Maailmanvalloitusta

[Darcy]

Voi ei, kohta he saisivat tosiaankin kiinnittää oveensa sen 'tiedät-kai-ketkä' - lapun, sillä jotenkin Joceysta tuntui, ettei äskeinen ahdistelun kohde ollut kovin innostunut hänestä tai Chetistä. Blondi nyökytteli kiivaasti huonekaverinsa toteamukselle huonosta mausta.
"No oli tosiaan, en tajua miksei se tykännyt näistä", hän sanoi ja mutristi huuliaan samaan tapaan kuin Chet, katsoen uudelleen kynsiään. Ne olivat oikein nätit, jokaisen oli aivan pakko pitää niistä.
"Kosto on tosiaan suloinen - selvitetään vain missä numerossa tyyppi majailee ja tiirikoidaan lukko, kun kaikki nukkuvat, ja maalataan mokoman varpaankynnet vihreiksi!", Jocey pulputti, suunnitellen jo kostoretkeä. Chetin huokaus tosin hieman lannisti tunnelmaa, mutta haa, hän osasi ainakin tiirikoida, joten he pääsisivät kyllä sisälle! Eikä kukaan saisi koskaan tietää... Niin, paitsi se mustatukkainen poika tietysti, hänen kyntensähän he kävisivät maalaamassa.
Jocey nyökkäsi itsekseen ajatukselle.

"Ehkä kuitenkin hipsitään hiljaa takaisin huoneeseen ja ollaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut", hän virnisti ja työnsi itsensä irti seinustasta. Kohta hänellä olisi jo seksuaalivähemmistön edustajien leima otsassaan, jos hän jatkaisi metsästystään enää tämän enempää - olisihan se aika saavutus, kun otti huomioon että hän oli ollut paikanpäällä vasta reilun tunnin.
"Voidaan sammuttaa valot ja leikkiä, että päästiin vaatekaapin kautta Narniaan", Jocey sanoi, astellen Chetin luokse. Heillä oli tänään ollut aika satupainotteinen päivä, joten turha sitä oli tähän lopettaa - olivathan he jo käyneet läpi Narnian, Taru sormusten herrasta - sarjan sekä Harry Potterit, nämä takuuvarmasti kaikkien tuntemat klassikot. Vielä puuttuisi se, että he pystyttäisivät huoneeseensa puolenhehtaarin metsän!
"Mitä jos pidetään satuilta?"
Ehdotus tuli jostain mielen syvyyksistä aivan kuin lamppu olisi syttynyt pään päällä. Loistoidea!
"Kyhätään valenuotio lattialle ja kerrotaan kummitusjuttuja", hän jatkoi, "harmi, etteivät pinkit kynteni loista pimeässä."

Huulien välistä karkasi pettynyt huokaus ja Jocey lähti tallustamaan pitkin käytävää kohti heidän ihastuttavaa numero kolmostaan, jonka oven eteen hän sitten pysähtyikin. Hetken taskujaan pengottuaan hän totesi, ettei omistanut avainta tämänhetkisessä pukeutumisessaan ja kääntyi Chetin puoleen.
"Sattuisiko löytymään avaimia?", hän kysäisi.

[bubblegay]

”Voidaan sammuttaa valot ja leikkiä, että päästiin vaatekaapin kautta Narniaan”, Jocey sanoi astellessaan Chetin luokse. Poika virnisti huvittuneesti.
”Jotenkin minusta tuntuu, että kaksi ilmeisen epänormaalia poikaa ahtautumassa pimeään vaatekaappiin yhdessä on lähes pöyristyttävämpi ajatus kuin viattomien oppilaiden ahdistelu pinkeillä kynsillä. Mutta satuilta kuulostaa erittäin otolliselta”, hän hymyili ja puraisi sitten miettivästi huultaan. ”En ole täysin varma, mutta minulla saattaa olla jossain viidakon äänet-CD. Se ainakin loisi tunnelmaa...”
Chet ei ollut täysin varma itsekään, mistä levy oli tullut. Hän oli todennäköisesti muuttaessaan varastanut sen Aidanin huoneesta tai jotain muuta yhtä kehittävää.

Aidan oli outo.

Chet seurasi huonetoveriaan kolmosen oven luo ja odotti, että tämä saisi otettua avaimet esille. Jocey penkoi kuitenkin taskujaan huomattavasti keskimääräistä pidempään, ja hymyii lammasmaisesti tämän lopulta kysyessä avaimia. Chet ei kuitenkaan muistanut, mihin oli jättänyt ne avattuaan oven – olivatko ne hänen laukussaan? Vai taskussaan? Vai kenties sisällä huoneessa? Oli vain yksi tapa tietää; poika alkoi penkoa omia taskujaan ja hetken kuluttua irvisti.
”Joko taskuistani on ehtinyt kehittyä evoluution aikana pohjattomat mustat aukot tai meillä on... ongelma.”

Chet koitti kerrata päässään tapahtumia jokin aika sitten, astuttuaan huoneeseen. Hän oli löytänyt avaimet laukustaan ja avannut oven, sitten astunut sisään ja sulkenut oven perässään... Sen jälkeen muistoissa olikin vain hämärässä vaaninut Jocey ja tapahtumat sen jälkeen. Missään vaiheessa Chet ei muistanut, mihin oli – todennäköisesti alitajuisesti – avaimet asettanut. Hän alkoi taas pureskella huultaan ja näplätä kiharoitaan, keskittyen muistamiseen.

Pojan ilme kirkastui.
”Onko ovi edes lukossa? Sen takalukko temppuilee aina välillä.”
Chet ei olisi millään jaksanut kävellä koulun kuraattorille tai talonmiehelle asti pyytämään vara-avaimia, jotka jokaiseen huoneeseen oli teetetty. Toisaalta, huoneeseen ei ollut varsinainen kiire ennen hiljaisuutta.

