mutta itse tarvitsi ainakin kymmenen.
"Minä voin hieroa niskojasi", hän virnuili, "olen aika hyvä - siis saamaan nikamia sijoiltaan."
Leveämpi virne.

Ja juuri kuten hän oli uumoillutkin, ei Chet selvästikään voinut vastustaa kiusausta, vaan roikotti toisen jalkansa sängyn laidan yli kuin syötiksi meressä vaanivalle haille. Uhkarohkeaa, jos sai sanoa. Heti kun toisen jalka oli sen verran sängyn laidan ulkopuolella, että Jocey näki sen selvästi jopa pimeässä, hän nappasi Chetin nilkasta kiinni molemmin käsin. Luojan kiitos Jocey ei ollut se osapuoli, jonka nilkkaan käytiin kiinni - hän olisi varmaan kuollut sydänkohtaukseen, vaikka olisikin ehkä osannut odottaa iskua. Hän ei pystynyt katselemaan edes kauhuleffoja, vaikka olisi tiennyt juonen etukäteen.
Oli vain niin mukavaa aiheuttaa jollekulle toiselle sama tunne.
Jocey kiskaisi kiinni saamastaan jalasta, aikeinaan saada Chet vetäistyä maan tasalle. Onneksi sänky ei ollut kovin korkea, sillä tömähdyksessä olisi jopa voinut käydä pahastikin, jos pää osuisi lattiaan tai laskeutuminen olisi muuten vain ollut huono. Saatuaan toisen maan tasalle, pois epäturvallisen sängyn päältä, Jocey purskahti nauruun, vilkuillen Chetiä sängyn alta.
"Sattuiko?", hän kysyi naurunsa seasta. Hän piti edelleen kiinni toisen jalasta, päästämättä irti.

[ ... Mun hahmot on aina jotenkin niin päällekäyviä, että joudun joka pelissä kyselemään saanko hitata. :----D Voisin välillä tehdä vähän rauhallisemmankin yksilön. Hmm? ]

[bubblegay]

// päällekäyvyys on kivaa. :D ad/hd-hyypiöillä on myös helpompi pelata kun voi vaan hillua paikasta toiseen. tai sit oon vaan semisti outo. //

Hetken verran Chet jo luuli, ettei Jocey aikoisi edes tehdä mitään, vaan oleskeli sängyn alla muuten vain. Vähän niin kuin kiltti mörkö, joka vain piileskeli sängyn alla. Siinä oletuksessa poika kuitenkin teki suuren laskelmointivirheen; hän tunsi toisen tarttuvan nilkkaansa molemmin käsin ja veti sitten niin voimakkaasti, että sai huonetoverinsa putoamaan sängyltä lattialle. Laskeutuminen osui kylkeen ja sen päätteeksi Chet kierähti vatsalleen, ähisten korkean kauhunkiljaisunsa jälkeen.

Tätä hän ei ollut odottanut. Jocey ei vaikuttanut henkilöltä, joka veteli ihmisiä lattialle noin vain.

"Parit sisäelimet muusina, mutta muuten ihan okei", Chet ähisi ja kohotti peukaloaan selviytymisen merkiksi. "Sinä olet julma olento."
Hän mietti kostoa, joka ei vaatisi paljoakaan asennon muuttamista tai liikkumista. Lattia todella tuntui kylmältä, vaikka huone oli muuten olosuhteiltaan lämmin. Kehoaan uhmaten Chet kohottautui ja hapuili viivottimen takaisin käteensä matalalta sängyltä, jolla oli äsken lojunut. Hän laskeutui takaisin paikalleen (oikeammin lösähti; vaikka Chet oli tanssija, joskus hänkään ei jaksanut olla liikkeiltään ja ryhdiltään sulavuuden ja ylevyyden perikuva). Poika kääntyi taas kyljelleen ja ujutti kätensä tökkimään Joceyta.
"Olet ilkeä mörkö", hän valitti samalla. "Meinasin heittää sinulle keksejä sinne, mutta päätin nyt toisin."

// @ koulu ja viivottimet on suosittuja.... //

[Darcy]

[ Oon samoilla linjoilla, ylivilkkailla on paljon luovempaa pelata. Joten jos tää on outoo, ni ollaan sit yhes semioutoi. : D ]

Chetin vääntelehtimistä oli hauska katsella, varsinkin kun toinen lösähti vatsalleen lattialle ja ähkäisi varsin kuuluvasti. Tanssijan sulokkaita liikkeitä ei näkynyt mailla halmeilla, toinen vaikutti lähinnä muotoonsa jämähtäneeltä taskuravulta.
"Parit sisäelimet muusina, mutta muuten ihan okei."
Lausahdus sai Joceyn naureskelemaan, Chetistä saisi maukkaan muhennoksen. No, onneksi toinen ei nähtävästi ollut sattunut pahasti, vaikka väittikin sisäelintensä muussautuneen. Puhuminen ainakin onnistui. Jos valot olisivat olleet päällä, Jocey olisi loihtinut kasvoilleen koiranpentuilmeen, kun Chet ilmoitti hänen olevan julma.
Vaikka aika tottahan se oli.

"Älä silmään töki", hän varoitti virnistäen, kun Chet ujutti kätensä sängyn alle ja alkoi tökkiä viivottimella, nähtävästi kostoksi. Onneksi se oli tosiaan vain viivotin, eikä toinen hakannut häntä luudanvarrella. Voi ei, hän ei saisi keksejä! Nyt Chet oli julma, aivan ylitsepääsemättömän julma. Meinasiko tämä tappaa hänet nälkään? Ilmeisesti.
"Syön jalkasi, jos en saa keksejä", hän lopulta julisti, mutta päästi heti sen sanottua irti Chetin jalasta, kammeten itsensä sen verran pois sängyn alta, että ylävartalo tuli näkyviin. Jocey kierähti vatsalleen ja katseli lattialle tippunutta huonekaveriaan hieman hymyillen. Pimeässä näki vain ääriviivat ja joitain piirteitä, joten hän ei voinut lukea toisen kasvoilta tämän tunnetiloja. Luulisi, että möröillä oli tylsää, kun ne eivät koskaan nähneet peloteltavien ihmisten ilmeitä pimeässä.

"Olen aika tyytyväinen tämän päivän saldooni", hän virnisti, "en yleensä aiheuta näin paljon ongelmia parin tunnin sisällä."
Ehkä Jocey oli kerännyt piileviä voimavarojaan automatkan aikana ja nyt ne pääsivät vihdoin valloilleen. Ja Chet oli sitä paitsi niin hupaisaa seuraa, että hän jotenkin villiintyi entisestään. Helposti kiusattavat ja härnättävät ihmiset pitäisi kieltää lailla, koska Jocey ei selvästikään voinut vastustaa kiusausta - varsinkaan, kun toinen ei edes suuttunut hänelle.
Siis kunnolla, koska keksien menetystä ei laskettu vihastumiseksi.

[bubblegay]

"Älä nyt jalkaani syö", Chet henkäisi kauhistuneena, "olen tanssija, tarvitsen sitä vielä. Meillä on produktiokin tulossa, enkä halua esittää puuta."
Tai niin Carter oli ainakin sanonut, eikä hän nähnyt mitään syytä, miksei olisi uskonut tyttöä. Amy oli muutenkin ohjaajansa suurin suosikki ja varmaankin baletissa koko koulun paras, joten hän sai tietää kaikesta etukäteen. Myös produktioista.

"Uskoisinko tuota", poika mietti epäilevään sävyyn ääneen. "Vaikutat tuholaiselta. Mutta toisaalta, täällä on muutenkin aika tappavan tylsää välillä. Ja koko paikka on niin pieni, että se varmasti vie sielun hetkessä."
Chet ahdistui joskus pienissä porukoissa. Kuten tässä koulussa.