[Darcy]

Tänään oli sellainen päivä, ettei Jocey olisi yhtään ihmetellyt, vaikka Chetin taskut olisivat tosiaan kehittyneet mustiksi aukoiksi ja imeneet niin avaimet kuin heidätkin samalla kertaa pimeyteen. Ongelma heillä oli joka tapauksessa, kuten huonekaveri muisti hienosti muistuttaa.
"Ei hätä ole tämän näköinen!", Jocey kailotti, "minä osaan edelleen tiirikoida."
Hän väläytti Chetille hienon hymynsä ja tutkiskeli jälleen hetken taskujaan, jos niistä vaikka olisi löytynyt jotakin minkä sujauttaa lukkoon. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, sillä paperinpalakaan ei auttanut - ainakaan Jocey ei muistanut missään vaiheessa jättäneensä avainta oveen, joten kuuluisa "avaimen tonkiminen esiin oven alitse" -temppu ei taitaisi nyt onnistua. Blondi katseli Chetiä hetken mietteliäänä, seuraillen hiustennäpläysoperaatiota suutaan mutristellen.
Chetin ilmeen hetkellinen kirkastuminen ja tämän seuraavan sanat saivat Joceyn naurahtamaan ja hän käännähti ympäri, kokeillen pari kertaa ovenkahvaa. Se kuitenkin vain pongahti aina takaisin ylös, eikä ovi auennut nimeksikään mihinkään suuntaan.

Olisi kieltämättä ollut hupaisaa, jos he olisivat juosseet pitkin koulua kuraattorin luokse ja saatuaan vara-avaimet tajuaisivat, että ovi oli ollut auki koko ajan. Se jos mikä oli ollut älykkyyden huippu.
"Ei, kyllä se on lukossa. Sattuisiko löytymään hiuspinniä?"
Chetiltä sellainen saattaisi jopa löytyä, tai ainakaan Jocey ei yhtään ihmetellyt asiaa.
"Jos ei löydy, niin voidaan me toki kiertää uloskin ja toinen saa kiivetä ikkunasta sisään", hän ilmoitti varasuunnitelmansa, katsahtaen autiota käytävää. Mahtaisi vain olla hupaisa näky, jos joku heidät ulkoa yllättäisi. Jocey muisteli ikkunan jääneen hieman rakoselle, tiedä sitten oliko Chet tuulettanut huonetta aikaisemmin päivällä.

"Ja jos mikään näistä ei hivele korviasi, voidaan me toki tähän käytävällekin jäädä - ei minua ainakaan haittaisi", Jocey virnisti, katsellen vaaleanpunaisia tossujaan. Ulkona pomppiminen iltaisella näissä pehmotossuissa saattaisi liata ne, eikä blondi kestäisi sitä - hän oli juuri alkanut tuntea olonsa oikein kotoisaksi tossuissaan, ja ulkoilun jälkeen hän joutuisi luultavasti heittämään ne pesukotiin. Piti vain toivoa, että Chetiltä löytyisi hiuspinni tai toinen päättäisi, että he voisivat jäädä käytävälle.
Jocey oli kyllä oikein mallikas kiipeilijä, hän voisi pujahtaa ikkunasta sisään hetkessä, mutta...
Tossut.
Sinisten silmien katse porautui hetkeksi odottavaisena Chetiin.

[bubblegay]

Hyvä on, helppo ratkaisu ei tainnut siis toimia. Chet ei edes halunnut tietää, mistä hänen huonetoverinsa oli poiminut tiirikoinnin jalon taidon – se voisi ehkä olla kaikista turvallisin vaihtoehto.
”Odotas, minulla pitäisi olla aina yksi pinni mukana”, hän julisti ja alkoi taas penkoa housujensa taskua. Poika halusi muutenkin vaihtaa koulupuvun mukavampaan asuun nyt, kun hänen ei enää tarvinnut mennä tunneille. Koulu oli kyllä antanut hänen kornin tummanvihreän collegepuvun, mutta jo ensimmäistä kertaa koko koltun nähdessään Chet oli pyhästi päättänyt, ettei koskisi siihen pitkällä tikullaan. Siitä lähtien asu oli pysynyt kaapissa kylmemmällä säällä pidettyjä ulkoliikuntatunteja lukuun ottamatta. Yleinen koulupukukaan ei ollut pojalle erityinen ihastuksen aihe, mutta asioihin tottui.
”Minä ainakin aion vaihtaa vaatteet”, hän valitti samalla kun tonki toista taskuaan ja veti esiin pätkän jonkun hiuspidennystä. Se oli väriltään musta, mistä Chet päätteli, että Lauren oli taas kerran käskenyt hänet säilyttämään klipsipidennyksiään jossain ja unohtanut pyytää niitä takaisin. Poika irvisti ja työnsi pidennyksen takaisin. Ties mitä basilleja siinä oli. ”Tämä koulupuku ei varsinaisesti ole mikään ylevyyden perikuva. Et ole tainnut vielä edes nähdä vapaa-ajanpukua, jonka ne antoivat... Voin sanoa vain, että tummanvihreän olisi parempi olla värisi.”

Puhuessaan Chet tunsi sormiensa osuvan johonkin kylmään ja metalliseen. Tai muoviseen. Hän hihkaisi voitonriemuisena ja veti esiin pinnin, joka sekin varmaankin kuului turhamaiselle Laurenille. Oli naurettavaa, kuinka jotkin tytöt tuntuivat päättelevän, että Chet oli heidän 24/7 palveleva assistenttinsa tai joku, jota voisi käyttää kävelevänä naulakkona. Taas yksi syistä, miksi Chet oli salaa käyttänyt Laurenin kynsissä väriä, joka ei todellakaan sopinut hänen silmiinsä.
”Tiesin, että tyttöjen siiveen hyökkäileminen tulee olemaan hyödyllistä jossain vaiheessa!”
Se oli todella kuulostanut erilaiselta hänen päässään. Chet ojensi pinnin Joceylle ja toivoi, että toinen tiesi, mitä tehdä sen kanssa.
”Varoitan, siinä on tyttöbakteereja.”

Hän olisi voinut liittää lauseeseensa epäpoikamaisen kikatuksen, muttei viitsinyt. Ehkei kannattanut säikyttää huonetoveriaan ihan vielä; Jocey oli muutenkin ilmiselvästi varma siitä, että hänen kannattaisi huolestua Chetin mielenterveydestä.