Hän nousi hitaasti istumaan ja virnisti.
"Täällä on vieläkin pimeää, ja en löydä enää viivotintani. Olet julma. Kohteletko aina kaikkia uusia huonetovereita näin, vai olenko jotenkin spesiaali?"
Jos Joceylla ikinä oli edes ollut huonetoveria. Eihän Chetilläkään ollut, paitsi kerran yhden viikon ajan - eikä sekään ollut päättynyt hyvin. Tämä kuitenkin saattaisi sujua astetta paremmin.

// LAG ja lyhyt, koitan suoriutua paremmin sit kun esim paras kaveri ei tee kuolemaa vieressä ...... //

[Darcy]

Chetin reisipaloja ála Jocey. Bon apetit.
Ajatuskin nauratti.
"Okei, saat pitää kinttusi, tämän kerran", hän myöntyi virnuillen. Chetin kommentit tuholaisuudesta olisivat kolahtaneet, elleivät ne olisi olleet jossain määrin totta. Mutta minkäpä ihminen itselleen mahtoi.
"Voit ostaa tuholaismyrkkyä", hän kehotti, "luulen että se tepsii."
Jos se kerran tappoi muurahaisiakin, niin miksei se myös saisi Joceyn aisoihin, olihan hänkin aika pieni. Hän nyökytteli pimeässä Chetin kommenteille paikan pienuudesta, niin hän oli vähän ajatellutkin, kun paikka oli kerran vain huipuille tarkoitettu. Jocey näki ja kuuli pimeässä, kuinka huonekaveri kohottautui istumaan lattialla, ilmoittaen pimeyden jatkuvuudesta.

"Niin sitä tuppaa yleensä olemaan pimeää, jos kukaan ei sytytä valoja", Jocey viisasteli, äänessään hieman voivotteleva sävy. Chet oli kaheli, siitä hän oli aika varma - ja hänen pitäisi lisätä toisen addiktio listaan viivottimet. Ja niillä tökkiminen. Oi voi, listasta tulisi hyvin pitkä, tämähän oli vasta ensimmäinen päivä, vielä ehtisi tapahtua vaikka mitä.
"Olet ensimmäiseni", hän vastasi, "mutta luulen, että kohtelen tulevaisuudessakin uusia huonetovereitani näin. Tämä osoittautui sen verran hupaisaksi, etten viitsisi lopettaa."
Siis jos Jocey koskaan enää lähtisi minnekään muualle opiskelemaan, siis minnekään, jossa pitäisi asustaa asuntolassa. Sen näki sitten, ehkä hän ostaisi oman kämpän jostain ja elelisi yksinäistä sinkkuelämää täydessä hiljaisuudessa.
Tämä visio ei varmaan tulisi koskaan toteutumaan.

"Meidän pitää keksiä lisää tekemistä, muuten tunnelma latistuu", Jocey ilmoitti Chetille päättäväiseen sävyyn.

[bubblegay]

"Tiedän kylläää~" Chet marisi kuin pikkulapsi ja heilutteli päätään puolelta toiselle. "Mutta valonkatkaisija on ihan liian kaukana. Se voisi toimia ajatuksen voimalla tai jotain muuta vastaavaa."
Hän oli aina halunnut hallita asioita ajatuksen voimalla - lennättää esineitä. Ja ihmisiä. Joo, se olisi varmasti kivaa; Chet keksi välittömästi muutaman henkilön, jotka mielellään ohjaisi ystävällisesti kolmannen kerroksen ikkunasta ulos ja alas.

Hän mutristi huuliaan miettivästi, kun Jocey totesi sen ikävän faktan, että heidän olisi keksittävä jotain tekemistä. Ajatus oli käynyt Chetin päässä aiemminkin, mutta hän ei ollut jaksanut kiinnittää siihen paljoakaan huomiota tai edes prosessoida sitä.
"Me voisimme tietenkin yhdistää voimamme", hän julisti. "Minä opetan sinut tanssimaan. Ja otan siitä kuvamateriaalia kamerallasi."
Hetkinen, se ei kuulostanut täysin... reilulta.
"Tai... en tiedä. Mutta haluan silti nähdä sinut tanssimassa jossain! Ja nuo kynnet on ikuistettava", poika enemmänkin ilmoitti viimeisen lauseensa kuin ehdotti.

Joskus ideat johtivat loistaviin tapahtumiin. Joskus vähemmän loistaviin.

[Darcy]

Tanssimaan? Hahaha, se olisi varmaan aika näky.
"En tiedä haluanko että minusta julkistetaan kuvamateriaalia, joka nolaa minut täydellisesti."
Tanssiminen oli Chetille varmaan ihan helppoa, tottakai, jos toinen kerran oli stipendinkin saanut, mutta että Jocey... Tanssimassa? Hyvä vitsi. Hän oli muutenkin kävelevä katastrofi, ja sitten pitäisi muka vielä laittaa jalkaa toisen eteen. Siinähän hajoaisi sekin loppu huoneesta, joka vielä oli ehjänä.
"En harrasta kieltäytymistä, joten suostun", hän virnisti pimeässä, nyökäten hieman. Ei hänellä ollut mitään muuta menetettävää kuin korkeintaan heidän ihastuttavan huoneensa sisustuksen mukavuus, mutta ei se nyt paljon painanut. Sitä paitsi, ei tanssiminen voinut olla yhtä paha kuin lakattavaksi suostuminen.

Jocey vilkaisi refleksinomaisesti kynsiään, vaikkei nähnytkään kuin mustuutta.
"Meinaatko, että haluat yhden kuvan kynsistäsi itsellesi, jotta voit ripustaa sen sänkysi yläpuolelle?"
Ah, hänestä tulisi julkkis. Huomenna jokainen koulun asukas tietäisi nimen Jocey Greenwood, ja yhdistäisi sen oitis pinkkiin väriin. Chet voisi vielä vuotaa sisäpiiritietoa hänen vaaleanpunaisista aamutossuistaan, niin sittenhän soppa olisi kutakuinkin valmis.
"Pimeässä en tanssi, se on ainoa kriteerini", hän puhahti. "Tosin eivät ne valot varmaan kamalasti auta, hajotan kuitenkin jotain - lukitaan kaikki särkyvä kaappiin siksi aikaa."
Ei tainnut Chet tietää mihin päänsä tunki, kun halusi nähdä hänet tanssimassa.
Jocey pyörähti pois sängyn alta ja kompuroi pystyyn, sipsuttaen valokatkaisijan luokse ja näpsäyttäen sen on-asentoon. Syttyvät valot olivat niin kirkkaat, että hänen täytyi siristellä silmiään hetken, ennen kuin tottui äkilliseen valaistuksen vaihdokseen.

[bubblegay]

”Totta kai”, Chet vahvisti Joceyn kynsiepäilyn. ”Katson niitä joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Niistä tulee koko elämäni aikaansaannin tribuutti. Se kuva on esillä hautajaisissanikin.”
Hänellä oli ilmiselvä taipumus liioitteluun, mutta ei se ollut rikos, eihän? Chet oli sympaattinen tapaus, jos tutustui. Siristi vähän silmiä. Ja kallisti päätä kaksikymmentäneljä ja puoli astetta vasempaan samalla, kun seisoi yhdellä jalalla ja lauloi Nigerian kansallishymniä vuoristolaisten kurkkulaulannalla.

”Pimeässä tanssiminen ei varmaankaan olisi mukavaa”, hän myöskin myötäili, ”löisit itsesi kuitenkin johonkin ja minua syytettäisiin taas. Syystä, ehkäpä. Oletko hyvillä mielin sen ajatuksen kanssa, että menetät pari raajaa?”
Yllättävää kyllä, Jocey suoriutui pois sänkynsä alta ja teki järkyttävän, ylitsepääsemättömän teon; laittoi valot takaisin päälle. Yhtäkkinen valaistus sai Chetin silmät sulkeutumaan automaattisesti, ja hän nosti kätensä niiden eteen.
”Liikaa valoa!” poika kähisi, edelleenkin samassa asennossa ja paikassa ollen kuin aiemminkin. ”Alan kohta kimallella!”
Tiettyihin kirjasarjoihin (ja elokuviin) vain täytyi aina viitata.