[Darcy]

Joceyn ilme kirkastui, kun Chet julkisti tiedon pinnin olemassaolosta. Hienoa, heidän ei siis tarvitsisi majoittautua käytävään!
"Voisin muiskauttaa sinulle tuosta hyvästä poskipusun, mutta taidan jättää sen tekemässä", Jocey virnisti ja katseli kuinka toinen tonki taskujaan pinniä etsiskellen. Vaatteiden vaihto taisi tosiaan olla Chetille hyväksi, koulupuku näytti tosiaan aika hemaisevalta. Miksi juuri tummanvihreä? Jocey kurtisti kulmiaan ja loihti kasvoilleen irvistyksen.
"Olen ihan onnellinen, etten ole vielä ehtinyt tutustua koulupukuun tai vapaa-ajan asusteeseen paremmin", hän vastasi todenmukaisesti, tuo tummanvihreä ei erityisemmin soinnu silmiini."
Chetin voitonriemuinen hihkaisu ja pinnin esiin vetäminen sai Joceyn hypähtämään hieman ilmaan, woo-o, nyt ei menisi enää kovin montaa minuuttia kunnes he pääsisivät takaisin kotoisaan huoneeseen. Toisen sanat tyttöjen siipeen hyökkäämisestä sai blondin virnistämään, lausahdus oli jälleen kerran kuulostanut siltä, että Chet oli astetta pervompi ahdistelija.

Dramaattisesti ja ehkä jopa hieman aiottua kimakammin kiljaisten Jocey nappasi pinnin huonekaverinsa kädestä, roikottaen sitä peukalon ja etusormen välissä kuin voisi tosiaan saada tartunnan.
"Homopojan painajainen; tyttöbakteerit", hän irvisti inhoavasti pinnille, mutta kääntyi sitten oven puoleen. Pinni upposi helposti avaimenreikään ja Jocey laskeutui kyykkyyn lattialle jotta näkisi mitä oli tekemässä. Hetkeen ei kuulunut kuin raapimista ja epämääräistä kilinää, kunnes ovi vihdoin päästi vaimean naksahduksen ja Joceyn kasvoille levisi omahyväinen hymy.
"Teidän jälkeenne", hän sanoi juhlallisesti, suoristautui koko huimaan pituuteensa ja avasi oven Chetille. Toisen asteltua sisälle Jocey seurasi perässä ja veti oven kiinni, ojentaen sitten käyttämänsä pinnin kämmenellään takaisin huonekaverilleen.
Pelastava enkeli.

"Kuinka paljon kello on? Huvittaisi tietää, kuinka kauan olen ehtinyt aiheuttaa tuhojani täällä", hän kysäisi ja asteli lähimmän sängyn luokse, joka taisi olla Chetin, kaatuen päiväpeitteelle selälleen ketarat ojossa. Olo oli edelleen virkeä, mutta riehumisen makuun Jocey ei enää yltänyt - kyllä hän varmasti vielä jotain viihdykettä itselleen keksisi, mutta tuntemattomien kiusaaminen taisi loppua tähän. Huulien välistä pääsi pitkä ja antaumuksellinen huokaus, jonka turvin Jocey kääntyi katsomaan Chetiä.
"Suljenko silmät siksi aikaa kun vaihdat vaatteet?", hän kysyi virnuillen ja heilutteli sängyn laidan yli jääneitä jalkojaan. Pitihän toiselle toki antaa yksityisyyttä, muttaaa, no, ei häntä kyllä haitannut katsellakaan.

[bubblegay]

Joceyn tiirikoimistaidot olivat kieltämättä ihailtavat. Chet seurasi mielenkiinnolla ja pienellä jännitykselläkin toisen operaatiota lukon kanssa. Hetken ajan ei kuulunut mitään muuta kuin epämääräisiä, metallisia ääniä, mutta äkkiä ne loppuivat naksahdukseen – ovi oli auennut. Chet virnisti tämän kuullessaan ja taputti kohteliaasti Joceylle, joka hymyili nyt omahyväisesti.
”Teidän jälkeenne”, toinen sanoi juhlavasti ja Chet niiasi toistamiseen paitansa reunoista pidellen, astellen sitten sisään. Jocey seurasi perässä ja ojensi pinnin takaisin omistajalleen (tai varastajalleen), astellen sitten Chetin sängyn luokse ja heittäytyen sille. Tummempi seurasi toimitusta huvittuneena ja siirtyi itse vaatekaapin luokse, mutta muisti myös kuunella toisen sanat.

”Taitaa olla puoli kuusi”, hän arvioi. ”Jotain siihen suuntaan ainakin, ajantajuni on vähän mitä on. Sinulla on vielä kokonainen ilta käytettävissäsi.”
Chet veti oman puoleisensa kaapinoven auki ja virnisti Joceyn seuraavalle kysymykselle.
”Jos haluat. Voin varoittaa, etten ole tarpeeksi häveliäs poistuakseni vessaan, joten se on täysin oma valintasi.”
Käytännöllisyyden takia Chet veti pari hyllyllistä vaatteitaan lattialle; niin kaikki toimi helpommin. Hän poimi kasasta löysimmät, sinertävät farkkunsa, jotka yleensä roikkuivat hänen päällään. Poika kääntyi huonetoverinsa puoleen ja irvisti, osoittaen koulupukunsa housuja.
”Ihan ensimmäisenä, nämä lähtevät. Jessus.”

Chet kääntyi taas osittain poispäin huonetoveristaan ja potki inhoten tummanvihreät puuvillahousut pois jaloistaan. Tilalle hän veti aiemmin valitsemansa farkut, mutta kohtasi sitten ongelman; pinossa, jota hän nyt käänteli jalallaan, ei ollut yhtäkään vyötä. Housut taas olivat kaikista isoimmat, jotka hän omisti, ja olivat väljät lantiolla. Chet pureskeli hetken huultaan ja kalasti sitten vaatepinosta kuviollisen huivin, jota yleensä käytti kaulassaan, ja tunki sen kahteen vyönyöriin ja solmi sitten lantionsa sivuun. Kävihän se näinkin.
”Joudut muuten tottumaan siihen, että vaatteeni ovat vähän siellä sun täällä”, Chet huikkasi samalla, kun kiskoi koulupukuunsa kuuluvaa yläosavaatetusta pois yltään. ”Koko vaatekaappihomma on täyttä lumetta. Oikeasti vaatteeni seilaavat aika lailla ympäriinsä.”