Vaivalloisesti (tanssijan sulavuus, huhuu?) Chet kompuroi ylös ja venytteli hieman. Hänen jäsenensä jäykistyivät helposti oudoissa ja hankalissa asennoissa, mutta myös vetreytyivät nopeasti.
”Sinun täytyy kertoa minulle, miten lempilastasi käytetään”, hän julisti juhlallisesti ja viittoi Joceyn kameraan. ”Koska muuten hajotan sen ja joudun maksamaan uuden ja sinä vihaat minua ja minulle tulee taas tylsää, koska huonekaverini vihaa minua. Ja haluan tallentaa sekä kyntesi että tanssispektaakkelisi mahdollisimman onnistuneesti. Ellet käytä itselaukaisinta tai jotain.”
Oliko toisen kamerassa edes itselaukaisin? Ei hän tiennyt.

Chet mutristi huuliaan ja katseli Joceyta miettivästi, kuin kykykilpailun ilkeän roolin saanut snobituomari.
”Mikä olisi sinun lajisi? Baletti?”

[Darcy]

Jocey väänsi kasvoilleen kauhistuneen ilmeen.
"Ai, unohdin kokonaan salaisuutesi", hän pahoitteli. "ja nyt se paljastuu koko maailmalle - eli siis minulle."
Hän tarkasteli Chetiä sen näköisenä, kuin olisi odottanut toisen iholle pian alkavan ilmestyä sädehtiviä timantteja. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ja Jocey näyttikin varsin pettyneeltä. Huonekaverihan valehteli niin että korvat heiluivat. Hän seurasi kuinka Chet kampesi itsensä seisomaan vaivalloisen näköisesti, ja virnisti toiselle.
"Missä ovatkaan tanssijan liikkeesi? Missä se kissamainen sulokkuus?"
Hän puisteli hieman päätään.

Chetin mainitessa kameran, Jocey vilkaisi yöpöydällä aikaansa viettävää laitetta lempeästi.
"Toivo omastakin puolestasi ettet hajota, tuommoinen maksaa omaisuuden", hän virnisti toiselle, harppoen yöpöytänsä luokse ja napaten kameran käsiinsä. "Mutta enhän minä nyt sinua voisi vihata, minä vain söisin jalkasi siitä hyvästä, sitten olisimme tasan ja voisin pitää sinusta ihan yhtä paljon kun aina ennenkin. Mutta jos tosiaan haluat tallentaa minun toilailuni ja ah-niin-ihanat pinkit kynteni, niin suosittelen että kiinnität huomiosi tänne."
Jocey kääntyi Chetin puoleen kamera kädessään ja alkoi näpellellä laitteen lukuisia nappeja ja vipuja, sörkkien oikeita asetuksia päälle.
"Laukaisijan sinä varmasti tiedät", hän tuumasi virnistellen, "ja ehkä osaat käyttää objektia, se toimii zoomina. Minä asetin kameran jo oikeaan tilaan, joten sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin ottaa kuva. Laitoin sarjakuvauksen päälle, se ottaa suunnilleen neljä kuvaa sekunnissa, joten saat ikuistettua kaiken aika yksityiskohtaisesti."
Chet saisi pian sängynpäätyynsä kokonaisen kuvasarjan hänestä ja hänen viuhuvista pinkeistä kynsistään.

"Luulen että baletti voisi olla aika sopiva", hän mietti ääneen ja tuikkasi kameran Chetille, sujauttaen laitteen kantohihnan toisen kaulaan. Sitten hän astahti hieman kauemmas ja nosti kädet kehäksi päänsä päälle, pyörähtäen ympäri. Hänellä oli suhteellisen hyvä tasapaino, mutta tekniikka ei ehkä ihan hallussa, joten pyörähdyksestä tuli aikalailla kömpelö, vaikka ei Jocey sentään kaatunut. Hän horjahti hieman ja käännähti takaisin Chetin puoleen.
"...Tai sitten ei", hän naureskeli, "muita ehdotuksia? En ole vielä löytänyt sisäistä tanssijaani."