Ja niin tiedossa oli pieni hetki, jonka aikana hän hillui paidattomana. Se oli kannattavaa vielä tähän aikaan vuodesta, sillä ulkona oli lämmin; talvella, ilmojen kylmetessä, myös sisätiloissa oli auttamatta viileämpää. Oikeastaan Chet ei ollut kovinkaan sinut oman kehonkuvansa kanssa, vaikka tanssija olikin - se oli kostautunut aiemmin oireina, joista häntä oli ehditty varoittaa useampaan kertaan. Saint Walden'sissa äkkinäiset ahmimiskohtaukset ja oksentelu olivat vähentyneet reippaasti, mutta eivät kokonaan.
Chet nosti vaatekasasta kaksi paitaa, joita katseli vähän aikaa arvioivasti kulmat kurtussa, kunnes päätyi mustaan hihattomaan. Päälle hän kiskoi koulun vastaavan sijasta omaan omistukseensa kuuluvan, myöskin suuren mallisen ja pitkän kauluspaidan, jonka Chet jätti aina auki ja käärityksi hihoista. Taipumuksia, jotka eivät koskaan lähteneet pois.
”Tiedän, että olen varmasti äärimmäisen kiinnostava seurattava, mutta show on ohi”, hän ilmoitti juhlavasti ja niiasi jo kolmannen kerran lyhyen ajan sisällä.

[Darcy]

Okei, puoli kuusi - tässä oli siis vierähtänyt mukavasti se tunteroinen, niin kuin Jocey oli uumoillutkin.
"No sittenhän ilta on vasta hyyyvin nuori", hän myötäili ja etsiskeli epämuodostumia katon maalipinnasta. Toivottavasti Chet ei yleensä käynyt nukkumaan kahdeksan maissa, sillä se ei luultavasti olisi enää tämän illan jälkeen mahdollista; Jocey oli yökukkuja, joka ei saanut unta kuin nuijanukutuksella.
"Äh, tykkään strippiesityksistä, ei niissä ole mitään pahaa", hän virnisti Chetin sanoille ja jatkoi jalkojensa heiluttelua, katsellen toista sen verran kuin sen hetkisestä asennostaan kykeni. Huonekaiffari heitteli vaatteita pinoon lattialle ja noukki esille housut, kertoen sitten seuraavan siirtonsa.
"En ihmettele miksi haluat kuoriutua noista ensin; niiden väri lähentelee lähinnä oksennusta sen jälkeen kun on syönyt pinaattikeittoa ja ruohoa", hän ilmoitti nenäänsä nyrpistäen, aivan kuin olisi voinut haistaa vasta lentäneen laatan tänne asti. Hänellä oli kokemusta tästä ilmiöstä - joskus pienempänä oli tullut tungettua ruohoa suuhun enemmän ja vähemmän.
Eikä kukaan saanut kysyä miksi.

Jocey kohotti hieman kulmiaan kun Chet nappasi vyön tilalle huivin. Improvisaatiota.
"Pitää vain katsoa, etteivät vaatteet mene sekaisin - omanikaan eivät meinaan jaksa pysytellä kaapissa", hän vastasi toisen huikkaukseen sotkuisuudesta. "Mietin usein, kasvavatko vaatteilleni yön aikana jalat, vai mikä siinä on kun ne eivät ole ikinä siellä minne ne jätin."
Se oli toisinaan ihan käsittämätöntä, miten sukkapari oli voinut erkaantua toisistaan yön aikana, ja aamulla kun toista etsiskeli, se löytyikin sängyn alta tai jotain vastaavaa. Yleensä vaatteet tosin lensivät lähimpään nurkkaan, ja jäivät sinne alati kasvavaksi pinoksi. Oli meinaan erittäin raskasta avata kaapin ovi joka ikinen kerta, kun riisuutui tai pukeutui. Lattialla kaikki oli paljon lähempänä ja helpommin saatavilla.
Chetin paidanetsintäsessio päättyi nopeaan ja Jocey kohottautui sen verran ylös punkan pohjalta, että kykeni näkemään asukokonaisuuden.
"Ei paha", hän sanoi myöntyvästi ja kohotti oikean kätensä peukku pystyssä esille, "usko huviksesi, että olet miljoona kertaa kiinnostavampaa katseltavaa kun kotihuoneen ikkunastani avautuva näkymä ikälopun papan makuuhuoneeseen."
Kun ei kyennyt asennoltaan taputtamaan, Jocey tyytyi vain hymyilemään.

"Pitäisiköhän minun stripata ja vaihtaa vähän kevyempään", hän mietti ääneen, vajoten takaisin sänkyyn, "me tuskin lähdetään enää hiippailemaan mihinkään tämän illan aikana?"
Eiköhän hiippailut oltu tosiaan hetkeksi hiippailtu, kiintiö taisi olla täynnä itse kullakin.
"Voin heittää iloksesi parit kärrynpyörät, tässä näkyy olevan hyvin tilaa", hän sanoi ja antoi katseensa kiertää lattia-alaa. Tiellä taisi olla ainoastaan Chetin tiputtelevat vaatteet, mutta ne väistäisi helposti. No, ehkä hän ei kuitenkaan heittäisi kärrynpyöriä, muuten olisi huone kohta tuusan nuuskana.
"Käytän sänkyäsi julmasti hyväkseni, suonet anteeksi", Jocey pahoitteli, muttei tehnyt elettäkään noustakseen ja siirtyäkseen omaan punkkaansa.