[bubblegay]

”Sulokkuuteni on lomalla”, Chet marisi. ”En ole muistanut venytellä viime aikoina. Tällä hetkellä olen yhtä notkea kuin näkkileipä.”
Jocey joutuisi varmaankin kokemaan jatkossa myös niitä hetkiä, kun hän saapui huoneeseen ja löysi Chetin tekemässä spagaattia lattialla. Tai käyttämässä työpöytää venyttelyapuna. Omassa huoneessa venytteleminen - etenkin aamuisin - oli niin helppoa, että tuntui turhalta mennä isompiin tiloihin tekemään sama, mitä heidän senhetkisessä sijainnissaan saattoi tehdä.

Chet katseli kiinnostuneena, kun Jocey sääteli kameraansa. Hän ei ollut koskaan tajunnut paljoakaan teknisistä laitteista, mutta toinen taisi olla jonkinlainen nero lempilapsensa kanssa. Olihan hän Saint Walden'sissakin osittain valokuvauksen johdosta.
”Ääää”, Chet vinisi ja pörrötti hiuksiaan - tapa, joka iski päälle aina, kun hän oli hermostunut tai muuten vain epämukavassa tilassa. ”Hajotan tuon niin varmasti. Ja sitten viet jalkani enkä voi enää tanssia.”

Jocey heivasi kameran hihnan hänen kaulaansa (hyvä ratkaisu, muuten Chet olisi takuulla pudottanut sen sekunneissa) ja kääntyi sitten toteuttaakseen hieman epämuodostuneen piruetin. Toisen taas kääntyessä kohtaamaan huonetoverinsa, Chet ensin virnisti niin, että hänen kasvonsa olivat haljeta ja räjähti sitten nauruun. Näky vain oli huvittava.
”Anteeksi”, hän köhi olkapäät täristen. ”En voi sille mitään--”
Chet melkein kumartui kaksinkerroin; näky Joceysta tekemässä piruetti vain oli jotain, mitä hänen aivokapasiteettinsa ei osannut välittömästi käsitellä. Kesti hetki ennen kuin Chet vihdoin kokosi itsensä ja pyyhki joko olemattomia tai hyvin vähäisiä kyyneleitä silmäkulmistaan.
”Um.”

Oli totta, ettei baletti ollut Joceyn laji. Hänelle pitäisi ehkä keksiä jotain muuta. Jopa parapara kävi Chetin mielessä, mutta se yhdistettynä pinkkeihin kynsiin saattaisi olla ehkä jopa liian nöyryyttävää jopa Joceylle.
”Ikinä kokeillut breakdancea?” hän kysyi uteliaasti ja kallisti päätään, vetäen sitten kasvoilleen hullu tiedemies-hymynsä. ”Voisi toki kokeilla myös valssia tai jotain, mutta henkilökohtaisesti nautin jostain, missä kärsit paljon enemmän.”

[Darcy]

[ Mulla ei pidä pokka tässä pelissä, tunnustan. :--------D ]

Jocey yritti saada kasvoilleen mahdollisimman loukkaantuneen ilmeen, kun Chet suoraan sanottuna räjähti nauruun, kumartuen kaksinkerroin pidelläkseen selvästi kuolemaa tekevää vatsaansa.
"Hei, sinun pitäisi kiittää minua, kun estän vatsalihastesi totaalisen surkastumisen", hän muistutti toista, muttei kyennyt pitämään perusilmettään, vaan nauroi itsekin. Luojan kiitos hänellä oli itseironiaa, mitä tästä olisikaan muuten tullut. Jocey oli varma, että joskus Chet vielä ylistäisi tätä päivää elämänsä käännekohdaksi, tavattuaan ah, ehkä maailman parhaan huonetoverin ikinä.
Aina yhtä vaatimatonta.