[bubblegay]

Kai sekin oli omanlaisensa kohteliaisuus, vaikka häntä verrattiinkin ikäloppuun papparaiseen. Chet virnisti, ja kallisti päätään, katsellen Joceyta arvioiden.
”Suosittelen”, hän lopulta vastasi tämän strippauskysymykseen. ”Huomenna joudut vetämään päälle saman koltun kuin minäkin, joten ota kaikki irti vapauden illastasi.”
Chet nauroi ja taputti pienesti, ikään kuin kannustaakseen huonetoveriaan.
”Tee se! Haluan nähdä sinut vetämässä kärrynpyöriä. Ja hyväksikäytä sänkyäni miten parhaaksi näet, voin aina valloittaa sinun sänkysi. Tai vaihtoehtoisesti istua päällesi, ihan kumpaa menettelytapaa arvostat enemmän”, poika pyöräytti taas kerran silmiään teatraalisesti. ”Jos aiot kuitenkin makoilla siinä vielä yölläkin, joudun heittämään sinua tyynyllä. Pidän sängystäni yllättävän paljon.”

Kuin sanojensa vahvuudeksi Chet päätti majoittua puolestaan Joceyn sängylle ja veti tämän tyynyn syliinsä, virnistäen samalla ilkikurisesti.
”No, oletko tyytyväinen kynsilakkaasi?” hän kysyi päätään kallistaen. ”Huomioi, että minulla on sylissäni tyyny ja omaan suhteellisen voimakkaan heittokäden. Harkitse siis vastaustasi.”
Poika nyppi tyynyn kangasta ja pohti, aikoisiko toinen vaihtaa vaatteensa. Varmaan aikoi. Chet ei tiennyt, viitsisikö katsoa – mutta todennäköisesti hän lankeaisi kuitenkin, ei väliä oliko Jocey aiemmin mainitsemansa papparaisen näköinen (hyvin oletettavasti ei).

// L Y H Y T, kinderit tekee putkiaivoksi. 8----( //

[Darcy]

[ Kinderit on petollisia. :---( Mua harmittaa edelleen, kun kukaan ei oo tajunnu tehdä kindersuklaasta levyä. ]

Jocey huoahti hieman, ajatus ällöttävästi vihreästä koulupuvusta ei tosiaankaan hivellyt mieltä tai silmiä.
"Luotan suosituksiisi", hän lopulta vastasi, "joten varaudu näytökseen."
Ja kun Chet kerran halusi, Jocey voisi heittää matkalla vaatekaapille ne pari kärrynpyörää, ei sillä kattolampulla nyt ollut niin paljon väliä - rikki se menisi joka tapauksessa jossakin vaiheessa. Sitä paitsi, yleisön toiveita piti aina myötäillä, ei sitä muuten saanut mainetta ja mammonaa.
"Mikä päällekäymis-vimma sinulla on?", Jocey pärskähti kun Chet antoi hänelle luvan sänkynsä hyväksikäyttöön ja ilmoitti vielä, että voisi tulla päälle istumaan jos blondi sitä toivoi. "Kidnappaat käytävillä viattomia tyttöjä, lakkaat kynsiä, raiskaat pahaa-aavistamattomia ja tykkäät istua uhriesi päällä. Tämä ei kuulosta hyvältä."
Hän loihti kasvoilleen tohtorimaisen ilmeen, nousten istumaan sängynlaidalle.
"Miten olisi terapiaistunto. Onko sinulla jotakin sydämelläsi?", hän kysyi seesteisesti hymyillen, mutta naurahti sitten perään.

Nyt kun oli kerran jo istumaankin noussut, voisi hän saman tien kipaista vaatekaapille. Jocey ehti nousta ylös ennen kuin Chet esitti kauan pelätyn kynsikysymyksensä. Blondi pysähtyi hetkeksi sängyn viereen ja irvisti.
"Ovat oikein kauniit, pidän kovasti", hän sanoi mahdollisimman viattomasti, mutta nosti kätensä silti päänsä suojaksi, ihan varmuuden vuoksi, jos Chet vaikka päättäisi ryhtyä väkivaltaiseksi. Ei toisesta koskaan tiennyt, tämä oli jo osoittautunut aika epävakaaksi persoonaksi.
"Kärrynpyörä tulee", Jocey ilmoitti hymyillen ja nosti päänsä suojana olleet kätensä ylemmäs, ponnistaen suhteellisen hyväryhtiseen kärrynpyörään, joka veikin hänet oikein mallikkaasti vaatekaapin oven eteen. Virne huulillaan hän kääntyi ympäri kohti sängyllään istuvaa Chetiä ja kumarsi kuin aplodeja odotellen. Akrobatiaa oli tullut harjoiteltua jonkin verran.

Jocey tempaisi kaappinsa oven auki, varoen samalla avaamasta Chetin puoliskoa - sieltä voisi tippua jotain niskaan.
"Saat toimia makutuomarinani", hän ilmoitti toiselle, heitellen itsekin parit isokokoisemmat paidat lattialle. Niitä seurasivat yhden hieman löysemmät farkut, tummat olohousut sekä polvista auki revityt tummansiniset farkut. Paitojen värikirjo oli aika keltapunaista, mutta kyllä mukaan oli eksynyt yksi sininenkin. Jocey noukki maasta rikkinäiset farkut, katsellen niitä mietteliäänä.
"Miten olisi tuo sininen paita?", hän kysyi ja viskasi housut takaisin maahan, nostaakseen esille pohjaväriltään valkoisen kauluspaidan, jota pitkin risteili sinisiä raitoja pituus- sekä vaakasuunnassa, saaden paidan näyttämään siniseltä. Lopulta hän tiputti senkin maahan ja veti samaan syssyyn beessin t-paitansa pois päältä, viskaten sen yhdellä heitolla takaisin kaapin pohjalle.

[bubblegay]

// aivan 8< olis namia. ja noihin muniin vois hankkia leluja, joissa on selvitettävämpi funktio - terveisin eräs, joka on viettänyt useamman tunnin jonkun ihmeellisen önkiäisen kanssa. //

Jocey sai Chetin tavat kuulostamaan paljon karmaisevammilta kuin ne oikeasti olivat. Hän mutristi huuliaan protestina, mutta ei voinut mitään virneelleen, kun toinen otti kasvoilleen seesteisen hymyn ja koitti leikkiä terapeuttia.
”Minulla oli vaikea lapsuus?” hän ehdotti viattomasti hymyillen, aivan kuin se olisi oikeuttanut kaiken... no, kaikki ne asiat mitkä Jocey oli jo kertaalleen maininnut. Päällekäymisen ja sellaisen. Kaiken, minkä kuultuaan joku ohikulkija olisi varmasti soittanut jonkun noutamaan Chetin joko vankilaan tai mielisairaalaan.

Kynsikysymyskin sai vastauksen, mutta Joceyn peittäessä päänsä varmuuden vuoksi Chet nauroi ja löi tätä laiskasti tyynyllä jalkaan. Ylemmäs hän ei viitsinyt kurottaa, tai olisi muuten joutunut hievahtamaan paikaltaan, jonka oli ottanut omakseen. Poika unohti kuitenkin lievänkin kostonsa siinä vaiheessa, kun hänen huonetoverinsa veti suhteellisen mallikkaan kärrynpyörän vaatekaapin luokse. Hän antoi tälle ansaitut aplodit, joskin ne olivat aavistuksen vaimeat tyynyn pinta-alan takia.
”Saat toimia makutuomarinani”, Jocey ilmoitti ja alkoi totuttuun tapaan viskoa vaatteitaan lattialle satunnaisessa järjestyksessä.
”Luonnollisesti”, Chet virnuili. ”Olisi pitänyt ryhtyä kynsien sijasta harrastamaan meikkejä – voisin stailata sinut.”
Hän katseli arvioivasti sinistä – tai oikeastaan pohjalta valkoista – paitaa, jota Jocey esitteli, mutta tämä heitti sen pian pois käsistään ja kiskaisi samalla käyttöpaitansa pois. Chet loi arvioivan silmäyksen huonetoveriinsa (ilmeisesti valokuvaus ei tarkoittanut, etteivätkö valokuvaajat olisi hyvässä kunnossa; poika teki itselleen tästä huomion) ja laski sitten katseensa vaatteisiin, jotka lojuivat lattialla.
”Kannatan sinistä paitaa”, hän lopulta sanoi hitaasti. ”Tai sitten punaista”, poika virnisti. ”Eikä, tästä tulee kohta jokin tyttöjen siiven paha kaksonen. Pyjamabileet. Enää tarvitaan rutosti suklaata, siideriä ja juoruja pojista – pinkit aamutohvelitkin löytyy.”

Suklaata. Ilmeisesti hän oli nauttinut aivan liian vähän sokeria viime viikon aikana, sillä ajatus kuulosti keskimääräistäkin houkuttelevammalta. Chet paransi istuma-asentoaan ja hypisteli tyynyään niin kauan, että tajusi sen kuuluvan jollekin muulle.
”Olen ihan varmasti nähnyt vaatteitasi joissain kuvastoissa”, hän marisi katsellessaan huonetoverinsa kokoelmaa. ”Saat kaikki muotitietoiset tytöt itkemään kateudesta huomenna. Sinulla on niin hienot kynnetkin, että ihan sattuu katsoa.”
Kynsiin oli vain pakko palata. Ne näyttivät aivan liian oudoilta Joceyn muuhun olemukseen verrattuna.

[Darcy]

Chetin heitto meikkitaiteilusta sai Joceyn virnistämään.
"Olisit ollut oma personal stailistini", hän ilmoitti, "ja olisin orjuuttanut sinut ehostamaan itseni joka aamu ihmisen näköiseksi."
Harmi tosiaan, että huonetoveri harrasti vain kynsitaiteilua, sillä noilla näpeillä olisi varmaan kyennyt meikkejäkin hutkimaan. Ajatus kotiorjasta oli varsin kiehtova, Jocey kun sattui toisinaan olemaan hieman laiska - pienellä koulutuksella Chetistä saisi oivan avustajan. Blondi virnuili ajatukselle hetken itsekseen ja laski katseensa lattialla odottavaan vaatemyttyyn.
"Koitahan nyt päättää, sininen vai punainen?", hän marmatti Chetille, "en viitsisi viettää loppuiltaa yläosattomana, vaikka sinuahan se varmasti miellyttäisi."
Toisen sanat heidän huoneensa ja tyttöjen siiven välisestä samankaltaisuudesta saivat Joceyn naurahtamaan. Byjamapartyt voisivat olla ihan mukavat näin saapumisen kunniaksi - pitihän hänelle sentään yksi malja nostaa!
"Pinkit aamutohvelit ja kynnet", hän lisäsi. "Siideri voisi tosiaan tehdä terää, nyt kun mainitsit."

Kun Chet ei nähtävästi osannut antaa tarkempia ohjeita paitojen suhteen, Jocey keräsi sinivalkoisen paidan takaisin käsiinsä ja keplotteli sen päälleen. Paitaansa napitellen hän kohdisti katseensa takaisin huonetoveriinsa, joka aloitti selonteon hänen vaatekokoelmastaan.
"Toivottavasti itkevät jostain muustakin kuin kateudesta. Tosin kynnet saattavat herättää närkästystä - ovathan ne koko koulun hienoimmat. Olen varma, että huomisesta lähtien asiakasmääräsi pomppaavat pilviin!", Jocey julisti mahtipontisesti ja nojasi selkänsä kaapin ovea vasten siksi aikaa, että sai kiskottua vyön auki ja illanistujaisiin liian tiukat housunsa pois. Tilalle hän vetäisi ne samaiset hieman rikkinäiset farkut, joita oli hetkeä aiemmin pidellyt käsissään.
"Nämä varmaan kelpaavat", hän totesi, "siis ainakin byjamabiletarkoitukseen."
Hitsit, Chetin olisi pitänyt olla hiljaa siideristä, toisen juttuja kuunnellessa tuli nälkä, ja ennen kaikkea jano.