Kun Chetin naurukohtaus ei ilmeisesti ottanut loppuakseen, Jocey risti kätensä puuskaan ja polki jalkaansa kuin kiukustunut pikkulapsi. Hän seurasi lievästi huvittuneena toisen silmien pyyhintää ja virnisti epämääräiselle äännähdykselle.
"En ole eläissäni kokeillut mitään muuta tanssiin liittyvää kuin yläasteen päättäjäisjuhlat, joissa tanssin tasan yhden kappaleen erittäin epävakain askelin ja olin lievästi sanottuna humalassa."
...Eli Joceyn kokemuksen tanssimisesta olivat erittäin vähäiset, voisi jopa sanoa minimaaliset. Hän ei tiennyt mistään tanssilajista yhtikäs mitään, hyvä jos erotti tangon ja hip-hopin toisistaan. Chetin järisyttävä hymy sai Joceyn ottamaan puolikkaan askeleen taaksepäin, oi voi, toinen sekoaisi taas.
"Tiesin sen kokoajan, olet sadisti", hän ulvahti kuin kärsivä, osoittaen Chetiä syyttävästi etusormellaan. Jos kädessä olisi nyt ollut jotain, esimerkiksi kynä, olisi Jocey voinut heittää tähän väliin jonkin villin muskettisoturikohtauksen, mutta hän joutui luopumaan ideastaan.

"Pitäisikö minun mahtua tanssahtelemaan tässä?", hän kysäisi Chetiltä, vilkaisten tilaansa huoneessa. Huonekaluparat, ne kokisivat vielä kammottavan kuoleman. Heidän pitäisi käydä varmaan ostamassa pikaliimaa, tai Jeesus-teippiä, ellei toisella sitten olisi niitä omasta takaa.
"Luulen, että minun tanssini tekee tästä maailmasta paremman paikan", Jocey totesi mahtipontisesti. "Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta!"
Tai jos ei koko maailmasta, niin ainakin Chetin vatsalihaksista.

[bubblegay]

// taidan liittyä tunnustukseen ..... //

”Olen varma, että jumalat päättävät liittyä tanssiisi sen kauneuden tähden”, Chet henkäisi. ”Aurinko laskeutuu maan päälle ja enkelit laulavat. Jostain ilmestyy 72 neitsyttä, jotka kilpaa kaatavat sinulle viiniä ja liittyvät tanssisi tuoksinaan. Batman katsoo jostain taivaalta kyynel silmäkulmassaan ja katoaa yöhön.”
Hän ei ollut täysin varma, miten Batman liittyi uskonnollisiin kulttuureihin, mutta kai sillekin supersankarille oli jonkinlainen kuntansa. Maailmassa liikkui monenlaisia hörhöjä, Chet mukaan luettuna.

”Jos haluat, voin näyttää mallia”, hän huomautti ja virnisti taas pahaenteisesti, päästäen ilmoille antagonistihohotuksensa. ”Annan sinulle vaikeimman koreografian, minkä tiedän, ja jos epäonnistut ensimmäisellä yrityskerralla, tökin sinua viivottimella silmään.”
Se olisi ällöttävää, mutta viivotin oli uskollinen sieluntoveri. Chet pyörähti ja niiasi.
”Tai sitten paritanssitkin toimivat. Tosin, jotta voin ottaa kuvia, sinun täytyy käyttää parinasi luutaa tai jotain vastaavaa.”

Poika kallisti päätään miettivästi ja hymyili sitten viattomasti huonetoverilleen, kamera painavana kaulassaan.
”Ei sinulla sattuisi olemaan pumpattavaa Barbaraa? Sitä voisi käyttää.”
Chet ei uskonut, että Jocey harrasti moisia seuralaisia, mutta eihän toisesta koskaan tiennyt. Ainakin jollain poikien siiven epätoivoisimmista asukkaista olisi omistuksessaan kyseinen muoviystävätär (tai mistä ne ikinä tehtiinkään), mutta kysyminen ja lainaaminen ei oikein innostanut. Chet virnisti pahaenteisesti ja tökkäsi kameraa.
”Voitaisiin tietysti etsiä joku uusi uhri ja katsoa, saatko esitettyä sille soidintanssin. Jos saat turpaasi, lupaan olla henkisenä tukena. Ehkä.”