Saatuaan vaatteensa vaihdettua, Jocey napsi ylijäämistön lattialta ja viskasi kaappinsa hyllyille. Hän ehtisi sotkea kyllä myöhemminkin.
"Toivottavasti sinulla on jokin oma pieni salalokero, jonne olet kuljettanut diilerijuomia", hän sanoi toiveikkaasti, hieman vasensa kulmaansa kohottaen. Nyt puuttuisi enää tunnelmavalaistus - ja sehän hoituisi käden käänteessä.
"Monet kyllä väittävät, että hauskaa voi pitää ilman alkoholiakin", Jocey lisäsi hetken päästä, hipsien valokatkaisijan luokse. "Joten eiköhän kokeilla."
Sen sanottuaan hän virnisti Chetille ja napsautti huoneesta valot pois. Pimeys oli suhteellisen tiheä, sillä ulkonakin oli jo hämärää, eikä suljettujen verhojen takaa tullut kuin aivan mitätön määrä valoa. Jocey päästi pahaenteisen naurahduksen, edeten käsikopelolla pois päin valokatkaisijasta. Näistä bileistä tulisi vielä menestys.

[bubblegay]

Chet nyökkäsi hyväksyvästi, kun Jocey veti farkut jalkaansa. Hän alkoi itsekin katua sitä, että oli päätynyt mainitsemaan siiderin (tai minkä tahansa nesteen, jos rehellisiä oltiin) – keho teki yllättäen selväksi sen faktan, että viimeisestä juontikerrasta oli liian kauan. Totta kai hän olisi voinut hakea vettä, mutta enää se tuskin olisi kovin kannattava vaihtoehto. Enää pari tuntia.

”Valitan”, Chet huokaisi murtuneena. ”Ne eivät ikään kuin hyväksy alkoholia täällä. Aika jännä. Joku varmasti sitä diilaakin, mutta olen vähän puun ja kuoren välissä...”
Hän ei jatkanut lausettaan, eikä aikonutkaan. Chetillä ei ollut enää juurikaan varaa jäädä kiinni päihteiden käytöstä. Onneksi hänellä oli sentään viikonloput, joiden aikana saattoi jättää koulun pölyt taakseen ja tehdä käytännössä mitä lystäsi; koulun valvonta ei toiminut läheskään yhtä hyvin silloin, kun oppilat poistuivat sen alueelta.
Poika virnisti juuri ennen valojen pimenemistä.
”Mehubileet?” hän ehdotti, mutta siinä vaiheessa ei enää nähnytkään huonetoveriaan tai erottanut tämän piirteitä kunnolla.

Äänistä oli tosin helppo päätellä, että toinen yritti suoria tiensä takaisin, pois valonkatkaisijan luota. Joceyn naurahdus sai Chetin kulmat kohoamaan myös pimeässä.
”Varoitan, jos aiot kouria minua pimeässä, joudut viemään minut ensin treffeille. Taivun perinteisiin.”
Jessus, hän ei ollut ollut treffeillä ainakaan kahteen vuoteen. Viimeksi huvipuistossa. Chet pudisteli päätään ja laski tyynyn, jota piteli edelleen, takaisin vanhalle paikalleen.
”Me tarvitsemme musiikkia”, hän ilmoitti, huvittuneisuutta äänessään. ”Et sattuisi omaamaan piilotettuja stereoita? Edes musiikkisoitinta? Tai satumaista merenneitoääntä?”
Parhaasta vaihtoehdosta kaikkein perinteisimpään.

[Darcy]

Se, ettei alkoholin lipittämistä suosittu koulussa, ei yllättänyt kovin paljon. Mitä muutakaan olisi voinut olettaa koululta, joka pakotti oppilaansa pukeutumaan suorastaan löyhkäävänvihreään koulupukuun ja tarjosi vielä vihreän jumpperin kaupan päällisiksi.
"Mehubileet kuulostavat lupaavalta", Jocey myönsi.
Vaikka silmät eivät ihan vielä olleetkaan tottuneet huoneessa vallitsevaan pimeyteen, alkoivat selkeimmät muodot jo ja tummimmat kohdat jo erottua. Chetin maininta kourimisesta ja treffeistä kirvoitti uuden naurahduksen, joskaan ei niin pahaenteisen kuin edellinen oli ollut.
"No eivätkös nämä ole jo vähän kuin treffit? Minähän olen juuri saapunut matalaan majaasi, joskin joudut sietämään minua hieman normaalia kauemmin - eli siis ainakin pari vuotta", Jocey totesi, "mikä on siis hieman keskivertoa pidempi aika treffeille, mutta ei minua ainakaan haittaa. Kunhan ilmoitat vain ennen kuin potkit minut pihalle, jooko?"

Haparoituaan pimeässä kaapin luokse, hän nojautui seinää vasten ja liukui istumaan viileälle lattialle. Musiikki voisi tosiaan tehdä tilanteesta paremman, hiljaisuus ei oikein luonut tunnelmaa.
"Ehkä on parempi, etten minä ainakaan esittele sulosointujani", hän totesi vakavasti, "en usko että toipuisit siitä koskaan."
Saattoi olla ehkä hieman liioiteltua, mutta Jocey ei todellakaan pitänyt omaa lauluääntään arvossa. Musiikintunnit hän lauloi aina mahdollisimman hiljaa tai sitten vain liikutteli suutaan sanojen tahdissa, sillä ääni oli sen verran epävireinen, ettei hän kehdannut kiduttaa sillä opiskelutovereitaan. Oli parempi jättää laulaminen niille, jotka sen osasivat.
"Minulla on kyllä ministereot...", hän vastasi hetken päästä, naputtaen samalla sormillaan lattiaa. Olikin sitten vain toinen asia että missä päin hänen sänkynsä vieressä puoliksi täynnä oleilevaa jättimäistä laukkuaan ne mahtoivat majailla. Hieman tarmokkaammin Jocey lähti konttaamaan huoneen toiselta puolelta sänkynsä luokse, pysähtyen vasta kun lattiaa haparoivat kädet löysivät matkalaukun pinnan. Sokkona hän kiskoi vetoketjun auki ja upotti kätensä laukkuun, tonkien sen sisältöä.

"Haa, löytyi!"
Riemunkiljahdusta seurasi hetkellistä kolistelua, kunnes Jocey sai kaivettua esille kannettavat matkastereonsa. Väriltään ne olivat valkoiset - luojan kiitos eivät sentään pinkit, muuten Chet olisi ratkennut riemusta -, ja juuri sopivan kokoiset tähän tarkoitukseen. Pienen haparoinnin jälkeen blondi löysi kädellään sänkynsä laidan, jossa huonekaveri vielä oletettavasti istui, ellei sitten ollut hiipinyt vähin äänen karkuun.
"Nyt tarvitaan vain jokin musiikkitallete, tähän käy mp3-tiedostot ja levyt, joten jos sinulta löytyy, niin olisi mukava", Jocey lörpötteli ja etsi samalla sängynlaitaa tunnustellen sitä kohtaa, jossa Chet istui. Vihdoin hän löysikin toisen, osuttuaan kädellään tämän jalkaan.
"Meiltä tosin puuttuu tunnelmavalaistus, mutta kaipa selvitään ilmankin?"

[bubblegay]

”Saat kaksi minuuttia varoitusaikaa sitten, kun viimein sekoan”, Chet julisti virnuillen. ”Tai sitten juoksen itse ulos enkä palaa. Vaeltelen jossain nummilla.”

Hän seurasi (kuunteli) kiinnostuneena toisen ministereoiden etsintäoperaatiota, joka tuntui lievästi toivottomalta pimeässä. Tietenkin valot olisi voinut laittaa päälle uudestaan, mutta sehän olisi pilannut tunnelman. Silmät alkoivat kyllä tottua pimeään jotenkin, mutta se ei juurikaan auttanut. Ilmeisesti Jocey kuitenkin saavutti stereonsa käsikopelolla.
Chet värähti, kun toinen osui hapuillen hänen jalkaansa.' Hänellä ei ollut suurta mielipidettä siitä, saivatko ihmiset kosketella häntä satunnaisesti vai ei, ystäviä, tuttuja tai täysin vieraita, mutta jätti silti heittämättä kourintaläppänsä ja sen sijaan mutristi huuliaan.
”Jos tuo ei ole sinun kätesi, sänkysi alta on tullut mörkö. Mutta minulla on kyllä levyjä jossain laatikossa”, hän totesi ja kohottautui hieman, jotta pääsi availemaan yö- ja työpöydän vetolaatikoita. Hän oli puhdistanut ne Joceyn puolelta lähes kokonaan, mutta muisti myös, ettei ollut nähnyt levyjään kyseisen operaation aikana. Joko ne olivat tehneet katoamistempun tai sijaitsivat vielä vanhalla paikallaan.

Lyhyen etsinnän jälkeen hän löysi etsimänsä pienen hihkaisun saattelemana ja veti esiin pienen kasan erilaisia levyjä. Osa oli Japanista, osan hän oli ostanut viimeisen vuoden sisällä. Hämärässä Chet ei kunnolla erottanut, mikä oli mikäkin, vaan ojensi pinon huonetoverilleen samalla, kun laskeutui takaisin vanhalle paikalleen.
”Saa nähdä, mitä sieltä löytyy. Minulla on olemassa myös yksi skotlantilainen säkkipillilevy, saattaa olla, että se on siinä”, hän virnisti. ”Se tuli lahjaksi jostain vanhan koulun tempauksesta.”

[Darcy]

"En ihmettelisi, vaikka sänkyni alla tosiaan olisi mörkö", Jocey ilmoitti, "ne tuntuvat viihtyvän läheisyydessäni. Mutta tämä on kyllä käteni, joten ei huolta."
Tai no, huolesta saattoi tosin olla hieman eri mieltä, mutta ainakaan hän ei ollut mörkö. Sentään jotain hyvää! Jocey kuulosteli hetken aikaa Chetin meuhkaamista laatikoiden kanssa, kunnes toinen hihkaisi. Levyt siis selvästi löytyivät. Toinen ojensi ne hänelle, mainiten säkkipillilevyn. Jocey virnisti, vaikkei sitä kukaan pimeässä nähnytkään.
"Säkkipillin soinnin tahdissa olisi varmasti mukava pitää bileet", hän hymähti. "Oliko vanhassa koulussasi säkkipillibändi?"
Äänessä oli selvästi ripaus irvailua, mutta oikeastaan Jocey oli varsin utelias. Hänen entinen koulunsa oli ollut aika stereotyyppinen rikkaiden kakaroiden laitos, ei yhtään niin kuin Saint Walden's, eikä nähtävästi todellakaan samaa maata kuin Chetin vanha koulu. Joskus häntä harmitti, että ensimmäiset kouluvuodet olivat kuluneet hukkaan kotiopetuksessa, häneltä puuttui vaikka kuinka monta hienoa koulumuistoa ja -kokemusta.

"Okei, tästä lähtee."
Jocey avasi pinon päällimmäisenä olleen levykotelon ja sujautti sisältä paljastuneen levyn sisälle ministereoihin. Hetken oli aivan hiljaista ja kärsimättömänä ihmisenä blondi väänsi toistolaitteen ääniä kovemmalle, kunnes stereot sitten räjähtivät äänenpaljouteen.
"Onneksi vielä ei ole hiljaisuus", hän irvisti ja väänsi äänet pienemmälle, asettaen laitteen yöpöydälle. Sen pienen hetken minkä stereot olivat soineet lähes täysillä, ääni oli varmasti yltänyt reippaasti käytävään asti.
"Toivottavasti et saanut kuulovaurioita."
Jocey jäi hetkeksi istumaan sängyn eteen, kunnes kyllästyi ja kellahti lattialle selälleen. Sen hän ainakin kykeni sanomaan, ettei levyltä soiva kappale ollut säkkipillimusiikkia, joten hän keskittyi kuuntelemaan paremmin. Kappale ei kuulostanut ollenkaan tutulta, mutta ei se huonokaan ollut.

"Kynttilän valossa tämä olisi aika romanttista", Jocey virnisteli lattianrajasta, "kyllä ne tytöt ovat nyt kateellisia, kun eivät päässeet mukaan."
Hän suoristi jalkansa niin, että ne jäivät osittain sängyn alle piiloon. Kätensä hän siirsi päänsä alle, jottei takaraivo ottanut kovaan lattiaan ihan suoraan. Toivottavasti Chet oli imuroinut ihan äskettäin, häntä ei liiemmin huvittaisi toimia pölyjen kerääjänä.